Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2021

Tässä raportissa tarkastellaan ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla vuonna 2021. Ilmansaasteiden pitoisuuksia verrataan ilmanlaatunormeihin, ja arvioidaan ilmanlaadun kehitystä viime vuosina. HSY:llä on pysyvien mittausasemien lisäksi neljä siirrettävää mittausasemaa. Mittausasemat on sijoitettu erityyppisille alueille, ja kunkin alueen tulosten avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä.

Pysyvät mittausasemat sijaitsevat Helsingissä kaupungin keskustassa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Vartiokylässä ja Kalliossa, Espoossa Leppävaarassa ja Luukissa sekä Vantaalla Tikkurilassa. Siirrettävillä mittausasemilla seurataan ilmanlaatua pääkaupunkiseudun erityiskohteissa vuoden tai kahden jaksoissa. Siirrettävät mittausasemat sijaitsivat vuonna 2021 Helsingissä Töölöntullin vilkasliikenteisessä katukuilussa ja sataman vaikutusalueella Katajanokalla, Espoossa Matinkylän vilkasliikenteisen väylän läheisyydessä ja Vantaalla pientaloalueella Ruskeasannassa.

Mittausten alueellista kattavuutta täydennettiin typpidioksidin passiivikeräimillä, joita oli noin 40:ssä eri paikassa. Lisäksi tietoa polttoperäisten hiukkasten pitoisuuksista täydennettiin hiukkasten LDSA-mittauksilla. Raporttiin on koottu myös liikenteen, energiantuotannon ja muiden lähteiden päästötiedot ja raportissa tarkastellaan myös niissä tapahtuneita muutoksia. Pidempiä aikasarjoja pääkaupunkiseudun päästömääristä löytyy HSY:n verkkosivuilta hsy.fi/paastotrendit.

Taustatietoja ilmansaasteista kappaleesta löytyy muun muassa lisätietoa eri ilmansaasteista, niiden raja- ja ohjearvoista sekä eri ilmansaasteiden terveysvaikutuksista. Liitteissä on täydentäviä kuvia ja taulukoita sekä kuvaukset mittausasemista ja mittausverkon toiminnasta. Mittaustuloksia saa kattavasti avoimena datana HSY:n verkkosivuilta osoitteista hsy.fi/avoindata ja kartta.hsy.fi. Ilmansaasteiden vuosipitoisuustrendejä löytyy osoitteesta hsy.fi/pitoisuustrendit.

Mittaustulokset saa reaaliaikaisena avoimena datana myös Ilmatieteen laitoksen sivuilta ilmatieteenlaitos.fi/avoin-data. Lisäksi ilmanlaadun vuosipitoisuuskartastamme löytyy tietoa liikenteen pakokaasujen vaikutuksista pääkaupunkiseudun eri asuinalueiden hengitysilmaan.

Tämänhetkisen ilmanlaadun voit tarkistaa:
-HSY:n verkkosivuilta hsy.fi/ilmanlaatu
-hsy.fi/ilmanlaatukartta (myös ennuste)
-kartta.hsy.fi
-Twitteristä @hsy_ilmanlaatu
-Ylen Aamu-TV:stä
-Ylen Aikaisen ja Radio Helsingin radiokanavilta
-Helsingin Sanomista
-QR-koodista, joka löytyy mittausaseman seinästä

Korona paransi edelleen ilmanlaatua

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu näyttäytyi viime vuonna jo tavanomaisempana kuin vuonna 2020, jolloin ilmansaasteiden pitoisuudet olivat poikkeuksellisen matalia. Koronapandemiasta aiheutunut liikennemäärien vähentyminen näkyi mittausten mukaan edelleen typpidioksidin pitoisuuksissa, jotka olivat tavanomaista matalampia. Vuoden 2021 aikana liikennemäärät palasivat kuitenkin jo lähemmäs koronapandemiaa edeltänyttä tasoa.

Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn pitoisuuksiin liikennemäärän väheneminen ei vaikuta yhtä paljon. Sääoloilla on suuri vaikutus pölyämiseen, ja pienemmilläkin liikennemäärillä katupöly pääsee nousemaan ilmaan. Kevään 2021 katupölykausi oli tavanomaisempi kuin vuonna 2020 ja pölyisiä päiviäkin oli enemmän kuin vuonna 2020.

Ilmanlaatuindeksillä mitattuna ilmanlaatu oli vuonna 2021 enimmäkseen hyvä. Ilmanlaatu oli vähintään 92 % mittausajasta hyvä tai tyydyttävä kaikilla mittausasemilla (kuva 2.1). Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli liikenneasemilla 22–168, pientaloalueilla 3–27, tausta-asemilla 4–6 ja Katajanokalla sataman vaikutusalueella 6 (taulukko 2.1).

WHO:n uudet ohjearvot ylittyvät monissa eri ympäristöissä

Vaikka ilmansaasteiden pitoisuudet ovat koronapandemian aikana olleet tavanomaista matalampia, ylittävät ne kuitenkin WHO:n uudet tiukentuneet ilmanlaadun ohjearvot. WHO päivitti vuodelta 2005 peräisin olevat ilmanlaadun ohjearvot vuonna 2021. Ohjearvojen päivitystä varten WHO analysoi vuoden 2005 jälkeen kertyneen uuden tutkimustiedon ilmansaasteiden terveysvaikutuksista.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun kannalta haasteellisemmat ilmansaasteet ovat typpidioksidi, hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset ja otsoni. Vuonna 2021 typpidioksidin WHO:n vuosiohjearvot ylittyivät kaikilla pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä mittausasemilla pakokaasujen takia. Helsingin keskustan vilkkaimmilla kaduilla typpidioksidin vuosipitoisuudet olivat jopa kaksin- tai kolminkertaisia ohjearvoon verrattuna. Hengitettävien hiukkasten WHO:n vuosiohjearvot ylittyivät myös lähes kaikilla pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä mittausasemilla katupölyn takia. Myös pienhiukkasten vuosipitoisuudet ylittivät WHO:n vuosiohjearvon lähes koko seudulla.

Pienhiukkasten ja otsonin pitoisuuksiin vaikuttavat eniten Suomen rajojen ulkopuolelta kulkeutuneet ilmansaasteet, joten niiden ohjearvojen alittamiseen vaaditaan myös Euroopan laajuisia toimia. Sen sijaan liikenteen pakokaasut, katupöly ja puunpolton päästöt ovat paikallisia ongelmia, joiden pitoisuuksiin voidaan vaikuttaa paikallisesti. Autokannan uusiutuminen ja sähköistyminen vähentävät liikenteen pakokaasuja ja typpidioksidin pitoisuuksia edelleen tulevaisuudessa, mutta esimerkiksi puunpolton ja katupölyn hiukkaset säilyvät haasteina vielä pitkään.

Hengitysilman laadulle on asetettu monia kansallisia ja Euroopan laajuisia säädöksiä, joiden avulla pyritään takaamaan puhdas ja terveellinen elinympäristö. Näistä sitovimpia ovat eri ilmansaasteiden raja-arvot. Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät terveysperusteiset ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Jos raja-arvo ylittyy, kunnan on laadittava ja pantava toimeen ilmansuojelusuunnitelmia raja-arvon alittamiseksi. Kansalliset ohjearvot määrittelevät ilmanlaadulle asetetut tavoitteet, ja ne ovat tarkoitettu ensisijaisesti ohjeiksi suunnittelijoille ja viranomaisille. WHO:n antamat terveysperusteiset ohjearvot ovat suositusluontoisia. Ne perustuvat terveyshaittoihin, joita ilmansaasteiden on todettu aiheuttavan. Ohjearvoilla pyritään vaikuttamaan ilmanlaadun kehitykseen asettamalla tavoitteita sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Typpidioksidin raja-arvo ei enää ylity pääkaupunkiseudulla

Ensimmäistä kertaa typpidioksidin vuosiraja-arvon (40 µg/m³) ei arvioida enää ylittyvän tai olevan vaarassa ylittyä pääkaupunkiseudulla. Ylitysalueen arviointi aloitettiin vuonna 2008 Helsingin ilmansuojeluohjelman tueksi, ja tuolloin arvioitu ylityskatujen pituus oli noin 8 km.

Vuonna 2015 Mäkelänkadun pysyvällä mittausasemalla ja Töölöntullin siirrettävällä mittausasemalla ylittyi vielä typpidioksidin vuosiraja-arvo. Suuntaa antavilla passiivikeräinmittauksilla vuosiraja-arvo ylittyi vielä vuonna 2018. Raja-arvon arvioitiin olevan vielä vaarassa ylittyä vuonna 2019, jos sääolosuhteet olisivat olleet epäsuotuisat ilmansaasteiden laimenemisen kannalta. Vuonna 2020 koronapandemia puolestaan vähensi liikennemääriä ja johti poikkeuksellisen mataliin typpidioksidin pitoisuuksiin. Vasta vuoden 2021 mittaustulosten perusteella voitiin arvioida luotettavasti, että typpidioksidin vuosiraja-arvo ei enää ylity tai ole vaarassa ylittyä pääkaupunkiseudulla. Uusi tiukempi WHO:n vuosiohjearvo ylittyy kuitenkin laajalti pääkaupunkiseudulla ja muissa Suomen kaupungeissa.

Typpidioksidin pitoisuudet ovat mittausten mukaan pitkällä aikavälillä laskeneet pääkaupunkiseudulla. Vilkasliikenteisimmissä paikoissa pakokaasujen typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet nopeasti. Tätä ovat edesauttaneet autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikat sekä HSL:n bussikannan päästöjen väheneminen. Myös liikennemäärät ovat hieman laskeneet Helsingin kantakaupungissa. Autokannan uusiutuminen ja sähköistyminen vähentävät liikenteen pakokaasuja ja typpidioksidin pitoisuuksia edelleen tulevaisuudessa.

Typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylittymisen johdosta pääkaupunkiseudulla laadittiin ilmansuojelun toimintaohjelmat pitoisuuksien alentamiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi vuosille 2008–2016. Typpidioksidin raja-arvo tuli saavuttaa vuoteen 2010 mennessä. Ilmansuojeluohjelmien toimenpiteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet riittävästi. Suomi sai EU-komissiolta jatkoaikaa raja-arvon alittamiselle vuoden 2014 loppuun asti. Koska raja-arvojen alle ei vielä tuolloinkaan päästy teki Helsinki ilmansuojelusuunnitelman vuosille 2017–2024.

Kevään 2021 katupölykausi oli jo tavanomaisempi kuin vuonna 2020

Talven ja kevään sääolot sekä katujen kunnossapito vaikuttavat siihen, kuinka paljon katupölyä kertyy katujen pinnoille ja milloin se nousee ilmaan katujen kuivahtaessa. Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat siksi vuosittain. Sääoloilla on suuri vaikutus pölyämiseen, ja pienemmilläkin liikennemäärillä katupöly pääsee nousemaan ilmaan.

Kevään 2021 katupölykausi oli pääkaupunkisedulla edellisvuotta pölyisempi, osittain koska vuoden 2021 talvi oli kylmempi ja katuja jouduttiin vielä helmikuun lopulla hiekoittamaan. Katujen pölyämien oli suurinta maaliskuussa, mutta hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat korkeita myös huhtikuun alkupuolella. Vuonna 2021 pölyisiä päiviä oli Töölöntullissa 18, Mäkelänkadulla ja Mannerheimintiellä 14, Matinkylässä 8, Leppävaarassa 7, Ruskeasannassa 3, Tikkurilassa 2 sekä Katajanokalla ja Luukissa 1. Pysyvillä mittausasemilla oli enemmän pölyisiä päiviä vuonna 2021 kuin vuonna 2020.

Kylmä talvi nosti PAH-pitoisuuksia pientaloalueilla

Vuoden 2021 talvikuukaudet olivat edellisvuoteen verrattuna kylmempiä ja lumisempia. Kylmät talvikuukaudet lisäsivät asuntojen lisälämmityksen tarvetta. Kylmissä ja heikkotuulisissa sääoloissa ilmansaasteiden laimeneminen on myös heikompaa.

PAH-pitoisuuksia mitattiin vuonna 2021 vilkasliikenteisellä Mäkelänkadulla, kaupunkitausta-alueella Kalliossa sekä Vartiokylän ja Ruskeasannan pientaloalueilla. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat Ruskeasannan pientaloalueella korkeimmat 0,7 ng/m³, kuitenkin tavoitearvon (1 ng/m³) alapuolella. Mäkelänkadulla ja Kalliossa vuosipitoisuudet olivat matalampia.

Bentso(a)pyreenin kuukausipitoisuuksissa oli pientaloalueilla huomattavissa vuodenaikaisvaihtelua. Ruskeasannan ja Vartiokylän mittausasemilla pitoisuudet olivat talvella selkeästi korkeammat kuin kesällä.

PAH-yhdisteitä syntyy epätäydellisessä palamisessa. Kohonneita pitoisuuksia esiintyy erityisesti asuinalueilla, joilla on paljon talokohtaista puulämmitystä. Liikenteen päästöjen vaikutus PAH-pitoisuuksiin on melko vähäinen. PAH-yhdisteisiin kuuluvan bentso(a)pyreenin tavoitearvo voi ylittyä paikoin pientaloalueilla puunpolton päästöjen vuoksi.

Sääolot ja koronapandemia näkyivät päästötrendeissä

Vuoden 2021 poikkeuksellisen kylmä alkuvuosi lisäsi keskimäärin kaukolämmön tuotantoa, mikä myös lisäsi energiantuotannon päästöjä verrattuna vuoteen 2020. Vuonna 2021 tieliikennesuorite laski vielä noin 1 % vuoteen 2020 verrattuna. Satamatoimintojen päästöt laskivat vielä hieman vuonna 2021 verrattuna edellisvuoteen. Aluskäyntimäärät Helsingin satamissa nousivat vuonna 2021 edellisvuoteen verrattuna noin 3 %, aluskäyntimäärät ovat vielä kuitenkin noin 10 % pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa. Vuonna 2021 Helsinki-Vantaan lentoaseman päästöt vähenivät edelleen verrattuna vuoteen 2020. Lentoliikenteen matkustajamäärät olivat vuonna 2021 vielä noin 77 % pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa.

Vuonna 2021 HSY seurasi pääkaupunkiseudun ilmanlaatua monipuolisin jatkuvin mittauksin 11 kohteessa (taulukko 3.1 ja kuva 3.1). Mittauksilla seurataan liikenteen, puunpolton, energiantuotannon sekä lentokenttä- ja satamatoimintojen päästöjen vaikutuksia hengitysilman laatuun. Mittausasemilla mitataan kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden pitoisuuksia ja säätilaa. Mittausverkon toiminnasta, mittausmenetelmistä ja -asemista on lisätietoja Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)n liitteissä 18 ja 19.

Aikaisempien vuosien mittauspaikat ja -tulokset löytyvät kartalla HSY:n verkkosivulta kartta.hsy.fi ja hsy.fi/pitoisuustrendit sekä HSY:n avoimen datan palvelusta hsy.fi/avoindata.

Mittausasemat on sijoitettu erityyppisille alueille ja näiden alueiden mittaustulosten avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä. Osa ilmanlaadun mittausasemista on pysyviä (Helsingissä Helsingin keskusta, Mäkelänkatu, Vartiokylä ja Kallio, Espoossa Leppävaara ja Luukki sekä Vantaalla Tikkurila) ja osan paikkaa siirretään vuoden tai kahden välein. Vuonna 2021 siirrettävät mittausasemat olivat Helsingissä Töölöntullissa ja Katajanokalla, Espoossa Matinkylässä ja Vantaalla Ruskeasannassa. Tietoa polttoperäisten hiukkasten pitoisuuksista täydennettiin hiukkasten LDSA-mittauksilla kymmenessä eri kohteessa. Lisäksi passiivikeräimillä kartoitettiin typpidioksidipitoisuuksia noin 40 kohteessa (lisätietoja liitteessä 15).

Hengitysilmassa olevat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ovat katujen ja teiden läheisyydessä suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä. Hengitettävät hiukkaset voivat aiheuttaa haittaa terveydelle varsinkin keväisin, kun katupölyä on paljon ilmassa. Suuret hengitettävien hiukkasten pitoisuudet heikentävät erityisesti ikääntyneiden, astmaatikkojen, sepelvaltimotautia sairastavien ja hengityssairaiden hyvinvointia (lisätietoja terveysvaikutuksista luvussa 16).

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Katupölyn määrää ovat vähentäneet muuan muassa katujen tehostettu puhdistus ja pölynsidonta laimealla kalsiumkloridiliuoksella, pesuseulotun hiekoitussepelin käyttö ja ajonopeuksien lasku. Myös liikenteen pakokaasut ja energiantuotannon hiukkaspäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta alkaen. Lisäksi muualta Euroopasta kaukokulkeutuneiden pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet koko seudulla. Vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten vuosiraja-arvo (40 µg/m³) ei ylittynyt millään mittausasemalla, sen sijaan WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo (15 µg/m³) ylittyi Mannerheimintien, Mäkelänkadun ja Töölöntullin mittausasemilla (kuva 4.1 ja taulukko 4.1 ja 4.2).

Hengitettävien hiukkasten massapitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat vuonna 2021 pääkaupunkiseudun mittausasemilla Luukin 8 µg/m³ ja Mannerheimintien 20 µg/m³ välillä (kuva 4.2.). Vuosikeskiarvot olivat kaikilla pysyvillä mittausasemilla pääasiassa samaa tasoa tai hieman korkeammat kuin vuonna 2020. Pitoisuuksien nousemiseen vaikuttivat sääolosuhteet sekä liikennemäärien palautuminen lähemmäs koronapandemiaa edeltänyttä tasoa.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ei ole ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuoden 2006 jälkeen (kuva 4.3). Pölyisiä päiviä, jolloin vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, saa olla 35 kertaa vuodessa. Vuonna 2021 pölyisiä päiviä oli Töölöntullissa 18, Mäkelänkadulla ja Mannerheimintiellä 14, Matinkylässä 8, Leppävaarassa 7, Ruskeasannassa 3, Tikkurilassa 2 sekä Katajanokalla ja Luukissa 1 (kuva 4.4). Vartiokylässä ja Kalliossa ei ollut vuoden 2021 aikana pölyisiä päiviä. Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Mannerheimintien 223 µg/m³ ja Vartiokylän sekä Kallion 43 µg/m³ välillä.

Vuonna 2021 Mäkelänkadulla, Mannerheimintiellä ja Tikkurilassa oli enemmän vuorokausipitoisuuden raja-arvotason (50 µg/m³) ylittäviä pölyisiä päiviä kuin vuonna 2020. Mannerheimintiellä pölyisiä päiviä esiintyi myös kevään katupölykauden ulkopuolella, mihin vaikutti mittausaseman vieressä oleva korjausrakentamisen työmaa. Työmaa heikensi vuoden 2021 aikana ajoittain ilmanlaatua Mannerheimintien mittausaseman läheisyydessä. Työmaasta johtuva pölyäminen oli kuitenkin paikallista eikä vaikuttanut ilmanlaatuun muualla Helsingin keskustassa kauempana työmaasta.

Hengitettävien hiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan vuodessa) ylittyy tavanomaisesti erityisesti katupölyaikaan liikenneympäristöissä. Vuorokausiohjearvo ylittyi vuonna 2021 Töölöntullin, Mannerheimintien, Mäkelänkadun, Matinkylän, Ruskeasannan ja Leppävaaran mittausasemilla. Vuorokausitason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 3–23, tausta-asemilla 0–1, pientaloalueilla 0–4 ja Eteläsataman vaikutusalueella Katajanokalla 2.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuden kansallinen ohjearvo (70 µg/m³) ylittyi vuonna 2021 Töölöntullissa, Matinkylässä ja Mäkelänkadulla (taulukko 4.1). Vuonna 2020 ohjearvo ylittyi yhdellä mittausasemalla.

Katupölytilanne

Talven ja kevään sääolot sekä katujen kunnossapito vaikuttavat siihen, kuinka paljon katupölyä kertyy katujen pinnoille ja milloin se nousee ilmaan katujen kuivahtaessa. Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat siksi vuosittain. Katupölyhiukkasista suurin osa kuuluu hengitettävien hiukkasten karkeaan kokoluokkaan (PM_2,5–10).

Lauhan alkutalven jälkeen tammikuussa keskilämpötila oli pääkaupunkiseudun Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Helsingin Kaisaniemen havaintoasemilla lähellä vertailukauden 1991–2020 tasoa (Ilmatieteen laitos a 2022). Helmikuun alussa pohjoisesta virtasi kylmää ilmaa Suomeen ja kuukauden alkupuolella oli paljon aurinkoisia pakkaspäiviä (Ilmatieteen laitos 2022 b). Helmikuun kylmät pakkasjaksot laskivat kuukauden keskilämpötilaa, ja Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Helsingin Kaisaniemen havaintoasemilla kuukauden keskilämpötilat olivat useamman asteen vertailukautta matalampia. Maalis−toukokuussa keskilämpötilat olivat lähellä vertailukauden tasoa (Ilmatieteen laitos a 2022).

Tammikuussa sademäärät olivat vertailukauteen verrattuna suurempia (Ilmatieteen laitos a 2020). Helmikuussa sademäärä oli taas vertailukautta pienempi. Maalis-huhtikuussa sademäärät olivat vertailukauden tasolla. Kevään loppua kohden sademäärä kasvoi, ja toukokuussa sademäärä oli tavanomaista suurempaa.

Kevään katupölykausi oli pääkaupunkisedulla vuotta 2020 pölyisempi, koska vuoden 2021 talvi oli kylmempi ja katuja jouduttiin vielä helmikuun lopulla hiekoittamaan. Talvella ja kevään katupölykaudella maaliskuussa liikennemäärät olivat hieman pienempiä kuin ennen koronapandemiaa. Kevään aikana liikennemäärät palasivat pääkaupunkiseudulla lähemmäs koronapandemiaa edeltävää vai edeltänyttä tasoa.

Korkeita ilman hiukkaspitoisuuksia mitattiin maaliskuussa, jolloin katujen pölyämien oli suurinta (kuva 4.5.). Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat korkeita myös huhtikuun alkupuolella. Ensimmäisen kerran hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittivät vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) 11.2. Ruskeasannassa ja 5.3. Mäkelänkadulla, Mannerheimintiellä, Töölöntullissa ja Leppävaarassa. Vuorokausiraja-arvotaso ylittyi maalis-huhtikuussa usealla mittausasemalla. Toukokuussa vuorokausiraja-arvotaso ylittyi vielä Mannerheimintiellä, missä viereisen korjausrakentamisen työmaapölyt nostivat hiukkaspitoisuuksia. Kevään katupölykaudella (helmi-toukokuu) pölyisiä päiviä oli Töölöntullissa 13, Mäkelänkadulla 10, Mannerheimintiellä 4, Matinkylässä 7, Leppävaarassa 5 ja Ruskeasannassa ja Tikkurilassa 2. Pölyisiä päiviä oli vielä kesän aikana useilla mittausasemilla, ja myös syksyn katupölykaudella mitattiin useilla mittausasemilla vuorokausiraja-arvo tason ylittäviä hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia.

HSY antoi kastelupyynnöt ELY-keskuksen kunnossapitovastuulla oleville pääväylille pääkaupunkiseudulla neljä kertaa kevään katupölykauden aikana. Pääväyliä kasteltiin kerran maaliskuussa (23.3.) ja kolme kertaa huhtikuussa (1.4., 15.4. ja 19.4.). Tällöin tienpientareita kasteltiin pölyä sitovalla laimealla kalsiumkloridiliuoksella.

Hiekannosto alkoi Helsingissä pääkatujen pesulla 24.3.2021, kun sääolosuhteet sen sallivat (Merivirta 2021). Varsinaisesti hiekannosto alkoi 29.3. ja päättyi 23.4. Pääkaduilla ei tarvittu kalsiumkloridia pölynsidontaan kuin muutaman kerran. Katujen kevätsiivoukset alkoivat normaaliin aikaan verrattuna edellisiin vuosiin, mutta aikataulu oli hieman aiempia vuosia nopeampi. Hiekoitussepeliä oli levitetty aikaisempia vuosia enemmän, mutta se ei hidastanut hiekannostoa.

Espoossa kulkuväyliä hiekoitettiin vielä helmikuun loppupuolella. Hiekoitussepelin poisto aloitettiin pääsiäisen jälkeisellä viikolla, Tapiolan keskustan teitä alettiin puhdistaa hiekoitushiekasta 24.3. (Länsiväylä 2021). Katujen kevätsiivous oli kunnon talven jälkeen viime vuotta haastavampaa, koska hiekkaa oli levitetty kaduille paljon.

Vantalla katujen puhdistus alkoi maaliskuun lopulla karkean hiekan poistamisella (Vantaan sanomat 2021). Keväällä Vantaan katuja kasteltiin pölyä sitovalla laimealla kalsiumkloridiliuoksella. Tällä helpotettiin katupölytilannetta ennen kuin hiekkoja ehdittiin puhdistamaan pois kaduilta.

Lisätietoa katupölystä hsy.fi/katupoly.

Katupölyn lähteet ja torjuntakeinot

Nastarenkaiden osuutta katupölyn muodostuksessa on selvitetty NASTA-, REDUST- ja KALPA- hankkeissa. Nastarenkaiden aiheuttaman asfaltin kulumisen on todettu olevan keskeisin katupölyn lähde pääkaupunkiseudulla (Kupiainen ym. 2013 a ja Kupiainen & Ritola 2013). Tutkimushankkeessa on arvioitu myös kunnossapidon keinoja katupölyongelman lievittämiseksi. Parhaita tutkittuja käytäntöjä, kuten pölynsidontaa ja tehokasta pesutekniikkaa, on otettu käyttöön pääkaupunkiseudulla ja pölypitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa. Katupölypäästöihin vaikuttavia tekijöitä on arvioitu mittausten ohella myös pohjoismaisella NORTRIP-mallinnustyökalulla. Mallinnustuloksia löytyy raportista Stojiljkovic ym. 2016. Tuoreimpia katupölytutkimusten mittaus- ja mallinnustuloksia löytyy KALPA-hankkeen raporteista (Kulovuori ym. 2019 ja Ritola ym. 2021).

Pääkaupunkiseudulla ulkoilman pienhiukkaset (PM_2,5) ovat peräisin liikenteen ja puunpolton päästöistä. Lisäksi pienhiukkasia kulkeutuu pääkaupunkiseudulle maan rajojen ulkopuolelta. Pienen kokonsa vuoksi pienhiukkaset pysyvät ilmassa kauan ja kulkeutuvat ilmavirtausten mukana jopa tuhansia kilometrejä. Kaukokulkeuma aiheuttaakin keskimäärin yli puolet pienhiukkasten pitoisuudesta, jopa pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle (lisätietoja terveysvaikutuksista luvussa 16).

Pienhiukkasten vuosiraja-arvo ei ole HSY:n mittaushistorian aikana ylittynyt pääkaupunkiseudulla. Pienhiukkasten WHO:n vuosiohjearvo ylittyy sen sijaan lähes kaikilla mittausasemilla, lukuun ottamatta Katajanokan, Vartiokylän sekä Luukin mittausasemia (kuva 5.1 ja taulukko 5.1 ja 5.2).

Pienhiukkasten pitoisuudet olivat vuonna 2021 sekä pientaloalueilla että vilkasliikenteisillä alueilla hieman korkeammat kuin vuonna 2020. Vuonna 2020 liikenteen rajoittamistoimet sekä ihmisten siirtyminen etätöihin laskivat liikennemääriä ja siten liikenteen suoria pakokaasupäästöjä, ja tämä näkyi ilmansaasteiden pitoisuuksien laskuna. Vuonna 2021 kylmä alkuvuosi lisäsi pientaloalueilla asuntojen lisälämmityksen tarvetta. Kylmät talvisäät olivat myös epäsuotuisat ilmansaasteiden leviämisen ja laimenemisen kannalta. Vaikka liikennemäärät pysyivät edelleen vuonna 2021 pääkaupunkiseudulla koronapandemiaa edeltävää tasoa alempana, ovat ne palanneet jo lähemmäs tavanomaista tasoa.

Pienhiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat 4,5–7,2 µg/m³ välillä vuonna 2021 pääkaupunkiseudun eri mittausasemilla. Matalin vuosikeskiarvo 4,5 µg/m³ mitattiin Luukin tausta-asemalla. Korkein vuosikeskiarvo 7,2 µg/m³ mitattiin Mannerheimintiellä (kuva 5.2). Mannerheimintien pitoisuuksiin vaikutti mittausaseman vieressä oleva korjausrakentamisen työmaa. Työmaasta johtuva pölyäminen oli kuitenkin paikallista eikä ole vaikuttanut ilmanlaatuun muualla Helsingin keskustassa kauempana työmaasta.

WHO:n vuorokausiohjearvo 15 µg/m³ (saa ylittyä kolme kertaa vuodessa) ylittyi kaikilla mittausasemilla. Ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 9–17, tausta-asemilla 8, pientaloalueilla 6–18 ja Eteläsataman vaikutusalueella Katajanokalla 11. Korkeimmat mittausasemilla mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Vartiokylän ja Kallion 21,3 µg/m³ ja Mannerheimintien 42,6 µg/m³ välillä.

Pienhiukkasten episoditilanteet

Korkeita pienhiukkasten tunti- ja vuorokausipitoisuuksia aiheuttavat kaukokulkeumat, vilkasliikenteisillä alueilla liikenteen päästöt ja katupöly sekä pientaloalueilla tulisijojen käytön savut. Myös ilotulitukset, tulipalot ja työmaatoiminnot aiheuttavat hetkellisiä korkeita paikallisia pitoisuushuippuja. Säätekijät vaikuttavat episodien voimakkuuteen esimerkiksi heikentäen päästöjen laimenemista tai edistäen saasteiden kulkeutumista seudulle.

Vuoden 2021 aikana pääkaupunkiseudulle osui useampi pienhiukkasten kaukokulkeuma, joiden aikana ilmanlaatu heikkeni tyydyttäväksi tai välttäväksi (kuva 5.3 ja 5.4). Toukokuun 13. päivä Suomeen saapui Itä-Euroopasta maastopaloista peräsin olevaa savua, joka nosti pienhiukkasten pitoisuuksia pääkaupunkisedulla ja muualla Suomessa. Ilmanlaatu pysyi kuitenkin koko ajan tyydyttävänä. Pienhiukkasten korkeimmat tuntipitoisuudet olivat noin 26–42 µg/m³. Korkein tuntipitoisuus mitattiin Katajanokalla ja matalin Luukissa. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 16–28 µg/m³ välillä (kuva 5.3). Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvotaso (15 µg/m³) ylittyi kaukokulkeuman aikana kaikilla mittausasemilla.

Kesäkuun 21. päivä pienhiukkasten pitoisuudet nousivat melko korkeiksi kaukokulkeuman takia. Kaukokulkeuma vaikutti pienhiukkasten lisäksi myös karkeiden hengitettävien hiukkasten pitoisuuksiin. Ilmanlaatu oli kaukokulkeuman aikana välttävä. Pienhiukkasten korkeimmat tuntipitoisuudet olivat noin 29–44 µg/m³. Korkein tuntipitoisuus mitattiin Luukissa ja matalin Kalliossa. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 16–22 µg/m³:n välillä (kuva 5.3). Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvotaso (15 µg/m³) ylittyi kaukokulkeuman aikana kaikilla mittausasemilla.

Pienhiukkasten pitoisuudet nousivat melko korkeiksi myös loka-marraskuussa (29.10–3.11.2021) useiden päivien ajaksi kaukokulkeuman vuoksi (kuva 5.4.). Pääkaupunkiseudulle hiukkaset kulkeutuivat Itä-Euroopan suunnalta. Kaukokulkeuman aikana ilmanlaatu pysyi pääasiassa tyydyttävänä ja välttävänä. Pienhiukkasten tuntipitoisuudet olivat kaukokulkeuman aikana noin 24–42 µg/m³. Korkein tuntipitoisuus mitattiin Ruskeasannassa ja matalin Kalliossa. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 21–27 µg/m³:n välillä. Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvotaso (15 µg/m³) ylittyi kaukokulkeuman aikana kaikilla mittausasemilla. Lokakuun alussa oli lievempi kaukokulma, jonka aikana ilmanlaatu oli tyydyttävää. Hiukkaset tulivat Itä- ja Keski-Euroopan suunnalta.

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) ovat hiilestä ja vedystä koostuvia yhdisteitä, joista osa esiintyy hiukkasmuodossa. PAH-yhdisteitä syntyy epätäydellisessä palamisessa. Kohonneita pitoisuuksia esiintyy erityisesti asuinalueilla, joilla on paljon talokohtaista puulämmitystä. Liikenteen päästöjen vaikutus PAH-pitoisuuksiin on vähäinen. PAH-yhdisteisiin kuuluvan bentso(a)pyreenin tavoitearvo voi ylittyä paikoin pientaloalueilla puunpolton päästöjen vuoksi. Pitoisuudet vaihtelevat pientaloalueiden sisällä ja niiden välillä. Mittausaseman sijainnilla on myös suuri vaikutus pitoisuustasoihin, sillä lähitaloista peräisin olevat päästöt korostuvat mittaustuloksissa.

Bentso(a)pyreenin pitoisuuksia mitattiin vuonna 2021 Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa, Kalliossa kaupunkitausta-asemalla ja pientaloalueilla Vartiokylässä ja Ruskeasannassa sekä maaseudun tausta-asemalla Luukissa. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli Mäkelänkadulla 0,3 ng/m³, Kalliossa 0,3 ng/m³, Vartiokylässä 0,4 ng/m³, Ruskeasannassa 0,7 ng/m³ ja Luukissa 0,2 ng/m³. Pitoisuudet olivat tavoitearvon 1 ng/m³ alapuolella (kuva 6.1 ja taulukko 6.1).

Mäkelänkadun ja Kallion pysyvillä mittausasemilla pitoisuudet olivat hieman korkeammat vuonna 2021 kuin vuonna 2020 (kuva 6.2). Pitoisuuksien hienoinen kasvu johtui osittain vuoden 2021 kylmästä alkuvuodesta verrattuna vuoden 2020 poikkeuksellisen leutoon talveen. Kylmät talvisäät ovat ilmansaasteiden sekoitus- ja laimenemisolosuhteiltaan heikommat. Vartiokylän mittausasemalla pitoisuudet pysyivät samalla tasolla kuin vuonna 2020.

Bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat kesällä matalampia kuin talvikuukausina. Korkein kuukausiarvo 1,9 ng/m³ mitattiin tammikuussa Ruskeasannassa (kuva 6.3). Tammi- ja helmikuu olivat poikkeuksellisen kylmiä, mikä lisäsi asuntojen puunpolton käyttöä lisälämmityksenä. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat pääkaupunkiseudulla 0,02 ng/m³:n ja 1,9 ng/m³:n välillä (kuva 6.3).

Myös muualla Suomessa mitattiin bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Lohjalla Moision omakotitaloalueella bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvo oli 0,7 ng/m³ ja kuukausikeskiarvot vaihtelivat 0,1 ng/m³:n ja 1,7 ng/m³:n välillä.

Lahdessa Launeen (Mustamäenkatu) omakotitaloalueella bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvo oli 1,1 ng/m³ ja kuukausikeskiarvot vaihtelivat 0,3 ng/m³:n ja 1,9 ng/m³:n välillä (Lahden kaupunki 2022). Hollolassa Kansankadun (Salpakankaan kuntakeskuksessa) mittauspisteessä vuosikeskiarvo oli 0,2 ng/m³ ja kuukausikeskiarvot vaihtelivat 0,04 ng/m³:n ja 0,6 ng/m³:n välillä.

Tausta-alueilla Virolahdella ja Hyytiälässä bentso(a)pyreenin vuosipitoisuudet ovat olleet alle 0,2 ng/m³ vuosina 2017–2021 (Ilmatieteen laitos 2022 c).

Viimeisimmät mittaustulokset bentso(a)pyreenistä näet osoitteesta hsy.fi/pah

Mustalla hiilellä (BC) tarkoitetaan voimakkaasti valoa sitovia hiukkasia, joissa on korkea epäorgaanisen hiilen pitoisuus. Pienhiukkaset tyypillisesti viilentävät ilmastoa, mutta musta hiili kuitenkin lämmittää sitä. Mustalla hiilellä on myös yhteys terveyshaittoihin. Ilmakehässä mustan hiilen elinikä on muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan polttoprosesseissa. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat suorat pakokaasupäästöt, puunpoltto tulisijoissa, laivaliikenne ja kaukokulkeuma. Mustan hiilen pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja, mutta WHO suosittelee ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös mustan hiilen pitoisuuksien mittaamista. Tulosten havainnollistamista varten HOPE hankkeessa kehitettiin mustan hiilen pitoisuuksille viestinnän tueksi väriasteikko, jonka pitoisuusarvot löytyvät HSY:n verkkosivuilta.

Mustan hiilen mittauksilla tarkennetaan käsitystä polttoperäisten pienhiukkasten pitoisuuksien vaihteluista ja lähteistä pääkaupunkiseudun pientalo- , tausta- sekä vilkasliikenteisillä alueilla. Mittauksilla seurataan pitoisuuksien kehittymistä vilkasliikenteisillä alueilla sekä tausta-alueilla Kalliossa ja Luukissa. Ajoneuvojen kiristyneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat vähentävät tehokkaasti mustan hiilen päästöjä. Mustan hiilen pitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä ajoneuvokannan uudistumisen myötä varsinkin vilkasliikenteisissä ympäristöissä (kuva 7.1) (Luoma ym. 2020).

Vuonna 2021 mustan hiilen pitoisuuksia mitattiin Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Kalliossa, Tikkurilassa, Luukissa, Töölöntullissa ja Ruskeasannassa. Mustan hiilen vuosipitoisuudet mittausasemilla vaihtelivat Luukin 0,2 µg/m³:n ja Töölöntullin 0,8 µg/m³:n välillä (kuva 7.2.). Pitoisuudet olivat kaikilla mittausasemilla samaa tasoa tai hieman korkeampia vuonna 2021 kuin vuonna 2020. Pitoisuuksien nousuun vaikuttivat muun muassa tavanomaista kylmempi talvi sekä koronapandemiasta johtunut liikennemäärien palaaminen lähemmäs koronapandemiaa edeltänyttä tasoa.

Mustan hiilen korkeimmat vuorokausikeskiarvot vaihtelivat Luukin 1,2 µg/m³:n ja Ruskeasannan 5,6 µg/m³:n välillä. Korkein tuntipitoisuus vaihteli Luukin 5,0 µg/m³:n ja Ruskeasannan 16,7 µg/m³:n välillä.

Mustaa hiiltä mitataan alle yhden mikrometrin kokoisista hiukkasista, sillä valtaosa mustasta hiilestä on PM1-kokoluokassa. Mittaustulosten perusteella voidaan laskea kohtalaisen tarkasti mustan hiilen osuus koko pienhiukkasten massasta. Musta hiili muodosti pienhiukkasten massasta vuonna 2021 Töölöntullissa keskimäärin 12 %, Ruskeasannassa ja Tikkurilassa 10 %, Mäkelänkadulla 9 %, Mannerheimintiellä ja Kalliossa 7 % ja Luukissa 5 %.

Paikallisten päästöjen suuri merkitys näkyy selvästi pitoisuuksien vaihtelussa eri vuorokaudenaikoina (kuva 7.2). Arkiaamuina pitoisuudet kohoavat voimakkaimmin liikennealueilla. Korkeimmat pitoisuudet pientaloalueilla mitataan taas yleensä viikonloppuiltoina.

Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset, jotka kulkeutuvat tehokkaasti keuhkojen ääreisosiin saakka. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, laiva- ja lentoliikenne sekä puunpoltto tulisijoissa. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi. Lisäksi lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat merkittävästi ilmakehässä kaasuista syntyvät hiukkaset, joiden muodostuminen on runsainta kevään ja alkukesän aurinkoisilla säillä. Myös alueellinen taustapitoisuus ja kaukokulkeuma vaikuttavat lukumääräpitoisuuksiin (kuva 8.1).

Vuonna 2015 hiukkasten lukumäärää autojen päästöissä alettiin säädellä kiristyneiden päästönormien myötä, mutta ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. WHO suosittelee kuitenkin ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös hiukkasten lukumääräpitoisuuden mittaamista.

WHO:n ei antanut vielä ohjearvoja hiukkasten lukumääräpitoisuudelle, mutta suosittelee kuitenkin korkeiden ja matalien pitoisuustasojen erottelua. WHO:n mainitsema korkea 24 tunnin keskiarvo on yli 10 000 hiukkasta/cm³ ja korkea tuntikeskiarvo on yli 20 000 hiukkasta/cm³. Nämä pitoisuustasot ylittyivät kaikilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla (ks. liite 17.9). Erityisen paljon korkeita pitoisuuksia oli Mäkelänkadun mittausasemalla ja vähiten Kumpulassa. WHO mainitsee myös, että matalana 24 tunnin pitoisuuskeskiarvona voidaan pitää alle 1 000 hiukkasta/cm³. Pääkaupunkiseudun mittausasemilla tämä taso ylittyy lähes jatkuvasti.

Vuonna 2021 HSY teki hiukkasten lukumäärämittauksia Helsingin vilkasliikenteisessä katukuilussa Mäkelänkadulla ja kaupunkitausta-asemalla Kalliossa. Helsingin yliopisto mittaa hiukkasten lukumäärää kaupunkitaustaa edustavalla asemalla Kumpulassa. Lukumääräpitoisuuden vuosikeskiarvo (mittausalue > 5 nm) oli vuonna 2021 Mäkelänkadulla 10 500 kpl/cm³ ja Kalliossa 6 800 kpl/cm³. Helsingin yliopiston mittausasemalla Kumpulassa vuosikeskiarvo oli 4 500 kpl/cm³ (Helsingin yliopisto 2022). Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat Mäkelänkadulla 32 800, Kalliossa 32 100 ja Kumpulassa 14 300 kpl/cm³. Korkeimmat tuntipitoisuudet olivat Mäkelänkadulla 82 500, Kalliossa 122 800 ja Kumpulassa 59 100 kpl/cm³. Verrattuna vuoteen 2020 pitoisuudet nousivat hieman Kallion ja Kumpulan mittausasemilla vuonna 2021 (kuva 8.2).

Paikallisten päästöjen vaikutus hiukkasten lukumäärän pitoisuuksiin näkyy selvästi pitoisuuksien vaihtelussa viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan (kuva 8.3). Mäkelänkadulla pitoisuudet nousivat arkiaamuliikenteen myötä ja laskivat jälleen illan hiljentyessä. Kallion kaupunkitausta-asemalla vaihtelu oli huomattavasti vähäisempää. Pitoisuudet olivat molemmilla HSY:n mittausasemilla matalimmat aamuyöstä, jolloin myös liikenne oli vähäisintä.

Suomessa maaseututausta-asemilla hiukkasten lukumäärät ovat huomattavasti matalampia kuin pääkaupunkiseudulla. Saaristomeren sisääntuloväylän varrella Utössä hiukkasten lukumäärä on ollut runsaat 3 000 kpl/cm³ (mittausalue > 7 nm) ja Lapissa Värriön luonnonpuistossa lähellä Venäjän rajaa 700 kpl/cm³ (mittausalue > 8 nm) (Dal Maso ym. 2008). Muualla pohjoismaissa hiukkasten lukumääräpitoisuuksia mitataan mm. Tukholmassa, jossa pitoisuudet olivat vuonna 2021 Sveavägenin vilkasliikenteisessä katukuilussa 10 000 kpl/cm³ (vuonna 2020: 9600 kpl/cm³) sekä kaupunkitausta-asemalla 6 100 kpl/cm³ (vuonna 2020: 6 100 kpl/cm³) (mittausalue > 4 nm) (SLB 2022).

Hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakauma

HSY mittaa hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakaumia Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa ja Helsingin yliopisto tekee mittauksia Kumpulan kaupunkitausta-asemalla. WHO suosittelee ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös hiukkasten lukumääräjakaumien seurantaa joissakin mittauspaikoissa. Näin saadaan tarkempaa tietoa hiukkasten lähdeanalyysiin, terveyshaittojen arviointiin sekä ilmanlaadun pitkäkestoisten trendien seurantaan ja tulkintaan. Suurin osa hiukkasten lukumääräpitoisuudesta on ultrapieniä hiukkasia eli kooltaan alle 100 nm (kuva 8.4.).

Mäkelänkadulla on erittäin paljon hyvin pienikokoisia 10–40 nm kokoluokan hiukkasia, jotka ovat pääosin peräisin liikenteen pakokaasuista. Liikenteen pakokaasuissa on myös runsaasti mustaa hiiltä (BC) eli nokihiukkasia, joista suurin osa on noin 40–200 nm kokoalueella. Mäkelänkadulla pakokaasun hiukkasia on huomattavasti enemmän ilmassa arkipäivinä kuin viikonloppuina, jolloin liikennemäärät ovat vähäisempiä. (Saarikoski ym. 2021, Okuljar ym. 2021, Rivas ym. 2020)

Helsingin yliopiston Kumpulan kaupunkitausta-asemalla hiukkasten lukumääräpitoisuudet ovat matalia verrattuna Mäkelänkatuun. Myös Kumpulassa pakokaasun hiukkasia on ilmassa enemmän arkena kuin viikonloppuina. Hiukkasten lukumääräpitoisuuden kaupunkitaustapitoisuuteen vaikuttaa merkittävästi myös niiden syntyminen kaasuista ilmakehässä varsinkin keväisin ja kesäisin (Okuljar ym. 2021, Rivas ym. 2020). Yli 200 nm kokoluokassa hiukkasten lukumääräpitoisuudet ovat melko matalia ja lähes samalla tasolla sekä Kumpulassa että Mäkelänkadulla. Suurempien hiukkasten kokoluokassa (noin 200–800 nm) valtaosa hiukkasista on peräisin kaukokulkeumasta. Niillä on vain pieni rooli hiukkasten lukumääräpitoisuuteen, mutta suuri vaikutus pienhiukkasten massapitoisuuteen (PM_2,5).

Hiukkasten keuhkodeposoituvasta pinta-alasta käytetään lyhennettä LDSA (lung-deposited surface area). Hiukkasten LDSA kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mitä suurempi on LDSA-pitoisuus, sitä suurempi on todennäköisyys hiukkasten pinnalla olevien kemiallisten yhdisteiden kulkeutumiselle keuhkorakkuloihin ja edelleen verenkiertoon. LDSA-pitoisuuden yksikkö on neliömikrometriä kuutiosenttimetrissä ilmaa (µm²/cm³). (Kuula 2019 ja Kuula ym. 2019)

LDSA mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten lähipäästöjen hiukkasten seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, puunpoltto tulisijoissa, laiva- ja lentoliikenne sekä kaukokulkeuma. LDSA:n pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja. Tulosten havainnollistamista varten HOPE hankkeessa kehitettiin kuitenkin LDSA:n pitoisuuksille viestinnän tueksi väriasteikko, jonka pitoisuusarvot löytyvät HSY:n verkkosivuilta.

HSY:ssä käytössä olevat LDSA-mittalaitteet mittaavat noin 10–400 nm kokoluokan hiukkasten pinta-alaa, joten ne eivät havaitse ollenkaan katupölyhiukkasia ja vain osan kaukokulkeutuneista hiukkasista sekä puunpolton ja laivaliikenteen suurimmista hiukkasista (Lepistö ym. 2022).

Vuonna 2021 LDSA-mittalaitteita oli 9:ssä eri paikassa. Laitteet sijaitsivat vilkasliikenteisessä ympäristössä Mäkelänkadulla, Kallion kaupunkitaustaa edustavalla mittausasemalla, sataman vaikutusalueella Hernesaaressa, Luukin alueellisella tausta-asemalla ja pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta (Helsingissä Pirkkolassa, Paloheinässä ja Pakilassa kahdessa kohteessa sekä Vantaalla Ruskeasannassa).

LDSA-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli korkein vilkasliikenteisessä katukuilussa ympäristössä Mäkelänkadulla (15,3 µm²/cm) (kuva 9.1). Tausta-alueella Luukissa vuosipitoisuus oli 6,4 µm²/cm³ ja pientaloalueilla 9–12 µm²/cm³. Sataman vaikutusalueella Hernesaaressa vuosikeskiarvo oli 8,5 µm²/cm³. LDSA-pitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat vuonna 2021 hieman edellisvuotta korkeampia (kuva 9.2). Pitoisuuksien nousuun vaikuttivat muun muassa tavanomaista kylmempi talvi sekä koronapandemiasta johtunut liikennemäärien palaaminen lähemmäs koronapandemiaa edeltänyttä tasoa.

Myös muualla Suomessa mitattiin LDSA:n pitoisuuksia. Lohjalla Moision omakotialueella LDSA:n vuosikeskiarvo oli 8,8 µm²/cm³ ja kuukausipitoisuudet vaihtelivat 7,1–12 µm²/cm³ välillä. Tampereella vilkasliikenteisellä Pirkankadulla mitattu LDSA:n vuosikeskiarvo oli 10,2 µm²/cm³ ja kuukausipitoisuudet vaihtelivat 9–14 µm²/cm³ välillä (Elsilä 2022). Tampereella Epilän pientaloalueella vuosikeskiarvo oli 8,8 µm²/cm³ ja kuukausipitoisuudet vaihtelivat 6–14 µm²/cm³:n välillä.

Pääkaupunkiseudulla mitatut pitoisuudet ovat matalia verrattuna muualla Euroopassa mitattuihin. Esimerkiksi Zürichissä moottoritien ja vilkasliikenteisten katujen varsilla LDSA-pitoisuudet olivat 40–63 µm²/cm³ ja liikenteeltään keskimääräisen kadun varrella 28 µm²/cm³. Kaupunkitaustaa edustavilla mittausasemilla pitoisuudet olivat esimerkiksi Zürichissä 11 ja 19, Lissabonissa 35–89, Leicesterissä 30 ja Barcelonassa 37 µm²/cm³. Liikenteellä mainittiin olleen vaikutusta kaupunkitaustan tuloksiin Zürichissä, Leicesterissä ja Barcelonassa. (Kuula ym. 2019)

Polttoperäisten hiukkasten pitoisuudet ovat yleensä matalimmat kesällä, mutta LDSA-taustapitoisuudet käyttäytyvät toisin. LDSA-pitoisuudet ovat Luukissa kesällä korkeampia kuin muina vuodenaikoina eikä muidenkaan asemien pitoisuuksissa ole havaittavissa selkeää kesäminimiä (kuva 9.3). Tämä johtunee siitä, että hiukkaset ovat kooltaan ja siten myös pinta-alaltaan kesällä suurempia kuin muina vuodenaikoina. Kesällä muodostuvat luontoperäiset orgaaniset aerosolit, muita vuodenaikoja voimakkaampi säteily ja valokemialliset reaktiot aiheuttavat mahdollisesti hiukkaskoon kasvun (Kuula ym. 2019). Luukin tulokset kuvaavat taustapitoisuuksia, jotka vaikuttavat muidenkin mittausasemien tuloksiin.

LDSA-pitoisuudet vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan. Liikenteen päästöjen vaikutus näkyy Mäkelänkadulla erityisen voimakkaasti arkipäivinä (kuva 9.4). Puunpolton vaikutus puolestaan näkyy pientaloalueilla iltaisin ja erityisesti viikonloppuisin. Hernesaaressa LDSA-pitoisuuksissa on havaittavissa laivojen saapumis- ja lähtöaikojen rytmiin liittyviä pitoisuushuippuja.

Typenoksideilla (NO_x) tarkoitetaan tässä raportissa typpimonoksidia (NO) ja typpidioksidia (NO₂). Pääkaupunkiseudulla niiden suurimmat päästölähteet ovat energiantuotanto ja tieliikenne, erityisesti raskas liikenne. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi pääkaupunkiseudun mittausasemilla viimeisen noin kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin mittauksia on tehty. Typpidioksidin pitoisuuksien lasku on huomattu myös passiivikeräimillä tehdyissä kartoituksissa. Vilkasliikenteisimmissä paikoissa pakokaasujen typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet nopeasti. Tätä ovat edesauttaneet autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikat sekä HSL:n bussikannan päästöjen väheneminen.

Koronapandemiasta seurannut liikennemäärän lasku ja poikkeuksellisen lämmin talvi vaikuttivat pääkaupunkiseudun ilmanlaatuun vuonna 2020. Liikenteen rajoittamistoimet sekä ihmisten siirtyminen etätöihin laskivat liikennemääriä ja siten liikenteen päästöjä. Vaikka vielä vuonna 2021 liikennemäärät olivat alhaisempia kuin ennen koronapandemiaa, ovat ne palanneet jo lähemmäs koronapandemiaa edeltänyttä tasoa. Talven 2021 kylmät talvikuukaudet eivät suosineet pakokaasujen laimenemista kaupunki-ilmassa. Vuonna 2021 typpidioksidin vuosipitoisuudet olivatkin kaikilla mittausasemilla korkeammat kuin vuonna 2020. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot eivät ylittyneet, mutta uusi WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo ylittyi kaikissa liikenneympäristöissä ja Katajanokan mittausasemalla sekä Kallion kaupunkitausta-asemalla (kuva 10.1 ja taulukko 10.1 ja 10.2).

Vuonna 2021 typpidioksidin vuosikeskiarvot vaihtelivat Luukin 4 µg/m³:n ja Töölöntullin 25 µg/m³:n välillä. Pitoisuudet eivät ylittäneet vuosiraja-arvoa 40 µg/m³ millään mittausasemalla (kuva 10.2). WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo (10 µg/m³) ylittyi kaikilla mittausasemilla, lukuun ottamatta Luukin maaseututausta-asemaa ja Vartiokylän sekä Ruskeasannan pientaloalueiden mittausasemia.

Typpidioksidin korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Luukin 31 µg/m³:n ja Matinkylän 92 µg/m³:n välillä. Typpidioksidin kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, johon verrataan kuukauden toiseksi korkeinta vuorokausipitoisuutta) ei ylittynyt millään mittausasemalla. Ohjearvotason ylittävä pitoisuus mitattiin Töölöntullissa 10. helmikuuta ja Matinkylässä 10. tammikuuta.

WHO:n terveysperusteinen vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi kaikilla mittausasemilla, lukuun ottamatta Luukin maaseututausta-asemaa. Vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 30–165, tausta-asemilla ylityspäiviä oli 2–19, pientaloalueilla 12–14 ja sataman vaikutusalueella Katajanokalla 17 (kuva 10.3). Tausta- ja pientaloalueilla suurin osa ylityspäivistä osui talvikuukausille (tammi-, helmi- ja joulukuu). Vilkasliikenteisillä alueilla sekä Katajanokan mittausasemalla ylityspäiviä oli myös kevät-, kesä- ja syyskuukausina.

Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi typenoksideille (NO_x) on annettu myös kriittinen taso 30 µg/m³. Pääkaupunkisedulla ainoastaan Luukissa mitattuja pitoisuuksia voidaan verrata tähän tasoon. Luukin NO_x-pitoisuuden vuosikeskiarvo 4 µg/m³ oli selvästi alle kriittisen tason.

Typpidioksidin pitoisuuksia kartoitettiin lisäksi passiivikeräinmenetelmällä 38 kohteessa. Näissä mittauspisteissä typpidioksidin vuosipitoisuus oli pääasiassa alle vuosiraja-arvon (kuva 10.4). Passiivikeräimellä mitattu suurin vuosikeskiarvo oli 26 µg/m³ (Sörnäisten rantatiellä, Töölöntullissa ja Pohjoisesplanadilla). Yksi keräin sijaitsi myös Kalasataman tunnelissa Itäväylällä olevalla bussipysäkillä. Tunnelissa keräimellä mitattu vuosipitoisuus oli 54 µg/m³. Vuosipitoisuus oli selkeästi yli vuosiraja-arvon, mutta mittauspaikka oli poikkeuksellinen, sillä ilmansaasteiden laimeneminen on tunnelissa heikkoa eikä mittaustulos kuvaa laajemman ympäristön ilmanlaatua ja ihmisten altistumista.

Helsingin satamissa (Länsisatama, Eteläranta, Katajanokka) vuosipitoisuudet olivat 12–13 µg/m³. Helsingin satamien vuosipitoisuudet olivat korkeammat kuin vuonna 2020, mutta noin 20 % matalammat kuin vuonna 2019. Helsinki-Vantaan lentoaseman Terminaali 1:n luona vuosikeskiarvo oli 15 µg/m³ ja muualla lentokentän autoliikenteen vaikutuspiirissä 12–15 µg/m³. Lentokentän kiitoteiden lähellä vuosipitoisuudet olivat 7–10 µg/m³. Helsinki-Vantaan lentoasemalla typpidioksidin vuosipitoisuudet olivat korkeammat kuin vuonna 2020, mutta keskimäärin kolmanneksen matalammat kuin vuonna 2019.

Lisätietoja Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)n kappaleessa 15.

Typpidioksidin raja-arvo ei enää ylity

Ensimmäistä kertaa typpidioksidin vuosiraja-arvo (40 µg/m³) ei ole enää asiantuntija-arvion mukaan vaarassa ylittyä pääkaupunkiseudulla (kuva 10.4.). Ylitysalue arvioidaan vuosittain ja arvioinnissa huomioidaan myös edellisvuosien mittaustulokset sekä sääolosuhteet.

Vuonna 2015 Mäkelänkadun pysyvällä mittausasemalla ja Töölöntullin siirrettävällä mittausasemalla ylittyi vielä typpidioksidin vuosiraja-arvo. Suuntaa antavilla passiivikeräinmittauksilla vuosiraja-arvo ylittyi vielä vuonna 2018. Raja-arvon arvioitiin olevan vielä vaarassa ylittyä vuonna 2019, jos sääolosuhteet olisivat olleet epäsuotuisat ilmansaasteiden laimenemisen kannalta. Vuonna 2020 koronapandemia puolestaan vähensi liikennemääriä ja johti poikkeuksellisen mataliin typpidioksidin pitoisuuksiin. Vasta vuoden 2021 mittaustulosten perusteella voitiin arvioida luotettavasti, että typpidioksidin vuosiraja-arvo ei enää ylity tai ole vaarassa ylittyä pääkaupunkiseudulla. Uusi tiukempi WHO:n vuosiohjearvo ylittyy kuitenkin laajalti pääkaupunkiseudulla ja muissa Suomen kaupungeissa.

Typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylittymisen johdosta pääkaupunkiseudulla laadittiin ilmansuojelun toimintaohjelmat pitoisuuksien alentamiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi vuosille 2008–2016. Typpidioksidin raja-arvo tuli saavuttaa vuoteen 2010 mennessä. Ilmansuojeluohjelmien toimenpiteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet riittävästi. Suomi sai EU-komissiolta jatkoaikaa raja-arvon alittamiselle vuoden 2014 loppuun asti. Koska raja-arvojen alle ei vielä tuolloinkaan päästy, teki Helsinki ilmansuojelusuunnitelman vuosille 2017–2024.

Lue lisää: hel.fi/ilmansuojelu

Korkealla yläilmakehässä otsoni toimii suojakilpenä auringon vaarallista ultravioletti- eli UV-säteilyä vastaan. Sen sijaan lähellä maan pintaa olevassa alailmakehässä ja hengitysilmassa otsoni on ihmisille, eläimille ja kasvillisuudelle haitallinen ilmansaaste. Otsonia muodostuu ilmassa auringonsäteilyn vaikutuksesta hapen, typenoksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välisissä kemiallisissa reaktioissa. Otsonia ei siis ole päästöissä itsessään. Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsonia kuluu reaktioissa muiden ilmansaasteiden kanssa. Paikallisesti liikenteen typpimonoksidin päästöt reagoivat otsonin kanssa kuluttaen otsonia huomattavasti katuilmasta. Samalla syntyy muita haitallisia epäpuhtauksia kuten typpidioksidia. Suomessa otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan aurinkoisella säällä keväällä ja kesällä, kun auringon UV-säteily on korkeimmillaan. Otsonin kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen pitoisuuksia selvästi. Otsonipitoisuudet kohosivat pääkaupunkiseudulla 1990-luvun alussa ja ovat pysyneet siitä lähtien samalla tasolla tausta-alueilla. Liikenneympäristöissä pitoisuudet ovat nousseet lähemmäs taustatasoa myös viime vuosina, koska otsonia kuluttavien typenoksidien päästöt ovat vähentyneet edelleen (kuva 11.1). Pidemmät aikasarjat löytyvät Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)n liitteestä 9.‍

Otsonipitoisuuden vuosikeskiarvo oli Mäkelänkadulla 47 µg/m³, Kalliossa 52 µg/m³, Vartiokylässä 50 µg/m³ ja Luukissa 52 µg/m³ (kuva 11.2). Pitoisuudet olivat hieman korkeammat kuin edellisenä vuotena. Mäkelänkadun mittaukset aloitettiin 2015, ja vuosikeskiarvo on noussut joka vuosi (36, 37, 38, 42, 43, 44 ja 47 µg/m³). Syynä on liikenteen pakokaasujen puhdistuminen ja siten otsonia kuluttavien päästöjen väheneminen, jolloin otsonipitoisuudet kasvavat.

Otsonin terveysperusteinen tavoitearvo ei ylittynyt vuonna 2021, mutta pitkänajan tavoite ylittyi. Terveysperusteinen tavoitearvo (120 µg/m³) lasketaan 8 tunnin liukuvana keskiarvona ja se saa ylittyä 25 päivänä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona. Pitkän ajan tavoite on, että ylityksiä ei tapahtuisi ollenkaan. Vuonna 2021 ylityksiä oli asemasta riippuen 1–5 päivänä ja ne osuivat pääasiassa touko- ja kesäkuulle. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu pitkän aikavälin tavoite (AOT 40 indeksi) ylittyi Luukissa (taulukko 11.1). WHO:n ohjearvo otsonin kuukausipitoisuuksille (60 µg/m³, kesäkausi maalis-elokuu) ylittyi, kuten myös WHO:n kahdeksan tunnin liukuva ohjearvo (100 µg/m³) ylittyi kaikilla asemilla.

Otsonin episoditilanteet

Suomeen kulkeutuu runsaasti otsonia muualta Euroopasta. Korkeimmat pitoisuushuiput havaitaan yleensä aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä, kun ilmavirtaukset saapuvat Keski- ja Itä-Euroopan alueilta, missä saasteita on enemmän. Myös Itä-Euroopan maastopalojen ja peltojen kulotusten päästöt ovat todennäköisesti joskus osasyynä otsoniepisodeihin.

Otsoniepisodeiksi on luokiteltu tilanteet, jolloin 8 tunnin keskiarvopitoisuudet ylittävät 120 µg/m³. Tällaisia tilanteita oli pääkaupunkiseudulla touko- ja kesäkuussa. Toukokuussa 11.–13. päivä otsonin korkeimmat tuntipitoisuudet vaihtelivat Vartiokylän 128 µg/m³:n ja Kallion 137 µg/m³:n välillä. Kesäkuun 18.–20. päivä otsonin korkeimmat tuntipitoisuudet vaihtelivat Mäkelänkadun 127 µg/m³:n ja Luukin 140 µg/m³:n välillä. Ilmanlaatu ei heikentynyt huonoksi episodien aikana. Tiedotus- ja varoituskynnys eivät olleet vaarassa ylittyä. Kesän aikana ei ollut muita otsonin merkittäviä kaukokulkeumia.

Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, joten pitoisuudet ulkoilmassa ovat nykyisin matalia. Rikkidioksidi ei ole enää merkittävä ilmanlaadun ongelma pääkaupunkiseudulla. Satamien ja huippulämpökeskusten lähellä ei enää yleensä esiinny kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia, jotka haittaisivat lähistön asukkaita.

Pääkaupunkiseudun rikkidioksidipitoisuudet laskivat huomattavasti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Mittauksia aloitettaessa 1970-luvulla vuosipitoisuustaso oli yli 30 µg/m³, mutta nyt pitoisuudet ovat alle 1 µg/m³. Tärkeimpiä syitä pitoisuuksien laskuun olivat aluksi matalien lähteiden (muun muassa kiinteistökohtainen öljy- ja hiililämmityksen) päästöjen väheneminen. Lisäksi 1980-luvun puolivälistä alkaen voimalaitosten rikinpoistolaitosten rakentaminen, niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön siirtyminen ja maakaasun käytön yleistyminen laskivat rikkidioksidipitoisuuksia. Autoliikenteen rikkipäästöt olivat vielä 1980- ja 1990-luvuilla merkittävät ennen vähärikkiseen ja rikittömään polttoaineeseen siirtymistä. Myös laivaliikenteen päästönormit ovat tiukentuneet vuosina 2010 ja 2015. Vuoden 2015 tammikuussa astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1 prosentista 0,1 prosenttiin koko Itämerellä, mikä näkyy satamien ja niiden lähialueiden ilmanlaadussa (kuva 12.1).

Vuonna 2021 rikkidioksidin pitoisuuksia mitattiin Helsingin kaupunkitausta-asemalla Kalliossa, pääkaupunkiseudun alueellisella tausta-asemalla Luukissa ja sataman vaikutusalueella Katajanokalla sekä pääväylän vaikutusalueella Matinkylässä. Pitoisuudet olivat hyvin matalia ja selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella (kuva 12.2 ja taulukko 12.1 ja 12.2). Vuosikeskiarvo oli kaikilla mittausasemille alle 1 µg/m³. Korkeimmat mitatut vuorokausiarvot olivat Luukissa 3 µg/m³, Kalliossa ja Katajanokalla ja Matinkylässä 5 µg/m³. Korkeimmat tuntipitoisuudet olivat Luukissa 14 µg/m³, Kalliossa 27 µg/m³, Katajanokalla 23 µg/m³ ja Matinkylässä 20 µg/m³.

HSY:llä on neljä mittausasemaa, joilla seurataan ilmanlaatua kiinnostavissa erityiskohteissa vuoden tai kahden jaksoissa. Kohteiden ilmanlaatua seurataan esimerkiksi suurien päästömäärien tai heikkojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Vuonna 2021 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Töölöntullissa ja Katajanokalla, Espoossa Matinkylässä ja Vantaalla Ruskeasannassa. Lisätietoja vuoden 2021 mittausasemista löytyy Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)n liitteestä 19.

Katajanokka

Katajanokan mittausasemalla mitattiin vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x) ja rikkidioksidin (SO₂) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Katajanokanrannalla sataman pysäköintialueella (kuva 13.1). Aiemmin samassa paikassa on mitattu vuosina 2009 ja 2013. Mittauksilla selvitettiin satamatoiminnan vaikutuksia ilmanlaatuun.

‍Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa autoliikenne, sataman maaliikenne, laivaliikenteen päästöt sekä kaukokulkeuma. Mittaustulokset kuvaavat tasoa, jolle ihmiset altistuvat Eteläsataman vaikutusalueella.

Vuonna 2021 Katajanokan mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 12 µg/m³. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Katajanokan mittausasemalla. Vuorokausiohjearvon pitoisuustason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 17. Korkein vuorokausipitoisuus 49 µg/m³ mitattiin 9. joulukuuta ja korkein tuntipitoisuus 108 µg/m³ mitattiin 19. kesäkuuta illalla. Pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa selvästi. Pitoisuuksien vaihtelu vuorokaudenajan mukaan liittyy laivojen aikatauluihin ja laivoille tulevan ja poistuvan liikenteen rytmiin (kuva 13.2).

Typpidioksidin pitoisuuksia on kartoitettu Katajanokalla myös passiivikeräinmenetelmällä aina vuodesta 2008 eteenpäin. Mittausaikana typpidioksidin vuosipitoisuus ei ole ylittänyt raja-arvoa (kuva 13.3). Vuonna 2021 Katajanokalla, Länsisatamassa ja Etelärannassa typpidioksidin vuosipitoisuudet nousivat noin kymmenyksen (12–15 %) verrattuna vuoteen 2020, jolloin pitoisuudet olivat poikkeuksellisen matalia. Helsingin satamien matkustajaliikenne väheni edelleen vuonna 2021, mutta kokonaistavaraliikenne kasvoi vuoteen 2020 verrattuna. Osa typpidioksidin pitoisuuksien noususta selittyy satamaliikenteen sekä maaliikenteen kasvamisella. Passiivikeräintuloksista lisää kappaleessa 17.12.

Vuonna 2010 ja 2015 tapahtuneen laivaliikenteen päästönormien tiukentumisen seurauksena, kun alusten polttoaineen rikkipitoisuutta tiukennettiin, on satamien mittaustuloksissa näkynyt rikkidioksidin pitoisuudessa selvä lasku (kuva 13.4). Vuosina 2008–2014 Helsingin eri satamissa tehdyissä mittauksissa vuosipitoisuudet olivat tasoa 3–7 µg/m³. Vuonna 2021 Katajanokan rikkidioksidin vuosikeskiarvo oli 0,8 µg/m³. Vuonna 2013, ennen viimeisintä päästönormien tiukentamista, rikkidioksidin vuosipitoisuus oli Katajanokan mittausasemalla 3,2 µg/m³. Rikkidioksidin pitoisuudet olivat vuonna 2021 selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella. Korkein vuorokausipitoisuus oli 5 µg/m³ ja korkein tuntipitoisuus oli 23 µg/m³.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 9 µg/m³, mikä on samaa tasoa kuin Kallion kaupunkitausta-alueella mitatut pitoisuudet. Katajanokan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Katajanokalla oli vuonna 2021 yksi hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitys. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt Katajanokalla, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Vuonna 2021 korkein vuorokausipitoisuus 52 µg/m³ mitattiin 23. kesäkuuta ja korkein tuntipitoisuus 201 µg/m³ mitattiin 19. maaliskuuta. Korkeat pitoisuudet johtuivat katupölystä.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,4 µg/m³. Pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n vuosiohjearvon (5 µg/m³) tasolla. Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 11. Katajanokan pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin Vartiokylän pientaloalueella (5,3 µg/m³) ja matalampi kuin pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla (6–7 µg/m³). Katajanokalla korkein vuorokausipitoisuus 25,3 µg/m³ mitattiin 1. marraskuuta ja korkein tuntipitoisuus 41,6 µg/m³ mitattiin 13. toukokuuta.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Katajanokan mittauspisteessä 85 % ajasta hyvä, 14 % ajasta tyydyttävä ja 1 % ajasta välttävä (kuva 13.5). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 6. Huonot ja erittäin huonot ilmanlaadun tunnit sijoittuvat maalis- ja kesäkuulle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Edellisen kerran Katajanokalla mitattiin ilmansaasteiden pitoisuuksia vuonna 2013, jolloin typpidioksidin vuosipitoisuus oli 18 µg/m³. Vuonna 2009 vuosipitoisuus oli 16 µg/m³. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä ja typpidioksidin pitoisuuksiin vaikuttaakin paljon liikennemäärien muutokset. Aiempien vuosien (2009, 2013) mittauksissa pienhiukkasten vuosipitoisuudet olivat 7,7 ja 8,0 µg/m³ ja vuonna 2021 vuosikeskiarvo oli 5,4 µg/m³.

Töölöntulli

Töölöntullin mittausasemalla mitattiin vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x) ja mustan hiilen (BC) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Mannerheimintien varrella alle metrin päässä ajokaistan reunasta (kuva 13.6). Samassa paikassa on ollut mittausasema myös vuosina 2006, 2010 ja 2015. Mittauksilla selvitettiin, millainen ilmanlaatu on rakennusten reunustamalla vilkkaasti liikennöidyllä katualueella. Mittauksilla haluttiin myös selvittää ilmansaasteiden pitoisuuksien kehittymistä alueella.

Töölöntullin mittausasemalla typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 25 µg/m³. Pitoisuus oli korkeampi kuin Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa mitattu 20 µg/m³. Mannerheimintiellä Töölöntullin kohdalla on hieman suuremmat liikennemäärät kuin Mäkelänkadulla. Pakokaasuperäiset tyyppidioksidin pitoisuudet laimenevat heikosti Töölöntullin ja Mäkelänkadun mittausasemien katukuilumaisissa ympäristöissä. Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä, aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat ja laskivat hieman iltapäivällä ja nousivat taas iltaa kohden (kuva 13.7). Korkein Töölöntullissa mitattu typpidioksidin tuntipitoisuus oli 130 µg/m³ ja se mitattiin 18. helmikuuta. Korkein vuorokausipitoisuus 71 µg/m³ mitattiin 10. helmikuuta.

Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot eivät ylittyneet Töölöntullin mittausasemalla. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) kuitenkin ylittyivät. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 165.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli Töölöntullissa 18 µg/m³, mikä on korkeampi kuin Mäkelänkadulla mitattu vuosipitoisuus (16 µg/m³). Töölöntullissa oli vuoden 2021 aikana 18 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä, suurin osa näistä osui maalis-huhtikuun katupölykaudelle. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt Töölöntullissa, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Vuoden korkein tuntipitoisuus 364 µg/m³ sekä korkein vuorokausipitoisuus 177 µg/m³ mitattiin katupölykaudella 5. ja 6. maaliskuuta.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoa Töölöntullissa. Kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, kk toiseksi suurin vrk-arvo) ylittyi Töölöntullissa katupölyaikaan maalis- ja huhtikuussa sekä joulukuussa. WHO:n vuosiohjearvo (15 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (45 m³, 3 ylitystä vuodessa sallitaan) ylittyivät Töölöntullin mittausasemalla. WHO:n vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 23.

Pienhiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvo oli 6,8 µg/m³. Töölöntullissa mitattu pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli hieman matalampi kuin Mannerheimintien vilkasliikenteisessä keskustassa mitattu vuosipitoisuus (7,2 µg/m³). Töölöntullissa mitatut pienhiukkasten pitoisuudet olivat alle raja-arvojen ja kansallisten ohjearvojen. WHO:n vuosiohjearvo (5 µg/m³) ylittyi Töölöntullin mittausasemalla. WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 9. Korkein vuorokausipitoisuus 22,1 µg/m³ mitattiin 1. marraskuuta ja korkein tuntipitoisuus 38,2 µg/m³ mitattiin 28. heinäkuuta

Mustan hiilen vuosikeskiarvo oli Töölöntullissa 0,8 µg/m³. Pitoisuus oli korkeampi kuin muilla vilkasliikenteisillä asemilla mitatut vuosipitoisuudet. Korkein vuorokausipitoisuus 2,7 µg/m³ mitattiin 9. joulukuuta ja korkein tuntipitoisuus 8,4 µg/m³ mitattiin 18. toukokuuta. Töölöntullissa liikenteen vaikutus mustan hiilen vuorokausipitoisuuksien vaihteluun näkyi pitoisuuksien nousuna arkiaamuisin- ja iltaisin (Kuva 13.7).

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Töölöntullin mittauspisteessä 61 % ajasta hyvä, 31 % ajasta tyydyttävä, 6 % ajasta välttävä ja 2 % ajasta huonoa (kuva 13.8). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 168. Huonot ja erittäin huonot ilmanlaadun tunnit sijoittuvat maalis- ja huhtikuulle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Edellisen kerran Töölöntullissa on mitattu ilmansaasteiden pitoisuuksia vuosina 2015, 2010 ja 2006. Kaikkien mitattujen ilmansaasteiden pitoisuudet olivat vuonna 2021 matalampia kuin aiempina mittausvuosina. Vuonna 2015 typpidioksidin vuosipitoisuus oli 42 µg/m³, mikä on yli vuosiraja-arvon. Vuonna 2010 typpidioksidin vuosipitoisuus oli 53 µg/m³ ja vuonna 2006 vuosipitoisuus oli 54 µg/m³. Typpidioksidin pitoisuuksien laskuun Töölöntullin mittausasemalla on vaikuttanut HSL:n bussikannan päästöjen väheneminen sekä autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikat.

Vuonna 2015 hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli 23 µg/m³ ja vuonna 2010 vuosipitoisuus oli 27 µg/m³ ja vuonna 2006 vuosipitoisuus oli 38 µg/m³. Viime vuosina katujen tehostettu puhdistus ja pölynsidonta laimealla kalsiumkloridiliuoksella ovat vähentäneet katupölyn määrää, mikä on nähty myös pölyisten päivien määrän vähentymisenä. Vuonna 2006 pölyisten päivien määrä ylitti vielä raja-arvon (35 kpl/vuosi) Töölöntullissa. Vuonna 2021 pölyisiä päiviä oli Töölöntullin mittausasemalla 18. Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet Töölöntullin mittauspisteessä. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 9,5 µg/m³ vuonna 2015 ja vuonna 2010 vuosipitoisuus oli 13,0 µg/m³.

Matinkylä

Matinkylän mittausasemalla mitattiin vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x) ja rikkidioksidin (SO₂) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Gräsanlaaksossa lähellä Länsiväylää (kuva 13.9). Samassa paikassa on ollut mittauksia myös 1995 ja 2011. Mittausympäristö on kuitenkin muuttunut huomattavasti ja vuoden 2021 tulokset eivät ole suoraan verrattavissa aiempiin mittaustuloksiin. Mittauksien avulla selvitettiin vilkasliikenteisen alueen ilmanlaatua.

Vuonna 2021 Matinkylän mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 14 µg/m³. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Matinkylän mittausasemalla. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 37 vuonna 2021. Korkein vuorokausipitoisuus 92 µg/m³ mitattiin 19. tammikuuta ja korkein tuntipitoisuus 148 µg/m³ 18. tammikuuta. Pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa selvästi. Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä, aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat ja laskivat iltapäivällä ja nousivat taas iltaa kohden (kuva 13.10). Typpidioksidin pitoisuudet olivat korkeimmillaan, kun tuulensuunta oli koillisesta ja idästä Gräsanlaakson suunnalta. Lisätietoja tuulensuunnan vaikutuksesta pitoisuuksiin löytyy liitteestä Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)n liitteestä 13.3.

Vuonna 2021 Matinkylän rikkidioksidin vuosikeskiarvo oli 0,5 µg/m³. Rikkidioksidin pitoisuudet olivat vuonna 2021 selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella. Korkein vuorokausipitoisuus oli 4,6 µg/m³ ja korkein tuntipitoisuus oli 20,3 µg/m³. Rikkidioksidin pitoisuudet olivat matalampia Matinkylän mittausasemalla kuin sataman vaikutusalueella Katajanokan mittausasemalla.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 15 µg/m³, mikä on samaa tasoa kuin Leppävaaran sekä Mäkelänkadun mittausasemilla mitatut pitoisuudet. Matinkylän mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja tai kansallisia ohjearvoja. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus ylitti kuitenkin WHO:n vuosiohjearvon. Matinkylässä oli vuonna 2021 kahdeksan hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt Matinkylässä, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Vuonna 2021 korkein vuorokausipitoisuus 121 µg/m³ mitattiin 23. maaliskuuta ja korkein tuntipitoisuus 712 µg/m³ mitattiin 22. maaliskuuta. Korkeat pitoisuudet johtuivat katupölystä. WHO:n vuorokausiohjearvot hengitettäville hiukkasille ylittyivät Matinkylän mittausasemalla. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 11 vuoden aikana.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 6,1 µg/m³. Matinkylän pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin Leppävaaran vilkasliiketeisen keskuksen vuosipitoisuus (6,0 µg/m³). Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli Matinkylässä selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta yli WHO:n vuosiohjearvon. Myös pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 14 vuoden aikana. Matinkylässä korkein vuorokausipitoisuus 25,2 µg/m³ mitattiin 1. marraskuuta ja korkein tuntipitoisuus 70,0 µg/m³ mitattiin 22. maaliskuuta.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Matinkylän mittauspisteessä 75 % ajasta hyvä, 21 % ajasta tyydyttävä, 4 % ajasta välttävä ja 1 % ajasta huonoa (kuva 13.11). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 71. Huonot ja erittäin huonot ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa maalis- ja huhtikuulle ja johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Ruskeasanta

Ruskeasannan mittausasemalla mitattiin vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x), mustan hiilen (BC), bentso(a)pyreenin (BaP) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Sireenitien varressa (kuva 13.12). Samassa paikassa on ollut mittausasema myös vuonna 2014. Ruskeasannan lähiympäristössä on runsaasti pientaloasutusta ja alueen kadut ovat vähäliikenteisiä. Mittauksilla selvitettiin ilmanlaatua pientaloalueella ja sitä, miten puunpoltto vaikuttaa ilmanlaatuun. Mittauksilla selvitettiin myös ilmansaasteiden pitoisuuksien kehittymistä.

Pientaloalueiden ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä tulisijojen käyttö ja katujen pölyäminen. Tulisijojen käyttö on seudulla usein satunnaista lisälämmitystä, mutta koska asuinalueet ovat kaupunkialueilla tiiviitä, voi lähinaapureille koituva savuhaitta olla merkittävä. Paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavat ratkaisevasti myös maastonmuodot ja sääolot, joiden vuoksi ilmanlaatu voi heiketä paikallisesti etenkin kylminä ja heikkotuulisina päivinä. Ruskeasannan mittausasemalla mitattuihin pitoisuuksiin ei lähiliikenteellä ole merkittävää vaikutusta, koska liikennemäärät alueella ovat vähäisiä.

Vuonna 2021 Ruskeasannan mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 9 µg/m³, mikä on samaa tasoa kuin Vartiokylän pientaloalueen mittausasemalla Helsingissä. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. Ruskeasannan typpidioksidin vuosipitoisuus oli alle WHO:n vuosiohjearvon (10 µg/m³), mutta vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 14. Korkein vuorokausipitoisuus 50 µg/m³ mitattiin 19. tammikuuta ja korkein tuntipitoisuus 87 µg/m³ mitattiin 18. helmikuuta. Typpidioksidin mittaustulokissa on nähtävissä pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla (kuva 13.13).

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli Ruskeasannassa 10 µg/m³, pitoisuus oli sama myös Vartiokylän sekä Kallion mittausasemilla. Tikkurilan vilkasliikenteisen keskustan mittausasemalla mitattu hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli 11 µg/m³. Ruskeasannan vuoden 2021 korkein vuorokausipitoisuus 52 µg/m³ mitattiin 23. maaliskuuta ja korkein tuntipitoisuus 359 µg/m³ mitattiin 11. helmikuuta. Korkeat pitoisuudet johtuivat katupölystä.

Ruskeasannan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja tai kansallisia ohjearvoja. Ruskeasannassa oli vuonna 2021 kolme hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) hengitettäville hiukkasille ylittyi Ruskeasannan mittausasemalla. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 4.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,8 µg/m³, eli sama kuin Kallion kaupunkitaustan asemalla mitattu vuosipitoisuus ja samalla tasolla kuin Tikkurilan vilkasliiketeisen keskuksen vuosipitoisuus (6,1 µg/m³). Pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta hieman yli WHO:n vuosiohjearvon. Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuoden aikana vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 18. Ruskeasannassa korkein vuorokausipitoisuus 26,0 µg/m³ mitattiin 1. marraskuuta ja korkein tuntipitoisuus 57,1 µg/m³ mitattiin 11. helmikuuta. Puunpolton vaikutus pientaloalueen ilmanlaatuun näkyi pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksien nousuna iltaisin.

Mustan hiilen vuosikeskiarvo oli Ruskeasannassa 0,6 µg/m³. Pitoisuus oli samaa tasoa kuin Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa (0,6 µg/m³). Korkein vuorokausipitoisuus 5,6 µg/m³ mitattiin 23. tammikuuta ja korkein tuntipitoisuus 16,7 µg/m³ mitattiin 18. tammikuuta. Puunpolton vaikutus pientaloalueen ilmanlaatuun näkyi pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksien nousuna iltaisin (kuva 13.13). Vuorokausivaihtelun lisäksi pitoisuuksissa oli huomattavissa kuukausivaihtelua. Talvikuukausina (joulu−helmikuu) kuukausipitoisuudet olivat 1,1–1,2 µg/m³ ja kesäkuukausina (kesä−elokuu) 0,3–0,4 µg/m³.

Ruskeasannan bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvo oli 0,7 ng/m³. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat 0,1 ng/m³ ja 1,9 ng/m³ välillä. Vuosikeskiarvo oli kaksinkertainen verrattuna Mäkelänkadun ja Kallion vuosipitoisuuksiin. Puunpoltto nosti bentso(a)pyreenin pitoisuuksia erityisesti lämmityskaudella.

LDSA:n vuosikeskiarvo oli 10,2 µm²/cm³, mikä on samaa tasoa kuin Kallion kaupunkitausta-asemalla. Korkein vuorokausipitoisuus oli 45,9 µm²/cm³ ja korkein tuntipitoisuus oli 109,8 µm²/cm³. LDSA-pitoisuuksien vuorokaudenaikavaihtelussa näkyivät selvästi liikenteen päästöt erityisesti aamuisin ja iltaisin myös puunpolton päästöt (kuva 13.13).

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Ruskeasannan mittauspisteessä 84 % ajasta hyvä, 15 % ajasta tyydyttävä ja 2 % ajasta välttävä (kuva 13.14). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 27. Huonot ja erittäin huonot ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa maalis- ja huhtikuulle ja johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Kaikkien mitattujen ilmansaasteiden pitoisuudet olivat vuonna 2021 matalampia kuin vuonna 2014, jolloin Ruskeasannassa oli edellisen kerran ilmanlaadun mittausasema. Vuonna 2014 typpidioksidin vuosipitoisuus oli 13 µg/m³, pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 10,8 µg/m³, mustan hiilen vuosipitoisuus oli 0,8 µg/m³ ja bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli 1 ng/m³.

Ilmatieteen laitoksen mukaan (b 2022 ) vuosi 2021 oli Suomessa kahta edellistä mittausvuotta kylmempi. Vuoden 2021 keskilämpötila oli hyvin lähellä vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa. Vuonna 2021 Ilmatieteen laitos siirtyi käyttämään uutta ilmastollista vertailukautta (1991–2020), joka on noin 0,6 astetta edellistä vertailukautta (1981–2010) lämpimämpi.

Vuonna 2021 erittäin lämpimät ja kylmät säät kumosivat toistensa vaikutusta, ja vuosi oli kokonaisuudessaan lähellä keskimääräistä vertailukauden (1991–2020) lämpötilaa (Ilmatieteen laitos b 2022). Tammikuussa lämpötilat olivat Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Helsingin Kaisaniemen sääasemien mittauksissa vertailukauden tasolla (Ilmatieteen laitos a 2022). Helmikuussa oli 2–3 astetta kylmempää kuin vertailukaudella yleensä. Ilmanlaatua heikentäviä inversiotilanteita oli kovien pakkasten ja tyynen sään aikaan tammikuun puolessa välissä sekä helmikuussa. Tammikuun alkupuolella mitattiin Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Helsingin Kaisaniemen sääasemilla vertailukautta suurempia sademääriä. Helmikuussa sademäärät olivat vertailukautta pienempiä.

Kevätkuukausina (maalis–toukokuu) lämpötilat olivat Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Helsingin Kaisaniemen sääasemilla samalla tasolla kuin vertailukaudella (1991–2020) (Ilmatieteen laitos a 2022). Terminen kevät, jolloin vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi yli nollan, alkoi pääkaupunkiseudulla 21.3.2021 (Ilmatieteen laitos d 2022 ). Vuonna 2020 kevät alkoi jo maaliskuun ensimmäinen päivä. Kevätkuukausina sademäärät olivat vertailukauden tasolla, luukuun ottamatta toukokuuta, jolloin sademäärät olivat kaksinkertaisia vertailukauteen nähden.

Kesä 2021 oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä, ja erityisesti alkukesä eli kesäkuu oli ennätyksellisen lämmin. Kesä- ja heinäkuussa lämpötilat olivat noin 3–4 astetta vertailukautta (1991–2020) lämpimämmät ja elokuu oli vertailukautta hieman viileämpi (Ilmatieteen laitos a 2022). Kesä oli viileästä elokuusta huolimatta ennätyksellisen lämmin Helsingin Kaisaniemessä. Kesä- ja heinäkuussa satoi myös vähemmän kuin vertailukaudella. Elokuu oli Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Helsingin Kaisaniemen sääasemilla kesäkuukausista sateisin, ja sademäärät olivat jopa kaksinkertaisia vertailukauteen nähden.

Syyskuussa oli Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Helsingin Kaisaniemen sääasemilla hieman vertailukautta (1991–2020) kylmempää ja lokakuussa hieman lämpimämpää (Ilmatieteen laitos a 2022). Marraskuussa oltiin taas vertailukauden tasolla ja joulukuu oli useamman asteen vertailukautta kylmempi. Syksyllä sademäärät palasivat lähemmäs vertailukautta. Joulukuussa sademäärä oli vielä vertailukautta selvästi vähäisempää (kuva 14.1.)

Pääkaupunkiseudulla yleisin tuulensuunta oli lounas kuten tyypillisesti (kuva 14.2). Lisätietoja löytyy Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)n liitteestä 16.

‍

Inversio
Inversio syntyy useimmiten selkeän ja tyynen yön aikana, jolloin maanpinnan lähellä oleva ilma jäähtyy korkeammalla olevaa ilmaa kylmemmäksi. Normaalisti tilanne on päinvastainen. Inversiotilanteessa liikenteen päästöt kertyvät hengitysilmaan, koska ne eivät pääse sekoittumaan ja laimenemaan pystysuunnassa. Kylminä pakkaspäivinä inversiotilanne voi kestää pitkään, kun taas muulloin auringon lämpö lopettaa inversiotilanteen yleensä aamuruuhkan jälkeen.

Merkittävimmät ilmansaasteiden päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat tieliikenne, puunpoltto tulisijoissa ja energiantuotanto. Pitkällä aikavälillä päästöt ovat laskeneet huomattavasti. Tässä vuosiraportissa kuvaajat on pääasiassa piirretty vuosille 2002–2021. Pidempiä aikasarjoja löytyy aiemmista vuosiraporteista sekä osoitteesta hsy.fi/paastotrendit. Päästötrendit sivulle on koottu päästölähteittäin pääkaupunkiseudun päästötietoja, joidenkin päästölähteiden osalta aina vuodesta 1986 eteenpäin.

Suurin osa pääkaupunkiseudun rikkidioksidin päästöistä tulee energiantuotannosta (taulukko 15.1 ja kuva 15.1). Vuonna 2021 typenoksidien päästöistä 50 % tuli energiantuotannosta ja 32 % tieliikenteestä. Hiukkaspäästöistä suurin osa tulee puunpoltosta tulisijoissa.

Vuonna 2021 rikkidioksidin päästöt kasvoivat noin 21 %, typenoksidien päästöt noin 1 % ja hiukkaspäästöt laskivat noin 8 % vuoteen 2020 verrattuna (kuva 15.1). Poikkeuksellisen kylmä alkuvuosi lisäsi keskimäärin kaukolämmön tuotantoa, mikä myös lisäsi energiantuotannon päästöjä. Lisäksi kivihiilen ja öljyn lisääntynyt käyttö polttoaineena kasvatti rikkidioksidin päästöjä.

Pääkaupunkiseudun päästöt ovat laskeneet merkittävästi pitkällä aikavälillä. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980–1990-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia, siirryttiin niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön ja maakaasun käyttö yleistyi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana trendi on ollut laskeva erityisesti tieliikenteen vähentyneiden päästöjen takia. Päästöjä on vähentänyt myös autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikkojen kehitys. Seuraavissa luvuissa käsitellään erikseen kutakin päästösektoria.

Vaikutukset ilmanlaatuun

• Autoliikenteellä on suuri vaikutus ilmanlaatuun, koska pakokaasupäästöt vapautuvat hengityskorkeudelle. Lisäksi autoliikenne tuottaa epäsuoria hiukkaspäästöjä eli katupölyä.
• Työmaat aiheuttavat erityisesti pölyhaittoja.
• Tulisijojen päästöt voivat ajoittain heikentää ilmanlaatua merkittävästi pientalovaltaisilla asuinalueilla.
• Laivaliikenne voi aiheuttaa hetkittäin korkeita pitoisuuksia satamien lähialueilla.
• Energiantuotannon päästöt vapautuvat korkeista piipuista, joten niillä on melko vähäinen vaikutus hengitysilman laatuun.
• Teollisuutta on pääkaupunkiseudulla vain vähän, joten sen osuus alueen kokonaispäästöistä on pieni. Teollisuuden päästöt aiheuttavat kuitenkin toisinaan paikallisia ongelmia, kuten haju- ja pölyhaittoja.
• Kasvihuonekaasupäästöt eivät vaikuta hengitysilman laatuun, ja niistä HSY laatii vuosittain erillisen raportin.‍

¹⁾ Ympäristöhallinnon YLVA-tietojärjestelmään raportoidut päästötiedot v. 2020 ELY:n valvomista laitoksista. Energiantuotannon, satamien ja lentoliikenteen päästötiedot saadaan suoraan toiminnanharjoittajilta paitsi energiantuotannon CO- ja VOC-päästötiedot, jotka ovat Vahdista. (Uudenmaan ELY-keskus 2022)
²⁾ Puunpolton päästöarvio vuodelle 2018 (Ohtonen ym. 2020, HSY:n julkaisuja 1/2020)
³⁾ LIPASTO -laskentajärjestelmällä arvioidut päästöt vuodelta 2021 (Eckhardt, J. 2022). Lisäksi liikenteen ei-pakokaasuperäisiä hiukkaspäästöjä arviolta 600–1500 t/a (Kupiainen ym. b 2015)
⁴⁾ Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt.
- arvio puuttuu

Energiantuotanto ja muut pistelähteet

Energiantuotanto

Suurin osa pääkaupunkiseudun energiantuotannon päästöistä tulee voimalaitoksista. Lämpökeskuksia käytetään yleisimmin talvella lisälämmön tuotantoon. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle eivätkä yleensä aiheuta paikallisesti korkeita pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudulla sähköenergia ja kaukolämpö tuotetaan pääosin yhteistuotantona, jolloin polttoainetta säästyy ja päästöjä jää syntymättä noin 40 % verrattuna siihen, että sähkö ja lämpö tuotettaisiin erikseen.

Pidemmällä aikavälillä energiantuotannon päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia. Päästöjä on myös laskenut öljyn vähentynyt käyttö sähkön- ja lämmöntuotannossa viimeisen parinkymmen vuoden aikana. Lämpökeskuksissa öljyä on korvattu kivihiilellä ja maakaasulla sekä kotimaisilla polttoaineilla. Öljyä käytetään nykyään pääasiassa varapolttoaineena.

Päästöjä on vähennetty myös korvaamalla kivihiiltä vähäpäästöisemällä maakaasulla. Maakaasun lähipäästöt ovat pienemmät kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla, eikä siitä synny lainkaan haitallisia rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Päästöjen vähenemisen taustalla on ollut myös biomassan lisääntynyt käyttö energianlähteenä. Biomassan osuus polttoaineena on kasvanut tasaisesti viime vuosina pääkaupunkiseudulla. Vuoteen 2020 verrattuna biomassan osuus polttoaineena kasvoi vuonna 2021 noin 40 %. Kaikista käytetyistä polttoaineista biomassan osuus oli vuonna 2021 noin viidenneksen. Viimeisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna biomassan osuus polttoaineena kasvoi 65 % vuonna 2021.

Energiatuotannon päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet myös kiristyvät päästörajat sekä kehittyvät poltto- ja puhdistustekniikat. Vuosittaiset muutokset johtuvat mm. sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Merkittäviä tekijöitä energiantuotannon päästöjen vähentymiseen ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta.

Korkean hinnan takia vuonna 2021 pääkaupunkiseudulla maakaasun osuus polttoaineena oli kolmanneksen pienempi kuin vuonna 2020. Eri polttoaineiden käyttöön vaikuttaa niiden saatavuus ja hinta.

Pääkaupunkiseudulla on kolme ympäristöluvallista energiantuotantoyhtiötä: Helen Oy, Fortum Power and Heat Oy (tässä raportissa Fortum Espoo) ja Vantaan Energia Oy. Yhtiöillä on alueella kuusi sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitosta, 21 lämpökeskusta, Katri Valan lämpöpumppulaitos ja Kellosaaren varavoimalaitos (kuva 15.2).

Energiantuotannon osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2021 rikkidioksidipäästöistä oli 97 %, typenoksidien päästöistä 50 % ja hiukkaspäästöistä 25 % (taulukko 15.1). Vuonna 2021 energiantuotanto pääkaupunkiseudulla lisääntyi noin 13 % verrattuna edelliseen vuoteen. Vertailuvuosi 2020 oli poikkeuksellisen leuto ja energiantuotanto oli alhaisemmalla tasolla verrattuna aiempiin vuosiin. Edelliseen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna energiantuotanto kasvoi vuonna 2021 alle 1 % (kuva 15.3). Poikkeuksellinen talvi vaikutti sekä kaukolämmön kysyntään että tuotanto-olosuhteisiin. Ennätyksellisen kylmä talvi lisäsikin lämmön kysyntää, mikä näkyi energiantuotantoluvuissa.

Energiantuotannon päästöt ja ominaispäästöt vaihtelevat vuosittain (kuva 15.4 ja taulukko 15.2). Edellisvuoteen verrattuna energiantuotannon rikkidioksidipäästöt lisääntyivät 22 % ja typenoksidipäästöt 16 %. Vuonna 2021 hiukkaspäästöt vähenivät 18 % verrattuna edelliseen vuoteen. Verrattuna edellisen 10 vuoden keskiarvoihin rikkidioksidipäästöt olivat 40 %, typenoksidipäästöt 34 % ja hiukkaspäästöt 55 % pienemmät. Myös ominaispäästöissä oli laskua. Energiantuotannon ominaispäästöillä tarkoitetaan päästömäärää, joka aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti (yksikkö mg/kWh). Ominaispäästöihin vaikuttavat muun muassa energiantuotannon ja siirron häviöt sekä polttoaine ja sen laatu.

Vuonna 2021 energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista suurin osa oli kivihiiltä ja maakaasua (50 % ja 30 %). Bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien, turpeen ja yhdyskuntajätteen osuus käytetyistä polttoaineista oli yhteensä 18 %. Öljyn osuus energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista oli 3 %. Vuoteen 2020 verrattuna kivihiilen kulutus kasvoi 39 % kuten myös bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien, turpeen ja yhdyskuntajätteen yhteenlaskettu kulutus, myös öljyn kulutus kasvoi. Maakaasun kulutus väheni 29 %. (Helen Oy 2022, Fortum Espoo 2022, Vantaan Energia 2022)

Helen Oy:n energiantuotanto kasvoi 6 % vuonna 2021 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt kasvoivat 36 % (ominaispäästöt 28 %), typenoksidipäästöt kasvoivat 20 % (ominaispäästöt 13 %) ja hiukkaspäästöt vähentyivät 16 % (ominaispäästöt 21 %) edellisvuoteen verrattuna. Verratessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon rikkidioksidipäästöt olivat noin 7 %, typenoksidipäästöt 31 % ja hiukkaspäästöt 48 % pienemmät. (Helen Oy 2022)

Vuonna 2021 Fortum Espoon energiantuotanto kasvoi 20 % edellisvuoteen verrattuna. Rikkidioksidipäästöt vähenivät 38 % (ominaispäästöt 48 %), typenoksidipäästöt 2 % (ominaispäästöt 19 %) ja hiukkaspäästöt 44 % (ominaispäästöt 51 %) edelliseen vuoteen verrattuna. Edellisten 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 77 %, typenoksidipäästöt 48 % ja hiukkaspäästöt 77 % pienemmät. (Fortum Espoo 2022).

Vantaan Energian energiantuotanto kasvoi 39 % vuonna 2021 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt kasvoivat kolminkertaiseksi vuoteen 2020 verrattuna, jolloin päästöt olivat poikkeuksellisen matalia, ja myös ominaispäästöt kasvoivat. Typenoksidipäästöt kasvoivat edellisvuoteen verrattuna 23 % (ominaispäästöt vähenivät 12 %). Hiukkaspäästöt kasvoivat 75 % (ominaispäästöt 26 %) verrattuna edellisvuoteen. Edellisen 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat kuitenkin 71 % ja typenoksidipäästöt 25 % pienemmät, hiukkaspäästöt olivat 59 % suuremmat. (Vantaan Energia 2022)

Pienet pistelähteet

Pienillä pistelähteillä tarkoitetaan tässä ympäristöhallinnon YLVA -järjestelmään raportoituja vuoden 2020 päästöjä. Järjestelmään raportoidaan ympäristölupavelvollisten laitosten päästöjä, joita ovat esimerkiksi kaatopaikkakaasulaitokset, jätevedenpuhdistamot, lääketehtaat, painolaitokset, pakkausteollisuus, maalaamot, polttoainevarastot, louhinta ja murskausalueet sekä asfalttiasemat. Pääkaupunkiseudulla on melko vähän lupavelvollisia laitoksia, mutta matalan päästökorkeuden takia niillä voi olla paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun.

Päästöarvio Pienet pistelähteet sisälsivät vuosina 2007–2014 myös kunnille ilmoitetut muut ympäristölupavelvolliset pistelähteet. Tässä vuosiraportissa raportoidaan pienistä pistelähteistä vain ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoidut päästöt. Tässä esitetyt YLVA-päästötiedot ovat vuodelta 2020 (Uudenmaan ELY-keskus 2022). Kauniaisissa ei ole merkittäviä pieniä pistelähteitä

Liikenne

Tieliikenne

Tieliikenteen päästöissä on mukana henkilöautojen, linja-autojen, pakettiautojen, kuorma-autojen, moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen päästöt. Tieliikenteestä aiheutuvia merkittävimpiä suoria pakokaasupäästöjä ovat hiukkaset, typenoksidit, hiilimonoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), jotka ovat pääosin hiilivetyjä (HC).

Pakokaasupäästöt ovat 2000-luvulla laskeneet teknisen kehityksen myötä liikenteen kasvusta huolimatta (kuva 15.1). Vuonna 2007 pitkään jatkunut kasvu tieliikenteen liikennesuoritteessa (ajetut kokonaiskilometrit vuodessa) pysähtyi ja suorite lähti laskemaan, mutta vuodesta 2014 alkaen se on taas lähtenyt kasvuun. Muutokset päästökertoimissa ja suoritearvioissa vaikuttavat osittain lukuihin. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostattaa ilmaan teiden pinnalta erikokoisia hiukkasia (resuspensio). Ne ovat peräisin mm. asfaltin kulumisesta ja hiekoitussepelistä sekä renkaiden ja jarrujen kulumatuotteista.

Vuonna 2020 koronapandemia laski liikennemääriä pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2021 tieliikennesuorite oli vielä noin 6 % pienempi kuin ennen koronapandemiaa vuonna 2019. Tieliikenteen pakokaasut tuottivat pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä 32 % ja hiukkaspäästöistä 23 %. Pääkaupunkiseudulla hiilivetypäästöistä noin 41 % ja häkäpäästöistä 51 % tulee tieliikenteestä (taulukko 15.1).

Liikennesuorite vuonna 2021 oli pääkaupunkiseudun yleisillä teillä ja kaduilla noin 5 800 miljoonaa ajoneuvokilometriä. Henkilöautojen osuus liikennesuoritteesta oli noin 78 %, paketti- ja kuorma-autojen osuus oli yhteensä noin 16 %, linja-autojen osuus oli noin 1,5 % ja moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen osuus oli yhteensä noin 4 %. Tarkemmin tarkasteltuna suurimmat osuudet vuoden 2021 liikennesuoritteesta olivat katalysaattoreilla varustetuilla bensiinikäyttöisillä henkilöautoilla (57 %) sekä dieselkäyttöisillä henkilöautoilla (40 %). (Eckhardt 2022)

Kupiaisen ym. (b 2015) tekemän suuntaa antavan arvion mukaan pääkaupunkiseudun liikenteen ei-pakokaasuperäisten hiukkasten päästöt olivat vuosina 2008–2012 PM_2,5-kokoluokassa noin 100–165 t/v ja PM₁₀-kokoluokassa noin 600–1150 t/v. Vuonna 2021 liikenteen suorat pakokaasun hiukkaspäästöt olivat 63 tonnia, joten sekä pakokaasujen että katupölyn hiukkasilla on erittäin merkittävä vaikutus ilmanlaatuun pääkaupunkiseudulla.

Päästöarvio Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorat päästöt vuodelta 2021 on saatu VTT:ltä (Eckhardt 2022). Päästöt on arvioitu käyttäen VTT:n LIPASTO-laskentamallin (lipasto.vtt.fi) LIISA-laskentajärjestelmää, johon on päivitetty IPCC:n Guidebook 2016 mukaiset päästökertoimet. Tieliikenteen päästölaskenta uusiutui vuonna 2015. Liikennevirasto on muuttanut suoritelaskennan perusteita vuoden 2017 laskentaan.

Satamat

Pääkaupunkisedulla on kolme ympäristöluvallista satamaa: Vuosaari, Eteläsatama (sis. Katajanokan sataman) ja Länsisatama (sis. Hernesaaren sataman). Vuonna 2018 satamien luokittelu muuttui, ja aiemmissa vuosiraporteissa käytettiin erilaista satamaluokittelua. Trendikuvauksia varten saatiin vuonna 2018 Helsingin Satama Oy:ltä päästötiedot vuosilta 2012–2017 takautuvasti uudella luokittelulla.

Vuosaaren satama on rahtisatama. Eteläsatama ja Länsisatama ovat matkustajasatamia. Länsisatama on Suomen vilkkain matkustajasatama sekä vilkas tavaraliikenteen solmukohta. Eteläsatamasta ja Katajanokalta on vilkkaat linjaliikenneyhteydet Tallinnaan ja Tukholmaan, lisäksi niillä on risteilyliikennettä. Hernesaaressa on kansainvälisten risteilyalusten laituripaikat. Satamien ympäristöluvissa velvoitetaan seuraamaan niiden toiminnan vaikutuksia ilmanlaatuun.

Helsingin Satama Oy:n tekemään satamatoiminnan päästöarvioon sisällytetään alusten päästöt Helsingin satamien laitureissa ja satamajärjestyksen mukaisilla vesiliikennealueilla. Mukana ovat alusten päästöjen lisäksi muun satamatoiminnan kuten työkoneiden, satamassa asioivien rekkojen sekä kuorma- ja henkilöautojen päästöt. Helsingin Satama Oy:n hallinnoimilla laitureilla ei ole niin sanottua pienveneilytoimintaa. Sen sijaan Helsingin Satama Oy:n laitureille kiinnittyvien jahtien päästöt on laskettu mukaan satamien päästöarvioihin.

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tiukennukset Itämerellä liikennöivien alusten polttoaineiden rikkipitoisuuksiin ovat parantaneet ilmanlaatua. Heinäkuussa 2010 astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1,5 %:sta 1 %:iin koko Itämerellä ja alusten ollessa satamissa yli 2 tuntia, 0,1 %:iin. Satamien rikkidioksidipäästöt vähenivät selkeästi vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuoden 2015 tammikuussa 0,1 %:n pitoisuusraja laajennettiin koskemaan koko Itämerta (kuva 15.5).

Vuonna 2012 satamien yhteenlasketut rikkidioksidin päästöt olivat 155 tonnia ja vuonna 2021 päästöt olivat 29 tonnia (Helsingin Satama 2022). Mittaukset ovat osoittaneet ilmanlaadun parantuneen huomattavasti Itämeren satamien alueilla alusten polttoaineiden tiukempien rikkipitoisuusvaatimusten myötä (CE Delf, 2016). Vuonna 2012 hengitettävien hiukkasten päästöt olivat 24 tonnia ja vuonna 2021 päästöt olivat 5 tonnia. Satamien typenoksidien päästöt ovat vuodesta 2012 vähentyneet 428 tonnia. (Helsingin Satama 2022)

Vuoteen 2020 verrattuna satamatoimintojen päästöt laskivat hieman vuonna 2021. Satamien osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2021 typenoksidipäästöistä oli 12 % ja muista epäpuhtauksista 1–5 % (taulukko 15.1). Aluskäyntimäärät Helsingin satamissa nousivat vuonna 2021 edellisvuoteen verrattuna noin 3 %, aluskäyntimäärät ovat vielä kuitenkin noin 10 % pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa (kuva 15.6). (Helsingin Satama 2022)

Helsingin Satama on viime vuosina ottanut käyttöön maasähkön useammassa satamassa ja käyttöönottoa laajennetaan edelleen tulevina vuosina. Maasähkö parantaa ilmanlaatua ja vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä melua satamien lähistöllä. Helsingin satamien laivaliikenteen päästöt vähenevätkin edelleen tulevaisuudessa (Helsingin Satama 2021).

Lentoliikenne

Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. LTO-syklin päästöt ulottuvat lentoonlähdöissä noin kuuden kilometrin etäisyydelle lentoasemasta ja laskeutumisissa noin 18 kilometrin etäisyydelle. Tästä johtuen kaikki LTO-syklin aikaiset päästöt eivät kohdistu pääkaupunkiseudulle. Paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavat kaikki alle 300 metrin korkeudessa tapahtuvat lentoliikenteen päästöt.

Lentoliikenteen päästöt vaihtelevat vuosittain johtuen liikennemäärien muutoksista ja lentoyhtiöiden lentokaluston muutoksista LTO-syklin osalta. Ominaispäästöt ja polttoaineen kulutus ovat erilaiset eri konetyypeillä. Maakaluston päästöjen määrän vaihteluun vaikuttavat myös talven sääolosuhteet.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentoliikenteen päästöt muodostavat 95 % ja Finavian maakaluston päästöt enimmillään 5 % lentoasema-alueen päästöistä. Hiukkaspäästöt on raportoitu vain maakaluston osalta, eli lentokoneiden hiukkaspäästöjen tiedot puuttuvat. Lentoasema-alueella on myös muita toimijoita kuten maahuolintayhtiöt, joiden maakaluston toiminta aiheuttaa päästöjä. Sotilasilmailu sekä helikopterilennot tai purjelentokoneet eivät ole päästölaskelmissa mukana. (Finavia 2022 a)

Vuonna 2021 Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokoneiden ja maakaluston yhteenlaskettu polttoaineen kulutus väheni edelliseen vuoteen verrattuna 6 % (Finavia a 2022 . Rikkidioksidin päästöt vähenivät 5 %, typenoksidien päästöt 9 %, hiilimonoksidin päästöt 3 % ja VOC-päästöt 1 %. Vielä vuonna 2021 lentokoneiden nousujen ja laskeutumisten määrä väheni. Nousujen ja laskujen määrä oli noin 1 % pienempi kuin vuonna 2020, jolloin nousujen ja laskujen määrä oli 62 % pienempi kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa. Lentoliikenteen osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2021 päästöistä oli 1–4 % komponentista riippuen (taulukko 15.1.). Lentoliikenteen matkustajamäärät olivat vuonna 2021 vielä noin 77 % pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa. (Finavia b 2022)

Junaliikenne

Junaliikenteen suorat päästöt ovat pienet, koska liikennöinti pääkaupunkiseudulla tapahtuu suurimmaksi osaksi sähköjunilla. Välillisiä päästöjä muodostuu sähköntuotannosta, mutta ne sisältyvät osittain raportissa esitettyihin energiantuotannon päästöihin.

Työkoneet

Työkoneet ovat merkittävä ilmansaasteiden lähde. VTT arvioi koko Suomen työkoneiden päästöjä osana liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmää (LIPASTO). Viimeisin päivitys työkoneiden päästömalliin (TYKO 2015) tehtiin vuonna 2014, jolloin uudistettiin päästökertoimet. Kuntakohtaisiin työkoneiden päästöarvioihin liittyy toistaiseksi suuria epävarmuuksia, ja siksi niitä ei käsitellä tässä.

Puunpoltto tulisijoissa

Ilmaan vapautuu epäpuhtauksia myös pienistä päästölähteistä, joita ei säädellä ympäristölupamenettelyllä. Näitä ovat esimerkiksi talokohtainen lämmitys. Noin 80 prosentissa pääkaupunkiseudun pientaloista poltetaan puuta. Puuta käytetään pääasiassa lisälämmityksenä, saunan lämmittämisessä ja tunnelman luomisessa. Talokohtaiset puunkäyttömäärät ovat suhteellisen pieniä, mutta puun käytön suuri merkitys päästölähteenä johtuu pientalojen suuresta määrästä pääkaupunkiseudun tiiviillä asuinalueilla.

Puunpolton päästöarvio on tehty edellisen kerran vuodelle 2018. Sen mukaan puunpolton päästöt pääkaupunkiseudulla ovat 124 tonnia pienhiukkasia (PM_2,5), 40 tonnia mustaa hiiltä (BC), 55 tonnia typenoksideja (NO_x), 280 tonnia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), 2619 tonnia hiilimonoksidia (CO) ja 211 kilogrammaa bentso(a)pyreeniä (BaP) (Ohtonen ym. 2020).

Puun pienpoltto aiheuttaakin merkittävän osan pääkaupunkiseudun hiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja hiilimonoksidin päästöistä. Puunpoltto tulisijoissa on suurin polttoperäisten hiukkaspäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi tulisijojen hiukkaspäästöt ovat suuremmat kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt pääkaupunkiseudulla.

Puunpoltto tulisijoissa aiheuttaa päästöjä, joilla on merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun ja ihmisten terveydelle, koska päästöt purkautuvat matalalle asuinalueilla ja puuta poltetaan yleensä siihen aikaan, kun ihmiset ovat kotona.

Merkittävimpiä ilmanlaatua heikentäviä epäpuhtauksia ovat erikokoiset hiukkaset (PM), typpidioksidi (NO₂), otsoni (O₃), hiilimonoksidi (CO), rikkidioksidi (SO₂), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) sekä eräät polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), kuten bentso(a)pyreeni. Näillä epäpuhtauksilla on korkeina pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia luontoon sekä ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen. Siksi niiden pitoisuuksille on säädetty erilaisia enimmäispitoisuuksia koskevia normeja.

Pääkaupunkiseudulla ilmanlaatua heikentävät erityisesti katujen kulumisesta ja hiekoituksesta aiheutuvat hengitettävät hiukkaset, pakokaasupäästöt sekä päästöt tulisijojen käytöstä. Katupölyllä ja liikenteellä on suurin vaikutus ilmanlaatuun hengityskorkeudella. Pientaloalueilla myös puunpolton päästöt voivat heikentää ajoittain merkittävästi ilmanlaatua. Energiantuotannon päästöt sen sijaan purkautuvat korkealta ja leviävät laajalle alueelle eivätkä siksi aiheuta korkeita pitoisuuksia hengityskorkeudella. Suomeen kulkeutuu myös maan rajojen ulkopuolelta kaukokulkeumana epäpuhtauksia, erityisesti pienhiukkasia ja otsonia.

Ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla yleensä melko hyvä, mutta hiukkasten ja typpidioksidin pitoisuudet kohoavat ajoittain haitallisen korkeiksi etenkin vilkkaasti liikennöityjen katujen ja teiden läheisyydessä. Paikalliset päästöt näkyvät liikenne- ja pientaloalueilla myös pienhiukkasten massan (PM), lukumäärän (PNC), keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) ja mustan hiilen (BC) mittauksissa. Otsonipitoisuudet voivat olla ajoittain korkeita keväisin ja kesäisin, erityisesti taajamien ulkopuolella. Bentso(a)pyreenin tavoitearvon ylittyminen on mahdollista pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, rikkidioksidin ja hiilimonoksidin pitoisuudet ovat matalia eivätkä yleensä aiheuta ilmanlaatuongelmia pääkaupunkiseudulla.

Hiukkasmaiset ilmansaasteet

Ilmassa olevien hiukkasten koko ja kemiallinen koostumus vaihtelevat suuresti. Halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin (µm=millimetrin tuhannesosa) kokoisia hiukkasia kutsutaan hengitettäviksi hiukkasiksi (PM₁₀). Ne kulkeutuvat alempiin hengitysteihin eli henkitorveen ja keuhkoputkiin. Alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset (PM_2,5) tunkeutuvat keuhkorakkuloihin asti. Alle 0,1 mikrometrin suuruiset hiukkaset määritellään ultrapieniksi, ja ne saattavat tunkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon.

Pääkaupunkiseudun ulkoilmassa olevien hiukkasten paikallisia päästölähteitä ovat liikenne, puunpoltto ja energiantuotanto. Lisäksi seudulle kulkeutuu hiukkasia muualta Suomesta ja ulkomailta. Suurin osa kaupunki-ilman hengitettävistä hiukkasista on peräisin liikenteen nostattamasta katupölystä eli epäsuorista päästöistä. Katupöly nostaa erityisesti karkeiden hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia. Kaukokulkeumalla puolestaan on suuri vaikutus pienhiukkasten pitoisuuksiin. Ultrapienten hiukkasten pitoisuudet ovat korkeimmillaan liikenneväylien välittömässä läheisyydessä, koska niitä on runsaasti pakokaasupäästöissä.

Kaasumaiset ilmansaasteet

Kaasumaisiin ilmansaasteisiin, joita HSY mittaa, lukeutuvat typenoksidit (NO_x), rikkidioksidi (SO₂) ja otsoni (O₃). Typenoksidien pääasialliset lähteet ovat teollisuuden ja liikenteen päästöt. Rikkidioksidipäästöjä syntyy nykyään pääasiassa teollisuudesta ja laivaliikenteestä. Viime vuosikymmeninä rikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti, kun ajoneuvojen ja laivojen käyttämä polttoaine on kehittynyt ja rikinpoistolaitteet on otettu teollisuudessa ja energiantuotannossa käyttöön. Edellä mainituista ilmansaasteista poiketen otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu ilmassa auringonsäteilyn reagoidessa happimolekyylien kanssa. Kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen otsonipitoisuuksia selvästi.

Ilmansaasteiden vuodenaikais-, viikonpäivä- ja vuorokausivaihtelu

Ilmansaasteiden pitoisuudet vaihtelevat vuodenajan mukaan. Keväällä esiintyy usein epäpuhtauksien sekoittumisen ja laimenemisen kannalta epäsuotuisia säätilanteita, jotka heikentävät ilmanlaatua. Keväällä lumen sulaessa ja katujen kuivuessa liikenne ja tuuli nostattavat ilmaan, asfaltin kulumisessa irronnutta ainesta, kaduilla jauhautunutta hiekoitussepeliä sekä renkaista ja jarruista kulunutta materiaalia, mikä vuoksi hiukkaspitoisuudet saattavat paikoin ylittää ohjearvot erityisesti keväisin. Hiukkaspitoisuudet saattavat kohota myös syksyisin, kun nastarenkaat otetaan käyttöön ja talvihiekoitus aloitetaan.

Kesällä lämmöntuotanto, heinäkuussa varsinkin liikennemäärät, ovat alimmillaan, ja myös ilmansaasteiden sekoittuminen ja laimeneminen on tehokkainta. Kesällä ilmanlaatu onkin muihin vuodenaikoihin verrattuna parempi. Otsonin pitoisuudet ovat kuitenkin korkeimmillaan keväällä ja kesällä, koska otsonia muodostuu ilmakehän valokemiallisissa reaktioissa. Keväällä ja kesällä otsonille annetut terveys- ja kasvillisuusvaikutusten perusteella annetut tavoitearvot voivat ylittyä. Ilmakemiallisten reaktioiden voimistuminen kesäisin lyhentää joidenkin ilmansaasteiden, esimerkiksi bentseenin, elinikää.

Syksyllä sateet ja tuulet pitävät ilmanlaadun usein melko hyvänä. Talvella taas päästöt ovat suurimmillaan ja sekoitus- ja laimenemisolosuhteet ovat heikoimmat. Suorien päästöjen aiheuttamat pitoisuudet ovat korkeimmillaan talvisin. Pitoisuudet saattavat kohota huomattavasti myös talven heikkotuulisissa sää- ja inversiotilanteissa. Typpidioksidin ohjearvot voivat ylittyä talvisin. Puunpoltosta peräisin olevien pienhiukkasten ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä korkeita talvella. Asuintilojen tulisijojen käyttö keskittyykin vuodenajallisesti joulu-, tammi- ja helmikuulle, kesällä asuintilojen tulisijojen käyttö on vähäisempää (Ohtonen ym. 2020).

Saastepitoisuudet ovat korkeimmillaan aamuruuhkan aikaan, keskipäivällä saastepitoisuudet laskevat ja iltaruuhkan aikaan ne kohoavat uudelleen. Iltapäivän paluuliikenne kestää aamuruuhkaa pidempään, eivätkä pitoisuudet siksi nouse niin korkeiksi kuin aamulla. Aamulla ja illalla tuulen tyyntyminen tai inversion muodostuminen nostavat usein pitoisuuksia. Liikennemäärät vaihtelevat viikonpäivän mukaan ja vaihtelut näkyvät ilmanlaadussa. Liikenneperäiset saastepitoisuudet ovat korkeita arkipäivinä ja matalia viikonloppuisin. Otsonipitoisuudet käyttäytyvät muihin epäpuhtauksiin verrattuna käänteisesti kaupunkiseuduilla, koska muut epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä. Otsonipitoisuudet ovat matalimpia vilkasliikenteisillä alueilla aamuruuhkan aikaan ja korkeimpia puhtailla tausta-alueilla iltapäivällä ja alkuillasta.

Puunpolton aiheuttamat ilmansaastepitoisuudet ovat yleensä korkeimmat iltaisin, kun tulisijoja käytetään eniten. Puulämmitteinen saunan kiuas lämpenee useimmiten lauantaisin ja varaavaa takkaa tai muuta tulisijaa poltetaan varsin tasaisesti maanantaista torstaille (Ohtonen ym. 2020). Tulisijojen käyttö painottuu illalle ja varsinkin lauantaisin niitä käytetään enemmän.

Episoditilanteet

Episodilla tarkoitetaan tilannetta, jossa ilmansaasteiden pitoisuudet kohoavat normaalia huomattavasti korkeammiksi useiden tuntien tai vuorokausien ajaksi. Episoditilanne voi syntyä:

1. säätilanteessa, joka heikentää saasteiden sekoittumista, laimenemista ja poistumista hengitysilmasta
2. kaukokulkeuman vaikutuksesta
3. poikkeuksellisissa päästötilanteissa

Episoditilanteita aiheuttavat tyypillisesti katupöly kuivina kevätpäivinä, paikalliset päästöt, kuten pakokaasujen typenoksidipäästöt ja puunpolton päästöt inversiotilanteissa sekä pienhiukkasten ja otsonin kaukokulkeumat keväällä ja kesällä. Joskus erilaiset episoditilanteet saattavat osua samaan aikaan. Joinakin kevätpäivinä ilmassa voi olla runsaasti paikallisen liikenteen aiheuttamaa katupölyä ja pakokaasuja sekä kaukokulkeutuneita pienhiukkasia ja otsonia. Suomeen kulkeutuukin runsaasti otsonia muualta Euroopasta.

Terveysvaikutukset

Ulkoilman hiukkasia pidetään länsimaissa kaikkein haitallisimpana ympäristötekijänä ihmisten terveydelle. Ilmansaasteet ovat Suomessa edelleen merkittävä ympäristöterveysriski, vaikka pitoisuudet ovat kansainvälisten ilmanlaadun ohje- ja raja-arvojen alapuolella. Pitkäaikainen, vuosia tai vuosikymmeniä kestänyt altistuminen on lyhytaikaista altistumista haitallisempaa. Pitkäaikainen altistuminen voi lisätä ja pahentaa kroonisia sydän-, verisuoni- ja hengityssairauksia ja siksi lyhentää elinikää. Esimerkiksi asuminen vilkasliikenteisen tien välittömässä läheisyydessä voi lisätä selvästi altistumista ja johtaa ääritapauksissa hengityselin- ja sydänsairauden kehittymiseen sekä eliniän lyhenemiseen.

Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet ovat yleensä kohtalaisen matalia eivätkä ne aiheuta useammille suurempia terveyshaittoja. Terveyshaittojen kannalta merkittävimpiä ilmansaasteita ovat liikenteestä, puunpoltosta ja muista epätäydellisen palamisen lähteistä peräisin olevat pienhiukkaset, koska erityisesti polttoperäiset pienhiukkaset aiheuttavat terveyshaittoja hyvin pienissä pitoisuuksissa. Pienet hiukkaset ovat terveydelle haitallisempia kuin suuret, koska ne pystyvät tunkeutumaan syvälle hengitysteihin. Pienhiukkaset lisäävät lasten hengitystieoireita ja -infektioita. Pienhiukkaset aiheuttavat sekä pahentavat kroonisia sydän-, verisuoni- ja hengityssairauksia. Pienhiukkaset voivat myös aiheuttaa astma- ja sydänkohtauksia ja aivohalvauksia sekä lisätä ennenaikaisia kuolemia. Pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan Suomessa 1600 ennenaikaista kuolemantapausta vuodessa (Hänninen ym. 2016).

Yksilöiden herkkyys ilmansaasteille vaihtelee. Herkkiä väestöryhmiä ovat kaikenikäiset astmaatikot, ikääntyneet sepelvaltimotautia ja keuhkoahtaumatautia sairastavat sekä lapset. Talvisin pakkanen voi pahentaa ilmansaasteista aiheutuvia oireita. Ulkoilman pienhiukkaset ja jotkut niissä yleisesti olevat kemialliset aineet on luokiteltu Maailman terveysjärjestö WHO:n arvioissa myös syöpävaarallisiksi. Myös monet PAH-yhdisteet kuten bentso(a)pyreeni lisäävät syöpäriskiä.

Hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä ja yleensä vain pieneltä osin pienhiukkasia. Katupöly aiheuttaa monelle ärsytysoireita, kuten nuhaa, yskää sekä kurkun ja silmien ärsytysoireita. Katupöly pahentaa erityisesti hengityssairaiden oireita ja lisää sairaalahoitoa vaativia astma- ja keuhkoahtaumakohtauksia.

Typenoksideista eniten terveyshaittoja aiheuttaa typpidioksidi, joka tunkeutuu syvälle hengitysteihin. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeina pitoisuuksina supistaa keuhkoputkia. Osa typpidioksidin terveyshaitoista aiheutuu todennäköisesti yhteisvaikutuksista liikenteen pakokaasuista peräisin olevien muiden hiukkas- ja kaasumaisten aineiden kanssa. Typpidioksidi voi lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle ja siitepölyille.

Rikkidioksidi ärsyttää korkeina pitoisuuksina hengitysteitä. Se lisää lasten ja aikuisten hengitystieinfektioita sekä astmaatikkojen oireilua. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Erityisesti pakkanen voi pahentaa rikkidioksidin aiheuttamia oireita. Joillakin teollisuuspaikkakunnilla Suomessa voidaan edelleen mitata hengityselinten terveyden kannalta merkittäviä lyhytaikaisia pitoisuuksia.

Otsoni on ärsyttävä kaasu, joka voi aiheuttaa silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytystä. Hengityssairailla yskä ja hengenahdistus voivat lisääntyä ja keuhkojen toimintakyky heikentyä. Kohonneisiin otsonipitoisuuksiin voi myös liittyä lisääntynyttä kuolleisuutta ja sairaalahoitoja. Otsoni voi pahentaa siitepölyjen aiheuttamia allergiaoireita.

Musta hiili (BC) eli noki ei itsessään ei ole erityisen haitallista. Polttoprosesseissa vapautuvaan hiileen on kuitenkin aina sitoutuneena terveydelle haitallisia metalleja ja orgaanisia yhdisteitä, kuten PAH-yhdisteitä.

Lue lisää: Ilmansaasteiden terveyshaitat

Luontovaikutukset

Ilmansaasteet happamoittavat ja rehevöittävät vesistöjä. Lisäksi ilmansaasteet vahingoittavat kasveja sekä suoraan lehtien ja neulasten kautta että juuriston vaurioitumisen myötä. Vaikutukset näkyvät selvästi useiden kaupunkien ja teollisuuslaitosten ympäristöissä puiden neulasvaurioina sekä puiden rungolla kasvavien jäkälien vähentymisenä ja vaurioitumisena. Jäkäliä voidaankin käyttää niin kutsuttuna bioindikaattoreina selvitettäessä ilmansaasteiden vaikutusalueen laajuutta.

Normit ja raja-arvot

Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät terveysperusteiset ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Jos raja-arvo ylittyy, on kunnan laadittava ja pantava toimeen ilmansuojelusuunnitelmia raja-arvon alittamiseksi. Kansalliset ohjearvot määrittelevät ilmanlaadulle asetetut tavoitteet, ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti ohjeiksi suunnittelijoille ja viranomaisille. Maailman terveysjärjestö WHO on myös antanut terveysperusteisia ohjearvoja ilmansaasteiden pitoisuuksille. Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varotettava kohonneista ilmansaasteiden pitoisuuksista. Tavoitearvoilla tarkoitetaan pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa tai pitkän ajan kuluessa. Kriittinen taso ilmaisee pitoisuuden, jonka ylittyminen voi aiheuttaa suoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa ja ekosysteemeissä.

Vaikka Suomessa monien ilmansaasteiden pitoisuudet ovat raja-arvojen ja kansallisten ohjearvojen alapuolella, ylittyvät monet WHO:n terveysperusteisista ohjearvoista pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa. Ilmansaasteet ovatkin merkittävin ympäristöterveysriski. Pienhiukkasille ei esimerkiksi ole olemassa pitoisuustasoa, jonka alapuolella terveyshaittoja ei enää esiintyisi. Suomessakin matalien pitoisuuksien on todettu olevan yhteydessä eri terveyshaittoihin ja lisäävän ennenaikaista kuolleisuutta.

Raja-arvot
Typpidioksidin vuosiraja-arvon ei enää arvioida ylittyvän pääkaupunkiseudulla. Hengitettävien hiukkasten raja-arvo ei ole ylittynyt Helsingissä vuoden 2006 jälkeen. Hengitettävien hiukkasten raja-arvot voivat olla vaarassa ylittyä rakennustyömaiden lähialueilla.

Ohjearvot
Typpidioksidin kansalliset ohjearvot saattavat ylittyä Suomessa talvisin suurimpien kaupunkien keskustoissa. Hiukkaspitoisuudet voivat ylittää kansallisen ohjearvon etenkin katupölyaikaan keväisin vilkkaiden teiden ja katujen varsilla sekä työmaiden lähellä. WHO:n vuosi- ja vuorokausiohjearvot ylittyvät monin paikoin typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten osalta.

Kynnysarvot
Otsonin tiedotuskynnys saattaa ylittyä keväällä tai kesällä, mutta tämä on harvinaista.

Tavoitearvot
Otsonipitoisuuksille terveysvaikutusten perusteella annettu pitkän ajan tavoite ylittyy Suomessa, etenkin taajamien ulkopuolella. Kasvillisuusvaikutusten perusteella annettu pitkän aikavälin tavoite ylittyy ajoittain pääkaupunkiseudulla. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat ylittää tavoitearvon paikoitellen pientaloalueilla.

CE Delft (2016). SECA Assessment: Impacts of 2015 SECA marine fuel Sulphur limits (PDF). April 2016. https://www.cedelft.eu/en/publications/download/2065

dal Maso, M., Hyvärinen, A., Komppula, M., Tunved, P., Kerminen, V-M., Lihavainen, H., Viisanen, Y., Hansson, H-C & M. Kulmala (2008). Annual and interannual variation in boreal forest aerosol particle number and volume concentration and their connection to particle formation Tellus 60B, 4, 495-508.

Eckhardt, J. (2022). Pääkaupunkiseudun kuntien tieliikenteen päästöjen ennakkotiedot. VTT Oy. Kirjallinen tiedonanto 4.6.2022.

Elsilä, A. (2022). Tampereen kaupunki. Kirjallinen tiedonanto 25.2.2022.

Finavia a (2022). Ilmailulaitos Finavia. Helsinki-Vantaa lentoaseman päästötiedot 2021. Kirjallinen tiedonanto, 18.2.2022.

Finavia b (2022). Lentoliikenteen tilastot.https://www.finavia.fi/fi/tietoa-finaviasta/tietoa-lentoliikenteesta/liikennetilastot/liikennetilastot-vuosittain haettu 30.4.2022

Fortum Espoo (2022). Päästötiedot vuodelta 2020. Kirjallinen tiedonanto, Heikki Aaltonen 4.3.2022.

Helen Oy (2022). Päästötiedot vuodelta 2021. Kirjallinen tiedonanto, Anna Häyrinen 17.3.2022.

Helsingin satama (2022). Päästötiedot vuodelta 2021. Kirjallinen tiedonanto, Anton Airas 25.2.2022.

Helsingin yliopisto (2022). Kirjallinen tiedonanto, Pasi Aalto, 8.3.2022.

Ilmatieteen laitos a (2022). Kuukausitilastot. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kuukausitilastot haettu 19.4.2022.

Ilmatieteen laitos b (2022). Ilmastovuosikatsaus 2021. https://www.ilmastokatsaus.fi/2022/02/10/ilmastovuosikatsaus-2021/ haettu 22.3.2022.

Ilmatieteen laitos c (2022). PAH-yhdisteet. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/pah-yhdisteet haettu 15.4.2022.

Ilmatieteen laitos d (2022). Kevätsään tilastot. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kevattilastot haettu 23.3.2022.

Ilmatieteen laitos e (2022). Havaintojen latauspalvelu, vuoden 2021 säädata Helsinki Vantaalta ja Kaisaniemestä, haettu 24.3.2022.

Kulovuori, S., Ritola, R., Stojiljkovic, A., Kupiainen, K & A. Malinen (2019). Katupölyn lähteet, päästövähennyskeinot ja ilmanlaatuvaikutukset – Tuloksia KALPA-tutkimushankkeesta 2015–2018. HSY:n julkaisuja 1/2019.

Kupiainen, K., Pirjola, L., Ritola, R., Stojiljkovic, A. & A. Malinen a (2013). Talvirenkaiden pölypäästöt ja eri katupölylahteiden osuudet kadun varrella kerätyissä hiukkasnäytteissä. HSY:n julkaisuja 3/2013.

Kupiainen, K. & R. Ritola (2013). Nastarengas ja hengitettävä pöly. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2013.

Kupiainen, K., Stojiljkovic, A., Ritola, R., Niemi, J. & A. Kousa b (2015). Liikenteen ei-pakokaasu-peräisten hiukkasten päästöinventaario pääkaupunkiseudulle. HSY:n julkaisuja 5/2015.

Kuula, J. (2019). Hiukkassensorit ilmanlaadun seurannassa. Ilmansuojelu 2/2019.

Kuula, J., Kuuluvainen, H., Niemi, J.V., Saukko, E., Portin, H., Kousa, A., Aurela, M., Rönkkö, T. & H. Timonen (2019). Long-term sensor measurements of ultrafine particulate matter emitted from local vehicular and residential wood combustion sources. Aerosol Science and Technology, 54:2, 190-202.

Lahden kaupunki (2022). Kirjallinen tiedonanto sähköpostitse 21.3.2022.

Lepistö, T., Kuuluvainen, H., Lintusaari, H., Kuittinen, N, Salo, L., Helin, A., Niemi, J.V., Manninen, H.E., Timonen, H., Jalava, P., Saarikoski, S. & T. Rönkkö (2022). Connection between lung deposited surface area (LDSA) and black carbon (BC) concentrations in road traffic and harbour environments. Atmospheric Environment 272, 118931, https://doi.org/10.1016/j.atmosenv.2021.118931

Luoma, K., Niemi, J. V., Helin, A., Aurela, M., Timonen, H., Virkkula, A., Rönkkö, T., Kousa, A., Fung, P. L., Hussein, T. & T. Petäjä (2020). Spatiotemporal variation and trends of equivalent black carbon in the Helsinki metropolitan area in Finland. Atmospheric Chemistry and Physicshttps://doi.org/10.5194/acp-2020-201

Länsiväylä (2021). Koko kalusto poistaa nyt hiekoitushiekkaa kaduilta Espoossa – puhdasta pitäisi olla vappuun mennessä. https://www.lansivayla.fi/paikalliset/4097126 haettu 9.6.2021

Merivirta, M. (2021). Helsingin katujen kunnossapito. Kirjallinen tiedonanto. 26.5.2021

Ohtonen, K., Kaski, N. & J. Niemi (2020). Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2018. HSY:n julkaisuja 1/2020.

Okuljar, M., Kuuluvainen, H., Kontkanen, J., Garmash, O., Olin, M., Niemi, J. V., Timonen, H., Kangasluoma, J., Tham, Y. J., Baalbaki, R., Sipilä, M., Salo, L., Lintusaari, H., Portin, H., Teinilä, K., Aurela, M., Dal Maso, M., Rönkkö, T., Petäjä, T. & P. Paasonen (2021). Measurement report: The influence of traffic and new particle formation on the size distribution of 1–800 nm particles in Helsinki – a street canyon and an urban background station comparison. Atmospheric Chemistry and Physics 21, 9931–9953, https://doi.org/10.5194/acp-21-9931-2021 haettu 27.4.2022.

Ritola, R., Kulovuori, S., Stojiljkovic, A. & N. Karvosenoja (2021). Katupölyn lähteet, päästövähennyskeinot ja ilmanlaatuvaikutukset. KALPA3-tutkimushankkeen loppuraportti, Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2021. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/329698

Rivas, I., Beddows, D.C.S., Amato, F., Green, D.C., Järvi, L., Hueglin, C., Reche, C., Timonen, H., Fuller, G.W., Niemi, J.V. Pérez, N., Aurela, M., Hopke, P.K., Alastuey, A., Kulmala, M., Harrison, R.M., Querol, X. & F.J Kelly (2020). Source apportionment of particle number size distribution in urban background and traffic stations in four European cities. Environment International 135 (2020): 105345. https://doi.org/10.1016/j.envint.2019.105345 haettu 27.4.2022.

Saarikoski, S., Niemi, J. V., Aurela, M., Pirjola, L., Kousa, A., Rönkkö, T., & H. Timonen (2021). Sources of black carbon at residential and traffic environments obtained by two source apportionment methods. Atmospheric Chemistry and Physics 21, 14851–14869,https://doi.org/10.5194/acp-21-14851-2021haettu 27.4.2022.

SLB (2022). Luften I Stockholm. Årsrapport 2021. SLB 20:2022. https://www.slbanalys.se/slb/rapporter/pdf8/slb2022_020.pdf

Stojiljkovic, A., Kupiainen, K., Niemi, J., Kousa, A., Pirjola, L., Ritola, R. & A. Malinen (2016). Modelling street dust in the Helsinki metropolitan area. HSY:n julkaisuja 10/2016.

Vantaan Energia (2022). Päästötiedot vuodelta 2021. Kirjallinen tiedonanto, Hannu Laine 4.3.2021.

Vantaan sanomat (2021). Vantaan katujen puhdistus alkoi. https://www.vantaansanomat.fi/paikalliset/4085458 haettu 9.6.2021

VN asetus 79/2017. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 79/2017.

VN asetus 113/2017. Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 113/2017.

VN päätös 480/1996. Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta 480/1996.

WHO (2021). WHO global air quality guidelines: particulate matter (‎PM2.5 and PM10)‎, ozone, nitrogen dioxide, sulfur dioxide and carbon monoxide, World Health Organization https://apps.who.int/iris/handle/10665/345329

Alla olevasta linkistä pääset tarkastelemaan liiteosiota, johon on koottu tietoa mittaustuloksista ja mittauksista.

Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)