Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2021

Korkealla yläilmakehässä otsoni toimii suojakilpenä auringon vaarallista ultravioletti- eli UV-säteilyä vastaan. Sen sijaan lähellä maan pintaa olevassa alailmakehässä ja hengitysilmassa otsoni on ihmisille, eläimille ja kasvillisuudelle haitallinen ilmansaaste. Otsonia muodostuu ilmassa auringonsäteilyn vaikutuksesta hapen, typenoksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välisissä kemiallisissa reaktioissa. Otsonia ei siis ole päästöissä itsessään. Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsonia kuluu reaktioissa muiden ilmansaasteiden kanssa. Paikallisesti liikenteen typpimonoksidin päästöt reagoivat otsonin kanssa kuluttaen otsonia huomattavasti katuilmasta. Samalla syntyy muita haitallisia epäpuhtauksia kuten typpidioksidia. Suomessa otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan aurinkoisella säällä keväällä ja kesällä, kun auringon UV-säteily on korkeimmillaan. Otsonin kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen pitoisuuksia selvästi. Otsonipitoisuudet kohosivat pääkaupunkiseudulla 1990-luvun alussa ja ovat pysyneet siitä lähtien samalla tasolla tausta-alueilla. Liikenneympäristöissä pitoisuudet ovat nousseet lähemmäs taustatasoa myös viime vuosina, koska otsonia kuluttavien typenoksidien päästöt ovat vähentyneet edelleen (kuva 11.1). Pidemmät aikasarjat löytyvät Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla 2021 liiteosio (pdf, 37.3 MB)n liitteestä 9.‍

Otsonipitoisuuden vuosikeskiarvo oli Mäkelänkadulla 47 µg/m³, Kalliossa 52 µg/m³, Vartiokylässä 50 µg/m³ ja Luukissa 52 µg/m³ (kuva 11.2). Pitoisuudet olivat hieman korkeammat kuin edellisenä vuotena. Mäkelänkadun mittaukset aloitettiin 2015, ja vuosikeskiarvo on noussut joka vuosi (36, 37, 38, 42, 43, 44 ja 47 µg/m³). Syynä on liikenteen pakokaasujen puhdistuminen ja siten otsonia kuluttavien päästöjen väheneminen, jolloin otsonipitoisuudet kasvavat.

Otsonin terveysperusteinen tavoitearvo ei ylittynyt vuonna 2021, mutta pitkänajan tavoite ylittyi. Terveysperusteinen tavoitearvo (120 µg/m³) lasketaan 8 tunnin liukuvana keskiarvona ja se saa ylittyä 25 päivänä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona. Pitkän ajan tavoite on, että ylityksiä ei tapahtuisi ollenkaan. Vuonna 2021 ylityksiä oli asemasta riippuen 1–5 päivänä ja ne osuivat pääasiassa touko- ja kesäkuulle. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu pitkän aikavälin tavoite (AOT 40 indeksi) ylittyi Luukissa (taulukko 11.1). WHO:n ohjearvo otsonin kuukausipitoisuuksille (60 µg/m³, kesäkausi maalis-elokuu) ylittyi, kuten myös WHO:n kahdeksan tunnin liukuva ohjearvo (100 µg/m³) ylittyi kaikilla asemilla.

Otsonin episoditilanteet

Suomeen kulkeutuu runsaasti otsonia muualta Euroopasta. Korkeimmat pitoisuushuiput havaitaan yleensä aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä, kun ilmavirtaukset saapuvat Keski- ja Itä-Euroopan alueilta, missä saasteita on enemmän. Myös Itä-Euroopan maastopalojen ja peltojen kulotusten päästöt ovat todennäköisesti joskus osasyynä otsoniepisodeihin.

Otsoniepisodeiksi on luokiteltu tilanteet, jolloin 8 tunnin keskiarvopitoisuudet ylittävät 120 µg/m³. Tällaisia tilanteita oli pääkaupunkiseudulla touko- ja kesäkuussa. Toukokuussa 11.–13. päivä otsonin korkeimmat tuntipitoisuudet vaihtelivat Vartiokylän 128 µg/m³:n ja Kallion 137 µg/m³:n välillä. Kesäkuun 18.–20. päivä otsonin korkeimmat tuntipitoisuudet vaihtelivat Mäkelänkadun 127 µg/m³:n ja Luukin 140 µg/m³:n välillä. Ilmanlaatu ei heikentynyt huonoksi episodien aikana. Tiedotus- ja varoituskynnys eivät olleet vaarassa ylittyä. Kesän aikana ei ollut muita otsonin merkittäviä kaukokulkeumia.