Pääkaupunkiseudun työmaavesiohje

Tiedot

Julkaisija:
Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, Helsingin kaupungin ympäristöpalvelut, Espoon kaupungin ympäristökeskus, Vantaan kaupungin ympäristökeskus, Kauniaisten kaupungin ympäristötoimi

Päivämäärä:
4.12.2023

Julkaisun nimi:
Pääkaupunkiseudun työmaavesiohje

Kieli: fi

Sivuja: 4

Pääkaupunkiseudun työmaavesiohje

Tämä pääkaupunkiseudun ympäristönsuojeluviranomaisten ja Helsingin seudun vesihuoltopalveluiden (HSY) laatima työmaavesiohje sisältää tiivistettynä suositeltavia toimenpiteitä laadukkaaseen työmaavesien käsittelyyn. Toiminnanharjoittaja vastaa aina siitä, että toimii ympäristölainsäädännön edellyttämällä tavalla. Toiminnanharjoittaja voi käyttää tätä ohjetta avuksi arvioidessaan toimintansa hyväksyttävyyttä. Ohjetta täydentää kaksi liitettä: Pääkaupunkiseudun työmaavesien käsittely - esimerkkejä hyvistä käytännöistä, vedenlaadun seurannasta sekä muuta vesiensuojelutietoa (Liite 1) . Se on tehty antamaan työkaluja ohjeen noudattamiseen. Toinen liite on työmaavesien tilan havainnointia varten kehitetty työmaavesien seurantalomake (Liite 2).

Ohjeen liitteineen saat myös ladattua pdf-tiedostona tästä.

Työmaavesien hallinnan tavoite

Kaikilla työmailla tulee pyrkiä siihen, että työmaavesiä syntyy mahdollisimman vähän ja niiden laatu ympäristöön purettaessa on luonnonvesiä vastaava. Ympäristöön ei saa työmaavesien mukana päätyä ympäristölle haittaa aiheuttavia aineita. Myös roskien joutuminen ympäristöön on estettävä.

Huomaa, että hulevesiviemärit purkavat lähimpään vesiympäristöön, kuten ojaan, puroon tai mereen.

Työmaavesiohjeella pyritään saavuttamaan ne tavoitteet, jotka on asetettu ympäristön ja vesien tilan parantamiseksi ympäristönsuojelulaissa (527/2014), EU:n vesipuitedirektiivissä (2000/60/EY) sekä valtioneuvoston lohi- ja meritaimenstrategiassa (2014). Lisäksi tavoitteena on säilyttää vesiluonnon monimuotoisuutta.

Työmaaveden määritelmä.Työmaavedellä tarkoitetaan työmailla muodostuvia vesiä tai lietteitä, lukuun ottamatta työmaakoppien sosiaali- ja saniteettitiloissa syntyviä talousjätevesiä. Työmaavettä muodostuu sade- ja sulamisvedestä, maaperän vesistä ja työmenetelmissä käytettävistä vesistä sekä työmaan ulkopuolisten vesien päästessä työmaa-alueelle.

Ohjeen soveltamisala.Ohje koskee soveltuvin osin kaikkia rakentamis- ja saneeraustyömaita, joilla syntyy poistettavia vesiä. Jos työmaahan liittyy ympäristö- tai vesilupa tai pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamista koskeva päätös, jossa on annettu poistettavia vesiä koskevia määräyksiä, noudatetaan vesien osalta kuitenkin luvan/päätöksen määräyksiä. Työmaavesien johtaminen hulevesi-, jätevesi- ja sekaviemäriin vaatii aina ilmoituksen HSY:lle. Pilaantuneita maita sisältäviltä kohteilta tai isoilta louhintatyömailta tarvitaan viemäriin johtamiseen lupa ja liitoskohtalausunto. Maalämpökaivojen porausvesille on oma erillinen ohje. Jos edellä mainitun luvan tai päätöksen määräykset koskevat vain osaa työmaan toiminnasta, alueesta tai kestosta, muulla alueella ja muuna aikana noudatetaan työmaavesiohjetta.

Työmaavesien valvonta. Hankkeen tilaaja tai rakennuttaja valvoo tilaajatahon etuja ja vastuita. Urakoitsija valvoo omaa toimintaansa ja työsuorituksia, mutta myös tukee viranomaisten ja tilaajan suorittamaa rakennustyön valvontaa työmaalla. Työmaavesien käsittelyn valvonta- ja lupaviranomaisia ovat kaupunkien rakennusvalvonta- ja ympäristönsuojeluviranomaiset, sekä valtion ympäristönsuojeluviranomainen. HSY luvittaa ja tarvittaessa valvoo työmaavesien johtamista hule-, jäte- ja sekavesiviemäriin.

Työmaavesien haittavaikutukset. Työmaavedet aiheuttavat vesiympäristössä mm. veden samentumista, vesikasvien kasvun heikkenemistä, rantojen ja pohjien liettymistä sekä kalojen ja mädin tukehtumista. Puutteellisesti käsitelty työmaavesi kuormittaa eliöitä ja voi hävittää kokonaisia eliöyhteisöjä. Lisäksi käsittelemättömät työmaavedet voivat aiheuttaa viemäreiden, kaivojen, pumppaamoiden, ym. rakenteiden liettymistä, tukkeutumista ja syöpymistä sekä jätevesivahinkoja kiinteistöissä.

Työmaavesien aiheuttamia haittoja vältetään noudattamalla seuraavia periaatteita:

Kuva 1: Työmaavesien hallinta, Kiira Koivunen / Mene Creative Oy

Tunnista. Suunnitteluvaiheessa, ennen työmaan käynnistymistä, selvitetään lähialueella sijaitsevat vesiympäristöt, niihin johtavat uomat tai viemäriverkostot ja mahdolliset herkät vesikohteet kaupunkien karttapalveluiden avulla. Pohjavesialueet ja pilaantuneet maa-alueet selvitetään hyvissä ajoin esimerkiksi valtionhallinnon karttapalvelun Karpalon, maaperän tilan tietojärjestelmän ja/tai kaupunkien karttapalveluiden avulla. Tarvittaessa maaperän pilaantumattomuus varmistetaan selvittämällä alueen toimintahistoriaa ja/tai maaperätutkimuksin. Lisäksi arvioidaan happamien sulfaattimaiden esiintymisen todennäköisyys ja mitä toimia ne edellyttävät. Rakennustyön tilaaja varmistaa, että urakoitsijalle on hankkeen suunnitelmissa toimitettu tarvittavat lähtötiedot kohteen työmaavesien asianmukaiseen hallintaan.

Suunnittele. Suunnitteluvaiheessa, ennen työmaan käynnistymistä, työmaalle määritellään työmaakoneiden ajoreitit, kasvipeitteiseksi jätettävät alueet, sijoituspaikat kaivuumassoille, ympäristöstä eristetyt säilytyspaikat jätteille ja polttoaineille, työmaavesien hallintarakenteille varattavat alueet sekä puhdistetun veden johtamispaikka. Lisäksi selvitetään, voiko kaivuuta tai muuta maata häiritsevää työtä vaiheistaa. Tarvittaessa laaditaan erillinen työmaavesien hallintasuunnitelma.
Ehkäise. Työmaavesien muodostumista vähennetään säilyttämällä työmaa ja sen ympäristö mahdollisimman pitkälle kasvipeitteisenä ja häiriintymättömänä.
Eristä. Muualta työmaalle valuvan veden pilaantuminen estetään johtamalla vesi työmaan ohi. Paljaat maa-alueet, työkoneiden reitit ja uomat eroosiosuojataan. Maastoon merkitään näkyville erityisen herkät vedet, kuten lähteet ja norot.
Käsittele ja mitoita. Työmaavesi, jossa on kiintoainesta, epäpuhtauksia, roskaa tai haitta-aineita, käsitellään ennen työmaalta poisjohtamista parhailla mahdollisilla käyttökelpoisilla menetelmillä. Vesien käsittelyyn tulee varautua siten, että työmaalla on käytössä myös rakenteita yllättävien tilanteiden varalle.
Seuraa ja ylläpidä. Työmaavesien käsittelyrakenteita tulee huoltaa säännöllisesti ja tarkkailla säännöllisesti vähintään niistä poistuvan veden sameutta/väriä. Tarvittaessa työmaavedestä otetaan myös näytteitä.ja

Työmaavesien hallintasuunnitelma

Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että hankkeessa laaditaan erillinen työmaavesien hallintasuunnitelma (ks. tarkemmin aiheesta tämän ohjeen liitteestä “Pääkaupunkiseudun työmaavesien käsittely”), ellei kyseessä ole vaikutuksiltaan vähäinen rakennushanke, kuten yhden erillispientalon rakentaminen tai talousrakennuksen rakentaminen. Infrarakennushankkeissa työmaavedet ja niiden hallinta otetaan osaksi rakennussuunnittelu-, toteutussuunnittelu- ja/tai puistosuunnittelukokouksia. Mikäli suunnittelun aikana tunnistetaan, että hankkeessa syntyy merkittäviä määriä työmaavesiä, rakentaminen tapahtuu herkän vesikohteen alueella ja/tai työmaavesistä saattaa aiheutua haittaa vesiympäristölle, tuotetaan suunnitteluvaiheen päätteeksi alustava työmaavesien hallintasuunnitelma osana hankeasiakirjoja. Sekä talonrakennus- että infrahankkeissa työmaavesien hallintasuunnitelmaa täydennetään ja tarkennetaan urakoitsijan kanssa. Rakennuttaja hyväksyy suunnittelijan ja/tai urakoitsijan laatiman työmaavesien hallintasuunnitelman sekä siihen tehtävät päivitykset ja valvoo, että urakoitsija noudattaa suunnitelmaa. Työmaavesien hallintasuunnitelma on pyydettäessä esitettävä viranomaiselle.

Työmaavesien hallintasuunnitelma sisältää aina:

1. Kuvaus: Työmaan karttapohjaan on merkitty lähiympäristön luontoarvot ja happamat sulfaattimaat.

On tunnistettu herkkien vesikohteiden sijainti ja kuvattu työmaan toiminnot, jotka voivat vaikuttaa luontoarvoihin.

2. Arvio: On arvioitu mistä ja kuinka paljon työmaalla syntyy puhdistettavia vesiä ja mihin ne johdetaan.

3. Hallinta: On laadittu selvitys valituista työmaavesien hallintamenetelmistä ja niiden mitoituksesta.

Karttapohjaan on merkitty hallintarakenteiden sijainnit, alueet, joille kaivuumaita saa läjittää ja alueet,

joilla kasvillisuutta tulee säästää sekä reitit, jotka eroosiosuojataan.

4. Seuranta: On kirjattu ylös, kuinka usein hallintamenetelmien toimivuutta seurataan,

tarvittavat huoltotoimenpiteet sekä kuka niistä vastaa.

5. Luvat: On selvitetty mahdolliset lupa-, ilmoitus- ja lausuntotarpeet.

Veden laadun seuranta

Työmaalta poisjohdettavan veden laatua on kaikilla työmailla seurattava ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi vähintään aistinvaraisesti.

Työmaalta poisjohdettavan veden laatua on seurattava aina vähintään aistinvaraisesti, esim. näkö- tai hajuhavainnoilla. Lisäksi tapauskohtaisesti voi olla tarpeen seurata käsitellyn työmaaveden laatua ja määrää. Tämä linkki avaa jossa kerrotaan esimerkkejä hyvistä käytännöistä, vedenlaadun seurannasta sekä annetaan muuta vesiensuojelutietoa.

Työmaalta poisjohdettavien vesien ohjeelliset arvot

Vesiympäristöön, mereen tai hulevesiviemäreihin johdettavan työmaaveden tulee olla laadultaan sellaista, että siitä ei aiheudu haittaa ympäristölle, viemäreille tai muille rakenteille (ks. taulukko 1). Maahan voi imeyttää vain vesiä, jotka eivät aiheuta pohjaveden pilaantumista tai sen vaaraa.

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) velvoittaa toiminnanharjoittajaa järjestämään toimintansa niin, että haitalliset päästöt ympäristöön voidaan ehkäistä tai ainakin ne tulee rajoittaa mahdollisimman vähäisiksi. Toiminnanharjoittajalla on lain mukaan velvollisuus olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja niiden hallinnasta.


Päästö (mitattava suure)	Päästön lähde	Ohjearvo	Ohjearvon määritystapa	Päästön aiheuttama haitta vesiympäristössä	Esimerkkejä haitan käsittely- ja estomenetelmistä
Kiintoaine ja siihen sitoutuneet haitta-aineet ja ravinteet (kiintoaine tai sameus) Huom! Kiintoaineen arvot ovat viikkokeskiarvoja. Herkkien vesikohteiden suojavyöhykkeet on esitetty kaupunkien karttapalveluissa.	Kaikki työmaat, erityisesti kaivannot ja poraus	Kiintoaine ≤30 mg/l^1,2 tai tätä vastaava sameuden tapauskohtainen arvo (NTU) ^2,4silloin, kun työmaa on herkän vesikohteen suojavyöhykkeellä eli alle 200 m etäisyydellä (suorinta tietä) herkästä vesikohteesta Kiintoaine ≤100 mg/l¹ tai tätä vastaava sameuden tapauskohtainen arvo (NTU) ⁴ muilla alueilla kuin herkän vesikohteen suojavyöhykkeellä	Veden värin ja sameuden aistinvarainen arviointi, sameusmittari (turbidity meter) ja laboratoriomittaus Huom! TDS-mittari ei sovellu kiintoainepitoisuuden tai sameuden mittaamiseen ³	Vesiympäristön pilaantuminen, valoisuuden väheneminen, samentuminen, taimenen mädin tukahtuminen, eliöstön muutokset	Laskeutus (vain karkeimmat partikkelit), suodatus, maahan imeytys, geotuubit, kemiallinen käsittely, märkäsyklonit
Happamuus, emäksisyys, alkaliteetti	Happamat sulfaattimaat, laaja betonistabilointi tai betonimurskeen käyttö tai varastointi⁵	pH 6–9 alkaliteetti > 0,2 mmol/l	pH-mittaus pH-liuskoilla tai pH-mittarilla, alkaliteetin mittaus laboratoriossa	Veden pH-muutokset, metallien liukeneminen, haitat eliöille, eliöstömuutokset	pH:n säätö saostuskemikaaleilla, ilmastuksella, hiilidioksidilla tai kalkilla

Öljy	Työmaan koneet, laitteet, polttoaineiden varastointi, täyttö- ja tankkaus jne.	< 5 mg/l eikä näkyvää öljykalvoa	Aistinvarainen arviointi ja laboratoriomittaus	Eliöiden tukahtuminen, tahriintuminen ja myrkytysoireet	Öljypuomit ja -erottimet
Lämpötila	Työmaaveden sisältämä lämpöenergia	Vastaanottavan uoman lämpötila ei saa oleellisesti (noin 2°C) nousta.	Lämpömittari	Eliöiden kuolemat, vauriot ja energiankulutuksen kasvu, happiongelmat	Jäähdyttäminen, sekoittaminen viileään veteen
Kokonaistyppi, nitraattityppi, ammoniumtyppi HUOM! Typen osalta ei anneta yksittäistä ohjearvoa, vaan esitetään suuntaviivoina Ruotsin ohjearvot kokonaistypelle sekä typen eri muotojen haitallisia pitoisuuksia kaloille.	Louhinta	Tukholman lääninhallituksen raja-arvo kokonaistypelle on vastaanottavan vesistön herkkyydestä riippuen 2,5–7 mg/l. Ulkomaisissa tutkimuksissa lohikalojen ja mutun (särkikala) 50 % kuolleisuus on aiheutunut ammoniumtypen ja nitraatin pitoisuuksilla ≤ 10 mg/l	Laboratoriomittaus	Rehevöityminen	Maahanimeytys, pintavalutuskenttä, kosteikot, vähätyppisten räjähteiden käyttö, huolellisuus poraustyössä ja -suunnittelussa.

¹Perustuu pääkaupunkiseudun pienvesien viiden vuoden keskiarvoon sekä tutkimustuloksiin vesieliöiden toleranssista.a

² Mikäli työmaa voi osoittaa, että vedet johdetaan muuhun kuin herkkään vesikohteeseen, voidaan noudattaa ohjeellista viikkokeskiarvoa 100 mg/l tai vastaava tapauskohtainen sameus (NTU).

³ TDS-mittari (total dissolved solids) mittaa liukoisen kiintoaineen pitoisuutta, mutta ohjearvo koskee liukenemattoman kiintoaineen pitoisuutta.

⁴ Huom.! Sameutta kuvastavaan NTU arvoon vaikuttaa mm. vedessä esiintyvien partikkeleiden koko.

⁵ Laajana pidetään yli 5000 t betonimurskeen käyttöä tai varastointia. Tarkkailua jatketaan, kunnes betonimurske on päällystetty tai peitetty.

Työmaavesien hallinnan laiminlyönti

Jos työmaavesien puutteellisen hallinnan takia aiheutuu ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua ympäristön pilaantumista, vastaa tästä pilaantumisen aiheuttaja. Ympäristövahinkojen tai -onnettomuuksien seurauksena voidaan antaa määräyksiä, tehdä esitutkintailmoitus poliisille tai asettaa työmaalle toimenpidekielto. Lisäksi rakennuttaja voi asettaa urakoitsijalle urakkaan liittyen sanktioita tai kannustimia työmaavesien hallintaan.

Liite 1:

Liite 2: