Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurantaohjelma vuosille 2024-2028

Pääkaupunkiseudulla ilmanlaatu on kansainvälisesti tarkasteltuna hyvä, vaikka ilmansaasteet voivat ajoittain heikentää ilmanlaatua merkittävästi. Pääkaupunkiseudun ilmanlaatua heikentävät eniten liikenteen pakokaasut, katupöly ja puunpolton päästöt. Lisäksi ilmansaasteita kulkeutuu maan rajojen ulkopuolelta. Pakokaasujen päästöt vähenevät autokannan uudistumisen myötä, mutta puunpolton päästöt ja katupöly säilyvät ongelmina myös tulevaisuudessa. Ilmanlaadun seurannan tavoitteena on tuottaa riittävät tiedot ilmanlaadusta.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY huolehtii jäsenkuntiensa ilmansuojelun seuranta-, tutkimus-, suunnittelu-, koulutus- ja valistustehtävistä. HSY seuraa reaaliaikaisesti ilmanlaatua mittausasemilla ja useilla kymmenillä sensori- ja keräinpisteillä ympäri pääkaupunkiseutua. HSY:n ilmanlaadun mittauksilla täytetään myös pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten, Helsingin Satama Oy:n ja Finavian ilmanlaadun seurantavelvoitteet.

Valtioneuvoston ilmanlaatua koskevissa asetuksissa edellytetään, että tarkkailun tarve tarkistetaan viiden vuoden välein. Tässä seurantaohjelmassa määritellään pääkaupunkiseudun ilmanlaadun tarkkailu vuosille 2024–2028. Seurantaohjelman laatimista ohjaava lainsäädäntö ei ole muuttunut edelliseen seurantakauteen verrattuna. Maailman terveysjärjestö WHO antoi syksyllä 2021 uudet terveys-perusteiset ohjearvot ilmansaasteiden pitoisuuksille. Euroopan komissio antoi syksyllä 2022 lainsäädäntöehdotuksensa ilmanlaatudirektiivien uudistamiseksi. Ehdotuksen käsittely on parhaillaan käynnissä, ja se voi vielä muuttua käsittelyn aikana merkittävästi. Tämä pääkaupunkiseudun seurantaohjelma täyttää todennäköisesti myös tämänhetkisen direktiiviehdotuksen vaatimukset lukuun ottamatta super-kaupunkitausta-aseman erikoismittauksia.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seuranta jatkuu kaudella 2024–2028 pääosin samankaltaisena kuin edellisellä seurantakaudella. Ilmanlaadun seurannassa ovat mukana lakisääteiset ilmansaasteet, joiden pitoisuuksia arvioidaan HSY:n mittausasemilla suhteessa raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvoihin. Mittausten alueellista kattavuutta täydennetään laajalla sensoriverkolla, joka tuottaa suuntaa antavia mittaustuloksia muun muassa katupölyntorjunnan ja viestinnän tueksi. Sensoreilla ja muilla mittausmenetelmillä voidaan kartoittaa myös rakennustyömaiden, puunpolton sekä auto-, lento- ja laivaliikenteen lähipäästöjen ilmanlaatuvaikutuksia. Lisäksi typpidioksidin passiivikeräimet täydentävät liikenteen pakokaasujen seurantaa monissa mittauspaikoissa.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurantasuunnitelmassa on huomioitu WHO:n vuonna 2021 suosittelemat parhaat käytännöt mustan hiilen ja ultrapienten hiukkasten seurantaan. Mittaamalla mustaa hiiltä, hiukkasten lukumäärää ja kokojakaumaa sekä keuhkodeposoituvaa pinta-alaa saadaan lisätietoa liikenteen pakokaasujen, puunpolton savujen ja muiden polttoperäisten päästöjen ilmanlaatuvaikutuksista. Lisätietoa tarvitaan terveysvaikutusarvioiden ja vähennystoimien tueksi.

Luftkvaliteten i huvudstadsregionen är internationellt sett god, även om luftföroreningarna tidvis kan försämra luftkvaliteten avsevärt. Huvudstadsregionens luftkvalitet påverkas mest av trafikavgaser, gatudamm och utsläpp genom vedeldning. Dessutom transporteras luftföroreningar från områden utanför landets gränser. Avgasutsläppen minskar genom att bilbeståndet förnyas, men utsläppen från vedeldning och gatudamm utgör problem även i framtiden. Målet med uppföljning av luftkvaliteten är att producera tillräcklig information om luftkvaliteten.

Helsingforsregionens miljötjänster HRM ansvarar för uppföljning, forskning, planering, utbildning och information om luftvård i sina medlemskommuner. HRM följer luftkvaliteten i realtid vid mätstationer och tiotals sensor- och insamlingsställen runt om i huvudstadsregionen. HRM:s mätningar av luftkvaliteten uppfyller också kraven att följa luftkvaliteten som satts för huvudstadsregionens energiproduktionsanläggningar, Port of Helsinki och Finavia.

Statsrådets förordningar om luftkvalitet kräver att behovet av granskning ses över vart femte år. I detta uppföljningsprogram fastställs granskningen av huvudstadsregionens luftkvalitet för åren 2024–2028. Lagstiftningen som styr upprättandet av uppföljningsprogrammet har inte ändrats från föregående uppföljningsperiod. Hösten 2021 meddelade Världshälsoorganisationen (WHO) nya hälsobaserade riktvärden för koncentrationer av luftföroreningar. Hösten 2022 lade Europeiska kommissionen fram sitt lagstiftningsförslag om reform av luftkvalitetsdirektiven, och behandlingen av det pågår som bäst och förslaget kan fortfarande ändras avsevärt under processen. Detta uppföljningsprogram för huvudstadsregionen uppfyller sannolikt även kraven i det nuvarande förslaget till direktiv, med undantag för specialmätningar vid en superstation för övervakning i urban bakgrund.

Uppföljningen av luftkvaliteten i huvudstadsregionen fortsätter under perioden 2024–2028 i huvudsak på samma sätt som under föregående uppföljningsperiod. Uppföljningen av luftkvaliteten omfattar lagstadgade luftföroreningar, vars halter bedöms vid HRM:s mätstationer i förhållande till gräns-, mål-, tröskel- och riktvärden. Den regionala täckningen av mätningarna kompletteras med ett omfattande sensornätverk som producerar riktgivande mätresultat som stöd för bland annat kommunikation och bekämpning av gatudamm. Med sensorer och andra mätmetoder kan man också kartlägga konsekvenser för luftkvaliteten av lokala utsläpp från byggarbetsplatser, vedeldning samt bil-, flyg- eller färjetrafik. Dessutom kompletterar passiva uppsamlare av kvävedioxid uppföljningen av trafikavgaser vid många mätningsställen.

I huvudstadsregionens uppföljningsprogram för luftkvaliteten beaktas bästa praxis som WHO rekommenderade år 2021 för uppföljning av svart kol och ultrasmå partiklar. Mätning av sot, partiklarnas antal och storleksfördelning samt den lungdeponerade ytarean ger ytterligare information om konsekvenserna för luftkvaliteten av trafikavgaser, rök genom vedeldning och andra utsläpp från förbränning. Ytterligare information behövs som stöd för bedömningar av hälsokonsekvenser och reducerande åtgärder.

Air quality in the Helsinki metropolitan area is good by international standards, although air pollutants can at times reduce the air quality significantly. The air quality in the Helsinki metropolitan area is most affected by traffic exhaust gases, street dust and emissions from wood burning. Air pollutants are also transported to the area from outside the country’s borders. Exhaust emissions are decreasing with the renewal of the car fleet, but emissions from wood burning and street dust will continue to be problems in the future as well. The aim of air quality monitoring is to produce sufficient information on air quality.

The Helsinki Region Environmental Services Authority HSY takes care of the monitoring, research, planning, training and education for its member municipalities related to air protection. HSY monitors the air quality in real time at monitoring sites and dozens of sensor and sampler points around the Helsinki metropolitan area. HSY’s air quality monitoring also fulfils the air quality monitoring obligations of the energy production plants in the Helsinki metropolitan area, Port of Helsinki and Finavia.

The Government’s decrees concerning air quality require that the need for monitoring be reviewed every five years. This monitoring programme defines the monitoring of air quality in the Helsinki metropolitan area for the years 2024–2028. The legislation governing the preparation of the monitoring programme has not changed compared to the previous monitoring period. In autumn 2021, the World Health Organization (WHO) issued new health-based guidelines for the concentrations of air pollutants. In autumn 2022, the European Commission presented its legislative proposal for the revision of the Ambient Air Quality Directives; the consideration of the proposal is currently underway and it may still change significantly during the process. This monitoring programme for the Helsinki metropolitan area likely meets the requirements of the current directive proposal as well, with the exception of special monitoring at a supersite at an urban background location.

In the period 2024–2028, the monitoring of air quality in the Helsinki metropolitan area will continue largely in the same way as in the previous monitoring period. The air quality monitoring covers statutory air pollutants, the concentrations of which are assessed at HSY’s monitoring sites in relation to the limit, target, threshold and guideline values. The regional coverage of the monitoring is supplemented with an extensive sensor network, which produces indicative monitoring results to support street dust control and communications, for example. Sensors and other monitoring methods can also be used to identify the air quality impacts of local emissions from construction sites, wood burning as well as car, air and marine traffic. In addition, passive nitrogen dioxide samplers supplement the monitoring of traffic exhaust gases at many monitoring locations.

The Helsinki metropolitan area air quality monitoring plan takes into account the best practices recommended by the WHO in 2021 for monitoring black carbon and ultrafine particles. Monitoring black carbon, the number and size distribution of particles as well as the lung-deposited surface area provides additional information on the air quality impacts of traffic exhaust gases, smoke from wood burning and other combustion emissions. This additional information is needed to support health impact assessments and mitigation measures.

Valtioneuvoston ilmanlaatua koskevissa asetuksissa edellytetään, että ilmanlaadun tarkkailun tarve tarkistetaan viiden vuoden välein. Pääkaupunkiseudulla tarkkailun tarve ja toteutus määritellään ilmanlaadun seurantaohjelmassa. Seurantaohjelma perustuu sen laatimisen aikana voimassa olevaan lainsäädäntöön. Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausverkko on arvioitu ja uudistettu viiden vuoden välein. Edellinen uudistus tehtiin vuoden 2019 alussa (HSY, 2017).

Ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla yleensä melko hyvä, mutta typpidioksidin ja hiukkasten pitoisuudet kohoavat ajoittain haitallisen korkeiksi etenkin vilkkaasti liikennöityjen katujen ja teiden ympäristössä. Ongelmallisimpia alueita ovat huonosti tuulettuvat vilkasliikenteiset katukuilut, joissa hiukkas- ja typpidioksidipitoisuudet voivat olla korkeita liikenteen pakokaasupäästöjen ja katupölyn takia. Puunpoltto aiheuttaa ajoittain kohonneita pienhiukkasten ja bentso(a)pyreenin pitoisuuksia tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla, joilla poltetaan puuta lisälämmityksen takia.

Otsonipitoisuudet ovat ajoittain korkeita keväisin ja kesäisin, erityisesti taajamien ulkopuolella. Rikkidioksidin, lyijyn ja hiilimonoksidin pitoisuudet ovat matalia eivätkä enää nykyään yleensä aiheuta ilmanlaatuongelmia pääkaupunkiseudulla. Myös bentseenin ja raskasmetallien pitoisuudet ovat matalia.

Pääkaupunkiseudulla HSY on seurannut ilmanlaatua ja viestinyt siitä. Seurannassa verrataan ilmansaasteiden pitoisuuksia ilmanlaatunormeihin ja arvioidaan ilmanlaadun kehitystä. HSY:llä on pysyvien mittausasemien lisäksi siirrettäviä mittausasemia. Mittausasemat on sijoitettu erityyppisille alueille, ja kunkin alueen tulosten avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä. Mittausten alueellista kattavuutta täydennetään sensoreilla, typpidioksidin passiivikeräimillä ja muilla mittalaitteilla.

Pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun tarkkailun tavoitteena on myös tuottaa reaaliaikaista ilmanlaatutietoa kaupunkien toimenpiteiden ja suunnittelun tueksi. Pääkaupunkiseudun energialaitokset ovat osallistuneet HSY:n ilmanlaadun seurantaan laitosten ympäristöluvissa määriteltyjen velvoitteiden mukaisesti jo vuodesta 1989 alkaen. Finavia ja Helsingin Satama Oy liittyivät mukaan yhteistarkkailuun seurantajaksolla 2014–2018.

HSY on huolehtinut erillisiin sopimuksiin pohjautuen myös Uudenmaan elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskuksen seuranta-alueen ilmanlaadun seurannasta sekä ilmanlaadun mittauksista Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen alueella vuodesta 2002 alkaen.

Ilmanlaatua koskevan lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä ja vähentää ulkoilman epäpuhtauksien terveydelle ja ympäristölle haitallisia vaikutuksia. Ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan kunnan on käytettävissä olevin keinoin turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan ottaen huomioon laissa tarkoitetut ympäristönlaatuvaatimukset ja -tavoitteet. Ilmanlaadun turvaamiseksi on määritelty raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvot sekä kriittiset tasot. Pienhiukkasille on annettu myös altistumisen pitoisuuskatto ja altistumisen vähennystavoite.

Tämän ohjelman pohjana ovat mm. seuraavat ympäristönsuojelulain (527/2014) sekä ilmanlaatuasetuksen (79/2017) ja ilmassa olevaa arseenia, kadmiumia, elohopeaa, nikkeliä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä koskevan asetuksen 13/2017 velvoitteet: a) Kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta asianmukaisin menetelmin, b) seurantatiedot on julkistettava ja niistä on tiedotettava tarpeellisessa laajuudessa, c) ympäristön tilan seurannasta vastaavien viranomaisten sekä asiantuntija- ja tutkimuslaitosten on talletettava seurantatiedot ympäristönsuojelun tietojärjestelmään.

Parhaillaan on käynnissä ilmanlaatudirektiivien päivitys. Euroopan komissio antoi oman ehdotuksensa lokakuun lopussa 2022, ja sen käsittely on käynnistynyt.

Ilmanlaatudirektiiveissä ilmanlaadun arvioinnin tavoitteiksi on määritelty raja-arvojen valvonta, altistumisen arviointi, väestölle tiedottaminen sekä ilmanlaadun hallinnan tukeminen. Lisäksi tavoitteena on arvioida epäpuhtauksien pitoisuuksia yhtenäisin menetelmin ja perustein, tuottaa riittävästi tietoa epäpuhtauksien pitoisuuksista ilmassa sekä huolehtia siitä, että tiedot ovat kaikkien saatavilla. Velvoite arvioida ilmanlaatua koskee koko seuranta-aluetta, eikä ainoastaan niitä alueita, joilla raja-arvojen ylittyminen on todennäköistä. Arviointiin voidaan käyttää mittausten ohella tai alhaisilla pitoisuustasoilla mittausten sijasta myös muita menetelmiä kuten mallintamista.

Suomessa on edelleen voimassa myös valtioneuvoston päätös ilmanlaatua koskevista kansallisista ohjearvoista sekä rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996). Lisäksi Maailman terveysjärjestö WHO on myös antanut terveysperusteisia ohjearvoja ilmansaasteiden pitoisuuksille.

HSY:n perussopimuksen mukaan HSY huolehtii jäsenkuntiensa ilmansuojelun seuranta-, tutkimus-, suunnittelu-, koulutus- ja valistustehtävistä. Ympäristönsuojelulain 143 §:ssä säädetään, että pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun seurannasta huolehtivat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa yhdessä. Lisäksi laissa säädetään, että alle 2,5 mikrometrin suuruisten hiukkasten pitoisuutta ilmassa on pääkaupunkiseudulla seurattava jatkuvatoimisesti yhdellä pysyvästi sijoitetulla kaupungin yleistä ilmanlaatua edustavalla kaupunkitausta-asemalla.

Raja-arvolla tarkoitetaan ilman epäpuhtauden pitoisuutta, joka on alitettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen, kun raja-arvo on saavutettu. Ne on määritelty tieteellisin perustein terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1.

Varoituskynnyksellä tarkoitetaan ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen vaarantaa yleisesti ihmisten terveyttä. Tiedotuskynnyksellä puolestaan tarkoitetaan epäpuhtauspitoisuutta, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen vaarantaa ilman epäpuhtauksille herkkien väestöryhmien terveyttä. Kynnysarvojen ylittyessä on tiedotettava tai varoitettava ilmansaasteiden pitoisuuksien kohoamisesta (taulukko 2).

Tavoitearvolla tarkoitetaan epäpuhtauden pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa ja jolla pyritään välttämään haitallisia terveys- ja ympäristövaikutuksia. Pitkän ajan tavoite ilmaisee pitoisuuden tai kuormituksen, joka on alitettava pitkän ajan kuluessa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tehokkaasti (taulukot 3 ja 4).

Kriittisellä tasolla tarkoitetaan tieteellisin perustein vahvistettua ilman epäpuhtauden pitoisuutta, jota suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa suoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa ja ekosysteemeissä (taulukko 5). Kriittisiä tasoja tulee soveltaa metsä- ja maaseutualueilla eli niin sanotuilla tausta-alueilla.

Pienhiukkasille on ilmanlaatuasetuksessa määritelty kansallinen altistumisen pitoisuuskatto sekä altistumisen vähennystavoite. Altistumisen pitoisuuskatolla tarkoitetaan väestön keskimääräisen pienhiukkasaltistumisen enimmäispitoisuutta, joka on vahvistettu terveyshaittojen vähentämiseksi ja joka on alitettava määräajassa. Altistumisen vähennystavoitteella puolestaan tarkoitetaan väestön keskimääräisen pienhiukkasaltistumisen prosentuaalista pienentymistä, joka on vahvistettu terveyshaittojen vähentämiseksi ja joka on alitettava määräajassa. Altistumisen pitoisuuskaton toteutumisen seurannassa sekä altistumisen vähennystavoitteen laskennassa käytetään nk. altistumisindikaattoria. Se lasketaan pääkaupunkiseudun Kallion mittausaseman mittaustulosten perusteella ilmanlaatu-asetuksessa määritellyllä tavalla. Pienhiukkasten kansallinen altistumisen pitoisuuskatto on 31.12.2015 alkaen ollut 20 µg/m³. Kansallinen altistumisen vähennystavoite on vuosina 2010–2020 nolla prosenttia. Vuoden 2020 keskimääräinen altistumisindikaattori saa kuitenkin olla enintään 8,5 µg/m³.

Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä, ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi suunnittelijoille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua, ja niiden ylittyminen pyritään estämään. Epäpuhtauksien tunti- ja vuorokausipitoisuuksien ohjearvot on annettu terveydellisin perustein. Ilmanlaadun ohjearvot on esitetty taulukossa 6.

^{*80 µg/m3 ylittävien tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m3 erotuksen kumulatiivinen summa jaksolla 1.5.-31.7. klo 10-22 eli AOT40-indeksi}

Maailman terveysjärjestö WHO antoi syyskuussa 2021 uudet, aiempia huomattavasti tiukemmat terveysperusteiset ohjearvot ilmansaasteiden pitoisuuksille (WHO 2021). Aiemmat WHO:n ohjearvot olivat vuodelta 2005 (WHO 2006). WHO:n suositusluontoiset ohjearvot perustuvat terveyshaittoihin, joita ilmansaasteiden on todettu aiheuttavan. WHO:n ohjearvot on esitetty taulukossa 7.

WHO suosittelee myös mustan hiilen ja hiukkasten lukumääräpitoisuuksien mittaamista (WHO 2021), vaikka niille ei annettu vielä ohjearvoja. Suomessa näitä on mitattu jo pitkään Ilmatieteen laitoksen tausta-asemilla, Helsingin yliopiston tutkimusasemilla ja pääkaupunkiseudulla HSY:n mittausasemilla.

Rikkidioksidin, typpidioksidin, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten sekä lyijyn ja hiilimonoksidin pitoisuuksien seuranta-alueita Suomessa on 14. Ne ovat:

• Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen alue pois lukien pääkaupunkiseutu

• jokaisen muun ELY-keskuksen alueet

• pääkaupunkiseutu (Helsinki, Espoo, Kauniainen ja Vantaa)

Rikkidioksidin ja typenoksidien kriittisten tasojen (kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelu) seuranta-alue on koko Suomi.

Bentseenipitoisuuksien seuranta-alueita ovat:

• Etelä-Suomen seuranta-alue (Uudenmaan ELY-keskuksen alue pois lukien pääkaupunkiseutu, Varsinais-Suomen ja Satakunnan, Hämeen, Kaakkois-Suomen, Pirkanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Savon sekä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ELY-keskusten alueet)

• Pohjois-Suomen seuranta-alue (Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin ELY-keskusten alue)

• pääkaupunkiseutu

Otsonin sekä arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin seuranta-alueita on kaksi eli pääkaupunkiseutu ja muu Suomi.

Ilmanlaatuasetuksessa (79/2017) on määritelty nk. arviointikynnykset, joiden avulla määritellään mittaustarve ja mittausten laatuvaatimukset (taulukot 8 ja 9). Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittyminen määritellään viiden edellisen vuoden mittaustulosten perusteella. Arviointikynnyksen katsotaan ylittyneen, jos viiden vuoden jaksolla arviointikynnys ylittyy vähintään kolmena vuonna.

Jos pitoisuudet ovat ylemmän arviointikynnyksen yläpuolella, jatkuvat mittaukset ovat ensisijainen seurantamenetelmä. Jos pitoisuudet ovat alle ylemmän arviointikynnyksen, jatkuvien mittausten tarve on vähäisempi ja ilmanlaadun arvioinnissa voidaan käyttää jatkuvien mittausten ja mallintamistekniikoiden tai suuntaa antavien mittausten yhdistelmää.

Jos epäpuhtauksien pitoisuudet ovat alemman arviointikynnyksen alapuolella riittää, että ilmanlaatua seurataan yksinomaan suuntaa antavien mittausten, mallintamistekniikoiden, päästökartoitusten tai muiden vastaavien menetelmien perusteella.

Mittauksilta vaadittu laatutaso ja kattavuus määräytyvät pitoisuustason ja alueen asukasluvun mukaan. Asukasmäärän mukaan ilmanlaadun jatkuvia mittauksia on tehtävä taulukossa 10 esitetyssä laajuudessa niillä seuranta-alueilla, joilla ylempi arviointikynnys ylittyy sekä niillä seuranta-alueilla, joissa pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä.

Typpidioksidin, hiukkasten, hiilimonoksidin ja bentseenin näytteenottopaikkoihin on kuuluttava vähintään yksi kaupunkitaustaa ja yksi liikenneympäristöä edustava asema edellyttäen, että näytteenottopaikkojen lukumäärää ei tarvitse nostaa. Näiden epäpuhtauksien osalta kaupunkien tausta-asemien ja liikenneympäristöjä edustavien mittausasemien kokonaismäärät Suomessa saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä kaksi. Vaatimus koskee taulukossa esitettyä mittausasemien vähimmäismäärää.

Jos pienhiukkasia ja hengitettäviä hiukkasia mitataan samalla mittausasemalla, ne lasketaan kahdeksi erilliseksi näytteenottopaikaksi. PM_2,5- ja PM₁₀-hiukkasten näytteenottopaikkojen kokonaismäärät Suomessa saavat poiketa toisistaan korkeintaan tekijällä kaksi. Vaatimus koskee taulukossa esitettyä mittausasemien vähimmäismäärää.

Otsonipitoisuuden jatkuvia mittauksia tulee tehdä kaikilla seuranta-alueilla pitoisuuksista riippumatta taulukossa 11 esitetyssä laajuudessa.

Otsonin mittausasemista vähintään yksi tulee sijoittaa alueille, joilla väestön altistuminen otsonille on todennäköisesti suurinta. Väestökeskittymissä vähintään 50 % mittausasemista on sijoitettava esikaupunkialueille. Typpidioksidin jatkuvia mittauksia on tehtävä vähintään joka toisella otsonin mittausasemalla lukuun ottamatta maaseututausta-asemia, joilla voidaan käyttää suuntaa antavia mittausmenetelmiä. Otsonia muodostavia yhdisteitä on mitattava ainakin yhdellä otsonin mittausasemalla.

Arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin mittausasemien vähimmäismäärät seuranta-alueilla, joilla mittaukset ovat ainoa tiedonlähde, ovat seuraavat: Hajapäästölähteiden aiheuttaman kuormituksen seurantaa varten pääkaupunkiseudulla tulee olla kaksi mittausasemaa, mikäli pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen. Yksi mittausasema on riittävä, mikäli pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä. Muun Suomen seuranta-alueella arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksia tulee seurata kolmella ja bentso(a)pyreeniä neljällä mittausasemalla, mikäli pitoisuudet ylittävät ylemmän arviointikynnyksen. Kaksi mittausasemaa riittää, mikäli pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välissä.

Jatkuvista mittauksista saatavia tietoja voidaan täydentää suuntaa antavilla mittauksilla ja mallintamistekniikoilla riittävien tietojen saamiseksi ilmanlaadun alueellisesta jakautumisesta. Ilmanlaadun mittauksista tai mallilaskelmista saatuja tuloksia voidaan käyttää arvioitaessa muiden olosuhteiltaan vastaavan kaltaisten alueiden ilmanlaatua.

Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia mitattaessa on käytettävä ilmanlaatuasetuksessa esitettyjä vertailumenetelmiä. Muita menetelmiä käytettäessä on osoitettava niiden vastaavuus vertailumenetelmän kanssa.

Pistemäisten päästölähteiden aiheuttaman kuormituksen jatkuvaan seurantaan tarvittavien mittausasemien lukumäärä määritetään tapauskohtaisesti ottaen huomioon päästöjen määrä, epäpuhtauksien leviäminen päästölähteen lähialueella sekä väestön mahdollinen altistuminen. Asemat tulisi sijoittaa siten, että voidaan valvoa parhaiden käyttökelpoisten tekniikoiden käyttöä.

Väestön informoiminen ilmanlaadusta on ilmalaatuasetuksen keskeinen tavoite. Raja-arvoja ja varoituskynnyksiä valvovien asemien pitoisuustietojen on oltava saatavilla esim. tietoverkkopalvelujen, ilmanlaatupuhelimen, lehtien, radion, television tai näyttö- tai ilmoitustaulujen välityksellä. Vuosittain laadittavat kertomukset voidaan julkaista painettuina tai sähköisessä muodossa.

Rikkidioksidin, typpidioksidin, hiilimonoksidin ja hiukkasten sekä otsonin pitoisuuksia koskevat tiedot on saatettava ajan tasalle päivittäin ja tuntipitoisuuksien osalta mahdollisuuksien mukaan tunneittain. Lyijyn ja bentseenin pitoisuustiedot on saatettava ajan tasalle vähintään neljännesvuosittain ja mahdollisuuksien mukaan kuukausittain. Rikkidioksidin ja typenoksidien pitoisuudet suhteessa kriittisiin tasoihin on saatettava ajan tasalle ainakin kerran vuodessa.

Tiedoissa on oltava myös lyhyt selostus mitatuista pitoisuuksista suhteessa säädettyihin sitoviin ja tavoitteellisiin enimmäispitoisuuksiin sekä tarkoituksenmukaista tietoa ilman epäpuhtauksien vaikutuksista.

Mitatuista epäpuhtauksista on laadittava vuosittain kertomus, jossa annetaan tiedot mitatuista pitoisuuksista ja mahdollisista raja-arvon, tavoitearvon, pitkän ajan tavoitteen taikka tiedotuskynnyksen tai varoituskynnyksen ylityksistä sekä arvio kyseisten ylitysten terveys- ja ympäristövaikutuksista. Tunti-, kahdeksan tunnin tai vuorokausipitoisuuksien raja-arvon numeroarvon ylittymisestä on tiedotettava viipymättä väestölle. Tiedoissa on oltava maininta mitattujen pitoisuuksien suhteesta raja-arvoihin sekä kyseisten epäpuhtauksien terveysvaikutuksista.

Jos asetuksessa säädetty tiedotuskynnys tai varoituskynnys ylittyy tai sen ennustetaan ylittyvän, yleisölle on tiedotettava ilman epäpuhtauksien aiheuttamasta vaarasta. Terveysvaikutuksia koskevien tietojen lisäksi väestölle tulee kertoa mm. ylittymisen aika ja paikka, ylityksen syy, ennuste ylityksen kestosta ja ylitysalueen laajuudesta, tiedot herkistä väestöryhmistä, jotka voivat saada ylityksestä terveyshaittoja sekä suositukset varotoimenpiteistä. Lisäksi yleisölle on annettava tiedot ennalta ehkäisevistä toimista pitoisuuden tai sille altistumisen vähentämisestä.

Tiedot arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin, bentso(a)pyreenin ja muiden asetuksessa mainittujen polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksista ilmassa sekä tiedot niiden laskeumista on saatettava ajan tasalle kalenterivuosittain.

Tiedoissa on oltava selostus mitatuista pitoisuuksista suhteessa tavoitearvoon sekä tiedot mahdollisista terveys- ja ympäristövaikutuksista. Jos tavoitearvo ylittyy, on tiedoissa esitettävä ylityksen syyt sekä tiedot ylitysalueesta ja ylitykselle altistuneesta väestöstä.

Ilmanlaadun seurannan tarve, menetelmät ja laajuus riippuvat niille määritellyistä arviointikynnyksistä, pitoisuustasoista ja seuranta-alueen asukasluvusta. Arviointikynnysten ylittymistä arvioidaan viiden vuoden jaksoissa siten, että arviointikynnys katsotaan ylittyneeksi, kun sen lukuarvo on ylittynyt vähintään kolmena vuotena viidestä. Ilmanlaatuasetuksessa edellytetään, että seurannan riittävyys tarkistetaan vähintään viiden vuoden välein. Lisätietoja pääkaupunkiseudun ilmanlaadusta ja sen kehittymisestä löytyy mm. ilmanlaadun vuosiraporteista (Korhonen ym. 2022, Korhonen ym. 2021, Korhonen ym. 2020, Ohtonen ym. 2019 ja Malkki ym. 2018).

Hengitettävien hiukkasten vuosiraja-arvo ei ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuosina 2017–2021. WHO:n vuosiohjearvo (15 µg/m³) sen sijaan ylittyi lähes kaikilla liikennealueilla (taulukko 12). Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet eivät ylittäneet ylempää arviointikynnystä millään mittausasemalla vuosina 2017–2021. Alempi arviointikynnys ylittyi Mannerheimintiellä vuonna 2018 ja pitoisuus oli alemman arviointikynnyksen tasolla Mannerheimintiellä vuosina 2019 ja 2021 sekä Mäkelänkadulla, Leppävaarassa ja Mechelininkadulla vuonna 2018.

^{Alleviivaus: pitoisuus ylittää alemman arviointikynnyksen numeroarvon.}

^{Lihavointi ja alleviivaus: pitoisuus ylittää ylemmän arviointikynnyksen numeroarvon.
Alleviivaus: pitoisuus ylittää alemman arviointikynnyksen numeroarvon.}

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle annettu raja-arvo ei enää ylity pääkaupunkiseudulla. Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudet ylittivät ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustason Mannerheimintiellä vuosina 2018, 2019 ja 2021 (taulukko 13). Mäkelänkadulla ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi vuosina 2017 ja 2018. Ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi Leppävaarassa yhtenä vuonna viidestä ja sen lisäksi sivusi sitä yhtenä vuonna. Siirrettävillä mittausasemilla ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustaso ylittyi Länsiväylän varrella Friisilässä ja Töölöntullissa.

Johtopäätös: Hengitettävien hiukkasten mittaustulosten perusteella arvioidaan, että vuorokausipitoisuudelle annettu ylempi arviointikynnys ylittyy pääkaupunkiseudulla. Vuosipitoisuudet alittavat alemman arviointikynnyksen.

Pienhiukkasten vuosipitoisuudet vaihtelivat vuosina 2017–2021 välillä 4,6 – 8,2 µg/m³, eivätkä siten ylittäneet raja-arvoa tai ylempää ja alempaa arviointikynnystä. Sen sijaan WHO:n vuosiohjearvo 5 µg/m³ ylittyi lähes kaikilla mittausasemilla kuten myös WHO:n vuorokausiohjearvo 15 µg/m³.

Johtopäätös: Pienhiukkasten pitoisuudet ovat arviointikynnysten alapuolella.

Bentso(a)pyreenin mittaukset virallisella PM₁₀-menetelmällä aloitettiin HSY-alueella vuonna 2007. Viiden vuoden mittaussarjoja on pääkaupunkiseudulta käytettävissä vain Kalliosta, Mäkelänkadulta ja Vartiokylästä. Muissa kohteissa mittauksia on tehty 1–2 vuotta kerrallaan. Pitoisuudet ovat korkeimmat tiiviisti rakennetuilla pientaloalueilla, joilla käytetään paljon puuta. Tarkastelujaksolla 2017–2021 ylemmän arviointikynnyksen pitoisuustaso (0,6 ng/m³) ylittyi Ruskeasannassa ja Itä-Hakkilassa. Rekolassa oltiin ylemmän arviointikynnyksen tasolla (taulukko 14).

Johtopäätös: Bentso(a)pyreenin mittaustulosten perusteella arvioidaan, että ylempi arviointikynnys ei ylity pääkaupunkiseudulla, sillä pitoisuudet ovat ylemmän arviointikynnyksen tasolla. Sääolosuhteet ja paikalliset puunpolton päästöt vaikuttavat voimakkaasti pitoisuuksiin, joten ylemmän arviointikynnyksen ylittyminen on mahdollista.

^{Lihavointi ja alleviivaus: pitoisuus ylittää ylemmän arviointikynnyksen numeroarvon.
Alleviivaus: pitoisuus ylittää alemman arviointikynnyksen numeroarvon.}

Typpidioksidipitoisuudet ovat pääkaupunkiseudulla laskusuunnassa ja vuosipitoisuuden raja-arvo ei enää ylity. Suuntaa antavilla passiivikeräimillä tehdyissä kartoituksissa on mitattu vuosiraja-arvon ylityksiä vuosien 2017 ja 2018 aikana Töölöntullissa, Mäkelänkadulla ja Pohjois-Esplanadilla. Espoossa ja Vantaalla raja-arvoylityksiä ei ole havaittu tarkastelujakson 2017-2021 aikana.

Typpidioksidin vuosipitoisuuden ylempi arviointikynnys (32 µg/m³) ylittyi Mäkelänkadulla 2017 . Vuosipitoisuudet olivat ylemmän arviointikynnyksen tasolla Mäkelänkadulla 2018 sekä Mechelininkadulla vuosina 2017 ja 2018 (taulukko 15). Typpidioksidin tuntipitoisuudelle annettu raja-arvo ei ole pääkaupunkiseudulla ylittynyt. Tuntipitoisuuden alempi arviointikynnys ylittyi Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla sekä Mechelininkadulla (taulukko 16). Typenoksidipitoisuudet olivat Luukissa alle kasvillisuuden suojelemiseksi annetun kriittisen tason ja alemman arviointikynnyksen.

Johtopäätös: Typpidioksidin pitoisuudet pääkaupunkiseudulla ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välillä. Typenoksidien pitoisuudet ovat alle alemman arviointikynnyksen.

^{Lihavointi ja alleviivaus: pitoisuus ylittää ylemmän arviointikynnyksen numeroarvon.
Alleviivaus: pitoisuus ylittää alemman arviointikynnyksen numeroarvon.}

^{Alleviivaus: pitoisuus ylittää alemman arviointikynnyksen numeroarvon.}

Otsonipitoisuudet ylittävät pääkaupunkiseudulla paikoin sekä terveys- että kasvillisuusvaikutusten perusteella annetut pitkän ajan tavoitteet. Otsonipitoisuuden jatkuvia mittauksia tulee tehdä kaikilla seuranta-alueilla pitoisuuksista riippumatta.

Rikkidioksidipitoisuudet ovat pääkaupunkiseudulla nykyisin yleisesti hyvin matalia eivätkä ylitä raja- tai kynnysarvoja tai kriittistä tasoa. Pitoisuudet eivät pysyvillä mittausasemalla ylittäneet arviointikynnyksiä myöskään vuosina 2017–2021. Luukissa pitoisuudet ovat alle kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi annetun kriittisen tason ja alemman arviointikynnyksen.

Hiilimonoksidin, bentseenin, lyijyn, arseenin, nikkelin ja kadmiumin pitoisuudet olivat arviointikynnysten alapuolella jo edellisen seurantasuunnitelman arviointivuosina 2012–2016. Hiilimonoksidin ja edellä mainittujen metallien pitoisuuksien jatkuva seuranta lopetettiin vuoden 2015 lopussa.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatua seurataan tällä hetkellä jatkuvin mittauksin 11 mittausasemalla (kuva 1). Niistä seitsemän sijainti on pysyvä ja neljän paikka harkitaan vuosittain, eli ne ovat nk. siirrettäviä mittausasemia. Mittauksin selvitetään liikenteen, energiantuotannon, satamatoimintojen, lentoaseman ja pienpolton vaikutuksia ilmanlaatuun sekä asuin- ja tausta-alueiden ilmanlaatua.

Asemilla mitataan kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden eli hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) ja pienhiukkasten (PM_2,5) sekä typenoksidien (NO_x), otsonin (O₃), rikkidioksidin (SO₂), bentseenin ja eräiden muiden haihtuvien orgaanisten hiilivetyjen (VOC) pitoisuuksia (taulukko 17). Referenssimenetelmällä erikseen kerätyistä PM₁₀-näytteistä analysoidaan bentso(a)pyreenin ja eräiden muiden polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) pitoisuuksia. Lisäksi mitataan WHO:n suosittelemia pienhiukkassuureita mustaa hiiltä (BC) sekä hiukkasten lukumäärää (PNC) ja kokojakaumaa (PNSD). HSY mittaa myös hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuutta, joka kuvaa keuhkojen ääreisosiin keuhkorakkuloihin laskeutuvan hiukkasaineksen pinta-alaa. Hiilimonoksidin ja raskasmetallien jatkuvat pitoisuusmittaukset lopetettiin vuoden 2015 lopussa. Aikaisempien vuosien mittauspaikoista ja -tuloksista löytyy tietoa HSY:n verkkosivuilta osoitteesta hsy.fi/pitoisuustrendit

Mittausasemat luokitellaan sijaintinsa, päästölähteiden etäisyyden ja luonteen sekä tulosten edustavuuden mukaan. Sijaintinsa mukaan ne luokitellaan kaupunki-, esikaupunki- ja maaseutuasemiksi tai niiden tausta-asemiksi. Tausta-asemat sijaitsevat etäällä vilkasliikenteisistä kaduista ja muista yksittäisistä päästölähteistä, jotta ne edustavat laajasti ympäröivän alueen ilmanlaatua. Esimerkiksi kaupunkitausta-asemaa käytetään väestön yleisen altistumisen arviointiin kaupunkialueella. Päästöjen luonteen mukaan mittausasemat voidaan luokitella liikenneasemiksi tai teollisuusasemiksi. Teollisuusasemilla mitataan teollisuuden tai energiantuotannon päästöjen paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun. Liikenneasemat sijaitsevat vilkasliikenteisten katujen varsilla ja ne edustavat väestön altistumista liikenteen päästöille.

Mittausasemat on pyritty sijoittamaan edustaviin kohteisiin. Tulosten avulla voidaan siten arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä. Mäkelänkadun mittausasema edustaa vilkasliikenteistä katukuilua ja Mannerheimintien mittausasema yleisemmin vilkasliikenteistä kaupunkikeskustaa. Kallio kuvaa keskusta-alueen yleistä ilmanlaatua, ja tällä kaupunkitausta-asemalla mitatut pitoisuudet vastaavat tasoa, jolle ihmiset keskimäärin altistuvat Helsingin keskustan asuinalueilla. Vartiokylän mittausaseman tulokset kuvaavat pientaloalueiden ilmanlaatua. Se edustaa myös esikaupunkitaustaa otsonin osalta. Leppävaara ja Tikkurila kuvaavat vilkasliikenteisiä kaupunkiympäristöjä Espoossa ja Vantaalla. Luukissa sijaitsee alueellinen tausta-asema, joka kuvaa seudun ilman-laatua etäällä päästölähteistä.

Ilmanlaatua seurataan erityiskohteissa yleensä vuoden jaksoissa kolmella siirrettävällä mittausasemalla. Esimerkiksi vuonna 2022 siirrettävät mittausasemat oli sijoitettu Helsingissä Tapanilaan pientaloalueelle, Espoossa Pohjois-Tapiolaan liikenneympäristöön ja Vantaalla Hämeenlinnanväylän liikenneympäristöön. Lisäksi yksi kiertävä mittausasema on seurannut laivaliikenteen ja satamatoimintojen, Helsinki-Vantaan lentoliikenteen ja lentoasematoimintojen sekä jätevoimalan päästöjen vaikutuksia ilmanlaatuun. Vuonna 2022 vuorossa oli lentoasema.

HSY perusti vuoden 2015 alusta Mäkelänkadulle nk. supermittausaseman, joka on mahdollistanut entistä laajemman ilmanlaadun tutkimusyhteistyön ja uusien innovatiivisten mittausmenetelmien testaamisen ja käyttöönoton. HSY:n mittausverkossa tehdään yhteistyössä tutkimuslaitosten, yliopistojen ja yritysten kanssa ilmanlaatuun liittyvää tutkimusta ja mitataan sellaistenkin epäpuhtauksien pitoisuuksia, joille ei ole annettu raja- tai ohjearvoja. Kuvassa 2 on havainnollistettu mittausten kehitystä HSY:n ilmanlaadun seurantaverkossa.

Typpidioksidin passiivikeräinmenetelmällä täydennetään mittausasemilla tehtäviä jatkuvatoimisia mittauksia. Passiivikeräimillä mitataan suuntaa antavasti typpidioksidin pitoisuuksien kuukausikeskiarvoja. Kuukausikeskiarvoista lasketut vuosikeskiarvot vastaavat melko hyvin referenssitason analysaattoreilla mitattuja vuosipitoisuuksia. HSY tekee vuosittain passiivikeräimillä mittauksia yhteensä noin 40 paikassa pääkaupunkiseudulla, mikä täydentää merkittävästi mittausten alueellista kattavuutta. Pysyvissä mittauspaikoissa seurataan esimerkiksi pitoisuustrendien kehittymistä Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa, satamissa ja Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Kalenterivuosittain vaihtuvien mittauspaikkojen avulla tuotetaan tietoa esimerkiksi kaupunkisuunnittelun tueksi. Kaikki typpidioksidin passiivikeräintulokset vuodesta 2004 alkaen on koottu HSY:n verkkosivuille osoitteeseen kartta.hsy.fi.

Sensorit ovat uudenlaisia, jatkuvatoimisia ilmanlaadun mittalaitteita, joiden etuna on niiden pieni koko ja ketteryys. Niiden avulla täydennetään ilmanlaatumittausten alueellista kattavuutta. Sensoreilla voidaan mitata hiukkasten ja useiden kaasumaisten yhdisteiden pitoisuuksia, mutta niiden mittaustarkkuus on kuitenkin huomattavasti heikompi kuin referenssitason analysaattoreissa. HSY on testannut ja hyödyntänyt sensoreita vuodesta 2017 alkaen erilaisissa ilmanlaadun tutkimuskampanjoissa.

Vuonna 2021 HSY perusti sensoriverkon, jossa on 10 mittauspaikkaa liikenneympäristöissä eri puolilla pääkaupunkiseutua. Mittauksilla tuotetaan tietoa erityisesti katupölyn torjunnan tueksi vilkasliikenteisissä pääväylä- ja katuympäristöissä. Sensoreilla mitatut PM₁₀-pitoisuudet ovat seurattavissa reaaliaikaisesti HSY:n verkkosivuilta (www.hsy.fi/paavaylat ja www.hsy.fi/paakadut). Sensorit mittaavat hiukkasten lisäksi myös useiden kaasumaisten epäpuhtauksien pitoisuuksia. Sensorituloksia hyödynnetään FMI-ENFUSER-ennustemallissa, jonka tulokset on visualisoitu HSY:n ilmanlaatukarttaan (www.hsy.fi/ilmanlaatukartta).

Sensoreilla arvioidaan myös rakennustyömaiden vaikutuksia ilmanlaatuun vuosittain erikseen määriteltävissä kohteissa. Mittauksia tehdään noin maalis-lokakuussa ja reaaliaikaisia tuloksia hyödynnetään pölyntorjunnan tarpeen arvioinnissa (www.hsy.fi/tyomaapolyt). Keväällä 2022 aloitettiin myös sensorimittaukset Lönnrotinkadulla, jossa seurataan nastarengaskiellon kokeilun vaikutusta ilmanlaatuun kolmen vuoden ajan.

Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) mittalaitteita hyödynnetään myös ilmanlaadun mittausverkon alueellisen kattavuuden parantamisessa. Itsenäisissä LDSA-mittauspaikoissa kartoitetaan esimerkiksi puunpolton savujen ja liikenteen pakokaasujen ilmanlaatuvaikutuksia. LDSA-mittalaitteista saadaan myös suuntaa antavasti hiukkasten lukumääräpitoisuus (PNC).

Päästökartoituksilla saadaan mittausten tueksi arvokasta lisätietoa ilmanlaatuun vaikuttavista tekijöistä. Päästötrendit antavat viitteitä ilmanlaadun kehittymisestä ja mahdollisista mittaustarpeista. Eri toimintojen päästöt päivitetään vuosittain tai arvioidaan säännöllisesti. Ympäristölupavelvolliset laitokset on ympäristölupapäätöksissä velvoitettu raportoimaan päästömääränsä ilmaan vuosittain. Aluehallintovirastojen ja kuntien luvittamien laitosten päästötiedot tallennetaan ympäristönsuojelun tietorekisteriin. Liikenteen päästötiedot arvioidaan Suomessa VTT:n kehittämällä LIPASTO-laskentajärjestelmällä. Energialaitosten päästötiedot saadaan vuosittain suoraan energiayhtiöiltä. Satamatoimintojen ja laivaliikenteen päästötiedot saadaan Helsingin Satama Oy:ltä ja lentoliikenteen tiedot Finavia Oyj:ltä. HSY on laatinut uusimman arvion puun pienpolton aiheuttamista päästöistä vuodelle 2018 (Ohtonen ym. 2020). Suomen ympäristökeskus on laatinut arvioita puun pienpolton ja öljylämmityksen sekä työkoneiden päästöistä kuntakohtaisesti.

Bioindikaattoriseurannalla voidaan täydentää mittauksin ja päästökartoituksin saatavaa kuvaa ilmansaasteiden leviämisestä ja vaikutusalueiden laajuudesta. Ilmanlaatua ja sen kehittymistä Uudellamaalla on eri tahojen toimesta selvitetty erilaisten bioindikaattoritutkimusten avulla 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2000 julkaistiin ensimmäinen koko Uudenmaan kattava yhteinen seurantaohjelma, jonka pohjalta toteutettiin Uudenmaan alueen bioindikaattoritutkimus vuosina 2000–2001, 2004–2005, 2009 ja 2014 (Niskanen ym. 2001, Polojärvi ym. 2005, Huuskonen ym. 2010, Keskitalo ym. 2015). Vuodesta 2009 lähtien seurantaan on kuulunut vain jäkäläkartoitus.

Seurantaohjelma päivitettiin vuosina 2018–2019, ja vuoden 2020 jäkäläkartoitus toteutettiin uuden seurantaohjelman mukaisesti (Ruuth ym. 2021). Aikaisempiin vuosiin verrattuna seurannan taustapisteverkkoa harvennettiin, mutta taajama-alat pysyivät ennallaan.

Jatkossa Uudenmaan bioindikaattoriseuranta tehdään 10 vuoden välein, koska jäkälämuutokset ovat hitaita ja myös ilmasto- sekä sääolojen muutoksilla on vaikutusta jäkäliin. Myös eräillä muilla Suomen kaupunkiseuduilla, kuten Turun seudulla ja Etelä-Karjalassa, jäkäläkartoituksia tehdään 10 vuoden välein.

Ilmanlaadun mittausten tuottamia tietoja voidaan täydentää leviämislaskelmien avulla. Leviämismalleissa lähtötietoina ovat päästöjä ja meteorologiaa koskevat tiedot. Leviämismallien avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös erilaisissa tulevaisuuden skenaarioissa. Ilmanlaatuasetus (79/2017) ei aseta velvoitteita leviämislaskelmien tekemiseksi, joskin EU:ssa on pyrkimys lisätä niiden käyttöä. Pääkaupunkiseudulla on tehty koko alueen käsittävä autoliikenteen, puun polton ja laivaliikenteen päästöjen leviämismallinnus viimeksi vuoden 2019 päästötiedoilla (Latikka ym. 2023a). Autoliikenteen typenoksidien leviämismallinnus on tehty koko seudulle vuoden 2019 ja vuoden 2030 päästöarvioilla (Latikka ym. 2023b). On myös tarkasteltu, miten typpidioksidin pitoisuudet laimenevat vilkkaan väylän varrella siitä etäännyttäessä. Lisäksi on selvitetty tarkemmin muutaman katukuilun ilmanlaatutilannetta vuosina 2019, 2025 sekä 2030 (Latikka ym. 2023 b). Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat teettäneet leviämismalliselvityksiä mm. kaavojen laadinnan yhteydessä. Typpidioksidin vuosipitoisuuksista saadaan tietoa myös HSY:n ilmanlaadun vuosikartasta (luku 7.5).

Hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset, typpidioksidi, bentso(a)pyreeni ja otsoni ovat pääkaupunkiseudun haasteita 2020-luvulla. Etenkin taajamissa puun pienpolton ja katupölyn hiukkaspäästöt säilyvät ongelmina myös tulevina vuosikymmeninä. Väestö kasvaa ja ikääntyy sekä kaupungit tiivistyvät, mistä seuraa lisää altistujia ja ilmansaasteille herkkiä ryhmiä.

Pientaloalueilla asukkaat suosivat puuta lisälämmön lähteenä. Samanaikaisesti yhdyskuntarakenne tiivistyy ja puunpoltto heikentää ilmanlaatua pientaloalueilla. Puun käyttömäärä pientaloissa on Suomessa kasvanut 1980-luvulta lähtien, ja pääkaupunkiseudulla pientalojen puunkäyttömäärien arvioidaan pysyvän ennallaan tai kasvavan.

Uudet varaavat takat ja puukiukaat ovat vähäpäästöisempiä kuin keskimääräiset käytössä olevat tulisijat. Vuosista 2020–2022 alkaen myytävien kattiloiden ja tulisijojen päästöjä ohjataan ekosuunnitteluasetuksilla. Säädöksen vaikutus tulisijojen päästöihin on hidasta, koska varaavien tulisijojen käyttöikä on pitkä ja laitekanta uusiutuu hitaasti. Viestinnällä oikeista puunpolttotavoista pyritään vähentämään päästöjä.

Katupölypäästöjen kehitystä on vaikea arvioida. Pääkaupunkiseudun väkiluvun ennustetaan kasvavan voimakkaasti. Sen seurauksena myös liikennemäärät kasvavat, mikä lisää katupölypäästöjä. Katujen ja teiden kunnossapidon toimenpitein voidaan toisaalta huomattavasti vähentää katupölypäästöjä. Nastarenkailla, niiden ominaisuuksilla ja osuudella liikennevirrassa on myös suuri vaikutus katupölypäästöihin. Kitkarenkaiden osuuden kasvaessa pölypäästöt vähenevät. Myös ajonopeuksien alentamisella voidaan vähentää katupölyn määrää.

Pääkaupunkiseudulla on viime vuosina kehitetty katupölypäästöjen torjuntaa, ja toimenpiteet ovat tarpeen jatkossakin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien hallitsemiseksi. Myös rakennustyömaiden aiheuttamien pölyongelmien torjuntaa on tarpeen kehittää.

Kaukokulkeumalla on suuri vaikutus pienhiukkasten ja otsonin pitoisuuksiin. Euroopassa toteutetut hiukkasten ja hiukkasia muodostavien kaasujen (rikkidioksidin, typenoksidien, ammoniakin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden) päästövähennykset vähentävät pienhiukkasten kaukokulkeumaa. Otsonin pitoisuuksiin on vaikea vaikuttaa paikallisin toimin, ja niiden alentaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä. Otsonia muodostavien yhdisteiden päästöt ovat laskusuunnassa Euroopassa. Tämä ei ole johtanut vastaavaan pitoisuuksien laskuun, koska otsonin pitoisuudet eivät riipu suoraviivaisesti otsonia muodostavien yhdisteiden päästöistä, vaan pitoisuuksiin vaikuttavat monet tekijät.

Uusien ajoneuvojen pakokaasuperäisten ilmansaasteiden ominaispäästöt pienenevät tulevaisuudessa pakokaasujen tiukentuvien päästömääräysten ja autokannan sähköistymisen ansiosta. Myös kokonaispäästöt vähenevät, mutta kehitystä hidastavat muun muassa autokannan hidas uusiutuminen sekä liikennemäärien kasvu. Fossiilisista polttoainesta luopuminen ja sen myötä sähköautojen voimakas yleistyminen vähentäisivät päästöjä tehokkaasti.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seuranta perustuu ympäristönsuojelulakiin (527/2014), jonka mukaan kunnan on alueellaan huolehdittava paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ympäristön tilan seurannasta asianmukaisin menetelmin. Pääkaupunkiseudulla ilmanlaadun seurannasta huolehtivat Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa yhdessä.

HSY:n perussopimuksen mukaan HSY huolehtii jäsenkuntiensa ilmansuojelun seuranta-, tutkimus-, suunnittelu-, koulutus- ja valistustehtävistä. HSY:n ilmanlaadun mittauksilla täytetään myös pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten, Helsingin Satama Oy:n ja Finavian ilmanlaadun seurantavelvoitteet.

Ilmanlaadun seurannan tavoitteita ovat:

• tuottaa asukkaille riittävät tiedot ilmanlaadusta ja tiedottaa siitä
• arvioida alueen ilmanlaatua suhteessa raja-, kynnys- ja tavoitearvoihin ja kriittisiin tasoihin
• arvioida alueen ilmanlaatua suhteessa kansallisiin ja WHO:n ohjearvoihin
• arvioida ilmanlaadun kehitystä pitkällä aikavälillä
• arvioida päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia pitoisuuksiin
• arvioida pääkaupunkiseudun päästölähteiden vaikutusta ilmanlaatuun
• arvioida asukkaiden altistumista ilmansaasteille
• tuottaa reaaliaikaista ilmanlaatutietoa toimenpiteiden tueksi
• tuottaa ilmanlaatutietoja terveys- ja luontovaikutusarvioiden pohjaksi
• tuottaa riittävät ja tarpeelliset tiedot ilmanlaadusta maankäytön ja liikenteen suunnittelua varten
• tuottaa tietoja ilmanlaatua koskevien tutkimusten tarpeisiin
• tuottaa EU:n tietojenvaihtopäätöksen edellyttämät ilmanlaatutiedot
• tuottaa pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitosten, Helsingin Satama Oy:n eri satamanosien sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman ympäristölupien edellyttämät tiedot niiden päästöjen vaikutuksista ilmanlaatuun

Ilmanlaadun mittaukset ovat tärkein ilmanlaadun seurantamenetelmä pääkaupunkiseudulla. Mittauksin saatuja tietoja täydennetään päästökartoituksilla, bioindikaattoriseurannalla ja arvioimalla epäpuhtauspitoisuuksia leviämismallien avulla.

Edellä on esitetty eri ilmansaasteiden pitoisuudet suhteessa raja- ja tavoitearvoihin sekä arviointikynnyksiin. Sen pohjalta hajapäästölähteiden (esim. liikenne, katupöly, puun pienpoltto) aiheuttaman kuormituksen seurantaan tarvittavien asemien määrän on pääkaupunkiseudulla asukasluvun (1,2 miljoonaa vuoden 2021 lopussa) ja pitoisuuksien perusteella oltava vähintään seuraava:

• Hiukkaspitoisuuksia tulee pääkaupunkiseudulla mitata vähintään kuudessa näytteenottopaikassa, joista vähintään yksi edustaa liikenneympäristöjä ja yksi kaupunkitaustaa. Mikäli hengitettäviä hiukkasia ja pienhiukkasia mitataan samassa pisteessä, lasketaan ne kahdeksi pisteeksi.
• Typpidioksidin pitoisuuksia tulee mitata vähintään kahdella mittausasemalla, joista vähintään yhden tulee edustaa kaupunkitaustaa ja yhden liikenneympäristöä. Mittauksia voidaan täydentää mallinnuksilla ja suuntaa antavilla mittauksilla.
• Otsonipitoisuuksia on mitattava jatkuvatoimisesti pitoisuustasosta riippumatta. Asukasmäärien perusteella mittausasemia tulee pääkaupunkiseudulla olla vähintään kolme. Otsonipitoisuuksia tulee mitata kaupunki- ja esikaupunkialueilla siten, että vähintään puolet mittausasemista sijaitsee esikaupunkialueilla. Lisäksi tulee seurata eräiden asetuksessa erikseen mainittujen otsonia muodostavien yhdisteiden eli prekursorien pitoisuuksia.
• Bentso(a)pyreenin pitoisuuksia tulee mitata yhdellä mittausasemalla.
• Hiilimonoksidin, rikkidioksidin, bentseenin, lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksien arvioinnissa riittävät erilaiset arviointimenetelmät kuten mallintamistekniikat tai päästökartoitukset

Ilmanlaadun mittauksia jatketaan Helsingissä Mannerheimintien, Mäkelänkadun, Kallion ja Vartiokylän mittausasemilla. Espoossa mittaukset jatkuvat Leppävaarassa ja Luukissa sekä Vantaalla Tikkurilassa. Kolmen siirrettävän mittausaseman paikka (Helsinki, Espoo/Kauniainen ja Vantaa) päätetään vuosittain pääkaupunkiseudun kuntien tarpeiden mukaisesti. Neljäs siirrettävä asema on kiertävä, ja sillä jatketaan ilmanlaadun seurantaa kolmena vuonna Helsingin Satama Oy:n satamissa (Länsisatama, Eteläsatama/Katajanokka tai Vuosaari), yhtenä vuonna Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä yhtenä vuonna voimalaitosten tai lämpökeskusten vaikutusalueella. Mittausasemat ja niillä mitattavat epäpuhtaudet on esitetty taulukossa 18.

Typenoksidien, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuuksia mitataan kaikilla mittausasemilla.

Rikkidioksidin mittauksia jatketaan Kalliossa, Luukissa ja kiertävällä mittausasemalla osana energiantuotantolaitosten ja satamien päästöjen vaikutusten seurantaa.

Otsonin pitoisuuksia mitataan Mäkelänkadun, Kallion ja Vartiokylän mittausasemilla sekä Luukissa.

Bentseenin ja eräiden muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mittauksia jatketaan Kallion mittausasemalla, sillä otsonin prekursoreita on ilmanlaatuasetuksen mukaan mitattava. Haihtuvien hiilivetyjen pitoisuuksia mitataan tarpeen mukaan myös Mäkelänkadulla.

Bentso(a)pyreenin ja muiden PAH-yhdisteiden pitoisuuksia mitataan Mäkelänkadulla, Kalliossa, Vartiokylässä ja siirrettävällä pientaloalueen mittausasemalla.

Mustan hiilen pitoisuuksia mitataan vähintään Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Kalliossa, Luukissa ja siirrettävällä pientaloalueen mittausasemalla. Mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan mustan hiilen pitoisuuksia mitataan joinakin vuosina Leppävaarassa, Tikkurilassa, Vartiokylässä, kiertävällä mittausasemalla tai siirrettävällä mittausasemalla. Tarpeen mukaiset mittauspaikat määritellään vuosittaisessa mittaussuunnitelmassa.

Hiukkasten lukumääräpitoisuuksia mitataan ainakin Mäkelänkadulla ja Kalliossa. Mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan mittauksia tehdään joinakin vuosina Leppävaarassa, Tikkurilassa, Luukissa, kiertävällä tai siirrettävällä mittausasemalla. Tarpeen mukaiset mittauspaikat määritellään vuosittaisessa mittaussuunnitelmassa.

Hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa mitataan vähintään Mäkelänkadulla, Kalliossa ja Luukissa. Mittauksia tehdään myös mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan joinakin vuosina Vartiokylässä, Leppävaarassa, Tikkurilassa, kiertävällä tai siirrettävällä mittausasemalla. Tarpeen mukaiset mittauspaikat määritellään vuosittaisessa mittaussuunnitelmassa.

^{Suluissa mittaukset, joita tehdään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan yksittäisinä vuosina. Mittauksen määritellään vuosittain mittaussuunnitelmassa.}

Mittausasemat ja niillä mitattavat komponentit

Alla on kuvattu pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausasemat ja niillä mitattavat ilmansaasteet vuosina 2024–2028. Suluissa on esitetty mittaukset, joita tehdään tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Nämä mittaukset määritellään vuosittain mittaussuunnitelmassa.

Mäkelänkatu: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, O₃, BC, PNC, PNSD, LDSA, (VOC, PAH)

Mäkelänkadun supermittausasema edustaa Helsingin keskustan vilkasliikenteisiä katukuiluja. Asemalla seurataan tarkennetusti pakokaasujen hiukkaspäästöissä tapahtuvien muutosten vaikutuksia ilmanlaatuun. Asemaa hyödynnetään myös katupölyn ilmanlaatuvaikutusten ja lähteiden monitorointiin sekä typpidioksidin pitoisuuksien kehittymisen seurantaan. Asema palvelee monipuolisesti ilmanlaatututkimusta, ja lisäksi se tukee leviämismallien kehitystyötä ja validointia. Lisäksi asema palvelee tutkimuslaitoksia ja yrityksiä testialustana uusien mittalaitteiden ja mittausmenetelmien kehitystyössä.

Asemalla mitataan hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO ja NO₂), otsonin (O₃) ja mustan hiilen (BC) pitoisuuksia. Lisäksi mitataan hiukkasten lukumäärää (PNC) ja kokojakaumaa (PNSD) sekä hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa (LDSA). Tarvittaessa voidaan mitata myös bentseenin ja eräiden muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) pitoisuuksia sekä eräiden polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH). Tutkimushankkeissa analysoidaan mahdollisuuksien mukaan myös pienhiukkasten kemiallista koostumusta ja lähteitä sekä selvitetään ultrapienten ja nanohiukkasten pitoisuuksia ja lähteitä.

Mäkelänkadun mittausasema joudutaan seurantajaksolla 2024–2028 siirtämään väliaikaisesti toiseen paikkaan katuremontin takia. Väliaikainen sijoituspaikka valitaan siten, että se edustaa Helsingin keskustan vilkasliikenteisiä katukuiluja.

Kallio: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, O₃, SO₂, VOC, PAH, BC, PNC, LDSA

Kallion kaupunkitausta-aseman tulosten katsotaan edustavan yleistä ilmanlaatua Helsingin keskustassa. Mittausasema sijaitsee myös Hanasaaren ja Salmisaaren voimalaitosten sekä mm. Alppilan lämpökeskuksen vaikutuspiirissä.

Kaupunkitausta-aseman tulokset soveltuvat parhaiten pitoisuustrendien ja altistumisen arviointiin. Mittausaseman tuloksia on käytetty runsaasti ilmanlaadun tutkimuksissa kuten esim. terveysvaikutustutkimuksissa. Asema täyttää myös ympäristönsuojelulain 143§:n vaatimuksen, jonka mukaan alle 2,5 mikrometrin suuruisten hiukkasten pitoisuutta ilmassa on pääkaupunkiseudulla seurattava jatkuvatoimisesti yhdellä pysyvästi sijoitetulla kaupungin yleistä ilmanlaatua edustavalla kaupunkitausta-asemalla. Kallion mittausaseman tulosten perusteella lasketaan pienhiukkasten altistumisindikaattori, jota käytetään kansallisen altistumisen pitoisuuskaton toteutumisen seurannassa sekä altistumisen vähennystavoitteen laskennassa.

Kallion mittausasemalla jatketaan seuraavien epäpuhtauksien mittauksia: hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset, typenoksidit, otsoni, rikkidioksidi, polysykliset aromaattiset hiilivedyt, musta hiili, hiukkasten lukumäärä ja hiukkasten keuhkodeposoituva pinta-ala. Bentseenin ja eräiden muiden haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuusmittauksia jatketaan otsonin prekursorien seurantana.

Mannerheimintie: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, BC

Mannerheimintien mittausasema edustaa vilkasliikenteistä aluetta Helsingin keskustassa. Asemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien ja mustan hiilen pitoisuusmittauksia.

Vartiokylä: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, O₃, (BC, LDSA, PAH)

Vartiokylän mittausaseman tulokset edustavat esikaupunkitaustaa sekä ilmanlaatua pientaloalueilla. Mittausasemalla seurataan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien ja otsonin pitoisuuksia. Mustan hiilen ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksia sekä hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa mitataan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Mittausasema sijaitsee pääkaupunkiseudun päästöjen suhteen tuulten alapuolella, joten siellä näkyy pääkaupunkiseudun energiantuotannon ja liikenteen päästöjen vaikutukset ilmanlaatuun. Mittausasemalla voidaan arvioida myös seudun omien päästölähteiden vaikutusta otsoninmuodostukseen. Lisäksi mittauksilla tuotetaan tietoa tulisijojen käytön vaikutuksista pienhiukkasten pitoisuuksiin.

Leppävaara: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, (BC, LDSA, PNC)

Leppävaaran mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Espoossa. Mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten ja typenoksidien pitoisuuksien mittauksia. Mustaa hiiltä, hiukkasten lukumäärää tai hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa mitataan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Leppävaaran mittausasema joudutaan siirtämään todennäköisesti seurantajakson aikana.

Luukki: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, SO₂, O₃, BC, LDSA, (PNC)

Luukin mittausasema toimii alueellisena tausta-asemana, ja siellä saadut tulokset edustavat ilmanlaatua tausta-alueella etäällä päästölähteistä. Luukin mittaustuloksia käytetään myös kaukokulkeuman arvioimiseen. Mittausasemalla mitataan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typenoksidien, rikkidioksidin, otsonin ja mustan hiilen pitoisuuksia sekä hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa. Hiukkasten lukumäärää mitataan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Asema sijaitsee pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitoksiin ja muihin päästölähteisiin nähden vallitsevien tuulten yläpuolella, ja sitä käytetään taustapitoisuuksien ja kaukokulkeuman vaikutuksen arviointiin.

Tikkurila: PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, (BC, LDSA, PNC)

Tikkurilan mittausasema kuvaa vilkasliikenteistä ympäristöä Vantaalla. Mittausasemalla jatketaan hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten sekä typenoksidien pitoisuuksien mittauksia. Mustaa hiiltä, hiukkasten lukumäärää tai hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa mitataan tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Tikkurilan mittausasemaa joudutaan hieman siirtämään seurantajakson aikana.

Siirrettävät mittausasemat: (Helsinki, Espoo/Kauniainen, Vantaa): PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, (PAH, BC, PNC, LDSA)

HSY jatkaa ilmanlaadun mittauksia kolmella siirrettävällä mittausasemalla. Siirrettävillä mittausasemilla selvitetään ilmanlaatua vilkasliikenteisissä ympäristöissä tai pientaloalueilla. Mittauspaikoista päätetään vuosittain yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten kanssa. Siirrettävillä mittausasemilla seurataan typenoksidien sekä hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuuksia. Asemalla seurataan lisäksi tarpeen vaatiessa polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä, mustaa hiiltä, hiukkasten lukumäärää tai hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa.

Kiertävä mittausasema: (Helsingin Satama Oy:n satamat, Helsinki-Vantaan lentoasema, energiantuotannon vaikutusalueet): PM₁₀, PM_2,5, NO, NO₂, (SO₂, BC, PNC, LDSA)

Kiertävää mittausasemaa hyödynnetään Helsingin Sataman, Finavian ja energiantuotantolaitosten päästöjen vaikutusten tarkkailussa. Aseman sijaintipaikka ja mitattavat epäpuhtaudet määritellään erikseen.

Kiertävällä mittausasemalla seurataan Eteläsataman, Länsisataman tai Vuosaaren sataman vaikutuksia ilmanlaatuun. Mitattavat epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset ja rikkidioksidi. Asemalla seurataan lisäksi tarpeen vaatiessa hiukkasten lukumäärää, keuhkodeposoituvaa pinta-alaa tai mustaa hiiltä.

Helsinki-Vantaan lentoaseman vaikutuksia ilmanlaatuun seurataan kiertävällä mittaus-asemalla yhden vuoden ajan seurantajakson 2024–2028 aikana. Mitattavat epäpuhtaudet ovat hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset ja typenoksidit. Asemalla seurataan lisäksi tarpeen vaatiessa hiukkasten lukumäärää, keuhkodeposoituvaa pinta-alaa tai mustaa hiiltä.

Kiertävällä mittausasemalla seurataan seurantajaksolla yhden vuoden ajan voimalaitosten tai lämpökeskusten vaikutuksia ilmanlaatuun. Mitattavat epäpuhtaudet ovat hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset, rikkidioksidi ja typenoksidit. Asemalla seurataan lisäksi tarpeen vaatiessa hiukkasten lukumäärää, keuhkodeposoituvaa pinta-alaa tai mustaa hiiltä.

Puunpolton ilmanlaatuvaikutusten seurantaa laajennetaan

Puunpolton ilmanlaatuvaikutusten kattavampaa kartoittamista varten pääkaupunkiseudulle perustetaan Pohjois- tai Koillis-Helsinkiin pysyvä mittauspiste, jossa seurataan polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä ja mustaa hiiltä tai hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa. Lisäksi mitataan bentso(a)pyreeniä eri kaupungeissa joko itsenäisessä mittauspisteessä tai mittausasemalla vuosittain. Mikäli mittaus tehdään itsenäisessä pisteessä, mitataan myös reaaliaikaisesti hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa tai muuta pienhiukkassuuretta.

Typpidioksidipitoisuuksien seuranta passiivikeräinmenetelmällä

Jatkuvin mittauksin saatuja tietoja täydennetään passiivikeräinmenetelmällä, joka on yksinkertainen keino typpidioksidin pitoisuustasojen kartoittamiseksi. Menetelmää käytetään pitkäaikaiskeskiarvojen kuten kuukausi- ja vuosikeskiarvojen määrittämiseen suuntaa antavasti. Typpidioksidin passiivikeräinkartoituksia tehdään noin 30 pisteessä vuosittain. Mittauspaikoista päätetään yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmansuojeluviranomaisten ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa. Helsinki-Vantaan lentoasemalla tehdään vuosittain typpidioksidin passiivikeräinmittauksia viidessä sekä satamien vaikutusalueella kolmessa mittauspisteessä.

Ilmanlaadun arviointi sensoreilla ja muilla mittausmenetelmillä

Sensoreilla ja muilla mittausmenetelmillä täydennetään ilmanlaadun mittausverkon alueellista kattavuutta. HSY:n sensoriverkolla tuotetaan tietoa katupölyn torjunnan tueksi vilkasliikenteisissä pääväylä- ja katuympäristöissä. Sensorit mittaavat hiukkasten lisäksi myös useiden kaasumaisten epäpuhtauksien pitoisuuksia. Sensoreilla ja muilla mittausmenetelmillä voidaan kartoittaa myös rakennustyömaiden, puunpolton sekä auto-, lento- tai laivaliikenteen lähipäästöjen ilmanlaatuvaikutuksia.

Sensorimittauksia ylläpidetään ja kehitetään. Mittauspaikkojen määrää, sijaintia ja mitattavia komponentteja muutetaan tarvittaessa kertyvien kokemusten perusteella. Erilaisten sensorityyppien laadussa ja mittaustarkkuudessa on paljon vaihtelua. HSY osallistuu tutkimushankkeissa sensoreiden kehitystyöhön ja tarjoaa testialustan niiden vertailumittauksille mittausasemilla.

Sensoreilla arvioidaan myös rakennustyömaiden vaikutuksia ilmanlaatuun vuosittain erikseen määriteltävissä kohteissa mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi sensoreilla kartoitetaan tarvittaessa ilmanlaatua myös muissa erityiskohteissa. Esimerkiksi Lönnrotinkadulla tehdään sensorimittauksia nastarengaskieltokokeilun aikana vuosina 2022-2025.

Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) mittalaitteita hyödynnetään myös ilmanlaadun mittausverkon alueellisen kattavuuden parantamisessa, mikäli laitteita riittää mittausasemien lisäksi muihin mittauspaikkoihin. Itsenäisissä LDSA-mittauspaikoissa voidaan kartoittaa esimerkiksi puunpolton sekä auto-, lento- tai laiva-liikenteen lähipäästöjen ilmanlaatuvaikutuksia. LDSA-mittalaitteista saadaan myös suuntaa antavasti hiukkasten lukumääräpitoisuus (PNC).

Ilmanlaadun mittausten tueksi tehdään päästökartoituksia. Vuosittain kerätään ja arvioidaan seudun tärkeimpien päästölähteiden, autoliikenteen, energiantuotannon, laivaliikenteen ja satamatoimintojen sekä lentoliikenteen ja lentoasematoimintojen päästöt. Puun pienpolton päästöarvioita päivitetään säännöllisesti ja hankitaan uutta tietoa päästökertoimista ja puun polttomääristä. Katupölyn ja hiukkasten lukumäärän päästöarvioita kehitetään tutkimushankkeissa.

Ilmanlaadun mittausten tuottamia tietoja voidaan täydentää leviämislaskelmien avulla. Leviämismalleja hyödynnetään kaupunkisuunnittelussa. Koko pääkaupunkisedun kattavia leviämismallinnuksia tehdään tarvittaessa eri päästölähteille. HSY osallistuu erilaisissa tutkimushankkeissa mm. katupölymallien, ennustemallien ja virtausmallien kehittämiseen.

Ilmanlaadun vuosikartasta näkee suuntaa antavasti, miten autoliikenteen pakokaasut vaikuttavat vuositasolla ilmanlaatuun. Siinä on tällä hetkellä näkyvissä mallitetut typpidioksidin pitoisuudet 2019 vuodesta alkaen. Kartta päivittyy aina edellisen vuoden tiedoilla seuraavan vuoden alkupuolella. Ilmanlaadun vuosikartta perustuu mallinnukseen, jossa on yhdistetty muun muassa tiedot ilmanlaadun mittauksista, säästä, päästöistä, maankäytöstä ja ilmansaasteiden kaukokulkeumasta maan rajojen ulkopuolelta.

Uudellemaalle on tehty yhteinen bioindikaattoriseurantaohjelma, jonka pohjalta on toteutettu koko alueen seurantakierros vuosina 2000 – 2001, 2004 – 2005, 2009, 2014 ja 2020. Uudenmaan bioindikaattoriseurantaa tullaan tekemään jatkossa 10 vuoden välein, koska jäkälämuutokset ovat hitaita ja myös ilmasto- sekä sääolojen muutoksilla on vaikutusta jäkäliin. Myös eräillä muilla Suomen kaupunkiseuduilla, kuten Turun seudulla ja Etelä-Karjalassa, jäkäläkartoituksia tehdään 10 vuoden välein.

Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitokset ovat osallistuneet HSY:n ilmanlaadun seurantaan laitosten ympäristöluvissa määriteltyjen velvoitteiden mukaisesti jo vuodesta 1989 alkaen. Finavia ja Helsingin Satama Oy liittyivät mukaan yhteistarkkailuun seurantajaksolla 2014–2018.

Energialaitokset Helen Oy, Fortum Power and Heat Oy ja Vantaan Energia Oy laativat Uudenmaan ELY-keskukselle erillisen suunnitelman koskien päästöjensä vaikutuksia ilmanlaatuun. Seuranta on osa pääkaupunkiseudun seurantaohjelmaa.

Laivaliikenteen ja satamatoimintojen päästöjen vaikutuksia ilmanlaatuun seurataan jaksolla 2024–2028 tämän ohjelman mukaisesti kolmena vuotena kiertävällä mittausasemalla Länsisatamassa, Eteläsatamassa tai Vuosaaren satamassa. Mitattavat epäpuhtaudet ovat typenoksidit, hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset ja rikkidioksidi. Asemalla seurataan lisäksi tarpeen vaatiessa hiukkasten lukumäärää, keuhkodeposoituvaa pinta-alaa tai mustaa hiiltä. Lisäksi typpidioksidin passiivikeräimillä seurataan typpidioksidin pitoisuuksia kolmessa pisteessä joka vuosi. Mittausvuodet ja mittausaseman sekä passiivikeräinten tarkat sijaintipaikat sovitaan erikseen.

Lentoliikenteen ja Finavia Oyj:n maakaluston päästöjen vaikutuksia ilmanlaatuun seurataan jaksolla 2024–2028 tämän ohjelman mukaisesti kiertävällä mittausasemalla yhden vuoden ajan. Mitattavat epäpuhtaudet ovat hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset ja typenoksidit. Asemalla seurataan lisäksi tarpeen vaatiessa hiukkasten lukumäärää, keuhkodeposoituvaa pinta-alaa tai mustaa hiiltä. Lisäksi typpidioksidin passiivikeräimillä seurataan typpidioksidin pitoisuuksia viidessä pisteessä vuosittain. Mittausvuosi ja mittausaseman sekä passiivikeräinten tarkat sijaintipaikat sovitaan erikseen.

Ajantasaisen ja riittävän ilmanlaatutiedon välittäminen asukkaille on ilmanlaadun seurannan keskeisiä tavoitteita. Ilmanlaatuun liittyvissä Valtioneuvoston asetuksissa (79/2017 ja 113/2007) säädetään ilmanlaatutietojen saatavuudesta ja väestölle tiedottamisesta sekä väestön varoittamisesta. Ilmanlaatutietojen on oltava yleisesti saatavilla esim. internetin, lehtien, radion, television tai näyttö- ja ilmoitustaulujen välityksellä.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatutiedot ovat ajantasaisesti saatavilla HSY:n verkkosivuilla https://www.hsy.fi/ilmanlaatu sekä Ilmatieteen laitoksen ylläpitämillä verkkosivuilla https://www.ilmatieteenlaitos.fi/ilmanlaatu. Ajantasaiset ilmanlaatutiedot ovat myös saatavissa avoimena datana Ilmatieteen laitoksen Avoin data palvelusta sekä HSY:n avoimessa datassa ja karttapalvelussa kartta.hsy.fi. Ilmanlaadun mittaustulokset on myös mallinnettu koko pääkaupunkiseudulle Ilmatieteen laitoksen ENFUSER-mallilla. Mallinnettuja pitoisuuksia voi seurata reaaliaikaisesti HSY:n ilmanlaatukartasta https://www.hsy.fi/ilmanlaatukartta, josta näkee myös ilmanlaatuennusteen 24 tuntia eteenpäin.

Ilmanlaadusta tiedotetaan arkisin radiossa, tv:ssä, Helsingin Sanomissa ja sosiaalisessa mediassa. Ilmanlaatukartta näkyy raitiovaunujen ja metrojen uutisnäytöillä. Erityistilanteissa tiedotusta asukkaille sekä viranomaisille lisätään ja syvennetään pääkaupunkiseudun varautumissuunnitelman sekä asiantuntija-arvioiden perusteella.

Ilmanlaadun seurannan tulokset raportoidaan vuosiraportissa kesäkuun loppuun mennessä. Lisäksi ilmanlaadusta kerrotaan neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä uutiskirjeessä.

Ilmanlaatuun liittyvissä asetuksissa on esitetty mm. vaatimuksia koskien mittausasemien sijoittamista ja mittausten vertailumenetelmiä. Mittausten tulee myös täyttää asetuksissa esitetyt määrä- ja laatutavoitteet. Mittaukset tulee tehdä vertailumenetelmällä tai sen kanssa vertailukelpoisella menetelmällä.

Laatujärjestelmän avulla hallitaan ilmanlaadun mittaustoimintaa ja varmistetaan tulosten jäljitettävyys, luotettavuus ja oikeellisuus. Laatujärjestelmässä kuvattujen toimintatapojen ja menettelyjen tarkoituksena on varmistaa laatukriteerien toteutuminen, arvioida toimintatapojen soveltuvuutta ja kehittää niitä. Mittaustoimintaa parannetaan jatkuvasti hyödyntämällä auditointien tuloksia sekä huomioimalla toiminnassa havaitut poikkeamat.

Ilmanlaadun mittausasemien sijainnit, mitattavat komponentit ja mittauksiin käytetyt laitteet ja menetelmät sekä mittausten laatutavoitteet ja laadunvarmistus on kuvattu vuosittain päivitettävässä mittaus- ja laatusuunnitelmassa. Mittauksiin käytetään ensisijaisesti asetuksissa määriteltyjä vertailumenetelmiä ja toissijaisesti käytetään vertailumenetelmän kanssa ekvivalenteiksi osoitettuja menetelmiä. Raja-arvoa valvovilla mittausasemilla käytetään kaasumaisille epäpuhtauksille mittausstandardien mukaan tyyppihyväksyttyjä laitteita ja hiukkasille ekvivalenteiksi osoitettuja laitteita. PAH- ja raskasmetallinäytteet kerätään vertailumenetelmällä ja analysoidaan akkreditoidussa laboratoriossa.

Mittaus- ja laatusuunnitelmassa on kuvattu myös kalibrointikaasujen ja muiden referenssien jäljitettävyys, suurimmat sallitut liukumat kalibrointien välillä, kalibroinnit mittausasemilla, huollot ja laitetestit, näytelinjojen puhdistukset ja jatkuvatoimisten hiukkasmittausten vertaaminen vertailumenetelmään. Ilmanlaadun mittaukset osallistuvat vertailulaboratorion järjestämiin kansallisiin vertailumittauksiin.

HSY:llä on toimintajärjestelmä, joka kuvaa HSY:n tavan toimia. Toimintajärjestelmä täyttää kansainväliset laatu- ja ympäristövaatimukset ISO 9001:2015, ISO 14001:2015 sekä työterveys- ja työturvallisuusvaatimukset ISO 45001:2018. Sertifiointilaitos DNV on myöntänyt kaikkiin kolmeen standardiin sertifikaatit. HSY:n toimintajärjestelmä kattaa myös ilmanlaadun mittauksen.

HSY, 2017. Pääkaupunkiseudun ilmanlaadun seurantaohjelma vuosille 2019–2023. https://www.hsy.fi/globalassets/ilmanlaatu-ja-ilmasto/tiedostot/ilmanlaadun_seurantaohjelma_pks_2019_2023.pdf

Huuskonen, I., Lehkonen, E., Keskitalo, T. & Laita, M. 2010. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2009. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Helsinki. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 4/2010. 184 s. ISBN 978-952-257-018-5.

Keskitalo, T., Laita, M., Järvisalo K., Ruuth, J., Toivanen, H. 2015. Uudenmaan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2104. Elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus raportteja 109/2015. 145 s. ISBN 978-952-314-348-7.

Latikka, J., Sillanpää, S., Rasila, T., Komppula, B., Laukkanen, E. ja Lovén, K., 2023a. Pääkaupunkiseudun ilmanlaatuselvitys - Kotitalouksien puunpolton, autoliikenteen ja laivaliikenteen pienhiukkas-, mustahiili- ja bentso(a)pyreenipäästöjen leviämismallilaskelmat. Ilmatieteen laitos, Asiantuntijapalvelut – Ilmanlaatu ja energia. Helsinki 19.1.2023.

Latikka, J., Pykäri, S., Rasila, T., Ylinen, M. ja Lovén, K., 2023b. Pääkaupunkiseudun ilmanlaatuselvitys - Autoliikenteen typenoksidipäästöjen leviämismallilaskelmat. Ilmatieteen laitos, Asiantuntijapalvelut – Ilmanlaatu ja energia. Helsinki 21.4.2023.

Korhonen, S., Loukkola, K. ja Portin, H., 2020. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2019 – Vuosiraportti. HSY:n julkaisuja 2/2020.

Korhonen, S., Loukkola, K. ja Portin, H., 2021. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2020 – Vuosiraportti. HSY:n julkaisuja 1/2021.

Korhonen, S., Loukkola, K., Portin, H. ja Niemi, J., 2022. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2021 – Vuosiraportti. HSY:n julkaisuja 3/2022.

Malkki, M., Loukkola, K. ja Portin, H., 2018. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2017 – Vuosiraportti. HSY:n julkaisuja 2/2018.

Niskanen, I., Ellonen, T. & Nousiainen, O. 2001. Uudenmaan ja Itä- Uudenmaan maakuntien alueenilmanlaadun bioindikaattoritutkimus vuosina 2000 ja 2001. Helsinki, Uudenmaan ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 238. 120 s. ISBN 952-11-0999-8, ISSN 1238-8610.

Ohtonen, K., Kaski, N. ja Niemi J., 2020.Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2018. HSY:n julkaisuja 1/2020.

Ohtonen, K., Loukkola, K. ja Aarnio, P., 2019. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2018 – Vuosiraportti. HSY:n julkaisuja 4/2019.

Polojärvi, K., Niskanen, I., Haahla, A. & Ellonen, T. 2005. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien alueen ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuosina 2004 ja 2005. Uudenmaan ympäristökeskus. Helsinki. Alueelliset ympäristöjulkaisut 385. 186 s. ISBN 952-11-1984-5.

Ruuth, J., Keskitalo, T. ja Talvitie, T., 2021. Uudenmaan ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta vuonna 2020. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Helsinki. Raportteja 13 | 2021.

WHO (2006). Air quality guidelines: Global update — Particulate matter, ozone, nitrogen dioxide and sulphur dioxide, World Health Organization, Regional Office for Europe, Copenhagen, 2005:12. https://apps.who.int/iris/handle/10665/69477.

WHO (2021). WHO global air quality guidelines: particulate matter (‎PM2.5 and PM10)‎, ozone, nitro-gen dioxide, sulfur dioxide and carbon monoxide, World Health Organization https://apps.who.int/iris/handle/10665/345329