Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2022

Tässä raportissa tarkastellaan ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla vuonna 2022. Ilmansaasteiden pitoisuuksia verrataan ilmanlaatunormeihin, ja arvioidaan ilmanlaadun kehitystä viime vuosina. HSY:llä on pysyvien mittausasemien lisäksi neljä siirrettävää mittausasemaa. Mittausasemat on sijoitettu erityyppisille alueille, ja kunkin alueen tulosten avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä.

Pysyvät mittausasemat sijaitsevat Helsingissä kaupungin keskustassa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Vartiokylässä ja Kalliossa, Espoossa Leppävaarassa ja Luukissa sekä Vantaalla Tikkurilassa. Siirrettävillä mittausasemilla seurataan ilmanlaatua pääkaupunkiseudun erityiskohteissa vuoden tai kahden jaksoissa. Vuonna 2022 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Tapanilan pientaloalueella, vilkasliikenteisellä alueella Espoossa Pohjois-Tapiolassa, Vantaalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän varrella

Mittausten alueellista kattavuutta täydennettiin typpidioksidin passiivikeräimillä, joita oli yli 30:ssä eri paikassa. Lisäksi tietoa polttoperäisten hiukkasten pitoisuuksista täydennettiin hiukkasten LDSA-mittauksilla. Raporttiin on koottu myös liikenteen, energiantuotannon ja muiden lähteiden päästötiedot ja raportissa tarkastellaan myös niissä tapahtuneita muutoksia. Pidempiä aikasarjoja pääkaupunkiseudun päästömääristä löytyy HSY:n verkkosivuilta hsy.fi/paastotrendit.

Taustatietoja ilmansaasteista kappaleesta löytyy muun muassa lisätietoa eri ilmansaasteista, niiden raja- ja ohjearvoista sekä eri ilmansaasteiden terveysvaikutuksista. Liitteissä on täydentäviä kuvia ja taulukoita sekä kuvaukset mittausasemista ja mittausverkon toiminnasta. Mittaustuloksia saa kattavasti avoimena datana HSY:n verkkosivuilta osoitteista hsy.fi/avoindata ja kartta.hsy.fi. Ilmansaasteiden vuosipitoisuustrendejä löytyy osoitteesta hsy.fi/pitoisuustrendit.

Mittaustulokset saa reaaliaikaisena avoimena datana myös Ilmatieteen laitoksen sivuilta ilmatieteenlaitos.fi/avoin-data. Lisäksi ilmanlaadun vuosipitoisuuskartastamme löytyy tietoa liikenteen pakokaasujen vaikutuksista pääkaupunkiseudun eri asuinalueiden hengitysilmaan.

‍

Tämänhetkisen ilmanlaatutilanteet voit tarkistaa:

-HSY:n verkkosivuilta hsy.fi/ilmanlaatu
-hsy.fi/ilmanlaatukartta (myös ennuste)
-kartta.hsy.fi
-Twitteristä @hsy_ilmanlaatu
-Ylen Aamu-TV:stä
-Ylen Aikaisen ja Radio Helsingin radiokanavilta
-Helsingin Sanomista
-QR-koodista, joka löytyy mittausaseman seinästä

Ilmanlaatu oli hieman edellisvuotta heikompi

Pakokaasujen ja hengitettävien hiukkasten pitoisuudet nousivat vilkasliikenteisillä alueilla vuonna 2022 verrattuna kahteen edelliseen vuoteen. Myös pölyisiä päiviä, jolloin hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, oli enemmän vuonna 2022 kuin kahtena edellisenä vuonna. Kevään 2022 katupölykausi olikin hieman tavanomaista haastavampi.

Pienhiukkasten pitoisuudet laskivat vuonna 2022 verrattuna edelliseen vuoteen. Pienhiukkasten kaukokulkeumia muualta Euroopasta pääkaupunkiseudulle oli myös edellisvuotta vähemmän. Suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on kaukokulkeutuneita ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarihiukkasia, joiden alkuperä voi olla jopa tuhansien kilometrien päässä, siksi pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös vaikutusta pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin.

Yleisesti pääkaupunkiseudun ilmanlaatu oli vuonna 2022 pääosin hyvä, vaikka ilmanlaatuindeksillä arvioituna ilmanlaatu oli edellisvuotta heikompi. Ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu oli vuonna 2022 enimmäkseen hyvä tai tyydyttävä. Ilmanlaatu oli kaikilla mittausasemilla vähintään 91 % mittausajasta hyvä tai tyydyttävä (kuva 2.1). Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli liikenneasemilla 26–325, pientaloalueilla 0–26, tausta-asemilla 0–14 ja lentoaseman vaikutusalueella 25 (taulukko 2.1).

Typpidioksidin pitoisuudet kasvoivat edellisvuoteen verrattuna

Pakokaasujen määrä kasvoi pääkaupunkiseudulla vuonna 2022. Mittausten mukaan pakokaasuista peräisin olevan typpidioksidin pitoisuudet nousivat vuonna 2022 erityisesti vilkkaasti liikennöidyillä alueilla verrattuna kahteen edelliseen vuoteen. Vuosina 2020–2021 koronapandemia vähensi selvästi ihmisten liikkumista ja siten myös liikenteen päästöjä. Esimerkiksi Helsingissä Mäkelänkadulla pakokaasujen vuosipitoisuus nousi vajaan kymmenyksen vuoteen 2021 verrattuna. Samanaikaisesti myös Mäkelänkadun liikennemäärä nousi lähes kymmenyksen Helsingin kaupungin (2023) tekemän seurannan mukaan. Pitkällä aikavälillä liikenteen pakokaasupäästöt ja typpidioksidin pitoisuudet ovat kuitenkin laskeneet autokannan uudistumisen ja sähköistymisen takia.

Kevään katupölykausi hieman tavanomaista haastavampi

Kevään katupölykausi oli pääkaupunkisedulla viime vuotta pölyisempi, koska vuoden 2022 talvi oli edellisvuotta lumisempi ja maaliskuussa yöpakkaset vielä hidastivat lumien sulamista ja kevään katujen puhdistusta. Maaliskuussa lumensyvyys olikin monella pääkaupunkiseudun havaintoasemalla tavanomaista suurempi ja siksi katujen kevätsiivous pystyttiinkin aloittamaan tavanomaista myöhemmin. Talven aikana pääkaupunkiseudun kaupunkien kaduille ja teille levitettiin vaihtelevien keliolosuhteiden vuoksi myös ennätysmäärät hiekoitussepeliä.

Korkeita ilman hiukkaspitoisuuksia mitattiin maalis-huhtikuussa, jolloin katujen pölyämien oli suurinta. Ensimmäisen kerran hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittivät vuorokausiraja-arvotason jo helmikuussa. Eniten katupölyä oli ilmassa maaliskuun loppupuolella ja huhtikuussa. Hengitettävien hiukkasten kansallinen vuorokausiohjearvo ylittyi kaikilla vilkasliikenteisillä asemilla kuten myös WHO:n vuorokausiohjearvo.

Katupölyn pitoisuuksia seurattiin myös suuntaa antavilla sensoreilla pääkaupunkiseudun pääkatujen ja pääväylien varrella. Sensorit ovat täydentävä mittausmenetelmä, eikä mittauksilla valvota raja-arvoja. Sensorituloksia hyödynnetään muun muassa pölyntorjunnan ja kasteluiden kohdentamisessa katupölykaudella. Sensoreiden mittaustuloksia raportoidaan ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun ilmanlaadun vuosiraportissa. Lisätietoa sensorimittauksista löytyy kappaleesta 4 ja liitteestä 14 ja 17.13.

Hiukkasten suuntaa antavia lukumääräpitoisuuksia raportoidaan ensimmäistä kertaa

HSY:n ilmanlaadun vuosiraportissa julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa hiukkasten suuntaa antavia lukumääräpitoisuuksia. HSY mittasi hiukkasten suuntaa antavaa lukumääräpitoisuutta vilkasliikenteisissä ympäristöissä Mäkelänkadulla, Tikkurilassa, Hämeenlinnanväylällä ja Lentoasemalla, Kallion kaupunkitaustaa edustavalla mittausasemalla, Luukin alueellisella tausta-asemalla ja pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta (Helsingissä Tapanilassa, Espoossa Laaksolahdessa sekä Vantaalla Vapaalassa).

Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset, jotka kulkeutuvat tehokkaasti keuhkojen ääreisosiin saakka. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, laiva- ja lentoliikenne sekä puunpoltto tulisijoissa. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi.

Paikallisilla päästölähteillä on suuri vaikutus hiukkasten lukumääräpitoisuuden kellonaika- ja viikonpäivävaihteluun: vilkasliikenteisillä alueilla pitoisuudet nousevat arkiaamuliikenteen myötä ja laskevat illan hiljentyessä. Lentoasemalla pitoisuudet vaihtelivat voimakkaasti lento- ja saattoliikenteen rytmin mukaisesti. Pientaloalueilla pitoisuuksia nostivat hieman liikenteen päästöt arkipäivinä ja puunpolton päästöt iltaisin. Kallion ja Luukin tausta-asemilla pitoisuusvaihtelu oli huomattavasti vähäisempää. Lisätietoa suuntaa antavista lukumääräpitoisuuksista löytyy kappaleesta 8.2 ja liitteestä 15 ja 17.14.

Energiakriisi ei näkynyt merkittävästi pientaloalueiden ilmanlaadussa

Pientaloalueiden ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä tulisijojen käyttö ja sijainnista riippuen myös liikenteen pakokaasut ja katupöly. Tulisijojen päästöt aiheuttavat kohonneita ilmansaastepitoisuuksia alueilla, joilla taloja on paljon lähellä toisiaan. Pääasiallista puulämmitystä on pääkaupunkiseudulla vain vähän, mutta tulisijoja käytetään useimmissa pientaloissa lisälämmitykseen ja monissa asunnoissa on lisäksi puulämmitteisiä saunoja.

Puunpoltossa syntyy muun muassa pienhiukkasia, mustaa hiiltä eli nokea sekä syöpäriskiä lisääviä polysyklisiä aromaattisia yhdisteitä (PAH) kuten bentso(a)pyreeniä. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat vaihdella paljonkin eri pientaloalueiden välillä ja sisällä. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuudet nousivat hieman vuonna 2022 verrattuna edellisiin vuosiin. Pitkällä aikavälillä sekä pääkaupunkiseudun että muun Uudenmaan pientaloalueilla tehdyissä mittauksissa on ollut kuitenkin havaittavissa pientä laskua bentso(a)pyreenin pitoisuuksissa.

Energianhinnan nousu lisäsi kotitalouksien puunpolttoa. Lauha talvi ja ilmansaasteiden laimenemiselle suotuisat sääolot vaikuttivat siihen, että ilmansaasteiden pitoisuudet eivät nousseet niin korkeiksi kuin ne olisivat voineet nousta tyyninä pakkasjaksoina. Joulukuussa oli sen sijaan lyhyitä kylmiä pakkasjaksoja, jolloin monella alueella mitattiin korkeita pienhiukkasten, mustan hiilen ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Puunpoltto heikensi ilmanlaatua pientaloalueilla ilta-aikaan, varsinkin viikonloppuisin. Tällöin pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuudet kohosivat toisinaan korkeammiksi kuin vilkasliikenteisillä alueilla ruuhka-aikoina.

Päästömäärät kasvoivat pääkaupunkiseudulla

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 vaikutti merkittävästi energiamarkkinoihin ja johti energian hintojen nousuun sekä eri polttoaineiden saatavuus ongelmiin. Energiakriisi lisäsi kivihiilen kulutusta energiantuotannossa, kun vähempipäästöistä maakaasua ei ollut saatavilla. Kivihiilen lisääntynyt käyttö lisäsi energiantuotannon päästöjä.

Myös muiden lähteiden päästömäärät kasvoivat. Tieliikenteen ajoneuvosuorite kasvoi edellisvuoteen verrattuna, kuten myös lento- ja laivaliikenteen matkustajamäärät. Tieliikenteen päästötrendit sen sijaan jatkuvat laskevana ajoneuvokannan uusiutumisen ja sähköistymisen ansiosta. Myös Helsingin satamien päästömäärien arvioidaan vähenevän edelleen tulevaisuudessa, kun maasähkön käyttöönottoa laajennetaan satamissa. Kun laivat saavat laiturissa ollessaan sähkön maista, voivat ne sammuttaa omat apukoneensa ja sähkögeneraattorinsa. Tämä parantaa ilmanlaatua ja vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä melua satamien lähistöllä.

Vuonna 2022 HSY seurasi pääkaupunkiseudun ilmanlaatua monipuolisin jatkuvin mittauksin 11 kohteessa (taulukko 3.1 ja kuva 3.1 ja liite 19). Mittauksilla seurataan liikenteen, puunpolton, energiantuotannon sekä lentokenttä- ja satamatoimintojen päästöjen vaikutuksia hengitysilman laatuun. Mittausasemilla mitataan kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden pitoisuuksia ja säätilaa. Mittausverkon toiminnasta, mittausmenetelmistä ja -asemista on lisätietoja liitteissä 18 ja 19.

Aikaisempien vuosien mittauspaikat ja -tulokset löytyvät kartalla HSY:n verkkosivulta kartta.hsy.fi ja hsy.fi/pitoisuustrendit sekä HSY:n avoimen datan palvelusta hsy.fi/avoindata.

Mittausasemat on sijoitettu erityyppisille alueille ja näiden alueiden mittaustulosten avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä. Osa ilmanlaadun mittausasemista on pysyviä ja osan paikkaa siirretään vuoden tai kahden välein. Pysyvät mittausasemat sijaitsevat joka vuosi samassa paikassa, ja niiden avulla seurataan ilmanlaadun kehitystä pitkällä aikavälillä. Pysyviä ilmanlaadun mittausasemia on seitsemän ja ne sijaitsevat Helsingissä Helsingin keskustassa, Mäkelänkadulla, Vartiokylässä ja Kalliossa, Espoossa Leppävaarassa ja Luukissa sekä Vantaalla Tikkurilassa. Vuonna 2022 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Tapanilassa, Espoossa Pohjois-Tapiolassa ja Vantaalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja Hämeenlinnanväylän varrella. Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn pitoisuuksien seurantaa täydennettiin 10 sensorilla, jotka sijaitsivat pääkaupunkiseudun eri pääväylien ja -katujen varrella. Tietoa polttoperäisten hiukkasten pitoisuuksista täydennettiin hiukkasten LDSA-mittauksilla yhdeksässä eri kohteessa. Lisäksi passiivikeräimillä kartoitettiin typpidioksidipitoisuuksia noin 35 kohteessa (lisätietoja liitteessä 13).

Hengitysilmassa olevat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ovat katujen ja teiden läheisyydessä suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä. Katupölyllä on suurin vaikutus ilmanlaatuun hengityskorkeudella. Katupölyä muodostuu renkaiden kuluttamasta tiepäällysteestä, jauhautuneesta hiekoitusmateriaalista ja rengas- sekä jarrupölystä. Erityisesti nastarenkaat kuluttavat asfalttia ja tuottavat siten katupölyä. Katupölyä muodostuu myös tuulen ja renkaiden mukana esimerkiksi rakennustyömailta kulkeutuvista hiukkasista. Katupölyä on eniten ilmassa yleensä keväisin. Myös syksyllä ja talvella esiintyy toisinaan korkeita pölypitoisuuksia talvirengaskaudella, jos kadut ja tiet ovat paljaita lumesta ja kuivia. Rakennustyömaat voivat aiheuttaa korkeita pölypitoisuuksia lähiympäristössään ympäri vuoden.

Hengitettävät hiukkaset voivat aiheuttaa haittaa terveydelle varsinkin keväisin, kun katupölyä on paljon ilmassa. Suuret hengitettävien hiukkasten pitoisuudet heikentävät erityisesti ikääntyneiden, astmaatikkojen, sepelvaltimotautia sairastavien ja hengityssairaiden hyvinvointia. Lisätietoja terveysvaikutuksista löytyy kappaleesta 16.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Katupölyn määrää ovat vähentäneet muuan muassa katujen tehostettu puhdistus ja pölynsidonta laimealla kalsiumkloridiliuoksella, pesuseulotun hiekoitussepelin käyttö ja ajonopeuksien lasku. Myös liikenteen pakokaasut ja energiantuotannon hiukkaspäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta alkaen. Lisäksi muualta Euroopasta kaukokulkeutuneiden pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet koko seudulla.

Vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten vuosiraja-arvo (40 µg/m³) ei ylittynyt millään mittausasemalla, sen sijaan WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo (15 µg/m³) ylittyi Mannerheimintien, Mäkelänkadun ja Hämeenlinnanväylän mittausasemilla (kuva 4.1 ja taulukko 4.1 ja 4.2).

Hengitettävien hiukkasten massapitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat vuonna 2022 pääkaupunkiseudun mittausasemilla Luukin 6 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän 21 µg/m³:n välillä (kuva 4.2.). Vilkasliikenteisillä alueilla pitoisuudet nousivat hieman vuonna 2022 verrattuna edelliseen vuoteen. Tausta- ja pientaloalueilla pitoisuudet taas laskivat edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2021 ja 2022 Mannerheimintien mittausaseman vieressä on ollut korjausrakentamisen työmaa, joka on osaltaan vaikuttavat mitattuihin hiukkaspitoisuuksiin. Vuonna 2022 myös Mäkelänkadun mittausaseman vieressä oli korjausrakentamisen työmaa.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ei ole ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuoden 2006 jälkeen (kuva 4.3). Pölyisiä päiviä, jolloin vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, saa olla 35 kertaa vuodessa. Raja-arvotaso ylittyi Mäkelänkadulla 19, Mannerheimintiellä 11, Leppävaarassa 12, Tikkurilassa 6, Tapanilassa 1, Pohjois-Tapiolassa 12, Lentoasemalla 4 ja Hämeenlinnanväylällä 29 kertaa (kuva 4.4). Vartiokylässä, Kalliossa ja Luukissa ei ollut vuoden 2022 aikana pölyisiä päiviä. Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Vartiokylän 27 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän 170 µg/m³:n välillä.

Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuosittain talven ja kevään sääolojen mukaan. Pölyä on yleensä eniten ilmassa maalis–huhtikuussa (kuva 4.4) Aurinkoisina ja kuivina päivinä pölyä voi olla runsaasti ilmassa. Sulamisvedet ja sade taas kostuttavat tienpinnat, jolloin pölyäminen on vähäisempää. Sateinen ja leuto talvi vähentävätkin katupölyä ja helpottavat sekä nopeuttavat katujen kevätpesuja.

Vuonna 2022 Mäkelänkadulla, Leppävaarassa ja Tikkurilassa oli enemmän vuorokausipitoisuuden raja-arvotason (50 µg/m³) ylittäviä pölyisiä päiviä kuin vuosina 2021 ja 2020. Suurin osa pölyisistä päivistä osui kevään katupölykaudelle maalis-huhtikuulle. Mäkelänkadulla pölyisiä päiviä esiintyi myös kevään katupölykauden ulkopuolella, mihin vaikutti mittausaseman vieressä oleva korjausrakentamisen työmaa. Työmaa heikensi vuoden 2022 aikana ajoittain ilmanlaatua mittausaseman läheisyydessä. Työmaasta johtuva pölyäminen oli kuitenkin paikallista eikä vaikuttanut ilmanlaatuun muualla Helsingin keskustassa kauempana työmaasta.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuden kansallinen ohjearvo (70 µg/m³) ylittyi vuonna 2022 Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Pohjois-Tapiolassa, Tikkurilassa ja Hämeenlinnanväylällä. Vuonna 2021 ohjearvo ylittyi kolmella mittausasemalla.

Hengitettävien hiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan vuodessa) ylittyy tavanomaisesti erityisesti katupölyaikaan liikenneympäristöissä. Vuorokausiohjearvo ylittyi vuonna 2022 Mannerheimintien, Mäkelänkadun, Leppävaaran, Tikkurilan, Lentoaseman, Pohjois-Tapiolan ja Hämeenlinnanväylän mittausasemilla. Vuorokausitason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 11–33, pientaloalueilla 0–3 ja Lentoaseman vaikutusalueella 5. Kallion kantakaupungin ja Luukin maaseutu tausta-asemilla ei ollut WHO:n vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä.

Katupölyn pitoisuuksia seurattiin pääkaupunkiseudulla myös suuntaa antavilla ilmanlaatusensoreilla (lisätietoa liitteessä 14.2). Sensoreilla mitattiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia pääväylien (Hämeenlinnanväylä Pirkkola ja Kaivoksela, Kehä III Suutarila ja Kehä I Vallikallio) sekä pääkatujen (Ruskeasuo Mannerheimintie 107, Jätkäsaari Tyynenmerenkatu, Kalasatama Hermannin rantatie, Olari ja Myyrmäki) varrella. Sensorit ovat täydentävä mittausmenetelmä, eivätkä mittaukset ole raja-arvoa valvovia mittauksia. Sensorituloksia hyödynnetään muun muassa pölyntorjunnan ja kasteluiden kohdentamisessa katupölykaudella. Suuntaa antavilla sensoreilla hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet vaihtelivat Olarin 12 µg/m³:n ja Sörnäisten ja Kaivokselan 25 µg/m³:n välillä (kuva 4.5). Pölyisiä päiviä oli vuonna 2022 mittauspaikasta riippuen pääväylien varrella 20–29 ja pääkatujen varrella 5–38 (lisätietoa liitteessä 17.13 ja 14).

Katupölytilanne

Kevään katupölykausi oli pääkaupunkisedulla viime vuotta pölyisempi, koska vuoden 2022 talvi oli edellisvuotta lumisempi ja maaliskuun yöpakkaset hidastivat lumien sulamista ja kevään katujen puhdistusta.

Talven ja kevään sääolot sekä katujen kunnossapito vaikuttavat siihen, kuinka paljon katupölyä kertyy katujen pinnoille ja milloin se nousee ilmaan katujen kuivahtaessa. Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat siksi vuosittain. Keväisin kuivalla ja tyynellä säällä ilmanlaatu heikkenee erityisen huonoksi, kun kevätpuhdistus on vielä kesken ja liikennevirta ja tuuli nostavat pölyn tehokkaasti ilmaan. Katupölyhiukkasista suurin osa kuuluu hengitettävien hiukkasten karkeaan kokoluokkaan (PM_2,5–10).

Helmikuun alussa lämpötila pysyi vielä kylmänä, mutta kuun puolessavälissä etelään virtasi lauhaa ilmaa ja kuukauden keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla reilu pari astetta lämpimämpi kuin vertailukaudella (1991–2020). Helmikuu oli tavanomaista leudompi ja sateisempi. Helmikuun loppupuolella koettiin vielä varsin voimakas lumipyry. (Ilmatieteen laitos a 2023)

Maaliskuun alussa lämpötila kohosi 5 asteeseen Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla korkeapaineen voimistumisen myötä. Maaliskuun loppupuolella lämpötilat kääntyivät taas laskuun, ja lumen sulaminen oli yöpakkasten takia hidasta. Maaliskuun lopussa lunta oli Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemalla jopa puoli metriä ja lumipeite oli tavanomaista paksumpi. Maaliskuu oli selvästi tavanomaista vähäsateisempi. Sademäärät olivat Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla kolmanneksen siitä, mitä vertailukaudella 1991–2020. (Ilmatieteen laitos a 2023)

Huhtikuun alussa saatiin runsaita sateita, joista osa tuli kylmän sään takia lumena. Kuukauden parina ensimmäisenä yönä esiintyi pääkaupunkiseudulla lähes 10 asteen pakkasia. Huhtikuun puolivälin jälkeen sää lämpeni selvästi ja kuun loppupuoli oli vuorostaan pääosin poutainen. Toukokuussa kevät eteni hieman tavanomaista aikataulua jäljessä. Huhti- ja toukokuussa sademäärät olivat jo lähempänä vertailukautta. (Ilmatieteen laitos a 2023)

Korkeita ilman hiukkaspitoisuuksia mitattiin maalis-huhtikuussa, jolloin katujen pölyämien oli suurinta. Ensimmäisen kerran hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittivät vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) 14.2. Mannerheimintiellä ja 4.3. Mannerheimintiellä ja Hämeenlinnanväylällä. Vuorokausiraja-arvotaso ylittyi useasti maalis-huhtikuussa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Pohjois-Tapiolassa, Tikkurilassa, Lentoasemalla ja Hämeenlinnanväylällä. Toukokuussa raja-arvotaso ylittyi enää Tapanilassa ja Mannerheimintiellä. Katupölykauden korkein vuorokausipitoisuus (170 µg/m³) mitattiin Hämeenlinnanväylän mittausasemalla.

HSY antoi kastelupyynnöt pääkaupunkiseudun pääväylille neljä kertaa kevään katupölykauden aikana. Pääväyliä kasteltiin kerran maaliskuussa (21.3.) ja kolme kertaa huhtikuussa (19.4., 21.4., ja 25.4.). Tällöin tienpientareita kasteltiin pölyä sitovalla laimealla kalsiumkloridiliuoksella.

Katujen kevätsiivous pystyttiin aloittamaan tavanomaista myöhemmin pääkaupunkiseudulla. Viime talven aikana pääkaupunkiseudun kaupunkien kaduille ja teille levitettiin vaihtelevien keliolosuhteiden vuoksi ennätysmäärät hiekoitussepeliä. Normaalia myöhäisempään katujen kevätsiivouksen aikatauluun vaikutti osaltaan myös kunta-alan työtaistelu.

Helsingissä katujen kevätsiivous alkoi karkean sepelin nostamisella maaliskuun loppupuolella (Helsingin kaupunki 2022). Huhtikuun alkupuolella, kun yöpakkaset loppuivat, aloitettiin hienomman aineksen puhdistaminen kaduilta. Helsingin katujen kevätsiivous oli sääolosuhteiden vuoksi noin kuukauden myöhässä keskimääräisestä aikataulusta.

Espoossa katujen kevätsiivous oli lumisen ja liukkaan talven jälkeen myös tavallista haastavampaa (Espoon kaupunki 2022). Talvella hiekoitushiekkaa oli levitetty kaduille moninkertainen määrä normaaliin verrattuna. Sivukatuja puhdistettiin vielä toukokuun lopulla.

Vantaalla hiekanpoisto alkoi huhtikuun loppupuolella (Vantaan kaupunki 2022). Varsinainen hiekanpoisto aloitettiin tavallista myöhemmin, sillä vielä huhtikuussa oli lunta ja yöpakkasia. Laajamittainen hiekanpoisto aloitettiin vasta pakkasten loputtua, jotta kadut eivät muuttuneet liukkaiksi. Suurimmat hiekoitussepelin aiheuttamat pölyhaitat saatiin siivottua jo parin ensimmäisen viikon aikana, ja toukokuun lopussa hiekanpoisto saatiin valmiiksi.

Lisätietoa katupölystä hsy.fi/katupoly.

Katupölyn lähteet ja torjuntakeinot

Nastarenkaiden osuutta katupölyn muodostuksessa on selvitetty NASTA-, REDUST- ja KALPA- hankkeissa. Nastarenkaiden aiheuttaman asfaltin kulumisen on todettu olevan keskeisin katupölyn lähde pääkaupunkiseudulla (Kupiainen ym. 2013 a ja Kupiainen & Ritola 2013). Tutkimushankkeessa on arvioitu myös kunnossapidon keinoja katupölyongelman lievittämiseksi. Parhaita tutkittuja käytäntöjä, kuten pölynsidontaa ja tehokasta pesutekniikkaa, on otettu käyttöön pääkaupunkiseudulla ja pölypitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa. Katupölypäästöihin vaikuttavia tekijöitä on arvioitu mittausten ohella myös pohjoismaisella NORTRIP-mallinnustyökalulla. Mallinnustuloksia löytyy raportista Stojiljkovic ym. 2016. Tuoreimpia katupölytutkimusten mittaus- ja mallinnustuloksia löytyy KALPA-hankkeen raporteista (Kulovuori ym. 2019 ja Ritola ym. 2021).

Pääkaupunkiseudulla ulkoilman pienhiukkasten (PM_2,5) pitoisuuksiin vaikuttavat merkittävästi liikenteen ja puunpolton päästöt. Lisäksi pienhiukkasia kulkeutuu pääkaupunkiseudulle maan rajojen ulkopuolelta. Pienen kokonsa vuoksi pienhiukkaset pysyvät ilmassa kauan ja kulkeutuvat ilmavirtausten mukana jopa tuhansia kilometrejä. Kaukokulkeuma aiheuttaakin keskimäärin yli puolet pienhiukkasten pitoisuudesta, jopa pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle. Lisätietoja pienhiukkasten terveysvaikutuksista löytyy kappaleesta 16.

Pienhiukkasten vuosiraja-arvo ei ole HSY:n mittaushistorian aikana ylittynyt pääkaupunkiseudulla. WHO:n pienhiukkasten vuosiohjearvo ylittyi sen sijaan vuonna 2022 vilkasliikenteisillä asemilla Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Tikkurilassa ja Hämeenlinnanväylällä (kuva 5.1 ja 5.2 ja taulukko 5.1 ja 5.2).

Vuonna 2022 pienhiukkasten pitoisuudet laskivat hieman vuoteen 2021 verrattuna. Pienhiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat Luukin 3,7 µg/m³:n ja Mannerheimintien 6,6 µg/m³:n välillä (kuva 5.2). Mannerheimintien ja Mäkelänkadun pitoisuuksiin vaikutti mittausasemien vieressä olevat korjausrakentamisen työmaat. Työmaista johtuva pölyäminen oli kuitenkin paikallista eikä ole vaikuttanut ilmanlaatuun muualla Helsingin keskustassa kauempana työmaista.

WHO:n vuorokausiohjearvo 15 µg/m³ (saa ylittyä kolme kertaa vuodessa) ylittyi kaikilla mittausasemilla lukuun ottamatta Kallion mittausasemaa. Ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 10–19, tausta-asemilla 3–6, pientaloalueilla 6–13 ja Helsinki-Vantaan lentoaseman vaikutusalueella 14. Korkeimmat mittausasemilla mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Luukin 17,6 µg/m³ ja Lentoaseman 25,7 µg/m³ välillä.

Pienhiukkasten episoditilanteet

Korkeita pienhiukkasten tunti- ja vuorokausipitoisuuksia aiheuttavat kaukokulkeumat, vilkasliikenteisillä alueilla liikenteen päästöt ja katupöly sekä pientaloalueilla tulisijojen käytön savut. Myös ilotulitukset, tulipalot ja työmaatoiminnot aiheuttavat hetkellisiä korkeita paikallisia pitoisuushuippuja. Säätekijät vaikuttavat episodien voimakkuuteen esimerkiksi heikentäen päästöjen laimenemista tai edistäen saasteiden kulkeutumista seudulle.

Vuoden 2022 aikana pääkaupunkiseudulle saapui muutamia pienhiukkasten kaukokulkeumia, joiden aikana ilmanlaatu heikkeni tyydyttäväksi tai välttäväksi (kuva 5.3 ja 5.4). Maaliskuussa pääkaupunkiseudulle saapui Itä-Euroopasta pienhiukkasten kaukokulkeumaa, joka oli peräisin tavanomaisten päästölähteiden lisäksi maastopaloista. Tällöin ilmanlaatu heikkeni monilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla välttäväksi pienhiukkasten takia.

Elokuun puolessa välissä pääkaupunkiseudulle saapui toinen pienhiukkasten kaukokulkeuma Itä-Euroopan maastopaloista (kuva 5.4). Ilmanlaatu pysyi kaukokulkeuman ajan pääasiassa tyydyttävänä ja vain muutamina tunteina ilmanlaatu oli välttävä.

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) ovat hiilestä ja vedystä koostuvia yhdisteitä, joista osa esiintyy hiukkasmuodossa. PAH-yhdisteitä syntyy epätäydellisessä palamisessa. Kohonneita pitoisuuksia esiintyy erityisesti asuinalueilla, joilla poltetaan paljon puuta. Liikenteen päästöjen vaikutus PAH-pitoisuuksiin on vähäinen ja vilkasliikenteisillä alueilla pitoisuudet ovatkin matalampia kuin pientaloalueilla. PAH-yhdisteisiin kuuluvan bentso(a)pyreenin tavoitearvo voi ylittyä paikoin pientaloalueilla puunpolton päästöjen vuoksi. Pitoisuudet vaihtelevat pientaloalueiden sisällä ja niiden välillä. Mittausaseman sijainnilla on myös suuri vaikutus pitoisuustasoihin, sillä lähitaloista peräisin olevat päästöt korostuvat mittaustuloksissa.

Bentso(a)pyreenin pitoisuuksia mitattiin vuonna 2022 Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa, Tikkurilan keskusta-alueella, Kalliossa kaupunkitausta-asemalla ja pientaloalueilla Vartiokylässä sekä Tapanilassa. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli Mäkelänkadulla 0,3 ng/m³, Tikkurilassa 0,7 ng/m³, Kalliossa 0,3 ng/m³, Vartiokylässä 0,5 ng/m³ ja Tapanilassa 0,8 ng/m³. Pitoisuudet olivat tavoitearvon 1 ng/m³ alapuolella (kuva 6.1 ja taulukko 6.1).

Vartiokylän ja Kallion pysyvillä mittausasemilla pitoisuudet olivat hieman korkeammat vuonna 2022 kuin vuonna 2021 (kuva 6.2). Pitkällä aikavälillä sekä pääkaupunkiseudun että muun Uudenmaan pientaloalueilla tehdyissä mittauksissa on ollut kuitenkin havaittavissa pientä laskua bentso(a)pyreenin pitoisuuksissa.

Bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat touko-kesäkuussa matalampia kuin alkusyksystä ja talvikuukausina. Loka-marraskuu oli lauhaa ja vasta joulukuussa kuukauden keskilämpötila laski alle 0. Korkein kuukausiarvo 5,2 ng/m³ mitattiin joulukuussa Tikkurilassa (kuva 6.3). Tikkurilan korkeisiin bentso(a)pyreenin pitoisuuksiin vaikuttavat läheiset pientaloalueet. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat pääkaupunkiseudulla 0,1 ng/m³:n ja 5,2 ng/m³:n välillä (kuva 6.3).

Energianhinnan nousu lisäsi kotitalouksien puunpolttoa vuoden 2022 jälkipuoliskolla. Lauha talvi ja ilmansaasteiden laimenemiselle suotuisat sääolot vaikuttivat siihen, että ilmansaasteiden pitoisuudet eivät nousseet niin korkeiksi kuin ne olisivat voineet nousta tyyninä pakkasjaksoina.

Myös muualla Suomessa mitattiin bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Porvoon Vanhassa kaupungissa bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvo oli 0,9 ng/m³ ja kuukausikeskiarvot vaihtelivat 0,1 ng/m³:n ja 6,2 ng/m³:n välillä.

Lahdessa Launeen (Mustamäenkatu) omakotitaloalueella bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvo oli 1,1 ng/m³ ja kuukausikeskiarvot vaihtelivat 0,3 ng/m³:n ja 3 ng/m³:n välillä (Lahden kaupunki 2023). Tausta-alueilla Virolahdella ja Hyytiälässä (Juupajoki) bentso(a)pyreenin vuosipitoisuudet ovat olleet alle 0,2 ng/m³ vuosina 2017–2022 (Ilmatieteen laitos 2023 c).

Viimeisimmät bentso(a)pyreenin mittaustulokset näet osoitteesta hsy.fi/pah

Mustalla hiilellä (BC) eli noella tarkoitetaan voimakkaasti valoa sitovia hiukkasia, joissa on korkea epäorgaanisen hiilen pitoisuus. Pienhiukkaset tyypillisesti viilentävät ilmastoa, mutta musta hiili kuitenkin lämmittää sitä. Mustalla hiilellä on myös yhteys terveyshaittoihin. Ilmakehässä mustan hiilen elinikä on muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan polttoprosesseissa. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat suorat pakokaasupäästöt, puunpoltto tulisijoissa, laivaliikenne ja kaukokulkeuma. Mustan hiilen pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja, mutta WHO suosittelee ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös mustan hiilen pitoisuuksien mittaamista. HOPE hankkeessa kehitettiin mustan hiilen pitoisuuksille viestinnän tueksi suuntaa antava ilmanlaatuindeksi, jonka pitoisuusarvot löytyvät HSY:n verkkosivuilta. Musta hiilen suuntaa antava ilmanlaatuindeksi ei ole mukana virallisessa ilmanlaatuindeksissä.

Mustan hiilen mittauksilla tarkennetaan käsitystä polttoperäisten pienhiukkasten pitoisuuksien vaihteluista ja lähteistä pääkaupunkiseudun pientalo-, tausta- sekä vilkasliikenteisillä alueilla. Ajoneuvojen kiristyneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat ovat vähentäneet tehokkaasti mustan hiilen päästöjä. Mustan hiilen pitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä ajoneuvokannan uudistumisen myötä varsinkin vilkasliikenteisissä ympäristöissä (kuva 7.1)(Luoma ym. 2020). Pääkaupunkiseudun pientaloalueilla tehdyissä mustan hiilen mittauksissa ei ole ollut havaittavissa yhtä voimakasta laskevaa trendiä kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä.

Vuonna 2022 mustan hiilen pitoisuuksia mitattiin Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Kalliossa, Tikkurilassa, Luukissa, Lentoasemalla ja Tapanilassa. Mustan hiilen vuosipitoisuudet mittausasemilla vaihtelivat Luukin 0,2 µg/m³:n ja Mäkelänkadun, Tikkurilan ja Tapanilan 0,6 µg/m³:n välillä (kuva 7.2.). Pitoisuudet olivat vuonna 2022 pääasiassa kaikilla mittausasemilla samalla tasolla tai hieman matalampia kuin vuonna 2021. Mustan hiilen korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat Luukin 1,2 µg/m³:n ja Tapanilan 10,8 µg/m³:n välillä.

Mustaa hiiltä mitataan alle yhden mikrometrin kokoisista hiukkasista, sillä valtaosa mustasta hiilestä on PM1-kokoluokassa. Mittaustulosten perusteella voidaan laskea kohtalaisen tarkasti mustan hiilen osuus koko pienhiukkasten (PM_2,5) massasta. Musta hiili muodosti pienhiukkasten massasta vuonna 2022 Mannerheimintiellä 7 %, Kalliossa 7 %, Mäkelänkadulla 10 %, Tikkurilassa 11 %, Tapanilassa 11 %, Lentoasemalla 9 % ja Luukissa 6 %.

Paikallisten päästöjen suuri merkitys näkyy selvästi mustan hiilen pitoisuuksien vaihtelussa eri vuorokaudenaikoina (kuva 7.2). Arkiaamuina pitoisuudet kohoavat voimakkaimmin liikennealueilla. Korkeimmat pitoisuudet pientaloalueilla mitataan taas viikonloppuiltoina, jolloin tulisijoja käytetään myös eniten. Esimerkiksi Tapanilan pientaloalueella puunpoltto lisäsi pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksia varsinkin viikonloppuiltaisin. Tällöin pitoisuudet kohosivat toisinaan korkeammiksi kuin vilkasliikenteisillä alueilla ruuhka-aikoina

Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset, jotka kulkeutuvat tehokkaasti keuhkojen ääreisosiin saakka. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, laiva- ja lentoliikenne sekä puunpoltto tulisijoissa. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi. Lisäksi lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat merkittävästi ilmakehässä kaasuista syntyvät hiukkaset, joiden muodostuminen on runsainta kevään ja alkukesän aurinkoisilla säillä. Myös alueellinen taustapitoisuus ja kaukokulkeuma vaikuttavat lukumääräpitoisuuksiin.

Vuonna 2015 hiukkasten lukumäärää autojen pakokaasupäästöissä alettiin säädellä kiristyneiden päästönormien myötä, mutta ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. WHO suosittelee kuitenkin ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös hiukkasten lukumääräpitoisuuden mittaamista. WHO ei ole antanut vielä ohjearvoja hiukkasten lukumääräpitoisuudelle, mutta suosittelee kuitenkin korkeiden ja matalien pitoisuustasojen erottelua. WHO:n mainitsema korkea 24 tunnin keskiarvo on yli 10 000 hiukkasta/cm³ ja korkea tuntikeskiarvo on yli 20 000 hiukkasta/cm³. Nämä pitoisuustasot ylittyivät kaikilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla (ks. liite 17.9). Erityisen paljon korkeita pitoisuuksia oli Mäkelänkadun mittausasemalla ja vähiten Luukissa. WHO mainitsee myös, että matalana 24 tunnin pitoisuuskeskiarvona voidaan pitää alle 1 000 hiukkasta/cm³. Pääkaupunkiseudun mittausasemilla tämä taso ylittyy lähes jatkuvasti.

Vuonna 2022 HSY teki hiukkasten lukumäärämittauksia Helsingin vilkasliikenteisessä katukuilussa Mäkelänkadulla ja kaupunkitausta-asemalla Kalliossa sekä alueellisella tausta-asemalla Luukissa. Helsingin yliopisto mittaa hiukkasten lukumäärää kaupunkitaustaa edustavalla asemalla Kumpulassa. Lukumääräpitoisuuden vuosikeskiarvo (mittausalue > 5 nm) oli vuonna 2022 Mäkelänkadulla 11 200 kpl/cm³, Kalliossa 6 600 kpl/cm³ ja Luukissa 2300 kpl/cm³. Helsingin yliopiston mittausasemalla Kumpulassa vuosikeskiarvo oli 4 200 kpl/cm³ (Helsingin yliopisto 2023). Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat Mäkelänkadulla 33 700 (mittaustuloksia alle 90 %), Kalliossa 19 400 ja Luukissa 7600 kpl/cm³. Helsingin yliopiston mittausasemalla Kumpulassa korkein vuorokausipitoisuus oli 13 700 kpl/cm³. Vuonna 2022 lukumääräpitoisuudet pysyivät pääasiassa samalla tasolla kuin vuonna 2021 (kuva 8.2).

Paikallisten päästöjen vaikutus hiukkasten lukumäärän pitoisuuksiin näkyy selvästi pitoisuuksien vaihtelussa viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan (kuva 8.3). Mäkelänkadulla pitoisuudet nousivat arkiaamuliikenteen myötä ja laskivat jälleen illan hiljentyessä. Kallion, Kumpulan ja Luukin tausta-asemilla vaihtelu oli huomattavasti vähäisempää. Pitoisuudet olivat kaikilla mittausasemilla matalimmat aamuyöstä, jolloin myös liikenne on vähäisintä.

Muualla pohjoismaissa hiukkasten lukumääräpitoisuuksia mitataan mm. Tukholmassa, jossa pitoisuudet olivat vuonna 2022 Sveavägenin vilkasliikenteisessä katukuilussa 11 200 kpl/cm³ sekä kaupunkitausta-asemalla 6 000 kpl/cm³ (mittausalueet > 4 nm) (SLB 2023).

Hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakauma

WHO (2021) suosittelee ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakaumien seurantaa joissakin mittauspaikoissa. Näin saadaan tarkempaa tietoa hiukkasten lähdeanalyysiin, terveyshaittojen arviointiin sekä ilmanlaadun pitkäkestoisten trendien seurantaan ja tulkintaan.

Vuonna 2022 HSY jatkoi hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakaumien seurantaa Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa ja aloitti kokojakaumamittaukset Luukissa maaseututausta-asemalla. Helsingin yliopisto jatkoi hiukkasten kokojakaumaseurantaa Kumpulan kaupunkitausta-asemalla. Kaikissa mittauspaikoissa valtaosa hiukkasten lukumääräpitoisuudesta on ultrapieniä hiukkasia eli kooltaan alle 100nm (kuva 8.4.).

Mäkelänkadulla on erittäin paljon hyvin pienikokoisia 10–40 nm kokoluokan hiukkasia, jotka ovat pääosin peräisin liikenteen pakokaasuista. Liikenteen pakokaasuissa on myös runsaasti mustaa hiiltä (BC) eli nokihiukkasia, joista suurin osa on noin 40–200 nm kokoalueella. Mäkelänkadulla pakokaasun hiukkasia on huomattavasti enemmän ilmassa arkipäivinä kuin viikonloppuina, jolloin liikennemäärät ovat vähäisempiä. (Saarikoski ym. 2021, Okuljar ym. 2021, Rivas ym. 2020)

Hiukkasten lukumääräpitoisuudet ovat matalia Kumpulan ja Luukin tausta-asemilla verrattuna Mäkelänkatuun. Luukissa on erityisen vähän hyvin pienikokoisia hiukkasia, koska mittauspaikka lähellä on niukasti liikenteen pakokaasupäästöjä. Hiukkasten lukumääräpitoisuuden taustapitoisuuteen vaikuttaa lähipäästöjen lisäksi myös niiden syntyminen kaasuista ilmakehässä varsinkin keväisin ja kesäisin (Okuljar ym. 2021, Rivas ym. 2020).

Yli 200 nm kokoluokassa hiukkasten lukumääräpitoisuudet ovat matalia kaikilla mittausasemilla. Suurempien hiukkasten kokoluokassa (noin 200–800 nm) valtaosa hiukkasista on peräisin alueellisesta taustapitoisuudesta ja kaukokulkeumasta. Niillä on vain pieni rooli hiukkasten lukumääräpitoisuuteen, mutta suuri vaikutus pienhiukkasten massapitoisuuteen (PM_2,5).

Hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus

HSY:n ilmanlaadun vuosiraportissa julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa hiukkasten suuntaa antavia lukumääräpitoisuuksia. Vuonna 2022 tehtiin suuntaa antavan mittausmenetelmän laadunvarmennustutkimuksia osana Urbaani ilmanlaatu 2.0-hanketta (www.parempaailmaa.fi). HSY käyttää hiukkasten suuntaa antavan lukumääräpitoisuuden mittauksiin samaa laitetyyppiä (AQ Urban, Pegasor), jolla HSY on mitannut hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa (LDSA) jo vuodesta 2018 alkaen (kappale 9). Samasta laitetyypistä saatavilla mittaustuloksilla voidaan täydentää kustannustehokkaasti hiukkasten lukumääräpitoisuuden seurannan alueellista kattavuutta. Hiukkasten lukumääräpitoisuuden mittaustuloksiin vaikuttaa merkittävästi se, kuinka pienikokoiset hiukkaset ovat mukana mittauksessa. Suuntaa antavassa mittausmenetelmässä hiukkaskoon alarajaa ei ole määritetty tarkasti, mutta mittaus alkaa hieman alle 10 nanometrin hiukkaskoosta.

HSY mittasi hiukkasten suuntaa antavaa lukumääräpitoisuutta yhdeksässä paikassa vuonna 2022. Mittauksia tehtiin vilkasliikenteisissä ympäristöissä Mäkelänkadulla, Tikkurilassa, Hämeenlinnanväylällä ja Lentoasemalla, Kallion kaupunkitaustaa edustavalla mittausasemalla, Luukin alueellisella tausta-asemalla ja pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta (Helsingissä Tapanilassa, Espoossa Laaksolahdessa sekä Vantaalla Vapaalassa).

Hiukkasten suuntaa antavan lukumääräpitoisuuden vuosikeskiarvo oli korkein (22 700 kpl/cm³) vilkasliikenteisellä alueella Lentoaseman läheisyydessä, jossa hiukkaspitoisuuksia nostivat autoliikenteen, lentokoneiden ja lentokentän maakaluston päästöt (kuva 8.5). Muissa vilkasliikenteisissä mittausympäristöissä vuosipitoisuudet olivat seuraavat: Hämeenlinnanväylä 18 700 kpl/cm³, Mäkelänkatu 14 400 kpl/cm³ ja Tikkurila 7 700 kpl/cm³. Pientaloalueilla vuosipitoisuudet vaihtelivat 5 000 ja 5 900 kpl/cm³ välillä. Kallion kaupunkitausta-alueella vuosipitoisuus oli 5 200 kpl/cm³ ja Luukin alueellisella tausta-asemalla 3 600 kpl/cm³.

Hiukkasten lukumääräpitoisuudet olivat korkeita liikenneympäristöissä erityisesti kylmänä vuosipuoliskona (kuva 8.6), jolloin sääolot ovat usein epäsuotuisat ilmansaasteiden leviämiselle ja laimenemiselle. Puunpolton päästöillä oli vain melko pieni vaikutus hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin, minkä vuoksi pientaloaluiden lukumääräpitoisuudet pysyivät matalina myös talvikuukausina.

Paikallisilla päästölähteillä on suuri vaikutus hiukkasten lukumääräpitoisuuden kellonaika- ja viikonpäivävaihteluun (kuva 8.7). Hämeenlinnanväylällä, Mäkelänkadulla ja Tikkurilassa pitoisuudet nousivat arkiaamuliikenteen myötä ja laskivat jälleen illan hiljentyessä. Lentoasemalla pitoisuudet vaihtelivat voimakkaasti lento- ja saattoliikenteen rytmin mukaisesti ja korkeita pitoisuuksia oli sekä arkisin että viikonloppuina. Pientaloalueilla pitoisuuksia nostivat hieman liikenteen päästöt arkipäivinä ja puunpolton päästöt iltaisin. Kallion ja Luukin tausta-asemilla pitoisuusvaihtelu oli huomattavasti vähäisempää. Pitoisuudet olivat matalimmat aamuyön vähäliikenteiseen aikaan.

Hiukkasten keuhkodeposoituvasta pinta-alasta käytetään lyhennettä LDSA (lung-deposited surface area). Hiukkasten LDSA kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mitä suurempi on LDSA-pitoisuus, sitä suurempi on todennäköisyys hiukkasten pinnalla olevien kemiallisten yhdisteiden kulkeutumiselle keuhkorakkuloihin ja edelleen verenkiertoon. LDSA-pitoisuuden yksikkö on neliömikrometriä kuutiosenttimetrissä ilmaa (µm²/cm³). (Kuula 2019 ja Kuula ym. 2019)

LDSA mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, puunpoltto tulisijoissa, laiva- ja lentoliikenne sekä kaukokulkeuma. LDSA:n pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja. HOPE hankkeessa kehitettiin kuitenkin LDSA:n pitoisuuksille viestinnän tueksi suuntaa antava ilmanlaatuindeksi, jonka pitoisuusarvot löytyvät HSY:n verkkosivuilta. LDSA:n suuntaa antava ilmanlaatuindeksi ei ole mukana virallisessa ilmanlaatuindeksissä.

HSY:ssä käytössä olevat LDSA-mittalaitteet mittaavat noin 10–400 nm kokoluokan hiukkasten pinta-alaa, joten ne eivät havaitse ollenkaan katupölyhiukkasia ja vain osan kaukokulkeutuneista hiukkasista sekä puunpolton ja laivaliikenteen suurimmista hiukkasista (Lepistö ym. 2022).

Vuonna 2022 LDSA-mittalaitteita oli 9:ssä eri paikassa. Laitteet sijaitsivat vilkasliikenteisessä ympäristössä Mäkelänkadulla, Tikkurilassa ja Hämeenlinnanväylällä, Kallion kaupunkitaustaa edustavalla mittausasemalla, Luukin alueellisella tausta-asemalla ja pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta (Helsingissä Tapanilassa, Espoossa Laaksolahdessa sekä Vantaalla Vapaalassa).

LDSA-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli korkein vilkasliikenteisellä alueella Lentoaseman läheisyydessä (18,3 µm²/cm³) (kuva 9.1). Vilkasliikenteisillä alueilla vuosipitoisuudet vaihtelivat 10,7 µm²/cm³:n ja 17,6 µm²/cm³:n välillä. Tausta-alueella Luukissa vuosipitoisuus oli 6,2 µm²/cm³ ja pientaloalueilla vuosipitoisuudet vaihtelivat 7,7–9,4 µm²/cm³:n välillä.

LDSA-pitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat vuonna 2022 pääasiassa samalla tasolla kuin vuonna 2021 (kuva 9.2). Pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisissä ympäristöissä pitoisuudet ovat hieman laskeneet viime vuosina, ja muissa mittausympäristöissä pitoisuudet ovat pysyneet samalla tasolla tai hieman laskeneet.

Myös muualla Suomessa mitattiin LDSA:n pitoisuuksia. Porvoon Vanhassa kaupungissa LDSA:n vuosikeskiarvo oli 9,0 µm²/cm³ ja kuukausipitoisuudet vaihtelivat 6,3–12,8 µm²/cm³ välillä. Tampereella vilkasliikenteisellä Pirkankadulla mitattu LDSA:n vuosikeskiarvo oli 8,8 µm²/cm³ ja kuukausipitoisuudet vaihtelivat 7–9 µm²/cm³ välillä (Elsilä 2023). Tampereella Epilän pientaloalueella vuosikeskiarvo oli 8,5 µm²/cm³ ja kuukausipitoisuudet vaihtelivat 6–9 µm²/cm³:n välillä.

Pääkaupunkiseudulla mitatut pitoisuudet ovat matalia verrattuna muualla Euroopassa mitattuihin. Esimerkiksi Zürichissä moottoritien ja vilkasliikenteisten katujen varsilla LDSA-pitoisuudet olivat 40–63 µm²/cm³ ja liikenteeltään keskimääräisen kadun varrella 28 µm²/cm³. Kaupunkitaustaa edustavilla mittausasemilla pitoisuudet olivat esimerkiksi Zürichissä 11 ja 19, Lissabonissa 35–89, Leicesterissä 30 ja Barcelonassa 37 µm²/cm³. Liikenteellä mainittiin olleen vaikutusta kaupunkitaustan tuloksiin Zürichissä, Leicesterissä ja Barcelonassa. (Kuula ym. 2019)

Polttoperäisten hiukkasten pitoisuudet ovat yleensä matalimmat kesällä, mutta LDSA-taustapitoisuudet käyttäytyvät toisin. LDSA-pitoisuudet ovat Luukissa kesällä korkeampia kuin muina vuodenaikoina eikä muidenkaan asemien pitoisuuksissa ole havaittavissa selkeää kesäminimiä (kuva 9.3). Tämä johtunee siitä, että hiukkaset ovat kooltaan ja siten myös pinta-alaltaan kesällä suurempia kuin muina vuodenaikoina. Kesällä muodostuvat luontoperäiset orgaaniset aerosolit, muita vuodenaikoja voimakkaampi säteily ja valokemialliset reaktiot aiheuttavat mahdollisesti hiukkaskoon kasvun (Kuula ym. 2019). Luukin tulokset kuvaavat taustapitoisuuksia, jotka vaikuttavat muidenkin mittausasemien tuloksiin.

LDSA-pitoisuudet vaihtelevat myös vuorokaudenajan mukaan. Liikenteen päästöjen vaikutus näkyy vilkasliikenteisellä Mäkelänkadulla ja Hämeenlinnanväylällä erityisen voimakkaasti arkipäivinä (kuva 9.4). Puunpolton vaikutus puolestaan näkyy pientaloalueilla iltaisin ja erityisesti viikonloppuisin. Lentoasemalla LDSA-pitoisuuksissa on havaittavissa lentoliikenteen sekä saattoliikenteen vaikutukset pitoisuusvaihteluissa arkena sekä viikonloppuisin.

Typenoksideilla (NO_x) tarkoitetaan tässä raportissa typpimonoksidia (NO) ja typpidioksidia (NO₂). Pääkaupunkiseudulla niiden suurimmat päästölähteet ovat energiantuotanto ja tieliikenne, erityisesti raskas liikenne. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi pääkaupunkiseudun mittausasemilla viimeisen noin neljän vuosikymmenen aikana, jolloin mittauksia on tehty. Typpidioksidin pitoisuuksien lasku on huomattu myös passiivikeräimillä tehdyissä kartoituksissa. Vilkasliikenteisimmissä paikoissa pakokaasujen typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet nopeasti. Tätä ovat edesauttaneet autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikat sekä HSL:n bussikannan päästöjen väheneminen.

Vielä vuonna 2021 liikennemäärät olivat alhaisempia kuin ennen koronapandemiaa, mutta vuonna 2022 liikennemäärät palasivat jo lähemmäs koronapandemiaa edeltänyttä tasoa, ja tämä heijastui myös typpidioksidin pitoisuuksiin. Vuonna 2022 typpidioksidin vuosipitoisuudet olivatkin lähes kaikilla mittausasemilla korkeammat kuin vuonna 2021 (kuva 10.1).

Vuonna 2022 typpidioksidin vuosikeskiarvot vaihtelivat Luukin 4 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän ja Mäkelänkadun 22 µg/m³:n välillä. Typpidioksidin vuosiraja-arvo ei ylittynyt millään mittausasemalla. Maailmanterveysjärjestön WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo ylittyi kaikilla mittausasemilla lukuun ottamatta Luukin alueellista tausta-asemaa (kuva 10.2 ja taulukko 10.1 ja 10.2).

Typpidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet vaihtelivat Luukin 62 µg/m³:n ja Mäkelänkadun 158 µg/m³:n välillä. Typpidioksidin tuntiraja-arvo (200 µg/m³) ja tuntiohjearvo (150 µg/m³, saa ylittyä 1 % kuukauden tunneista) eivät ylittyneet millään mittausasemalla. Mäkelänkadulla ohjearvotaso ylittyi yhtenä tuntina maaliskuussa.

Typpidioksidin korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Luukin 30 µg/m³:n ja Mäkelänkadun 81 µg/m³:n välillä. Typpidioksidin kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, johon verrataan kuukauden toiseksi korkeinta vuorokausipitoisuutta) ylittyi maaliskuussa Hämeenlinnanväylällä ja joulukuussa Mäkelänkadulla.

WHO:n terveysperusteinen vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi kaikilla mittausasemilla, lukuun ottamatta Luukin alueellista tausta-asemaa. Vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 24–110, tausta-asemilla ylityspäiviä oli 2–18, pientaloalueilla 18–20 ja lentoaseman vaikutusalueella Vantaalla 31 (kuva 10.3). Tausta- ja pientaloalueilla suurin osa ylityspäivistä osui maalis- ja joulukuulle. Vilkasliikenteisillä alueilla sekä lentoaseman mittausasemalla ylityspäiviä oli myös kevät-, kesä- ja syyskuukausina.

Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi typenoksideille (NO_x) on annettu myös kriittinen taso 30 µg/m³. Pääkaupunkisedulla ainoastaan Luukissa mitattuja pitoisuuksia voidaan verrata tähän tasoon. Luukin NO_x-pitoisuuden vuosikeskiarvo 4 µg/m³ oli selvästi alle kriittisen tason.

Typpidioksidin pitoisuuksia kartoitettiin lisäksi suuntaa antavalla passiivikeräinmenetelmällä 35 kohteessa. Näissä mittauspisteissä typpidioksidin vuosipitoisuus oli pääasiassa alle vuosiraja-arvon (kuva 10.4). Passiivikeräimellä mitattu suurin vuosikeskiarvo oli 28 µg/m³ (Sörnäisten rantatie). Yksi keräin sijaitsi myös Kalasataman tunnelissa Itäväylällä olevalla bussipysäkillä. Tunnelissa keräimellä mitattu vuosipitoisuus oli 51 µg/m³. Vuosipitoisuus oli selkeästi yli vuosiraja-arvon, mutta mittauspaikka oli poikkeuksellinen, sillä ilmansaasteiden laimeneminen on tunnelissa heikkoa eikä mittaustulos kuvaa laajemman ympäristön ilmanlaatua ja ihmisten altistumista.

Helsingin satamissa (Länsisatama, Eteläranta, Katajanokka) vuosipitoisuudet olivat 13–14 µg/m³. Helsingin satamien vuosipitoisuudet olivat korkeammat kuin vuonna 2021, mutta noin 15 % matalammat kuin vuonna 2019. Helsinki-Vantaan lentoaseman Terminaalin luona vuosikeskiarvo oli 16 µg/m³ ja muualla lentokentän autoliikenteen vaikutuspiirissä 15–18 µg/m³. Lentokentän kiitoteiden lähellä vuosipitoisuudet olivat 9–11 µg/m³. Vuonna 2022 Helsinki-Vantaan lentoasemalla typpidioksidin vuosipitoisuudet olivat korkeammat kuin vuonna 2021, mutta keskimäärin 20 % matalammat kuin vuonna 2019.

Lisätietoja liiteosion kappaleessa 13 ja 17.2.

Korkealla yläilmakehässä otsoni toimii suojakilpenä auringon vaarallista ultravioletti- eli UV-säteilyä vastaan. Sen sijaan lähellä maan pintaa olevassa alailmakehässä ja hengitysilmassa otsoni on ihmisille, eläimille ja kasvillisuudelle haitallinen ilmansaaste. Otsonia muodostuu ilmassa auringonsäteilyn vaikutuksesta hapen, typenoksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välisissä kemiallisissa reaktioissa. Otsonia ei siis ole päästöissä itsessään.

Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsonia kuluu reaktioissa muiden ilmansaasteiden kanssa. Paikallisesti liikenteen typpimonoksidin päästöt reagoivat otsonin kanssa kuluttaen otsonia huomattavasti katuilmasta. Samalla syntyy muita haitallisia epäpuhtauksia kuten typpidioksidia.

Suomessa otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan aurinkoisella säällä keväällä ja kesällä, kun auringon UV-säteily on korkeimmillaan. Otsonin kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen pitoisuuksia selvästi. Otsonipitoisuudet kohosivat pääkaupunkiseudulla 1990-luvun alussa ja ovat pysyneet siitä lähtien suunnilleen samalla tasolla tausta-alueilla. Liikenneympäristöissä pitoisuudet ovat nousseet lähemmäs taustatasoa viime vuosina, koska otsonia kuluttavien typenoksidien päästöt ovat vähentyneet edelleen (kuva 11.1). Pidemmät aikasarjat löytyvät liitteestä 8.2.

Otsonipitoisuuden vuosikeskiarvo oli Mäkelänkadulla 44 µg/m³, Kalliossa 52 µg/m³, Vartiokylässä 48 µg/m³ ja Luukissa 50 µg/m³ (kuva 11.2). Pitoisuudet laskivat edellisvuoteen verrattuna.

Otsonin terveysperusteinen tavoitearvo ei ylittynyt vuonna 2022, mutta pitkän ajan tavoite ylittyi. Terveysperusteinen tavoitearvo (120 µg/m³) lasketaan 8 tunnin liukuvana keskiarvona ja se saa ylittyä 25 päivänä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona. Pitkän ajan tavoite on, että ylityksiä ei tapahtuisi ollenkaan. Vuonna 2022 ylityksiä oli asemasta riippuen 0–3 päivänä ja ne osuivat pääasiassa kesä- ja heinäkuulle. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu pitkän ajan tavoite (AOT 40 indeksi) ei ylittynyt (taulukko 11.1). WHO:n ohjearvo otsonin kuukausipitoisuuksille (60 µg/m³, kesäkausi maalis-elokuu) ylittyi, kuten myös WHO:n kahdeksan tunnin liukuva ohjearvo (100 µg/m³) ylittyi kaikilla asemilla.

Otsonin episoditilanteet

Suomeen kulkeutuu runsaasti otsonia muualta Euroopasta. Korkeimmat pitoisuushuiput havaitaan yleensä aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä, kun ilmavirtaukset saapuvat Keski- ja Itä-Euroopan alueilta, missä saasteita on enemmän. Myös Itä-Euroopan maastopalojen ja peltojen kulotusten päästöt ovat todennäköisesti joskus osasyynä otsoniepisodeihin.

Otsoniepisodeiksi on luokiteltu tilanteet, jolloin 8 tunnin keskiarvopitoisuudet ylittävät 120 µg/m³. Tällaisia tilanteita oli pääkaupunkiseudulla kesä-heinäkuussa. Kesäkuun 28. päivänä otsonin korkeimmat 8 tunnin keskiarvopitoisuudet vaihtelivat Kallion 121 µg/m³:n ja Mäkelänkadun 123 µg/m³:n välillä. Heinäkuun 22.–23. päivänä otsonin korkeimmat 8 tunnin keskiarvopitoisuudet vaihtelivat Luukin 125 µg/m³:n ja Kallion 143 µg/m³:n välillä. Ilmanlaatu ei heikentynyt huonoksi episodien aikana. Tiedotus- ja varoituskynnys eivät olleet vaarassa ylittyä. Kesän aikana ei ollut muita otsonin merkittäviä kaukokulkeumia.

Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, joten pitoisuudet ulkoilmassa ovat nykyisin matalia. Rikkidioksidi ei ole enää merkittävä ilmanlaadun ongelma pääkaupunkiseudulla. Satamien ja huippulämpökeskusten lähellä ei enää yleensä esiinny kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia, jotka aiheuttaisivat haittaa lähistön asukkaille.

Pääkaupunkiseudun rikkidioksidipitoisuudet laskivat huomattavasti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Mittauksia aloitettaessa 1970-luvulla vuosipitoisuustaso oli yli 30 µg/m³, mutta nyt pitoisuudet ovat alle 1 µg/m³ (liiteosiossa 8.2 pidemmät aikasarjat) Tärkeimpiä syitä pitoisuuksien laskuun olivat aluksi matalien lähteiden (muun muassa kiinteistökohtainen öljy- ja hiililämmityksen) päästöjen väheneminen. Lisäksi 1980-luvun puolivälistä alkaen voimalaitosten rikinpoistolaitosten rakentaminen, niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön siirtyminen ja maakaasun käytön yleistyminen laskivat rikkidioksidin pitoisuuksia. Autoliikenteen rikkipäästöt olivat vielä 1980- ja 1990-luvuilla merkittävät ennen vähärikkiseen ja rikittömään polttoaineeseen siirtymistä. Myös laivaliikenteen päästönormit ovat tiukentuneet vuosina 2010 ja 2015. Vuoden 2015 tammikuussa astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1 prosentista 0,1 prosenttiin koko Itämerellä, mikä näkyy satamien ja niiden lähialueiden ilmanlaadussa (kuva 12.1).

Vuonna 2022 rikkidioksidin pitoisuuksia mitattiin Helsingin kaupunkitausta-asemalla Kalliossa ja pääkaupunkiseudun alueellisella tausta-asemalla Luukissa. Pitoisuudet olivat hyvin matalia ja selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella (kuva 12.2 ja taulukko 12.1 ja 12.2). Vuosikeskiarvo oli kaikilla mittausasemille alle 1 µg/m³. Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet olivat Luukissa 3 µg/m³ ja Kalliossa 7 µg/m³. Korkeimmat tuntipitoisuudet olivat Luukissa 20 µg/m³ ja Kalliossa 65 µg/m³.

HSY:llä on neljä mittausasemaa, joilla seurataan ilmanlaatua kiinnostavissa erityiskohteissa vuoden tai kahden jaksoissa. Kohteiden ilmanlaatua seurataan esimerkiksi suurien päästömäärien tai heikkojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Vuonna 2022 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Tapanilan pientaloalueella, Espoossa Pohjois-Tapiolassa ja Vantaalla Hämeenlinnanväylän varrella sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman vaikutusalueella. Lisätietoja vuoden 2022 mittausasemista löytyy liiteosion liitteestä 19.

Tapanila

Tapanilan mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x), mustan hiilen (BC), hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Helsingissä Tapanilan pientaloalueella (kuva 13.1.1). Aiemmin samassa paikassa on mitattu vuonna 2013. Mittauksilla selvitettiin pientaloalueiden ilmanlaatua ja puunpolton vaikutuksia ilmanlaatuun.

Pientaloalueiden ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä tulisijojen käyttö ja sijainnista riippuen myös liikenteen pakokaasut ja katupöly. Tulisijojen päästöt aiheuttavat kohonneita ilmansaastepitoisuuksia alueilla, joilla taloja on paljon lähellä toisiaan. Pääasiallista puulämmitystä on pääkaupunkiseudulla vain vähän, mutta tulisijoja käytetään useimmissa pientaloissa lisälämmitykseen ja monissa asunnoissa on lisäksi puulämmitteisiä saunoja. Puunpoltossa syntyy muun muassa pienhiukkasia, mustaa hiiltä eli nokea sekä syöpäriskiä lisääviä polysyklisiä aromaattisia yhdisteitä (PAH) kuten bentso(a)pyreeniä. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat vaihdella paljonkin eri pientaloalueiden välillä ja sisällä.

Vuonna 2022 Tapanilan mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 11 µg/m³. Vuosipitoisuus oli samaa tasoa myös muilla pääkaupunkiseudun pientaloalueilla. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Tapanilan mittausasemalla. Vuorokausiohjearvon pitoisuustason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 20. Tapanilassa korkein typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 68 µg/m³. Pitoisuuksien nousu aamulla ja iltaa kohti näkyy vuorokausivaihtelussa ja se liittyy liikenteen rytmiin (kuva 13.1.2). Typpimonoksidin vuorokausivaihtelussa on huomattavissa myös mittausaseman vieressä olevan auton esilämmityksen päästöt aamuyöstä. Vuosipitoisuuksiin tällaisella hetkellisellä korkealla pitoisuudella ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 11 µg/m³, mikä on hieman korkeampi kuin muilla pientaloalueilla ja Kallion kaupunkitausta-alueella mitatut pitoisuudet. Tapanilan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Tapanilassa oli vuonna 2022 yksi hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitys. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt Tapanilassa, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Korkein hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus oli 53 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,5 µg/m³. Pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n vuosiohjearvon (5 µg/m³) tasolla. WHO:n pienhiukkasten vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 13. Tapanilan pienhiukkasten vuosipitoisuus oli hieman korkeampi kuin Vartiokylän pientaloalueella (5,0 µg/m³) ja Kallion kaupunkitausta-alueella (5,1 µg/m³). Pienhiukkasten vuosipitoisuudet olivat korkeammat pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla (5,3–6,6 µg/m³). Tapanilassa korkein vuorokausipitoisuus oli 26,8 µg/m³. Puunpolton vaikutuksesta pienhiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin tulisijoja käytetään myös eniten (kuva 13.1.2).

Tapanilan mittausasemalla mitattiin myös bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Kuukausitasolla pitoisuudet vaihtelivat 0–1,4 ng/m³:n välillä. Korkeimmat pitoisuudet Tapanilassa mitattiin lämmityskaudella ja heinäkuussa. Tapanilassa bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus 0,8 ng/m³ oli korkeampi kuin muilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla.

Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan epätäydellisessä palamisessa, ja kaupungeissa puunpoltto ja liikenne ovat suurimmat mustan hiilen lähteet. Tapanilassa lähiliikenteellä ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta mittausasemalla mitattuihin pitoisuuksiin, koska liikennemäärät alueella ovat vähäisiä. Mustan hiilen pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin myös tulisijoja käytetään eniten (kuva 13.1.2).

Ajoneuvojen kiristyneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat ovat vähentäneet tehokkaasti mustan hiilen päästöjä, ja pitoisuudet ovatkin laskeneet varsinkin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Pääkaupunkiseudun pientaloalueilla tehdyissä mustan hiilen mittauksissa ei ole ollut havaittavissa yhtä voimakasta laskevaa trendiä kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Tapanilassa mitattu mustan hiilen vuosipitoisuus oli 0,6 µg/m³ eli samaa tasoa kuin Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä ympäristössä.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Tapanilan mittauspisteessä 82 % ajasta hyvä, 15 % ajasta tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 13.1.3). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 26. Nämä tunnit sijoittuvat lämmityskaudelle ja kevään katupölykaudelle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä sekä pienhiukkasista.

Edellisen kerran Tapanilassa mitattiin ilmansaasteiden pitoisuuksia vuonna 2013, jolloin typpidioksidin vuosipitoisuus oli 16 µg/m³. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typpidioksidin pitoisuuksiin vaikuttavat merkittävästi liikennemäärien muutokset sekä ajoneuvotekniikan kehitys. Vuonna 2013 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 8,8 µg/m³ ja bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus 1 ng/m³. Puunpoltosta aiheutuneet hiukkaspäästöt ovat laskeneet Tapanilassa edellisestä mittauskerrasta.

Pohjois-Tapiola

Pohjois-Tapiolan mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5) ja typenoksidien (NO_x) ja pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Kalevantien varrella 7 metrin päässä ajokaistan reunasta (kuva 13.2.1). Mittauksilla selvitettiin, millainen ilmanlaatu on vilkkaasti liikennöidyllä alueella.

Pohjois-Tapiolan mittausasemalla typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 12 µg/m³. Pitoisuus oli matalampi kuin muilla vilkkaasti liikennöidyillä alueilla. Pakokaasuperäiset typpidioksidin pitoisuudet laimenevatkin hyvin mittausaseman avoimessa ympäristössä. Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä; aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivällä ne laskivat hieman ja nousivat taas jonkin verran iltaruuhkaa kohden (kuva 13.2.2). Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot eivät ylittyneet Pohjois-Tapiolan mittausasemalla. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) kuitenkin ylittyivät. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 24. Korkein Pohjois-Tapiolassa mitattu typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 68 µg/m³.

Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli Pohjois-Tapiolassa 14 µg/m³, myös Leppävaaran pysyvällä mittausasemalla oli sama vuosipitoisuus. Pohjois-Tapiolassa oli 12 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä vuonna 2022. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 101 µg/m³.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoa Pohjois-Tapiolassa. Kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo) ylittyi Pohjois-Tapiolassa katupölykaudella huhtikuussa. WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä vuodessa sallitaan) ylittyi Pohjois-Tapiolan mittausasemalla. WHO:n vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 14.

Pienhiukkaspitoisuuksien vuosipitoisuus oli 5,3 µg/m³. Pohjois-Tapiolassa mitatut pienhiukkasten pitoisuudet olivat alle raja-arvojen ja kansallisten ohjearvojen. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Pohjois-Tapiolassa WHO:n vuosiohjearvon tasolla. WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 12. Pienhiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 22 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Pohjois-Tapiolan mittauspisteessä 78 % ajasta hyvä, 17 % ajasta tyydyttävä, 3 % ajasta välttävä ja 1 % ajasta huono (kuva 13.2.3). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 102. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat kevään katupölykaudelle ja syksylle talvirengaskauden alkuun, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Hämeenlinnanväylä

Hämeenlinnanväylän mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän pientareella Kaivokselassa (kuva 13.3.1). Samassa paikassa on ollut ilmanlaadun mittausasema myös vuosina 2015 ja 2016. Mittauksien avulla selvitettiin kuinka korkeiksi pitoisuudet nousevat pääväylän välittömässä läheisyydessä.

Vuonna 2022 Hämeenlinnanväylän mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 22 µg/m³. Typpidioksidin raja-arvo alittui selvästi. Typpidioksidin kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, johon verrataan kuukauden toiseksi korkeinta vuorokausipitoisuutta) ylittyi maaliskuussa Hämeenlinnanväylällä. Typpidioksidin korkein vuorokausipitoisuus oli 79 µg/m³. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Hämeenlinnanväylän mittausasemalla. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 110 vuonna 2022.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa selvästi (kuva 13.3.2). Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä; aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivälle ne laskivat ja nousivat taas hieman iltaruuhkan aikaan. Typpidioksidin pitoisuudet olivat korkeimmillaan, kun tuulensuunta oli lännestä väylän suunnalta. Lisätietoja tuulensuunnan vaikutuksesta pitoisuuksiin löytyy liitteestä 12.4.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 21 µg/m³, muilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla pitoisuudet olivat matalampia. Hämeenlinnanväylän mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja. Hämeenlinnanväylällä oli 29 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Hengitettävien hiukkasten kansallinen ohjearvo (70 µg/m³, kuukauden toiseksi suurin vuorokausipitoisuus) ylittyi kuitenkin kevään katupölykaudella maalis- ja huhtikuussa. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 170 µg/m³. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus ylitti WHO:n vuosi- ja vuorokausiohjearvot. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 33 vuoden aikana.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 6,1 µg/m³. Hämeenlinnanväylän pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli Hämeenlinnanväylällä selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta yli WHO:n vuosiohjearvon. Myös pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 17. Pienhiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 24,9 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Hämeenlinnanväylän mittauspisteessä 68 % ajasta hyvä, 23 % ajasta tyydyttävä, 6 % ajasta välttävä, 3 % ajasta huono ja 1 % ajasta erittäin huono (kuva 13.3.3). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 325. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa maalis- ja huhtikuulle ja johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Aiempiin vuosiin verrattuna typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet Hämeenlinnanväylän mittauspaikassa noin kolmanneksella. Typpidioksidin pitoisuuksien laskua vilkasliikenteisen väylän varrella on edesauttanut autokannan uusiutuminen sekä päästöjen vähennys- ja puhdistustekniikat. Vaikka liikennemäärät ovat Hämeenlinnanväylällä kasvaneet hieman vuosista 2015 ja 2016, ovat pakokaasujen pitoisuudet kuitenkin laskeneet selvästi.

Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet Hämeenlinnanväylällä, ja tätä ovat edesauttaneet ajoneuvojen tiukentuneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat. Pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös vaikutusta pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin, sillä suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on kaukokulkeutuneita ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarihiukkasia. Niiden alkuperä voi olla jopa tuhansien kilometrien päässä.

Ajoneuvokannan uusiutuminen ja päästöjen puhdistustekniikat eivät vähennä hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia samalla tapaa kuin pakokaasujen pitoisuuksia. Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn pitoisuudet ovatkin nousseet Hämeenlinnanväylällä edellisistä mittausvuosista noin kolmanneksella. Samaan aikaan pölyisten päivien määrä, jolloin hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, on lisääntynyt. Vuonna 2015 pölyisiä päiviä oli 11, vuonna 2016 pölyisiä päiviä oli 15 ja vuonna 2022 pölyisiä päiviä oli 29.

Lentoasema

Lentoaseman mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x), mustan hiilen (BC) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuuksia. Lentoasemalla mitattiin myös ensimmäistä kertaa suuntaa antavia hiukkasten lukumääräpitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi terminaalin eteläpuolella Rahtitien ja Lentoasemantien välissä (kuva 13.4.1). Lähes samassa paikassa on ollut mittausasema myös vuosina 2007 ja 2017. Mittauksilla selvitettiin lentoasema-alueen ilmanlaatua sekä ilmansaasteiden pitoisuuksien kehittymistä. Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa vilkas autoliikenne, lentoaseman maaliikenne, lentoliikenteen päästöt sekä kaukokulkeuma.

Vuonna 2022 lentoaseman mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 15 µg/m³, mikä on samaa tasoa kuin Tikkurilan vilkasliikenteisessä keskuksessa Vantaalla. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. Lentoaseman typpidioksidin vuosipitoisuus ylitti kuitenkin WHO:n vuosiohjearvon (10 µg/m³). Myös WHO:n vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 31 vuoden 2022 aikana. Korkein vuorokausipitoisuus oli 82 µg/m³. Typpidioksidin mittaustuloksissa on nähtävissä pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla sekä keskiyöllä (kuva 13.4.2). Pitoisuuksien vuorokausivaihtelu liittyy saattoliikenteen rytmiin.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli lentoaseman mittausasemalla 12 µg/m³, pitoisuus oli samaa tasoa kuin Tikkurilan vilkasliikenteisellä mittausasemalla. Lentoaseman mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja tai kansallisia ohjearvoja. Lentoasemalla oli vuonna 2022 neljä hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) hengitettäville hiukkasille ylittyi Lentoaseman mittausasemalla, jossa ohjearvotason ylittäviä päiviä oli 5. Lentoaseman vuoden 2022 korkein vuorokausipitoisuus oli 91 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,3 µg/m³. Tikkurilan vilkasliiketeisessä ympäristössä vuosipitoisuus oli hieman korkeampi (5,7 µg/m³). Pitoisuudet olivat Lentoasemalla selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n vuosiohjearvon tasolla. Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuoden aikana vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli Lentoasemalla 14. Lentoaseman korkein vuorokausipitoisuus oli 25,7 µg/m³.

Mustan hiilen vuosikeskiarvo oli Lentoasemalla 0,5 µg/m³, joka on hieman vähemmän kuin Tikkurilassa mitattu vuosipitoisuus (0,6 µg/m³). Lentoasemalla mitattu korkein vuorokausipitoisuus oli 5,5 µg/m³.

LDSA:n vuosikeskiarvo oli 18,3 µm²/cm³, mikä on hieman korkeampi kuin vilkasliikenteisellä Hämeenlinnanväylällä mitattu vuosipitoisuus (17,6 µm²/cm³). Korkein vuorokausipitoisuus oli 155,2 µm²/cm3. LDSA-pitoisuuksien vuorokaudenaikavaihtelussa näkyivät selvästi lento- ja autoliikenteen päästöt erityisesti aamuisin ja iltaisin sekä keskiyötä kohden (kuva 13.4.2).

Hiukkasten suuntaa antavan lukumääräpitoisuuden vuosikeskiarvo oli korkein (22 700 kpl/cm³) vilkasliikenteisellä alueella Lentoaseman läheisyydessä, jossa hiukkaspitoisuuksia nostivat autoliikenteen, lentokoneiden ja lentokentän maakaluston päästöt. Lentoasemalla pitoisuudet vaihtelivat voimakkaasti lento- ja saattoliikenteen rytmin mukaisesti ja korkeita pitoisuuksia oli sekä arkisin että viikonloppuina.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Lentoaseman mittauspisteessä 80 % ajasta hyvä, 16 % ajasta tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 13.4.3). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 25 ja ne aiheutuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Ilmanlaadun mittausasema on ollut lentoaseman lähistöllä aiemmin vuosina 2007 ja 2017. Lisäksi typpidioksidin pitoisuuksia on seurattu useilla passiivikeräimillä terminaalin ja kiitoteiden ympäristössä 10 vuoden ajan. Typpidioksidin pitoisuudet ovat korkeimpia terminaalin vieressä ja matalia kiitoteiden lähellä, lentokenttäalueen ulkopuolella.

Kaikkien mitattujen ilmansaasteiden pitoisuudet olivat vuonna 2022 matalampia kuin aiempina mittausvuosina. Lentoaseman lähialueella pakokaasuperäisen typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet voimakkaasti erityisesti viime vuosien aikana. Vuonna 2015 avattu Kehärata lisäsi lentokentän saavutettavuutta julkisella liikenteellä lisäksi lentoliikenteen ja saattoliikenteen määrä on edelleen paljon pienempi kuin vuonna 2019.

Lentoasemalla, kuten muillakin vilkasliikenteisillä alueilla, autokannan uusituminen ja päästöjen puhditustekniikat ovat myös laskeneet typpidioksidin pitoisuuksia pitkällä aikavälillä. Helsinki-Vantaan lentoaseman alueen taksiliikenteestä yli puolet on jo sähköistä. Myös hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet.

Ilmatieteen laitoksen (a 2023) mukaan vuosi 2022 oli tavanomaista lämpimämpi. Suurin osa kuukausista oli tavanomaista lämpimämpiä ja elokuussa oli ennätyksellisen lämmintä. Ainostaan huhtikuussa, syyskuussa ja joulukuussa jäätiin vertailukauden lämpötilojen keskiarvojen alapuolelle. Vuosi alkoi lauhana ja tammikuussa kuukauden keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla hieman lämpimämpi kuin vertailukaudella (1991–2020). Tammikuun loppupuolella Suomeen saapui matalapaineen myötä runsaita lumisateita (kuva 14.2). (Ilmatieteen laitos a ja b 2023 )

Helmikuun alussa lämpötila pysyi vielä kylmänä, mutta kuun puolessavälissä etelään virtasi lauhaa ilmaa ja kuukauden keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla reilu pari astetta lämpimämpi kuin vertailukaudella (1991–2020) (kuva 14.1). Helmikuu oli tavanomaista leudompi ja sateisempi. Helmikuun loppupuolella koettiin kuitenkin vielä varsin voimakas lumipyry. Helsingin Kumpulassa mitattiin suurin lumensyvyyden kasvu, 35 cm vuorokaudessa. Helmikuun loppupuolella lumipeite oli paksummillaan Uudellamaalla Espoon Nuuksiossa, missä lumensyvyys oli 92 cm. Edellisen kerran suurempia lumensyvyyksiä on Uudellamaalla ollut vuoden 1999 maaliskuussa. (Ilmatieteen laitos a ja b 2023)

Maaliskuun alussa lämpötila kohosi 5 asteeseen Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla korkeapaineen voimistumisen myötä. Maaliskuussa kuukauden keskilämpötila oli hieman vertailukautta lämpimämpi (kuva 14.1). Maaliskuussa lumipeite oli vielä tavanomaista paksumpi. Maaliskuun loppupuolella lämpötilat kääntyivät taas laskuun, ja lumen sulaminen oli yöpakkasten takia hidasta. Maaliskuun lopussa lunta oli Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemalla jopa puoli metriä (kuva 14.2). (Ilmatieteen laitos a ja b 2023)

Huhtikuun alussa saatiin runsaita sateita, joista osa tuli kylmän sään takia lumena. Kuukauden parina ensimmäisenä yönä esiintyi pääkaupunkiseudulla lähes 10 asteen pakkasia. Huhtikuun puolivälin jälkeen sää lämpeni selvästi ja kuun loppupuoli oli pääosin poutainen. (Ilmatieteen laitos a 2023)

Toukokuussa oli hieman keskimääräistä viileämpää. Kaiken kaikkiaan toukokuu oli niin lämpö- kuin sadeoloiltaan melko tavanomainen. Kesäkuussa lämpötila oli Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla hieman korkeampi kuin vertailukaudella. Kuukauden viimeisellä viikolla mitattiin kuitenkin 30 asteen helteitä pääkaupunkiseudulla. Heinäkuussa lämpötilat pysyivät lähellä vertailukautta ja kuukauden aikana lämpimät ja viileät jaksot vuorottelivat. (Ilmatieteen laitos 2023 a ja b)

Elokuun puolivälissä alkanut hellejakso nosti kuukauden keskilämpötilan selvästi tavanomaista korkeammaksi (kuva 14.1). Elokuun keskilämpötila oli pääkaupunkiseudulla 2–3 astetta vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Elokuussa sädemäärät olivat paljon tavanomaista pienempiä (kuva 14.1). Kesä oli kaiken kaikkiaan vähäsateisempi kuin vertailukaudella, ja elokuussa sademäärät olivat kymmenyksen siitä mitä vertailukaudella. (Ilmatieteen laitos a ja b 2023)

Syyskuu oli taas tavanomaista viileämpää, mutta sademäärät palasivat lähemmäs vertailukauden tasoa. Lokakuun keskilämpötila oli pari astetta tavanomaista korkeampi kuten myös parina edellisenä vuonna. Marraskuun alkupuoli oli selvästi tavanomaista leudompi. Marraskuun loppupuolella oli vuorostaan viileämpää ja silloin esiintyi pidempiä pakkasjaksoja. Marraskuussa Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla sademäärät jäivät pienemmiksi kuin vertailukaudella. (Ilmatieteen laitos a ja b2023)

Joulukuun alkupuoli oli tavanomaista kylmempi ja jouluksi osui kylmä sääjakso, jolloin mitattiin yli 10 asteen pakkasia, loppukuusta oli jo lauhempaa. Kuukauden lämpötila oli Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla hieman kylmempi kuin vertailukaudella. Joulukuussa pääkaupunkiseudulla satoi selvästikin tavanomaista enemmän. Joulukuun puolessa välissä pääkaupunkiseudulle saatiin runsaasti lumisateita ja vuodenaikaan nähden lunta oli harvinaisen paljon. (Ilmatieteen laitos a ja b 2023 )

Pääkaupunkiseudulla yleisin tuulensuunta oli lounas kuten tyypillisesti (kuva 14.2). Lisätietoja löytyy liitteestä 16.

Inversio syntyy useimmiten selkeän ja tyynen yön aikana, jolloin maanpinnan lähellä oleva ilma jäähtyy korkeammalla olevaa ilmaa kylmemmäksi. Normaalisti tilanne on päinvastainen. Inversiotilanteessa liikenteen päästöt kertyvät hengitysilmaan, koska ne eivät pääse sekoittumaan ja laimenemaan pystysuunnassa. Kylminä pakkaspäivinä inversiotilanne voi kestää pitkään, kun taas muulloin auringon lämpö lopettaa inversiotilanteen yleensä aamuruuhkan jälkeen.

Merkittävimmät ilmansaasteiden päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat tieliikenne, puunpoltto tulisijoissa ja energiantuotanto. Tässä vuosiraportissa kuvaajat on pääasiassa piirretty vuosille 2003–2022. Pidempiä aikasarjoja löytyy aiemmista vuosiraporteista sekä osoitteesta hsy.fi/paastotrendit. Päästötrendit-sivulle on koottu pääkaupunkiseudun päästötietoja päästölähteittäin, joidenkin päästölähteiden osalta aina vuodesta 1986 eteenpäin.

Pääkaupunkiseudun päästöt ovat laskeneet merkittävästi pitkällä aikavälillä. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980–1990-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia, siirryttiin niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön ja maakaasun käyttö yleistyi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana trendi on ollut laskeva erityisesti tieliikenteen vähentyneiden päästöjen takia. Päästöjä on vähentänyt myös autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikkojen kehitys.

Vuonna 2022 pääkaupunkiseudulla rikkidioksidin päästöt kasvoivat noin 40 %, typenoksidien päästöt noin 5 % ja hiukkaspäästöt noin 25 % vuoteen 2021 verrattuna (kuva 15.1). Suurin osa pääkaupunkiseudun rikkidioksidin päästöistä tulee energiantuotannosta (taulukko 15.1 ja kuva 15.1). Vuonna 2022 typenoksidien päästöistä noin puolet oli peräisin energiantuotannosta ja kolmannes tieliikenteestä. Hiukkaspäästöistä suurin osa tulee energiantuotannosta ja puunpoltosta tulisijoissa.

^{1) Ympäristöhallinnon YLVA-tietojärjestelmään raportoidut päästötiedot v. 2021 ELY:n valvomista laitoksista. Energiantuotannon, satamien ja lentoliikenteen päästötiedot saadaan suoraan toiminnanharjoittajilta paitsi energiantuotannon
CO- ja VOC-päästötiedot, jotka ovat YLVASTA. (Uudenmaan ELY-keskus 2022)}

^{2) Puunpolton päästöarvio vuodelle 2018 (Ohtonen ym. 2020, HSY:n julkaisuja 1/2020)}

^{3) LIPASTO -laskentajärjestelmällä arvioidut päästöt vuodelta 2022 (VTT 2023). Lisäksi liikenteen ei-pakokaasuperäisiä hiukkaspäästöjä arviolta 600–1500 t/a (Kupiainen ym. b 2015)}

^{4) Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt.}

^{- arvio puuttuu}

Energiantuotanto

Suurin osa pääkaupunkiseudun energiantuotannon päästöistä tulee voimalaitoksista. Lämpökeskuksia käytetään yleisimmin talvella lisälämmön tuotantoon. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle eivätkä yleensä aiheuta paikallisesti korkeita pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudulla sähköenergia ja kaukolämpö tuotetaan pääosin yhteistuotantona, jolloin polttoainetta säästyy ja päästöjä jää syntymättä noin 40 % verrattuna siihen, että sähkö ja lämpö tuotettaisiin erikseen.

Pääkaupunkiseudulla on kolme ympäristöluvallista energiantuotantoyhtiötä: Helen Oy, Fortum Power and Heat Oy (tässä raportissa Fortum Espoo) ja Vantaan Energia Oy. Yhtiöillä on alueella kuusi sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitosta, 21 lämpökeskusta ja Kellosaaren varavoimalaitos (kuva 15.1.1).

Pidemmällä aikavälillä energiantuotannon päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia. Päästöjä on myös laskenut öljyn käytön väheneminen sähkön- ja lämmöntuotannossa viimeisen parinkymmen vuoden aikana. Lämpökeskuksissa öljyä on korvattu kivihiilellä ja maakaasulla sekä kotimaisilla polttoaineilla. Öljyä käytetään nykyään pääasiassa varapolttoaineena.

Päästöjä on vähennetty myös korvaamalla kivihiiltä vähäpäästöisemällä maakaasulla. Maakaasun lähipäästöt ovat pienemmät kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla, eikä siitä synny lainkaan haitallisia rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Päästöjen vähenemisen taustalla on ollut myös biomassan lisääntynyt käyttö energianlähteenä. Biomassan osuus polttoaineena on kasvanut tasaisesti viime vuosina pääkaupunkiseudulla ja vuonna 2022 biomassan osuus käytetystä polttoaineesta oli 12 % (kuva 15.1.2).

Energiatuotannon päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet myös kiristyvät päästörajat sekä kehittyvät poltto- ja puhdistustekniikat. Vuosittaiset muutokset johtuvat mm. sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Merkittäviä tekijöitä energiantuotannon päästöjen vähentymiseen ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 vaikutti merkittävästi energiamarkkinoihin ja johti energian hintojen nousuun sekä eri polttoaineiden saatavuus ongelmiin. Maakaasun hinta lähti nousuun jo kesällä 2021, ja putkikaasun tuonnin päättyminen Venäjältä vähensi edelleen kaasun käyttöä energiantuotannon polttoaineena (kuva 15.1.2). Tämä näkyi myös päästömäärien kasvussa ja käytettyjen polttoaineiden suhteessa. Fossiilisista polttoaineista maakaasun päästöt ovat pienimmät.

Eri polttoaineiden käyttöön vaikuttaa niiden saatavuus ja hinta. Energiakriisi nosti kivihiilen kulutusta energiantuotannossa. Kasvusta huolimatta pitkällä aikavälillä kivihiilen merkitys energiantuotannon polttoaineen on vähentynyt. Vuonna 2029 Suomessa ei saa enää käyttää kivihiiltä energiantuotannon polttoaineena. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitokset luopuvat kivihiilen käytöstä jo kuitenkin ennen tätä.

Energiantuotannon osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2022 rikkidioksidipäästöistä oli 97 %, typenoksidien päästöistä 51 % ja hiukkaspäästöistä 44 % (taulukko 15.1). Vuonna 2022 energiantuotanto pääkaupunkiseudulla väheni reilu 17 % verrattuna edelliseen vuoteen. Edelliseen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna energiantuotanto väheni 16 % (kuva 15.1.3).

Energiantuotannon päästöt ja ominaispäästöt vaihtelevat vuosittain (kuva 15.1.4 ja taulukko 15.1.1). Edellisvuoteen verrattuna energiantuotannon rikkidioksidipäästöt lisääntyivät hieman alle 40 % ja typenoksidipäästöt 6 % ja hiukkaspäästöt tuplaantuivat. Verrattuna edellisen 10 vuoden keskiarvoihin rikkidioksidipäästöt olivat kuitenkin reilut 10 % ja typenoksidipäästöt 26 % pienemmät. Hiukkaspäästöt olivat 10 vuoden keskiarvoon verrattuna noin 5 % suuremmat. Myös ominaispäästöissä oli kasvua. Energiantuotannon ominaispäästöillä tarkoitetaan päästömäärää, joka aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti (yksikkö mg/kWh). Ominaispäästöihin vaikuttavat muun muassa energiantuotannon ja siirron häviöt sekä polttoaine ja sen laatu.

Vuonna 2022 energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista suurin osa oli kivihiiltä (62 %). Maakaasua ja öljyä oli molempia noin 10 %. Bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien, ja turpeen yhteenlaskettu osuus käytetyistä polttoaineista oli yhteensä 12 %. Yhdyskuntajätteen osuus oli 9 %. Vuoteen 2021 verrattuna kivihiilen kulutus kasvoi 8 % ja öljyn käyttö polttoaineena tuplaantui. Yhdyskuntajätteen käyttö polttoaineen lisääntyi hieman. Maakaasun kulutus väheni 73 % ja bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien ja turpeen yhteenlaskettu kulutus väheni myös hieman. (Helen Oy 2022, Fortum Espoo 2022, Vantaan Energia 2022)

Helen Oy:n energiantuotanto väheni 18 % vuonna 2022 verrattuna edellisvuoteen. Vuonna 2022 rikkidioksidipäästöt lisääntyivät 28 % (ominaispäästöt 56 %) verrattuna vuoteen 2021. Hiukkaspäästöt ja hiukkasten ominaispäästöt olivat yli kaksinkertaiset edellisvuoteen verrattuna. Typenoksidipäästöt kasvoivat 7 % (ominaispäästöt 30 %) edellisvuoteen verrattuna. Verratessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon rikkidioksidipäästöt olivat noin 19 % ja hiukkaspäästöt 31 % suuremmat. Typenoksidipäästöt vähenivät 22 % verrattuna edelliseen 10 vuoteen. (Helen Oy 2023)

Vuonna 2022 Fortum Espoon energiantuotanto väheni 16 % edellisvuoteen verrattuna. Rikkidioksidipäästöt olivat kaksinkertaiset ja ominaispäästöt 2,5 kertaiset edellisvuoteen verrattuna. Myös hiukkaspäästöt tuplaantuivat ja ominaispäästöt olivat 2,5 kertaiset edellisvuoteen verrattuna. Typenoksidipäästöt kasvoivat 4 % (ominaispäästöt 23 %) edellisvuoteen verrattuna. Edellisten 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 51 %, typenoksidipäästöt 43 % ja hiukkaspäästöt 52 % pienemmät. (Fortum Espoo 2023).

Vantaan Energian energiantuotanto väheni 17 % vuonna 2022 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt kasvoivat 27 % vuoteen 2021 verrattuna (ominaispäästöt 54 %). Typenoksidipäästöt kasvoivat edellisvuoteen verrattuna 5 % (ominaispäästöt 23 %). Hiukkaspäästöt kasvoivat 43 % (ominaispäästöt 73 %) verrattuna edellisvuoteen. Edellisen 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 58 % ja typenoksidipäästöt 18 % pienemmät, kun taas hiukkaspäästöt olivat kaksinkertaiset. (Vantaan Energia 2023)

Pienet pistelähteet

Pienillä pistelähteillä tarkoitetaan tässä ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoituja vuoden 2021 päästöjä. Järjestelmään raportoidaan ympäristölupavelvollisten laitosten päästöjä, joita ovat esimerkiksi kaatopaikkakaasulaitokset, jätevedenpuhdistamot, lääketehtaat, painolaitokset, pakkausteollisuus, maalaamot, polttoainevarastot, louhinta- ja murskausalueet sekä asfalttiasemat. Pääkaupunkiseudulla on melko vähän lupavelvollisia laitoksia, mutta matalan päästökorkeuden takia niillä voi olla paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun.

Päästöarvio Pienet pistelähteet sisälsivät vuosina 2007–2014 myös kunnille ilmoitetut muut ympäristölupavelvolliset pistelähteet. Tässä vuosiraportissa raportoidaan pienistä pistelähteistä vain ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoidut päästöt. Tässä esitetyt YLVA-päästötiedot ovat vuodelta 2021 (Uudenmaan ELY-keskus 2022). Kauniaisissa ei ole merkittäviä pieniä pistelähteitä

Liikenne

Tieliikenne

Tieliikenteen päästöissä on mukana henkilöautojen, linja-autojen, pakettiautojen, kuorma-autojen, moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen päästöt. Tieliikenteestä aiheutuvia merkittävimpiä suoria pakokaasupäästöjä ovat hiukkaset, typenoksidit, hiilimonoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), jotka ovat pääosin hiilivetyjä (HC).

Pakokaasupäästöt ovat 2000-luvulla laskeneet teknisen kehityksen myötä liikenteen kasvusta huolimatta (kuva 15.1). Vuonna 2007 pitkään jatkunut kasvu tieliikenteen liikennesuoritteessa (ajetut kokonaiskilometrit vuodessa) pysähtyi ja suorite lähti laskemaan, mutta vuodesta 2014 alkaen se lähti taas kasvuun. Muutokset päästökertoimissa ja suoritearvioissa vaikuttavat osittain lukuihin. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostattaa ilmaan teiden pinnalta erikokoisia hiukkasia (resuspensio). Ne ovat peräisin mm. asfaltin kulumisesta ja hiekoitussepelistä sekä renkaiden ja jarrujen kulumatuotteista.

Vuosina 2020 ja 2021 koronapandemia laski liikennemääriä pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2022 tieliikennesuorite kasvoi noin 0,5 %, mutta oli vielä noin 6 % pienempi kuin ennen koronapandemiaa vuonna 2019. Tieliikenteen pakokaasut tuottivat pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä 28 % ja hiukkaspäästöistä 16 %. Pääkaupunkiseudulla hiilivetypäästöistä 38 % ja häkäpäästöistä 31 % tulee tieliikenteestä (taulukko 15.3.1 ja 15.3.2).

Liikennesuorite vuonna 2022 oli pääkaupunkiseudun yleisillä teillä ja kaduilla noin 5 800 miljoonaa ajoneuvokilometriä. Henkilöautojen osuus liikennesuoritteesta oli 79 %, paketti- ja kuorma-autojen osuus oli yhteensä 16 %, linja-autojen osuus oli noin 1,5 % ja moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen osuus oli yhteensä 4 %. Tarkemmin tarkasteltuna suurimmat osuudet vuoden 2022 liikennesuoritteesta olivat katalysaattoreilla varustetuilla bensiinikäyttöisillä henkilöautoilla (45 %) sekä dieselkäyttöisillä henkilöautoilla (30 %). Viimeisen viiden vuoden aikana sähkökäyttöisten henkilöautojen ajoneuvosuoritteet ovat kymmenkertaistuneet. Pääkaupunkiseudulla henkilöautojen ajoneuvokilometrisuoritteesta sähköautot muodostavat hieman alle 5 % (VTT 2023).

Kupiaisen ym. (b 2015) tekemän suuntaa antavan arvion mukaan pääkaupunkiseudun liikenteen ei-pakokaasuperäisten hiukkasten päästöt olivat vuosina 2008–2012 PM_2,5-kokoluokassa noin 100–165 t/v ja PM₁₀-kokoluokassa noin 600–1150 t/v. Vuonna 2022 liikenteen suorat pakokaasun hiukkaspäästöt olivat 54 tonnia, joten sekä pakokaasujen että katupölyn hiukkasilla on erittäin merkittävä vaikutus ilmanlaatuun pääkaupunkiseudulla.

Päästöarvio Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorat päästöt vuodelta 2022 on saatu VTT:ltä (2023). Päästöt on arvioitu käyttäen VTT:n LIPASTO-laskentamallin (lipasto.vtt.fi) LIISA-laskentajärjestelmää, johon on päivitetty IPCC:n Guidebook 2016 mukaiset päästökertoimet. Tieliikenteen päästölaskenta uusiutui vuonna 2015. Väylävirasto on muuttanut suoritelaskennan perusteita vuoden 2017 laskentaan.

Satamat

Pääkaupunkisedulla on kolme ympäristöluvallista satamaa: Vuosaari, Eteläsatama (sis. Katajanokan sataman) ja Länsisatama (sis. Hernesaaren sataman). Vuonna 2018 satamien luokittelu muuttui, ja aiemmissa vuosiraporteissa käytettiin erilaista satamaluokittelua. Trendikuvauksia varten saatiin vuonna 2018 Helsingin Satama Oy:ltä päästötiedot vuosilta 2012–2017 takautuvasti uudella luokittelulla.

Vuosaaren satama on rahtisatama, joka palvelee kontti- ja roroliikennettä. Eteläsatama ja Länsisatama ovat matkustajasatamia. Länsisatama on Suomen vilkkain matkustajasatama sekä vilkas tavaraliikenteen solmukohta. Eteläsatamasta ja Katajanokalta on vilkkaat linjaliikenneyhteydet Tallinnaan ja Tukholmaan, lisäksi niillä on risteilyliikennettä. Katajanokalla on kansainvälisten risteilyalusten laituripaikat. Satamat velvoitetaan ympäristöluvissa seuraamaan toimintansa vaikutuksia ilmanlaatuun.

Helsingin Satama Oy:n tekemään satamatoiminnan päästöarvioon sisältyvät alusten päästöt Helsingin satamien laitureissa ja satamajärjestyksen mukaisilla vesiliikennealueilla. Mukana ovat alusten päästöjen lisäksi muun satamatoiminnan kuten työkoneiden, satamassa asioivien rekkojen sekä kuorma- ja henkilöautojen päästöt. Helsingin Satama Oy:n hallinnoimilla laitureilla ei ole niin sanottua pienveneilytoimintaa. Sen sijaan Helsingin Satama Oy:n laitureille kiinnittyvien jahtien päästöt on laskettu mukaan satamien päästöarvioihin.

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tiukennukset Itämerellä liikennöivien alusten polttoaineiden rikkipitoisuuksiin ovat parantaneet ilmanlaatua. Heinäkuussa 2010 astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1,5 %:sta 1 %:iin koko Itämerellä ja alusten ollessa satamissa yli 2 tuntia 0,1 %:iin. Satamien rikkidioksidipäästöt vähenivät selkeästi vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuoden 2015 tammikuussa 0,1 %:n pitoisuusraja laajennettiin koskemaan koko Itämerta (kuva 15.5).

Vuonna 2012 satamien yhteenlasketut rikkidioksidin päästöt olivat 155 tonnia ja vuonna 2022 päästöt olivat 37 tonnia (Helsingin Satama 2023). Mittaukset ovat osoittaneet ilmanlaadun parantuneen huomattavasti Itämeren satamien alueilla alusten polttoaineiden tiukempien rikkipitoisuusvaatimusten myötä (CE Delf, 2016). Vuonna 2012 hengitettävien hiukkasten päästöt olivat 24 tonnia ja vuonna 2022 päästöt olivat 6 tonnia. Satamien typenoksidien päästöt ovat vuodesta 2012 vähentyneet lähes 250 tonnia. (Helsingin Satama 2023)

Vuoteen 2021 verrattuna satamatoimintojen päästöt nousivat hieman vuonna 2022. Satamien osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2022 typenoksidipäästöistä oli 13 % ja muista epäpuhtauksista 1–6 % (taulukko 15.1). Aluskäyntimäärät Helsingin satamissa nousivat vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna 3 %, aluskäyntimäärät ovat vielä kuitenkin pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa (kuva 15.6). Vuonna 2022 kokonaistavaraliikenteen määrä nousi ja samoin myös kokonaismatkustajamäärä, joka kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna (Helsingin Satama 2023)

Helsingin Satama on viime vuosina ottanut käyttöön maasähkön useammassa satamassa ja käyttöönottoa laajennetaan edelleen tulevina vuosina. Maasähkö parantaa ilmanlaatua ja vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä melua satamien lähistöllä. Helsingin satamien laivaliikenteen päästöt vähenevätkin edelleen tulevaisuudessa.

Lentoliikenne

Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. LTO-syklin päästöt ulottuvat lentoonlähdöissä noin kuuden kilometrin etäisyydelle lentoasemasta ja laskeutumisissa noin 18 kilometrin etäisyydelle. Tästä johtuen kaikki LTO-syklin aikaiset päästöt eivät kohdistu pääkaupunkiseudulle. Paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavat kaikki alle 300 metrin korkeudessa tapahtuvat lentoliikenteen päästöt.

Lentoliikenteen päästöt vaihtelevat vuosittain johtuen liikennemäärien muutoksista ja lentoyhtiöiden lentokaluston muutoksista LTO-syklin osalta. Ominaispäästöt ja polttoaineen kulutus ovat erilaiset eri konetyypeillä. Maakaluston päästöjen määrän vaihteluun vaikuttavat myös talven sääolosuhteet.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentoliikenteen päästöt muodostavat 95 % ja Finavian maakaluston päästöt enimmillään 5 % lentoasema-alueen päästöistä. Hiukkaspäästöt on raportoitu vain maakaluston osalta, eli lentokoneiden hiukkaspäästöjen tiedot puuttuvat. Lentoasema-alueella on myös muita toimijoita kuten maahuolintayhtiöt, joiden maakaluston toiminta aiheuttaa päästöjä. Sotilasilmailu sekä helikopterilennot tai purjelentokoneet eivät ole päästölaskelmissa mukana. (Finavia a 2023)

Vuonna 2022 Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokoneiden ja maakaluston yhteenlaskettu polttoaineen kulutus kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna. Myös rikkidioksidin, typenoksidien, hiilimonoksidin ja VOC-päästöjen määrät olivat noin kaksinkertaiset edelliseen vuoteen verrattuna. Maakaluston hiukkaspäästöt nousivat vain hieman. LTO-syklien määrä kasvoi 83 %. Lentoliikenteen osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2021 päästöistä oli 0–6 % komponentista riippuen (taulukko 15.1.) (Finavia a 2023). Lentoliikenteen matkustajamäärät kolmikertaistuivat vuonna 2022 verrattuna edelliseen vuoteen. Matkustajamäärät olivat kuitenkin vielä noin puolet siitä mitä vuonna 2019 ennen koronapandemiaa (Finavia b 2023).

Junaliikenne

Junaliikenteen suorat päästöt ovat pienet, koska liikennöinti pääkaupunkiseudulla tapahtuu suurimmaksi osaksi sähköjunilla. Välillisiä päästöjä muodostuu sähköntuotannosta, mutta ne sisältyvät osittain raportissa esitettyihin energiantuotannon päästöihin.

Työkoneet

Työkoneet ovat merkittävä ilmansaasteiden lähde. VTT arvioi koko Suomen työkoneiden päästöjä osana liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmää (LIPASTO). Viimeisin päivitys työkoneiden päästömalliin (TYKO 2015) tehtiin vuonna 2014, jolloin uudistettiin päästökertoimet. Kuntakohtaisiin työkoneiden päästöarvioihin liittyy toistaiseksi suuria epävarmuuksia, ja siksi niitä ei käsitellä tässä.

Puunpoltto tulisijoissa

Ilmaan vapautuu epäpuhtauksia myös pienistä päästölähteistä, joita ei säädellä ympäristölupamenettelyllä. Näitä ovat esimerkiksi talokohtainen lämmitys. Noin 80 prosentissa pääkaupunkiseudun pientaloista poltetaan puuta. Puuta käytetään pääasiassa lisälämmityksenä, saunan lämmittämisessä ja tunnelman luomisessa. Talokohtaiset puunkäyttömäärät ovat suhteellisen pieniä, mutta puun käytön suuri merkitys päästölähteenä johtuu pientalojen suuresta määrästä pääkaupunkiseudun tiheästi rakennetuilla asuinalueilla.

Puunpolton päästöarvio on tehty edellisen kerran vuodelle 2018. Sen mukaan puunpolton päästöt pääkaupunkiseudulla ovat 124 tonnia pienhiukkasia (PM_2,5), 40 tonnia mustaa hiiltä (BC), 55 tonnia typenoksideja (NO_x), 280 tonnia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), 2619 tonnia hiilimonoksidia (CO) ja 211 kilogrammaa bentso(a)pyreeniä (BaP) (Ohtonen ym. 2020).

Puun pienpoltto aiheuttaakin merkittävän osan pääkaupunkiseudun hiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja hiilimonoksidin päästöistä. Puunpoltto tulisijoissa on suurin polttoperäisten hiukkaspäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi tulisijojen hiukkaspäästöt ovat suuremmat kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt pääkaupunkiseudulla.

Puunpoltto tulisijoissa aiheuttaa päästöjä, joilla on merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun ja ihmisten terveydelle, koska päästöt purkautuvat matalalle asuinalueilla ja puuta poltetaan yleensä siihen aikaan, kun ihmiset ovat kotona.

Merkittävimpiä ilmanlaatua heikentäviä epäpuhtauksia ovat erikokoiset hiukkaset (PM), typpidioksidi (NO₂), otsoni (O₃), hiilimonoksidi (CO), rikkidioksidi (SO₂), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) sekä eräät polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), kuten bentso(a)pyreeni. Näillä epäpuhtauksilla on korkeina pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia luontoon sekä ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen. Siksi niiden pitoisuuksille on säädetty erilaisia enimmäispitoisuuksia koskevia normeja.

Pääkaupunkiseudulla ilmanlaatua heikentävät erityisesti katujen kulumisesta ja hiekoituksesta aiheutuvat hengitettävät hiukkaset, pakokaasupäästöt sekä päästöt tulisijojen käytöstä. Katupölyllä ja liikenteellä on suurin vaikutus ilmanlaatuun hengityskorkeudella. Pientaloalueilla myös puunpolton päästöt voivat heikentää ajoittain merkittävästi ilmanlaatua. Energiantuotannon päästöt sen sijaan purkautuvat korkealta ja leviävät laajalle alueelle eivätkä siksi aiheuta korkeita pitoisuuksia hengityskorkeudella. Suomeen kulkeutuu myös maan rajojen ulkopuolelta kaukokulkeumana epäpuhtauksia, erityisesti pienhiukkasia ja otsonia.

Ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla yleensä melko hyvä, mutta hiukkasten ja typpidioksidin pitoisuudet kohoavat ajoittain korkeiksi etenkin vilkkaasti liikennöityjen katujen ja teiden läheisyydessä. Paikalliset päästöt näkyvät liikenne- ja pientaloalueilla myös pienhiukkasten massan (PM), lukumäärän (PNC), keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) ja mustan hiilen (BC) mittauksissa. Otsonipitoisuudet voivat olla ajoittain korkeita keväisin ja kesäisin, erityisesti taajamien ulkopuolella. Bentso(a)pyreenin tavoitearvon ylittyminen on mahdollista pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, rikkidioksidin ja hiilimonoksidin pitoisuudet ovat matalia eivätkä yleensä aiheuta ilmanlaatuongelmia pääkaupunkiseudulla.

Hiukkasmaiset ilmansaasteet

Ilmassa olevien hiukkasten koko ja kemiallinen koostumus vaihtelevat suuresti. Halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin (µm=millimetrin tuhannesosa) kokoisia hiukkasia kutsutaan hengitettäviksi hiukkasiksi (PM₁₀). Ne kulkeutuvat alempiin hengitysteihin eli henkitorveen ja keuhkoputkiin. Alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset (PM_2,5) tunkeutuvat keuhkorakkuloihin asti. Alle 0,1 mikrometrin suuruiset hiukkaset määritellään ultrapieniksi, ja ne saattavat tunkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon.

Pääkaupunkiseudun ulkoilmassa olevien hiukkasten paikallisia päästölähteitä ovat liikenne, puunpoltto ja energiantuotanto. Lisäksi seudulle kulkeutuu hiukkasia muualta Suomesta ja ulkomailta. Suurin osa kaupunki-ilman hengitettävistä hiukkasista on peräisin liikenteen nostattamasta katupölystä eli epäsuorista päästöistä. Katupöly nostaa erityisesti karkeiden hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia. Kaukokulkeumalla puolestaan on suuri vaikutus pienhiukkasten pitoisuuksiin. Ultrapienten hiukkasten pitoisuudet ovat korkeimmillaan liikenneväylien välittömässä läheisyydessä, koska niitä on runsaasti pakokaasupäästöissä.

Kaasumaiset ilmansaasteet

Kaasumaisiin ilmansaasteisiin, joita HSY mittaa, lukeutuvat typenoksidit (NO_x), rikkidioksidi (SO₂) ja otsoni (O₃). Typenoksidien pääasialliset lähteet ovat teollisuuden ja liikenteen päästöt. Rikkidioksidipäästöjä syntyy nykyään pääasiassa teollisuudesta ja laivaliikenteestä. Viime vuosikymmeninä rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti, kun ajoneuvojen ja laivojen käyttämä polttoaine on kehittynyt ja rikinpoistolaitteet on otettu teollisuudessa ja energiantuotannossa käyttöön. Edellä mainituista ilmansaasteista poiketen otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu ilmassa auringonsäteilyn reagoidessa happimolekyylien kanssa. Kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen otsonipitoisuuksia selvästi.

Ilmansaasteiden vuodenaikais-, viikonpäivä- ja vuorokausivaihtelu

Ilmansaasteiden pitoisuudet vaihtelevat vuodenajan mukaan. Keväällä esiintyy usein epäpuhtauksien sekoittumisen ja laimenemisen kannalta epäsuotuisia säätilanteita, jotka heikentävät ilmanlaatua. Keväällä lumen sulaessa ja katujen kuivuessa liikenne ja tuuli nostattavat ilmaan, asfaltin kulumisessa irronnutta ainesta, kaduilla jauhautunutta hiekoitussepeliä sekä renkaista ja jarruista kulunutta materiaalia, mikä vuoksi hiukkaspitoisuudet saattavat paikoin ylittää ohjearvot erityisesti keväisin. Hiukkaspitoisuudet saattavat kohota myös syksyisin, kun nastarenkaat otetaan käyttöön ja talvihiekoitus aloitetaan.

Kesällä lämmöntuotanto, heinäkuussa varsinkin liikennemäärät, ovat alimmillaan, ja myös ilmansaasteiden sekoittuminen ja laimeneminen on tehokkainta. Kesällä ilmanlaatu onkin muihin vuodenaikoihin verrattuna parempi. Otsonin pitoisuudet ovat kuitenkin korkeimmillaan keväällä ja kesällä, koska otsonia muodostuu ilmakehän valokemiallisissa reaktioissa. Keväällä ja kesällä otsonille annetut terveys- ja kasvillisuusvaikutusten perusteella annetut tavoitearvot voivat ylittyä. Ilmakemiallisten reaktioiden voimistuminen kesäisin lyhentää joidenkin ilmansaasteiden, esimerkiksi bentseenin, elinikää.

Syksyllä sateet ja tuulet pitävät ilmanlaadun usein melko hyvänä. Talvella taas päästöt ovat suurimmillaan ja sekoitus- ja laimenemisolosuhteet ovat heikoimmat. Suorien päästöjen aiheuttamat pitoisuudet ovat korkeimmillaan talvisin. Pitoisuudet saattavat kohota huomattavasti myös talven heikkotuulisissa sää- ja inversiotilanteissa. Typpidioksidin ohjearvot voivat ylittyä talvisin. Puunpoltosta peräisin olevien pienhiukkasten ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä korkeita talvella. Asuintilojen tulisijojen käyttö keskittyykin vuodenajallisesti joulu-, tammi- ja helmikuulle, kesällä asuintilojen tulisijojen käyttö on vähäisempää (Ohtonen ym. 2020).

Ilmansaasteiden pitoisuudet vaihtelevat myös vuorokauden ajan mukaan. Liikenteestä lähtöisin olevat pakokaasujen pitoisuudet ovat korkeimmillaan aamuruuhkan aikaan, keskipäivällä pitoisuudet laskevat ja iltaruuhkan aikaan ne kohoavat uudelleen. Iltapäivän paluuliikenne kestää aamuruuhkaa pidempään, eivätkä pitoisuudet siksi nouse niin korkeiksi kuin aamulla. Aamulla ja illalla tuulen tyyntyminen tai inversion muodostuminen nostavat usein pitoisuuksia. Liikennemäärät vaihtelevat myös viikonpäivän mukaan ja vaihtelu näkyy ilmanlaadussa. Liikenneperäiset pakokaasujen pitoisuudet ovat korkeita arkipäivinä ja matalia viikonloppuisin. Otsonipitoisuudet käyttäytyvät muihin epäpuhtauksiin verrattuna käänteisesti kaupunkiseuduilla, koska muut epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä. Otsonipitoisuudet ovat matalimpia vilkasliikenteisillä alueilla aamuruuhkan aikaan ja korkeimpia puhtailla tausta-alueilla iltapäivällä ja alkuillasta.

Puunpolton aiheuttamat ilmansaastepitoisuudet ovat yleensä korkeimmat iltaisin, kun tulisijoja käytetään eniten. Puulämmitteinen saunan kiuas lämpenee useimmiten lauantaisin ja varaavaa takkaa tai muuta tulisijaa poltetaan varsin tasaisesti maanantaista torstaille (Ohtonen ym. 2020). Tulisijojen käyttö painottuu illalle ja varsinkin lauantaisin niitä käytetään enemmän.

Episoditilanteet

Episodilla tarkoitetaan tilannetta, jossa ilmansaasteiden pitoisuudet kohoavat normaalia huomattavasti korkeammiksi useiden tuntien tai vuorokausien ajaksi. Episoditilanne voi syntyä:

1. säätilanteessa, joka heikentää saasteiden sekoittumista, laimenemista ja poistumista hengitysilmasta
2. kaukokulkeuman vaikutuksesta
3. poikkeuksellisissa päästötilanteissa

Episoditilanteita aiheuttavat tyypillisesti katupöly kuivina kevätpäivinä, paikalliset päästöt, kuten pakokaasujen typenoksidipäästöt ja puunpolton päästöt inversiotilanteissa sekä pienhiukkasten ja otsonin kaukokulkeumat keväällä ja kesällä. Joskus erilaiset episoditilanteet saattavat osua samaan aikaan. Joinakin kevätpäivinä ilmassa voi olla runsaasti paikallisen liikenteen aiheuttamaa katupölyä ja pakokaasuja sekä kaukokulkeutuneita pienhiukkasia ja otsonia. Suomeen kulkeutuukin runsaasti otsonia muualta Euroopasta.

Terveysvaikutukset

Ulkoilman hiukkasia pidetään länsimaissa kaikkein haitallisimpana ympäristötekijänä ihmisten terveydelle. Ilmansaasteet ovat Suomessa edelleen merkittävä ympäristöterveysriski, vaikka pitoisuudet ovat monilta osin kansainvälisten ilmanlaadun ohje- ja raja-arvojen alapuolella. Pitkäaikainen, vuosia tai vuosikymmeniä kestänyt altistuminen on lyhytaikaista altistumista haitallisempaa. Pitkäaikainen altistuminen voi lisätä ja pahentaa kroonisia sydän-, verisuoni- ja hengityssairauksia ja siksi lyhentää elinikää. Esimerkiksi asuminen vilkasliikenteisen tien välittömässä läheisyydessä voi lisätä selvästi altistumista ja johtaa ääritapauksissa hengityselin- ja sydänsairauden kehittymiseen sekä eliniän lyhenemiseen.

Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet ovat yleensä kohtalaisen matalia eivätkä ne aiheuta useammille suurempia terveyshaittoja. Terveyshaittojen kannalta merkittävimpiä ilmansaasteita ovat liikenteestä, puunpoltosta ja muista epätäydellisen palamisen lähteistä peräisin olevat pienhiukkaset, koska erityisesti polttoperäiset pienhiukkaset aiheuttavat terveyshaittoja hyvin pienissä pitoisuuksissa. Pienet hiukkaset ovat terveydelle haitallisempia kuin suuret, koska ne pystyvät tunkeutumaan syvälle hengitysteihin. Pienhiukkaset lisäävät lasten hengitystieoireita ja -infektioita. Pienhiukkaset aiheuttavat sekä pahentavat kroonisia sydän-, verisuoni- ja hengityssairauksia. Pienhiukkaset voivat myös aiheuttaa astma- ja sydänkohtauksia ja aivohalvauksia sekä lisätä ennenaikaisia kuolemia. Pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan Suomessa 1600 ennenaikaista kuolemantapausta vuodessa (Hänninen ym. 2016).

Yksilöiden herkkyys ilmansaasteille vaihtelee. Herkkiä väestöryhmiä ovat kaikenikäiset astmaatikot, ikääntyneet sepelvaltimotautia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat sekä lapset. Talvisin pakkanen voi pahentaa ilmansaasteista aiheutuvia oireita. Ulkoilman pienhiukkaset ja jotkut niissä yleisesti olevat kemialliset aineet on luokiteltu Maailman terveysjärjestö WHO:n arvioissa myös syöpävaarallisiksi. Myös monet PAH-yhdisteet kuten bentso(a)pyreeni lisäävät syöpäriskiä.

Hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä ja yleensä vain pieneltä osin pienhiukkasia. Katupöly aiheuttaa monelle ärsytysoireita, kuten nuhaa, yskää sekä kurkun ja silmien ärsytysoireita. Katupöly pahentaa erityisesti hengityssairaiden oireita ja lisää sairaalahoitoa vaativia astma- ja keuhkoahtaumakohtauksia.

Typenoksideista eniten terveyshaittoja aiheuttaa typpidioksidi, joka tunkeutuu syvälle hengitysteihin. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeina pitoisuuksina supistaa keuhkoputkia. Osa typpidioksidin terveyshaitoista aiheutuu todennäköisesti yhteisvaikutuksista liikenteen pakokaasuista peräisin olevien muiden hiukkas- ja kaasumaisten aineiden kanssa. Typpidioksidi voi lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle ja siitepölyille.

Rikkidioksidi ärsyttää korkeina pitoisuuksina hengitysteitä. Se lisää lasten ja aikuisten hengitystieinfektioita sekä astmaatikkojen oireilua. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Erityisesti pakkanen voi pahentaa rikkidioksidin aiheuttamia oireita. Joillakin teollisuuspaikkakunnilla Suomessa voidaan edelleen mitata hengityselinten terveyden kannalta merkittäviä lyhytaikaisia pitoisuuksia.

Otsoni on ärsyttävä kaasu, joka voi aiheuttaa silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytystä. Hengityssairailla yskä ja hengenahdistus voivat lisääntyä ja keuhkojen toimintakyky heikentyä. Kohonneisiin otsonipitoisuuksiin voi myös liittyä lisääntynyttä kuolleisuutta ja sairaalahoitoja. Otsoni voi pahentaa siitepölyjen aiheuttamia allergiaoireita.

Musta hiili (BC) eli noki ei itsessään ei ole erityisen haitallista. Polttoprosesseissa vapautuvaan hiileen on kuitenkin aina sitoutuneena terveydelle haitallisia metalleja ja orgaanisia yhdisteitä, kuten PAH-yhdisteitä.

Lue lisää: Ilmansaasteiden terveyshaitat

Luontovaikutukset

Ilmansaasteet happamoittavat ja rehevöittävät vesistöjä. Lisäksi ilmansaasteet vahingoittavat kasveja sekä suoraan lehtien ja neulasten kautta että juuriston vaurioitumisen myötä. Vaikutukset näkyvät selvästi useiden kaupunkien ja teollisuuslaitosten ympäristöissä puiden neulasvaurioina sekä puiden rungolla kasvavien jäkälien vähentymisenä ja vaurioitumisena. Jäkäliä voidaankin käyttää niin kutsuttuna bioindikaattoreina selvitettäessä ilmansaasteiden vaikutusalueen laajuutta.

Normit ja raja-arvot

Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät terveysperusteiset ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Jos raja-arvo ylittyy, on kunnan laadittava ja pantava toimeen ilmansuojelusuunnitelmia raja-arvon alittamiseksi. Kansalliset ohjearvot määrittelevät ilmanlaadulle asetetut tavoitteet, ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti ohjeiksi suunnittelijoille ja viranomaisille. Maailman terveysjärjestö WHO on myös antanut terveysperusteisia ohjearvoja ilmansaasteiden pitoisuuksille. Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varotettava kohonneista ilmansaasteiden pitoisuuksista. Tavoitearvoilla tarkoitetaan pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa tai pitkän ajan kuluessa. Kriittinen taso ilmaisee pitoisuuden, jonka ylittyminen voi aiheuttaa suoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa ja ekosysteemeissä.

Vaikka Suomessa monien ilmansaasteiden pitoisuudet ovat raja-arvojen ja kansallisten ohjearvojen alapuolella, ylittyvät monet WHO:n terveysperusteisista ohjearvoista pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa. Ilmansaasteet ovatkin merkittävin ympäristöterveysriski. Pienhiukkasille ei esimerkiksi ole olemassa pitoisuustasoa, jonka alapuolella terveyshaittoja ei enää esiintyisi. Suomessakin matalien pitoisuuksien on todettu olevan yhteydessä eri terveyshaittoihin ja lisäävän ennenaikaista kuolleisuutta.

Raja-arvot
Typpidioksidin vuosiraja-arvon ei enää arvioida ylittyvän pääkaupunkiseudulla. Hengitettävien hiukkasten raja-arvo ei ole ylittynyt Helsingissä vuoden 2006 jälkeen. Hengitettävien hiukkasten raja-arvot voivat olla vaarassa ylittyä rakennustyömaiden lähialueilla.

Ohjearvot
Typpidioksidin kansalliset ohjearvot saattavat ylittyä Suomessa talvisin suurimpien kaupunkien keskustoissa. Hiukkaspitoisuudet voivat ylittää kansallisen ohjearvon etenkin katupölyaikaan keväisin vilkkaiden teiden ja katujen varsilla sekä työmaiden lähellä. WHO:n vuosi- ja vuorokausiohjearvot ylittyvät monin paikoin typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten osalta.

Kynnysarvot
Otsonin tiedotuskynnys saattaa ylittyä keväällä tai kesällä, mutta tämä on harvinaista.

Tavoitearvot
Otsonipitoisuuksille terveysvaikutusten perusteella annettu pitkän ajan tavoite ylittyy Suomessa, etenkin taajamien ulkopuolella. Kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu pitkän aikavälin tavoite ylittyy ajoittain pääkaupunkiseudulla. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat ylittää tavoitearvon paikoitellen pientaloalueilla.

CE Delft (2016). SECA Assessment: Impacts of 2015 SECA marine fuel Sulphur limits (PDF). April 2016. https://www.cedelft.eu/en/publications/download/2065 // https://cedelft.eu/publications/seca-assessment-impacts-of-2015-seca-marine-fuel-sulphur-limits/

Elsilä, A. (2023). Tampereen kaupunki. Kirjallinen tiedonanto 22.2.2023.

Espoon kaupunki (2022). Katukunnossapito. https://www.espoo.fi/fi/katukunnossapito-tilanne-2052022 haettu 1.6.2022

Finavia a (2023). Ilmailulaitos Finavia. Helsinki-Vantaa lentoaseman päästötiedot 2022. Kirjallinen tiedonanto, 2.3.2023.

Finavia b (2023). Lentoliikenteen tilastot.https://www.finavia.fi/fi/tietoa-finaviasta/tietoa-lentoliikenteesta/liikennetilastot/liikennetilastot-vuosittain haettu 28.4.2023

Fortum Espoo (2023). Päästötiedot vuodelta 2022. Kirjallinen tiedonanto, Heikki Aaltonen 3.3.2023.

Helen Oy (2023). Päästötiedot vuodelta 2022. Kirjallinen tiedonanto, Anna Häyrinen 3.3.2023.

Helsingin kaupunki a (2023). Helsingin liikenne https://helsinki-public.azurewebsites.net/

Helsingin kaupunki b (2022). Katujen kevätpesut ovat alkamassa ja etenevät sään mukaan. https://www.sttinfo.fi/tiedote/katujen-kevatpesut-ovat-alkamassa-ja-etenevat-saan-mukaan?publisherId=60577852&releaseId=69935345 haettu 1.6.2022

Helsingin satama (2023). Päästötiedot vuodelta 2022. Kirjallinen tiedonanto, Anton Airas 10.3.2023.

Helsingin yliopisto a (2023). AVAA – Avointen aineistojen julkaisualusta https://smear.avaa.csc.fi/download haettu 13.2.2023.

Helsingin yliopisto b (2023). Kirjallinen tiedonanto, Pasi Aalto, 14.2.2023.

Ilmatieteen laitos a (2023). Kuukausitilastot. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kuukausitilastot haettu 12.4.2023.

Ilmatieteen laitos b (2023). Ilmastovuosikatsaus 2022. https://www.ilmastokatsaus.fi/2023/02/03/ilmastovuosikatsaus-2022/ haettu 22.3.2023.

Ilmatieteen laitos c (2023). PAH-yhdisteet. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/pah-yhdisteet haettu 15.4.2023.

Ilmatieteen laitos d (2023). Havaintojen latauspalvelu, vuoden 2022 säädata Helsinki Vantaalta ja Kaisaniemestä, haettu 23.1.2023.

Kulovuori, S., Ritola, R., Stojiljkovic, A., Kupiainen, K & A. Malinen (2019). Katupölyn lähteet, päästövähennyskeinot ja ilmanlaatuvaikutukset – Tuloksia KALPA-tutkimushankkeesta 2015–2018. HSY:n julkaisuja 1/2019.

Kupiainen, K., Pirjola, L., Ritola, R., Stojiljkovic, A. & A. Malinen a (2013). Talvirenkaiden pölypäästöt ja eri katupölylahteiden osuudet kadun varrella kerätyissä hiukkasnäytteissä. HSY:n julkaisuja 3/2013.

Kupiainen, K. & R. Ritola (2013). Nastarengas ja hengitettävä pöly. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2013.

Kupiainen, K., Stojiljkovic, A., Ritola, R., Niemi, J. & A. Kousa b (2015). Liikenteen ei-pakokaasu-peräisten hiukkasten päästöinventaario pääkaupunkiseudulle. HSY:n julkaisuja 5/2015.

Kuula, J. (2019). Hiukkassensorit ilmanlaadun seurannassa. Ilmansuojelu 2/2019.

Kuula, J., Kuuluvainen, H., Niemi, J.V., Saukko, E., Portin, H., Kousa, A., Aurela, M., Rönkkö, T. & H. Timonen (2019). Long-term sensor measurements of ultrafine particulate matter emitted from local vehicular and residential wood combustion sources. Aerosol Science and Technology, 54:2, 190-202.

Lahden kaupunki (2023). Kaupunkiympäristön palvelualue. Kirjallinen tiedonanto 27.3.2023

Lepistö, T., Kuuluvainen, H., Lintusaari, H., Kuittinen, N, Salo, L., Helin, A., Niemi, J.V., Manninen, H.E., Timonen, H., Jalava, P., Saarikoski, S. & T. Rönkkö (2022). Connection between lung deposited surface area (LDSA) and black carbon (BC) concentrations in road traffic and harbour environments. Atmospheric Environment 272, 118931, https://doi.org/10.1016/j.atmosenv.2021.118931

Luoma, K., Niemi, J. V., Helin, A., Aurela, M., Timonen, H., Virkkula, A., Rönkkö, T., Kousa, A., Fung, P. L., Hussein, T. & T. Petäjä (2020). Spatiotemporal variation and trends of equivalent black carbon in the Helsinki metropolitan area in Finland. Atmospheric Chemistry and Physics https://doi.org/10.5194/acp-2020-201

Ohtonen, K., Kaski, N. & J. Niemi (2020). Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2018. HSY:n julkaisuja 1/2020.

Okuljar, M., Kuuluvainen, H., Kontkanen, J., Garmash, O., Olin, M., Niemi, J. V., Timonen, H., Kangasluoma, J., Tham, Y. J., Baalbaki, R., Sipilä, M., Salo, L., Lintusaari, H., Portin, H., Teinilä, K., Aurela, M., Dal Maso, M., Rönkkö, T., Petäjä, T. & P. Paasonen (2021). Measurement report: The influence of traffic and new particle formation on the size distribution of 1–800 nm particles in Helsinki – a street canyon and an urban background station comparison. Atmospheric Chemistry and Physics 21, 9931–9953, https://acp.copernicus.org/articles/21/9931/2021/ haettu 27.4.2022.

Ritola, R., Kulovuori, S., Stojiljkovic, A. & N. Karvosenoja (2021). Katupölyn lähteet, päästövähennyskeinot ja ilmanlaatuvaikutukset. KALPA3-tutkimushankkeen loppuraportti, Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2021. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/329698

Rivas, I., Beddows, D.C.S., Amato, F., Green, D.C., Järvi, L., Hueglin, C., Reche, C., Timonen, H., Fuller, G.W., Niemi, J.V. Pérez, N., Aurela, M., Hopke, P.K., Alastuey, A., Kulmala, M., Harrison, R.M., Querol, X. & F.J Kelly (2020). Source apportionment of particle number size distribution in urban background and traffic stations in four European cities. Environment International 135 (2020): 105345. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S016041201931832X?via%3Dihub haettu 27.4.2022.

Saarikoski, S., Niemi, J. V., Aurela, M., Pirjola, L., Kousa, A., Rönkkö, T., & H. Timonen (2021). Sources of black carbon at residential and traffic environments obtained by two source apportionment methods. Atmospheric Chemistry and Physics 21, 14851–14869, https://acp.copernicus.org/articles/21/14851/2021/ haettu 27.4.2022.

SLB (2023). Luften I Stockholm. Årsrapport 2022. SLB 10:2023. https://www.slbanalys.se/slb/rapporter/pdf8/slb2023_010.pdf

Stojiljkovic, A., Kupiainen, K., Niemi, J., Kousa, A., Pirjola, L., Ritola, R. & A. Malinen (2016). Modelling street dust in the Helsinki metropolitan area. HSY:n julkaisuja 10/2016.

Vantaan Energia (2023). Päästötiedot vuodelta 2022. Kirjallinen tiedonanto, Hannu Laine 6.3.2023.

Vantaan kaupunki (2022). Vantaan kaduilta ryhdytään pian poistamaan talvikauden hiekoitusta. Kaduilla on liukkaan talven jäljiltä paljon hiekkaa. https://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/hiekanpoisto-kaduilta-alkaa-maanantaina-valmista-toukokuun-loppuun-mennessa haettu 1.6.2022

VTT (2023). Pääkaupunkiseudun kuntien tieliikenteen päästöjen ennakkotiedot. VTT Oy. Kirjallinen tiedonanto 19.6.2023.

VN asetus 79/2017. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 79/2017.

VN asetus 113/2017. Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 113/2017.

VN päätös 480/1996. Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta 480/1996.

WHO (2021). WHO global air quality guidelines: particulate matter (‎PM2.5 and PM10)‎, ozone, nitrogen dioxide, sulfur dioxide and carbon monoxide, World Health Organization https://apps.who.int/iris/handle/10665/345329

Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2022 liiteosio (pdf, 12.4 MB)