Tiedot
Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa on kaksi aluetta, jonne sijoitetaan tai on sijoitettu loppusijoitettavaa jätettä. Loppusijoitettu jäte tuottaa metaania, jonka vuoksi alueille on asennettu kaasunkeräysjärjestelmä, että metaanipäästö saadaan kerättyä hyötykäyttöön. Helsingin seudun ympäristöpalvelujen, seutu- ja ympäristötiedon tulosalue (ent. YTV) on kartoittanut loppusijoitusalueiden metaanipäästöjä sekä kaasunkeräysjärjestelmän vuotokohtia mittaamalla metaanipitoisuuksia loppusijoitusalueilla vuodesta 1998 alkaen.
Toiselle loppusijoitusalueista (tässä raportissa viitataan jatkossa nimellä vanha kaatopaikka) jätteen tuonti lopetettiin vuonna 2007 ja samalla avautui uusi loppusijoitusalue (jatkossa tässä raportissa viitataan nimellä loppusijoitusalue).
Metaanivuotoja kartoitetaan vähintään kerran vuodessa. Vuonna 2022 vanhalla kaatopaikalla kartoitus tehtiin 16.–20.5.2022 ja loppusijoitusalueella 28.4.2022 sekä 10.11.2022. Mittaukset tehdään joko kävellen tai mönkijällä riippuen maastosta.
Mittauksilla pyritään selvittämään mistä kohtaa metaania vuotaa. Näiden mittaustulosten perusteella HSY pyrkii korjaamaan tilannetta mahdollisimman nopeasti. Korjaukset tapahtuvat mm. kaivojen korjauksilla ja pintarakenteiden parannuksilla. Tulokset luovutetaan aina mittausten jälkeen välittömästi eteenpäin, jolloin vuotokohtiin pystytään reagoimaan nopeasti.
Viimeistellyllä alueella jätetäytön ja esipeittokerroksen päälle on rakennettu kaasunkeräyskerros, jonka päällä ovat tiivisterakenteet bentoniitista ja 2,5 mm paksuisesta muovikalvosta. Näiden päälle on rakennettu kuivatus- ja kasvukerrokset (kuva 1). Rakenteen tarkoituksena on estää veden ja kaatopaikkakaasun hallitsematon pääsy alueen ulkopuolelle.
Vanha kaatopaikka-alue on laajuudeltaan 55 ha, josta suurin osa oli tiivistysrakenteella tai jo kasvukerroksella viimeisteltynä ennen mittauksia. Vanhan kaatopaikan lakialueella on osittain jo tiivis pintarakenne, mutta on myös osittain aluetta, joka on vasta esipeitetty tiiviillä maatäytöllä, ja alueelle on asennettu pystykeräysjärjestelmän lisäksi vaakasuuntainen kaasunkeräysputkisto (kuva 2).
Loppusijoitusalue on pinta-alaltaan noin 12 ha. Loppusijoitusalue on aktiivisessa käytössä, joten viimeisteltyjä alueita ei vielä ole ja tiiviitä pintarakenteita on vasta alueen reunoilla (kuva 3). Biojätteen sijoittaminen loppusijoitusalueelle on lopetettu vuodesta 2016 alkaen. Biojäte on merkittävin metaania tuottava jäte.
Kaatopaikkakaasu kokonaisuudessaan sisältää metaania, hiilidioksidia, vesihöyryä ja pieniä määriä muita kaasuja kuten haisevia rikkiyhdisteitä (TRS). Metaania (CH4) muodostuu, kun eloperäinen aines, tässä tapauksessa jäte, hajoaa hapettomassa tilassa. Metaani on merkittävä kasvihuonekaasu, ja sen ilmastoa lämmittävä vaikutus on noin 21-kertainen verrattuna hiilidioksidiin (CO2). Kaatopaikoilta vapautuva metaani aiheuttaa kasvillisuusvaurioita ja helposti syttyvänä kaasuna metaani voi suurina pitoisuuksina aiheuttaa myös räjähdysvaaran. Metaanin mukana tavallisesti purkautuvat haisevat rikkiyhdisteet puolestaan aiheuttavat lähialueille epäviihtyvyyttä. Metaanin muodostumisnopeus on riippuvainen useasta muuttujasta, kuten jätteen laadusta, iästä ja määrästä sekä käsittelytavasta. Lisäksi muodostumiseen vaikuttavat myös lämpötila ja kosteus jätetäytön sisällä.
Metaania purkautuu ilmaan jätetäytön halkeamista ja kaasua johtavista peitekerroksista. Peitekerroksiin vapautuva kaasu saattaa kulkeutua ja levitä vaakasuunnassa etäämmälle varsinaisesta vuotokohdasta, joten suuri pitoisuus tietyssä kohdassa ei välttämättä takaa, että vuoto on täsmälleen kyseisellä alueella. Alueella tehtävissä viimeistelytöissä käytetään raskaita työkoneita, jotka voivat aiheuttaa pintarakenteeseen vuotokohtia ja lisätä tällä tavoin metaanipäästöjä ilmaan.