Selvitys pääkaupunkiseudun hiilinieluista ja -varastoista

5.1. Espoo

5.1.1. Pinta-alat

Espoon tulosaineisto kattaa yhteensä noin 23 700 hehtaaria, eli noin 76% kaupungin maapinta-alasta. Tulosaineiston ulkopuolelle jäävät alueet ovat pääosin rakennuksia ja päällystettyä pintaa. Tulosaineiston kattamasta alueesta kolme neljäsosaa (78%) on metsiä (C- ja S-luokat) lopun alueen jakautuessa suhteellisen tasaisesti rakennettuihin ja avoimiin viheralueisiin. Metsä- ja suojelualueet ovat painottuneet Espoon pohjoisosiin (Kuva 1). Pinta-alan jakautuminen ABC-luokkiin on esitetty taulukossa 4.

Kuten aiemmassa osiossa on kuvattu, metsäalueiden laskennassa hyödynnettiin useita eri tietolähteitä ja näiden merkitys on suuri tulosten tarkastelun kannalta. Metsäalueita on taajamametsien (C) lisäksi suojelualueilla (S). Espoossa suurin osa, noin 61%, metsien pinta-alasta laskettiin hyödyntäen kaupungilta sekä Suomen Metsäkeskuksen (SMK) avoimesta tietokannasta saatuja kuviottaisia metsävaratietoja. Näillä alueilla laskennan tulokset perustuvat kuviokohtaisesti metsävaratietojen avulla mallinnettuun biomassamäärään sekä hiililukuihin. Noin 25% laskettiin hyödyntäen VMI hila-aineiston hilakohtaisia biomassamääriä. Jäljelle jäävä metsäalue, noin 13%, laskettiin hyödyntäen SMPA:n puustoluokkien keskipituuksia. Metsäalueiden pinta-alat tietolähteittäin on esitetty taulukossa 5.

5.1.2. Hiilivarastot ja -vuot

Espoon kaupungin rajojen sisällä olevien viheralueiden kokonaishiilivarasto vuonna 2019 oli 12 540 500 tCO₂. Tästä noin 4 279 400 tCO₂ (34%) on sitoutuneena kasvillisuudeen ja 8 261 100 tCO₂ (66%) maaperään. Vuotuinen hiilivuo kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoihin oli yhteensä noin 221 500 tCO2/v positiivinen. Tästä noin 178 700 tCO₂ (81%) sitoutui kasvillisuuteen ja noin 42 800 tCO₂ (19%) varastoitui maaperään.

Tulokset korostavat metsien merkittävää roolia sekä hiilivarastoina että hiilinieluina. Arvioiduista kasvillisuuden hiilivarastoista lähes 100% on metsäalueilla jakautuneena taajamametsiin ja suojelualueille. Maaperän hiilivarastoistakin n. 90% sijaitsee samoilla alueilla. Hiilinielujen osalta merkitys on vielä suurempi, toki osittain johtuen laskentateknisestä oletuksesta että luokilla A ja B ei vuotuista muutosta kasvillisuuden määrässä tapahdu. Maaperän osalta A ja B luokat ovat pienimuotoinen päästölähde, kun taas taajamametsien ja suojelualueiden maaperän hiilivarastot kasvavat vuosittain. Hiilivarastojen ja -vuon jakaantuminen ABC-luokkiin on esitetty Taulukossa 6 ja Taulukossa 7. Vuoluvut on esitetty ilmakehälähtöisesti, mikä tarkoittaa että negatiivinen vuo pienentää ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta ja vastaavasti kasvattaa kasvillisuuden tai maaperän hiilivarastoa.

⁷ Negatiiviset arvot edustavat hiilivuota pois ilmakehästä, eli kasvillisuuden tai maaperän hiilivaraston kasvua.

5.2. Helsinki

5.2.1. Pinta-alat

Helsingin tulosaineisto kattaa yhteensä noin 12 400 hehtaaria, eli noin 59% kaupungin maapinta-alasta. Tästä suurin osa, noin 72%, on metsiä (hoitoluokat C ja S). Lopusta alueesta reilu puolet on rakennettuja viheralueita, ja toinen puolikas avoimia viheralueita ja muita alueita. Yhtenäiset metsäalueet ja suojelualueet sijoittuvat etenkin keskuspuistoon, Viikin lahden ympäristöön, Itä-Helsingin rannikkoalueille sekä Sipoon vastaiselle rajalle (Kuva 2). Pinta-alan jakautuminen ABC-luokkiin on esitetty taulukossa 8.

Kuten aiemmassa osiossa on kuvattu, metsäalueiden laskennassa hyödynnettiin useita eri tietolähteitä ja näiden merkitys on suuri tulosten tarkastelun kannalta. Helsingin osalta kaupungin toimittamat kuvioittaiset metsävaratiedot kattoivat noin 36% metsäalueiden pinta-alasta SMK kuviotietojen kattaessa noin 10%. Näillä alueilla laskennan tulokset perustuvat kuviokohtaisesti metsävaratietojen avulla mallinnettuun biomassamäärään sekä hiililukuihin. Jäljelle jääneestä alueesta vajaa puolikas laskettiin hyödyntäen VMI hila-aineiston hilakohtaisia biomassamääriä ja jäljelle jäävä metsäalue, noin 30%, laskettiin hyödyntäen SMPA:n puustoluokkien keskipituuksia. Metsäalueiden pinta-alat tietolähteittäin on esitetty taulukossa 9.

5.2.2. Hiilivarastot ja -vuot

Helsingin kaupungin rajojen sisällä olevien viheralueiden kokonaishiilivarasto vuonna 2019 oli 5 610 600 tCO₂. Tästä noin 1 970 784 tCO₂ (35%) on sitoutuneena kasvillisuudeen ja 3 639 800 tCO2 (65%) maaperään. Vuotuinen hiilivuo kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoihin oli yhteensä noin 95 600 tCO₂/v positiivinen. Tästä noin 78 500 tCO₂ (82%) sitoutui kasvillisuuteen ja noin 17 100 tCO₂ (18%) varastoitui maaperään.

Tulokset korostavat metsien merkittävää roolia sekä hiilivarastoina että hiilinieluina. Arvioiduista kasvillisuuden hiilivarastoista lähes 98% on metsäalueilla jakautuneena taajamametsiin ja suojelualueille. Maaperän hiilivarastoista noin 85% sijaitsee samoilla alueilla. Hiilinielujen osalta merkitys on vielä suurempi, toki osittain johtuen laskentateknisestä oletuksesta että luokilla A ja B ei vuotuista muutosta kasvillisuuden määrässä tapahdu. Maaperän osalta A ja B luokat ovat pienimuotoinen päästölähde, kun taas taajamametsien ja suojelualueiden maaperän hiilivarastot kasvavat vuosittain. Hiilivarastojen ja -vuon jakaantuminen ABC-luokkiin on esitetty taulukossa 10 ja taulukossa 11.

⁸ Negatiiviset arvot edustavat hiilivuota pois ilmakehästä, eli kasvillisuuden tai maaperän hiilivaraston kasvua.

5.3. Kauniainen

5.3.1. Pinta-alat

Kauniaisen tulosaineisto kattaa yhteensä noin 370 hehtaaria, eli noin 64% kaupungin maapinta-alasta. Tästä valtaosa, noin 86%, on metsiä (hoitoluokat C ja S). Loppu alue on suurimmilta osin rakennettuja viheralueita. Laajemmat yhtenäiset metsäalueet ovat keskittyneinä etenkin kaupungin länsipuolella sijaitsevan Kasavuoren ympäristöön (Kuva 3). Pinta-alan jakautuminen ABC-luokkiin on esitetty taulukossa 12.

Kuten aiemmassa osiossa on kuvattu, metsäalueiden laskennassa hyödynnettiin useita eri tietolähteitä ja näiden merkitys on suuri tulosten tarkastelun kannalta. Kauniaisissa kaupungin toimittamat kuvioittaiset metsävaratiedot kattoivat noin 44% metsien pinta-alasta. Näillä alueilla laskennan tulokset perustuvat kuviokohtaisesti metsävaratietojen avulla mallinnettuun biomassamäärään sekä hiililukuihin. Jäljelle jääneestä alueesta vajaa kolmannes laskettiin hyödyntäen VMI hila-aineiston hilakohtaisia biomassamääriä. Jäljelle jäävä metsäalue, noin 39%, laskettiin hyödyntäen SMPA:n puustoluokkien keskipituuksia. Metsäalueiden pinta-alat tietolähteittäin on esitetty taulukossa 13.

5.3.2. Hiilivarastot ja -vuot

Kauniaisen kaupungin rajojen sisällä olevien viheralueiden kokonaishiilivarasto vuonna 2019 oli 208 700 tCO₂. Tästä noin 59 900 tCO₂ (29%) on sitoutuneena kasvillisuudeen ja 148 800 tCO₂ (71%) maaperään. Vuotuinen hiilivuo kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoihin oli yhteensä noin 3 300 tCO₂/v positiivinen. Tästä noin 2 800 tCO₂ (85%) sitoutui kasvillisuuteen ja noin 500 tCO₂ (15%) varastoitui maaperään.

Tulokset korostavat metsien merkittävää roolia sekä hiilivarastoina että hiilinieluina. Arvioiduista kasvillisuuden hiilivarastoista lähes 100% on metsäalueilla jakantuneena taajamametsiin ja suojelualueille. Maaperän hiilivarastoistakin n. 95% sijaitsee samoilla alueilla. Hiilinielujen osalta merkitys on vielä suurempi, toki osittain johtuen laskentateknisestä oletuksesta että luokilla A ja B ei vuotuista muutosta kasvillisuuden määrässä tapahdu. Maaperän osalta A ja B luokat ovat pienimuotoinen päästölähde, kun taas taajamametsien ja suojelualueiden maaperän hiilivarastot kasvavat vuosittain. Hiilivarastojen ja -vuon jakaantuminen ABC-luokkiin on esitetty taulukossa 14 ja taulukossa 15.

⁹ Negatiiviset arvot edustavat hiilivuota pois ilmakehästä, eli kasvillisuuden tai maaperän hiilivaraston kasvua.

5.4. Vantaa

5.4.1. Pinta-alat

Vantaan tulosaineisto kattaa yhteensä noin 16 600 hehtaaria, eli noin 70% kaupungin maapinta-alasta. Tästä suurin osa, noin 65%, on metsiä (hoitoluokat C ja S). Lopusta alueesta reilu puolet on rakennetuille viheralueita ja loput, noin 15%, avoimia viheralueita. Yhtenäisemmät metsäalueet ovat Vantaalla painottuneet sekä itälaidalla sijaitsevan Sipoonkorven yhteyteen että kaupungin länsiosiin (Kuva 4). Pinta-alan jakautuminen Vantaan tulosaineistossa ABC-luokkiin on esitetty taulukossa 16.

Kuten aiemmassa osiossa on kuvattu, metsäalueiden laskennassa hyödynnettiin useita eri tietolähteitä ja näiden merkitys on suuri tulosten tarkastelun kannalta. Vantaan osalta kaupungin toimittamat kuvioittaiset metsävaratiedot kattoivat noin 28% metsäalueiden pinta-alasta SMK kuviotietojen kattaessa selvästi suurimman alan, noin 42%. Näillä alueilla laskennan tulokset perustuvat kuviokohtaisesti metsävaratietojen avulla mallinnettuun biomassamäärään sekä hiililukuihin. Jäljelle jääneestä alueesta vajaa puolikas laskettiin hyödyntäen VMI hila-aineiston hilakohtaisia biomassamääriä ja jäljelle jäävä metsäalue, noin 16%, laskettiin hyödyntäen SMPA:n puustoluokkien keskipituuksia. Metsäalueiden pinta-alat tietolähteittäin on esitetty taulukossa 17.

5.4.2. Hiilivarastot ja -vuot

Vantaan kaupungin rajojen sisällä olevien viheralueiden kokonaishiilivarasto vuonna 2019 oli 7 790 800 tCO₂. Tästä noin 2 580 900 tCO₂ (33%) on sitoutuneena kasvillisuudeen ja 5 209 900 tCO₂ (67%) maaperään. Vuotuinen hiilivuo kasvillisuuden ja maaperän hiilivarastoihin oli yhteensä noin 133 400 tCO2/v positiivinen. Tästä noin 107 800 tCO₂ (81%) sitoutui kasvillisuuteen ja noin 25 600 tCO₂ (19%) varastoitui maaperään.

Tulokset korostavat metsien merkittävää roolia sekä hiilivarastoina että hiilinieluina. Arvioiduista kasvillisuuden hiilivarastoista lähes 100% on metsäalueilla jakautuneena taajamametsiin ja suojelualueille. Maaperän hiilivarastoista noin 81% sijaitsee samoilla alueilla. Hiilinielujen osalta metsäalueiden merkitys on vielä suurempi, toki osittain johtuen laskentateknisestä oletuksesta että luokilla A ja B ei vuotuista muutosta kasvillisuuden määrässä tapahdu. Maaperän osalta A ja B luokat ovat pienimuotoinen päästölähde, kun taas taajamametsien ja suojelualueiden maaperän hiilivarastot kasvavat vuosittain. Hiilivarastojen ja -vuon jakaantuminen ABC-luokkiin on esitetty taulukossa 18 ja taulukossa 19.‍

¹⁰ Negatiiviset arvot edustavat hiilivuota pois ilmakehästä, eli kasvillisuuden tai maaperän hiilivaraston kasvua.