Loppuraportti

Mahdollisen raidejakelukonseption toteutuminen vaatisi merkittävän määrän toimijoita sekä näiden hiottua yhteistoimintaa. Seuraavassa käydään lyhyesti läpi ydintoimijoiden vastuut, velvoitteet ja roolit sekä myös mahdollisuudet raideperustaisen jakelun edistämiseksi Helsingin seudulla.

Kaupunkiliikenne

Kaupunkiliikenne hallinnoi, operoi ja kunnossapitää HKL:n ja Länsimetron omistamaa raideinfraa. Kaupunkiliikenne vastaa joukkoliikennekaluston hankinnasta, ylläpidosta ja operoinnista. Kaupunkiliikenteen rooli ja sisäinen tahtotila ovat keskeisiä raidejakelun mahdollistamiseksi. Kaupunkiliikenne oli aktiivisesti mukana esiselvityksessä tarjoamalla taustatietoja, asiantuntija-apua ja mahdollistamalla muun muassa varikkovierailuja. Logistisen toimintakonseptin jatkokehittäminen tulevaisuudessa vaatisi nykyistä selkeämpää mandaattia (sekä organisaation sisäistä että ulkopuolelta tulevaa), henkilöstöresurssia jatkoselvitysten tekemiseen, keskeisimpien operatiivisten haasteiden ratkaisemista sekä erillistä budjettia kalustomuutosten kokeilemiseksi.

Helsingin seudun liikenne

Helsingin seudun liikenne (HSL) tilaa perussopimuksen mukaisesti joukkoliikennepalveluita Kaupunkiliikenteeltä tarveperustaisesti käyttöönsä. HSL:n toimintamahdollisuuksista päättävät sen omistajakaupungit. Kaupunkien, ja etenkin Helsingin, tahtotilalla on oleellinen merkitys seudullisen liikennejärjestelmäkokonaisuuden rakentumisessa. Nykyisellään omistajakaupunkien hyväksymä perussopimus ei tunnista muita mahdollisia toimijoita Kaupunkiliikenteen joukkoliikennekaluston käyttäjiksi, eikä käytännössä siten anna HSL:lle mahdollisuuksia muun kuin henkilöjoukkoliikenteen edistämiseen. HSL:n nykyinen rooli muiden käyttötarkoitusten kehittämisessä on sopimusperustaisesti luonnostaan monikäyttöisyyttä vastustava. Raidejakelun mahdollistaminen vaatii HSL:n hyväksyntää, joka on mahdollinen ainoastaan kaupunkien sille antaman mandaatin muutoksella.

Kaupunkitoimijat

Seudun suurten kaupunkien rooli raidejakelun mahdollistamiseksi on oleellinen. Joukkoliikenteen palvelutason ylläpitäminen, parantaminen ja samanaikainen monikäyttöisyyden mahdollistaminen eivät onnistu ilman taloudellista panostusta tai muutoksia toimintaympäristössä. Raidejakelua tukevia toimintaympäristömuutoksia olisivat esimerkiksi jakeluliikenteen ympäristövyöhykkeiden käyttöönotto, alueellisten liikennerajoitusten ja jakelukalustovaatimusten asettaminen tai kokeileminen, cityhub-toimintojen mahdollistaminen tai tukeminen, jakelutaskujen ja -paikkojen lisääminen sekä samanaikainen tehostettu valvonta epävirallisen ja laittoman pysäköinnin rajoittamiseksi. Ilman toimintaympäristömuutoksia logistiikkaoperaattoreilta puuttuu motiivi nykyisten logistiikkaketjujen uudelleenjärjestelyyn tai toimintatapojen tarkistamiseen. Kaupunkitoimijat voivat käyttää valtaansa myös HSL:n ja Kaupunkiliikenteen kautta.

Logistiikkaoperaattorit

Julkisten organisaatioiden rooli mahdollisessa raidejakelussa on oleellinen ja luonteeltaan mahdollistava. Kaupalliset logistiikkatoimijat kuitenkin käytännössä olisivat operatiivisesti vastuullisia toimijoita mallin toteuttamisessa. Esiselvityksen aikana on haastateltu monia logistiikkatoimijoita, joista osa on ollut isoja kansainvälisiä toimijoita, osa seudullisia ja kooltaan selvästi pienempiä. Kuljetusalan toimialakenttä on hajanainen ja järjestelmätasolla osaoptimointiin perustuva. Raidejakelumallin toteutuminen todennäköisesti vaatisi aiempaa tiiviimpää yhteistyötä, uusia liiketoimintamalleja tai -kokeiluja sekä logistiikkaketjun eri kohtiin erikoistumista kilpailuasetelman lieventämiseksi. Nykyisellään Helsingin seudulta käytännössä esimerkiksi puuttuvat kohdennetusti last-mile -toimintoihin keskittyvät yritykset. Pakettiliiketoiminnan osalta haasteena voidaan osittain nähdä myös Postin keskeinen ja korostunut markkina-asema suhteessa muihin toimijoihin. Toisaalta isojen logistiikkatoimijoiden kokeilut ja kokeilumahdollisuudet madaltavat kokonaisuudessaan kynnystä uusiin liiketoimintoihin siirtymiseksi.

VR ja Väylävirasto

Väyläviraston rooli liittyy kaupunkiraidejakelussa ensisijaisesti Vuosaaren huoltoraiteen käyttöön, mutta selvityksen aikana käydyt keskustelut nostivat esiin myös Pasilan alaratapihan ja autojuna-aseman mahdollisen logistiikkakäytön sekä Oulunkylän ja Leppävaaran asemien liitynnät pikaraitiotiehen.

Nykyisellään VR:ltä puuttuu kokonaan (aiemmin olemassa olleet) pienlogistiikkaan keskittyneet liiketoiminnot, mikä tuotti haasteita esiselvityksen aikana. VR:n nykyinen liiketoiminta painottuu vahvasti puhtaasti henkilöliikenteeseen ja toisaalta VR Transpoint:n suurivolyymillisiin bulkkikuljetuksiin. Riittävän pitkän yhtenäisen, etenkin pohjois-eteläsuuntaan sijoittuvan, logistiikkaketjun saavuttamiseksi VR:n rooli on merkittävä ja mahdollisesti kaupunkiraidejakelua tukeva.

Kauppakeskukset ja muut kiinteistönomistajat

Kauppakeskuksilla ja muilla asemanseutujen kiinteistönomistajilla on kiinteä rooli kaupunkiraidejakelun mahdollistamisessa. Esiselvityksen aikana kauppakeskustoimijoiden kanssa käytiin keskusteluja raideperustaisen jakelun mahdollistamisesta toimijoiden vuokralaisverkostolle, uuden jakelumallin vaatimista muutoksista kiinteistöissä ja tavaravirran ohjaamisessa sekä lisäliiketoimintamahdollisuuksista esimerkiksi puskurivarastojen tarjoamisen kautta. Cityhubin tilojen löytämiseksi yksityisten kiinteistönomistajien rooli on keskeinen. Mahdollisissa käyttötarkoitusmuutoksissa kaupungin lupaviranomaisten rooli on ratkaiseva.

Tukitoimijat

Esiselvityksessä luotujen liiketoimintamallien perustavana ajatuksena oli niiden toteutettavuus ja kustannustehokkuus. Tämän vuoksi logistiikkatoiminnot haluttiin toteuttaa mahdollisimman pitkälle sillä olemassa olevalla henkilöstöllä, jota tavarantoimituskohteissa tai logistiikkaketjun osissa jo on. Kauppakeskusten osalta keskusteluja käytiin sekä keskuskohtaisten siivous- että vartijayritysten kanssa. Vartijapalveluja tuottavissa yrityksissä katsottiin, ettei niillä ole mahdollisuuksia tukitoimintojen tarjoamiseksi. Sen sijaan tukipalveluita tarjoavalla yrityskentällä oli kiinnostusta lisäliiketoimintamahdollisuuksiin kauppakeskusten sisälogistiikan toteuttamisen osalta. Kuvaavaa on, että raidejakelukonseptin tukemiseksi tarvitaan aloitteellisia oman ydinliiketoimintansa ulkopuolelle kurottavia toimijoita, jotta mallia voitaisiin lähteä toteuttamaan. Uuteen konseptiin liittyvät toiminnot ovat sellaisenaan kaikille toimijatahoille uusia.

Kansainväliset esimerkit ja vertailu Helsinkiin

Kaikissa kansainvälisissä esimerkeissä julkisella vallalla on ollut merkittävä rooli, eikä maailmalta ole yhtään esimerkkiä kaupunkiraidejakelusta, joka toimisi puhtaan markkinaehtoisesti. Kaupunkien lisäksi roolinsa voi kuitenkin olla myös valtiolla. Esimerkiksi Saksassa Schwerinin kaupungissa toteutettu DHL:n pakettijakelukokeilu oli lähtenyt liikkeelle postilain uudistuksesta. Haastatellun DHL:n edustajan mukaan kokeiluun ei todennäköisesti olisi lähdetty ilman lakimuutosten velvoittavuutta, eikä jakelu ollut olemassa olevaan jakeluun nähden taloudellisesti kannattavaa logistiikkatoimijan näkökulmasta. On kuitenkin huomattava, että ulkoisvaikutukset (mm. melu, ilmansaasteet, ruuhkaisuus, liikenneturvallisuus) huomioiden hankkeet voivat olla kokonaistaloudellisesti kannattavia logistiikkaoperaattoreiden vastustuksesta huolimatta. Myös Amsterdamin kunnianhimoinen raitiovaunujakelukonsepti olisi vaatinut julkisia lisäinvestointeja toteutuakseen. Perinteisiä logistiikkatoimijoita ei saatu houkuteltua riittävässä määrin hankkeen taakse.