Metaanimittaukset Ämmässuon vanhalla kaatopaikalla ja loppusijoitusalueella 2024

Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksessa on kaksi aluetta, jonne sijoitetaan tai on sijoitettu loppusijoitettavaa jätettä. Loppusijoitettu jäte tuottaa metaania, jonka vuoksi alueille on asennettu kaasunkeräysjärjestelmä syntyvän metaanin keräämiseksi hyötykäyttöön. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen, seutu- ja ympäristötiedon tulosalue (SYT) on kartoittanut loppusijoitusalueiden metaanipäästöjä sekä kaasunkeräysjärjestelmän vuotokohtia mittaamalla metaanipitoisuuksia loppusijoitusalueilla vuodesta 1998 alkaen.

Ämmässuon loppusijoitusalueista vanhemmalle (tässä raportissa viitataan jatkossa nimellä vanha kaatopaikka) jätteen tuonti lopetettiin vuonna 2007 ja samalla avautui uusi loppusijoitusalue (jatkossa tässä raportissa viitataan nimellä loppusijoitusalue).
Metaanivuotoja kartoitetaan vähintään kerran vuodessa. Vuonna 2024 vanhalla kaatopaikalla kartoitus tehtiin 23.–31.5.2024 ja loppusijoitusalueella 6.5.–23.5.2024 sekä 21.–25.10.2024. Mittaukset tehdään joko kävellen tai mönkijällä, riippuen maastosta.

Mittauksilla pyritään selvittämään tarkat kohdat, mistä metaania vuotaa. Näiden mittaustulosten perusteella HSY pyrkii korjaamaan tilannetta mahdollisimman nopeasti. Korjaukset tapahtuvat mm. kaivojen korjauksilla ja pintarakenteiden parannuksilla. Tulokset luovutetaan aina mittausten jälkeen välittömästi eteenpäin, jolloin vuotokohtiin pystytään reagoimaan nopeasti.

​​Loppusijoitusalueet ja niiden rakenne

Vanhan kaatopaikan ja loppusijoitusalueen valmiissa pintarakenteessa jätetäytön ja esipeittokerroksen päälle on rakennettu kaasunkeräyskerros, jonka päällä ovat tiivis pintarakenne ja sen päällä kasvukerros. Rakenteen tarkoituksena on estää veden ja kaatopaikkakaasun hallitsematon pääsy alueen ulkopuolelle.

Vanha kaatopaikka-alue on laajuudeltaan 55 hehtaaria, ja se on tiivistysrakenteella tai kasvukerroksella viimeisteltyä (kuva 1, oikealla). Vanhan kaatopaikan lakialue peitettiin kokonaan tiiviillä pintarakenteella vuonna 2023. Alueelle on asennettu kaasun pystykeräysjärjestelmän lisäksi vaakasuuntainen kaasunkeräysputkisto.

Loppusijoitusalue on pinta-alaltaan noin 12 hehtaaria. Loppusijoitusalue on aktiivisessa käytössä, joten viimeisteltyjä alueita ei vielä ole ja tiiviitä pintarakenteita on vasta alueen reunoilla (kuva 1, vasemmalla). Sekajätteen sijoittaminen loppusijoitusalueelle on lopetettu vuonna 2016. Nykyään loppusijoitusalueelle sijoitetaan pääasiassa ainoastaan epäorgaanista jätettä. Pieniä eriä orgaanista jätettä voidaan sijoittaa alueelle poikkeusluvalla. Orgaaninen jäte on merkittävin metaania tuottava jäte.

Kuva 1. Kart­ta van­han kaa­to­pai­kan ja lop­pusi­joi­tusa­lu­een pin­ta­ra­ken­teis­ta Ämmäs­suon eko­teol­li­suus­kes­kuk­ses­sa. Ku­vas­sa vih­reäl­lä on alu­eet, jois­sa on tii­viin pin­ta­ra­ken­teen pääl­lä kas­vu­ker­ros (vii­meis­tel­ty alue). Orans­sil­la on alu­eet, jois­sa on tii­vis pin­ta­ra­ken­ne mut­ta ei vie­lä kas­vu­ker­ros­ta (pelk­kä tii­vis pin­ta­ra­ken­ne). Lop­pusi­joi­tusa­lue on ak­tii­vi­käy­tös­sä, jo­ten maas­to elää, kun aluet­ta täy­te­tään vaa­rat­to­mal­la jät­teel­lä sekä maa-ai­nek­sil­la.

​​Metaani

Kaatopaikkakaasu kokonaisuudessaan sisältää metaania, hiilidioksidia, vesihöyryä ja pieniä määriä haisevia rikkiyhdisteitä (TRS). Metaania (CH₄) muodostuu, kun eloperäinen aines, tässä tapauksessa orgaaninen jäte, hajoaa hapettomassa tilassa. Metaani on merkittävä kasvihuonekaasu, ja sen ilmastoa lämmittävä vaikutus on noin 21-kertainen verrattuna hiilidioksidiin (CO₂). Kaatopaikoilta vapautuva metaani aiheuttaa kasvillisuusvaurioita ja helposti syttyvänä kaasuna metaani voi suurina pitoisuuksina aiheuttaa myös räjähdysvaaran. Metaanin mukana tavallisesti purkautuvat haisevat rikkiyhdisteet puolestaan aiheuttavat lähialueille epäviihtyvyyttä. Metaanin muodostumisnopeus on riippuvainen useasta muuttujasta, kuten jätteen laadusta, iästä ja määrästä sekä käsittelytavasta. Lisäksi muodostumiseen vaikuttavat myös lämpötila ja kosteus jätetäytön sisällä.

Metaania purkautuu ilmaan jätetäytön halkeamista ja kaasua johtavista peitekerroksista. Peitekerroksiin vapautuva kaasu saattaa kulkeutua ja levitä vaakasuunnassa etäämmälle varsinaisesta vuotokohdasta, joten suuri pitoisuus tietyssä kohdassa ei välttämättä takaa, että vuoto on täsmälleen kyseisellä alueella. Alueella tehtävissä viimeistelytöissä käytetään raskaita työkoneita, jotka voivat aiheuttaa pintarakenteeseen vuotokohtia ja lisätä tällä tavoin metaanipäästöjä ilmaan.