Metaanimittaukset Ämmässuon vanhalla kaatopaikalla ja loppusijoitusalueella 2023

Tiedot

Julkaisija:
Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
Tekijät: Taneli Mäkelä
Päivämäärä:
8.2.2024
Julkaisun nimi:
Metaanimittaukset Ämmässuon vanhalla kaatopaikalla ja loppusijoitusalueella 2023
Asiasanat: 2023, kasvihuonekaasupäästöt, päästöt, Ämmässuo
Kieli: fi
Sivuja: 5
Yhteystiedot:
Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä
PL 100
00066 HSY
puhelin 09 156 11
faksi 09 1561 2011
www.hsy.fi

Johdanto

Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksessa on kaksi aluetta, jonne sijoitetaan tai on sijoitettu loppusijoitettavaa jätettä. Loppusijoitettu jäte tuottaa metaania, jonka vuoksi alueille on asennettu kaasunkeräysjärjestelmä metaanipäästön keräämiseksi hyötykäyttöön. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen, seutu- ja ympäristötiedon tulosalue (SYT) on kartoittanut loppusijoitusalueiden metaanipäästöjä sekä kaasunkeräysjärjestelmän vuotokohtia mittaamalla metaanipitoisuuksia loppusijoitusalueilla vuodesta 1998 alkaen.

Ämmässuon loppusijoitusalueista vanhemmalle (tässä raportissa viitataan jatkossa nimellä vanha kaatopaikka) jätteen tuonti lopetettiin vuonna 2007 ja samalla avautui uusi loppusijoitusalue (jatkossa tässä raportissa viitataan nimellä loppusijoitusalue).

Metaanivuotoja kartoitetaan vähintään kerran vuodessa. Vuonna 2023 vanhalla kaatopaikalla kartoitus tehtiin 22.–25.5.2023 ja loppusijoitusalueella 24.4.2023 sekä 5.10.2023. Mittaukset tehdään joko kävellen tai mönkijällä riippuen maastosta.

Mittauksilla pyritään selvittämään tarkkaa kohtaa, mistä metaania vuotaa. Näiden mittaustulosten perusteella HSY pyrkii korjaamaan tilannetta mahdollisimman nopeasti. Korjaukset tapahtuvat mm. kaivojen korjauksilla ja pintarakenteiden parannuksilla. Tulokset luovutetaan aina mittausten jälkeen välittömästi eteenpäin, jolloin vuotokohtiin pystytään reagoimaan nopeasti.

Loppusijoitusalueet ja niiden rakenne

Viimeistellyllä alueella jätetäytön ja esipeittokerroksen päälle on rakennettu kaasunkeräyskerros, jonka päällä ovat tiivisterakenteet bentoniitista ja 2,5 mm paksuisesta muovikalvosta. Näiden päälle on rakennettu kuivatus- ja kasvukerrokset (kuva 1). Rakenteen tarkoituksena on estää veden ja kaatopaikkakaasun hallitsematon pääsy alueen ulkopuolelle.

Kuva 1. Viimeistelty pintarakenne Ämmässuon vanhalla kaatopaikalla. Jätetäytön päälle tulee kaasunkeräyskerros, jonka päällä on tiivis pintarakenne. Päällimmäiseksi tulee kasvukerros, jollaiseksi kaatopaikan pinta lopulta jää. Kuvassa punainen katkoviiva on muovikalvo ja violetti kerros bentoniittia.

Vanha kaatopaikka-alue on laajuudeltaan 55 ha, josta suurin osa oli tiivistysrakenteella tai jo kasvukerroksella viimeisteltynä ennen mittauksia. Vanhan kaatopaikan lakialueella on osittain jo tiivis pintarakenne, mutta on myös osittain aluetta, joka on vasta esipeitetty tiiviillä maatäytöllä (kuva 2). Lakialue peitettiin kokonaan tiiviillä pintarakenteella vuonna 2023 ja mittausten aikana kartassa valkoisena alueena näkyvän lakialueen lounaispuoli oli jo peitetty tiiviillä pintarakenteella. Alueelle on asennettu pystykeräysjärjestelmän lisäksi vaakasuuntainen kaasunkeräysputkisto.

Kuva 2. Kartta vanhan kaatopaikan pintarakententeista. Kuvassa vihreällä on merkattu alueet, joissa on jo tiiviin kalvorakenteen päällä kasvukerros (viimeistelty alue). Oranssilla on merkitty alueet, joissa on tiivis pintarakenne mutta ei vielä kasvukerrosta (pelkkä tiivis pintarakenne). Valkoiset alueet ovat esipeitetty tiiviillä maalla ja alueelle on asennettu vaakasuuntainen kaasunkeräysjärjestelmä, mutta alueella ei ole vielä tiivistä maakerrosta.

Loppusijoitusalue on pinta-alaltaan noin 12 ha. Loppusijoitusalue on aktiivisessa käytössä, joten viimeisteltyjä alueita ei vielä ole ja tiiviitä pintarakenteita on vasta alueen reunoilla (kuva 3). Sekajätteen sijoittaminen loppusijoitusalueelle on lopetettu vuodesta 2016 alkaen, kaatopaikalle sijoitetaan pääasiassa ainoastaan epäorgaanista jätettä. Pieniä eriä orgaanista jätettä voidaan sijoittaa kaatopaikalle poikkeusluvalla. Orgaaninen jäte on merkittävin metaania tuottava jäte.

Kuva 3. Kartta loppusijoitusalueen pintarakenteista. Oranssilla on merkitty alueet, joissa on tiivis pintarakenne mutta ei vielä kasvukerrosta. Loppusijoitusalue on aktiivikäytössä, joten maasto elää, kun aluetta täytetään vaarattomalla jätteellä sekä maa-aineksilla.

Metaani

Kaatopaikkakaasu kokonaisuudessaan sisältää metaania, hiilidioksidia, vesihöyryä ja pieniä määriä haisevia rikkiyhdisteitä (TRS). Metaania (CH4) muodostuu, kun eloperäinen aines, tässä tapauksessa jäte, hajoaa hapettomassa tilassa. Metaani on merkittävä kasvihuonekaasu, ja sen ilmastoa lämmittävä vaikutus on noin 21-kertainen verrattuna hiilidioksidiin (CO2). Kaatopaikoilta vapautuva metaani aiheuttaa kasvillisuusvaurioita ja helposti syttyvänä kaasuna metaani voi suurina pitoisuuksina aiheuttaa myös räjähdysvaaran. Metaanin mukana tavallisesti purkautuvat haisevat rikkiyhdisteet puolestaan aiheuttavat lähialueille epäviihtyvyyttä. Metaanin muodostumisnopeus on riippuvainen useasta muuttujasta, kuten jätteen laadusta, iästä ja määrästä sekä käsittelytavasta. Lisäksi muodostumiseen vaikuttavat myös lämpötila ja kosteus jätetäytön sisällä.

Metaania purkautuu ilmaan jätetäytön halkeamista ja kaasua johtavista peitekerroksista. Peitekerroksiin vapautuva kaasu saattaa kulkeutua ja levitä vaakasuunnassa etäämmälle varsinaisesta vuotokohdasta, joten suuri pitoisuus tietyssä kohdassa ei välttämättä takaa, että vuoto on täsmälleen kyseisellä alueella. Alueella tehtävissä viimeistelytöissä käytetään raskaita työkoneita, jotka voivat aiheuttaa pintarakenteeseen vuotokohtia ja lisätä tällä tavoin metaanipäästöjä ilmaan.