Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2023

Kyselyn toteutus

Kyselytutkimus toteutettiin keväällä 2024. Peruskysely lähetettiin postitse 4305 pääkaupunkiseudun pientaloon. Lisäksi uudehkoille pientaloille lähetettiin (893 kpl) erilliskysely. Kyselyt rajattiin koskemaan vain omakoti-, pari- ja erillistaloja. Kyselyihin oli mahdollista vastata joko postitetulla paperilomakkeella tai sähköisesti osoitteessa puunpolttokysely.fi. Kyselyn vastausaika oli kaksi viikkoa.

Taloustutkimus Oy toteutti kyselyn verkkosivun ja paperilomakkeen postittamisen sekä vastausten keräämisen ja yhdistämisen. HSY vastasi kyselyn laadinnasta ja tulosten tulkinnasta. Taloustutkimus postitti kyselytutkimuskutsut 17.4.2024. Mikäli vastausta ei saatu, lähetettiin vielä vastauspyyntömuistutus. Muistutukset postitettiin 14.5.2024. Tiedonkeruu päätettiin 13.6.2024. Tiedonkeruun päätyttyä Taloustutkimus teki puhelimitse katotutkimuksen vastaamatta jättäneille 24.6.–30.7.

Kyselyn tausta ja tavoite

HSY arvioi puunpolton päästöjä pääkaupunkiseudulla noin 5 vuoden välein. HSY on arvioinut puunpolton päästöjä pääkaupunkiseudulla aiemmin vuosille 2000, 2008, 2014 ja 2018 (Haaparanta ym. 2003; Gröndahl ym. 2011; Kaski ym. 2016, Ohtonen ym. 2020).

Kyselyiden kattavuus ja päästöjen laskentatapa on muuttunut ja kehittynyt vuosien kuluessa, minkä vuoksi eri ajankohtina tehdyt päästöarviot eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Vasta vuoden 2014 päästöarviosta lähtien on käytetty kattavaa koko pääkaupunkiseudun pientaloista koostuvaa ositettua satunnaisotantaa. Myös näissä uudemmissa päästöarvioissa laskentatavat ovat kuitenkin hieman kehittyneet ja päästökertoimet muuttuneet, joten niitäkään ei voi suoraan verrata keskenään.

Puunpolttokyselyn tavoitteena on arvioida pääkaupunkiseudun pientalojen puunpolton päästöt ja saada tietoa tulisijakannasta ja puunpolttotavoista. Tässä uusimmassa kyselyssä selvitettiin mm. puunkäyttömääriä 12 kk ajalta (esim. 5/2023–4/2024), tietoja tulisijoista, kiinteistön lämmitysmuotoja sekä puunpolttotapoja, varastointia ja savujen häiritsevyyttä. Kyselylomake on kokonaisuudessaan tämän raportin liitteenä.

Perusotos

​Perusotokseen valittiin pientaloja ositettuna satunnaisotantana HSY:n SeutuData’23:sta (HSY 2024), eli pääkaupunkiseudun kuntien huoneisto- ja rakennusrekisteristä (75 034 pientaloa vuoden 2023 lopussa). Osituksessa huomioitiin kaupunki (Helsinki, Vantaa sekä yhdistetty Espoo ja Kauniainen), pientalotyyppi (omakotitalo, paritalo), lämmitysaine (sähkö, kaukolämpö, öljy, maalämpö, puu, muu/tuntematon) ja talon rakennusvuosi (ikäryhminä -1979, 1980–2002, 2003-2010, 2011-2023). Ositusluokkia muodostui yhteensä 144 kappaletta. Tämän raportin tulokset sekä puunpolton päästöarvio perustuvat tämän perusotoksen vastauksiin. Perusotokseen kuuluvien kyselylomakkeessa oli 21 kysymystä (liite 6.3).

Perusotokseen valittiin 4995 talon osoitetiedot, ja näihin saatiin 4305 vastaanottajan nimitiedot postitusta varten. Perusotoksen vastaajamäärä oli 1 598 (kirje 944, verkkokysely 654). Perusotoksen vastausprosentti oli 37 %. Kaikkia vastauksia ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään tulosten analysoinnissa, koska joissain vastauksissa oli puutteita tai epäselvyyksiä. Perusotokseen jäi lopulta 1566 vastausta, joten hyödynnettyjen vastausten kokonaismäärä oli 36 %.

Uusien talojen erillisotos

​Uusien talojen erillisotoksella haluttiin saada lisäaineistoa ja -varmuutta siihen, ovatko puunkäyttö ja erilaisten tulisijatyyppien käyttö muuttuneet mm. talojen energiatehokkuuden parantuessa. Erillisotokseen valittiin uudempia pientaloja eli kiinteistöjä, joiden käyttöönottovuosi on 2011 tai sen jälkeen. Erillisotoksen pientalojen valinta tehtiin ositettuna satunnaisotantana niin, että osituksessa huomioitiin kaupunki, lämmitysaine ja pientalotyyppi. Erillisotos oli huomattavasti perusotosta pienempi, ja myös heille lähetetty kysely oli lyhyempi (11 kysymystä, Liite 6.3).

Erillisotokseen valittiin 1002 talon osoitetiedot, ja näihin saatiin 893 vastaanottajan nimitiedot postitusta varten. Erillisotoksen vastaajamäärä oli 280 (kirje 111, verkkokysely 169). Erillisotoksen vastausprosentti oli 31 %. Kaikkia vastauksia ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään tulosten analysoinnissa, koska joissain vastauksissa oli puutteita tai epäselvyyksiä. Erillisotokseen jäi lopulta 276 vastausta, joten hyödynnettyjen vastausten kokonaismäärä oli 31 %.

Uusien talojen erillisotosta hyödynnettiin tässä raportissa eri-ikäisten talojen puunkäyttömäärien vertailussa (luku 2.2.6) ja päästöjen jyvittämisessä kartoille (luku 3.6). Kaikki muut raportissa esitetyt tulokset on laskettu perusotoksen vastauksista, jolloin tulokset edustavat koko pientalokantaa pääkaupunkiseudulla (ositettu satunnaisotanta).

Kyselyn tulokset

Pientalotyypit ja ikäjakauma

​Kysely rajattiin koskemaan vain omakoti- ja paritaloja sekä muita erillisiä pientaloja. Erilliset pientalot ovat yhden asunnon taloja, joten ne luokiteltiin tässä omakotitaloiksi. Pääkaupunkiseudun pientaloista n. 75 % on omakotitaloja ja 25 % paritaloja. Osuudet vaihtelevat hieman kunnittain. Helsingissä paritalojen osuus on suurin ja Vantaalla pienin (kuva 1). Otokseen pyrittiin saamaan samassa suhteessa paritaloja ja omakotitaloja kuin niitä todellisuudessa kussakin kunnassa on. Tämä toteutui, ja lisäksi myös vastauksia saatiin hyvin samassa suhteessa (kuva 1). Täten kyselyn vastauksissa painottuivat oikeassa suhteessa sekä omakotitalojen että paritalojen vastaukset.

Kuva 1. Oma­ko­ti­ta­lo­jen ja pa­ri­ta­lo­jen osuu­det pe­rus­jou­kos­sa (Seu­tu­Da­ta23’, eli pää­kau­pun­ki­seu­dun kun­tien huo­neis­to- ja ra­ken­nus­re­kis­te­rin pien­ta­lot), otok­ses­sa (keil­le ky­se­ly lä­he­tet­tiin) ja ky­se­lyyn vas­tan­nei­den jou­kos­sa kun­nit­tain.

Otokseen pyrittiin myös saamaan eri ikäisiä pientaloja samassa suhteessa kuin niitä todellisuudessa pääkaupunkiseudulla on. Tämä toteutui hyvin, ja lisäksi myös vastauksia saatiin suurin piirtein samassa suhteessa. Pääkaupunkiseudulla on eniten 1980-luvulla rakennettuja pientaloja. Tämän ikäluokan pientalojen asukkaat olivat myös innokkaita vastaamaan, ja vastaukset olivat koko joukossa hieman yliedustettuina. Uudempien eli 2010- ja 2020-luvun pientalojen vastaukset olivat puolestaan hieman aliedustettuina (kuva 2). Uudempiin taloihin liittyvää tietopohjaa täydennettiin erillisotoksen avulla (luku 2.1.3).

Kuva 2. Pää­kau­pun­ki­seu­dun kiin­teis­tö­jen käyt­töön­ot­to­vuo­sien pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det Seu­tu­Da­ta23’n pe­rus­jou­kos­sa, pe­rus­o­tok­ses­sa sekä pe­rus­o­tok­seen kuu­lu­vien vas­tauk­sis­sa. (Läh­de: Re­kis­te­riai­neis­tot Seu­tu­Da­ta’23’’)

Päälämmitysmuodot

​Kuvassa 3 on esitetty SeutuData’23:n sisältämän pääkaupunkiseudun kuntien huoneisto- ja rakennusrekisterin tietoja pientalojen päälämmitysaineiden yleisyydestä, ja niitä on verrattu palautettujen kyselyjen vastaavaan rekisteritietoon (ei siis asukkaan oma näkemys päälämmitystavasta). Tämä vertailu osoittaa, että kyselyyn saadut vastaukset edustavat melko hyvin perusjoukkoa myös päälämmitysaineiden yleisyyden suhteen.

Kuva 3. Pää­kau­pun­ki­seu­dun pien­ta­lo­jen pää­läm­mi­ty­sai­nei­den pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det Seu­tu­Da­ta23’n re­kis­te­ri­tie­don pe­rus­jou­kos­sa ja ky­se­lyyn vas­tan­nei­den pien­ta­lo­jen vas­taa­va re­kis­te­ri­tie­to. (Läh­de: Re­kis­te­riai­neis­tot Seu­tu­Da­ta’23’’)

Varsinkin vanhemmissa taloissa rakennusrekisterin päälämmitysaineiden tiedot voivat olla puutteellisia tai virheellisiä mm. remonteissa tehtyjen lämmitysmuotomuutosten vuoksi (ks. Ohtonen ym. 2020). Tästä syystä kysyttiin myös vastaajan oma näkemys talon päälämmitysmuodosta (kuva 4). Kyselyvastausten perusteella pääkaupunkiseudulla pientalojen yleisimpiä päälämmitysmuotoja ovat sähkölämmitys, maalämpö, kaukolämpö, ilma-vesilämpöpumput ja ilmalämpöpumput.

Kyselyn vastausten perusteella öljylämmitteisiä taloja on todellisuudessa vähemmän ja maalämmitteisiä taloja enemmän verrattuna perusrekisterin tietoihin (vrt. kuvat 3 ja 4). Puu on päälämmitysmuotona kyselyvastausten mukaan erittäin harvinainen (1 %) pääkaupunkiseudun pientaloissa. Edellisessä puunpolttokyselyssä (Ohtonen ym. 2020) selvitettiin puulämmittäjien erillisotoksella puuta päälämmityksenä käyttävien pientalojen yleisyyttä pääkaupunkiseudulla. Tämä erillisotos osoitti, että puuta päälämmityksenä käyttäviä on huomattavasti vähemmän todellisuudessa kuin rekisteritiedoissa.

Kuva 4. Pää­kau­pun­ki­seu­dun pien­ta­lo­jen pää­läm­mi­tys­muo­to­jen pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det ky­se­lyn vas­taus­ten mu­kaan. Ku­vas­sa vas­tan­nei­den il­moit­ta­ma pää­läm­mi­tys­muo­to, ei re­kis­te­ri­tie­don mu­kai­nen pää­läm­mi­tys­muo­to.

Alla olevassa taulukossa (taulukko 1) on tarkasteltu kyselyyn vastanneiden päälämmitysmuotoja kunnittain ja koko pääkaupunkiseudulla. Kaikissa kunnissa yleisimmät päälämmitysmuodot ovat sähkölämmitys, maalämpö ja kaukolämpö. Puuta päälämmityksenään käyttävät jakautuivat vastauksissa suhteellisen tasaisesti eri kuntien kesken, mutta Helsingissä ei ollut yhtään puukattilalämmitystä.

Kyselyssä kysyttiin myös mitä muita lisälämmitysmuotoja asunnon lämmitykseen käytetään. Lisälämmitysmuotoja sai valita useita. Yleisimmät lisälämmitysmuodot olivat uuni, takka tai muu puulämmitys (49 %), ilmalämpöpumppu (39 %) ja suora sähkölämmitys (12 %). 27 %:lla ei ollut päälämmitysmuodon lisäksi muuta kiinteää lämmitystapaa.

Tulisijatyyppien yleisyydet ja käyttöönottovuodet

​Tässä kyselyssä selvitettiin kiinteistössä käytössä olevien tulisijojen lukumääriä, tulisijatyyppejä ja käyttöönottovuosia. Kysymykseen pyydetiin vastaus vain sellaisista pientaloasunnoista, joissa puuta oli poltettu viimeisen vuoden kuluessa. Vastaajista 29 % ilmoitti, että asunnossa ei käytetty ollenkaan tulisijaa vuoden kuluessa (taulukko 2). Yleisimmin käytössä olevia tulisijoja oli yksi tai kaksi. Kolme tulisijaa on vielä suhteellisen yleistä, mutta sitä suuremmat tulisijojen määrät ovat harvinaisia. Tulisijojen lukumäärät vaihtelevat hieman kunnittain. Vantaan pientaloasunnoissa tulisijattomuus on harvinaisempaa kuin muissa kunnissa. Vantaan pientaloasunnoista 21 % ei käytä tulisijaa, kun taas Helsingissä sama luku on 35 %.

Aikaisemmissa pääkaupunkiseudun puunkäyttö- ja tulisijakyselyissä ei ole rajattu tulisijakysymyksiin vastaamista mitenkään, minkä vuoksi niissä on ollut mukana myös ei käytössä olevia tulisijoja. Näin ollen tätä kyselyä ja aikaisempia kyselyitä ei voi verrata suoraan toisiinsa tulisijoja koskevien kysymysten osalta.

Pääkaupunkiseudulla selkeästi yleisin tulisijatyyppi on varaava takka. Varaava takka löytyy yli 40 %:sta pääkaupunkiseudun pientaloista (kuva 5). Seuraavaksi yleisimmät tulisijat ovat puulämmitteinen saunan kiuas (yli 20 %:ssa pientaloista) sekä kamiinat ja muut kevyttakat, jotka eivät varaa lämpöä (yli 10 %:ssa pientaloista). Avotakkoja, joissa ei ole suuluukkuja, on melko paljon, mutta niissä poltetaan melko vähän puuta (luku 2.2.4). Öljy-puukaksoispesäkattilat ovat harvinaisia, ja niiden käyttö on myös hyvin vähäistä (luku 2.2.4).

Kuva 5. Ky­se­ly­vas­taus­ten pe­rus­teel­la pien­ta­loa­sun­nois­sa (N=1566) käy­tös­sä ol­lei­den tu­li­si­ja­tyyp­pien pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det (yh­teen­sä 1685 tu­li­si­jaa).

Kyselyn mukaan pääkaupunkiseudun pientalojen tulisijakanta on pääosin melko vanha. Tulisijojen ikä vaikuttaa suurimmassa osassa tulisijoja niiden päästöihin. Uudemmat tulisijat ovat yleensä vähäpäästöisempiä.

Uudempia tulisijoja on eniten tulisijaluokassa pihakeittiöt ja paljut. Niistä on 2010- ja 2020-luvulla asennettuja 66 %. (kuva 6.) Pihakeittiöiden ja paljujen osalta kuitenkin myös uudemmat ovat suuripäästöisiä. Seuraavaksi eniten uudempia, 2010- ja 2020-luvulla asennettuja tulisijoja on tulisijaluokassa kamiinat/kevyttakat (47 %), takkasydämelliset avotakat (35 %), saunan kiukaat (34 %) ja varaavat takat (21 %). Tulisijakanta on erityisen vanha öljy-puukaksoispesäkattiloiden ja avotakkojen (ei suuluukkuja) kohdalla.

Tulisijojen ikää selvitettiin myös edellisessä tulisijojen ja puunkäytön kyselytutkimuksessa keväällä 2018, ja silloin 2010-luvulla asennettuja varaavia takkoja oli 18 % ja puulämmitteisiä saunan kiukaita 20 % (Ohtonen ym. 2020).

Kuva 6. Tu­li­si­ja­tyyp­pien ikä­ja­kau­ma pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Asen­nus­vuo­si­kym­men­ten pro­sen­tu­aa­li­set osuu­det kun­kin tu­li­si­ja­tyy­pin koh­dal­la.

Puunkäyttömäärät erilaisissa taloissa ja tulisijatyypeissä

​Kyselyn vastausten mukaan pääkaupunkiseudun omakotitaloista 77 %:ssa käytetään puuta ja 23 %:ssa omakotitaloista ei käytetty puuta ollenkaan (kuva 7). Paritalojen osalta 54 %:ssa paritaloasunnoista käytetään puuta ja 46 %:ssa ei käytetty. Kaikista pääkaupunkiseudun yhden ja kahden asunnon pientaloista puuta poltetaan 72 %:ssa (paritaloissa joko yhdessä asunnossa tai molemmissa asunnoissa). Puuta poltetaan keskimäärin omakotitaloissa 1,08 k-m³/v ja paritaloasunnoissa 0,54 k-m³/v. Toisin sanoen yhdessä omakotitalossa ja paritalossa (2 asuntoa) poltetaan saman verran puuta. Keskimäärin puuta poltetaan pääkaupunkiseudun pientaloissa 1,07 k-m³ (1,0749 k-m³). Yksittäisissä taloissa puunkäyttömäärän vaihtelu on suurta.

Aikaisempiin kyselyihin verrattuna talokohtainen puunkäyttömäärä on pysynyt suunnilleen samana tai vähentynyt hieman. Vuonna 2018 puuta käytettiin omakotitaloissa keskimäärin 1,12 k-m³/v ja paritaloasunnoissa 0,71 k-m³/v (Ohtonen ym. 2020). Vuonna 2014 omakotitalojen puunkäyttö oli 1,27 k-m³/v (Kaski ym. 2016, luku päivitetty vuoden 2024 laskentatapaa vastaavaksi).

Kuva 7. Puun­käyt­tö­mää­rien vas­tauk­set pie­nim­mäs­tä suu­rim­paan jär­jes­tet­ty­nä oma­ko­ti­ta­lois­sa vuo­si­na 2023, 2018 ja 2014 ja pa­ri­ta­loa­sun­nois­sa vuon­na 2023 ja 2018. Vas­taus­ten lu­ku­mää­rät (x-ak­se­li) on nor­ma­li­soi­tu 100 %:iin. Y-ak­se­lin mak­si­miar­vo on ra­jat­tu vi­su­aa­li­sis­ta syis­tä ta­sol­le 10 k-m³/v. Muu­ta­mis­sa ta­lois­sa puun­käyt­tö­mää­rä oli vä­lil­lä 10-20 k-m³/v, ja nämä ovat mu­ka­na puun­käy­tön kes­kiar­vo­jen las­ken­nas­sa.

Puunkäyttömääriä tarkasteltiin myös talojen päälämmitysmuodoittain (taulukko 3). Puulämmitteisessä talossa on luonnollisesti suurin puunkäyttö, ja esim. puukeskuslämmitteisissä taloissa puuta kului keskimäärin noin 7 k-m³/v (vastaajia vain 5 kpl). Muista päälämmitysmuodoista talokohtainen puunkäytön keskiarvo on suurin sähkölämmitteisille (1,3 k-m³/v) ja pienin kaukolämmitteisille (0,5 k-m³/v). Kuntakohtaiset luvut näkyvät myös alla olevasta taulukosta.

Kyselytutkimuksessa selvitettiin myös puunkäyttömäärien jakautumista erilaisiin tulisijatyyppeihin (kuva 8). Koko pääkaupunkiseudun puunkäyttömäärästä puolet poltetaan varaavissa takoissa, 20 % saunan kiukaissa ja 8 % kamiinoissa/kevyttakoissa. Muissa tulisijaluokissa puunkäyttö on vähäisempää koko pääkaupunkiseudun tarkastelussa. Talokohtaisia puunkäyttömääriä eri tulisijatyypeissä on esitetty kunnittain taulukossa 4.

Kuva 8. Eri tu­li­si­ja­tyyp­pien osuus puun­käy­tös­tä ky­se­ly­vas­taus­ten pien­ta­lois­sa.

Taulukko 4. Keskimääräiset puunkäyttömäärät (k-m³/v) tulisijatyypeittäin pientaloissa pääkaupunkiseudun kunnissa.​

Katoanalyysi ja kyselyvastausten edustavuuden arviointi

​Katotutkimus toimii vertailuaineistona varsinaiseen aineistoon, ja sen pohjalta voidaan tarkastella mahdollisia eroja varsinaiseen kyselyyn vastanneiden ja siihen vastaamatta jättäneiden välillä. Peruskyselyn saatu vastausmäärä oli melko hyvä (36 %), ja katoanalyysi tuo tietoa siitä joukosta taloja, joista ei saatu vastausta (74 %). Taloustutkimus Oy toteutti katotutkimuksen kyselyyn vastaamatta jättäneiden puhelinhaastatteluina ajalla 24.6.-30.7.2024. Katotutkimukseen vastasi 98 henkilöä. Katotutkimukseen valittiin mukaan vain omakotitaloja perusotoksesta. Katoanalyysiin ei valittu paritaloasuntoja, koska niillä on pienempi rooli kuin omakotitaloilla puunkäytön kokonaismäärässä pääkaupunkiseudulla.

Katotutkimuksessa kysyttiin varsinaisen kyselyn puunkäyttömääriin liittyvät kysymykset sekä syyt varsinaiseen kyselyyn vastaamattomuuteen. Yleisimmät syyt varsinaiseen kyselyyn vastaamatta jättämiseen olivat asian unohtaminen, ajanpuute ja ettei ollut huomannut kyselyä.

Katokyselyn vastauksissa puunkäyttömäärät olivat hyvin samankaltaisia verrattuna varsinaisen kyselyn vastauksiin (kuva 9). Toisin sanoen, katokyselyn perusteella vastaamatta jättäneet eivät ole aiheuttaneet mitään selvää vääristymää varsinaisen kyselyn puunkäyttötuloksiin. Katokyselyn mukaan puuta ei poltettu olleenkaan 25 %:ssa omakotitaloista, mikä on lähes sama osuus kuin varsinaisessa kyselyssä (23 %). Katokyselyssä omakotitalojen keskimääräinen puunkäyttömäärä oli 1,18 k-m³/v ja varsinaisessa kyselyssä 1,08 k-m³/v. Katokyselyn vastausmäärä on kuitenkin melko pieni, mikä lisää tarkasteluun epävarmuutta ja hajontaa etenkin suuren puunkäyttömäärän vastauksissa. Suuren puunkäyttömäärän vastauksia on vain muutamia, koska puu on päälämmitysmuotona erittäin harvinainen pääkaupunkiseudulla.

Kuva 9. Puun­käyt­tö­mää­rien vas­tauk­set pie­nim­mäs­tä suu­rim­paan jär­jes­tet­ty­nä oma­ko­ti­ta­lois­sa var­si­nai­sen ky­se­lyn ja ka­to­ky­se­lyn mu­kaan. Vas­taus­ten lu­ku­mää­rät (x-ak­se­li) on nor­ma­li­soi­tu 100 %:iin.

Kyselyvastausten edustavuutta on verrattu perusjoukkoon (= kaikki pääkaupunkiseudun pientalot) jo aikaisemmissa luvuissa talo-otoksen osituksessa käytettyjen tekijöiden suhteen (kaupunki, pientalotyyppi, lämmitysaine ja talon ikä). Vastaukset edustavat pääkaupunkiseudun pientaloja pääosin melko hyvin. Eri kaupungeista saadut vastausmäärät jakautuivat lähes perusjoukon mukaisesti; Helsinki vastauksia 30 % (perusjoukossa 29 %), Espoo/Kauniainen 39 % (perusjoukossa 41 %) ja Vantaa 31 % (perusjoukossa sama 31 %). Myös omakoti- ja paritalojen (kuva 1) sekä lämmitysaineiden (kuva 3) jakautuminen oli vastauksissa melko samankaltainen kuin perusjoukossa.

Vastauksissa saatujen talojen ikäjakauma (kuva 2) oli myös pääosin hyvin samankaltainen kuin pääkaupunkiseudun todellinen pientalojen ikäjakauma. 1980-luvulla rakennettujen pientalojen asukkaat olivat kuitenkin hieman muita innokkaampia vastaamaan ja vastaukset ovat koko joukossa hieman yliedustettuina. Uudempien 2010- ja 2020-luvun pientalojen vastaukset ovat puolestaan hieman aliedustettuna. Talokohtainen puunkäyttömäärä on selvästi pienempi uudehkoissa 2010- ja 2020-luvun taloissa verrattuna vanhempiin taloihin (ks. seuraava luku). Tästä syystä uudempien talojen aliedustus kyselyvastauksissa viittaa siihen, että kyselyvastausten perusteella laskettu keskimääräinen puunkäyttömäärää saattaisi olla hieman yliarvio verrattuna todelliseen tilanteeseen. Ero kyselyvastusten ja perusjoukon ikäjakaumissa on kuitenkin niin pieni, että tätä mahdollista vääristymää ei lähdetty korjaamaan millään painokertoimella tässä raportissa.

Polttopuun käyttö eri ikäryhmien taloissa

​Puunkäyttömäärien vaihtelua eri-ikäryhmien taloissa tarkasteltiin niin, että perusotos (kaikki ikäryhmät) ja uusien talojen erillisotos (rakennuksen käyttöottovuosi > 2010) yhdistettiin. Näin uusien talojen aineistomäärä ja tulosten luotettavuus saatiin mahdollisimman suureksi. Puunkäyttö oli ennen vuotta 2010 valmistuneissa taloissa keskimäärin 1,14 k-m³/v ja vuosien 2010-2023 ikäryhmässä 0,62 k-m³/v, joten uudemmissa taloissa puunkäyttö on lähes puolet vähäisempää kuin vanhemmissa taloissa (kuva 10).

Kuva 10. Ta­lo­koh­tai­nen puun­pol­ton kes­kiar­vo eri ikä­ryh­mien ta­lois­sa ja eri tu­li­si­ja­luo­kis­sa. Ku­vaan on yh­dis­tet­ty pe­rus­o­tok­sen ja uusien ta­lo­jen eril­li­so­tok­sen ai­neis­tot, jot­ta 2010-2023 ikä­ryh­mään saa­tiin mah­dol­li­sim­man suu­ri vas­taus­mää­rä (N=484) ja luo­tet­ta­vuus. En­nen vuot­ta 1980 ole­vis­sa ikä­ryh­mis­sä ja har­vi­nai­sis­sa tu­li­si­ja­luo­kis­sa (esim. kat­ti­lat) vas­taus­mää­rät ovat mel­ko pie­niä, mikä li­sää nii­den tu­lok­siin epä­var­muut­ta ja sa­tun­nai­suut­ta.

Uusien (v. 2010-2023) talojen vähäisempi puunkäyttö johtunee useista tekijöitä. Uudet talot ovat energiatehokkaita, ja niiden lämmitystarve on pienempi kuin vanhoissa taloissa. Uusissa taloissa myös energiatehokkaat päälämmitysmuodot ovat yleistyneet ja suora sähkölämmitys on harvinaistunut. Vuosien 2010-2023 talojen päälämmitysmuodot olivat vastaajien mukaan seuraavat; maalämpö (47 %), ilma-vesilämpöpumppu (16 %), sähkö (14 %), kaukolämpö (12 %), ilmalämpöpumppu (4 %) ja muu lämmitysmuoto (8 %). Uusien talojen ikäryhmässä myös puuta käyttävien talojen osuus on laskenut hieman, ja puuta käytti 71 % omakotitaloista ja vain 37 % paritaloasunnoista (vrt. koko aineisto kuvassa 7).

Myös eri tulisijatyypeissä poltetun puun määrissä on eroja uudempien ja vanhempien talojen välillä. Puukiukaissa poltetun puun määrä on selkeästi vähäisempää uudemmissa taloissa, verrattuna vanhempiin taloihin. Uusien v. 2010-2023 talojen ikäryhmässä puukiukaat ovat melko harvinaisia ja puukiuas oli käytössä 11 %:ssa omakotitaloista ja 4 %:ssa paritaloasunnoista. Vanhemmissa (< v. 2010) taloissa puukiukaita käytettiin 28 %:ssa omakotitaloista ja 9 %:ssa paritaloasunnoista. Uusissa v. 2010-2023 taloissa puuta poltetaan etenkin varaavissa takoissa ja kamiinoissa/kevyttakoissa, mutta myös varaavissa takoissa poltettu puumäärä on keskimäärin pienempi kuin vanhemmissa pientaloissa.

Polttopuun varastointi, puunpolttotavat ja terveyshaitat

​Kyselytutkimuksessa kysyttiin myös polttopuun varastoinnista, puunpolttotavoista ja kokeeko puunpoltosta terveys- tai viihtyisyyshaittoja. Näiden kysymysten vastaukset on kerrottu lyhyesti alla ja tulokset on esitetty myös taulukoina kunnittain liitteessä 6.4.

Kyselyyn vastanneista puuta käyttävistä 49 % varastoi polttopuunsa polttopuulle suunnitellussa tuulettuvassa puuvajassa. Vantaalla puuvajat ovat hieman yleisempiä ja Helsingissä hieman harvinaisempia kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Ulkona peitetyssä pinossa tai kasassa varastoi polttopuunsa 28 % vastaajista. Nämä suosituimmat varastointitavat ovat suositeltuja varastointitapoja. Muita ei suositeltuja varastointitapoja käytetään selkeästi vähemmän. Vastaajista 2 % ei varastoi polttopuuta ollenkaan. Vastaaja sai halutessaan valita useita varastointitapoja.

Kyselyssä kysyttiin, onko puunkäyttö muuttunut viimeisten 5 vuoden aikana tai aiotaanko polttopuun käyttöä muuttaa tulevien 5 vuoden aikana. Suurimmalla osalla (65 %) vastaajista puunkäyttö oli pysynyt samalla tasolla. Suurin piirtein saman verran oli lisännyt polttopuun käyttöä (16 %) ja vähentänyt sitä (14 %). Kolme prosenttia vastasi, että on aloittanut polttopuun käytön. Vastausvaihtoehtona oli myös, että on lopettanut polttopuun käytön. Tähän kyseiseen kysymykseen vastasivat vain ne, jotka käyttävät puuta. Siten polttopuun käytön lopettaneet eivät todennäköisesti vastanneet tähän kysymykseen. Samoin kysymyksen kohdalla ”aiotaanko polttopuun käyttöä muuttaa tulevien 5 vuoden aikana” kukaan ei vastannut aikovansa aloittaa polttopuun käytön, koska kaikki tähän kysymykseen vastanneet polttivat jo puuta. Polttopuun käyttöä aikoi lisätä 6 % vastaajista ja vähentää 5 %. Vain muutama aikoi lopettaa polttopuun käytön. Suurin osa (82 %) arvioi käytön pysyvän samalla tasolla myös seuraavat 5 vuotta.

Kyselyssä kysyttiin myös polttopuun laadusta. Kysymykseen, kuinka kuivaa polttopuuta käytätte, 79 % vastasi polttopuun olevan varmasti kuivaa ja 16 % vastasi polttopuun olevan melko kuivaa. Neljällä prosentilla polttopuun kosteus vaihteli. Kunnittaista eroa ei juurikaan ollut.

Yleisimmin vastaajat sytyttivät puut päältä/yläosasta (39 %) tai välistä (38 %). Alta vastasi sytyttävänsä 22 %. Kunnittaista eroa oli hieman. Puita tulipesään lisättäessä 49 % lisäsi tulipesän aina noin puolilleen tai käyttöohjeen mukaisesti. 42 %:lla täyttöaste vaihteli ja 6 % lisäsi tulipesän aina täyteen puita. Kunnittaista eroa ei juurikaan ollut.

Roskien poltto vahingoittaa tulisijaa ja tuottaa paljon savua ja terveydelle haitallisia yhdisteitä. Lisäksi jätehuolto- ja ympäristömääräyksissä kielletään roskien poltto tulisijoissa tai avotulella. Kyselyn mukaan 51 % ei polta tulisijassa ollenkaan roskia (pahvia, paperia, muovi- tai kartonkipakkauksia tms.). Kolme prosenttia polttaa roskia ja 45 % käyttää roskia sytykkeenä.

Piipusta tuleva savun väri kertoo, kuinka puhdasta palaminen on. Mitä vaaleampaa, sitä vähemmän päästöjä. Kyselyssä kysyttiin, millaista piipusta tuleva savu on siinä vaiheessa, kun palaminen on kunnolla käynnissä. 56 % vastasi, että savua ei näy ja 30 %:lla se oli vaalean harmaata. 15 % ei osannut sanoa, ja vain yksi vastasi savun olevan tummaa ja runsasta.

Kyselyssä kysyttiin myös, onko hakenut tietoa puunpoltosta ja mistä tietoa on hakenut. Kyselyyn vastanneista 55 % oli hakenut tietoa puunpoltosta. Yleisimmin tietoa on kysytty nuohoojalta (29 %) tai haettu jonkun muun tahon puunpoltto-oppaasta tai verkkosivuilta (24 %). HSY:n puunpoltto-oppaasta tietoa oli hakenut 5 % ja poltapuhtaasti.fi -verkkosivuilta 7 %.

Kyselyssä selvitettiin vastaajien mielipiteitä puunpolton haitoista terveyden ja viihtyisyyden kannalta. Asukkailta kysyttiin, häiritsevätkö naapuritalojen savut ja aiheutuuko puunpolton savuista terveyshaittaa. Suurinta osaa (85 %) vastanneista naapuritalojen savut eivät häiritse, mutta 11 % ne häiritsevät. Terveyshaittaa omista puunpolton savuista koki 1 % vastaajista ja naapureiden savuista 6 % vastaajista. Haittoina mainittiin mm. yleisesti ilmanlaadun heikkeneminen, hajuhaitat, astmaoireet, yskä, hengenahdistus, päänsärky ja silmien kirvely. Naapurien savujen kerrottiin tulevan ilmanvaihdon kautta sisälle omaan kotiin. Naapurien arveltiin polttavan muovia, roskia tai huonolaatuista/märkää puuta, joiden kerrottiin aiheuttavan mustaa savua ja voimakasta hajua. Omista savuista haittoja koettiin selvästi vähemmän, yleisimpänä haittana tulisijan savuttaminen sisälle.