Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2023

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY seuraa pääkaupunkiseudun ja muun Uudenmaan ilmanlaatua. Eniten pääkaupunkiseudun ilmanlaatuun vaikuttavat liikenteen pakokaasut, katupöly ja puunpoltto tulisijoissa. Ilmanlaatumittausten lisäksi HSY arvioi ilmanlaatua ja sen kehittymistä päästökartoitusten ja leviämismallien avulla. Tässä raportissa esitetään HSY:n ja Taloustutkimuksen tekemän pääkaupunkiseudun pientalojen tulisijojen puunkäyttö -kyselytutkimuksen tulokset ja sen pohjalta HSY:n arvioimat pääkaupunkiseudun pientalojen tulisijojen päästöt vuonna 2023. Päästöjen alueellinen jakautuminen on esitetty myös kartalla.

Puulämmitys on taajama-alueella harvinaisempaa kuin haja-asutusalueilla. Vaikka pääasiallista puulämmitystä pääkaupunkiseudulla on vain vähän, puunpoltolla on suuri merkitys ilmanlaatuun, sillä pientaloja on paljon ja tiiviisti. Puunpolton päästöillä on ihmisten terveydelle merkittävä vaikutus koska päästöt syntyvät asuinalueilla ja pääsevät lähialueen hengitysilmaan. Puunpoltossa muodostuu pienhiukkasia (PM_2,5), häkää (CO), haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), polysyklisiä aromaattisia hiiliyhdisteitä (PAH), mustaa hiiltä (BC) sekä muita terveydelle haitallisia ainesosia. Etenkin huonossa palamisessa vapautuu syöpävaarallisia hiukkasia, mustaa hiiltä sekä hengitysteitä ja silmiä ärsyttäviä yhdisteitä.

Puunpolton päästöihin vaikuttaa tulisijan lisäksi merkittävästi polttoaineen laatu sekä puunpolttotavat. Kyselyssä kysyttiin myös puunpolttotavoista, ja tulokset on raportoitu tässä raportissa. HSY on viestinyt paremmista puunpolttotavoista jo 2000-luvun alusta saakka. Toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi on ollut seudun kuntien ilmansuojeluohjelmissa ja -suunnitelmissa. Viestintää on tuettu Urbaani puuvaja-, Kiuas- ja Kuivaa asiaa -hankkeilla, joissa tuotettu viestintämateriaali on kaikkien käytettävissä kolmella kielellä osoitteessa poltapuhtaasti.fi.

Tietoisuus puunpolton savujen terveyshaitoista on noussut, mutta asukkaat eivät aina miellä puunpolton savuja terveyshaittana. Terveysvaikutusten ja vähennystoimien arvioimiseksi tarvitaan tietoa päästöistä ja niiden vaikutuksesta ilmanlaatuun. Pääkaupunkiseudulla tulisijojen puunpolttomääriä ja päästöjä on arvioitu viiden vuoden välein. Edellinen kyselytutkimus tehtiin vuoden 2019 alussa (Ohtonen ym. 2020).

Kyselyn toteutus

Kyselytutkimus toteutettiin keväällä 2024. Peruskysely lähetettiin postitse 4305 pääkaupunkiseudun pientaloon. Lisäksi uudehkoille pientaloille lähetettiin (893 kpl) erilliskysely. Kyselyt rajattiin koskemaan vain omakoti-, pari- ja erillistaloja. Kyselyihin oli mahdollista vastata joko postitetulla paperilomakkeella tai sähköisesti osoitteessa puunpolttokysely.fi. Kyselyn vastausaika oli kaksi viikkoa.

Taloustutkimus Oy toteutti kyselyn verkkosivun ja paperilomakkeen postittamisen sekä vastausten keräämisen ja yhdistämisen. HSY vastasi kyselyn laadinnasta ja tulosten tulkinnasta. Taloustutkimus postitti kyselytutkimuskutsut 17.4.2024. Mikäli vastausta ei saatu, lähetettiin vielä vastauspyyntömuistutus. Muistutukset postitettiin 14.5.2024. Tiedonkeruu päätettiin 13.6.2024. Tiedonkeruun päätyttyä Taloustutkimus teki puhelimitse katotutkimuksen vastaamatta jättäneille 24.6.–30.7.

Kyselyn tausta ja tavoite

HSY arvioi puunpolton päästöjä pääkaupunkiseudulla noin 5 vuoden välein. HSY on arvioinut puunpolton päästöjä pääkaupunkiseudulla aiemmin vuosille 2000, 2008, 2014 ja 2018 (Haaparanta ym. 2003; Gröndahl ym. 2011; Kaski ym. 2016, Ohtonen ym. 2020).

Kyselyiden kattavuus ja päästöjen laskentatapa on muuttunut ja kehittynyt vuosien kuluessa, minkä vuoksi eri ajankohtina tehdyt päästöarviot eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Vasta vuoden 2014 päästöarviosta lähtien on käytetty kattavaa koko pääkaupunkiseudun pientaloista koostuvaa ositettua satunnaisotantaa. Myös näissä uudemmissa päästöarvioissa laskentatavat ovat kuitenkin hieman kehittyneet ja päästökertoimet muuttuneet, joten niitäkään ei voi suoraan verrata keskenään.

Puunpolttokyselyn tavoitteena on arvioida pääkaupunkiseudun pientalojen puunpolton päästöt ja saada tietoa tulisijakannasta ja puunpolttotavoista. Tässä uusimmassa kyselyssä selvitettiin mm. puunkäyttömääriä 12 kk ajalta (esim. 5/2023–4/2024), tietoja tulisijoista, kiinteistön lämmitysmuotoja sekä puunpolttotapoja, varastointia ja savujen häiritsevyyttä. Kyselylomake on kokonaisuudessaan tämän raportin liitteenä.

Perusotos

​Perusotokseen valittiin pientaloja ositettuna satunnaisotantana HSY:n SeutuData’23:sta (HSY 2024), eli pääkaupunkiseudun kuntien huoneisto- ja rakennusrekisteristä (75 034 pientaloa vuoden 2023 lopussa). Osituksessa huomioitiin kaupunki (Helsinki, Vantaa sekä yhdistetty Espoo ja Kauniainen), pientalotyyppi (omakotitalo, paritalo), lämmitysaine (sähkö, kaukolämpö, öljy, maalämpö, puu, muu/tuntematon) ja talon rakennusvuosi (ikäryhminä -1979, 1980–2002, 2003-2010, 2011-2023). Ositusluokkia muodostui yhteensä 144 kappaletta. Tämän raportin tulokset sekä puunpolton päästöarvio perustuvat tämän perusotoksen vastauksiin. Perusotokseen kuuluvien kyselylomakkeessa oli 21 kysymystä (liite 6.3).

Perusotokseen valittiin 4995 talon osoitetiedot, ja näihin saatiin 4305 vastaanottajan nimitiedot postitusta varten. Perusotoksen vastaajamäärä oli 1 598 (kirje 944, verkkokysely 654). Perusotoksen vastausprosentti oli 37 %. Kaikkia vastauksia ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään tulosten analysoinnissa, koska joissain vastauksissa oli puutteita tai epäselvyyksiä. Perusotokseen jäi lopulta 1566 vastausta, joten hyödynnettyjen vastausten kokonaismäärä oli 36 %.

Uusien talojen erillisotos

​Uusien talojen erillisotoksella haluttiin saada lisäaineistoa ja -varmuutta siihen, ovatko puunkäyttö ja erilaisten tulisijatyyppien käyttö muuttuneet mm. talojen energiatehokkuuden parantuessa. Erillisotokseen valittiin uudempia pientaloja eli kiinteistöjä, joiden käyttöönottovuosi on 2011 tai sen jälkeen. Erillisotoksen pientalojen valinta tehtiin ositettuna satunnaisotantana niin, että osituksessa huomioitiin kaupunki, lämmitysaine ja pientalotyyppi. Erillisotos oli huomattavasti perusotosta pienempi, ja myös heille lähetetty kysely oli lyhyempi (11 kysymystä, Liite 6.3).

Erillisotokseen valittiin 1002 talon osoitetiedot, ja näihin saatiin 893 vastaanottajan nimitiedot postitusta varten. Erillisotoksen vastaajamäärä oli 280 (kirje 111, verkkokysely 169). Erillisotoksen vastausprosentti oli 31 %. Kaikkia vastauksia ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään tulosten analysoinnissa, koska joissain vastauksissa oli puutteita tai epäselvyyksiä. Erillisotokseen jäi lopulta 276 vastausta, joten hyödynnettyjen vastausten kokonaismäärä oli 31 %.

Uusien talojen erillisotosta hyödynnettiin tässä raportissa eri-ikäisten talojen puunkäyttömäärien vertailussa (luku 2.2.6) ja päästöjen jyvittämisessä kartoille (luku 3.6). Kaikki muut raportissa esitetyt tulokset on laskettu perusotoksen vastauksista, jolloin tulokset edustavat koko pientalokantaa pääkaupunkiseudulla (ositettu satunnaisotanta).

Kyselyn tulokset

Pientalotyypit ja ikäjakauma

​Kysely rajattiin koskemaan vain omakoti- ja paritaloja sekä muita erillisiä pientaloja. Erilliset pientalot ovat yhden asunnon taloja, joten ne luokiteltiin tässä omakotitaloiksi. Pääkaupunkiseudun pientaloista n. 75 % on omakotitaloja ja 25 % paritaloja. Osuudet vaihtelevat hieman kunnittain. Helsingissä paritalojen osuus on suurin ja Vantaalla pienin (kuva 1). Otokseen pyrittiin saamaan samassa suhteessa paritaloja ja omakotitaloja kuin niitä todellisuudessa kussakin kunnassa on. Tämä toteutui, ja lisäksi myös vastauksia saatiin hyvin samassa suhteessa (kuva 1). Täten kyselyn vastauksissa painottuivat oikeassa suhteessa sekä omakotitalojen että paritalojen vastaukset.

Kuva 1. Oma­ko­ti­ta­lo­jen ja pa­ri­ta­lo­jen osuu­det pe­rus­jou­kos­sa (Seu­tu­Da­ta23’, eli pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­tien huo­neis­to- ja ra­ken­nus­re­kis­te­rin pien­ta­lot), otok­ses­sa (keil­le ky­se­ly lä­he­tet­tiin) ja ky­se­lyyn vas­tan­nei­den jou­kos­sa kun­nit­tain.

Otokseen pyrittiin myös saamaan eri ikäisiä pientaloja samassa suhteessa kuin niitä todellisuudessa pääkaupunkiseudulla on. Tämä toteutui hyvin, ja lisäksi myös vastauksia saatiin suurin piirtein samassa suhteessa. Pääkaupunkiseudulla on eniten 1980-luvulla rakennettuja pientaloja. Tämän ikäluokan pientalojen asukkaat olivat myös innokkaita vastaamaan, ja vastaukset olivat koko joukossa hieman yliedustettuina. Uudempien eli 2010- ja 2020-luvun pientalojen vastaukset olivat puolestaan hieman aliedustettuina (kuva 2). Uudempiin taloihin liittyvää tietopohjaa täydennettiin erillisotoksen avulla (luku 2.1.3).

Kuva 2. Pää­kau­pun­ki­seu­dun kiin­teis­tö­jen käyt­töön­ot­to­vuo­sien pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det Seu­tu­Da­ta23’n pe­rus­jou­kos­sa, pe­rus­o­tok­ses­sa sekä pe­rus­o­tok­seen kuu­lu­vien vas­tauk­sis­sa. (Läh­de: Re­kis­te­riai­neis­tot Seu­tu­Da­ta’23’’)

Päälämmitysmuodot

​Kuvassa 3 on esitetty SeutuData’23:n sisältämän pääkaupunkiseudun kuntien huoneisto- ja rakennusrekisterin tietoja pientalojen päälämmitysaineiden yleisyydestä, ja niitä on verrattu palautettujen kyselyjen vastaavaan rekisteritietoon (ei siis asukkaan oma näkemys päälämmitystavasta). Tämä vertailu osoittaa, että kyselyyn saadut vastaukset edustavat melko hyvin perusjoukkoa myös päälämmitysaineiden yleisyyden suhteen.

Kuva 3. Pää­kau­pun­ki­seu­dun pien­ta­lo­jen pää­läm­mi­ty­sai­nei­den pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det Seu­tu­Da­ta23’n re­kis­te­ri­tie­don pe­rus­jou­kos­sa ja ky­se­lyyn vas­tan­nei­den pien­ta­lo­jen vas­taa­va re­kis­te­ri­tie­to. (Läh­de: Re­kis­te­riai­neis­tot Seu­tu­Da­ta’23’’)

Varsinkin vanhemmissa taloissa rakennusrekisterin päälämmitysaineiden tiedot voivat olla puutteellisia tai virheellisiä mm. remonteissa tehtyjen lämmitysmuotomuutosten vuoksi (ks. Ohtonen ym. 2020). Tästä syystä kysyttiin myös vastaajan oma näkemys talon päälämmitysmuodosta (kuva 4). Kyselyvastausten perusteella pääkaupunkiseudulla pientalojen yleisimpiä päälämmitysmuotoja ovat sähkölämmitys, maalämpö, kaukolämpö, ilma-vesilämpöpumput ja ilmalämpöpumput.

Kyselyn vastausten perusteella öljylämmitteisiä taloja on todellisuudessa vähemmän ja maalämmitteisiä taloja enemmän verrattuna perusrekisterin tietoihin (vrt. kuvat 3 ja 4). Puu on päälämmitysmuotona kyselyvastausten mukaan erittäin harvinainen (1 %) pääkaupunkiseudun pientaloissa. Edellisessä puunpolttokyselyssä (Ohtonen ym. 2020) selvitettiin puulämmittäjien erillisotoksella puuta päälämmityksenä käyttävien pientalojen yleisyyttä pääkaupunkiseudulla. Tämä erillisotos osoitti, että puuta päälämmityksenä käyttäviä on huomattavasti vähemmän todellisuudessa kuin rekisteritiedoissa.

Kuva 4. Pää­kau­pun­ki­seu­dun pien­ta­lo­jen pää­läm­mi­tys­muo­to­jen pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det ky­se­lyn vas­taus­ten mu­kaan. Ku­vas­sa vas­tan­nei­den il­moit­ta­ma pää­läm­mi­tys­muo­to, ei re­kis­te­ri­tie­don mu­kai­nen pää­läm­mi­tys­muo­to.

Alla olevassa taulukossa (taulukko 1) on tarkasteltu kyselyyn vastanneiden päälämmitysmuotoja kunnittain ja koko pääkaupunkiseudulla. Kaikissa kunnissa yleisimmät päälämmitysmuodot ovat sähkölämmitys, maalämpö ja kaukolämpö. Puuta päälämmityksenään käyttävät jakautuivat vastauksissa suhteellisen tasaisesti eri kuntien kesken, mutta Helsingissä ei ollut yhtään puukattilalämmitystä.

Kyselyssä kysyttiin myös mitä muita lisälämmitysmuotoja asunnon lämmitykseen käytetään. Lisälämmitysmuotoja sai valita useita. Yleisimmät lisälämmitysmuodot olivat uuni, takka tai muu puulämmitys (49 %), ilmalämpöpumppu (39 %) ja suora sähkölämmitys (12 %). 27 %:lla ei ollut päälämmitysmuodon lisäksi muuta kiinteää lämmitystapaa.

Tulisijatyyppien yleisyydet ja käyttöönottovuodet

​Tässä kyselyssä selvitettiin kiinteistössä käytössä olevien tulisijojen lukumääriä, tulisijatyyppejä ja käyttöönottovuosia. Kysymykseen pyydetiin vastaus vain sellaisista pientaloasunnoista, joissa puuta oli poltettu viimeisen vuoden kuluessa. Vastaajista 29 % ilmoitti, että asunnossa ei käytetty ollenkaan tulisijaa vuoden kuluessa (taulukko 2). Yleisimmin käytössä olevia tulisijoja oli yksi tai kaksi. Kolme tulisijaa on vielä suhteellisen yleistä, mutta sitä suuremmat tulisijojen määrät ovat harvinaisia. Tulisijojen lukumäärät vaihtelevat hieman kunnittain. Vantaan pientaloasunnoissa tulisijattomuus on harvinaisempaa kuin muissa kunnissa. Vantaan pientaloasunnoista 21 % ei käytä tulisijaa, kun taas Helsingissä sama luku on 35 %.

Aikaisemmissa pääkaupunkiseudun puunkäyttö- ja tulisijakyselyissä ei ole rajattu tulisijakysymyksiin vastaamista mitenkään, minkä vuoksi niissä on ollut mukana myös ei käytössä olevia tulisijoja. Näin ollen tätä kyselyä ja aikaisempia kyselyitä ei voi verrata suoraan toisiinsa tulisijoja koskevien kysymysten osalta.

Pääkaupunkiseudulla selkeästi yleisin tulisijatyyppi on varaava takka. Varaava takka löytyy yli 40 %:sta pääkaupunkiseudun pientaloista (kuva 5). Seuraavaksi yleisimmät tulisijat ovat puulämmitteinen saunan kiuas (yli 20 %:ssa pientaloista) sekä kamiinat ja muut kevyttakat, jotka eivät varaa lämpöä (yli 10 %:ssa pientaloista). Avotakkoja, joissa ei ole suuluukkuja, on melko paljon, mutta niissä poltetaan melko vähän puuta (luku 2.2.4). Öljy-puukaksoispesäkattilat ovat harvinaisia, ja niiden käyttö on myös hyvin vähäistä (luku 2.2.4).

Kuva 5. Ky­se­ly­vas­taus­ten pe­rus­teel­la pien­ta­loa­sun­nois­sa (N=1566) käy­tös­sä ol­lei­den tu­li­si­ja­tyyp­pien pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det (yh­teen­sä 1685 tu­li­si­jaa).

Kyselyn mukaan pääkaupunkiseudun pientalojen tulisijakanta on pääosin melko vanha. Tulisijojen ikä vaikuttaa suurimmassa osassa tulisijoja niiden päästöihin. Uudemmat tulisijat ovat yleensä vähäpäästöisempiä.

Uudempia tulisijoja on eniten tulisijaluokassa pihakeittiöt ja paljut. Niistä on 2010- ja 2020-luvulla asennettuja 66 %. (kuva 6.) Pihakeittiöiden ja paljujen osalta kuitenkin myös uudemmat ovat suuripäästöisiä. Seuraavaksi eniten uudempia, 2010- ja 2020-luvulla asennettuja tulisijoja on tulisijaluokassa kamiinat/kevyttakat (47 %), takkasydämelliset avotakat (35 %), saunan kiukaat (34 %) ja varaavat takat (21 %). Tulisijakanta on erityisen vanha öljy-puukaksoispesäkattiloiden ja avotakkojen (ei suuluukkuja) kohdalla.

Tulisijojen ikää selvitettiin myös edellisessä tulisijojen ja puunkäytön kyselytutkimuksessa keväällä 2018, ja silloin 2010-luvulla asennettuja varaavia takkoja oli 18 % ja puulämmitteisiä saunan kiukaita 20 % (Ohtonen ym. 2020).

Kuva 6. Tu­li­si­ja­tyyp­pien ikä­ja­kau­ma pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Asen­nus­vuo­si­kym­men­ten pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det kun­kin tu­li­si­ja­tyy­pin koh­dal­la.

Puunkäyttömäärät erilaisissa taloissa ja tulisijatyypeissä

​Kyselyn vastausten mukaan pääkaupunkiseudun omakotitaloista 77 %:ssa käytetään puuta ja 23 %:ssa omakotitaloista ei käytetty puuta ollenkaan (kuva 7). Paritalojen osalta 54 %:ssa paritaloasunnoista käytetään puuta ja 46 %:ssa ei käytetty. Kaikista pääkaupunkiseudun yhden ja kahden asunnon pientaloista puuta poltetaan 72 %:ssa (paritaloissa joko yhdessä asunnossa tai molemmissa asunnoissa). Puuta poltetaan keskimäärin omakotitaloissa 1,08 k-m³/v ja paritaloasunnoissa 0,54 k-m³/v. Toisin sanoen yhdessä omakotitalossa ja paritalossa (2 asuntoa) poltetaan saman verran puuta. Keskimäärin puuta poltetaan pääkaupunkiseudun pientaloissa 1,07 k-m³ (1,0749 k-m³). Yksittäisissä taloissa puunkäyttömäärän vaihtelu on suurta.

Aikaisempiin kyselyihin verrattuna talokohtainen puunkäyttömäärä on pysynyt suunnilleen samana tai vähentynyt hieman. Vuonna 2018 puuta käytettiin omakotitaloissa keskimäärin 1,12 k-m³/v ja paritaloasunnoissa 0,71 k-m³/v (Ohtonen ym. 2020). Vuonna 2014 omakotitalojen puunkäyttö oli 1,27 k-m³/v (Kaski ym. 2016, luku päivitetty vuoden 2024 laskentatapaa vastaavaksi).

Kuva 7. Puun­käyt­tö­mää­rien vas­tauk­set pie­nim­mäs­tä suu­rim­paan jär­jes­tet­ty­nä oma­ko­ti­ta­lois­sa vuo­si­na 2023, 2018 ja 2014 ja pa­ri­ta­loa­sun­nois­sa vuon­na 2023 ja 2018. Vas­taus­ten lu­ku­mää­rät (x-ak­se­li) on nor­ma­li­soi­tu 100 %:iin. Y-ak­se­lin mak­si­miar­vo on ra­jat­tu vi­su­aa­li­sis­ta syis­tä ta­sol­le 10 k-m³/v. Muu­ta­mis­sa ta­lois­sa puun­käyt­tö­mää­rä oli vä­lil­lä 10-20 k-m³/v, ja nämä ovat mu­ka­na puun­käy­tön kes­kiar­vo­jen las­ken­nas­sa.

Puunkäyttömääriä tarkasteltiin myös talojen päälämmitysmuodoittain (taulukko 3). Puulämmitteisessä talossa on luonnollisesti suurin puunkäyttö, ja esim. puukeskuslämmitteisissä taloissa puuta kului keskimäärin noin 7 k-m³/v (vastaajia vain 5 kpl). Muista päälämmitysmuodoista talokohtainen puunkäytön keskiarvo on suurin sähkölämmitteisille (1,3 k-m³/v) ja pienin kaukolämmitteisille (0,5 k-m³/v). Kuntakohtaiset luvut näkyvät myös alla olevasta taulukosta.

Kyselytutkimuksessa selvitettiin myös puunkäyttömäärien jakautumista erilaisiin tulisijatyyppeihin (kuva 8). Koko pääkaupunkiseudun puunkäyttömäärästä puolet poltetaan varaavissa takoissa, 20 % saunan kiukaissa ja 8 % kamiinoissa/kevyttakoissa. Muissa tulisijaluokissa puunkäyttö on vähäisempää koko pääkaupunkiseudun tarkastelussa. Talokohtaisia puunkäyttömääriä eri tulisijatyypeissä on esitetty kunnittain taulukossa 4.

Kuva 8. Eri tu­li­si­ja­tyyp­pien osuus puun­käy­tös­tä ky­se­ly­vas­taus­ten pien­ta­lois­sa.

Taulukko 4. Keskimääräiset puunkäyttömäärät (k-m³/v) tulisijatyypeittäin pientaloissa pääkaupunkiseudun kunnissa.​

Katoanalyysi ja kyselyvastausten edustavuuden arviointi

​Katotutkimus toimii vertailuaineistona varsinaiseen aineistoon, ja sen pohjalta voidaan tarkastella mahdollisia eroja varsinaiseen kyselyyn vastanneiden ja siihen vastaamatta jättäneiden välillä. Peruskyselyn saatu vastausmäärä oli melko hyvä (36 %), ja katoanalyysi tuo tietoa siitä joukosta taloja, joista ei saatu vastausta (74 %). Taloustutkimus Oy toteutti katotutkimuksen kyselyyn vastaamatta jättäneiden puhelinhaastatteluina ajalla 24.6.-30.7.2024. Katotutkimukseen vastasi 98 henkilöä. Katotutkimukseen valittiin mukaan vain omakotitaloja perusotoksesta. Katoanalyysiin ei valittu paritaloasuntoja, koska niillä on pienempi rooli kuin omakotitaloilla puunkäytön kokonaismäärässä pääkaupunkiseudulla.

Katotutkimuksessa kysyttiin varsinaisen kyselyn puunkäyttömääriin liittyvät kysymykset sekä syyt varsinaiseen kyselyyn vastaamattomuuteen. Yleisimmät syyt varsinaiseen kyselyyn vastaamatta jättämiseen olivat asian unohtaminen, ajanpuute ja ettei ollut huomannut kyselyä.

Katokyselyn vastauksissa puunkäyttömäärät olivat hyvin samankaltaisia verrattuna varsinaisen kyselyn vastauksiin (kuva 9). Toisin sanoen, katokyselyn perusteella vastaamatta jättäneet eivät ole aiheuttaneet mitään selvää vääristymää varsinaisen kyselyn puunkäyttötuloksiin. Katokyselyn mukaan puuta ei poltettu olleenkaan 25 %:ssa omakotitaloista, mikä on lähes sama osuus kuin varsinaisessa kyselyssä (23 %). Katokyselyssä omakotitalojen keskimääräinen puunkäyttömäärä oli 1,18 k-m³/v ja varsinaisessa kyselyssä 1,08 k-m³/v. Katokyselyn vastausmäärä on kuitenkin melko pieni, mikä lisää tarkasteluun epävarmuutta ja hajontaa etenkin suuren puunkäyttömäärän vastauksissa. Suuren puunkäyttömäärän vastauksia on vain muutamia, koska puu on päälämmitysmuotona erittäin harvinainen pääkaupunkiseudulla.

Kuva 9. Puun­käyt­tö­mää­rien vas­tauk­set pie­nim­mäs­tä suu­rim­paan jär­jes­tet­ty­nä oma­ko­ti­ta­lois­sa var­si­nai­sen ky­se­lyn ja ka­to­ky­se­lyn mu­kaan. Vas­taus­ten lu­ku­mää­rät (x-ak­se­li) on nor­ma­li­soi­tu 100 %:iin.

Kyselyvastausten edustavuutta on verrattu perusjoukkoon (= kaikki pääkaupunkiseudun pientalot) jo aikaisemmissa luvuissa talo-otoksen osituksessa käytettyjen tekijöiden suhteen (kaupunki, pientalotyyppi, lämmitysaine ja talon ikä). Vastaukset edustavat pääkaupunkiseudun pientaloja pääosin melko hyvin. Eri kaupungeista saadut vastausmäärät jakautuivat lähes perusjoukon mukaisesti; Helsinki vastauksia 30 % (perusjoukossa 29 %), Espoo/Kauniainen 39 % (perusjoukossa 41 %) ja Vantaa 31 % (perusjoukossa sama 31 %). Myös omakoti- ja paritalojen (kuva 1) sekä lämmitysaineiden (kuva 3) jakautuminen oli vastauksissa melko samankaltainen kuin perusjoukossa.

Vastauksissa saatujen talojen ikäjakauma (kuva 2) oli myös pääosin hyvin samankaltainen kuin pääkaupunkiseudun todellinen pientalojen ikäjakauma. 1980-luvulla rakennettujen pientalojen asukkaat olivat kuitenkin hieman muita innokkaampia vastaamaan ja vastaukset ovat koko joukossa hieman yliedustettuina. Uudempien 2010- ja 2020-luvun pientalojen vastaukset ovat puolestaan hieman aliedustettuna. Talokohtainen puunkäyttömäärä on selvästi pienempi uudehkoissa 2010- ja 2020-luvun taloissa verrattuna vanhempiin taloihin (ks. seuraava luku). Tästä syystä uudempien talojen aliedustus kyselyvastauksissa viittaa siihen, että kyselyvastausten perusteella laskettu keskimääräinen puunkäyttömäärää saattaisi olla hieman yliarvio verrattuna todelliseen tilanteeseen. Ero kyselyvastusten ja perusjoukon ikäjakaumissa on kuitenkin niin pieni, että tätä mahdollista vääristymää ei lähdetty korjaamaan millään painokertoimella tässä raportissa.

Polttopuun käyttö eri ikäryhmien taloissa

​Puunkäyttömäärien vaihtelua eri-ikäryhmien taloissa tarkasteltiin niin, että perusotos (kaikki ikäryhmät) ja uusien talojen erillisotos (rakennuksen käyttöottovuosi > 2010) yhdistettiin. Näin uusien talojen aineistomäärä ja tulosten luotettavuus saatiin mahdollisimman suureksi. Puunkäyttö oli ennen vuotta 2010 valmistuneissa taloissa keskimäärin 1,14 k-m³/v ja vuosien 2010-2023 ikäryhmässä 0,62 k-m³/v, joten uudemmissa taloissa puunkäyttö on lähes puolet vähäisempää kuin vanhemmissa taloissa (kuva 10).

Kuva 10. Ta­lo­koh­tai­nen puun­pol­ton kes­kiar­vo eri ikä­ryh­mien ta­lois­sa ja eri tu­li­si­ja­luo­kis­sa. Ku­vaan on yh­dis­tet­ty pe­rus­o­tok­sen ja uusien ta­lo­jen eril­li­so­tok­sen ai­neis­tot, jot­ta 2010-2023 ikä­ryh­mään saa­tiin mah­dol­li­sim­man suu­ri vas­taus­mää­rä (N=484) ja luo­tet­ta­vuus. En­nen vuot­ta 1980 ole­vis­sa ikä­ryh­mis­sä ja har­vi­nai­sis­sa tu­li­si­ja­luo­kis­sa (esim. kat­ti­lat) vas­taus­mää­rät ovat mel­ko pie­niä, mikä li­sää nii­den tu­lok­siin epä­var­muut­ta ja sa­tun­nai­suut­ta.

Uusien (v. 2010-2023) talojen vähäisempi puunkäyttö johtunee useista tekijöitä. Uudet talot ovat energiatehokkaita, ja niiden lämmitystarve on pienempi kuin vanhoissa taloissa. Uusissa taloissa myös energiatehokkaat päälämmitysmuodot ovat yleistyneet ja suora sähkölämmitys on harvinaistunut. Vuosien 2010-2023 talojen päälämmitysmuodot olivat vastaajien mukaan seuraavat; maalämpö (47 %), ilma-vesilämpöpumppu (16 %), sähkö (14 %), kaukolämpö (12 %), ilmalämpöpumppu (4 %) ja muu lämmitysmuoto (8 %). Uusien talojen ikäryhmässä myös puuta käyttävien talojen osuus on laskenut hieman, ja puuta käytti 71 % omakotitaloista ja vain 37 % paritaloasunnoista (vrt. koko aineisto kuvassa 7).

Myös eri tulisijatyypeissä poltetun puun määrissä on eroja uudempien ja vanhempien talojen välillä. Puukiukaissa poltetun puun määrä on selkeästi vähäisempää uudemmissa taloissa, verrattuna vanhempiin taloihin. Uusien v. 2010-2023 talojen ikäryhmässä puukiukaat ovat melko harvinaisia ja puukiuas oli käytössä 11 %:ssa omakotitaloista ja 4 %:ssa paritaloasunnoista. Vanhemmissa (< v. 2010) taloissa puukiukaita käytettiin 28 %:ssa omakotitaloista ja 9 %:ssa paritaloasunnoista. Uusissa v. 2010-2023 taloissa puuta poltetaan etenkin varaavissa takoissa ja kamiinoissa/kevyttakoissa, mutta myös varaavissa takoissa poltettu puumäärä on keskimäärin pienempi kuin vanhemmissa pientaloissa.

Polttopuun varastointi, puunpolttotavat ja terveyshaitat

​Kyselytutkimuksessa kysyttiin myös polttopuun varastoinnista, puunpolttotavoista ja kokeeko puunpoltosta terveys- tai viihtyisyyshaittoja. Näiden kysymysten vastaukset on kerrottu lyhyesti alla ja tulokset on esitetty myös taulukoina kunnittain liitteessä 6.4.

Kyselyyn vastanneista puuta käyttävistä 49 % varastoi polttopuunsa polttopuulle suunnitellussa tuulettuvassa puuvajassa. Vantaalla puuvajat ovat hieman yleisempiä ja Helsingissä hieman harvinaisempia kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Ulkona peitetyssä pinossa tai kasassa varastoi polttopuunsa 28 % vastaajista. Nämä suosituimmat varastointitavat ovat suositeltuja varastointitapoja. Muita ei suositeltuja varastointitapoja käytetään selkeästi vähemmän. Vastaajista 2 % ei varastoi polttopuuta ollenkaan. Vastaaja sai halutessaan valita useita varastointitapoja.

Kyselyssä kysyttiin, onko puunkäyttö muuttunut viimeisten 5 vuoden aikana tai aiotaanko polttopuun käyttöä muuttaa tulevien 5 vuoden aikana. Suurimmalla osalla (65 %) vastaajista puunkäyttö oli pysynyt samalla tasolla. Suurin piirtein saman verran oli lisännyt polttopuun käyttöä (16 %) ja vähentänyt sitä (14 %). Kolme prosenttia vastasi, että on aloittanut polttopuun käytön. Vastausvaihtoehtona oli myös, että on lopettanut polttopuun käytön. Tähän kyseiseen kysymykseen vastasivat vain ne, jotka käyttävät puuta. Siten polttopuun käytön lopettaneet eivät todennäköisesti vastanneet tähän kysymykseen. Samoin kysymyksen kohdalla ”aiotaanko polttopuun käyttöä muuttaa tulevien 5 vuoden aikana” kukaan ei vastannut aikovansa aloittaa polttopuun käytön, koska kaikki tähän kysymykseen vastanneet polttivat jo puuta. Polttopuun käyttöä aikoi lisätä 6 % vastaajista ja vähentää 5 %. Vain muutama aikoi lopettaa polttopuun käytön. Suurin osa (82 %) arvioi käytön pysyvän samalla tasolla myös seuraavat 5 vuotta.

Kyselyssä kysyttiin myös polttopuun laadusta. Kysymykseen, kuinka kuivaa polttopuuta käytätte, 79 % vastasi polttopuun olevan varmasti kuivaa ja 16 % vastasi polttopuun olevan melko kuivaa. Neljällä prosentilla polttopuun kosteus vaihteli. Kunnittaista eroa ei juurikaan ollut.

Yleisimmin vastaajat sytyttivät puut päältä/yläosasta (39 %) tai välistä (38 %). Alta vastasi sytyttävänsä 22 %. Kunnittaista eroa oli hieman. Puita tulipesään lisättäessä 49 % lisäsi tulipesän aina noin puolilleen tai käyttöohjeen mukaisesti. 42 %:lla täyttöaste vaihteli ja 6 % lisäsi tulipesän aina täyteen puita. Kunnittaista eroa ei juurikaan ollut.

Roskien poltto vahingoittaa tulisijaa ja tuottaa paljon savua ja terveydelle haitallisia yhdisteitä. Lisäksi jätehuolto- ja ympäristömääräyksissä kielletään roskien poltto tulisijoissa tai avotulella. Kyselyn mukaan 51 % ei polta tulisijassa ollenkaan roskia (pahvia, paperia, muovi- tai kartonkipakkauksia tms.). Kolme prosenttia polttaa roskia ja 45 % käyttää roskia sytykkeenä.

Piipusta tuleva savun väri kertoo, kuinka puhdasta palaminen on. Mitä vaaleampaa, sitä vähemmän päästöjä. Kyselyssä kysyttiin, millaista piipusta tuleva savu on siinä vaiheessa, kun palaminen on kunnolla käynnissä. 56 % vastasi, että savua ei näy ja 30 %:lla se oli vaalean harmaata. 15 % ei osannut sanoa, ja vain yksi vastasi savun olevan tummaa ja runsasta.

Kyselyssä kysyttiin myös, onko hakenut tietoa puunpoltosta ja mistä tietoa on hakenut. Kyselyyn vastanneista 55 % oli hakenut tietoa puunpoltosta. Yleisimmin tietoa on kysytty nuohoojalta (29 %) tai haettu jonkun muun tahon puunpoltto-oppaasta tai verkkosivuilta (24 %). HSY:n puunpoltto-oppaasta tietoa oli hakenut 5 % ja poltapuhtaasti.fi -verkkosivuilta 7 %.

Kyselyssä selvitettiin vastaajien mielipiteitä puunpolton haitoista terveyden ja viihtyisyyden kannalta. Asukkailta kysyttiin, häiritsevätkö naapuritalojen savut ja aiheutuuko puunpolton savuista terveyshaittaa. Suurinta osaa (85 %) vastanneista naapuritalojen savut eivät häiritse, mutta 11 % ne häiritsevät. Terveyshaittaa omista puunpolton savuista koki 1 % vastaajista ja naapureiden savuista 6 % vastaajista. Haittoina mainittiin mm. yleisesti ilmanlaadun heikkeneminen, hajuhaitat, astmaoireet, yskä, hengenahdistus, päänsärky ja silmien kirvely. Naapurien savujen kerrottiin tulevan ilmanvaihdon kautta sisälle omaan kotiin. Naapurien arveltiin polttavan muovia, roskia tai huonolaatuista/märkää puuta, joiden kerrottiin aiheuttavan mustaa savua ja voimakasta hajua. Omista savuista haittoja koettiin selvästi vähemmän, yleisimpänä haittana tulisijan savuttaminen sisälle.

Laskentaperiaatteet

​Päästölaskenta tehtiin selvittämällä ensin eri tulisijatyypeille yhden pientalon keskimääräinen puunkäyttömäärä vuodessa kiintokuutioina (k-m³; luku 3.2.1). Puunkäyttömäärät tarvitaan tulisijatyypeittäin, sillä päästökertoimet, eli paljonko päästöä puuta poltettaessa muodostuu, vaihtelevat tulisijatyypeittäin. Kiintokuutiot muutetiin energiaksi (MJ) luvussa 3.2.2 esitetyllä tavalla. Sen jälkeen kunkin tulisijatyypin puunkäyttömäärä energiana kerrottiin sen tulisijan päästökertoimella (mg/MJ; luku 3.2.3) eri ilmansaasteille. Näin saatiin kaikille tulisijatyypeille keskimääräinen yhden pientalon päästö (luku 3.3). Kun eri tulisijatyyppien keskimääräiset yhden pientalon päästöt lasketaan yhteen, saadaan yhden pientalon kokonaispäästöt vuodessa kullekin päästökomponentille (luku 3.3). Koko pääkaupunkiseudun päästöt kokonaisuudessaan tai tulisijaluokittain (luku 3.3) saadaan kertomalla kunkin tulisijaluokan päästöt tai yhden pientalon päästöt pääkaupunkiseudun pientalojen määrällä.

Pääkaupunkiseudun kuntien kesken on eroja puunkäyttömäärissä ja tulisijatyyppien yleisyydessä. Näin ollen kullekin kunnalle laskettiin omat päästöt (luku 3.3). On kuitenkin huomioitava, että joissain tulisijaluokissa kuntakohtaisesti tarkasteltuna vastausten lukumäärä on pieni ja erot puunkäyttömäärissä voivat siten olla sattumanvaraisia. Täten kuntakohtaisissa tuloksissa on epävarmuutta. Kauniaisten otos oli niin pieni, että Kauniainen ja Espoo yhdistettiin kuntakohtaisessa tulosten esittelyssä. Kaupunkikohtaisia päästöjä laskettaessa kerrotaan kuntakohtaisesti yhden pientalon keskimääräinen päästö kunkin kaupungin pientalojen määrällä.

Puunpolton päästöarviot laskettiin suuntaa antavasti myös paikkatietona 100 m x 100 m ruutuihin pääkaupunkiseudulla. Tässä tarkastelussa huomioitiin talojen päälämmitysmuodot, rakennusvuosi ja sijaintikunta (luku 3.6).

Päästöarviossa käytetyt tiedot

​Puunpolton päästöarvion tekemiseen tarvitaan paljon lähtötietoja, kuten esimerkiksi puunkäyttömäärät erilaisissa taloissa ja tulisijatyypeissä, puulajijakauma ja puun energiasisältö sekä puunpolton päästökertoimet erilaisissa tulisijatyypeissä. Seuraavissa luvuissa on kuvattu lyhyesti polttopuun kokonaiskäytön määrää pääkaupunkiseudulla sekä päästölaskennan lähtötietoja ja lopuksi esitetään puunpolton päästöarvio.

Polttopuun kokonaiskäyttömäärä pääkaupunkiseudulla

​Tämän puunkäyttökyselyn perusteella laskettuna pääkaupunkiseudun pientaloissa poltettiin puuta 80 645 k-m³ vuonna 2023. Puunkäyttöarvio saatiin kertomalla pääkaupunkiseudun pientalojen kokonaismäärä (75 034 kpl) keskimääräisellä talokohtaisella puunkäyttömäärällä (1,07478 k-m³; ks. luku 2.2.4). Seutudata´23:n mukaan pääkaupunkiseudulla oli yhteensä 75 034 pientaloa vuoden 2023 lopussa. Näistä 56 352 oli yhden asunnon taloja, 18 607 kahden asunnon taloja (paritaloja) ja 75 muita erillisiä pientaloja (arvioitiin yhden asunnon taloiksi).

Polttopuun määrien talokohtaista vaihtelua päälämmitysmuodon ja ikäluokan suhteen tarkasteltiin jo aikaisemmin tässä raportissa. Myös puunkäytön prosentuaalinen jakautuminen eri tulisijaluokkiin esitettiin jo luvussa 2.2.4.

Puun käyttömäärää vastaava energiasisältö pääkaupunkiseudulla

​Pääkaupunkiseudulla käytettävän vuotuisen keskimääräisen puunkäyttömäärän (80 645 k-m³/v) energiasisällön (TJ/v) selville saamiseksi tehtiin laskelmat osin kirjallisuustietoihin ja osin kyselyssä saatuihin tietoihin perustuen. Laskennassa käytettiin samoja puulajijakaumia ja puun energiatiheystietoja kuin edellisessä raportissa (Ohtonen ym. 2020).

Pääkaupunkiseudun vuotuinen keskimääräinen puunkäyttömäärä 80 645 k-m³ on 201 613 i-m³. Pientalojen puupolttoaineiden keskimääräinen puulajijakauma on 39 % koivua, 18 % mäntyä, 18 % kuusta ja 25 % muuta lehtipuuta tai jätepuuta (Luke 2018). Prosenteilla kerrottiin vuotuinen keskimääräinen puunkäyttömäärä ja saatiin jakauma puulajeittain: 78 666 i-m³ koivua, 36 370 i-m³ mäntyä, 35 553 i-m³ kuusta ja 51 023 i-m³ muuta lehtipuuta tai jätepuuta.

Puulajien energiatiheydet 20 %:n käyttökosteudessa ovat seuraavat: koivu 1010 kWh/i-m³, mänty 810 kWh/i-m³, kuusi 790 kWh/i-m³ ja sekalehtipuu 760 kWh/i-m³ (Alakangas ym. 2016). Puunkäyttömäärät kerrottiin vastaavilla energiatiheyksillä puulajeittain. Esimerkiksi koivulle tämä kertolasku on 78 666 i-m³ * 1010 kWh/i-m³ = 79 452 660 kWh/v, joka siis on koivun vuotuinen energiasisältö. Energiasisällöt puulajeittain laskettiin yhteen, ja saatiin pääkaupunkiseudun vuotuinen puunpolton energiasisältö 175 777 086 kWh, joka vastaa 633 TJ/v.

Päästölaskennassa tarvitaan keskimääräisen puulajijakauman mukaista energiatiheyttä MJ/k-m³. Kun eri puulajien energiatiheyksistä lasketaan puulajijakaumalla painotettu keskiarvoa, saadaan keskimääräisen puulajijakauman energiatiheys 872 kWh/i-m³ eli 7847 MJ/k-m³ (20 %:n käyttökosteus).

Päästökertoimet

​Puunpoltosta aiheutuvat päästöt vaihtelevat paljon erilaisissa tulisijatyypeissä. Esimerkiksi avotakoissa palamisolot ovat huonot ja päästöt suuret verrattuna moderniin varaavaan takkaan. Päästöihin vaikuttavat merkittävästi myös tulisijan käyttäjän taidot ja poltettavan puun laatu. Eri tulisijatyypeissä poltetun puun määrä (energiasisältö) muunnetaan päästöarvioksi laskennallisesti päästökertoimien avulla. Tämän raportin päästölaskennassa käytetyt päästökertoimet eri tulisijatyypeille on koottu taulukkoon 5. Päästökertoimien tietolähteitä ja arviointiperusteita kuvataan tarkemmin seuraavissa kappaleissa.

Päästökertoimina käytettiin SYKEstä 21.10.2024 saatua päästökerroinaineistoa (Savolahti 2019; Savolahti ym. 2016; Tissari ym. 2019), jota hienosäädettiin pääkaupunkiseudulle joiltakin osin (kuvattu seuraavissa kappaleissa). SYKEn päästökerronaineisto oli säilynyt pääosin samanlaisena kuin HSY:n edellisessä puunpolton päästöinventaarissa (Ohtonen ym. 2020). Bentso(a)pyreenin päästökertoimet ovat kuitenkin muuttuneet, koska niihin on päivitetty tiedot tuoreimmista päästötutkimuksista (Tissari ym. 2021). Esimerkiksi saunan kiukaiden päästökerroin on pienentynyt huomattavasti. Muu tulisija -luokassa päätettiin käyttää nyt kaikkien tulisijatyyppien keskimääräisiä päästökertoimia, jotka ovat pienempiä kuin edellisessä inventaarissa käytetyt saunan kiukaiden päästökertoimet.

Kuvassa 11 on esitetty esimerkkinä pienhiukkasten päästökertoimia eri tulisijatyypeille. Kuvaan on visualisoitu myös normaalin (hyvän) ja huonon polton päästöjä hajontapalkeilla. SYKEn päästökertoimissa (kuvassa neliöt) on huomioitu huonon polton osuus palamisessa, sillä huonon polton päästöt ovat hyvin suuret verrattuna normaaliin palamiseen. Huonon ja normaalin polton osuudet ovat SYKEn päästöarvioissa seuraavat: 89,5 % normaalia ja 10,5 % huonoa polttoa. Kattiloiden osalta SYKEn arviona on 100 % normaalia polttoa. HSY:n laskennassa käytettiin samoja osuuksia.

Kuva 11. Pien­hiuk­kas­ten pääs­tö­ker­toi­mia eri­lai­sil­le tu­li­si­ja­tyy­peil­le (läh­de: SYKE). Mus­tat ha­jon­ta­ja­nat ku­vaa­vat nor­maa­lin ja huo­non pa­la­mi­sen pääs­tö­jä. Ne­liöt ku­vaa­vat pääs­tö­ker­toi­mia, jois­sa on huo­mioi­tu huo­non ja nor­maa­lin pa­la­mi­sen osuu­det.

Monilla tulisijatyypeillä moderni tulisijakanta on vähäpäästöisempää kuin perinteinen tulisijakanta (kuva11). Esimerkiksi modernilla varaavalla takalla on pienempi päästökerroin kuin perinteisellä varaavalla takalla. Jotta jakauman moderni vs. perinteinen vaikutus saadaan huomioitua, täytyy arvioida, kuinka tulisijakanta jakautuu moderneihin ja perinteisiin. Tämän raportin päästökertoimissa (taulukko 5) käytettiin seuraavia prosentuaalisia jakoja perinteinen-moderni: saunan kiuas 66-34, varaava takka 81-19, takka-leivinuuniyhdistelmä 78-22 ja puukamiina/kevyttakka 50-50.

Perinteisten ja modernien tulisijojen osuuksien arvioinnissa hyödynnettiin kyselyssä saatuja tulisijojen ikätietoja (kuva 6) sekä SYKEn arvioita modernien tulisijojen yleistymisestä. SYKEn ja Itä-Suomen yliopiston arvion mukaan kiukaat ovat vähäpäästöisempiä vuodesta 2013 alkaen, jolloin kiukaille tuli voimaan CE-merkintä (Tissari ym. 2024). HSY:n päästöinventaarissa moderneiksi kiukaiksi arvioitiin karkeasti 2010- ja 2020-luvulla asennetut kiukaat, jotta se vastaa edellisen arvion laskentatapaa (Ohtonen ym. 2020). Varaavien takkojen ja takka-leivinuuniyhdistelmien osalta hyödynnettiin tulisijojen ikätietoja (kuva 6) ja SYKEn arvioita modernien takkojen osuuden markkinaosuuden kasvusta 2000-luvun alusta alkaen. Moderneissa takoissa on palamista tehostava toisioilman syöttö.

Kamiinoiden ja kevyttakkojen osalta päätettiin säilyttää aikaisemmassa inventaarissa käytetty asiantuntija-arvio perinteiset 50 % vs. modernit 50 % (Ohtonen ym. 2020), mikä vastaa kyselytutkimuksen mukaan 2010- ja 2020-luvun kamiinoiden osuutta (kuva 6). Tämä poikkeaa SYKEn arvioista, jonka mukaan vasta 2020-luvun kamiinat kuuluvat moderniin luokkaa. HSY:n inventaarissa haluttiin kuitenkin säilyttää aikaisempi asiantuntija-arvio (50 vs. 50 %), jotta päästökertoimiin ei tule suuria poikkeamia arviointitavan muutoksiin liittyen.

Puukeskuslämmityskattiloiden päästökertoimeen vaikuttaa voimakkaasti se, onko kattilalla varaajaa vai ei (kuva 11). Varaaja mahdollista tasaisemmat ja paremmat palamisolot kattilassa, mikä vähentää päästöjä. Suurimmat päästöt ovat vanhoissa varaajattomissa kaksoispesäkattiloissa, joissa polttoaineena käytetään pilkkeitä tai halkoja. Tässä raportissa käytettiin arviota, että 86 %:lla kattiloista on varaaja ja 14 %:lla ei ole varaajaa. Kattiloissa poltettavan puun arvioitiin olevan kokonaan klapeja tai halkoja, sillä kyselyn mukaan hakkeen ja pellettien käyttö on erittäin harvinaista pääkaupunkiseudulla. Modernien hake- ja pellettikattiloiden päästökertoimet olisivat hyvin pieniä verrattuna klapi/halkokattiloihin.

Päästöarvion tulokset

Puunpolton päästöarvio perustuu aiemmissa luvuissa raportoituun kyselytutkimukseen, jonka tulokset on yleistetty puunkäyttö- ja päästölaskennassa koskemaan kaikkia pientaloja pääkaupunkiseudulla. Päästöarviossa on hyödynnetty kyselytutkimuksessa saatuja tietoja mm. puunkäyttömääristä ja puunkäytön jakautumisesta erilaisiin tulisijatyyppeihin. Kuntakohtaiset pientalomäärät ovat Seutudata’23’’ aineistosta. Eri tulisijatyypeissä käytettyjen puumäärien muuntaminen energiaksi ja päästökertoimet ovat kuvattu edellisissä luvuissa.

Puunpolton kokonaispäästöt pääkaupunkiseudun kunnissa vuonna 2023 on koottu tulisijatyypeittäin jaotellen taulukkoon 6. Lisäksi kuvassa 12 on havainnollistettu muutaman keskeisen päästökomponentin osalta eri tulisijojen osuudet puunpolton päästöistä pääkaupunkiseudulla.

Pientalojen puunpoltosta aiheutui vuonna 2023 pääkaupunkiseudulla pienhiukkasten päästöjä 105 t, mustan hiilen päästöjä 33 t ja bentso(a)pyreenin päästöjä 117 kg (taulukko 6). Suurin osa pienhiukkasten päästöistä aiheutui varaavista takoista (36 %) ja puulämmitteisistä saunan kiukaista (30 %). Mustalle hiilille vastaavat prosentit ovat 40 % ja 38 %. Varaavista takoista ja saunan kiukaista aiheutuu paljon päästöjä, koska niitä on eniten ja niissä käytetään eniten puuta. Bentso(a)pyreenin osalta puukiukaat ovat merkittävin päästölähde 55 %:n osuudella. Varaavista takoista aiheutuu 37 % bentso(a)pyreenin päästöistä. Puukiukaissa palamisolosuhteet ovat huonot, minkä vuoksi bentso(a)pyreenin ja mustan hiilen päästökertoimet ja päästöt ovat erityisen suuret verrattuna puunkäyttömäärään (kuva 12).

Kuva 12. Eri tu­li­si­ja­tyyp­pien osuu­det puun­pol­ton ko­ko­nais­pääs­töis­tä (PM_2,5, BC ja BaP) ja ver­tai­lu puun­käyt­tö­mää­rien osuuk­siin.

Taulukossa 7 on esitetty eri ilmansaasteille keskimääräinen pientalon vuosittainen puunpolton päästö kunnittain ja koko pääkaupunkiseudulla. Kun kyseiset arvot kerrotaan vastaavilla pientalojen määrillä, saadaan tulokseksi kunnittaiset päästöt (taulukko 8). Pientaloja on Espoossa 29 276, Kauniaisissa 1158, Helsingissä 21 462, Vantaalla 23 138 ja koko pääkaupunkiseudulla 75 034 kpl. Määrällisesti eniten puunpoltosta aiheutui päästöjä Espoossa, koska siellä on suurin osa (39 %) seudun pientaloista.

Taulukko 8. Kuntakohtaiset kokonaispäästöt puunpoltosta eri ilmansaasteille. Yksikkö on BaP:lle kg/v ja muille päästökomponenteille t/v.

Vertailu edelliseen puunkäyttö- ja päästöarvioon

​Tämä päästöarvio pyrittiin tekemään samankaltaisesti kuin viimeksi (Ohtonen ym. 2020). Nyt kuitenkin laskettiin puunkäyttömäärät ja päästöt pientalokohtaisesti, ei asuntokohtaisesti. Paritaloasunnon puunkäyttömäärä kerrottiin kahdella, jolloin saatiin paritalon puunkäyttömäärä. Päästökertoimet ovat myös hieman päivittyneet, erityisesti bentso(a)pyreenin osalta, mutta energiamuunnoskerroin on sama kuin viimeksi. Tässä kyselyssä otoskoko ja siten vastaajien määrä oli suurempi kuin edellisissä. Täten myös tulosten luotettavuus on hieman kasvanut.

Talokohtainen puunkäyttömäärä on pysynyt suunnilleen samana tai vähentynyt hieman. Vuonna 2018 puuta käytettiin omakotitaloissa keskimäärin 1,12 k-m³/v ja paritaloasunnoissa 0,71 k-m³/v (Ohtonen ym. 2020). Vuonna 2023 puuta käytettiin omakotitaloissa keskimäärin 1,08 k-m³/v ja paritaloasunnoissa 0,54 k-m³/v.

Pientalojen määrä on kasvanut pääkaupunkiseudulla, mutta silti kokonaispuunkäyttömäärä on hieman vähentynyt. Edellisessä päästöarviossa vuonna 2018 (Ohtonen ym. 2020) pääkaupunkiseudulla oli 71 178 pientaloa, ja niissä poltettiin edellisen päästöarvion mukaan 88 200 k-m³ puuta vuodessa. Jos laskennan tekee samoin kuin tämän raportin päästöarviossa, tulee vuodelle 2018 puunkäyttöä 85 000 k-m³. Tässä päästöarviossa v. 2023 pääkaupunkiseudulla on 75 034 pientaloa ja niissä poltetaan puuta yhteensä 80 645 k-m³ vuodessa.

Uudempia, v. 2010- ja 2020-luvun pientaloja on nyt enemmän kuin edellisen päästöarvion aikaan ja tämän kyselyn erillisotoksesta selvisi, että uusissa pientaloissa poltetaan selvästi vähemmän puuta kuin vanhemmissa. Päästöjen alueellisessa jakautumisessa kaikille 2010- ja 2020-luvun taloille arviotiin 50 %

pienemmät päästöt kuin vanhemmilla taloilla. Edellisessä päästöraportissa 2010-luvun taloille arvioitiin vain 20 % pienemmät päästö kuin vanhemmilla taloilla, koska tällöin ei ollut vielä riittävästi tietoa puunkäyttömääristä uudemmissa taloissa (Ohtonen ym. 2020).

Suuria eroja tulisijakohtaisissa puunkäyttömäärissä ei ollut. Edelleenkin suurin osa puusta poltetaan varaavissa takoissa ja saunan kiukaissa. Koska puunkäyttömäärä on vähentynyt ja tulisijakanta on uudistunut hieman vähäpäästöisemmäksi, myös koko seudun kokonaispäästöt ovat vähentyneet kaikilla päästöluokilla. Esimerkiksi pienhiukkaspäästöt olivat 105 t (aiemmassa päästöarviossa 124 t). Varaavan takan osalta pienhiukkaspäästöt olivat 38 t (aiemmassa päästöarviossa 45 t) ja puulämmitteisen saunan kiukaan osalta 31 t (aiemmassa päästöarviossa 39 t). Bentso(a)pyreenin osalta päästökertoimissa oli suurempaa muutosta. Vuonna 2023 bentso(a)pyreenin päästöjen arvioitiin olevan 117 kg kun v. 2018 niiden arvioitiin olevan 211 kg. Varaavan takan osalta päästöt olivat molemmissa päästöarvioissa 37 kg, mutta puulämmitteisen saunan kiukaan osalta ero oli suuri (55 kg vuoden 2023 päästöarviossa ja aiemmassa 112 kg).

Vertailu pääkaupunkiseudun kokonaispäästöihin

​Tulisijojen käytöstä aiheutuvien päästöjen osuus pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä on merkittävin hiukkas-, CO- ja VOC-päästöjen kohdalla. Taulukkoon 11 on koottu eri ilmansaasteiden päästöt ja eri päästölähteiden osuudet. Taulukon tiedot ovat peräisin puunpolton osalta tästä raportista ja muiden päästölähteiden osalta Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2023 -raportista (Korhonen ym. 2024).

Pääkaupunkiseudun polttoperäisistä hiukkaspäästöistä 32 % tulee puunpoltosta tulisijoissa. Tieliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöjen osuus on vain 17 %. Energiantuotannon osuus hiukkaspäästöistä on suurin (49 %). Energiantuotannon päästöillä on kuitenkin vain vähäinen vaikutus paikalliseen hengitysilmaan, sillä päästöt purkautuvat korkeista piipuista ja leviävät laajemmalle alueelle. CO-päästöistä 34 % tulee pientalojen puunpoltosta ja 48 % tieliikenteen pakokaasuista.

Puunpoltto tulisijoissa on myös merkittävä VOC-päästöjen lähde (22 %). SO₂-päästöistä puunpolton osuus on 3 prosenttia ja NO_X-päästöistä vain prosentin. Bentso(a)pyreenin osalta puunpoltto on ainoa merkittävä päästölähde pääkaupunkiseudulla, ja tästä syystä muille päästölähteille ei ole edes laskettu bentso(a)pyreenin päästöarviota.

Päästöjen alueellinen jakautuminen

​Tässä luvussa esitetään puunpoltoista peräisin olevien pienhiukkasten, mustan hiilen ja bentso(a)pyreenin päästöjen alueellinen jakautuminen pääkaupunkiseudulla 100x100 metrin ruudutuksella. Päästöjen alueellisen jakautumisen tarkastelussa hyödynnettiin kyselytutkimuksen ja päästölaskennan tietojen (edelliset luvut) lisäksi SeutuData'23:n rekisteritietoja pientalojen sijainnista, päälämmitysaineista ja käyttöönottovuodesta. Jokaisen pientalon päästöön vaikutti kolme tekijää; 1) päälämmitysaine, 2) talon ikä (vanhemmat talot vs. uudemmat 2010- ja 2020-luvun talot) ja 3) sijaintikunta (Helsinki, Vantaa tai Espoo/Kauniainen).

Taulukossa 10 on esitetty kyselytutkimuksen perusteella laskettu keskimääräinen talokohtainen puunkäyttö- ja päästömäärä vuodessa eri päälämmitysaineille. Taulukon 10 puunkäyttömäärät poikkeavat luvussa 2.2.4 (taulukko 3) esitetyistä puunkäyttömääristä, koska taulukossa 10 luokitteluperusteena on SeutuData'23:n rekisteritiedon mukainen päälämmitysaine ja taulukossa 3 luokitus perustuu vastaajan omaan käsitykseen päälämmitysmuodosta.

Eniten puuta käytetään tällä luokittelutavalla erotellen puu- ja sähkölämmitteisissä taloissa. Kauko- ja maalämmitteisissä taloissa käytetään vähiten puuta. Taulukossa 10 esitetty puulämmitteisten talojen puunkäyttömäärä on pieni verrattuna todelliseen puunkäyttötarpeeseen päälämmittämisessä (vrt. taulukko 3 ja kuva 7). Tämä johtuu siitä, että rakennusrekisterissä on osin vanhentunutta tietoa päälämmitysaineista, ja suurin osa rekisteriin merkityistä puuta päälämmityksenä käyttävistä eivät sitä todellisuudessa enää ole (Ohtonen ym. 2020).

Taulukossa 10 on esitetty myös keskimääräiset talokohtaiset päästömäärät eri päälämmitysaineille. Päästöön vaikuttaa puunkäyttömäärän lisäksi kyseisen päälämmitysmuodon talojen tulisijajakauma. Esimerkiksi jos puuta käytetään paljon suuripäästöisissä kiukaissa, kyseisen päälämmitysmuodon päästöt ovat suuremmat kuin puunkäyttömäärän perusteella voisi arvioida. Tästä syystä esim. öljyllä päälämmittävien talokohtainen pienhiukkaspäästö on suurempi kuin sähkölämmitteisillä, vaikka öljylämmitteisissä taloissa poltetaan vähemmän puuta.

Päästöjen alueellisessa jakautumisessa huomioitiin karkeasti myös talojen ikä. Kaikille 2010- ja 2020-luvun taloille arviotiin 50 % pienemmät päästöt kuin vanhemmilla taloilla. 2010- ja 2020-luvun taloissa käytetään selvästi aikaisempaa vähemmän puuta, puukiukaat ovat harvinaistuneet ja uudempi tulisijakanta on aikaisempaa vähäpäästöisempi. Edellisessä päästöraportissa 2010-luvun taloille arvioitiin vain 20 % pienemmät päästö kuin vanhemmilla taloilla, koska tällöin ei ollut vielä riittävästi tietoa puunkäyttömääristä uudemmissa taloissa (Ohtonen ym. 2020).

Päälämmitysaineen ja talon iän lisäksi talokohtaisiin päästöihin tehtiin pieni kuntakohtainen painokerroin (tyypillisesti +/-10 % tai vähemmän), jotta talokohtaisista päästöistä ja talojen kokonaismäärästä kertyvä kokonaispäästö vastaa kunnan kokonaispäästöä taulukossa 8. Kuntakohtaisen painokertoimen tarve johtui siitä, että talokohtaisissa puunkäyttömäärissä ja niiden jakautumisessa eri tulisijatyyppeihin (esim. puukiukaiden yleisyys) on hieman kuntakohtaisia eroja. Eri ilmansaasteille kuntakohtainen painokerroin oli aina pienin Helsingissä ja yleensä suurin Vantaalla.

Puunpolton päästöt laskettiin 100x100 metrin ruuduille pääkaupunkiseudulla. Samassa ruudussa sijaitsevien talojen päästöt on laskettu yhteen. Näin saadaan arvio vuosipäästöistä hehtaaria kohden kullekin ilmansaasteelle. Kartoilla on esitetty pientalotiheys ja päästöjen alueelliset jakaumat (kuvat 13–16). Kaikkein suuripäästöisimmät paikat 100x100 metrin ruuduilla sijaitsevat tyypillisesti kaukolämpöverkon ulkopuolelle olevilla tiiviisti rakennetuilta pientaloaluilla, joiden rakennus- ja tulisijakanta on vanhaa. Uusimmat pientaloalueet ovat tyypillisesti rakennettu tiheästi pienille tonteille, mutta talokohtaiset päästömäärät ovat kuitenkin yleensä pienempiä kuin vanhemmissa pientaloissa.

Kartat kuvaavat puunpolton vuosittaisia päästömääriä eri alueilla (kuvat 14–16). Päästömäärien lisäksi myös paikalliset olosuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka paljon puunpolton savut heikentävät ilmanlaatua eri alueilla. Esimerkiksi meren ja isojen järvien lähellä tuulettuvuus on parempaa ja siten päästöt laimenevat paremmin eivätkä päästöt heikennä niin paljon alueen ilmanlaatua. Päästökartasta ei myöskään luonnollisesti käy ilmi se, että yksittäisistä poikkeuksellisen suuripäästöisistä taloista voi aiheutua lähiympäristöön tavallista korkeampia savupitoisuuksia sekä vanhoilla että uusilla alueilla. Myös talojen sijainti toisiinsa nähden vaikuttaa savuhaittojen riskiin. Esimerkiksi uusilla pientaloalueilla talot ovat yleensä pienillä tonteilla lähellä toisiaan, minkä vuoksi riski savujen kulkeutumiseen sisäilmaan koneellisen ilmanvaihdon kautta voi kasvaa varsinkin rinnetonteilla.

Kuva 13. Pien­ta­lo­ti­heys kar­tal­la 100 m x 100 m ruu­duil­la. Se­lit­tees­sä on su­luis­sa ky­seis­ten ruu­tu­jen mää­rä kar­tal­la. Ku­vaa klik­kaa­mal­la saa kar­tan auki isom­pa­na.

Kuva 14. Puun­pol­ton pien­hiuk­kas­pääs­töt kar­tal­la 100 m x 100 m ruu­duil­la. Se­lit­tees­sä on su­luis­sa ky­seis­ten ruu­tu­jen mää­rä kar­tal­la. Ku­vaa klik­kaa­mal­la saa kar­tan auki isom­pa­na.

Kuva 15. Puun­pol­ton mus­tan hii­len pääs­töt kar­tal­la 100 m x 100 m ruu­duil­la. Se­lit­tees­sä on su­luis­sa ky­seis­ten ruu­tu­jen mää­rä kar­tal­la. Ku­vaa klik­kaa­mal­la saa kar­tan auki isom­pa­na.

Kuva 16. Puun­pol­ton bent­so(a)py­ree­nin pääs­töt kar­tal­la 100 m x 100 m ruu­duil­la. Se­lit­tees­sä on su­luis­sa ky­seis­ten ruu­tu­jen mää­rä kar­tal­la. Ku­vaa klik­kaa­mal­la saa kar­tan auki isom­pa­na.

Pääkaupunkiseudun pientaloasuntojen puunkäytön aiheuttamat päästöt aiheutuvat pääosin lisälämmityksestä. Pääasiallista puulämmitystä alueella on vain vähän. Pientalokohtaiset puunkäyttömäärät ovat suhteellisen pieniä. Puuta poltetaan keskimäärin omakotitaloissa 1,08 k-m³/v ja paritaloasunnoissa 0,54 k-m³/v. Keskimäärin puuta poltetaan pääkaupunkiseudun pientaloissa 1,07 k-m³. Tulisijojen käytöstä aiheutuvien päästöjen suuri merkitys pääkaupunkiseudulla johtuukin suuresta pientalojen määrästä suhteellisen tiiviillä alueilla. Pääkaupunkiseudulla on 75 034 pientaloa, ja talokohtaisesti pienimuotoinenkin puunkäyttö tekee koko alueen yhteenlasketusta puunkäytöstä huomattavan suuren.

Yksittäisissä taloissa puunkäyttömäärän vaihtelu on suurta. Puulämmitteisessä talossa on luonnollisesti suurin puunkäyttö. Muista päälämmitysmuodoista talokohtainen puunkäytön keskiarvo on suurin sähkölämmitteisille (1,3 k-m³/v) ja pienin kaukolämmitteisille (0,5 k-m³/v). Yleisimmät tulisijat pääkaupunkiseudulla ovat varaava takka ja saunan kiuas. Niissä myös poltetaan eniten puuta. Koko pääkaupunkiseudun puunkäyttömäärästä 50 % poltetaan varaavissa takoissa ja 20 % saunan kiukaissa. Uudemmissa (v. 2010-2023) pientaloissa poltetaan keskimäärin lähes puolet vähemmän puuta kuin vanhemmissa taloissa. Lisäksi puukiukaat ovat niissä harvinaisempia ja puukiukaissa poltetun puun määrä on selvästi vähäisempää kuin vanhemmissa taloissa.

Tulisijan ja puunkäyttömäärän lisäksi tulisijan käyttötavat ja polttoaineen laatu vaikuttavat merkittävästi päästöjen määrään. Kyselyyn vastanneista suurin osa varastoi puunsa siten, että ne säilyvät kuivina, ja esimerkiksi 49 % varastoi polttopuunsa polttopuulle suunnitellussa tuulettuvassa puuvajassa. Vantaalla puuvajat ovat hieman yleisempiä ja Helsingissä hieman harvinaisempia kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Suurin osa myös käyttää kuivaa polttopuuta. 79 % vastasi polttopuun olevan varmasti kuivaa, ja 16 % vastasi polttopuun olevan melko kuivaa. Roskia (pahvia, paperia, muovi- tai kartonkipakkauksia tms.) vastasi polttavansa 3 %, mutta niitä käytti sytykkeenä 45 % vastaajista.

Tämän kyselyn otos ja vastaukset edustavat melko hyvin pääkaupunkiseudun pientalokantaa. Perusotos lähetettiin 4305 pientaloon ja hyväksyttyjä vastauksia saatiin 1566 kpl (vastausprosentti 36 %). Taloustutkimuksen tekemän katotutkimuksen (puhelinhaastattelu 98 henkilölle, jotka eivät olleet vastanneet kyselyyn) mukaan puunkäyttömäärät olivat samankaltaisia puunpolttokyselyyn vastaamatta jättäneillä kuin vastanneillakin. Tässä uusimmassa puunpolttokyselyssä myös otoskoko ja siten vastaajien määrä oli suurempi kuin HSY:n edellisissä puunpolttokyselyissä, joten myös tulosten luotettavuus on hieman kasvanut.

Pientalojen määrä pääkaupunkiseudulla on kasvanut noin 5 % viimeisen viiden vuoden kuluessa. Koko pääkaupunkiseudun puunkäyttömäärä on kuitenkin hieman vähentynyt ja tulisijakanta hieman uudistunut, joten päästötkin ovat laskeneet verrattuna HSY:n edelliseen päästöarvioon vuodelta 2018. Lisäksi bentso(a)pyreenin osalta päästökertoimien suurempien muutosten myötä päästöt laskivat enemmän. Tulisijojen käytön aiheuttamat vuotuiset päästömäärät pääkaupunkiseudulla v. 2023 ovat seuraavat: 105 t PM_2,5, 33 t BC, 117 kg BaP, 2249 t CO, 231 t VOC, 51 t NO_X ja 3 t SO₂. Tulisijojen käyttö aiheuttaa merkittävän osan pääkaupunkiseudun PM_2,5-, BC-, BaP-, VOC- ja CO-päästöistä. Esimerkiksi tulisijojen pienhiukkaspäästöt ovat lähes kaksinkertaiset verrattuna autoliikenteen pakokaasujen pienhiukkaspäästöihin pääkaupunkiseudulla. Eri tulisijatyypeistä suurimmat päästöt seudullisesti aiheutuvat varaavista takoista ja saunan kiukaista, koska niitä on eniten ja niissä myös poltetaan eniten puuta. Lisäksi puukiukaat ovat suuripäästöisiä tulisijoja. Saunan kiukaissa poltetaan 20 % koko pääkaupunkiseudun puunkäyttömäärästä, mutta niiden osuus koko pääkaupunkiseudun BaP päästöistä on jopa 47 %.

Alueellisesti puunpolton päästöjä on tyypillisesti eniten kaukolämpöverkon ulkopuolelle olevilla tiiviisti rakennetuilta pientaloaluilla, joiden rakennus- ja tulisijakanta on vanhaa. Uusimmat pientaloalueet on tyypillisesti rakennettu tiheästi pienille tonteille, mutta talokohtaiset päästömäärät ovat kuitenkin yleensä pienempiä kuin vanhemmissa pientaloissa. Määrällisesti eniten puunpoltosta aiheutui päästöjä Espoossa, koska siellä on suurin osa (39 %) pääkaupunkiseudun pientaloista. Talokohtainen keskimääräinen puunkäyttö on kuitenkin Vantaalla hieman Espoota suurempaa.

Nykyisissä pientaloissa päästöt vähenevät hitaasti. Suurin osa kyselyyn vastaajista arvioi, että puunkäyttömäärä pysyy samana seuraavat 5 vuotta. Uusissa pientaloissa on kuitenkin vanhempia taloja selkeästi pienemmät päästöt. Kun talot ovat energiatehokkaampia, lisälämmitystä puulla tarvitaan vähemmän. Lisäksi tulisijat ovat uusissa taloissa modernimpia ja siten vähäpäästöisempiä eivätkä puukiukaat ole niissä niin yleisiä. Vaikka yksittäisen uuden pientalon puunkäyttömäärä ja päästöt ovatkin vähäisempiä, on uusillakin tiheästi rakennetuilla pientaloalueilla savuhaittojen riski, ja on muistettava hyvät puunpolttotavat.

Alakangas E., Hurskainen M., Laatikainen-Luntama J., Korhonen J. 2016. Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. VTT 258.

Gröndahl T., Makkonen J., Myllynen M., Niemi J., Tuomi S. 2011. Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista. HSY raportti.

Haaparanta S., Myllynen M., Koskentalo T. 2003. Pienpoltto pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 2003:18 ISBN 951-798-547-9.

HSY 2024. SeutuData’23’’. hsy.fi/seutudata. Seudullinen perusrekisteri.

Kaski N., Vuorio K., Niemi J., Myllynen M., Kousa A. 2016. Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2014. HSY:n julkaisuja 2/2016.

Korhonen S., Loukkola K., Portin H., Niemi J. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2023. HSY:n julkaisuja 5/2024.

Luonnonvarakeskus Luke 2018. Pientalojen polttopuun käyttö 2016/2017.

Ohtonen K., Kaski N., Niemi J. 2020. Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2018 HSY:n julkaisuja 1/2020

Savolahti M., Karvosenoja N., Tissari J., Kupiainen K., Sippula O., Jokiniemi J. 2016. Black carbon and fine particle emissions in Finnish residential wood combustion: Emission projections, reduction measures and the impact of combustion practices. Atmospheric Environment 140:495–505.

Savolahti, M., Karvosenoja, N., Soimakallio, S., Kupiainen K., Tissari J., Paunu, V.-V. 2019. Near-term climate impacts of Finnish residential wood combustion. Energy Policy 133:110837.

Tissari, J., Väätäinen, S., Leskinen, J., Savolahti, M., Lamberg, H., Kortelainen, M., Karvosenoja, N., Sippula, O. 2019. Fine Particle Emissions from Sauna Stoves: Effects of Combustion Appliance and Fuel, and Implications for the Finnish Emission Inventory. Atmosphere 10, 775–775.

Tissari, J., Lamberg, H., Saarinen, K., Savolahti, M., Forsberg, T. 2021. Puun pienpolton PAH-4 päästökertoimien arviointi. Loppuraportti. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Forestry and Natural Sciences. No 40.

Tissari, J., Louhisalmi, J., Rinta-Kiikka, H., Väätäinen, S. 2024. Kiukaiden ympäristövaikutusten vähentäminen. Loppuraportti. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Science, Forestry and Technology 2024: 7.

Lyhenteitä ja määritelmiä

Ositettu satunnaisotanta 
Ositetun otannan avulla pyritään varmistamaan, että otos on mahdollisimman edustava tutkimuksen kannalta merkittävien ryhmien osalta. Edustavassa otoksessa tärkeät ryhmät ovat edustettuina otoksessa samassa suhteessa kuin perusjoukossa. Tämän raportin puunpolttokyselyn saaneet pientalot valittiin otokseen satunnaisesti niin, että tutkimuksen kannalta merkittävät ryhmät (kaupunki, pientalotyyppi, lämmitysaine ja talon rakennusvuosi) olivat edustettuina samassa suhteessa kuin pääkaupunkiseudulla yleisesti.

​Pientalolla tarkoitetaan tässä raportissa omakotitaloja ja muita yhden asunnon erillistaloja sekä paritaloja. Rivitalot, ketjutalot, luhtitalot, vapaa-ajan rakennukset sekä vuokrattavat lomamökit rajattiin pois tästä selvityksestä. ​

​Puunpoltolla tarkoitetaan tässä raportissa puun tai muun kiinteän polttoaineen polttoa pientalon tulisijassa tai lämmityskattilassa.

Muuntokertoimia

​Pilkkeiden ja halkojen mittayksiköiden väliset muuntokertoimet

Taulukon lähde: Alakangas ym. 2016

1000 kg brikettiä vastaa 2,33 kiinto-m³:a pilkettä (bioenergianeuvoja.fi).

Muuntokertoimet, joita käytettiin tässä päästölaskennassa, kun muutettiin puunkäyttömäärät kiintokuutiometreiksi:

pilke/klapi Irtokuutiona kerrottiin luvulla 0,40
pilke/klapi pinokuutiona kerrottiin luvulla 0,67
Halot Irtokuutiona kerrottiin luvulla 0,40
Halot pinokuutiona kerrottiin luvulla 0,62
Hake Irtokuutiona kerrottiin luvulla 0,3
Puupelletit tonneina kerrottiin luvulla 1,9
Puupelletit irtokuutiona kerrottiin luvulla 1,2
Puubriketti tonneina kerrottiin luvulla 2,33
Puubriketti irtokuutiona kerrottiin luvulla 2,33
Muu puu irtokuutiona kerrottiin luvulla 0,40
Muu puu pinokuutiona kerrottiin luvulla 0,67

Asukkaille lähetetty kyselykaavake

​Kyselylomake_perusotos.pdf (pdf, 514.7 kt)​

​Kyselylomake_erillisotos.pdf (pdf, 447.3 kt)​

Kyselyn vastausten yhteenvetotaulukko

​Perusotos_taulukot.xlsx (xlsx, 160.7 kt)​