Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2018

Kyselyn tausta ja tavoite

Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) ja Työtehoseura (TTS) toteuttivat kyselytutkimuksen pääkaupunkiseudun tulisijojen puun käytöstä keväällä 2019. Selvitys oli HSY:n tilaama, ja sen tarkoituksena oli kerätä tietoa tulisijojen tyypeistä ja määristä sekä asukkaiden puunkäytöstä ja käyttötottumuksista pääkaupunkiseudun pientaloasunnoissa. Aikaisemmat kyselytutkimukset oli tehty vuosina 2014 ja 2008–2009.

Puupolttoaineen pienimuotoiselle käytölle on Suomessa pitkät perinteet. Puuta käytetään yleisesti lämmitysaineena varaavissa tulisijoissa, saunan kiukaissa sekä pientalojen ja maatilojen kattiloissa. Pientalojen yleisimmät päälämmitysmuodot ovat sähkö, öljy, kaukolämpö, maalämpö tai puu. Lisälämmönlähteenä ilmalämpöpumput haastavat varaavat tulisijat.

Puun käyttöä on haluttu edistää ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, koska puunpoltolla on alhainen hiilidioksiditase pitkällä aikavälillä. Puun käyttö lisälämmitykseen myös leikkaa sähköä käyttävillä pientaloilla kulutushuippuja huomattavasti. Puunpoltolla on kuitenkin myös haittavaikutuksia, sillä puun pienpoltossa syntyy runsaasti pienhiukkasia ja mustaa hiiltä. Kuiva polttoaine ja oikein säädetyt ja huolletut laitteet sekä toimiva tekniikka mahdollistavat puhtaamman palamisen ja pienemmät päästöt.

Puun käyttö ensisijaisena lämmönlähteenä on taajama-alueella harvinaisempaa kuin haja-asutusalueilla. Pääkaupunkiseudulla pientalojen puunkäyttö on pääasiassa toissijaista lämmitystä. Talokohtaiset puunkäyttömäärät toissijaisessa lämmityksessä ovat suhteellisen alhaisia. Puun pienpolton suuri merkitys pääkaupunkiseudulla johtuukin suuresta pientalojen määrästä suhteellisen tiiviillä alueilla. Pääkaupunkiseudulla on 88 584 pientaloasuntoa (SeutuCD'18), ja talokohtaisesti pienimuotoinenkin puunkäyttö tekee koko alueen yhteenlasketusta puunkäytöstä huomattavan suuren.

Kyselyn toteutus

Kyselyn aineisto kerättiin keväällä 2019 postitse lähetetyllä kyselykaavakkeella sekä osin sähköisellä kyselyllä. Kyselyyn pystyivät osallistumaan vain otokseen kuuluvat henkilöt, koska kyselykaavakkeissa oli koodi, joka oli syötettävä sähköiseen kyselyyn. Linkki sähköiseen kyselyyn oli TTS:n Kuivaa asiaa -hankkeen verkkosivuilla sekä postitse lähetetyissä kyselykaavakkeissa. EAKR-rahoitteisessa Kuivaa asiaa -hankkeessa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen polttopuun säilytykseen ja polttoon (lisätietoja poltapuhtaasti.fi).

Kysely toteutettiin Webropolilla, joka on verkkoselaimen avulla käytettävä kysely- ja tiedonkeruusovellus kyselytutkimuksen toteuttamiseksi. Kysely suunnattiin pääkaupunkiseudun pientaloasukkaille. Kysely lähetettiin asukkaille maaliskuussa. Vastaamattomille lähetettiin huhtikuussa muistutuskirje. Kyselyn pääaihealueita olivat asuinrakennusta koskevat tiedot, polttopuun vuosikäyttö, hankinta ja varastointi kiinteistöllä, puulla toimivien tulisijojen käyttö, lämmitystavat sekä ajatukset puunpoltosta. Kyselykaavake on liitteessä 7.6.

Otos

Otokset teki HSY. Otos tehtiin HSY:n seudulliseen perusrekisteriin pääkaupunkiseudun kuntien Rakennus- ja huoneistorekisteristä kootuista tiedoista (SeutuCD'18).

Pääkaupunkiseudulla on 71 178 pientaloa, joista 17 406 on kahden asunnon taloja. Tässä selvityksessä pientaloasunnoilla tarkoitetaan yhden tai kahden asunnon taloissa olevia asuntoja, ja pientaloasuntoja on 88 584 (paritalot kerrottu kahdella). Pientaloasunnoissa ovat mukana myös yhden tai kahden asunnon erillistalot, joista ensin mainitut lasketaan omakotitalohin ja jälkimmäiset paritaloihin. Rivitalojen, ketjutalojen, luhtitalojen, vapaa-ajan rakennusten sekä vuokrattavien lomamökkien asunnot rajattiin pois tästä selvityksestä. Kyselyn pääotoksen laadinnassa käytettiin ositettua satunnaisotantaa. Kyselyn pientalot valittiin kunnan (Espoo ja Kauniainen, Helsinki, Vantaa), päälämmitysmuodon (sähkö, öljy, maalämpö, kaukolämpö, puu, muu/tuntematon), talotyypin (omakotitalo, paritalo) ja käyttöönottovuoden (-1979, 1980-2002, 2003-2010, 2011-) mukaan. Pääotos oli kooltaan 2600 pientaloa. Ryhmät olivat edustettuina pääotoksessa samassa suhteessa kuin perusjoukossa. Esimerkiksi ennen vuotta 1979 rakennettuja vantaalaisia sähkölämmitteisiä omakotitaloja oli otoksessa samassa suhteessa kuin niitä oli perusjoukossa. Saman kadun varrella olevista pientaloista kyselyn saattoi saada vain yksi.

Pääotoksen lisäksi tehtiin 400 pientalon erillisotos puuta päälämmitysmuotona käyttävistä. Tässä erillisotoksessa siis kaikkien pientalojen päälämmitysmuoto SeutuCD'18:n mukaan oli puu. Muut ominaisuudet vaihtelivat samalla lailla edustavasti kuin pääotoksessa. Erillisotoksen tulokset on esitelty kappaleessa 3.3.13. Erillisotoksen kyselyn tuloksia käytettiin kappaleen 3.3.13 lisäksi ainoastaan kappaleissa 3.3.15 Tulosten arviointi, 4.7. Päästöjen alueellinen jakautuminen ja Liitteessä 7.3. Päälämmitysmuoto vastaajittain.

Vastausprosentti

Kysely lähetettiin 3006 pientaloon pääkaupunkiseudulla, joista 2606 oli pääotoksesta ja 400 erillisotoksesta. Pääotoksen kyselykaavakkeiden lähettäminen jakautui seuraavasti: Espoon ja Kauniaisen alueelle lähetettiin 1 050, Helsinkiin 744 ja Vantaalle 812 kyselykaavaketta.

Kyselyyn vastasi yhteensä 1195 (pääotoksen ja erillisotoksen vastaajat yhdessä) vastaajaa, joista 1010 vastasi paperikyselyyn ja 178 Webropolin kautta. Vastauksista hylättiin 7, koska lomakkeet palautettiin tyhjinä, hyvin puutteellisesti täytettyinä tai myöhässä.

Pääotoksen osalta vastauksia saatiin 1013, ja ne jakautuivat seuraavasti: Espoosta ja Kauniaisista saatiin vastauksia yhteensä 389, Helsingistä 300 ja Vantaalta 324. Pääotoksen vastausprosentti oli 39. Espoossa ja Kauniaisissa vastausprosentti oli 38, Helsingissä ja Vantaalla 40.

Erillisotokseen vastauksia saatiin Espoosta ja Kauniaisesta yhteensä 30, Helsingistä 46 ja Vantaalta 99. Erillisotoksen vastausprosentti oli 44. ‍

Kyselyn tulokset

Työtehoseuran laatimat yhteenvetotaulukot ja tulkinta lisäkysymyksistä

Työtehoseuran laatimat yhteenvetotaulukot vastauksista ovat liitteenä 7.7. Työtehoseuran laatima tulkinta Kuivaa asiaa -hankeeseen liittyvien kysymysten tulkinnoista on liitteenä 7.8. EAKR-rahoitteisessa Kuivaa asiaa -hankkeessa kehitetään asukkaille uusia polttopuupalveluita ja annetaan vinkkejä oikeaoppiseen polttopuun säilytykseen ja polttoon. Lisätietoja hankkeesta saa sivulta poltapuhtaasti.fi.

Rakennusten valmistumisajankohdat ja lämmitysjärjestelmän remontit

Kyselyn vastauksissa päärakennuksen rakennusvuosi oli useimmiten (yli puolet vastanneista) 1980-, 1990- tai 2000-luvulla (kuva 1). 1950-, 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja päärakennuksia oli vastauksissa kutakin noin 10 %. Niitä vanhempia oli vähemmän, mutta kuitenkin jokaisena vuosikymmenenä rakennettuja rakennuksia oli mukana. Ennen vuotta 1920-rakennettujakin päärakennuksia oli vastausten joukossa 19 kpl.

Kyselyn otosta laadittaessa huomioitiin rakennusten ikä, ja oli tarkoitus, että kyselyyn vastaisivat eri ikäiset rakennusten edustajat samassa suhteessa kuin talojen ikäjakauma seudulla on. Tässä onnistuttiin melko hyvin (Kuva 1). 2000-luvulla rakennettujen talojen vastauksia saatiin kuitenkin aliedustetusti verrattuna SeutuCD'18:n jakaumaan. 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla valmistuneiden talojen vastauksia taas saatiin yliedustetusti. Uusimpien talojen asukkaat eivät olleet niin innokkaita vastaamaan kuin vanhempien talojen asukkaat. Vastausten rekisteritiedot ja vastaajien oma käsitys talonsa valmistumisvuodesta vastaavat melko hyvin tosiaan.

Noin puoleen rakennuksista oli tehty lämmitysjärjestelmään peruskorjauksia. Suurin osa (38 %) peruskorjauksista oli tehty 2000-luvulla. Korjauksina oli mainittu mm. ilmalämpöpumppujen asennuksia, maalämpöön siirtymisiä, lämmön talteenoton asennuksia ja tulisijojen uusimisia.

Paritalojen osuus ja paritalokorjaus puunkäyttömääriin

Paritaloja ja omakotitaloja oli poimittu otokseen edustavasti. Paritalossa on kuitenkin kaksi paritaloasuntoa, eli otokseen tuli paritaloasuntojen aliedustus. Lisäksi paritaloasukkaat vastasivat hiukan omakotiasujia harvemmin, sillä kahdella kerrottunakin paritalovastausten osuus on pienempi kuin paritaloasuntojen osuus vastaavassa SeutuCD'18:n tiedossa (Kuva 2).

Puunkäyttömäärät paritaloasunnoissa ovat pienempiä kuin omakotitaloasunnoissa, joten otoksen paritaloasuntojen aliedustuksesta johtuvan puunkäyttömäärien virheen korjaamista varten laskettiin "paritalokorjauskerroin". Korjauskertoimen laskemista varten laskettiin ensin koko otoksen keskimääräinen puunkäyttömäärä, ja tässä keskiarvossa on siis paritaloasuntojen aliedustuksesta johtuva virhe. Sitten tuplattiin kaikkien paritaloasuntojen puunkäyttömäärävastaukset, ja laskettiin tuplattujen vastausten ja kaikkien omakotitaloasuntojen puunkäyttömäärien keskiarvo. Tässä keskiarvossa on siis korjattu paritaloasuntojen aliedustus tuplaamalla paritaloasuntojen vastaukset. Näitä kahta keskiarvoa vertaamalla saatiin paritalokorjauskerroin 0,95, jolla on kerrottu puunkäyttömäärät (Kappale 3.3.8) tässä raportissa.

Päälämmitysmuodot otoksessa ja vastauksissa

Kyselyyn vastanneiden päälämmitysmuotojen osuudet jakautuivat suhteellisen hyvin SeutuCD'18:n päälämmitysmuotojakauman mukaisesti. Tämä selviää kuvista 3, 4 ja 5 vertaamalla palkkeja "Rekisteritieto SeutuCD" ja "Rekisteritieto vastaukset". Kuvissa on myös kolmas palkki "Vastaajien oma käsitys". Tämä tieto on poimittu vastauslomakkeista siitä kohdasta, jossa vastaaja sai valita päälämmitysmuodon seuraavista vaihtoehdoista (liite 7.6 kysymys 5): 1) suora sähkölämmitys, 2) varaava sähkölämmitys, 3) keskuslämmitys öljyllä, 4) keskuslämmitys pelletillä, 5) keskuslämmitys puulla ilman varaajaa, 6) keskuslämmitys puulla varaajan kanssa, 7) uunilla, takalla tai muulla puulämmityksellä, 8) kaukolämpö, 9) maalämpö, 10) muu, 11) ei kiinteää lämmitystä. Tämä vastaajan oma käsitys ei aina ole sama kuin kyseisen talon päälämmitysmuoto SeutuCD:llä on. SeutuCD:llä tässä raportissa käytetyt päälämmitysmuotovaihtoehdot olivat: 1) sähkö, 2) maalämpö, 3) kaukolämpö, 4) öljy, 5) puu, 6) muu ja tuntematon. Rekisteritietoon "Muu ja tuntematon" on laskettu SeutuCD'18:n luokat Kaasu, Kivihiili, koksi tms, Muu, Raskas polttoöljy, Turve ja Tyhjä.

Maalämmön osuus rekisteritiedoissa on pienempi kuin maalämmön osuus silloin, kun vastaaja itse nimeää päälämmitysmuodon. Tämä johtunee siitä, että monet maalämpökaivot on otettu käyttöön ennen kuin maalämmön rakentamiseen tuli luvanvaraiseksi. Ennen luvanvaraiseksi tulemista maalämmön käyttöön siirtymiset eivät päivyttyneet rekistereihin. Luonnollisesti "Muu ja tuntematon" -vaihtoehdon osuus on palkissa "Vastaajien oma käsitys" pieni, sillä vastaaja yleensä osaa nimetä päälämmityksen, vaikka rekisteritieto päälämmityksestä puuttuisikin.

Sähkölämmitys on yleisin päälämmitysmuoto. Paritaloilla kaukolämmön osuus on suurempi kuin omakotitaloilla. Omakotitaloilla taas maalämmön ja öljyn osuudet ovat suuremmat kuin paritaloilla. Maalämpöä, kaukolämpöä ja öljylämmitystä on kutakin noin 15 %. Keskuslämmitystä pelletillä tai keskuslämmitys puulla ilman varaajaa ei ollut päälämmitysmuotona kellään yli tuhannesta vastaajasta. Keskuslämmitys puulla varaajan kanssa on päälämmityksenä kolmella vastaajalla. Uuni, takka tai muu puulämmitys oli päälämmityksenä 13 vastaajalla. Puuta päälämmityksenä käyttävät ovat siis varsin harvinaisia pääkaupunkiseudulla.

Kuvien 3, 4 ja 5 piirtämistä varten luokkia on yhdistetty seuraavasti: "Vastaajien oma käsitys" -kohdassa luokkaan "Sähkö" on laskettu Suora sähkölämmitys ja Varaava sähkölämmitys sekä luokkaan "Puu" Keskuslämmitys puulla varaajan kanssa ja Uunilla, takalla tai muulla puulämmityksellä.‍

Yllä tarkastelu on tehty kunkin lämmitystavan kappalemäärien summina. Koska kyselytutkimuksessa on yksityiskohtainen tieto olemassa kunkin talon rekisteritiedosta ja vastaajien omista käsityksistä, jokaisen kyselyyn vastaneen kohdalla on mahdollisuus verrata, kuinka tietyn talon päälämmitysmuoto rekisterin mukaan vastaa vastaajan omaa käsitystä päälämmitysmuodosta. Tiedot on esitetty liitteessä 7.3. On huomioitava, että vastaajien määrä on pieni, joten tulokset ovat vain suuntaa antavia.

Päälämmitysmuodot kunnittain

Päälämmitysmuodoissa on jonkin verran vaihtelua kunnittain (Taulukko 1). Öljylämmitys on hiukan yleisempää Vantaalla kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Kaukolämpö on yleisimpi päälämmitysmuotona Helsingissä kuin muualla. Maalämpö on yleisintä Espoossa.

Päälämmitysmuodoksi "Muun lämmitystavan" merkinneillä lämmitysmuodoksi oli useimmin mainittu ilmalämpöpumppu tai ilmavesilämpöpumppu.

Tulisijatyyppien yleisyydet ja käyttöönottovuodet

Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoista 88 %:lla on vähintään yksi tulisija. Vastaajista 12 %:lla ei ole tulisijaa lainkaan. Tulisijojen määrät vaihtelevat hiukan kaupungeittain. Vantaalla, Espoossa ja Kauniaisisssa 90 %:lla on tulisija ja Helsingissä 83 %:lla. Yleisimmin tulisijoja pientaloasunnoissa on yksi tai kaksi. Kolme tulisijaa pientaloasunnossa on vielä suhteellisen yleistä (7 %), mutta sitä suuremmat tulisijojen määrät ovat harvinaisia. Taulukossa 2 on esitetty tulisijojen lukumäärät kaupungeittain ja koko seudulla.

Rivitaloissa on melko harvoin tulisijoja. Tässä raportissa esitellyn kyselytutkimuksen ulkopuolella tulisijojen yleisyyttä rivitaloissa selvitettiin suuntaa antavasti asuntomyynti-ilmoituksista (etuovi.com, hakuehdoksi "takka", "rivitalo" ja pääkaupunkiseudun kunnat). Tulokseksi saatiin, että vain noin 7 %:lla rivitaloasunnoista on tulisija. Näin ollen oli perusteltua rajata rivitaloasunnot tämän tutkimuksen ja laskennan ulkopuolelle.

Liitteessä 7.4. on taulukoitu kaikki kyselyn vastaajien ilmoittamat tulisijatyypit ja niiden lukumäärät kunnittain ja eri päälämmitysmuodoilla. Tulisijatyypit jaoteltiin seuraavasti: varaava takka, leivinuuni, puuliesi, liesi-leivinuuniyhdistelmä, takka-leivinuuniyhdistelmä, takkasydämellä varustettu avotakka, avotakka (ei suuluukkuja), puukamiina, puulämitteinen saunan kiuas, puukeskuslämmityskattila, öljy-puukaksoispesäkattila, kiertoilmatakka, pihakeittiöt ja paljut ja muu tulisija. Muina tulisijoina vastauksissa oli mainittu mm. saunan pata, kakluuni, kaakeliuuni, kamiina sekä tynnyrisauna.

Kuvassa 6 on esitetty tulisijatyyppien osuudet pääkaupunkiseudulla. Yleisin tulisija on varaava takka. Kyselyn perusteella 39 % tulisijoista on varaavia takkoja. Varaava takka löytyy 53 %:sta pientaloasunnoista. Toiseksi yleisin tulisijatyyppi puulämmitteinen sauna. Niitä on 20 % tulisijoista. Puulämmitteinen sauna löytyy 28 %:sta pientaloasunnoista. Avotakkoja on 10 % tulisijoista. Muiden tulisijatyyppien osuudet ovat alle 10 %. Vähiten oli puukeskuslämmityskattiloita, öljy-puukaksoispesäkattiloita ja liesi-leivinuuniyhdistelmiä (1 %).

Tulisijoista noin 5 % on peräisin vuodelta 1960 tai sitä aiemmilta vuosilta. 1960- ja 1970- luvuilta on kummaltakin noin 5 % tulisijoista. Tulisijojen käyttöönottovuodet jakaantuvat melko tasaisesti 1980-luvulle (25 %), 1990-luvulla (18 %), 2000-luvulle (23 %) ja 2010-luvulle (18 %). Kuvassa 7 on esitetty eri tulisijatyyppien ikäjakaumat sekä kunkin tulisijatyypin vastausten lukumäärät.

Polttopuun hankinta ja laatu

Kyselyn vastausten mukaan suurin osa polttopuusta on peräisin omasta metsästä hankitusta rangasta itse pilkottua. Toiseksi yleisin puunhankintatapa on halkojen tai pilkkeiden ostaminen. Myös ilmaiseksi saatua puuta tai rakennus- ja sahausjätepuuta käytetään paljon. Helsingissä ostetaan polttopuuta hieman enemmän kuin muissa kunnissa. (Kuva 8)

Pääosa käyttää pilkeitä eli klapeja (68 %, 686 kpl). Halkoja käyttää 8 % (76 kpl) vastaajista. Pellettiä käyttää yksi vastaajista ja brikettiä 11 vastaajaa. Haketta ei ilmoittanut käyttävänsä yksikään vastaajista. Muutama vastaaja kertoi polttavansa pihapuiden oksia sekä rakennusjätelautaa.

Puunkäyttömäärät

Polttopuuta käytetään kyselyn mukaan 80 %:ssa pientaloasunnoista eli 70 900:ssa pientaloasunnossa.

Puunkäyttömäärät laskettiin omakotitaloista ja paritaloista, eli muut tai tuntemattomat pientalotyypit, joita ei ollut tarkoitus vastaajien joukkoon tulla mutta joita kuitenkin muutamia (24 kpl) tuli, rajattiin puunkäyttölaskennasta pois. Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoissa poltetaan puuta yhteensä 88 200 k-m³/a. Keskimäärin pientaloasunnossa poltetaan puuta 1,00 k-m³/a (useammalla merkitsevällä numerolla 0,99616 k-m³/a). Eniten puuta käytetään pientaloasunnoissa, joissa päälämmitysmuotona on puu (4,01-9,29 k-m³/a) tai sähkö (1,14-1,36 k-m³/a). Painotettu keskiarvo päälämmitystavoille "Keskuslämmitys puulla varaajan kanssa" ja "Uuni, takka tai muu puulämmitys" on 5,00 k-m³/a (puulämmitteisten puunkäyttömäärä). Painotetut keskiarvo päälämmitystavoille "Suora sähkölämmitys" ja "Varaava sähkölämmitys" on 1,18 k-m³/a (sähkölämitteisten puunkäyttömäärä). Vähiten puuta poltettiin kaukolämmitteisissä taloissa (0,45 k-m³/a). Öljylämmitteisissä pientaloasunnoissa puunkäyttömäärä on noin 0,74 k-m³/a ja maalämpötaloissa 0,81 k-m³/a. Puunkäyttömäärissä on hieman kaupunkikohtaisia eroja: Espoon ja Kauniaisten puunkäyttömäärä on sama kuin pääkaupunkiseudun puunkäyttömäärä, kun taas Helsingin puunkäyttömäärä on pks-keskiarvoa pienempi ja Vantaan suurempi. (Taulukko 3)‍

Kyselyssä pyydettiin arvioimaan, aikooko vastaaja muuttaa polttopuun käyttöään seuraavan kahden vuoden aikana. Vastausten mukaan puunpoltto tulee pysymään samoissa määrissä tai hieman kasvamaan. Yli 80 % vastanneista oli sitä mieltä, että puunpoltto pysyy samalla tasolla kuin se on ollut tähän asti. Noin 4 % aikoo lisätä puunpolttoaan ja 2 % arvioi vähentävänsä sitä.

Varaavassa takassa ja saunan kiukaassa käytetään kyselyn vastauksien perusteella eniten puuta. Nämä tulisijat ovat myös yleisimpiä tulisijoja (Kuva 6). Varaavassa takassa ja saunan kiukaassa käytetään noin 70 % koko polttopuumäärästä. (Taulukko 4)

Omakotitalojen keskimääräinen puunkäyttömäärä oli 1,12 k-m³/a ja paritaloasuntojen 0,71 k-m³/a. Edellisen päästölaskennan (Kaski ym. 2016) lähtötiedoista voi laskea*, että näihin vertautuva omakotitalojen keskimääräinen puunkäyttömäärä oli 1,23 k-m³ vuonna 2014. Vertailtavissa oleva luku eli omakotitalojen puunkäyttö on vähentynyt.

Edellisestä päästölaskennasta (Kaski ym. 2016) voidaan laskea** myös vertailtavissa oleva luku seudun kokonaispuunkäyttömäärästä. Tulos on 84 600 k-m³/a. Seudun puunkäyttömäärä näyttää siis hiukan kasvaneen, vaikka talokohtainen puunkäyttömäärä on laskenut. Tämä johtuu lisääntyneestä pientalomäärästä.‍

* Vuoden 2014 raportin puunkäyttömääriä ei voitu hyödyntää sellaisenaan, sillä keskiarvo oli tuolloin laskettu puuta käyttävistä taloista ja puuta käyttämättömät talot oli jätetty keskiarvolaskennasta pois. Tämä vääristi puunkäyttömäärien keskiarvon todellista suuremmaksi. Jotta vuoden 2014 puunkäyttömääriä pystyttiin vertaamaan, laskettiin niistä keskiarvo samoille periaatteilla kuin nyt tehtävässä laskennassa, eli puuta käyttämättömät talot olivat mukana keskiarvolaskennassa. Laskentaan otettiin mukaan vain omakotitalot eli muut talotyypit rajattiin pois.

** Käyttäen vuoden 2014 raportin talomäärää 68 820 kpl ja vuoden 2014 omakotalojen keskimääräistä puunkäyttömäärää 1,23 k-m³/a (ei-puuta käyttävät keskiarvolaskennassa mukana) saadaan seudun kokonaispuunkäyttömääräksi vuodelle 2014 84 600 k-m³/a, jota voidaan verrata vuoden 2018 kokonaispuunkäyttömäärään 88 200 k-m³/a. Seudun puunkäyttömäärä vaikuttaa siis hieman kasvaneen, mikä johtuu lisääntyneestä pientalotalomäärästä (68 820 -> 71 178, paritalot laskettu yhteen kertaan). Vertailuun sisältyy kuitenkin epävarmuuksia mm. paritalojen käsittelyerojen, eri tutkimuskertojen kyselyihin ja tulosten käsittelyn liittyvien erojen sekä virhemarginaalien takia. Eri vuosien välisen sääolojen vaihtelun merkitystä ei ole myöskään otettu huomioon, eli laskentatuloksiin ei ole tehty mitään lämmitystarvekorjauksia.

Kuvassa 9 on esitetty suuruusjärjestyksessä pienimmästä suurimpaan omakotitalojen, paritaloasuntojen sekä edellisen laskennan omakotitalojen puunkäyttömäärät. Vastausten määrä (x-akseli) on normalisoitu 100 %:iin. Paritaloasuntojen pienemmät puunkäyttömäärät erottuvat kuvasta hyvin. Vuonna 2014 omakotitaloissa poltettiin hieman enemmän puuta kuin omakotitaloissa vuonna 2018. Kuvasta selviää myös, että noin 20 %:ssa omakotitaloista ja noin 40 %:ssa paritaloista ei käytetä puuta.

Polttopuun käyttötavat ja käytön ajallinen vaihtelu

Vastaajista 47 % käytti varaavaa takkaa (n=985) asunnon lisälämmitykseen, 30 % tunnelman luontiin ja 11 % sisustuselementtinä. Muiden tulisijojen (kiukaat ei mukana, n=366) vastaavat prosentit olivat 32 %, 25 % ja 16 %. Muita tulisijoja käytetään myös ruoanvalmistukseen (14 %). Vaihtoehdot "Asunnon pääasialliseen lämmitykseen", "Käytetään ainoastaan sähkökatkon aikana"; "Pahvin maitopurkkien ym. hävittämiseen" ja "Muu käyttötarkoitus" edustivat kaikki alle viittä prosenttia käyttötavoista.

Asuintilojen tulisijojen käyttö keskittyy vuodenajallisesti joulu-, tammi- ja helmikuulle (Kuva 10, varaava takka tai muu tulisija). Tuolloin tulisijaa lämmitetään tyypillisesti 3-4 kertaa viikossa. Kesällä asuintilojen tulisijojen käyttö on luonnollisesti vähäisempää. Saunoja lämmitetään yleensä 1-2 kertaa viikossa, ja lämmityskertoja on tasaisesti ympäri vuoden.

Puulämmitteinen saunan kiuas lämpenee useimmiten lauantaisin (kuva 11). Varaavaa takkaa tai muuta tulisijaa poltetaan varsin tasaisesti maanantaista torstaille. Viikonloppuisin niitä poltetaan hiukan enemmän, varsinkin lauantaisin.

Kellonajoista tulisijojen käyttö painottuu välille klo 16-22 ja etenkin klo 18-20 (Kuva 12). Varaavien takkojen käytössä havaitaan painotusta myös klo 8-10 aikoihin.

Kuvissa 10-12 "Varaava takka tai muu tulisija" -luokassa ei ole mukana puu- ja kaksoispesäkattiloita, joiden vastaukset jätettiin pienen vastaajamäärän vuoksi pois tästä tarkastelusta.

Jos lämpötila on -10 ^oC, polttopuuta kuluu 22 % enemmän kuin nollakelillä. Jos lämpötila on - 20 ^oC, polttopuuta kuluu 43 % enemmän kuin nollakelillä.

Suurin osa vastaajista kokee, että tulisija syttyy (89 %) ja lämmittää hyvin (65 %). Vain pieni osa (1-3 %) kokee, että tulisija syttyy ja lämmittää huonosti ja savuttaa sisälle. Vastaajista 87 % kokee, että savupiippu vetää hyvin. Jos ongelmia savupiipun vedossa koetaan, on niitä eniten syksyllä.

Vaikka jätteen poltto on kielletty mm. jätehuoltomääräyksissä, 42 % vastaajista polttaa jätteitä. Tulisijoissa poltetaan etenkin sytytysvaiheessa maitopurkkeja, munakennoja ja muuta pahvia, sanomalehtiä, WC- ja talouspaperirullien hylsyjä sekä tuhottavia kirjeitä, kuitteja ja muita papereita.

Ilmanvaihdon oikeilla säätötoimilla voidaan parantaa palamista ja vähentää päästöjä. Vastaajista 59 %:lla on koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä ja 36 %:lla painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä. Suurin osa (49 %) ei tee ilmanvaihdolle mitään tulisijaa sytyttäessään. Osa (5 %) säätää koneellista ilmanvaihtoa, osa (8 %) asettaa koneellisen ilmanvaihdon takkatoiminnolle, osa (13 %) avaa tuuletusikkunan ja osa (14 %) sammuttaa liesituulettimen. Palamisilmaventtiilejä säätää tulisijan käytön aikana 51 % vastaajista.

Polttopuun varastointi

Pääkaupunkiseudun asukkaista 53 % käyttää puuvarastona polttopuulle suunniteltua tuulettuvaa puuvajaa. Vantaalla puuvajat ovat yleisempiä kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Ulkona varastointia peitetyssä pinossa tai kasassa käyttää 32 % vastaajista. Näitä edellä mainittuja voidaan pitää suositeltavina varastointitapoina. Vastaajista 2 % ei varastoi polttopuuta. Tulokset kunnittain on esitetty kuvassa 13. Vastaaja sai halutessaan valita useita varastointitapoja.

Vastanneista asukkaista 90 % oli sitä mieltä, että polttopuu säilyy kuivana heidän varastossaan. Loput vastanneet arvioivat polttopuun kostuvan, kastuvan tai eivät osanneet sanoa.

Puuvajojen yleisyys riippuu päälämmitystavasta (Taulukko 5). Yleisimpiä puuvajat ovat puuta (67 %:lla ja 58 %:lla puuvaja) ja sähköä (49 % ja 47 %) päälämmitysmuotona käyttävillä. Vähiten puuvajoja on kaukolämpöä käyttävillä (22 %).

Puunpolton aiheuttamat terveys- ja viihtyvyyshaitat

Kyselyssä selvitettiin vastaajien mielipiteitä puunpolton haitoista terveyden ja viihtyisyyden kannalta. Asukkailta kysyttiin, häiritsevätkö naapuritalojen savut ja aiheutuuko puunpolton savuista terveys- tai viihtyisyyshaittaa. Suurinta osaa (86 %) vastanneista naapuritalojen savut eivät häiritse, mutta 12 % ne häiritsevät. Terveys- tai viihtyisyyshaittaa omista savuista koki 2 % vastaajista ja naapureiden savuista 11 % vastaajista. Haittoina koettiin mm. savun hajua, hengitysteiden ärsytystä, astmaoireita ja savun tunkeutumista sisälle. Naapurin arveltiin polttavan jätteitä ja/tai märkää puuta. Omista savuista koettiin haittana useimmiten tulisijan savuttaminen sisälle.

Varaavan takan ja puukiukaiden uusimishalukkuus

Noin 5 % vastaajista harkitsee varaavan takan uusimista lähivuosina. Puukiukauden uusimista harkitsee useampi eli noin 10 % vastaajista. Ostopäätökseen vaikuttaa etenkin energiatehokkuus (56 % vastaajista), hinta (39 %) ja ulkonäkö (38 %). Päästöt vaikuttavat ostopäätökseen 29 %:lla vastaajista. Halukkuutta hankkia vähäpäästöinen varaava takka tai vähäpäästöinen kiukas lisäisi etenkin taloudellinen tuki (38 % vastaajista). Myös vertailutieto eri kiuas- tai tulisijatyyppien toiminnasta, tieto päästöistä ja tieto tulisijan uusimisen taloudellisista hyödyistä koettiin melko tärkeiksi kannustimiksi (25-30 %).

Erillisotos rekisterin mukaisista puulämmittäjistä

Erillisotoksena kyselykaavake lähettiin 400 vastaanottajalle, joilla SeutuCD'18:n mukaan oli puu päälämmitysmuotona. Tarkoituksena oli, että saataisiin riittävän iso vastaajajoukko myös puuta päälämmitysmuotona käyttävistä, joita prosentuaalisesti on seudulla vähiten. Tarkoituksena oli saada tietoa puulämmittäjien tulisijoista, tulisijojen käytöstä ja puunkäyttömääristä.

Vastauksia saatiin 175 kpl. Kaavakkeessa kysyttiin, mikä on päälämmitysmuoto, eli vastaaja sai itse valita päälämmitysmuodon vaihtoehtojen joukosta (liite 7.6, kysymys 5). Vaikka kaikilla vastaajilla rekisteritietona oli, että talon päälämmitysmuoto on puu, vastaajista vain neljä nimesi puun päälämmitysmuodoksi (liite 7.3). Vastausten mukaan yleisimpiä päälämmitysmuotoja ovat sähkölämmitys (69 %), maalämpö (8 %) ja kaukolämpö (6 %).

Kyselyn avulla siis selvisi, että SeutuCD'18:n tieto puuta päälämmitysmuotona käyttävistä ei ole ajan tasalla. Puuta päälämmitysmuotona käyttäviä on huomattavasti vähemmän kuin niitä rekisteritiedon mukaan seudulla on. Vastaukset eivät olleet tavoitteen mukaisia eli kyselyllä ei pystytty tavoittamaan pääasiassa puulla lämmittäviä.

Erillisotoksen vastauksia on käytetty ainoastaan kappaleissa 3.3.15 Tulosten arviointi ja 4.7. Päästöjen alueellinen jakautuminen sekä liitteessä 7.3. Päälämmitysmuoto vastaajittain.

Katoanalyysi

Katoanalyysin tarkoituksena on arvioida, minkälaisia vaikutuksia vastaamatta jättäneillä olisi tulokseen voinut olla, jos he olisivat vastanneet. Kyselystä oli tarkoitus tehdä katoanalyysi puhelimitse ja tiedustella vastaamatta jättäneiltä heidän asuinkiinteistöjensä lämmitystavoista, polttopuun käytöstä ja käytetyistä määristä, käytössä olevien tulisijojen määristä, käyttöönottovuosista sekä käytetyn puun jakautumisesta tulisijoittain. Puhelimitse tehtävä katoanalyysi osoittautui kuitenkin niin hankalaksi toteuttaa, että siitä luovuttiin. Puhelinnumeroiden hankinta pelkän kiinteistön osoitteen perusteella ja kohdistaminen oikeaan asuntoon osoittautui vaikeaksi. Myös ihmisten tavoittaminen puhelimitse oli hankalaa. Osa puheluihin vastanneista oli haluttomia vastaamaan kysymyksiin. Lisäksi puumäärien arvioiminen osoittautui vaikeaksi ja tulokset siten epäluotettaviksi.

2000-luvun pientaloasuntoja koskevia vastauksia saatiin aliedustavasti (Kuva 1). Koska uudemmissa taloissa yleensä poltetaan vähemmän puuta kuin vanhemmissa, olisi uudempien pientaloasuntojen vastajien laajempi edustus vaikuttavat puunkäyttömääriin alentavasti. Tässä raportissa esitetyt puunkäyttömäärät ovat siis suurempia kuin mitä olisi saatu, jos uusien talojen vastaajia olisi ollut siinä suhteessa kuin uusia taloja seudulla on.

Sähköä ja maalämpöä päälämmitysmuotona käyttävät olivat aktiivisia vastaajia (Kuva 3). Päästöarvio tehtiin tulisijoissa käytettyjen puumäärien perusteella, eli päälämmitysmuotoa ei päästöarvioissa erikseen huomioitu. Päälämmitysmuodolla on kuitenkin yleisesti vaikutusta kunkin pientaloasunnon puunkäyttömääriin. Sähkölämmitteisen pientaloasunnon puunkäyttömäärä on keskimääräistä suurempi ja maalämpöä käyttävän taas keskimääräistä pienempi. Vaikutukset osin kumoavat toisensa ja keskimääräistä puunkäyttömäärää ja siitä laskettuja päästöjä voidaan pitää tältä osin luotettavina.

‍Kyselyn tulosten mukaan puunkäytön määrässä on eroja kaupungeittain (Taulukko 3). Espoolaisten ja kauniaislaisten puunkäyttömäärä on koko pääkaupunkiseudun keskiarvon luokkaa, Vantaalla käytetään puuta hieman keskiarvoa enemmän ja Helsingissä taas hieman keskiarvoa vähemmän. Jos jonkun kaupungin osuus vastaamatta jättäneistä erottuisi selvästi, sillä olisi voinut olla vaikutusta päästölaskentaan. Espoossa ja Kauniaisissa vastausprosentti oli 38, Helsingissä 40 ja Vantaalla 40. Vastauksia saatiin tasaisesti eri kaupungeista, mikä tekee tuloksista tältä osin edustavan.

Paritaloasuntojen aliedustus otoksessa korjattiin puunkäyttömääriin (Kappale 3.3.2), mutta muihin kyselyn vastauksiin otoksen aliedustuksesta johtuvaa paritalokorjausta ei tehty. Jos paritalovastauksia olisi ollut oikeassa suhteessa, olisi sillä voinut olla pienentävä vaikutusta esim. tulisijojen ja puuvajojen yleisyyteen. Lisäksi paritaloasukkaat vastasivat harvemmin kuin omakotitaloasukkaat, mikä edelleen pienensi paritalovastausten osuutta. Koska paritaloissa yleensä poltetaan vähemmän puuta kuin omakotitaloissa, olisi paritaloasuntojen vastajien laajempi edustus vaikuttavat puunkäyttömääriin alentavasti. Tässä raportissa esitetyt puunkäyttömäärät ovat siis suurempia kuin mitä olisi saatu, jos paritaloasuntojen vastaajat olisivat vastanneet vilkkaammin. Tämä pieni vääristymä on siis myös puunkäyttömäärissä, vaikka puunkäyttömääriin tehtiin otoksen paritalojen aliedustuksesta johtuva paritalokorjaus.

Tulosten arviointi

Kyselyn vastaukset ovat pääsääntöisesti luotettavia. Vastausprosentti oli hyvä. Tulisijojen tyypit ja lukumäärät ovat yksiselitteisesti tulkittavissa, eikä vastaajilla ollut epäselvyyttä vastausten suhteen.

Pääkaupunkiseudun pientaloasunnoista 88 %:lla on tulisija. Tulos on samaa luokkaa kuin HSY:n edellisessä kyselyssä, jolloin tulos oli 93 % omakotitalo-otoksella. Yleisimmin pientaloasunnoissa on 1-2 tulisijaa.

Seudun puunkäyttömäärä (88 200 k-m³/a) vaikuttaa hieman kasvaneen edelliseen kyselyyn (84 600 k-m³/a, kappale 3.3.8 **) verrattuna. Tämä johtuu lisääntyneestä pientalomäärästä (68 820 -> 71 178), sillä talokohtainen puunkäyttömäärä omakotitaloissa on hieman laskenut (1,23->1,12 k-m³/a, kappale 3.3.8). Paritaloasunnoissa poltetaan vähemmän puuta kuin omakotitaloasunnoissa, ja kun paritaloasunnon otetaan mukaan keskiarvolaskentaan, pientaloasuntojen keskimääräinen puunkäyttömäärä on 1,00 k-m³/a. Tulevaisuuden ajatuksista kysyttäessä kyselytutkimuksen vastaajat kuitenkin arvioivat puunkäyttönsä pysyvät ennallaan tai kasvavan hieman seuraavan kahden vuoden aikana. Edellisen kyselyn vastaukset olivat tältä osin samanlaiset.

Vastausten mukaisissa vuotuisissa polttopuunkäyttömäärissä voi olla epätarkkuutta, sillä suuri osa pientaloasunnoissa käytetystä polttopuusta on hankittu omasta metsästä tai saatu ilmaiseksi. Kun ei ole kyse ostopuusta, määräarviot voivat olla vaikeita tehdä. Helsingissä ostopuun osuus on suurempi ja siten määräarvio mahdollisesti tarkempi. Helsingin puunkäyttömäärä on pienempi kuin muissa kyselyn kaupungeissa. Tätä selittää se, että tulisijoja on Helsingissä vähemmän (83 %:ssa pientaloasunnoista) kuin muissa kaupungeissa (90 %). Päälämmitysmuotona kaukolämpö on yleisempää Helsingissä (23 %) kuin muissa kaupungeissa (10-13 %), ja kaukolämpötaloissa puunkäyttö on vähäistä. Myös tämä selittää osaltaa Helsingin pienempää puunkäyttömäärää.

Puuta oman käsityksensä mukaan päälämmitysmuotona käyttäjiä vastaajien joukossa oli vain 16 kpl pääotoksessa ja 4 kpl erillisotoksessa. Näin pienestä joukosta on vaikea tehdä johtopäätöksiä puunkäytöstä. SeutuCD'18:n rekisteritietoja ja vastauksia tarkastelemalla (Kuva 3) voidaan todeta, että puuta päälämmitysmuotona käyttäviä on pääkaupunkiseudulla vähemmän kuin rekisteritieto antaa ymmärtää. Erillisotoksesta (Kappale 3.3.11) tehdyn analyysin perusteella havaitaan, että rekisterin mukaan puuta päälämmitysmuotonaan käyttävät ovatkin pääosin (69 %) sähkölämmittäjiä.

Pääosa käyttäjistä kokee, että tulisija syttyy ja lämmittää hyvin. Vain pieni osa kokee, että tulisija syttyy ja lämmittää huonosti ja savuttaa sisälle. On mahdollista, että käyttäjät eivät osaa arvioida polttotapojensa hyvyyttä, koska monet eivät tee ilmanvaihdolle mitään toimenpiteitä tulisijaa sytyttäessään, mikä voi tarkoittaa syttymisongelmia ja suurempia päästöjä. Myös polttoaineen laatu vaikuttaa merkittävästi tulisijan käytöstä aiheutuviin päästöihin. Suurin osa (90 %) vastaajista arvioi, että polttopuu säilyy kuivana polttopuuvarastossa. Varastointitapa vaikuttaa polttopuun kuivuuteen. Pääkaupunkiseudun asukkaista 53 % käyttää puuvarastona polttopuulle suunniteltua puuvajaa. Puuvajojen määrä vaikuttaa hieman kasvaneen, sillä edellisessä kyselyssä (Kaski ym. 2016) puuvaja oli 36 %:lla vastaajista. Jätteen poltto vaikuttaa hiukan vähentyneen (60 % -> 42 %). Molemmat kehitykset ovat suotuisia päästöjen vähenemisen kannalta.

Noin 11 % vastaajista koki terveys- tai viihtyvyyshaittaa naapuritalojen savuista. Haittoina koettiin mm. savun hajua, hengitysteiden ärsytystä, astmaoireita ja savun tunkeutumista sisälle. Naapurin arveltiin polttavan jätteitä ja/tai märkää puuta. Omista savuistakin koettiin haittaa mutta harvemmin. Haittana oli useimmiten tulisijan savuttaminen sisälle.

Ilman kannustumia vähäpäästöiset varaavat takat tai kiukaat korvaavat suuripäästöisempiä varsin hitaasti. Taloudellisilla kannustimilla voitaisiin nopeuttaa tulisijojen uudistumistahtia.