Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2018

Pienpoltto on puun tai muun kiinteän polttoaineen polttoa pientalon tulisijassa tai lämmityskattilassa, jonka teho on yleensä alle 30 kilowattia. Pientaloilla tarkoitetaan yleensä omakotitaloja, maatiloja, pari- ja rivitaloja sekä kesämökkejä. Tässä selvityksessä pientaloasunnoilla tarkoitetaan yhden tai kahden asunnon taloissa olevia asuntoja. Omakotitalolla tarkoitetaan omakotitaloja ja erillistaloja eli kaikkia yhden asunnon pientaloja. Rivitalojen, ketjutalojen, luhtitalojen, vapaa-ajan rakennusten sekä vuokrattavien lomamökkien asunnot rajattiin pois tästä selvityksestä. Tämän selvityksen mukaisia pientaloasuntoja pääkaupunkiseudulla on 88 584 kpl.

Puulämmitys on taajama-alueella harvinaisempaa kuin haja-asutusalueilla. Noin 3 % pääkaupunkiseudun pientaloista käytti puuta vuonna 2018 ensisijaisena lämmönlähteenä SeutuCD'18:n mukaan. Tässä raportissa esitellyssä puunpolton kyselytutukimuksessa kysyttiin vastaajilta heidän asuntonsa päälämmitysmuotoa. Vastaajista vain 1 % nimesi puulämmityksen päälämmitysmuodoksi. Vastausten ja rekisterin tiedot siis poikkeavat hieman toisistaan. Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoista 88 %:ssa on vähintään yksi tulisija ja 80 %:ssa pientaloasunnoista käytetään polttopuuta. Puuta käytetään lisälämmönlähteenä, tunnelman luontiin sekä saunan lämmittämiseen. Puunpolton merkitys pääkaupunkiseudulla muodostuu suuresta pientaloasuntojen määrästä, sillä talokohtaisesti pienimuotoinenkin puunkäyttö tekee koko alueen yhteenlasketusta puunkäytöstä huomattavan suuren.

Puunpoltossa muodostuu pienhiukkasia (PM_2,5), häkää (CO), haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), polysyklisiä aromaattisia hiiliyhdisteitä (PAH), mustaa hiiltä (BC) sekä muita terveydelle haitallisia ainesosia. Puunpoltosta aiheutuvien hiukkaspäästöjen määrä on pääkaupunkiseudulla suuri. Puunpoltosta aiheutuvien hiukkasten päästömäärä on suurempi kuin kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt. Pientaloalueet ovat tiiviitä ja puunkäyttö keskittyy erityisesti talvikaudelle, jolloin tulisijojen käytön päästöt vaikuttavat merkittävästi myös ilmanlaatuun. Etenkin huonossa palamisessa vapautuu syöpävaarallisia hiukkasia, mustaa hiiltä sekä hengitysteitä ja silmiä ärsyttäviä yhdisteitä. Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittauksissa on joinakin vuosina todettu syöpävaarallisen bentso(a)pyreenin tavoitearvon ylittyvän paikoitellen tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla puunpolton vuoksi.

Puunpoltolla on keskeinen vaikutus taajamien ilmanlaatuun, koska sen päästökorkeus on matala. Näin ollen pienhiukkaspäästöt joutuvat paljon todennäköisemmin hengitysilmaan kuin esimerkiksi energiantuotannosta aiheutuvat pienhiukkaset, jotka kulkeutuvat kauas päästölähteestään ja laimenevat huomattavasti. Ilmastosyistä tulisi yhdyskuntarakennetta tiivistää, jotta autoilun tarve vähenee. Samalla on tärkeää huolehtia siitä, ettei tiiviiden asuinalueiden ilmanlaatu pääse puunpolton vuoksi heikkenemään. Tuoreimmat tutkimukset kyseenalaistavat puun pienpolton ilmastoystävällisyyttä ainakin lyhyellä 25 vuoden aikaperspektiivillä, koska myös puunpolton päästöissä on hiilidioksidia ja sen lisäksi ilmastoa lämmittävää mustaa hiiltä (Savolahti ym. 2019).

On tärkeää kehittää vähäpäästöisempiä tulisijoja, edistää niiden käyttöönottoa ja ohjeistaa oikeista puun säilytys- ja polttotavoista. Puunpolton päästöihin vaikuttaa merkittävästi polttoaineen laatu, polttoaine sekä näiden käyttötapa. Hyvälaatuisella polttoaineella ja polttotavalla on suuri vaikutus syntyvien päästöjen määrään. Päästöjä voidaan vähentää esimerkiksi käyttämällä vain puhdasta ja kuivaa puuta. Lisätietoja puun polttotavoista saa esimerkiksi HSY:n puunpoltto-oppaasta (HSY 2019) ja verkkosivulta poltapuhtaasti.fi.

Puun pienpolton päästöjä ei ole Suomessa rajoitettu. Vuonna 2015 tulivat voimaan kiinteän polttoaineen kattiloiden (EU 2015/1189) ja kiinteää polttoainetta käyttävien paikallisten tilalämmittimien (EU 2015/1185) ekosuunnitteluasetukset. Ekosuunniteluasetukset koskevat uusia, markkinoille tulevia kiinteiän polttoaineen tulisijoja (< >

HSY ja Työtehoseura (TTS) toteuttivat kyselytutkimuksen pääkaupunkiseudun tulisijojen puun käytöstä keväällä 2019. Tässä raportissa esitetään kyselytutkimuksen tulokset tulisijojen käytöstä (luku 3) ja sen pohjalta arvioidut pääkaupunkiseudun pientalojen tulisijojen päästöt (luku 4). Tulisijojen määristä ja tyypeistä ei ole rakennuskohtaista tietoa, joten eri tulisijojen yleisyydet ja puunkäyttömäärät selvitettiin kyselytutkimuksella. Pientalojen päälämmitysmuodoista on olemassa tilastotietoa (SeutuCD'18), joten päästöjen alueellisessa tarkastelussa tulisija- ja puunkäyttömäärätiedot yhdistettiin eri päälämmitysmuotoihin. Näin saatiin päästöt jokaiselle pääkaupunkiseudun pientaloasunnolle.

HSY on arvioinut puunpolton päästöjä pääkaupunkiseudulla aiemmin vuosille 2000, 2008 ja 2014 (Haaparanta ym. 2003; Gröndahl ym. 2011; Kaski ym. 2016). Tässä raportissa esitetään päästöarvio vuodelle 2018. Laskentatapa on muuttunut ja kehittynyt vuosien kuluessa, minkä vuoksi eri ajankohtina tehdyt päästöarviot eivät ole suoraan verrannollisia keskenään.

Pientaloasunnot ja niiden lämmitysmuodot SeutuCD'18:llä

SeutuCD on Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) kerran vuodessa tuottama aineistokokoelma. SeutuCD:n rakennusrekisteriaineistot ovat peräisin HSY:n ylläpitämästä seudullisesta perusrekisteristä.

Pientaloilla tarkoitetaan yleensä omakotitaloja, maatiloja, pari- ja rivitaloja sekä kesämökkejä. Tässä selvityksessä pientaloasunnoilla tarkoitetaan yhden tai kahden asunnon taloissa olevia asuntoja. Omakotitalolla tarkoitetaan omakotitaloja ja erillistaloja eli kaikkia yhden asunnon pientaloja. Rivitalojen, ketjutalojen, luhtitalojen, vapaa-ajan rakennusten sekä vuokrattavien lomamökkien asunnot rajattiin pois tästä selvityksestä. Tämän selvityksen mukaisia pientaloasuntoja pääkaupunkiseudulla on 88 584 kpl (SeutuCD'18). Espoossa pientaloasuntoja on 34 171, Helsingissä 26 932, Kauniaisissa 1326 ja Vantaalla 26 155. Pääkaupunkiseudun väkiluvun kasvaessa myös pientaloasuntojen määrä kasvaa koko ajan.

Rivitaloissa on melko harvoin tulisijoja. Tulisijojen yleisyyttä pääkaupunkiseudun rivitaloissa selvitettiin suuntaa antavasti asuntomyynti-ilmoituksista (etuovi.com, hakuehdoksi "takka", "rivitalo" ja pääkaupunkiseudun kunnat). Tulokseksi saatiin, että vain noin 7 % rivitaloista on takka. Näin ollen on perusteltua rajata rivitalot tämän tutkimuksen ja laskennan ulkopuolelle.

SeutuCD:n rakennusten lämmitystä koskevat tiedot päivittyvät kuntien rakennusvalvontojen rekistereistä. SeutuCD'18:n mukaan pääkaupunkiseudun pientaloista 42 %:lla päälämmitysmuoto on sähkö, 9 %:lla maalämpö, 17 %:lla kaukolämpö, 12 %:lla öljylämmitys ja 3 %:lla puu.

Rakennusten lämmitysmuoto tallennetaan järjestelmään rakennushankeilmoituksen perusteella. Lämmitystavan muuttuessa vain rakennusvalvonnan lupa- tai ilmoitusasiana käsiteltävät muutokset päivitetään rekisteriin. Esimerkiksi maalämmön käyttöönotto vaatiin nykyisin toimenpideluvan, ja näin ollen tiedot rakennusten lämmitystapojen muutoksesta jostain toisesta lämmitystavasta maalämpöön ovat etenkin viime vuosina päivittyneet rekistereihin melko kattavasti. Sen sijaan monet muut muutokset, kuten esimerkiksi öljylämmityksen muuttaminen sähkölämmitykseksi, eivät päivity rekistereihin. Etenkin ennen vuosia 1981-1984 valmistuneiden rakennusten tiedot voivat puuttua tai olla virheellisiä.

Kyselytutkimuksessa kysyttiin ihmisten omaa käsitystä pientaloasuntonsa päälämmitysmuodosta. Koska kunkin pientaloasunnon SeutuCD'18:n päälämmitysmuototieto oli yhdistettävissä vastauksen päälämmitystietoon, voitiin verrata näitä kahta tietoa. Joidenkin päälämmitysmuotojen kohdalla vastaus ja SeutuCD'18-tiedot olivat suurelta osin samoja, ja joidenkin päälämmitysmuotojen kohdalla hajonta oli suurempaa. Tuloksia on käsitelty kappaleessa 3.3.4.

SeutuCD'18:ssa on melko suuri osuus (16 %) tuntemattomia päälämmitysmuotoja. Kyselytutkimuksen otanta osoitettiin samassa suhteessa näille tuntemattomille päälämmittäjille, ja näin saatiin myös tälle tuntemattomalle päälämmitysmuodolle puunkäyttömäärä ja päästöt, joita käytetettiin päästölaskennassa. Kyselytutkimuksen vastauksiin SeutuCD'18:n mukaan "tuntemattomat päälämmittäjät" (n= 159) olivat merkinneet päälämmitykseksi useimmiten sähkölämmityksen (38 %), öljylämmityksen (28 %) ja kaukolämmön (23 %). Tässä kyselyssä saatiin siis arvokasta tietoa, mitä päälämmitysmuotoja nämä SeutuCD'18:n mukaan tuntematonta päälämmitysmuotoa käyttävät pientaloasunnot todellisuudessa käyttävät. ‍

Kirjallisuuskatsaus puunkäyttömääriin Suomessa

Polttopuulla tuotetaan Suomessa pientalojen lämmitysenergiasta noin 40 % (Motiva). Suomen tasolla käytetään pientaloissa puuta keskimäärin 5,2 k-m³ vuodessa. Puunkäyttömäärät vaihtelevat Suomen eri osissa. Etelärannikolla kulutetaan pientaloissa puuta vähiten, noin 3,1-4,0 k-m³ vuodessa. Etelä-Savossa kulutus on yli 6 k-m³ vuodessa. Yksi kiintokuutiometri vastaa 1,5 pinottua kuutiometriä halkoja tai klapeja ja 2,5 kuutiometriä halkoja kasassa (Liite 7.1.). (Luke 2018a)

Polttopuu on noin 60 %:lla Suomen omakotitaloista tärkeä lisälämmönlähde. Jos päälämmitystapa on öljylämmitys, lisälämmitykseen käytetty puumäärä on 2,7 pino-m³/a (1,8 k-m³). Jos päälämmitystapa on sähkö, lisälämmitykseen käytetty puumäärä on 4,2 pino-m³/a (2,8 k-m³ ). Kaukolämmitteisissä vastaava puumäärä on 1,7 pino-m³ (1,1 k-m³). Puulämmitteiset omakotitalot käyttävät luonnollisesti paljon puuta: uunilämmitteisissä taloissa käytetään puuta 10,7 ja puukeskuslämmitteisissä 20,6 pino-m³/a (7,2 ja 13,8 k-m³). (Alakangas ym. 2008)

Pientaloissa käytettiin lämmityskaudella 2016-2017 polttopuuta yhteensä 6,9 miljoonaa k-m³. Määrä oli kasvanut yhdeksässä vuodessa 3 % ja 25 vuodessa lähes 25 %. Edellinen tilastointikausi oli yhdeksen vuotta sitten eli 2007-2008. (Luke 2018b) Viime aikojen maltillisen kasvun oletetaan jatkuvan myös energia- ja ilmastostrategiassa. Strategian mukaan käyttömäärät ovat vuonna 2030 arviolta samaa luokkaa kuin huippuvuonna 2010. Puun käytön yleistä kehitystä on kuitenkin vaikea ennustaa. (Ympäristöministeriö 2019)

Kyselyn tausta ja tavoite

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) ja Työtehoseura (TTS) toteuttivat kyselytutkimuksen pääkaupunkiseudun tulisijojen puun käytöstä keväällä 2019. Selvitys oli HSY:n tilaama, ja sen tarkoituksena oli kerätä tietoa tulisijojen tyypeistä ja määristä sekä asukkaiden puunkäytöstä ja käyttötottumuksista pääkaupunkiseudun pientaloasunnoissa. Aikaisemmat kyselytutkimukset oli tehty vuosina 2014 ja 2008–2009.

Puupolttoaineen pienimuotoiselle käytölle on Suomessa pitkät perinteet. Puuta käytetään yleisesti lämmitysaineena varaavissa tulisijoissa, saunan kiukaissa sekä pientalojen ja maatilojen kattiloissa. Pientalojen yleisimmät päälämmitysmuodot ovat sähkö, öljy, kaukolämpö, maalämpö tai puu. Lisälämmönlähteenä ilmalämpöpumput haastavat varaavat tulisijat.

Puun käyttöä on haluttu edistää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, koska puunpoltolla on alhainen hiilidioksiditase pitkällä aikavälillä. Puun käyttö lisälämmitykseen myös leikkaa sähköä käyttävillä pientaloilla kulutushuippuja huomattavasti. Puunpoltolla on kuitenkin myös haittavaikutuksia, sillä puun pienpoltossa syntyy runsaasti pienhiukkasia ja mustaa hiiltä. Kuiva polttoaine ja oikein säädetyt ja huolletut laitteet sekä toimiva tekniikka mahdollistavat puhtaamman palamisen ja pienemmät päästöt.

Puun käyttö ensisijaisena lämmönlähteenä on taajama-alueella harvinaisempaa kuin haja-asutusalueilla. Pääkaupunkiseudulla pientalojen puunkäyttö on pääasiassa toissijaista lämmitystä. Talokohtaiset puunkäyttömäärät toissijaisessa lämmityksessä ovat suhteellisen alhaisia. Puun pienpolton suuri merkitys pääkaupunkiseudulla johtuukin suuresta pientalojen määrästä suhteellisen tiiviillä alueilla. Pääkaupunkiseudulla on 88 584 pientaloasuntoa (SeutuCD'18), ja talokohtaisesti pienimuotoinenkin puunkäyttö tekee koko alueen yhteenlasketusta puunkäytöstä huomattavan suuren.

Kyselyn toteutus

Kyselyn aineisto kerättiin keväällä 2019 postitse lähetetyllä kyselykaavakkeella sekä osin sähköisellä kyselyllä. Kyselyyn pystyivät osallistumaan vain otokseen kuuluvat henkilöt, koska kyselykaavakkeissa oli koodi, joka oli syötettävä sähköiseen kyselyyn. Linkki sähköiseen kyselyyn oli TTS:n Kuivaa asiaa -hankkeen verkkosivuilla sekä postitse lähetetyissä kyselykaavakkeissa. EAKR-rahoitteisessa Kuivaa asiaa -hankkeessa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen polttopuun säilytykseen ja polttoon (lisätietoja poltapuhtaasti.fi).

Kysely toteutettiin Webropolilla, joka on verkkoselaimen avulla käytettävä kysely- ja tiedonkeruusovellus kyselytutkimuksen toteuttamiseksi. Kysely suunnattiin pääkaupunkiseudun pientaloasukkaille. Kysely lähetettiin asukkaille maaliskuussa. Vastaamattomille lähetettiin huhtikuussa muistutuskirje. Kyselyn pääaihealueita olivat asuinrakennusta koskevat tiedot, polttopuun vuosikäyttö, hankinta ja varastointi kiinteistöllä, puulla toimivien tulisijojen käyttö, lämmitystavat sekä ajatukset puunpoltosta. Kyselykaavake on liitteessä 7.6.

Otos

Otokset teki HSY. Otos tehtiin HSY:n seudulliseen perusrekisteriin pääkaupunkiseudun kuntien Rakennus- ja huoneistorekisteristä kootuista tiedoista (SeutuCD'18).

Pääkaupunkiseudulla on 71 178 pientaloa, joista 17 406 on kahden asunnon taloja. Tässä selvityksessä pientaloasunnoilla tarkoitetaan yhden tai kahden asunnon taloissa olevia asuntoja, ja pientaloasuntoja on 88 584 (paritalot kerrottu kahdella). Pientaloasunnoissa ovat mukana myös yhden tai kahden asunnon erillistalot, joista ensin mainitut lasketaan omakotitalohin ja jälkimmäiset paritaloihin. Rivitalojen, ketjutalojen, luhtitalojen, vapaa-ajan rakennusten sekä vuokrattavien lomamökkien asunnot rajattiin pois tästä selvityksestä. Kyselyn pääotoksen laadinnassa käytettiin ositettua satunnaisotantaa. Kyselyn pientalot valittiin kunnan (Espoo ja Kauniainen, Helsinki, Vantaa), päälämmitysmuodon (sähkö, öljy, maalämpö, kaukolämpö, puu, muu/tuntematon), talotyypin (omakotitalo, paritalo) ja käyttöönottovuoden (-1979, 1980-2002, 2003-2010, 2011-) mukaan. Pääotos oli kooltaan 2600 pientaloa. Ryhmät olivat edustettuina pääotoksessa samassa suhteessa kuin perusjoukossa. Esimerkiksi ennen vuotta 1979 rakennettuja vantaalaisia sähkölämmitteisiä omakotitaloja oli otoksessa samassa suhteessa kuin niitä oli perusjoukossa. Saman kadun varrella olevista pientaloista kyselyn saattoi saada vain yksi.

Pääotoksen lisäksi tehtiin 400 pientalon erillisotos puuta päälämmitysmuotona käyttävistä. Tässä erillisotoksessa siis kaikkien pientalojen päälämmitysmuoto SeutuCD'18:n mukaan oli puu. Muut ominaisuudet vaihtelivat samalla lailla edustavasti kuin pääotoksessa. Erillisotoksen tulokset on esitelty kappaleessa 3.3.13. Erillisotoksen kyselyn tuloksia käytettiin kappaleen 3.3.13 lisäksi ainoastaan kappaleissa 3.3.15 Tulosten arviointi, 4.7. Päästöjen alueellinen jakautuminen ja Liitteessä 7.3. Päälämmitysmuoto vastaajittain.

Vastausprosentti

Kysely lähetettiin 3006 pientaloon pääkaupunkiseudulla, joista 2606 oli pääotoksesta ja 400 erillisotoksesta. Pääotoksen kyselykaavakkeiden lähettäminen jakautui seuraavasti: Espoon ja Kauniaisen alueelle lähetettiin 1 050, Helsinkiin 744 ja Vantaalle 812 kyselykaavaketta.

Kyselyyn vastasi yhteensä 1195 (pääotoksen ja erillisotoksen vastaajat yhdessä) vastaajaa, joista 1010 vastasi paperikyselyyn ja 178 Webropolin kautta. Vastauksista hylättiin 7, koska lomakkeet palautettiin tyhjinä, hyvin puutteellisesti täytettyinä tai myöhässä.

Pääotoksen osalta vastauksia saatiin 1013, ja ne jakautuivat seuraavasti: Espoosta ja Kauniaisista saatiin vastauksia yhteensä 389, Helsingistä 300 ja Vantaalta 324. Pääotoksen vastausprosentti oli 39. Espoossa ja Kauniaisissa vastausprosentti oli 38, Helsingissä ja Vantaalla 40.

Erillisotokseen vastauksia saatiin Espoosta ja Kauniaisesta yhteensä 30, Helsingistä 46 ja Vantaalta 99. Erillisotoksen vastausprosentti oli 44. ‍

Kyselyn tulokset

Työtehoseuran laatimat yhteenvetotaulukot ja tulkinta lisäkysymyksistä

Työtehoseuran laatimat yhteenvetotaulukot vastauksista ovat liitteenä 7.7. Työtehoseuran laatima tulkinta Kuivaa asiaa -hankeeseen liittyvien kysymysten tulkinnoista on liitteenä 7.8. EAKR-rahoitteisessa Kuivaa asiaa -hankkeessa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen polttopuun säilytykseen ja polttoon. Lisätietoja hankkeesta saa sivulta poltapuhtaasti.fi.

Rakennusten valmistumisajankohdat ja lämmitysjärjestelmän remontit

Kyselyn vastauksissa päärakennuksen rakennusvuosi oli useimmiten (yli puolet vastanneista) 1980-, 1990- tai 2000-luvulla (kuva 1). 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja päärakennuksia oli vastauksissa kutakin noin 10 %. Niitä vanhempia oli vähemmän, mutta kuitenkin jokaisena vuosikymmenenä rakennettuja rakennuksia oli mukana. Ennen vuotta 1920-rakennettujakin päärakennuksia oli vastausten joukossa 19 kpl.

Kyselyn otosta laadittaessa huomioitiin rakennusten ikä, ja oli tarkoitus, että kyselyyn vastaisivat eri ikäiset rakennusten edustajat samassa suhteessa kuin talojen ikäjakauma seudulla on. Tässä onnistuttiin melko hyvin (Kuva 1). 2000-luvulla rakennettujen talojen vastauksia saatiin kuitenkin aliedustetusti verrattuna SeutuCD'18:n jakaumaan. 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla valmistuneiden talojen vastauksia taas saatiin yliedustetusti. Uusimpien talojen asukkaat eivät olleet niin innokkaita vastaamaan kuin vanhempien talojen asukkaat. Vastausten rekisteritiedot ja vastaajien oma käsitys talonsa valmistumisvuodesta vastaavat melko hyvin tosiaan.

Noin puoleen rakennuksista oli tehty lämmitysjärjestelmään peruskorjauksia. Suurin osa (38 %) peruskorjauksista oli tehty 2000-luvulla. Korjauksina oli mainittu mm. ilmalämpöpumppujen asennuksia, maalämpöön siirtymisiä, lämmön talteenoton asennuksia ja tulisijojen uusimisia.

Paritalojen osuus ja paritalokorjaus puunkäyttömääriin

Paritaloja ja omakotitaloja oli poimittu otokseen edustavasti. Paritalossa on kuitenkin kaksi paritaloasuntoa, eli otokseen tuli paritaloasuntojen aliedustus. Lisäksi paritaloasukkaat vastasivat hiukan omakotiasujia harvemmin, sillä kahdella kerrottunakin paritalovastausten osuus on pienempi kuin paritaloasuntojen osuus vastaavassa SeutuCD'18:n tiedossa (Kuva 2).

Puunkäyttömäärät paritaloasunnoissa ovat pienempiä kuin omakotitaloasunnoissa, joten otoksen paritaloasuntojen aliedustuksesta johtuvan puunkäyttömäärien virheen korjaamista varten laskettiin "paritalokorjauskerroin". Korjauskertoimen laskemista varten laskettiin ensin koko otoksen keskimääräinen puunkäyttömäärä, ja tässä keskiarvossa on siis paritaloasuntojen aliedustuksesta johtuva virhe. Sitten tuplattiin kaikkien paritaloasuntojen puunkäyttömäärävastaukset, ja laskettiin tuplattujen vastausten ja kaikkien omakotitaloasuntojen puunkäyttömäärien keskiarvo. Tässä keskiarvossa on siis korjattu paritaloasuntojen aliedustus tuplaamalla paritaloasuntojen vastaukset. Näitä kahta keskiarvoa vertaamalla saatiin paritalokorjauskerroin 0,95, jolla on kerrottu puunkäyttömäärät (Kappale 3.3.8) tässä raportissa.

Päälämmitysmuodot otoksessa ja vastauksissa

Kyselyyn vastanneiden päälämmitysmuotojen osuudet jakautuivat suhteellisen hyvin SeutuCD'18:n päälämmitysmuotojakauman mukaisesti. Tämä selviää kuvista 3, 4 ja 5 vertaamalla palkkeja "Rekisteritieto SeutuCD" ja "Rekisteritieto vastaukset". Kuvissa on myös kolmas palkki "Vastaajien oma käsitys". Tämä tieto on poimittu vastauslomakkeista siitä kohdasta, jossa vastaaja sai valita päälämmitysmuodon seuraavista vaihtoehdoista (liite 7.6 kysymys 5): 1) suora sähkölämmitys, 2) varaava sähkölämmitys, 3) keskuslämmitys öljyllä, 4) keskuslämmitys pelletillä, 5) keskuslämmitys puulla ilman varaajaa, 6) keskuslämmitys puulla varaajan kanssa, 7) uunilla, takalla tai muulla puulämmityksellä, 8) kaukolämpö, 9) maalämpö, 10) muu, 11) ei kiinteää lämmitystä. Tämä vastaajan oma käsitys ei aina ole sama kuin kyseisen talon päälämmitysmuoto SeutuCD:llä on. SeutuCD:llä tässä raportissa käytetyt päälämmitysmuotovaihtoehdot olivat: 1) sähkö, 2) maalämpö, 3) kaukolämpö, 4) öljy, 5) puu, 6) muu ja tuntematon. Rekisteritietoon "Muu ja tuntematon" on laskettu SeutuCD'18:n luokat Kaasu, Kivihiili, koksi tms, Muu, Raskas polttoöljy, Turve ja Tyhjä.

Maalämmön osuus rekisteritiedoissa on pienempi kuin maalämmön osuus silloin, kun vastaaja itse nimeää päälämmitysmuodon. Tämä johtunee siitä, että monet maalämpökaivot on otettu käyttöön ennen kuin maalämmön rakentamiseen tuli luvanvaraiseksi. Ennen luvanvaraiseksi tulemista maalämmön käyttöön siirtymiset eivät päivyttyneet rekistereihin. Luonnollisesti "Muu ja tuntematon" -vaihtoehdon osuus on palkissa "Vastaajien oma käsitys" pieni, sillä vastaaja yleensä osaa nimetä päälämmityksen, vaikka rekisteritieto päälämmityksestä puuttuisikin.

Sähkölämmitys on yleisin päälämmitysmuoto. Paritaloilla kaukolämmön osuus on suurempi kuin omakotitaloilla. Omakotitaloilla taas maalämmön ja öljyn osuudet ovat suuremmat kuin paritaloilla. Maalämpöä, kaukolämpöä ja öljylämmitystä on kutakin noin 15 %. Keskuslämmitystä pelletillä tai keskuslämmitys puulla ilman varaajaa ei ollut päälämmitysmuotona kellään yli tuhannesta vastaajasta. Keskuslämmitys puulla varaajan kanssa on päälämmityksenä kolmella vastaajalla. Uuni, takka tai muu puulämmitys oli päälämmityksenä 13 vastaajalla. Puuta päälämmityksenä käyttävät ovat siis varsin harvinaisia pääkaupunkiseudulla.

Kuvien 3, 4 ja 5 piirtämistä varten luokkia on yhdistetty seuraavasti: "Vastaajien oma käsitys" -kohdassa luokkaan "Sähkö" on laskettu Suora sähkölämmitys ja Varaava sähkölämmitys sekä luokkaan "Puu" Keskuslämmitys puulla varaajan kanssa ja Uunilla, takalla tai muulla puulämmityksellä.‍

Yllä tarkastelu on tehty kunkin lämmitystavan kappalemäärien summina. Koska kyselytutkimuksessa on yksityiskohtainen tieto olemassa kunkin talon rekisteritiedosta ja vastaajien omista käsityksistä, jokaisen kyselyyn vastaneen kohdalla on mahdollisuus verrata, kuinka tietyn talon päälämmitysmuoto rekisterin mukaan vastaa vastaajan omaa käsitystä päälämmitysmuodosta. Tiedot on esitetty liitteessä 7.3. On huomioitava, että vastaajien määrä on pieni, joten tulokset ovat vain suuntaa antavia.

Päälämmitysmuodot kunnittain

Päälämmitysmuodoissa on jonkin verran vaihtelua kunnittain (Taulukko 1). Öljylämmitys on hiukan yleisempää Vantaalla kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Kaukolämpö on yleisimpi päälämmitysmuotona Helsingissä kuin muualla. Maalämpö on yleisintä Espoossa.

Päälämmitysmuodoksi "Muun lämmitystavan" merkinneillä lämmitysmuodoksi oli useimmin mainittu ilmalämpöpumppu tai ilmavesilämpöpumppu.

Tulisijatyyppien yleisyydet ja käyttöönottovuodet

Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoista 88 %:lla on vähintään yksi tulisija. Vastaajista 12 %:lla ei ole tulisijaa lainkaan. Tulisijojen määrät vaihtelevat hiukan kaupungeittain. Vantaalla, Espoossa ja Kauniaisisssa 90 %:lla on tulisija ja Helsingissä 83 %:lla. Yleisimmin tulisijoja pientaloasunnoissa on yksi tai kaksi. Kolme tulisijaa pientaloasunnossa on vielä suhteellisen yleistä (7 %), mutta sitä suuremmat tulisijojen määrät ovat harvinaisia. Taulukossa 2 on esitetty tulisijojen lukumäärät kaupungeittain ja koko seudulla.

Rivitaloissa on melko harvoin tulisijoja. Tässä raportissa esitellyn kyselytutkimuksen ulkopuolella tulisijojen yleisyyttä rivitaloissa selvitettiin suuntaa antavasti asuntomyynti-ilmoituksista (etuovi.com, hakuehdoksi "takka", "rivitalo" ja pääkaupunkiseudun kunnat). Tulokseksi saatiin, että vain noin 7 %:lla rivitaloasunnoista on tulisija. Näin ollen oli perusteltua rajata rivitaloasunnot tämän tutkimuksen ja laskennan ulkopuolelle.

Liitteessä 7.4. on taulukoitu kaikki kyselyn vastaajien ilmoittamat tulisijatyypit ja niiden lukumäärät kunnittain ja eri päälämmitysmuodoilla. Tulisijatyypit jaoteltiin seuraavasti: varaava takka, leivinuuni, puuliesi, liesi-leivinuuniyhdistelmä, takka-leivinuuniyhdistelmä, takkasydämellä varustettu avotakka, avotakka (ei suuluukkuja), puukamiina, puulämitteinen saunan kiuas, puukeskuslämmityskattila, öljy-puukaksoispesäkattila, kiertoilmatakka, pihakeittiöt ja paljut ja muu tulisija. Muina tulisijoina vastauksissa oli mainittu mm. saunan pata, kakluuni, kaakeliuuni, kamiina sekä tynnyrisauna.

Kuvassa 6 on esitetty tulisijatyyppien osuudet pääkaupunkiseudulla. Yleisin tulisija on varaava takka. Kyselyn perusteella 39 % tulisijoista on varaavia takkoja. Varaava takka löytyy 53 %:sta pientaloasunnoista. Toiseksi yleisin tulisijatyyppi puulämmitteinen sauna. Niitä on 20 % tulisijoista. Puulämmitteinen sauna löytyy 28 %:sta pientaloasunnoista. Avotakkoja on 10 % tulisijoista. Muiden tulisijatyyppien osuudet ovat alle 10 %. Vähiten oli puukeskuslämmityskattiloita, öljy-puukaksoispesäkattiloita ja liesi-leivinuuniyhdistelmiä (1 %).

Tulisijoista noin 5 % on peräisin vuodelta 1960 tai sitä aiemmilta vuosilta. 1960- ja 1970- luvuilta on kummaltakin noin 5 % tulisijoista. Tulisijojen käyttöönottovuodet jakaantuvat melko tasaisesti 1980-luvulle (25 %), 1990-luvulla (18 %), 2000-luvulle (23 %) ja 2010-luvulle (18 %). Kuvassa 7 on esitetty eri tulisijatyyppien ikäjakaumat sekä kunkin tulisijatyypin vastausten lukumäärät.

Polttopuun hankinta ja laatu

Kyselyn vastausten mukaan suurin osa polttopuusta on peräisin omasta metsästä hankitusta rangasta itse pilkottua. Toiseksi yleisin puunhankintatapa on halkojen tai pilkkeiden ostaminen. Myös ilmaiseksi saatua puuta tai rakennus- ja sahausjätepuuta käytetään paljon. Helsingissä ostetaan polttopuuta hieman enemmän kuin muissa kunnissa. (Kuva 8)

Pääosa käyttää pilkeitä eli klapeja (68 %, 686 kpl). Halkoja käyttää 8 % (76 kpl) vastaajista. Pellettiä käyttää yksi vastaajista ja brikettiä 11 vastaajaa. Haketta ei ilmoittanut käyttävänsä yksikään vastaajista. Muutama vastaaja kertoi polttavansa pihapuiden oksia sekä rakennusjätelautaa.

Puunkäyttömäärät

Polttopuuta käytetään kyselyn mukaan 80 %:ssa pientaloasunnoista eli 70 900:ssa pientaloasunnossa.

Puunkäyttömäärät laskettiin omakotitaloista ja paritaloista, eli muut tai tuntemattomat pientalotyypit, joita ei ollut tarkoitus vastaajien joukkoon tulla mutta joita kuitenkin muutamia (24 kpl) tuli, rajattiin puunkäyttölaskennasta pois. Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoissa poltetaan puuta yhteensä 88 200 k-m³/a. Keskimäärin pientaloasunnossa poltetaan puuta 1,00 k-m³/a (useammalla merkitsevällä numerolla 0,99616 k-m³/a). Eniten puuta käytetään pientaloasunnoissa, joissa päälämmitysmuotona on puu (4,01-9,29 k-m³/a) tai sähkö (1,14-1,36 k-m³/a). Painotettu keskiarvo päälämmitystavoille "Keskuslämmitys puulla varaajan kanssa" ja "Uuni, takka tai muu puulämmitys" on 5,00 k-m³/a (puulämmitteisten puunkäyttömäärä). Painotetut keskiarvo päälämmitystavoille "Suora sähkölämmitys" ja "Varaava sähkölämmitys" on 1,18 k-m³/a (sähkölämitteisten puunkäyttömäärä). Vähiten puuta poltettiin kaukolämmitteisissä taloissa (0,45 k-m³/a). Öljylämmitteisissä pientaloasunnoissa puunkäyttömäärä on noin 0,74 k-m³/a ja maalämpötaloissa 0,81 k-m³/a. Puunkäyttömäärissä on hieman kaupunkikohtaisia eroja: Espoon ja Kauniaisten puunkäyttömäärä on sama kuin pääkaupunkiseudun puunkäyttömäärä, kun taas Helsingin puunkäyttömäärä on pks-keskiarvoa pienempi ja Vantaan suurempi. (Taulukko 3)‍

Kyselyssä pyydettiin arvioimaan, aikooko vastaaja muuttaa polttopuun käyttöään seuraavan kahden vuoden aikana. Vastausten mukaan puunpoltto tulee pysymään samoissa määrissä tai hieman kasvamaan. Yli 80 % vastanneista oli sitä mieltä, että puunpoltto pysyy samalla tasolla kuin se on ollut tähän asti. Noin 4 % aikoo lisätä puunpolttoaan ja 2 % arvioi vähentävänsä sitä.

Varaavassa takassa ja saunan kiukaassa käytetään kyselyn vastauksien perusteella eniten puuta. Nämä tulisijat ovat myös yleisimpiä tulisijoja (Kuva 6). Varaavassa takassa ja saunan kiukaassa käytetään noin 70 % koko polttopuumäärästä. (Taulukko 4)

Omakotitalojen keskimääräinen puunkäyttömäärä oli 1,12 k-m³/a ja paritaloasuntojen 0,71 k-m³/a. Edellisen päästölaskennan (Kaski ym. 2016) lähtötiedoista voi laskea*, että näihin vertautuva omakotitalojen keskimääräinen puunkäyttömäärä oli 1,23 k-m³ vuonna 2014. Vertailtavissa oleva luku eli omakotitalojen puunkäyttö on vähentynyt.

Edellisestä päästölaskennasta (Kaski ym. 2016) voidaan laskea** myös vertailtavissa oleva luku seudun kokonaispuunkäyttömäärästä. Tulos on 84 600 k-m³/a. Seudun puunkäyttömäärä näyttää siis hiukan kasvaneen, vaikka talokohtainen puunkäyttömäärä on laskenut. Tämä johtuu lisääntyneestä pientalomäärästä.‍

* Vuoden 2014 raportin puunkäyttömääriä ei voitu hyödyntää sellaisenaan, sillä keskiarvo oli tuolloin laskettu puuta käyttävistä taloista ja puuta käyttämättömät talot oli jätetty keskiarvolaskennasta pois. Tämä vääristi puunkäyttömäärien keskiarvon todellista suuremmaksi. Jotta vuoden 2014 puunkäyttömääriä pystyttiin vertaamaan, laskettiin niistä keskiarvo samoille periaatteilla kuin nyt tehtävässä laskennassa, eli puuta käyttämättömät talot olivat mukana keskiarvolaskennassa. Laskentaan otettiin mukaan vain omakotitalot eli muut talotyypit rajattiin pois.

** Käyttäen vuoden 2014 raportin talomäärää 68 820 kpl ja vuoden 2014 omakotalojen keskimääräistä puunkäyttömäärää 1,23 k-m³/a (ei-puuta käyttävät keskiarvolaskennassa mukana) saadaan seudun kokonaispuunkäyttömääräksi vuodelle 2014 84 600 k-m³/a, jota voidaan verrata vuoden 2018 kokonaispuunkäyttömäärään 88 200 k-m³/a. Seudun puunkäyttömäärä vaikuttaa siis hieman kasvaneen, mikä johtuu lisääntyneestä pientalotalomäärästä (68 820 -> 71 178, paritalot laskettu yhteen kertaan). Vertailuun sisältyy kuitenkin epävarmuuksia mm. paritalojen käsittelyerojen, eri tutkimuskertojen kyselyihin ja tulosten käsittelyn liittyvien erojen sekä virhemarginaalien takia. Eri vuosien välisen sääolojen vaihtelun merkitystä ei ole myöskään otettu huomioon, eli laskentatuloksiin ei ole tehty mitään lämmitystarvekorjauksia.

Kuvassa 9 on esitetty suuruusjärjestyksessä pienimmästä suurimpaan omakotitalojen, paritaloasuntojen sekä edellisen laskennan omakotitalojen puunkäyttömäärät. Vastausten määrä (x-akseli) on normalisoitu 100 %:iin. Paritaloasuntojen pienemmät puunkäyttömäärät erottuvat kuvasta hyvin. Vuonna 2014 omakotitaloissa poltettiin hieman enemmän puuta kuin omakotitaloissa vuonna 2018. Kuvasta selviää myös, että noin 20 %:ssa omakotitaloista ja noin 40 %:ssa paritaloista ei käytetä puuta.

Polttopuun käyttötavat ja käytön ajallinen vaihtelu

Vastaajista 47 % käytti varaavaa takkaa (n=985) asunnon lisälämmitykseen, 30 % tunnelman luontiin ja 11 % sisustuselementtinä. Muiden tulisijojen (kiukaat ei mukana, n=366) vastaavat prosentit olivat 32 %, 25 % ja 16 %. Muita tulisijoja käytetään myös ruoanvalmistukseen (14 %). Vaihtoehdot "Asunnon pääasialliseen lämmitykseen", "Käytetään ainoastaan sähkökatkon aikana"; "Pahvin maitopurkkien ym. hävittämiseen" ja "Muu käyttötarkoitus" edustivat kaikki alle viittä prosenttia käyttötavoista.

Asuintilojen tulisijojen käyttö keskittyy vuodenajallisesti joulu-, tammi- ja helmikuulle (Kuva 10, varaava takka tai muu tulisija). Tuolloin tulisijaa lämmitetään tyypillisesti 3-4 kertaa viikossa. Kesällä asuintilojen tulisijojen käyttö on luonnollisesti vähäisempää. Saunoja lämmitetään yleensä 1-2 kertaa viikossa, ja lämmityskertoja on tasaisesti ympäri vuoden.

Puulämmitteinen saunan kiuas lämpenee useimmiten lauantaisin (kuva 11). Varaavaa takkaa tai muuta tulisijaa poltetaan varsin tasaisesti maanantaista torstaille. Viikonloppuisin niitä poltetaan hiukan enemmän, varsinkin lauantaisin.

Kellonajoista tulisijojen käyttö painottuu välille klo 16-22 ja etenkin klo 18-20 (Kuva 12). Varaavien takkojen käytössä havaitaan painotusta myös klo 8-10 aikoihin.

Kuvissa 10-12 "Varaava takka tai muu tulisija" -luokassa ei ole mukana puu- ja kaksoispesäkattiloita, joiden vastaukset jätettiin pienen vastaajamäärän vuoksi pois tästä tarkastelusta.

Jos lämpötila on -10 ^oC, polttopuuta kuluu 22 % enemmän kuin nollakelillä. Jos lämpötila on - 20 ^oC, polttopuuta kuluu 43 % enemmän kuin nollakelillä.

Suurin osa vastaajista kokee, että tulisija syttyy (89 %) ja lämmittää hyvin (65 %). Vain pieni osa (1-3 %) kokee, että tulisija syttyy ja lämmittää huonosti ja savuttaa sisälle. Vastaajista 87 % kokee, että savupiippu vetää hyvin. Jos ongelmia savupiipun vedossa koetaan, on niitä eniten syksyllä.

Vaikka jätteen poltto on kielletty mm. jätehuoltomääräyksissä, 42 % vastaajista polttaa jätteitä. Tulisijoissa poltetaan etenkin sytytysvaiheessa maitopurkkeja, munakennoja ja muuta pahvia, sanomalehtiä, WC- ja talouspaperirullien hylsyjä sekä tuhottavia kirjeitä, kuitteja ja muita papereita.

Ilmanvaihdon oikeilla säätötoimilla voidaan parantaa palamista ja vähentää päästöjä. Vastaajista 59 %:lla on koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä ja 36 %:lla painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä. Suurin osa (49 %) ei tee ilmanvaihdolle mitään tulisijaa sytyttäessään. Osa (5 %) säätää koneellista ilmanvaihtoa, osa (8 %) asettaa koneellisen ilmanvaihdon takkatoiminnolle, osa (13 %) avaa tuuletusikkunan ja osa (14 %) sammuttaa liesituulettimen. Palamisilmaventtiilejä säätää tulisijan käytön aikana 51 % vastaajista.

Polttopuun varastointi

Pääkaupunkiseudun asukkaista 53 % käyttää puuvarastona polttopuulle suunniteltua tuulettuvaa puuvajaa. Vantaalla puuvajat ovat yleisempiä kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Ulkona varastointia peitetyssä pinossa tai kasassa käyttää 32 % vastaajista. Näitä edellä mainittuja voidaan pitää suositeltavina varastointitapoina. Vastaajista 2 % ei varastoi polttopuuta. Tulokset kunnittain on esitetty kuvassa 13. Vastaaja sai halutessaan valita useita varastointitapoja.

Vastanneista asukkaista 90 % oli sitä mieltä, että polttopuu säilyy kuivana heidän varastossaan. Loput vastanneet arvioivat polttopuun kostuvan, kastuvan tai eivät osanneet sanoa.

Puuvajojen yleisyys riippuu päälämmitystavasta (Taulukko 5). Yleisimpiä puuvajat ovat puuta (67 %:lla ja 58 %:lla puuvaja) ja sähköä (49 % ja 47 %) päälämmitysmuotona käyttävillä. Vähiten puuvajoja on kaukolämpöä käyttävillä (22 %).

Puunpolton aiheuttamat terveys- ja viihtyvyyshaitat

Kyselyssä selvitettiin vastaajien mielipiteitä puunpolton haitoista terveyden ja viihtyisyyden kannalta. Asukkailta kysyttiin, häiritsevätkö naapuritalojen savut ja aiheutuuko puunpolton savuista terveys- tai viihtyisyyshaittaa. Suurinta osaa (86 %) vastanneista naapuritalojen savut eivät häiritse, mutta 12 % ne häiritsevät. Terveys- tai viihtyisyyshaittaa omista savuista koki 2 % vastaajista ja naapureiden savuista 11 % vastaajista. Haittoina koettiin mm. savun hajua, hengitysteiden ärsytystä, astmaoireita ja savun tunkeutumista sisälle. Naapurin arveltiin polttavan jätteitä ja/tai märkää puuta. Omista savuista koettiin haittana useimmiten tulisijan savuttaminen sisälle.

Varaavan takan ja puukiukaiden uusimishalukkuus

Noin 5 % vastaajista harkitsee varaavan takan uusimista lähivuosina. Puukiukauden uusimista harkitsee useampi eli noin 10 % vastaajista. Ostopäätökseen vaikuttaa etenkin energiatehokkuus (56 % vastaajista), hinta (39 %) ja ulkonäkö (38 %). Päästöt vaikuttavat ostopäätökseen 29 %:lla vastaajista. Halukkuutta hankkia vähäpäästöinen varaava takka tai vähäpäästöinen kiukas lisäisi etenkin taloudellinen tuki (38 % vastaajista). Myös vertailutieto eri kiuas- tai tulisijatyyppien toiminnasta, tieto päästöistä ja tieto tulisijan uusimisen taloudellisista hyödyistä koettiin melko tärkeiksi kannustimiksi (25-30 %).

Erillisotos rekisterin mukaisista puulämmittäjistä

Erillisotoksena kyselykaavake lähettiin 400 vastaanottajalle, joilla SeutuCD'18:n mukaan oli puu päälämmitysmuotona. Tarkoituksena oli, että saataisiin riittävän iso vastaajajoukko myös puuta päälämmitysmuotona käyttävistä, joita prosentuaalisesti on seudulla vähiten. Tarkoituksena oli saada tietoa puulämmittäjien tulisijoista, tulisijojen käytöstä ja puunkäyttömääristä.

Vastauksia saatiin 175 kpl. Kaavakkeessa kysyttiin, mikä on päälämmitysmuoto, eli vastaaja sai itse valita päälämmitysmuodon vaihtoehtojen joukosta (liite 7.6, kysymys 5). Vaikka kaikilla vastaajilla rekisteritietona oli, että talon päälämmitysmuoto on puu, vastaajista vain neljä nimesi puun päälämmitysmuodoksi (liite 7.3). Vastausten mukaan yleisimpiä päälämmitysmuotoja ovat sähkölämmitys (69 %), maalämpö (8 %) ja kaukolämpö (6 %).

Kyselyn avulla siis selvisi, että SeutuCD'18:n tieto puuta päälämmitysmuotona käyttävistä ei ole ajan tasalla. Puuta päälämmitysmuotona käyttäviä on huomattavasti vähemmän kuin niitä rekisteritiedon mukaan seudulla on. Vastaukset eivät olleet tavoitteen mukaisia eli kyselyllä ei pystytty tavoittamaan pääasiassa puulla lämmittäviä.

Erillisotoksen vastauksia on käytetty ainoastaan kappaleissa 3.3.15 Tulosten arviointi ja 4.7. Päästöjen alueellinen jakautuminen sekä liitteessä 7.3. Päälämmitysmuoto vastaajittain.

Katoanalyysi

Katoanalyysin tarkoituksena on arvioida, minkälaisia vaikutuksia vastaamatta jättäneillä olisi tulokseen voinut olla, jos he olisivat vastanneet. Kyselystä oli tarkoitus tehdä katoanalyysi puhelimitse ja tiedustella vastaamatta jättäneiltä heidän asuinkiinteistöjensä lämmitystavoista, polttopuun käytöstä ja käytetyistä määristä, käytössä olevien tulisijojen määristä, käyttöönottovuosista sekä käytetyn puun jakautumisesta tulisijoittain. Puhelimitse tehtävä katoanalyysi osoittautui kuitenkin niin hankalaksi toteuttaa, että siitä luovuttiin. Puhelinnumeroiden hankinta pelkän kiinteistön osoitteen perusteella ja kohdistaminen oikeaan asuntoon osoittautui vaikeaksi. Myös ihmisten tavoittaminen puhelimitse oli hankalaa. Osa puheluihin vastanneista oli haluttomia vastaamaan kysymyksiin. Lisäksi puumäärien arvioiminen osoittautui vaikeaksi ja tulokset siten epäluotettaviksi.

2000-luvun pientaloasuntoja koskevia vastauksia saatiin aliedustavasti (Kuva 1). Koska uudemmissa taloissa yleensä poltetaan vähemmän puuta kuin vanhemmissa, olisi uudempien pientaloasuntojen vastajien laajempi edustus vaikuttavat puunkäyttömääriin alentavasti. Tässä raportissa esitetyt puunkäyttömäärät ovat siis suurempia kuin mitä olisi saatu, jos uusien talojen vastaajia olisi ollut siinä suhteessa kuin uusia taloja seudulla on.

Sähköä ja maalämpöä päälämmitysmuotona käyttävät olivat aktiivisia vastaajia (Kuva 3). Päästöarvio tehtiin tulisijoissa käytettyjen puumäärien perusteella, eli päälämmitysmuotoa ei päästöarvioissa erikseen huomioitu. Päälämmitysmuodolla on kuitenkin yleisesti vaikutusta kunkin pientaloasunnon puunkäyttömääriin. Sähkölämmitteisen pientaloasunnon puunkäyttömäärä on keskimääräistä suurempi ja maalämpöä käyttävän taas keskimääräistä pienempi. Vaikutukset osin kumoavat toisensa ja keskimääräistä puunkäyttömäärää ja siitä laskettuja päästöjä voidaan pitää tältä osin luotettavina.

‍Kyselyn tulosten mukaan puunkäytön määrässä on eroja kaupungeittain (Taulukko 3). Espoolaisten ja kauniaislaisten puunkäyttömäärä on koko pääkaupunkiseudun keskiarvon luokkaa, Vantaalla käytetään puuta hieman keskiarvoa enemmän ja Helsingissä taas hieman keskiarvoa vähemmän. Jos jonkun kaupungin osuus vastaamatta jättäneistä erottuisi selvästi, sillä olisi voinut olla vaikutusta päästölaskentaan. Espoossa ja Kauniaisissa vastausprosentti oli 38, Helsingissä 40 ja Vantaalla 40. Vastauksia saatiin tasaisesti eri kaupungeista, mikä tekee tuloksista tältä osin edustavan.

Paritaloasuntojen aliedustus otoksessa korjattiin puunkäyttömääriin (Kappale 3.3.2), mutta muihin kyselyn vastauksiin otoksen aliedustuksesta johtuvaa paritalokorjausta ei tehty. Jos paritalovastauksia olisi ollut oikeassa suhteessa, olisi sillä voinut olla pienentävä vaikutusta esim. tulisijojen ja puuvajojen yleisyyteen. Lisäksi paritaloasukkaat vastasivat harvemmin kuin omakotitaloasukkaat, mikä edelleen pienensi paritalovastausten osuutta. Koska paritaloissa yleensä poltetaan vähemmän puuta kuin omakotitaloissa, olisi paritaloasuntojen vastajien laajempi edustus vaikuttavat puunkäyttömääriin alentavasti. Tässä raportissa esitetyt puunkäyttömäärät ovat siis suurempia kuin mitä olisi saatu, jos paritaloasuntojen vastaajat olisivat vastanneet vilkkaammin. Tämä pieni vääristymä on siis myös puunkäyttömäärissä, vaikka puunkäyttömääriin tehtiin otoksen paritalojen aliedustuksesta johtuva paritalokorjaus.

Tulosten arviointi

Kyselyn vastaukset ovat pääsääntöisesti luotettavia. Vastausprosentti oli hyvä. Tulisijojen tyypit ja lukumäärät ovat yksiselitteisesti tulkittavissa, eikä vastaajilla ollut epäselvyyttä vastausten suhteen.

Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoista 88 %:lla on tulisija. Tulos on samaa luokkaa kuin HSY:n edellisessä kyselyssä, jolloin tulos oli 93 % omakotitalo-otoksella. Yleisimmin pientaloasunnoissa on 1-2 tulisijaa.

Seudun puunkäyttömäärä (88 200 k-m³/a) vaikuttaa hieman kasvaneen edelliseen kyselyyn (84 600 k-m³/a, kappale 3.3.8 **) verrattuna. Tämä johtuu lisääntyneestä pientalomäärästä (68 820 -> 71 178), sillä talokohtainen puunkäyttömäärä omakotitaloissa on hieman laskenut (1,23->1,12 k-m³/a, kappale 3.3.8). Paritaloasunnoissa poltetaan vähemmän puuta kuin omakotitaloasunnoissa, ja kun paritaloasunnon otetaan mukaan keskiarvolaskentaan, pientaloasuntojen keskimääräinen puunkäyttömäärä on 1,00 k-m³/a. Tulevaisuuden ajatuksista kysyttäessä kyselytutkimuksen vastaajat kuitenkin arvioivat puunkäyttönsä pysyvät ennallaan tai kasvavan hieman seuraavan kahden vuoden aikana. Edellisen kyselyn vastaukset olivat tältä osin samanlaiset.

Vastausten mukaisissa vuotuisissa polttopuunkäyttömäärissä voi olla epätarkkuutta, sillä suuri osa pientaloasunnoissa käytetystä polttopuusta on hankittu omasta metsästä tai saatu ilmaiseksi. Kun ei ole kyse ostopuusta, määräarviot voivat olla vaikeita tehdä. Helsingissä ostopuun osuus on suurempi ja siten määräarvio mahdollisesti tarkempi. Helsingin puunkäyttömäärä on pienempi kuin muissa kyselyn kaupungeissa. Tätä selittää se, että tulisijoja on Helsingissä vähemmän (83 %:ssa pientaloasunnoista) kuin muissa kaupungeissa (90 %). Päälämmitysmuotona kaukolämpö on yleisempää Helsingissä (23 %) kuin muissa kaupungeissa (10-13 %), ja kaukolämpötaloissa puunkäyttö on vähäistä. Myös tämä selittää osaltaa Helsingin pienempää puunkäyttömäärää.

Puuta oman käsityksensä mukaan päälämmitysmuotona käyttäjiä vastaajien joukossa oli vain 16 kpl pääotoksessa ja 4 kpl erillisotoksessa. Näin pienestä joukosta on vaikea tehdä johtopäätöksiä puunkäytöstä. SeutuCD'18:n rekisteritietoja ja vastauksia tarkastelemalla (Kuva 3) voidaan todeta, että puuta päälämmitysmuotona käyttäviä on pääkaupunkiseudulla vähemmän kuin rekisteritieto antaa ymmärtää. Erillisotoksesta (Kappale 3.3.11) tehdyn analyysin perusteella havaitaan, että rekisterin mukaan puuta päälämmitysmuotonaan käyttävät ovatkin pääosin (69 %) sähkölämmittäjiä.

Pääosa käyttäjistä kokee, että tulisija syttyy ja lämmittää hyvin. Vain pieni osa kokee, että tulisija syttyy ja lämmittää huonosti ja savuttaa sisälle. On mahdollista, että käyttäjät eivät osaa arvioida polttotapojensa hyvyyttä, koska monet eivät tee ilmanvaihdolle mitään toimenpiteitä tulisijaa sytyttäessään, mikä voi tarkoittaa syttymisongelmia ja suurempia päästöjä. Myös polttoaineen laatu vaikuttaa merkittävästi tulisijan käytöstä aiheutuviin päästöihin. Suurin osa (90 %) vastaajista arvioi, että polttopuu säilyy kuivana polttopuuvarastossa. Varastointitapa vaikuttaa polttopuun kuivuuteen. Pääkaupunkiseudun asukkaista 53 % käyttää puuvarastona polttopuulle suunniteltua puuvajaa. Puuvajojen määrä vaikuttaa hieman kasvaneen, sillä edellisessä kyselyssä (Kaski ym. 2016) puuvaja oli 36 %:lla vastaajista. Jätteen poltto vaikuttaa hiukan vähentyneen (60 % -> 42 %). Molemmat kehitykset ovat suotuisia päästöjen vähenemisen kannalta.

Noin 11 % vastaajista koki terveys- tai viihtyvyyshaittaa naapuritalojen savuista. Haittoina koettiin mm. savun hajua, hengitysteiden ärsytystä, astmaoireita ja savun tunkeutumista sisälle. Naapurin arveltiin polttavan jätteitä ja/tai märkää puuta. Omista savuistakin koettiin haittaa mutta harvemmin. Haittana oli useimmiten tulisijan savuttaminen sisälle.

Ilman kannustumia vähäpäästöiset varaavat takat tai kiukaat korvaavat suuripäästöisempiä varsin hitaasti. Taloudellisilla kannustimilla voitaisiin nopeuttaa tulisijojen uudistumistahtia.

Laskentaperiaatteista

Tämä päästöarvio perustuu luvussa 3 esitellyssä puunkäyttökyselyssä saatuihin pientalojen puun käyttömääriin ja käyttötapoihin sekä tulisijojen yleisyyteen.

Puunkäyttömääriin perustuen selvitettiin eri tulisijatyypeille yhden pientaloasunnon keskimääräinen puunkäyttömäärä vuodessa kiintokuutioina (k-m³). Puunkäyttömäärät tarvitaan tulisijatyypeittäin, sillä päästökertoimet (eli paljonko päästöä puuta poltettaessa muodostuu) vaihtelevat tulisijatyypeittäin. Tämä tarkoitaa sitä, että kun puuta poltetaan saunan kiukaan tulipesässä vapautuu päästöjä eri määrä kuin silloin, kun sama määrä puuta poltetaan varaavassa takassa. Kiintokuutiot muutetiin energiaksi (MJ) luvussa 4.4. esitetysti laskien. Sen jälkeen kunkin tulisijatyypin puunkäyttömäärä energiana kerrottiin sen tulisijan päästökertoimella (mg/MJ; luku 4.5.) eri ilmansaasteille. Näin saatiin kaikille tulisijatyypeille keskimääräinen yhden pientaloasunnon päästö. Kun eri tulisijatyyppien keskimääräiset yhden pientaloasunnon päästöt lasketaan yhteen, saadaan yhden pientaloasunnon kokonaispäästöt vuodessa kullekin päästökomponentille. Pääkaupunkiseudun kuntien kesken on eroja puunkäyttömäärissä ja tulisijatyyppien yleisyydessä. Näin ollen kullekin kunnalle laskettiin omat pientaloasunnon päästöt. Koska Kauniaisten otos on niin pieni, käytettiin Kauniaisten laskennassa yhdistettyjä Espoon ja Kauniaisten tietoja.

Pääkaupunkiseudun päästöt saadaan kertomalla yhden pientaloasunnon päästöt pääkaupunkiseudun pientaloasuntojen määrällä (88 584 kpl). Kaupunkikohtaisia päästöjä laskettaessa kerrotaan kunkin kaupungin pientaloasuntomäärällä kyseisen kaupungin pientaloasunnon päästö. Pientaloasuntoja on Espoossa 34 171, Kauniaisissa 1326, Helsingissä 26 932 ja Vantaalla 26 155.

Erot käyttäjien puunpolttotavoissa ja polttoaineen laadussa on päästöarviossa huomioitu käyttämällä tavanomaisen polton päästökertoimia, joissa on otettu huonon polton osuus huomioon. Huonon polton osuutena käytettiin 10,5 % muille paitsi kattiloille, joille huonon polton osuus oli 0 %. Liitteessä 7.5 havainnollistetaan, kuinka paljon päästöt vähenisivät hyvällä polttotavalla.

Päästölaskenta tehtiin hiukkasten (PM₁, PM_2,5), typenoksidien (NO_x), haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC), hiilimonoksidin (CO eli häkä), mustan hiilen (BC) ja bentso(a)pyreenin (BaP) päästöille. Näistä PM_2,5-, BC- ja BaP-päästöjen osalta esitetään myös alueellinen jakauma karttoina (Luku 4.7).

Puun käyttömäärät tulisijoittain

Pääkaupunkiseudun pientaloasuntojen puun käyttömäärä on 88 200 k-m³/a. Pientaloasuntoa kohden se on keskimäärin 1,00 k-m³/a. Kyselytutkimuksen puunkäyttömääristä laskettiin keskimääräiset puunkäyttömäärät eri tulisijoille, sillä eri tulisijoilla on erilaiset päästökertoimet, joten päästölaskentaa varten tarvitaan tulisijatyyppikohtaiset puunkäyttömäärät. Eniten puuta käytetään varaavissa takoissa sekä saunan kiukaassa. Varaavissa takoissa käytetään pääkaupunkiseudun pientaloasunnossa lisälämmitykseen keskimäärin 0,53 k-m³/a (Taulukko 6). Saunan lämmitykseen kuluu pientaloasunnossa keskimäärin 0,20 k-m³/a. Puunkäyttömäärien keskiarvoissa on mukana myös ne vastaajat, jotka eivät käytä puuta kyseissä tulisijatyypissä, eli tulisijakohtainen käyttömäärä on laskettu kaikkia pientaloasuntoja kohden. Puunkäyttömäärät laskettiin omakotitaloista ja paritaloista, eli muut tai tuntemattomat pientalotyypit, joita ei ollut tarkoitus vastaajien joukkoon tulla mutta joita kuitenkin muutamia (24 kpl) tuli, rajattiin puunkäyttölaskennasta pois.

Yleisimmät tulisijat pääkaupunkiseudulla ovat varaava takka ja saunan kiuas (Kuva 6), mikä näkyy myös puunkäyttömäärissä (Kuva 14). Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoissa poltetusta puusta yli puolet poltetaan varaavassa takassa, 21 % menee saunan lämmittäiseen ja loput poltetaan melko tasaisesti muissa tulisijatyypeissä.

Puun käyttömäärää vastaava energiasisältö

Pääkaupunkiseudulla käytettävän vuotuisen keskimääräisen puunkäyttömäärän (88 200 k-m³/a) energiasisällön (TJ/a) selville saamiseksi tehtiin laskelmat osin kirjallisuustietoihin ja osin kyselyssä saatuihin tietoihin perustuen.

Vuotuinen keskimääräinen puunkäyttömäärä on irtokuutioina 220 500 i-m³. Pientalojen puupolttoaineiden keskimääräinen puulajijakauma on 39 % koivua, 18 % mäntyä, 18 % kuusta ja 25 % muuta lehtipuuta tai jätepuuta (Luke 2018). Prosenteilla kerrottiin vuotuinen keskimääräinen puunkäyttämäärä, ja saatiin jakauma puulajeittain: koivu 86 036 i-m³, mänty 39 777 i-m³, kuusi 38 884 i-m³ ja 55 803 i-m³ muu lehtipuu tai jätepuu.

Puulajien energiatiheydet 20 %:n käyttökosteudessa ovat seuraavat: koivu 1010 kWh/i-m³, mänty 810 kWh/i-m³, kuusi 790 kWh/i-m³ ja sekalehtipuu 760 kWh/i-m³ (Alakangas ym. 2016 s. 90). Puunkäyttömäärät kerrottiin vastaavilla energiatiheyksillä puulajeittain. Esimerkiksi koivulle tämä kertolasku on 86 036 i-m³ * 1010 kWh/i-m³ = 86 896 360 kWh/a, joka siis on koivun vuotuinen energiasisältö. Energiasisällöt puulajeittain laskettiin yhteen, ja saatiin vuotuinen puunpolton energiasisältö 692 079 363 kWh, joka vastaa 692 TJ.

Keskimääräisen puulajijakauman energiatiheys

Päästölaskennassa tarvitaan keskimääräisen puulajijakauman mukaista energiatiheyttä MJ/k-m³.

Pientalojen puupolttoaineiden keskimääräinen puulajijakauma on 39 % koivua, 18 % mäntyä, 18 % kuusta ja 25 % muuta lehtipuuta tai jätepuuta (Luke 2018). Puulajien energiatiheydet 20 %:n käyttökosteudessa ovat seuraavat: koivu 1010 kWh/i-m³, mänty 810 kWh/i-m³, kuusi 790 kWh/i-m³ ja sekalehtipuu 760 kWh/i-m³ (Alakangas ym. 2016 s. 90). Eri energiatiheyksiä painotettiin vastaavilla puulajijakaumakertoimilla. Esimerkiksi koivulle tämä lasku on 0,39*1010 kWh/i-m³ = 394 kWh/i-m³. Laskettiin samalla lailla kaikille muillekin puulajeille painotetut energiatiheydet. Ne laskettiin yhteen, ja saatiin keskimääräisen puulajijakauman energiatiheys 872 kWh/i-m³ eli 7847 MJ/k-m³ (20 %:n käyttökosteus).

Päästökertoimet

Päästökertoimia käyttämällä saadaan päästölaskennassa huomioitua erilaiset puunpolttotavat ja tulisijat. Tässä raportissa on käytetty tavanomaisen polton päästökertoimia, joissa on huomioitu myös huono poltto. Huonon ja hyvän polton osuuksina käytettiin SYKEltä saatuja prosentteja (Savolahti 2019). Puukeskuslämmityskattilalle ja öljy-puukaksoispesäkattilalle käytettiin jakaumaa 100 % hyvää polttoa ja 0 % huonoa polttoa. Kaikille muille tulisijatyypeille jakauma oli 89,5 % hyvää polttoa ja 10,5 % huonoa polttoa. Näitä jakaumia käyttämällä saatiin laskettua tavanomaisen polton päästökertoimet.

Päästöarvio tehtiin mahdollisimman yhtenevästi SYKEn koko Suomen puun pienpolton päästöarvioinnin kanssa. Päästökertoimina käytettiin SYKEn päästökerroinaineistoa, jotka löytyvät liitteestä 7.9. (Savolahti 2019; Savolahti ym. 2016; Tissari ym. 2019). Tämän raportin päästölaskennassa käytetyt päästökertoimet on esitetty taulukossa 7.

Monilla tulisijatyypeillä moderni tulisijakanta on vähäpäästöisempää kuin perinteinen tulisijakanta. Esimerkiksi modernilla varaavalla takalla on pienempi päästökerroin kuin perinteisellä varaavalla takalla. Jotta jakauman moderni-perinteinen vaikutus saadaan huomioitua, täytyy arvioida, kuinka tulisijakanta jakautuu moderneihin ja perinteisiin. Tässä raportissa käytettiin seuraavia prosentuaalisia jakoja perinteinen-moderni: varaava takka 84-16, takka-leivinuuniyhdistelmä 80-20, puukamiina ja kiertoilmatakka 50-50 sekä puulämmitteinen saunan kiuas 80-20. Jaot on tehty asiantuntija-arviona sekä hyödyntämällä kyselytutkimuksessa saatuja varaavien takkojen ja takka-leivinuunien ikätietoja (Kappale 3.3.6). Kamiinoille valittiin sama jakauma, joka oli edellisessä päästölaskennassa. "Muun tulisijan" päästökertoimina käytettiin samoja päästökertoimia (paitsi NO_x) kuin edellisessä laskennassa. NO_x-päästökerroin oli kaikille tulisijatyypeille sama.

Kattiloiden päästökertoimeen vaikuttaa se, onko kattilalla varaajaa vai ei. Kattilalla, jolla on varaaja, on pienemmät päästöt (esim. PM_2,5 135 mg/MJ) kuin kattilalla, jolla ei ole varaajaa (esim. PM_2,5 700 mg/MJ) (Liite 7.9). Tämä johtuu siitä, että varaaja lisää järjestelmän lämmityskapasiteettia. Varaavalla järjestelmällä puuta voidaan polttaa voimakkaammalla liekillä ja lämmityskertoja voidaan harventaa verrattuna ilman varaajaa toimivaan järjestelmään. Suurimmat päästöt ovat vanhoissa varaajattomissa kaksoispesäkattiloissa, joissa polttoaineena käytetään pilkkeitä tai halkoja. Pienimpiin päästöihin puolestaan päästään moderneilla pelletti- ja hakekattiloilla. Jotta varaajien vaikutus kattioiden päästöihin saadaan huomioitua, täytyy arvioida, kuinka kattilat jakautuvat varaajallisiin ja ei-varaajallisiin. Tässä raportissa käytettiin arviota, että 80 %:lla kattiloista on varaaja ja 20 %:lla ei ole varaajaa, mikä on sama jakauma kuin edellisessä päästölaskennassa. Tällä jakauma-arviolla laskettiin kattiloille painotetut päästökertoimet. Kyselytutkimuksen tuloksena saatiin varsin pienellä vastaajajoukolla (33 vastaajaa), että 76 %:lla kattiloista on varaaja ja 24 %:lla ei ole. Kyselytutkimuksen tulos tukee valittua varaajajakaumaa. ‍

Kuvassa 15 on esitetty pienhiukkasten päästökertoimet tavanomaiselle poltolle sekä hyvän ja huonon polton päästökertoimien vaihteluväli eri tulisijaluokille. Vaihteluvälit on saatu SYKEltä (Savolahti 2019) lukuun ottamatta "Muu tulisija" -luokkaa, jolle käytettiin samaa vaihteluväliä kuin edellisessä päästölaskennassa. Kuvasta näkee, että polttotavoilla on suuri merkitys päästöihin. Esimerkiksi saunan kiukaan päästökerroin voi olla noin 230-700 mg/MJ. Huonon polton päästöt ovat todella paljon suuremmat kuin hyvän polton päästöt. Esimerkiksi avotakalla on suurempi päästökerroin kuin varaavalla takalla. Yksittäisestä avotakasta tulee siten enemmän päästöjä kuin yksittäisestä varaavasta takasta, mutta koska varaavia takkoja on paljon enemmän, varaavien takkojen seudulliset kokonaispäästöt ovat paljon suuremmat (Kuva 16).

Liitteessä 7.5 on esitetty, kuinka paljon vähemmän PM_2,5-päästöjä muodostuisi, jos kaikki poltto olisi hyvää polttoa eli jos kaikki tulisijat toimisivat optimaalisesti, tulisijoja käytettäisiin oikein ja polttopuu olisi kuivaa.

Päästöarvio

Puunpolton päästöarvio perustuu luvussa 3 raportoituun kyselytutkimukseen, jonka tulokset on yleistetty koskemaan kaikkia pientaloasuntoja pääkaupunkiseudulla. Arviossa on hyödynnetty kyselytutkimuksessa saatuja tietoja mm. puunkäyttömääristä, puunpolttotavoista ja tulisijojen yleisyydestä. Päästöt on arvioitu sekä seudullisesti että pientaloasuntokohtaisesti.

Päästöarvion tulokset

Puunpoltosta pientaloasunnoissa aiheutui vuonna 2018 pääkaupunkiseudulla pienhiukkasten päästöjä 124 t, mustan hiilen päästöjä 40 t ja bentso(a)pyreenin päästöjä 211 kg. Suurin osa pienhiukkasten päästöistä aiheutui varaavista takoista (36 %) ja puulämmitteisistä saunan kiukaista (31 %). Mustalle hiilille vastaavat prosentit ovat 39 % ja 39 %. Varaavista takoista ja saunan kiukaista aiheutuu paljon päästöjä, koska niitä on eniten ja niissä käytetään eniten puuta. Bentso(a)pyreenin osalta puukiukaat ovat merkittävin päästölähde 53 %:n osuudella. Puukiukaissa palamisolosuhteet ovat huonot, minkä vuoksi mustan hiilen ja bentso(a)pyreenin päästökertoimet (Taulukko 7) ja päästöt ovat erityisen suuret. (Taulukko 8)

Kuvassa 16 on havainnollistettu muutaman keskeisen päästökomponentin osalta eri tulisijojen osuudet pääkaupunkiseudun kokonaispäästöstä. Kuva ei siis kerron yksittäisen tulisijan päästöjen osuutta, vaan siihen vaikuttaa tulisijojen yleisyys ja puunkäyttömäärät kussakin tulisijatyypissä. Yksittäisen tulisijan aiheuttamien päästöjen suuruusluokasta saa käsityksen päästökertoimien avulla (Taulukko 7 ja Kuva 15).

Taulukossa 9 on esitetty eri päästökomponenteille keskimääräinen pientaloasunnon vuosittainen puunpolton päästö kunnittain ja koko pääkaupunkiseudulla. Kun kyseiset arvot kerrotaan vastaavilla pientaloasuntojen määrillä, saadaan tulokseksi kunnittaiset päästöt (Taulukko 10). Määrällisesti eniten puunpoltosta aiheutuu päästöjä Espoossa, koska siellä on suurin osa (30 %) seudun pientaloasunnoista.

Vertailu edelliseen päästöarvioon

Edellisen päästöarvion otannassa vuonna 2014 (Kaski ym. 2016) ei huomioitu pientalotyyppiä samalla tavoin kuin nyt tehdyssä päästölaskennassa, minkä vuoksi vastauksissa oli edellisessä laskennassa vain muutamia paritaloja. Nyt tehdyssä kyselyssä lomakkeita lähetettiin paritaloihin samassa suhteessa kuin niitä esiintyy koko seudulla. Lisäksi tässä päästöarviossa käytettiin laskennassa pientaloasuntojen lukumäärää, eli paritalojen lukumäärä kerrottiin kahdella ja siihen lisättiin omakotitalojen lukumäärä. Näin saatiin seudun pientaloasuntojen lukumäärä 88 584 kpl. Edellisessä päästöarviossa käytettiin pientalojen määrää 68 820 kpl, jossa siis paritalo on laskettu yhdeksi, ei kahdeksi. Paritaloja on siis käsitelty tässä päästölaskennassa eri tavoin kuin aiemmassa päästölaskennassa.

Koko seudun puunkäyttömääräksi arvioitiin 88 200 k-m³/a. Edellisessä päästölaskennassa se oli 104 800 k-m³/a, mutta sitä laskettaessa puunkäyttökeskiarvot oli laskettu toisin. Kun takautuvasti lasketaan (Kappale 3.3.8 **) vuoden 2014 keskimääräinen puunkäyttömäärä samoilla laskentaperusteilla kuin nyt, saadaan vuoden 2014 keskimääräiseksi puunkäyttömääräksi koko seudulla 84 600 k-m³/a. Koko seudun puunkäyttömäärä vaikuttaa siis hiukan kasvaneen. Koska omakotitalojen talokohtainen puunkäyttömäärä (Kappale 3.3.8 *) on laskenut (1,23 k-m³/a -> 1,12 k-m³/a), syynä koko seudun puunkäyttämäärän hienoiseen kasvuun on lisääntynyt talomäärä (68 820 -> 71 178, paritalot laskettu yhteen kertaan). Vertailuihin sisältyy epävarmuuksia mm. paritalojen käsittelyerojen, eri tutkimuskertojen kyselyihin ja tulosten käsittelyn liittyvien erojen sekä virhemarginaalien takia.

Kokonaispäästömäärät ovat pääosin pienempiä kuin edellisessä päästöarviossa. Esimerkiksi PM_2,5-kokonaispäästö oli tässä laskennassa 124 t ja edellisessä laskennassa 175 t ja BC-päästö vastaavasti 44 t ja 59 t. On kuitenkin muistettava, että viime laskennassa päästöjä laskettaessa käytetyt puunkäyttömäärien keskiarvot oli laskettu eri tavoin (Kappale 3.3.8 *). Toinen merkittävä syy eroille on, että etenkin saunan kiukaiden PM_2,5- ja BC-päästökertoimet olivat viimeksi merkittävästi suurempia. Uusien saunan kiukaiden PM_2,5- ja BC-päästökertoimet ovat tuoreiden päästötutkimusten perusteella huomattavasti pienempiä kuin vanhoissa saunan kiukaiden päästöarvioissa (Tissari ym. 2019). Tämä laskee merkittävästi puun pienpolton kokonaispäästöarvioita myös koko Suomen tasolla (Tissari ym. 2019). Vuonna 2014 (Kaski ym. 2016) pääkaupunkiseudun puukiukaiden päästökertoimina käytettiin 470 mg/MJ pienhiukkasille ja 182 mg/MJ mustalle hiilelle, ja vastaavat kertoimet vuoden 2018 päästölaskennassa ovat vain 278 mg/MJ pienhiukkasille ja 110 mg/MJ.

Muista päästöistä poiketen BaP-päästö oli tässä laskennassa korkeampi (213 kg) kuin viimeksi (196 kg). Tämä johtuu korkeammista BaP:n päästökertoimista tämänkertaisessa laskennassa. Esimerkiksi avotakoilla sekä pihakeittiöillä ja paljuilla on vuoden 2018 päästölaskennassa hyvin korkea BaP-päästökerroin (taulukko 7).

Päästökertoimien muutokset ovat muutoinkin vaikuttaneet päästöarvioon. Lähes kaikkien tulisijatyyppien päästökertoimet olivat muuttuneet. Esimerkiksi typenoksidien päästökerroin yleisimmille tulisijatyypeille eli varaavalle takalle (105 -> 80 mg/MJ) ja puulämmitteiselle saunan kiukaalle (485 -> 80 mg/MJ) oli laskenut, mikä on vaikuttanut typenoksidien kokonaispäästön pienenemiseen verrattuna edelliseen päästölaskentaan (nyt 53 t ja edellisellä kerralla 148 t).

Energiamuunnoskerrointa (Kappale 4.4) oli päivitetty, sillä käytettävissä oli tuoreemmat tiedot keskimääräisestä puupolttoaineiden puulajijakaumasta. Puulajien energiatiheyksien arvot olivat samat kuin edellisessä laskennassa, vaikka lähde on tuoreempi. Tässä laskennassa keskimääräisen polttopuun energiasisältö oli 7847 MJ/k-m³ ja edellisessä laskennassa 7699 MJ/k-m³.

Vertailu pääkaupunkiseudun kokonaispäästöihin

Tulisijojen käytöstä aiheutuvien päästöjen osuus pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä on merkittävin hiukkaspäästöjen kohdalla. Taulukkoon 11 on koottu eri ilmansaasteiden päästöt ja eri päästölähteiden osuudet. Tiedot taulukossa 11 ovat peräisin "Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2018" -raportista paitsi tulisijojen päästöjen osalta, joiden kohdalla tiedot ovat peräisin tästä päästölaskennasta. Pääkaupunkiseudun polttoperäisistä hiukkaspäästöistä 33 % tulee puunpoltosta tulisijoissa. Autojen pakokaasujen hiukkaspäästöjen osuus on vain 26 %. Energiantuotannon osuus hiukkaspäästöistä on hiukan isompi (38 %) kuin tulisijojen käytön osuus. Energiantuotannon päästöillä on kuitenkin vain vähäinen vaikutus paikalliseen hengitysilman laatuun, sillä päästöt purkautuvat korkeista piipuista ja laimenevat. CO:n päästölähteistä puunpoltto tulisijoissa on toiseksi merkittävin. CO-päästöistä 56 % tulee tieliikenteestä ja 28 % puunpoltosta tulisijoissa. Puunpoltto tulisijoissa on myös merkittävä VOC-päästöjen lähde (21 %), mutta NOx-päästöistä sen osuus on vain alle prosentin. Bentso(a)pyreenin osalta puunpoltto on ainoa merkittävä päästölähde pääkaupunkiseudulla, ja tästä syystä muille päästölähteille ei ole edes laskettu bentso(a)pyreenin päästöarviota.

Päästöjen alueellinen jakautuminen

Tässä luvussa esitetään puunpoltoista peräisin olevien pienhiukkasten, mustan hiilen ja bentso(a)pyreenin päästöjen alueellinen jakautuminen. Päästöjen alueellisen jakautumisen tarkastelussa hyödynnettiin SeutuCD'18:n pientalojen päälämmitysmuototietoja, tietoja talotyypistä (omakotitalo vai paritalo) ja talon käyttöönottovuodesta sekä tietoja talojen sijainneista. Asukkaille lähetetyn tulisijakyselyn avulla selvitettiin, minkälaisia tulisijoja eri päälämmitysmuotoja käyttävissä pientaloasunnoissa on ja kuinka paljon tulisijoissa käytetään puuta. Tässä kappaleessa esitetyt puunkäyttömäärät ja niistä edelleen saatavat päästöt on laskettu vain omakotitaloista. Paritalojen osalta selvitettiin erillistarkastelulla, että yhden paritalon päästöt vastaavat yhden omakotitalon päästöjä. Koska SeutuCD:llä paritalo on oma koordinaattipisteensä ja omakotitalo samoin, paritalon käsittely yhtenä yksikkönä yksinkertaistaa käsittelyä ja laskentaa. Taulukossa 12 on esitetty kyselyn perusteella saatu keskimääräinen puunkäyttömäärä vuodessa omakotitaloissa eri päälämmitysmuotojen taloissa. Taulukon puunkäyttömäärät poikkeavat kappaleessa 3.3.8 esitetyistä puunkäyttömääristä kahdesta syystä: 1) tässä on käsitelty vain omakotitaloja, 2) luokitteluperusteena on SeutuCD'18:n mukainen päälämmitysmuoto, kun taas kappaleessa 3.3.8 on luokiteltu vastaajien itse ilmoittamien päälämmitysmuotojen mukaan.

Eniten puuta käytetään tällä luokittelutavalla erotellen puulämmitteisissä ja sähkölämmitteisissä taloissa. Maa-, kauko- ja öljylämmitteisissä taloissa käytetään vähiten puuta. Taulukossa 12 esitetty puulämmitteisten talojen puunkäyttömäärä on pieni verrattuna kirjallisuudessa esitettyihin arvoihin (Kappale 2.2). Tämä johtuu siitä, että kysely ei todennäköisesti tavoittanut todellisia puuta päälämmitymuotona käyttäviä, sillä heitä on pääkaupunkiseudulla todella vähän.

Puunkäyttökyselyn mukaan Vantaalla käytetään hieman enemmän puuta ja Helsingissä taas hieman vähemmän puuta kuin Espoossa ja Kauniaisissa (Taulukko 6). Kuntien välillä on eroja myös tulisijajakaumassa, mikä vaikuttaa päästöihin. Nämä erot on otettu huomioon kuntakohtaisia päästöjä laskettaessa, koska lähtötietoina käytettiin kunkin kunnan omia puunkäyttömääriä ja tulisijajakaumia (Kappale 4.6.1). Näin ollen päästöjä kartalle jyvitettäessä ei käytetty kuntapainotuskertoimia, mutta kuntien väliset erot on kuitenkin huomioitu.

Talokohtaisina vuosipäästöinä päälämmitysmuodon mukaan ja pientalojen määrinä käytettiin taulukon 13 arvoja. Vuosipäästöön vaikuttaa puunkäyttömäärän lisäksi kyseisen päälämmitysmuodon talojen tulisijajakauma: jos taloissa on paljon kiukaita, joiden päästöt ovat siis suuret verrattuna muihin tulisijoihin, kyseisen päälämmitysmuodon päästöt ovat suuremmat kuin puunkäyttömäärän perusteella voisi arvioida. Tästä syystä esim. öljylämmitteisten talojen pienhiukkaspäästöt/talo ovat yhtä suuret kuin sähkölämmitteisillä, vaikka öljylämmitteisistä taloissa palaa paljon vähemmän puuta.

Päästöjen alueellisessa jakautumisessa huomioitiin karkeasti myös talojen ikä, mitä ei tehty edellisessä päästölaskennassa (Kaski ym. 2016). Kaikille 2010-luvun taloille arviotiin 20 % pienemmät päästöt kuin vanhemmilla taloilla. 2010-luvun talojen päästöjä vähentää mm. uudempi ja vähäpäästöisempi tulisijakanta (pienemmät päästökertoimet), puukiukaiden harvinaistuminen saunoissa ja pienempi lisälämmitystarve rakennusten korkean energiatehokkuuden vuoksi. Talojen ja tulisijojen iän, päälämmitysmuodon ja talotyypin (paritalo vs. omakotitalo) yhteisvaikutusta talokohtaisiin päästöihin olisi kuitenkin jatkossa tarpeen tutkia lisää, jotta päästöjen alueellista jakautumista pystyttäisiin arvioimaan nykyistä tarkemmin. Esimerkiksi 2010-luvun talojen päästömäärät ovat luultavasti selvästi yli 20 % pienemmät kuin vanhemmissa taloissa, mutta tässä raportissa päädyttiin käyttämään tätä varovaista arviota (20 %) koska kyselytutkimuksen aineisto 2010-luvulle oli varsin pieni (omakotitaloja 68 kpl).

Jokaisen talon päästöihin vaikutti siis se, onko kyseessä paritalo vai omakotitalo, missä kunnassa talo sijaitsee, onko talo 2010-luvun talo vai vanhempi sekä päälämmitysmuoto.

Päästöt laskettiin 100 m x 100 m ruuduille. Samassa ruudussa sijaitsevien talojen päästöt on laskettu yhteen. Näin saadaan arvio vuosipäästöistä hehtaaria kohden kullekin ilmansaasteelle. Kartoilla on esitetty pientalotiheys ja päästöjen alueelliset jakaumat. (Kuvat 17-20)

Bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvon tavoitearvo on 1 µg/m³ (Valtioneuvoston asetus 113/2017). Tavoitearvon on todettu paikoin ylittyvän pääkaupunkiseudun pientaloalueilla (HSY ja YM 2012; Ohtonen ym. 2019). Kuvasta 20 nähdään, millä alueilla puunpolton bentso(a)pyreenin päästöt ovat suurimmat (punainen luokka).

Kaikkein suuripäästöisimmät paikat 100 m x 100 m ruuduilla sijaitsevat tyypillisesti kaukolämpöverkon ulkopuolelle olevilla tiiviisti rakennetuilta pientaloaluilla, joiden rakennus- ja tulisijakantaa on vanhaa. Uusimmat pientaloalueet ovat rakennettu tiheästi pienille tonteille, mutta talokohtaiset päästömäärät ovat kuitenkin yleensä pienempi kuin vanhemmilla pientaloalueilla. Esimerkiksi 2010-luvun pientalojen päälämmitysmuotoina on usein maalämpö (45 % taloista, SeutuCD'18) tai kaukolämpö (21 %), joissa on tyypillisesti pienemmät puun polton päästöt kuin esim. sähkö-, öljy- tai puulämmitteisissä taloissa (ks. taulukko 14). Lisäksi 2010-luvun taloissa on muutenkin pienemmät päästöt kuin vanhemmissa taloissa.

Kartat ovat päästökarttoja ja niissä esitetään, kuinka paljon päästöjä puunpoltosta eri alueilla arvioidaan syntyvän. Myös paikalliset olosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka paljon päästöt eri alueilla heikentävät ilmanlaatua. Esimerkiksi meren ja isojen järvien lähellä tuulettuvuus on parempaa ja siten päästöt laimenevat paremmin eivätkä päästöt heikennä niin paljon alueen ilmanlaatua. Päästökartasta ei myöskään luonnollisesti käy ilmi se, että yksittäisistä poikkeuksellisen suuripäästöisistä taloista voi aiheutua lähiympäristöön tavallista korkeampia savupitoisuuksia sekä vanhoilla että uusilla alueilla. Myös talojen sijainti toisiinsa nähden vaikuttaa savuhaittojen riskiin. Esimerkiksi uusilla pientaloalueilla talot ovat yleensä pienillä tonteilla lähellä toisiaan, minkä vuoksi riski savujen kulkeutumiseen sisäilmaan koneellisen ilmanvaihdon kautta voi kasvaa varsinkin rinnetonteilla.

Pääkaupunkiseudun pientaloasuntojen puunkäytön aiheuttamat päästöt aiheutuvat pääosin lisälämmityksestä. Pääasiallista puulämmitystä alueella on vain vähän. Asuntokohtaiset puunkäyttömäärät toissijaisessa lämmityksessä ovat suhteellisen alhaisia. Tulisijojen käytöstä aiheutuvien päästöjen suuri merkitys pääkaupunkiseudulla johtuukin suuresta pientaloasuntojen määrästä suhteellisen tiiviillä alueilla. Pääkaupunkiseudulla on 88 584 pientaloasuntoa, ja talokohtaisesti pienimuotoinenkin puunkäyttö tekee koko alueen yhteenlasketusta puunkäytöstä huomattavan suuren. Eniten puuta käytetään pientaloasunnoissa, joissa on puu- tai sähkölämmitys.

Kyselytutkimuksen perusteella pääkaupunkiseudulla kaukolämmön piirissä olevissa pientaloasunnoissa käytetään puuta noin 0,45 k-m³/a, sähkölämmitteisissä 1,18 k-m³/a ja öljylämmitteisissä 0,75 k-m³/a. Suomen tasolla lisälämmitykseen käytettävät keskimääräiset polttopuumäärät ovat kaukolämmitteisille omakotitalolle 1,1 k-m³/a, sähkölämmitteisille 2,8 k-m³/a ja öljylämmitteisille 1,8 k-m³/a. Lisälämmitykseen käytettävät puunkäyttömäärät ovat siis pääkaupunkiseudun pientaloasunnoissa pienempiä kuin yleisesti Suomessa. Tosin on otettava huomioon, että Suomen tason vertailuarvot ovat omakotitaloille ja tässä raportissa lasketussa päästöarvioissa mukana puunkäyttömäärien laskennassa olivat myös paritaloasunnot, mikä laskee keskiarvoa. Kyselyn vastausten perusteella puunpoltto tulee pysymään samoissa määrissä tai hieman kasvamaan seuraavan kahden vuoden aikana.

Eri tulisijatyypeistä suurimmat päästöt seudullisesti aiheutuvat varaavista takoista ja saunan kiukaista. Yli 50 %:ssa pääkaupunkiseudun pientaloasunnoista on varaava takka ja noin 28 %:ssa on puulämmitteinen sauna. Puukiukaat ovat merkittävä päästölähde. Kiukaissa palamisolosuhteet ovat huonot, minkä vuoksi mm. bentso(a)pyreenin päästöt ovat erityisen suuret. Vaikka vain 28 % pientaloasunnoista on puulämmitteinen sauna, tulee koko seudun puunpoltosta aiheutuvista bentso(a)pyreenin päästöistä lähes 55 % saunan kiukaista.

Suurin osa pietaloasunnoissa käytetystä polttopuusta hankitaan omasta metsästä tai saadaan ilmaiseksi. Tällöin polttopuun laatu ja erityisesti kosteus voivat vaihdella suurestikin verrattuna ostopuuhun. Polttopuun kuivatus ja asianmukainen säilytys ovat siten erityisen tärkeitä. Pääkaupunkiseudun asukkaista 53 % käyttää puuvarastona polttopuulle suunniteltua tuulettuvaa puuvajaa. Vain 34 % käyttää ostettua polttopuuta. Tällä voi olla vaikutusta myös kyselykaavakkeisiin merkittyihin puunkäyttömääriin, sillä muista lähteistä hankitun polttopuun määrää on vaikeampi arvioida kuin ostopuun.

Tulisijan käyttötavat ja polttoaineen laatu vaikuttavat merkittävästi päästöjen määrään. Käyttäjät eivät pidä tulisijaansa tai käyttötapojaan ongelmallisina. Pääosa tulisijoista toimii käyttäjien arvion mukaan moitteettomasti. Noin 10 % vastaajista kuitenkin arvioi polttopuiden kastuvan tai kostuvan säilytettäessä tai ei osannut arvioida asiaa. Yli 40 % vastaajista polttaa jätteitä, vaikka se on kielletty mm. jätehuoltomääräyksissä. Lähes puolet vastaajista ei säädä koneellista ilmanvaihtoa tulisijaa sytytettäessä. On todennäköistä, että käyttäjät eivät osaa arvioida polttotapojensa hyvyyttä.

Erot tulisijojen käyttötavoissa ja polttoaineen laadussa on päästöarviossa pyritty huomioimaan käyttämällä tavanomaisen polton päästökertoimia. Tulisijojen käytön aiheuttamat vuotuiset päästömäärät pääkaupunkiseudulla ovat seuraavat: 124 t PM_2,5, 40 t BC, 55 t NO_x, 280 t VOC, 2619 t CO ja 211 kg BaP. Tulisijojen käyttö aiheuttaa merkittävän osan pääkaupunkiseudun PM_2,5-, BC-, BaP-, VOC- ja CO-päästöistä. Esimerkiksi tulisijojen hiukkaspäästöt ovat suuremmat kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt pääkaupunkiseudulla.

Nyt tehtyjä laskelmia ei voi suoraan verrata edelliseen päästölaskentaan (Kaski ym. 2016) johtuen laskentojen eroista ja mm. paritaloasuntojen erilaisesta käsittelystä. Edellisen päästölaskennan lähtötiedoista voidaan kuitenkin laskea vertailtavissa olevia lukuja. Seudun kokonaispuunkäyttömäärä näyttää hiukan kasvaneen (84 600 k-m³/a -> 88 200 k-m³/a). Tämä johtuu lisääntyneestä pientalomäärästä (68 820 -> 71 178, paritalot laskettu yhteen kertaan), sillä talokohtainen puunkäyttömäärä omakotitaloissa on hieman laskenut (1,23 k-m³/a ->1,12 k-m³/a). Pääkaupunkiseudun asukkaista 53 % käyttää puuvarastona polttopuulle suunniteltua puuvajaa. Puuvajojen määrä vaikuttaa hieman kasvaneen, sillä edellisessä kyselyssä puuvaja oli 36 %:lla vastaajista. Jätteen poltto vaikuttaa hiukan vähentyneen (60 % -> 42 %). Puuvajojen yleistyminen ja jätteen polton väheneminen ovat suotuisia kehityksiä päästöjen vähenemisen kannalta.

Kokonaispäästömäärät ovat pääosin pienempiä kuin edellisessä päästöarviossa. Esimerkiksi PM_2,5-kokonaispäästö oli tässä laskennassa 124 t ja edellisessä laskennassa 175 t ja BC-päästö vastaavasti 44 t ja 59 t. On kuitenkin muistettava, että viime laskennassa päästöjä laskettaessa käytetyt puunkäyttömäärien keskiarvot oli laskettu eri tavoin. Toinen merkittävä syy eroille on, että etenkin saunan kiukaiden PM_2,5- ja BC-päästökertoimet olivat viimeksi huomattavasti suurempia. Uusien saunan kiukaiden PM_2,5- ja BC-päästökertoimet ovat tuoreiden päästötutkimusten perusteella huomattavasti pienempiä kuin vanhoissa saunan kiukaiden päästöarvioissa. Muista päästöistä poiketen BaP-päästö oli tässä laskennassa korkeampi (213 kg) kuin viimeksi (196 kg). Tämä johtuu korkeammista BaP:n päästökertoimista tämänkertaisessa laskennassa. Päästökertoimien muutokset ovat muutoinkin vaikuttaneet päästöarvioon. Lähes kaikkien tulisijatyyppien päästökertoimet olivat muuttuneet. Edelliseen päästöarvioon vertailuun sisältyy epävarmuuksia mm. paritalojen käsittelyerojen, eri tutkimuskertojen kyselyihin ja tulosten käsittelyn liittyvien erojen sekä virhemarginaalien takia. Eri vuosien välisen sääolojen vaihtelun merkitystä ei ole myöskään otettu huomioon, eli laskentatuloksiin ei ole tehty lämmitystarvekorjauksia.

Harva kokee puunpolton päästöt haitallisiksi. Puunpolton päästöillä on kuitenkin ihmisten terveydelle merkittävä vaikutus, koska päästöt syntyvät asuinalueilla ja pääsevät lähialueen hengitysilmaan. Tulisijojen käyttö keskittyy kellonajallisesti iltaan ja saunojen käyttö viikonpäivistä lauantaille. Samoihin aikoihin ihmiset ovat kotonaan tai pihallaan ja altistuvat siten päästöille. Alueellisesti päästöt keskittyvät tiiviisti rakennetuille pientaloalueille. Kaukolämmitteisillä pientaloalueilla puuta käytetään vähiten, joten myös puunpolton päästöjä syntyy näillä alueilla vähemmän.

Tulisijalla, oikealla polttotavalla sekä puun säilytyksellä ja kuivattamisella on suuri merkitys päästöihin. Näihin vaikuttamalla saadaan päästöjä vähennettyä. Seudullisesti suurin päästöjen vähennyspotentiaali on takoilla ja kiukailla, koska niitä on eniten ja niissä käytetään myös eniten puuta. Muun muassa syöpävaarallisen bentso(a)pyreenin päästöjen vähentämisessä kiukailla on suuri rooli. On tärkeää edistää vähäpäästöisempien kiukaiden ja muiden tulisijojen kehittämistä ja käyttöönottoa sekä ohjeistaa oikeista puun säilytys- ja polttotavoista. Vähäpäästöiset varaavat takat tai kiukaat korvaavat suurempipäästöisiä kuitenkin varsin hitaasti. Halukkuutta hankkia vähäpäästöinen varaava takka tai vähäpäästöinen kiuas lisäisi etenkin taloudellinen tuki (38 % vastaajista).

Alakangas E., Erkkilä A., Oravainen H. 2008. Tehokas ja ympäristöä säästävä tulisijalämmitys. Polttopuun tuotanto ja käyttö. Intelligent Energy Europe. VTT.

Alakangas E., Hurskainen M., Laatikainen-Luntama J., Korhonen J. 2016. Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. VTT 258.

EU komissio 2015a. Komission asetus (EU) 2015/1185 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöön panemisesta kiinteää polttoainetta käyttävien paikallisten tilalämmittimien ekologista suunnittelua koskevien vaatimusta osalta.

EU komissio 2015b. Komission asetus (EU) 2015/1189 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY täytäntöön panemisesta kiinteän polttoaineen kattiloiden ekologista suunnittelua koskevien vaatimusta osalta.

Gröndahl T., Makkonen J., Myllynen M., Niemi J., Tuomi S. 2011. Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudun pientaloista. HSY raportti.

Haaparanta S., Myllynen M., Koskentalo T. 2003. Pienpoltto pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 2003:18 ISBN 951-798-547-9.

HSY 2019a. Opas puunpolttoon. Esite.

HSY 2019b. SeutuCD'18. hsy.fi/seutuCD. Seudullinen perusrekisteri.

HSY ja YM 2012. Selvitys bentso(a)pyreenin tavoitearvon ylitysalueesta ja toimista tavoitearvon saavuttamiseksi. 2012.

Kaski N., Vuorio K., Niemi J., Myllynen M., Kousa A. 2016. Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2014. HSY:n julkaisuja 2/2016.

Luonnonvarakeskus Luke 2018a. Pietalojen polttopuun käyttö 2016/2017. Pientalojen polttopuun käyttö 2016/2017.

Luonnonvarakeskus Luke 2018b. Suomen metsätilastot.

Motiva. Puulämmitys kiinteistöissä.

Ohtonen K., Loukkola K., Aarnio P., Portin H. 2019. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2018. HSY:n julkaisu 4/2019.

Savolahti M. 2019. SYKE. Kirjallinen tiedonanto 7.11.2019.

Savolahti, M., Karvosenoja, N., Kupiainen, K., Paunu, V.-V. 2015. Pienpolton päästövähennyskeinojen kustannustehokkuus ja vaikutukset väestöaltistukseen. Projektiraportti 2/2/2015. 17 s.

Savolahti, M., Karvosenoja, N., Soimakallio, S., Kupiainen K., Tissari J., Paunu, V.-V. 2019. Near-term climate impacts of Finnish residential wood combustion. Energy Policy 133:110837.

Savolahti M., Karvosenoja N., Tissari J., Kupiainen K., Sippula O., Jokiniemi J. 2016. Black carbon and fine particle emissions in Finnish residential wood combustion: Emission projections, reduction measures and the impact of combustion practices. Atmospheric Environment 140:495–505.

TEM 2013. Kansallinen energia- ja ilmastostrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle. VSN 2/2013. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Energia ja ilmasto. 8/2013.

Tissari, J., Väätäinen, S., Leskinen, J., Savolahti, M., Lamberg, H., Kortelainen, M., Karvosenoja, N., Sippula, O. 2019. Fine Particle Emissions from Sauna Stoves: Effects of Combustion Appliance and Fuel, and Implications for the Finnish Emission Inventory. Atmosphere 10, 775–775.

Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 113/2017

Ympäristöministeriö 2019. Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:7.

‍

Lyhenteitä ja määritelmiä

Muuntokertoimia

Lähde Alakangas ym. 2016

1000 kg brikettiä vastaa 2,33 kiinto-m³:a pilkettä (bioenergianeuvoja.fi).

Päälämmitysmuoto vastaajittain

Jokaisen kyselyyn vastaneen kohdalla on mahdollisuus verrata, kuinka rakennuksen päälämmitysmuoto rekisterin mukaan vastaa vastaajan omaa käsitystä päälämmitysmuodosta. Tiedot on koottu taulukkoon, johon pääsee alla olevasta linkistä. Maalämmön (83 %) ja sähkölämmityksen (78 %) osalta rekisteritieto vastaa melko hyvin vastaajien omaa käsitystä. Myös kaukolämmön osalta vastaavuus on melko hyvä (61 %). Sen sijaan muiden päälämmitysmuotojen kohdalla rekisteritieto vastaa heikosti vastaajien käsitystä päälämmitysmuodosta (2-38 %). Niistä vastaajista, joilla rekisteritieto päälämmitysmuodosta on "Puu", suurin osa (69-70 %) asuu oman käsityksensä mukaan sähkölämmitteisessä talossa. Taulukosta nähdään myös, että ne joilla rekisteritieto puuttuu (tyhjä), päälämmitysmuoto vastaajan oman käsityksen mukaan yleisimmin on sähkö (35 %), öljy (32 %), kaukolämpö (15 %) tai maalämpö (11 %). On huomioitava, että vastaajien määrä on pieni, joten tulokset ovat vain suuntaa antavia.

Liite 7.3. Päälämmitysmuoto: rekisteritieto ja vastaajan oma käsitys (pdf, 0.2 MB)

Tulisijatyyppien lukumäärät kaupungeittain ja päälämmitysmuodoittain

* Muina tulisijoina oli mainittu mm. saunan pata, kakluuni, kaakeliuuni, kamiina sekä tynnyrisauna.

Tulisijojen käyttötapojen vaikutukset

Päästöarvio tehtiin tavanomaiselle poltolle, jossa huonon polton osuus on huomioitu. Kyseinen laskentatapa pyrkii kertomaan tavallisen polton päästöt. Alla (Kuva 21) on arvio, millaiset PM_2,5-päästöt olisivat hyvällä poltolla, eli jos kaikki tulisijat toimisivat optimaalisesti, niitä käytettäisiin oikein ja polttopuu olisi kuivaa. Kappaleesta 4.5. näkee, kuinka paljon suuremmat huonon polton päästökertoimet ovat, ja kuvasta 15 hyvän ja huonon polton päästökertoimien vaihteluvälin eri tulisijatyypeille. Kattiloilla ei ole erikseen hyvän ja huonon polton päästökertoimia.

Pääkaupunkiseudun PM_2,5-päästöjä voitaisiin vähentää 27 t (palkkien erotus), jos asukkaiden polttotavat olisivat parhaat mahdolliset. Kuvasta 21 nähdään, että eniten päästövähennyspotentiaalia on varaavien takkojen ja puukiukauden päästöissä.

Vuosina 2020-2022 tulee voimaan ns. Ecodesign-asetus, joka määrittelee tulisijoille hiukkaspäästörajat. Tämä tulee vaikuttamaan uusien varaavien takkojen päästöihin. Vaikutus tapahtuu kuitenkin vasta pidemmällä aikavälillä, kun uusia asetuksen mukaisia tulisijoja saadaan riittävästi käyttöön. Asetus ei koske kiukaita. Kyselytutkimuksen mukaan (Kappale 3.3.12) ilman kannustumia vähäpäästöiset varaavat takat tai kiukaat korvaavat suurempipäästöisiä varsin hitaasti. Taloudellisilla kannustimilla voitaisiin nopeuttaa tulisijojen uudistumistahtia. Viestinnällä ja opastuksella hyvistä polttotavoista ja tulisijojen käyttötavoista on edelleen merkittävä rooli päästöjen vähentämisessä.

Asukkaille lähetetty kyselykaavake

Asukkaille lähetetty kyselykaavake on nähtävillä klikkaamalla linkkiä.

Liite 7.6. Puunpolttokyselyn kaavake (docx, 0.2 MB)‍

Työtehoseuran laatimat yhteenvetotaulukot

Työtehoseuran laatimat yhteenvetotaulukot kyselyn vastauksista ovat nähtävillä klikkaamalla linkkiä.

Liite 7.7. Työtehoseuran yhteenvetotaulukot (xlsx, 84.0 KB)

Liite 7.7. Työtehoseuran yhteenvetotaulukot tulostusversio (pdf, 0.5 MB)

Työtehoseuran laatima tulkinta Kuivaa asiaa -hankkeeseen liittyvistä kysymyksistä

Työtehoseuran laatima tulkinta Kuivaa asiaa -hankkeeseen liittyvistä kysymyksistä on nähtävillä klikkaamalla linkkiä. EAKR-rahoitteisessa Kuivaa asiaa -hankkeessa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen polttopuun säilytykseen ja polttoon. Lisätietoja hankkeesta saa sivulta poltapuhtaasti.fi.

Liite 7.8. Työtehoseura Kuivaa asiaa -hankkeen kysymysten vastaukset (pdf, 0.4 MB)

Päästökerroinaineisto

SYKEltä saatu päästökerroinaineisto on nähtävillä klikkaamalla linkkiä.

Liite 7.9. SYKEltä saatu päästökerroinaineisto (pdf, 0.6 MB)