Selvitys pääkaupunkiseudun hiilinieluista ja -varastoista

Hankkeessa selvitettiin neljän pääkaupunkiseudun kaupungin alueiden kasvillisuuteen sekä viheralueiden maaperään varastoituneen hiilen määrää sekä vallitsevaa hiilivarastojen vuotuista muutosta. Selvitys tehtiin Espoon, Helsingin, Kauniaisen, sekä Vantaan kaupungin alueille. Selvityksen pääpaino oli tuottaa paikkatietopohjainen tulosaineisto hiilivarastojen ja näiden vuotuisen muutoksen maantieteellisestä sijoittumisesta kaupunkien sisällä. Tuotettu paikkatietoaineisto on toimitettu hankkeen tilaajalle (HSY), sekä mukana olleille kaupungeille erikseen.

Selvityksen menetelmällisenä lähtökohtana toimi vuonna 2014 toteutettu hiilitaseselvitys, joka tehtiin osana Ilmaston kestävän kaupungin suunnitteluopas (ILKKA) -hanketta. ILKKA-selvityksessä mukana olivat nyt tehdyn selvityksen kaupungeista Espoo, Helsinki ja Vantaa. Käytetyssä menetelmässä avainasemassa on alueiden luokitus eri tyyppisiin viheralueisiin. Kuten ILKKA-selvityksessä, myös nyt tehdyssä selvityksessä käytettiin ABC-viheraluehoitoluokitusta (liite 1), mutta nyt tuotettuun tulosaineistoon tuotettiin myös vastaavuudet valmisteilla olevaan RAMS-kunnossapitoluokitukseen niiltä osin kuin ne olivat saatavilla (liite 3).

Nyt tehdyn selvityksen lähdeaineistoina käytettiin kaupunkien toimittamia paikkatietomuotoisia metsävaratietoja sekä viheraluehoitoluokitusta. Näitä aineistoja täydennettiin Suomen Metsäkeskuksen (SMK) avoimilla metsävaratiedoilla, valtakunnan metsien inventointitiedoilla (VMI), sekä tarkastelualueelle aiemmin toteutulla seudullisella maanpeiteaineistolla (SMPA). Näiden lähdeaineistojen kautta tulosaineiston ulkopuolelle jäivät pääasiassa vain rakennukset, päällystetyt maanpinnat, sekä vesialueet. Lähdeaineistot vaikuttavat kattavuuden lisäksi olennaisesti myös tulosten tarkkuustasoon käytettyjen laskentamenetelmien -ja oletuksien kautta. Tästä syystä kullekin alueelle on tulosaineistossa sisällytetty kyseiselle alueelle käytetyt tietolähteet. Yleisellä tasolla laskennan tarkkuustason voidaan katsoa olevan paras laskennan perustuessa kaupungin ja SMK:n kuvioittaisiin metsävaratietoihin, ja karkeammalla tasolla laskennan perustuessa hoitoluokittaisiin oletuksiin rakennetuilla ja avoimilla viheralueilla (hoitoluokat A ja B).

Kaupunkien välillä ei tuloksissa havaittu merkittäviä eroja keskimääräisissä hiilivarastoissa viheraluehoitoluokkien sisällä. Tästä syystä kaupunkien välisten hiilivarastojen ja näiden vuotuisen muutoksen kokonaismäärien kannalta olennaiseksi tekijäksi muodostui eri hoitoluokkien absoluuttiset sekä suhteelliset osuudet kaupunkien tarkastelualueen pinta-alasta. Lähtökohtaisesti suurimmat hiilivarastot sijaitsevat metsäalueilla ja suojelualueilla (hoitoluokat C ja S), etenkin turvemailla. Seuraavaksi suurimmat varastot ovat avoimilla viheralueilla, etenkin peltojen maaperässä, ja matalimmat varastot rakennetuilla viheralueilla. Hiilinielujen osalta metsäalueiden merkitys korostuu entisestään, sillä muilla alueilla vuotuista muutosta kasvillisuuden määrässä ei oletettu tapahtuvan, jolloin myöskään kasvillisuuden hiilinieluja ei muodostu.

Nyt tehdyn selvityksen tuloksia vertailtiin myös ILKKA-hankkeen tuloksiin. Tuloksissa hiilivarastot olivat keskimäärin samalla tasolla, mutta vallitsevassa vuotuisessa hiilivarastojen muutoksessa havaittiin selviä eroja. Kasvillisuuden keskimääräinen vuotuinen hiilinielu laski nyt tehdyssä selvityksessä lähes 50%, kun taas maaperän hiilivarastojen keskimääräinen vuotuinen kasvu nousi 50-100%. Aineistojen tarkempi vertailukelpoisuus osoittautui kuitenkin haasteelliseksi johtuen tarkastelualuerajauksen, käytettyjen lähdeaineistojen sekä laskentamallien eroista ja päivityksistä. Olennaisena johtopäätöksenä todettiin, että jatkossa tehtävässä seurantatyyppisessä selvityksessä tulee painottaa tulosaineistojen vertailukelpoisuutta, mikäli halutaan tarkemmin selvittää viheralueiden sisällä tapahtuvien muutoksien sekä maankäytön muutoksien todellisia hiilivaikutuksia. Kattavuudeltaan nyt tuotettu aineisto luo kuitenkin hedelmällisen lähtökohdan tällaiselle seurannalle tulevaisuudessa.

Selvityksessä tuotettu tietovaranto mahdollistaa kaupungeille myös kokonaisvaltaisesti kestävien hiilitoimien suunnittelun, joissa otetaan huomioon eri viheralueiden ja viherrakenteiden erilaiset arvot sekä kasvillisuuden että maaperän merkitys hiilitaseelle. Metsäalueiden kannalta on syytä tiedostaa metsien luonnollinen dynamiikka ja ikääntyvien metsien kasvun taantuminen sekä hiilipoistuman luonnollinen kasvu. Samanaikaisesti ikääntyvät metsät palvelevat kuitenkin luonto- ja virkistysarvoillaan. Jotta haittavaikutukset näihin arvoihin minimoidaan, metsien hiilivarastojen ja hiilinielujen hoito ja ylläpito tulee nähdä pitkäjänteisenä prosessina. Rakennetussa ympäristössä on puolestaan kiinnitettävä huomiota siihen, mitä erilaiset ohjeistukset, vakiintuneet toimintatavat ja -käytännöt merkitsevät hiilivarastojen ja hiilensidonnan näkökulmasta (viheralueisiin kohdistuu jatkuvasti erilaisia toimia esimerkiksi alueiden kunnossapitoon liittyen). Ohjaamalla toimenpiteitä suuntaan, jolla on myönteistä vaikutusta hiilitaseeseen, voidaan rakennetussa ympäristössä saavuttaa nopeastikin vaikuttavuutta.