Tiedot
Kompostointi osana pihan ja puutarhan hoitoa on mukavaa puuhaa, joka tuottaa rahanarvoista muhevaa multaa. Hajottajaeliöiden uurastuksen seuraaminen on mitä parhain luonnontiedon oppitunti. Kaikki eloperäinen aines on osa luonnon kiertokulkua. Hajottajat palauttavat elolliseen ainekseen sitoutuneet ravinteet uuden elämän kasvuvoimaksi.
Ihminen on muuttanut aineen kiertoa korvaamalla sen osin aineen virtaamisella. Pääkaupunkiseudulla lajittelematon biojäte päätyy sekajätteen mukana jätevoimalaan, jolloin biojätteen sisältämät ravinteet ja maanparannusominaisuudet menetetään lopullisesti.
Luonto kiittää, kun turhan ruokajätteen syntyä vähennetään ja biojäte lajitellaan kierrätykseen: erilliskeräyksen kautta kompostointi- tai biokaasulaitokseen tai kiinteistön omaan kompostiin. Kompostoinnissa pieni on kaunista. Ympäristöystävällisintä ja edullisinta se on biojätteen syntypaikalla. Kiinteistö voi säästää myös jätehuoltokustannuksissa, jos sekajäteastian tyhjennysväliä voidaan harventaa tai biojäteastiaa ei tarvita. Kotitalousjätteestä peräti kolmasosa on eloperäistä ainesta.
Kompostin hoito on helpompaa ja hauskempaa kuin uskotkaan. Tämä opas on tietopaketti talous- ja puutarhajätteen kompostoinnin aloittamisesta ja hyvästä hoidosta asuinkiinteistössä. Hyödyllisiä yhteystietoja löydät oppaan lopusta. Tee ekoteko ja aloita kompostointi jo tänään.
Kompostoituminen on luonnollista pieneliöiden – bakteerien, sienien ja sädesienien – aikaansaamaa eloperäisen aineen lahoamista hapellisissa oloissa. Lahoamisessa syntyy hiilidioksidia, vesihöyryä, ravinnesuoloja ja humusta.
Pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen kiinteistöllä saa kompostoida siellä syntyvää biojätettä, käymäläjätettä ja puutarhajätettä.
Kompostoinnissa tulee huomioida voimassa olevat (4. luku) ja kaupunkien ympäristönsuojelumääräykset.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi tarvittaessa kieltää kompostoinnin.
Myös komposti- ja kuivakäymäläjäte tai lemmikkien ulosteiden käsittely on tehtävä haittaeläimiltä suojatussa, suljetussa ja hyvin ilmastoidussa kompostorissa, josta valumavesien pääsy maaperään on estetty. Käymäläjätteelle ja lemmikkien ulosteille tarvitaan siis suljettu lämpökompostori tai kompostoiva käymälä. Erotteleva kuivakäymälä on hyvä ratkaisu, jos nestettä kertyy paljon.
Vaihtoehtona käymäläjätteen kompostoinnille on sähköllä toimiva kuivakäymälä, jossa jäte poltetaan korkeassa lämpötilassa. Jäljelle jäävän tuhkan voi käyttää lannoitteena puutarhassa.
Koirankakka, kissanhiekka ja muut pienet määrät lemmikkien ulostepitoisia kuivikkeita ovat sekajätettä, jos käytössä ei ole käymäläjätteen kompostoria.
Asianmukaisen kompostoinnin lopputuotteena syntyy valmista maanparannusainetta (”multaa”), joka
Ennen kompostoinnin aloittamista on selvitettävä, mihin syntyneen mullan voi sijoittaa. Sijoituspaikka voi olla omassa omistuksessa oleva maa-ala, tontti tai muu alue, jolle maanomistaja on antanut luvan kompostimullan käyttöön maanparannusaineena.
Kompostointi-ilmoitukseen on tullut muutos vuoden 2021 jätelaissa. Ilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia kiinteistöjä, joissa kompostoidaan biojätettä.
HSY on yhteydessä pientaloasukkaisiin kompostointi-ilmoituksesta siirtymäaikana. Asukkaita tiedotetaan muutoksesta hyvissä ajoin asiakaskirjeillä, jotka on lähetetty marraskuussa 2022 (Espoo, Kauniainen ja Kirkkonummi), keväällä 2023 (Vantaa) sekä syksyllä 2023 (Helsinki).
Kompostointi-ilmoituksen tarkoituksena on varmistaa, että kiinteistöllä on riittävät edellytykset biojätteen omatoimiselle käsittelylle. Ilmoitus biojätteen kompostoinnista on voimassa viisi vuotta.
Tee kompostointi-ilmoitus sähköisellä lomakkeella osoitteessa hsy.fi/kompostointi
tai ota yhteyttä asiakaspalveluumme.
Biojätettä ovat muun muassa ruuantähteet, hedelmien ja vihannesten kuoret ja puutarhan syömäkelvoton sato. Biojätettä voi kompostoida monella eri tavalla.
Sallittuja vaihtoehtoja ovat
Kaikki biojätteen käsittelytavat eivät välttämättä sovi kaikille biojätteille. Kompostointia suunnittelevan tulee ottaa riittävästi selvää eri kompostointitavoista ennen kompostoinnin aloittamista ja valita niistä itselleen sopivin menetelmä. Lisätietoa lämpökompostoinnista saa tästä kompostointioppaasta ja kompostointikursseilta.
Jos valittu biojätteen käsittelytapa vaatii jälkikompostoinnin, tulee varmistaa, ettei siitä aiheudu terveydelle tai ympäristölle haittaa.
Puutarhajätettä ovat esimerkiksi risut, oksat, terassin kesäkukkaistutukset multineen, puutarhan naatit ja puunlehdet. Puutarhajätteet voi käsitellä omalla tontilla tai toimittaa Sortti-asemille.
Huom! Syömäkelvottomat hedelmät, marjat tai muu pilaantunut puutarhan syötäväksi kasvatettu sato on biojätettä, ei puutarhajätettä.
Syömäkelvoton sato (kuten pilaantuneet omenat) kompostoidaan ensisijaisesti omalla tontilla biojätekompostorissa. Syksyisin hedelmiä ja muuta satoa otetaan vastaan myös Sortti-asemilla.
Haitalliset vieraslajit ja esimerkiksi maan kautta leviävien tautien vaivaamat kasvit hävitetään tarvittaessa sekajätteenä suljettuun jätesäkkiin pakattuina, jotta lajit eivät pääse leviämään.
Pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella biojäte pitää lajitella asuinkiinteistöllä, jossa on vähintään viisi asuntoa.
Vuosien 2023-24 aikana biojätteen lajittelu laajenee myös 1-4 asuinhuoneiston kiinteistöille. Tämä tarkoittaa joko osallistumista HSY:n järjestämään biojätteen keräykseen tai omatoimista kompostointia.
Kompostointi on luonteva osa erityisesti pientalon jätehuoltoa. Puutarhajätteen kompostoinnilla on helppo aloittaa ja laajentaa myöhemmin myös keittiöjätteen käsittelyyn. Puutarhajätteeksi soveltuvaa risua, lehteä ja naattia kertyy pihalta usein paljon, eikä sillä kannata täyttää sekajäteastiaa.
Kompostointi onnistuu isommissakin taloyhtiöissä, kun asukkaiden keskuudessa on riittävän laaja yksimielisyys ja mielenkiinto asiaan. Se edellyttää myös muutamia sitoutuneita vastuuhenkilöitä ja kattavaa tiedotusta. Kaikkien kompostin käyttäjien on tiedettävä oikeat toimintatavat.
Viljelypalstalla ja siirtolapuutarhassa kannattaa kompostoida! Älä anna humuksen ja ravinteiden karata jätteen mukana – kierrätä ne takaisin kasvun voimaksi.
Jos kiinteistö kompostoi itse eloperäisen jätteensä, sen ei tarvitse osallistua HSY:n järjestämään biojätteen erilliskeräykseen. Kun kiinteistö on tehnyt HSY:lle kompostointi-ilmoituksen, voi biojätteen keräyksestä anoa vapautuksen.
Viljelypalstalla ja siirtolapuutarhassa kannattaa kompostoida! Älä anna humuksen ja ravinteiden karata jätteen mukana – kierrätä ne takaisin kasvun voimaksi.
Suunniteltaessa kompostin sijoituspaikkaa oleellista on, ettei siitä aiheudu haittaa. Kuntakohtaisissa terveydensuojelumääräyksissä ja rakennusjärjestyksissä on annettu joitakin alla esitettyjä ohjeita tai suosituksia. Ongelmatilanteissa sovelletaan näiden lisäksi mm. terveydensuojelulakia, naapuruussuhdelakia ja rakennusvalvontaviraston määräyksiä. Lisätietoja antavat ympäristökeskukset ja HSY:n neuvonta. Tarvittaessa kuntasi terveystarkastaja tai rakennusvalvontaviranomainen tulee paikalle arvioimaan tilanteen.
Valitessasi kompostille paikkaa huomioi, että
Taloyhtiöissä kompostorit voi tilan salliessa sijoittaa jätekatokseen tai -huoneeseen. Kun alusta on kova ja nestettä läpäisemätön, suotovedelle on tarpeen miettiä poistumisreitti. Moniin laitteisiin on saatavana erillisiä ns. suotovesialtaita. Suotovesialtaasta nesteet voi johtaa letkulla lattiakaivoon tai maahan. Kompostorin alusta ja ympäristö on pidettävä siistinä.
Biojätteen kompostointi on sallittu vain suljetussa, jyrsijäeristetyssä kompostisäiliössä.
Markkinoilla on kymmeniä eri malleja. Niitä on mahdotonta asettaa paremmuusjärjestykseen, mutta hyvältä kompostorilta voidaan edellyttää ainakin
Tarvittava kompostitilavuus riippuu paitsi biojätettä tuottavien asukkaiden määrästä myös heidän ruokailutottumuksistaan, lajitteluaktiivisuudesta, kompostin toiminnasta ja hoidosta. Biojätettä syntyy viikossa arviolta 1,5–4,5 litraa henkeä kohti. Biojätteen lisäksi on varattava tilaa vastaavalle määrälle seosainetta. Biojätteen tilavuus pienenee kompostoitumisprosessissa puoleen alkuperäisestä, seosaineen tilavuus vähemmän. Kunkin biojäte-erän maatumisaika on vähintään 6–12 viikkoa riippuen jätteen määrästä ja laadusta sekä olosuhteista.
Sopivan tilavuuden arvioimisessa voi hyödyntää suuntaa antavaa laskentakaavaa: keittiössä syntyvä eloperäinen jäte ja seosaine yhteensä 2,5 litraa/hlö/viikko X kompostoitumisaika 10 viikkoa.
Nelihenkisen perheen talousjätteelle riittää noin 200 litran kompostori. Mikäli käsitellään lisäksi puutarhajätettä, tilavuutta tarvitaan 400–600 litraa. Suuremmissa asuinkiinteistöissä tilavuutta varataan suhteessa vähemmän, noin 20 litraa/asukas on hyvä nyrkkisääntö. Kompostoituminen on usein tehokkaampaa rivi- ja kerrostalokiinteistöjen jatkuvasti täytettävissä kompostoreissa. Tällöin lämpötila pysyy tasaisemmin korkealla – edellyttäen että hoito ja olosuhteet ovat muutenkin kunnossa. Jotta tilavuus riittää, useampi kompostori voi olla tarpeen: kun yhtä täytetään, toisessa kompostimassa kypsyy.
Oheisessa taulukossa on karkeita mitoituksia talousjätteen kompostointiin erikokoisilla kiinteistöillä.
Kiinteistötyyppi | Asukasmäärä | Kompostoritilavuus/litra |
Omakotitalo | 2–5 | 105–250 |
Paritalo | 6–9 | 250–400 |
Rivitalo | 10–24 | 400–1 000 |
Rivi-/kerrostalo | 25–49 | 1 000–1 500 |
Kerrostalo | 50–100 | 1 500–3 000 |
Kerrostalo | yli 100 | vähintään 1 800 |
Kompostisäiliön voi rakentaa itsekin. Kylmälaitteet on luokiteltu vaaralliseksi jätteeksi, joten käytöstä poistettujen pakastimien muuttaminen kompostoreiksi ei ole nykyisin sallittua.
Puutarhajätettä voi mainiosti kompostoida biojätekompostorissa. Usein haravointi- ja ruohonleikkuujätettä syntyy paljon, eikä laitteen kapasiteetti riitä kaiken käsittelyyn tai halutaan kompostoida pelkkää puutarhajätettä. Edullinen ratkaisu on käyttää kasaa, aumaa, kehikkoa tai eristämätöntä kompostoria. Kompostorissa tai kehikossa jäte maatuu nopeammin ja pysyy siistimmin koossa.
Kehikko on helppo rakentaa itse. Tyhjennystä helpottaa avattava seinä. Yhtä suurta kehikkoa kätevämpi on kaksi- tai useampilokeroinen rakenne. Tällöin yhtä osaa täytetään ja toisessa maatuvat edellisvuotiset pihajätteet. Kehikko on hyvä varustaa kannella tai peittää pressulla. Se estää kosteuden haihtumisen ja toisaalta kompostin vettymisen ja ravinteiden karkaamisen maahan sateella.
Kompostin perushoito on helppoa. Useimmiten riittää, että kerran pari viikossa tarkistetaan, miltä aines näyttää, tuoksahtaa ja tuntuu. Luonto hoitaa tehtävänsä, jos biojätettä ja seosainetta laitetaan kerroksittain oikeassa suhteessa.
Hoitoa ja tyhjennystä varten tarvitaan talikko ja lapio. Muita, joskaan ei välttämättömiä tarvikkeita ovat mm. ilmastussauva ja lämpömittari (asteikko 0–100), jolla kompostin toiminnan tehokkuutta voidaan seurata. Hoitotoimet ja havainnot kompostista on hyvä kirjata muistiin hoitovihkoon, jos käyttäjiä/hoitajia on useita. Korkean kompostorin eteen saatetaan kaivata koroketta. Keittiöön tarvitaan biojätettä varten oma keräilyastia.
Vinkki
Kompostointi on helppoa, mutta turha biojäte on tuhlausta. Kun heitämme pois esimerkiksi syömättä jääneitä elintarvikkeita, tuhlaamme samalla myös niiden tuotannon, jalostuksen, kuljetuksen, varastoinnin ja kaupan kuluttamat luonnonvarat. Fiksu tuottaa vähemmän biojätettä.
Kompostoriin laitettavaa biojätettä ei tarvitse pakata. Laite jäte sellaisenaan keräysastiaan, tai laita pohjalle pala sanomalehteä, käytetty talouspaperi tai silputtua munakennoa.
Vinkki
Isot, kiinteät kappaleet, kuten kaalinpäät tai leivät, kannattaa pilkkoa ja munankuoret murskata, jotta ne lahoavat paremmin.
Aineksia, jotka eivät lahoa tai jotka voivat myrkyttää kompostin
Suuri osa kasvitautien tai -tuholaisten runtelemista kasvinosista voidaan kompostoida. Osa kasvitaudeista on maalevintäisiä, joten niiden vahingoittamia kasveja ei kannata kompostoida. Muumiotautiset omenat voi laittaa hyvin toimivaan biojätekompostoriin.
Lemmikkikoirien, -kissojen, -possujen ja -rottien jätöksiä voi kompostoida käymäläjätekompostorissa. Älä käytä lemmikkien jätöksistä syntynyttä kompostimultaa ravintokasvien kasvattamiseen mahdollisten taudinaiheuttajien ja loisten vuoksi. Kompostimullan voi käyttää maanparannukseen.
Seosainetta eli kuiviketta tarvitaan parantamaan kompostin ilmavuutta, sitomaan kosteutta ja hajuja ja tuomaan hiiltä hajottajien energialähteeksi. Tarkoitukseen käyvät lehti- ja neulaskarike, risuhake, vanha komposti, kutterinlastu, turve, puunkuorintajäte, silputtu olki tai erityinen kaupallinen valmiste. Eri seosaineilla on erilaisia ominaisuuksia.
Seosaineena biohiili sitoo hajuja ja kosteutta ja karkeana tekee kompostimassasta ilmavampaa - samalla se latautuu ravinteilla erinomaiseksi lannoitteeksi kasvimaalle.
Edullisinta on kuiva haravointijäte, jossa lehtien seassa on neulasia, kuivaa ruohoa tai oksanpätkiä. Tuoreet kasvijätteet ovat rinnastettavissa ruokajätteeseen, joten ne eivät käy seosaineeksi. Pihan risut ja oksat ovat haketettuna oivallista materiaalia; hakettimen voi vuokrata tai ostaa haketuspalvelun. Seosaineita voi kysyä myös höyläämöistä, lähikoulun teknisen työn luokasta, kierrätyskeskuksesta sekä puutarhaliikkeistä.
Biojäte peitetään samalla määrällä seosainetta, joten sitä on varattava reilusti. Hyvä säilytyspaikka on kompostorin lähellä sijaitseva kannellinen astia. Annostelua varten tarvitaan kauha.
Seosaine | Ominaisuudet |
Kuiva lehti- ja neulaskarike | • Pelkkä lehtijäte painuu kostuessaan helposti tiiviiksi levyksi • Kannattaa sekoittaa karkeampaan ainekseen |
Kutterinlastu (käsittelemättömästä puusta) | • Ilmavaa • Kuivana ei jäädy • Ei sido tehokkaasti kosteutta eikä typpeä • Vaatii jälkikompostointia |
Risuhake | • Ilmavaa • Lahoaa nopeasti |
Kuorike | • Sitoo hajuja, ammoniakkia, kosteutta, paljon hivenaineita • Pihka saattaa estää kärpästen lisääntymisen • Hajoaa hitaasti • Syntyy paljon humusta |
Turve (lannoittamaton) | • Sitoo hajuja, ammoniakkia, kosteutta • Ei kovin ilmavaa • Jäätyy helposti • Lahoaa nopeasti • Hyvä seosaine sekoitettuna kutterin laskuun tai risuhakkeeseen 1:1 |
Olki, ruoho | • Hajoaa hitaasti • Silputtuna hyvä seosaine |
Biojätteen kompostointi aloitetaan laittamalla säiliön pohjalle kerros karkeaa seosainetta. Kompostia täytetään tasaisesti ja biojäte peitetään reilulla kerroksella seosainetta joka kerta. Eläinperäinen jäte, erityisesti kalanperkuutähteet, on haudattava syvemmälle massan joukkoon ja peitettävä huolellisesti hajun ja kärpästen välttämiseksi. Myös puutarhajätekomposti pohjustetaan ilmavalla seosainekerroksella.
Sopiva määrä hyvää seosainetta pitää kompostimassan yleensä riittävän kuohkeana. Viikoittain siihen voi pistellä reikiä talikolla tai ilmastussauvalla. Toimivaa kompostia ei tarvitse sekoittaa kovinkaan usein. Pintaosien (20–30 cm) pöyhiminen kerran pari kuukaudessa yleensä riittää; samalla reunoilta voidaan kääntää massaa kuumempaan keskiosaan. Suuremmissa yhteiskäyttökomposteissa perusteellisempi sekoittaminen viikon tai parin välein on usein tarpeen. Pidä huoli, että kompostimassa on pöyhittäessä kostea: kuivasta kompostista saattaa pölytä homeitiötä hengityselimiin.
Puunlehdet paakkuuntuvat kostuessaan tiiviiksi kerrokseksi, joten lehtikompostin ajoittainen pöyhiminen nopeuttaa lahoamista.
Kompostia kastellaan, jos se vaikuttaa kuivahtaneelta tai vilisee muurahaisia. Kastelun jälkeen sitä on hyvä hieman pöyhiä. Sopivan kostea kompostimassa tuntuu kädessä kostealta pesusieneltä. Kasteluun voi käyttää nokkosvettä, joka on hyvä vaihtoehto varsinkin lehtikompostille.
Näin valmistat nokkosvettä:
Liota 1 kg tuoreita tai 250 g kuivattuja nokkosia viidessä litrassa vettä noin 2–4 vrk.
Puutarhajätettä syntyy usein niin paljon, että vain osa voidaan kompostoida talousjätteen kera. Pelkän puutarhajätteen kompostoinnissa pätevät kuitenkin samat periaatteet kuin talousjätettä kompostoitaessa. Lahoaminen on tehokkainta, kun kompostissa on ilmavuutta, kosteutta ja sopivasti tuoretta ja karkeaa kasvijätettä. Seosainetta puutarhajätekomposti ei tarvitse.
Pääosin lakastuneita lehtiä ja risuja sisältävä lehtikomposti tarvitsee typpeä, jota saadaan esimerkiksi nokkosvedestä tai kanankakkarakeista. Myös jälkikompostoitumista vaativa ruokajäte on typpipitoista ja hyvä lisä puutarhajätteen joukkoon. Suurten ja paksujen lehtien maatumista voi nopeuttaa silppuamalla ne ruohonleikkurilla ennen kompostiin laittamista.
Rikkaruohot ja kasvitautien runtelemat kasvinosat voi kompostoida turvallisesti silloin, kun prosessin kuumavaihe on riittävän pitkä (useista vuorokausista noin viikkoon) ja lämpötila riittävän korkea (monille sienitaudeille vähintään +45 °C ja rikkakasvien siemenille +65 °C). Puutarhajätekompostissa näihin lämpötiloihin ei päästä, toisin kuin hyvin toimivan biojätekompostorin keskiosassa. Eri taudinaiheuttajat ja rikkakasvien siemenet tuhoutuvat eri lämpötiloissa. Ennen siemennysvaihetta kompostoitu rikkakasvi on haitaton. Juurakoista leviävien kasvien juuret voi kuivattaa auringossa tai mädättää jätesäkissä ennen kompostiin laittoa.
Käymäläjätteen kompostoinnissa pätevät samat periaatteet kuin muillekin eloperäisille jätteille. Säiliö pohjustetaan esimerkiksi turpeen ja karkean seosaineen sekoituksella. Kuiviketta lisätään joka käyttökerran jälkeen tai laitteen käyttöohjeen mukaisesti. Tärkeää on, ettei suotoneste pääse valumaan maaperään. Jos nestettä kertyy paljon, erotteleva kuivakäymälä voi olla hyvä ratkaisu. Tällöin virtsa kerätään erikseen esimerkiksi toimittamalla se kanisterilla viemäriin ja kiinteä massa kompostoidaan.
Jälkikompostoitavan aineksen on oltava niin pitkälle hajonnutta ja rakenteeltaan sellaista, ettei se haise tai houkuttele haittaeläimiä.
Kompostikäymälöissä jätteen käsittely tapahtuu itse käymälässä, josta jäte siirretään jälkikompostiin. Kuuman vaiheen tulisi mielellään olla kesällä. Silloin massan lämpötila varmimmin nousee yli 50 °C:een ja suolistoperäiset taudinaiheuttajat tuhoutuvat.
Ulosteperäisen jätteen kompostointiaika on vähintään yksi vuosi. Kesto lasketaan siitä, kun tuoretta käymäläjätettä ei enää lisätä kompostiin.
Komposti tyhjennetään, kun sen sisältö on maatunut tasalaatuiseksi mullannäköiseksi massaksi eli humukseksi, josta lähtöaineita ei karkeimpia seosaineita lukuun ottamatta erota. Kypsyysastetta ei voi arvioida ajassa: maatumisaikaan vaikuttavat mm. kompostoitava jätteen määrä ja laatu, kompostorin toimivuus ja ilman lämpötila.
Maatunut kompostimassa voidaan ottaa kypsyysasteesta ja tyhjennyksen vuodenajasta riippuen joko käyttöön tai jälkikompostoitumaan. Pintaosassa oleva maatumaton aines jätetään vielä kompostoitumaan. Myös massasta erottuvat hitaasti hajoavat seosainekappaleet voidaan seuloa takaisin kompostiin. Tyhjennykselle otollisimmat vuodenajat ovat kevät, jolloin multa saadaan käyttöön kasvukaudeksi, ja syksy, jolloin kompostoriin saadaan tilaa talveksi.
Jälkikompostointiin soveltuu esimerkiksi puukehikko tai avonainen kasa. Kompostimassa suojataan kuivumiselta ja sateen huuhtelulta muovilla tai muulla peitteellä - vaikkapa ilmaa ja sopivasti kosteutta läpäisevällä räsymatolla. Hapensaanti järjestetään peitteen liepeiden alta tai tekemällä peitteeseen ilmareikiä. Silloin tällöin massaa voi kastella ja sekoittaa päällimmäisiä osia kasan sisään.
Puolikypsän biokompostin jälkikompostointi onnistuu myös puutarhajätteeseen sekoitettuna. Typpipitoisena se nopeuttaa tällöin myös puutarhajätteen lahoamista.
Kompostin kypsyys
Kompostin katsotaan olevan kypsää, kun se on rakenteeltaan tasalaatuista, muruisaa tummaa massaa. Lämpötila on laskenut pysyvästi lähelle ympäristön lämpötilaa. Aineksen on tuoksuttava miellyttävän multamaiselta. Kypsä komposti on oivallista maanparannusainetta, sen lannoitusvaikutus on vähäinen.
Puolikypsäksi sanotaan kompostia, jonka kuumavaihe on jo ohi, mutta joka on vielä hieman lämmintä ja seosaines erottuu hyvin. Iältään se on alle vuoden vanhaa ja se on voimakas lannoite. Sitä tuleekin levittää maahan vain keväällä ja alkukesällä, jolloin kasvien kasvu on voimakkaimmillaan. Jos kompostori on täyttymisen vuoksi tyhjennettävä muina vuodenaikoina, puolikypsä komposti laitetaan jälkikompostoitumaan.
Kompostia voi käyttää nurmikoiden, kukkaistutusten ja pensaiden lannoitukseen ja maanparannukseen tai vaikka kukkaruukussa hiekkaan sekoitettuna.
Kompostin lannoitevaikutus riippuu sen raaka-aineista ja kypsyydestä. Talous- ja puutarhajätteestä saadaan lähinnä maanparannukseen sopivaa ainesta, jonka ravinnepitoisuus ei ole kovin korkea. Kompostin sisältämät ravinteet ovat hitaasti liukenevia. Se soveltuu hyvin monivuotisten istutusten kuten puiden, pensaiden ja perennojen lannoitukseen. Komposti vaikuttaa useita vuosia, joten sitä kannattaa käyttää samalle alalle noin joka neljäs vuosi.
Kypsä komposti on erinomaista maanparannusainetta. Sitä voidaan muokata maahan ja käyttää lähes kaikille kasveille. Varsinaista lannoitevaikutusta sillä ei kuitenkaan ole. Kompostin kypsyyden suhteen varsin vaateliaita ovat juurikasvit, sipuli, yrtit, marjapensaat ja hedelmäpuut. Kasvualustana ja ruukkukasveille käytettävän kompostimullan tulee olla hyvin kypsynyttä ja siihen on hyvä sekoittaa kivennäismaata. Hyvää kasvualustaa saadaan sekoittamalla kypsään kompostiin hiekkaa ja savea suhteessa 1:1:1.
Komposti on edullisinta levittää keväällä. Nurmille sitä voidaan levittää noin sentin kerros, pieniä alueita, kuten kukka- ja pensasistutuksia, parannettaessa voi käyttää jopa 5–10 senttimetrin kerrosta.
Puolikypsää, lannoitevaikutteista kompostia ei muokata maahan vaan levitetään maanpinnalle ohueksi kerrokseksi keväällä tai alkukesällä. Kaikille kasveille se ei sovellu, mutta käy mainiosti pihan koristepuille ja -pensaille sekä perennoille, kasvimaalla esimerkiksi kurpitsalle.
Vähintään vuoden kypsynyttä käymäläjätekompostia voi hyvin käyttää koristekasveille ja viherrakentamiseen. Parin vuoden ikäisenä se soveltuu myös hyötykasveille. Raakana syötäville kasviksille, kuten salaatille ja mansikalle sitä suositellaan käytettäväksi vasta kolmen vuoden kypsymisen jälkeen.
Maaperän suuri eloperäisen aineen määrä ylläpitää elinvoimaista lahottajaeliöstöä, joka puolestaan pitää kurissa kasvitautien aiheuttajia. Humuspitoisuuden kasvu parantaa maan vesi-, ilma-, lämpö- ja ravinnetaloutta ja mururakennetta. Ravinteet ovat niukkaliukoisessa muodossa, jolloin ne eivät huuhtoudu sateen mukana pois kasvien ulottuvilta. Kompostilla on myös huomattava kalkitusvaikutus. Se sisältää sellaisiakin hivenravinteita, joita keinolannoitteissa ei ole.
Kun komposti toimii hyvin, lahottajaeliöiden elintoiminnoissa muodostuva lämpö nostaa sen lämpötilan 50–70 °C:een ja kompostimassa painuu kasaan. Kuumavaiheen aikana tuhoutuvat taudinaiheuttajat. Materiaalin kypsyessä lämpötila laskee ulkoilman lämpötilan tasalle. Haju- ja muut haitat ovat merkkejä siitä, että kompostin olosuhteet eivät ole oikeat.
Kompostin on oltava ilmava. Karkeat ainesosat ja laitteen riittävä ilmanvaihto takaavat ilmavuuden. Ajoittainen pöyhiminen ja kääntäminen varmistavat, että myös keskiosiin pääsee happea. Hapettomassa, kuten liian märässä ja tiiviissä massassa happea tarvitsevat lahottajaeliöt korvautuvat mädättäjillä. Mätänemisessä muodostuu metaania ja pahanhajuisia rikkiyhdisteitä.
Pieneliöt vaativat myös kosteutta, jota syntyykin lahoamisen tuotteena. Kosteus on sopiva, kun kompostimassasta nyrkissä puristettaessa ei tihku vettä paria pisaraa enempää. Massan täytyy tuntua kädessä kostealta, mutta ei märältä. Liian märässä kompostissa vesi syrjäyttää hapen huokosista ja lahoaminen muuttuu mätänemiseksi. Liian kuivassa kompostissa pieneliöiden toiminta lakkaa, mutta alkaa heti uudelleen kosteuden tultua sopivaksi.
Hiili on lahottajien energianlähde ja typpi niiden solujen rakennusaine. Kompostoitaessa biojätettä seosaineen kera, lahottajille on ravinteita oikeassa suhteessa. Typpeä on runsaasti ruoka- ja käymäläjätteessä sekä tuoreissa kasvinosissa, hiiltä taas kuivissa kasvijätteissä, risuissa, puulastuissa ja turpeessa.
Typen puute on tavallista etenkin puutarhajätekompostissa. Lahoamista voi nopeuttaa lisäämällä joukkoon typpipitoista ainetta, kuten nokkosvettä, ureaa, kanankakkarakeita tai puolikypsää talousjätekompostia.
Hiilen puutteen vaivaamasta talousjätekompostista ylimääräinen typpi haihtuu pois ammoniakkina tai valuu suotoveden mukana. Tämä vähentää lopputuotteen arvoa lannoitteena ja lisäksi komposti saattaa haista pahalta. Hiiltä kompostiin saadaan lisäämällä seosainetta.
Hyvin toimiva komposti
- Lämmin
- Painuu kasaan
- Ominaishaju multamainen – ei paha
- Ei kärpäsiä, niiden toukkia tai munia, eikä muurahaispesää
Komposti tarvitsee erityishuomiota, jos olosuhteet ovat muuttuneet lahoamiselle epäedullisiksi. Monesti ongelman syynä on biojätettä kompostoitaessa liian vähäinen seosaineen määrä, joka on johtanut kompostin vettymiseen, hapenpuutteeseen ja hajuongelmiin.
Puutarhajätekompostissa yleisin ongelma on typenpuutteesta ja kuivuudesta aiheutuva hidas, miltei pysähtynyt lahoaminen. Toisinaan löytyy myös kutsumattomia vieraita – kärpäsiä ja niiden toukkia tai kokonainen muurahaisyhteisö. Monet muut pieneliöt, kuten lierot, juoksujalkaiset, punkit ja hämähäkit sekä sienikasvustot kuten myös yksittäiset muurahaiset kuuluvat kompostiin eikä niitä tarvitse häätää. Moniin ongelmiin on kaupallisia valmisteita, mutta ennen niihin turvautumista kannattaa kokeilla ympäristö- ja kukkaroystävällisiä kotikonsteja.
Ongelma | Syy | Kuinka toimitaan |
Mädäntyneen haju | Liian märkä/tiivis komposti tai huonosti peitetty, erityisesti liha- tai kalajäte. | Lisää karkeaa seosainetta ja sekoita komposti hyvin. Hautaa eläinperäinen jäte syvälle seosaineen kera. |
Pistävä ammoniakin haju | Ravinnetasapaino ei ole kunnossa. | Lisää hiilipitoista seosainetta (esim. kuorike, turve). |
Komposti ei lämpene, jäte ei maadu | 1) Komposti on liian kuiva. 2) Komposti on liian märkä. 3) Kompostissa on liian vähän typpeä (erityisesti puutarhajätekomposti). 4) Kuumavaihe on ohi ja maatuva aines on kompostoitunut. | 1) Kastele haalealla vedellä ja sekoita. 2) Lisää runsaasti seosainetta ja sekoita. 3) Lisää puutarhajätekompostiin typpipitoista ainetta, kuten nokkosvettä (erityisesti puutarhajätekomposti). 4) Tyhjennä komposti (jälkikompostointi, käyttö). |
Jäätyminen | Pitkään jatkuneet kireät pakkaset voivat jäädyttää lämpöeristetynkin kompostorin, etenkin jos: • biojätettä on liian vähän ja kompostimassa on riittämätön • eristys on riittämätön. | Pakkasella kompostoria voi lämmittää esim. kuumavesipulloilla tai lämmitetyillä kivillä. Jo jäätynyttä kompostoria voi täyttää normaalisti seosaineen kera. Keväällä kompostoituminen käynnistyy jälleen. Mahdollinen jäätyminen on hyvä huomioida jo kompostorin tilavuutta valittaessa! |
Kärpäset ja/tai kärpäsen toukat | Haju houkuttelee: liian vähän seosainetta tai huonosti peitetty eläinperäinen jäte. | Lisää seosainetta ja sekoita komposti. Hautaa eläinperäinen jäte syvemmälle. Käännä kompostin pintaosa (kärpäsen munat ja toukat) kuumaan keskiosaan. Huuhtele kompostorin sisäseinät ja kansi kuumalla vedellä. Tarvittaessa käytä pyretriinipohjaista torjunta-ainetta. |
Sieni- tai homekasvusto | Home ja muut sienet kuuluvat kompostin hajottajaeliöstöön. | Kaikki kunnossa. Hoida kompostia kuten ennenkin. |
Tuhkamainen/seittimäinen aine n. 20–30 cm syvyydessä | Liian kuiva (ja kuuma) komposti; ”tuhka” on sädesienirihmastoa. | Kastele haalealla vedellä ja sekoita. Suojaa hengityksesi sädesienten itiöiltä. |
Muurahaispesä | Muurahaisista ei ole haittaa kompostille, mutta kokonainen yhdyskunta kertoo kompostin olevan liian kuiva. | Kastele lämpimällä vedellä ja sekoita. |
Tilaa maksuton Pikaopas biojätteen kompostointiin esitepalvelustamme hsy.fi/esitteet (toimitamme esitteitä vain pääkaupunkiseudulle ja Kirkkonummelle).
HSY yhteistyökumppaneineen järjestää avoimia, ilmaisia kompostointikursseja keväisin ja syksyisin sekä lähitilaisuuksina että verkkoluentoina.
HSY tarjoaa maksutonta neuvontaa myös taloyhtiöille sekä omakoti- ja muille yhdistyksille pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella. Kokoa vähintään 10 hengen ryhmä, järjestä paikka ja tilaa kompostointineuvoja!
Kurssikalenteri ja tietoa neuvonnan tilaamisesta löytyy osoitteesta .
Kompostoinnin valvonnasta vastaavat kuntien ympäristökeskukset yhdessä HSY:n kanssa.
Kompostoinnista on tehty useita kirjoja, oppaita ja artikkeleita – kysy kirjastostasi! Tutustu esimerkiksi tähän:
Tuominen Kirsi, Minerva, 2021: Kaikki kompostoinnista ja maanparannuksesta