Kestävän kaupunkielämän ohjelma

Visio: Pääkaupunkiseutulaiset syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua maukasta ruokaa noudattaen esimerkiksi planetaarista ruokavaliota, joka edistää sekä omaa terveyttä että maapallon hyvinvointia. Asukkaat arvostavat ruokaa ja tiedostavat siihen liittyvät terveys- ja turvallisuusnäkökohdat sekä tuotannon vaatimat resurssit ja siitä aiheutuvat ympäristövaikutukset. Pääkaupunkiseudulla myös tuotetaan monipuolisesti ruokaa, mikä parantaa seudun ruokaturvaa, monipuolistaa maisemaa ja auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Jopa noin viidesosa kulutuksen ilmastopäästöistä on peräisin ruoasta. Ruokaketjun suurimmat ilmastopäästöt syntyvät tuotantovaiheessa. Tämän lisäksi ruoantuotannolla on vaikutuksia vesistöjen ravinnepäästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Kestävä ruokajärjestelmä edistää luonnon monimuotoisuutta, hiilinielujen hoitoa sekä ravinnekiertotaloutta. Se huomioi myös tuottajien taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin sekä tuotannon eettiset näkökulmat. Siirtyminen kestävämpään ruokajärjestelmään mahdollistetaan tuomalla ruoantuotanto näkyväksi osaksi arkea, asettamalla tavoitteita, tuottamalla tietoa ja luomalla yhteistyöverkostoja.

YK:n tuoreessa biodiversiteettiraportissa on tuotu esiin tärkeimpiä ihmiskunnan kohtaamia muutostarpeita, joista moni liittyy jollakin tapaa ruoantuotantoon. Raportin mukaan on tärkeää mahdollistaa ihmisille kestävän ja terveellisen ruokavalion noudattaminen sekä ohjata ihmisiä pääasiassa kasvisruuan syömiseen ja lihan ja kalan maltilliseen käyttöön, sillä kasvisperäiseen ruokavalioon siirtyminen vähentää muun muassa ruoantuotantoon vaadittavaa pinta-alaa. Myös ruokahävikin dramaattinen pienentäminen ruoan toimitusketjussa sekä kulutuksessa on YK:n mukaan välttämätöntä luonnon kiihtyvän rappeutumisen estämiseksi (CBD 2020, Frilander 2020).

Suomessa syötiin lihaa noin 80 kg per henkilö vuonna 2019 (Luke 2020a). Ravitsemusnäkökulmasta katsottuna suomalaisten proteiinin saanti on pääosin riittävää ja jopa runsasta. Saannista yli kaksi kolmasosaa tulee eläinproteiinista, kuten lihasta, kalasta ja maitovalmisteista. Etenkin valtaosa miehistä syö ravitsemussuosituksiin nähden liikaa punaista ja prosessoitua lihaa, yli 500 g viikossa. (Valsta ym. 2018.) Planeetan kantokyvyn kannalta punaisen lihan kulutus saisi olla ravitsemussuosituksiakin pienempi (WWF 2020), enintään 100 g viikossa (Tiessalo 2020). Terveellinen ja monipuolinen ravitsemus on mahdollista toteuttaa ilmastoystävällisesti. Suunnittelemalla ruokavalio ilmastonäkökohdat huomioiden on mahdollista syödä eläinperäisiä tuotteita kohtuudella tulevaisuudessakin (Siltasalmi 2019). Ympäristö- ja terveysnäkökulmien lisäksi lihapainotteiseen ruokavalioon liittyy kuitenkin myös eettisiä näkökulmia, alkaen aina tuotantoeläinten kohtelusta ja elinoloista ja päättyen niiden olemassaolon itseisarvoon (katso esim. Vinnari M. viitattu lähteessä Nesslingin Säätiö 2016).

Planetaarista ruokavaliota on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi, joka huomioi sekä kestävyyden että terveyden (tietolaatikko 6). Se on kasvispainotteisuudessaan linjassa suomalaisten ravitsemussuositusten kanssa, mutta eläinperäisten ruoka-aineiden käyttömäärät määritellään ruokavaliossa tiukemmin. Kotimaisten ravitsemussuositusten perustan muodostavat pohjoismaiset suositukset ovat uudistumassa vuonna 2022, ja tämä tarjoaa mahdollisuuden yhdistää ravitsemus ja kestävää kehitystä tukeva ruokavalio. (Kuusipalo ym. 2021.)

Liiallinen proteiinin kulutus ylipäätään kasvattaa typen määrää jätevesissä ja näkyy jo typpikuorman kasvuna pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistamoilla, mikä lisää Itämereen päätyvää rehevöittävää kuormitusta ja kasvattaa typpioksiduulipäästöjä. Typpioksiduuli on moninkertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, jota vapautuu puhdistamoiden typenpoistoprosessissa.

Mikäli ruoka päätyy hävikkiin, ovat kaikki sen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset syntyneet turhaan. YK:n Kestävän kehityksen agendassa tavoitteena on puolittaa ruokajätteen määrä kotitalouksissa ja vähittäiskaupassa vuoteen 2030 mennessä sekä vähentää ruokahävikkiä ruokajärjestelmän kaikissa osissa (YK 2015). Myös EU on sitoutunut tähän YK:n tavoitteeseen (Euroopan komissio 2019). Vuonna 2021 valmistuvaa Suomen kansallista ruokahävikkitiekarttaa on valmisteltu Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja koko ruokaketjun toimesta. Sen keinoja tulevat olemaan muun muassa järkevät ohjauskeinot ja vapaaehtoiset sopimukset, teknologian ja tutkimuksen edistäminen sekä satsaaminen aiempaa enemmän hävikkiä käsittelevään kasvatukseen ja koulutukseen sekä eri toimijoiden yhteistyöhön (Kallunki 2020). Myös asukkaille suunnattua neuvontaa ja ohjeistusta ruokahävikin vähentämisestä on syytä lisätä.

Kestävässä kaupunkielämässä vuonna 2030:

• Asukkaiden tietämys ruoasta on kasvanut ja lisännyt ruoan arvostusta.
• Asukkaiden on helppo tehdä kestäviä ruokavalintoja ja noudattaa esimerkiksi planetaarista ruokavaliota (tietolaatikko 6).
• Asukkaiden proteiinin ylikulutus on vähentynyt ravitsemussuositusten mukaiselle tasolle, mikä on vähentänyt myös jätevesien typpikuormaa.
• Eläinperäisen proteiinin kulutuksesta puolet on korvattu kasvisproteiinilla.
• Kaupunkikonsernit suosivat kausi-, luomu- ja lähiruokaa.
• Julkiset ja yksityiset toimijat seudulla vähentävät ruokaketjujensa ympäristövaikutuksia ja tukevat asukkaita siirtymisessä kestävämpään ruokavalioon.
• Kaupunkiseutu toimii lähiruoan ja kaupunkiviljelyn edistäjänä yhdistämällä tuottajat ja asukkaat mm. yhteisillä pöydillä ja yhteisöllisillä tiloilla ruoanlaittoon.
• Urbaani ruoantuotanto on kasvava elinkeino seudulla.
• Ruokahävikin määrä kotona, kaupoissa ja ruokapalvelussa on puolittunut.

Päätavoite: Puolitetaan ruoan haitalliset ympäristövaikutukset ilmastoon, vesistöön ja luonnon monimuotoisuuteen ja lisätään myönteisiä vaikutuksia yhdessä kuntien, asukkaiden ja seudun toimijoiden kanssa.

Tietolaatikko 6. Planetaarinen ruokavalio

Planetaarinen ruokavalio on EAT-Lancet -komission kehittämä ruokavalio, joka mahdollistaa terveellisen ravinnon ihmisille ympäristön kantokyvyn puitteissa. Siirtyminen planetaariseen ruokavalioon on välttämätöntä Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) saavuttamiseksi. Planetaarinen ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen, ja vaikka ruokavaliossa ei varsinaisesti kielletä mitään, on pääpaino kuitenkin lihan, kananmunien, maitotuotteiden sekä tärkkelyspitoisten kasvisten vähentämisessä. Tavoitteena ei ole vain pienentää ympäristövaikutuksia, vaan myös edesauttaa tyydyttyneiden rasvojen ja sokerin määrän vähentymistä ruokavaliossa. Ruokavalion muutoksen lisäksi, tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ruokahävikin puolittamista ja tuotantotapojen kunnianhimoista kehittämistä. (EAT-Lancet Commission 2019.)

Kestävämpiä ruokavalintoja

Kuluttajat voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä, miten ja missä ruokaa tuotetaan. Esimerkiksi valitsemalla lähiruokaa tuetaan samalla paikallista elinkeinotoimintaa. Suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksia voidaan vähentää 30–40 % ruokavaliomuutoksella ja lisäämällä maaperän hiilensidontaa (Saarinen ym. 2019). Ruokavaliovalinnoilla on luonnollisesti vaikutusta myös terveyteen.

Julkisten hankintojen suurilla volyymeillä voidaan tukea nopeaa siirtymistä kestävään ruokajärjestelmään. Esimerkiksi suomalaisessa kouluruokailussa aikaan saatavat muutokset ovat niin mittavia, että vaikutukset ulottuvat koko ruokaketjuun (Hanska ym. 2020).

Myös kauppojen olisi hyvä aktiivisesti ohjata asukkaita kohti ympäristöystävällisempää ja terveellisempää, kasvisperäistä ruokavaliota. Ympäristövastuulla voi helposti brändätä kauppaa, mutta ympäristöteot on mahdollista tehdä myös näkymättömästi esimerkiksi ohjaamalla asiakkaat kestävien tuotteiden ostamiseen esimerkiksi tuotesijoittelun tai hiilijalanjälkilaskurien avulla.

Ilmastokysymyksistä onkin tullut yksi tärkeimmistä vastuullisuusasioista, joihin kaupat hakevat ratkaisuja. Voimakkaampi ostopäätöksiin puuttumisen keino kaupalle on rajata valikoima koskemaan pelkästään vastuullisia tuotteita, jolloin kuluttajalla ei ole mahdollisuutta valita vastuuttomasti kyseisessä kaupassa asioidessaan. (Hanska ym. 2020.)

14. Kasvatetaan ruoan arvostusta ja vastuullista ruokakulttuuria koulutuksen ja osallistamisen keinoin
Kasvatetaan ruoan arvostusta tuomalla yhä näkyvämmin esiin sen tuottamiseen tarvittavaa työtä ja resursseja ja aiheutuvia ympäristövaikutuksia ja ruokavaliovalintojen vaikutusmahdollisuuksia sekä eettisiä näkökulmia esimerkiksi koulujen opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Edistetään osallistavaa ruokakasvatusta esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK):n kummitilatoiminnan keinoin tai laajentamalla Kumpulan kotipuutarhatoimintaa alueen maatiloille. Toimenpiteessä hyödynnetään Farm Education-menetelmään liittyvää tutkimusta, jonka mukaan omakohtainen kokemus ja tiedon kasvattaminen autenttisessa oppimisympäristössä, kuten maatilalla, vahvistaa lasten ja nuorten ymmärrystä ja oppimista ruoan reitistä ja mahdollistaa näin vastuullisen ja terveellisen kulutuskäyttäytymisen (Smeds 2017). Kouluille ja päiväkodeille voidaan kehittää esim. “oma puutarha” -tyyppisiä konsepteja kesälomien ajaksi ja hyödyntää Kierrätyskeskuksen kaupunkiviljelykoulutusmateriaaleja opetuksen tukena.

15. Pilotoidaan julkisten ruokahankintojen ympäristövaikutusten laskentaa yhteisten kestävyyskriteerien tueksi
Selvitetään, missä suurimmat vaikutukset syntyvät laskemalla ruokahankintojen nykyiset elinkaarivaikutukset pilottihankkeessa yhdessä kaupungissa. Etsitään keinoja, joilla voidaan vähintään puolittaa ruoan negatiiviset ympäristövaikutukset vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 tasoon.
Keinot ja kriteerit jaetaan muille pääkaupunkiseudun kunnille, jos niillä saadaan toivotut tulokset.
Edistetään kestävyyskriteerien huomioimista pääkaupunkiseudun julkisten ruokapalveluiden ja suurkeittiöiden ateriasuunnittelussa ja -reseptiikassa. Panostetaan siihen, että esimerkiksi myös kasvisruoka on maultaan ja esillepanoltaan herkullista ja houkuttelevaa, ja samalla yhtä ravitsevaa ja energia- sekä proteiinipitoista kuin liha- ja kalaruoat. Osallistetaan oppilaat kehitystyöhön.
Toimenpide jatkaa Espoon kaupungin ohjelmasuunnitelman (2019) tavoitetta vahvistaa kestäviä ruokavalintoja etenkin kouluissa, päiväkodeissa ja henkilöstöruokaloissa.

16. Selvitetään kauppojen vastuullisuustyötä ja kuluttajien mielipiteitä kulutuskäyttäytymisen muuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden tueksi
Määritetään, mitä “vastuullisuus” pitää sisällään ja selvitetään kuluttajien asenteet vastuullisista kaupoista, vastuullisten tuotteiden helposta löytämisestä ja niiden kiinnostavuudesta sekä todellisesta kulutuskäyttäytymisestä. Selvitetään mitkä ovat kaupunkiseudun kuluttajien näkökulmasta esteet muuttaa kulutuskäyttäytymistä. Selvitetään, mitkä ovat kaupan näkökulmasta esteet vastuullisemmalle toiminnalle ja keskeiset toimenpiteet, joilla muutos saadaan aikaan. Hyödynnetään selvitysten tietoa uusien kehittämistoimenpiteiden ja neuvontahankkeiden toteuttamisessa, joissa pyritään poistamaan kaupan ja asukkaiden kohtaamia esteitä vastuullisemman kulutuskäyttäytymisen toteutumisen tieltä.

17. Tuetaan seudun asukkaiden siirtymistä kohti kestäviä ruokavalintoja mm. yhteiskampanjoilla ja tuuppaustekniikoilla
Kannustetaan kulutusvalintojen ohjaukseen mm. olemassa olevien kanavien kautta (Ekokompassi, Valitse vastuullisemmin) ja yhteiskampanjoilla. Tiedollisen valistuksen rinnalle otetaan käyttöön erilaisia tuuppaustekniikoita ja käyttöinterventioita, joiden avulla kuluttajia voidaan ohjata toimimaan kestävällä tavalla vaivattomasti. Vastuullisena tuuppauksena toimii esimerkiksi kaupoissa tuotesijoittelu ja ravintoloissa toimenpiteet, joilla annoskoko optimoidaan. Yhtenä esimerkkinä kaupoissa voitaisiin kannustaa hävikin vähentämiseen muuttamalla päiväystuotteiden alennustarrat “parasta juuri nyt” tai “ympäristöteko” -tarroiksi.

Vähennetään ruokahävikkiä

Koko ruokaketjussa (eli alkutuotannossa, teollisuudessa, kaupassa, ravintoloissa ja kotitalouksissa) kulutetusta ruoasta arviolta noin 15 % päätyy hävikkiin vuosittain. Henkeä kohden laskettuna määrä on vuosittain noin 80 kg henkilöä kohti, josta noin 25 kg per henkilö on peräisin kotitalouksista. (Hartikainen 2018.) Kotitalouksien ostamasta ruoasta noin kuusi prosenttia päätyy roskiin (Hartikainen ym. 2013). Suurin osa hävikistä on vihanneksia ja hedelmiä, kotona tehtyä ruokaa, maitotuotteita sekä leipää (Luke 2020b).  Vaikka koko ruokavalion ilmasto- ja rehevöitymisvaikutuksista vain noin 4 % muodostuu kotitalouksien ruokahävikistä (Saarinen ym. 2019), lisää ruokahävikki silti turhaa ympäristökuormaa ja on yksittäisenä tekona helpoimmasta päästä toteuttaa.

Suhteellisesti eniten hävikkiä syntyy ravitsemuspalveluissa, joissa jopa 20 % ruoasta jää hyödyntämättä. Hävikkiä syntyy ravintoloiden keittiöissä ruoan valmistuksen yhteydessä, tarjoilutähteenä etenkin linjastoruokailussa sekä ruokailijoiden lautastähteenä. Kauppojen osuus elintarvikeketjussa syntyvästä ruokahävikistä on noin 18 %. Kaupan hävikki on suurinta tuoretuotteissa. (Luke 2020b.)

Hävikkiä on vähennetty seudulla jo erilaisin pilotein (mm. koulujen ylijäämäruoan uudelleen tarjoaminen, lahjoittaminen ja/ tai voitotta myyminen) ja rakentamalla logistisia verkostoja kauppojen hävikkituotteiden keräykseen ja jakamiseen. Toimiviksi osoittautuneet pilotit on laajennettava toiminnaksi, joka ohjaa erityisesti kauppojen ja ruokapalveluiden syömäkelpoisen hävikin ruoaksi, turvallisesti ja kohtuullisessa ajassa.

18. Kannustetaan ruokahävikin vähentämiseen uudistetuilla neuvontatyökaluilla
Edistetään erityisesti asukkaiden motivointia muun muassa kampanjoilla.
Päivitetään olemassa olevia neuvontatyökaluja. Viestitään ruoan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista ja ruokahävikin kustannuksista. Kannustetaan ja tuotetaan keinoja tiedostavaan ostamiseen esimerkiksi jo olemassa olevien hiililaskureiden avulla. Järjestetään koulutuksia ja tehdään oppimateriaaleja ruokahävikistä (mm. päiväysmerkinnät ja säilytysolosuhteet) ja kotikompostoinnista. Järjestetään korttelikilpailuja ja lisätään eri kohderyhmien (mm. asukkaat, ravintolat ja kokit) innostusta vertailukohteiden ja esikuvien avulla.

19. Skaalataan jo olemassa olevia hävikkipilotteja
Tehdään seudullinen kartoitus ja arviointi toimivista ruokahävikin vähentämispiloteista ja tuotetaan niistä verkkopohjaiset neuvontamateriaalit viestittäväksi sidosryhmien kautta.
Edistetään ja laajennetaan toimivia pilotteja ja seudun verkostoja, jotka vähentävät hävikkiä (kuten Vantaan Yhteinen Pöytä, Zero Food Waste -konsepti ja hankkeet kuten CircularHoodFood).
Toimenpide tukee ja jatkaa Espoon kaupungin hävikkiruoan kehittämissuunnitelmaa, jossa oli tarkoituksena räätälöidä espoolainen Yhteinen pöytä -malli hävikkiruoan ja ruoka-aputoiminnan ympärille.

20. Tunnistetaan julkisen sektorin sekä kauppa- ja ravintola-alan ruokahävikin virrat ja selvitetään niiden vähentämiskeinoja sekä hyödyntämisvaihtoehtoja kustannustehokkuus- ja ympäristönäkökulmista
Tunnistetaan yhteistyössä ruoka-alan toimijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa julkisen sektorin sekä kauppa- ja ravintola-alan merkittävimmät ruokahävikin virrat seudulla. Kehitetään suunnittelun tehostamisen ja menekin ennustamiseen käytettäviä menetelmiä ja työkaluja.
Selvitetään onko tarjolla nykyistä kannattavampia hyödyntämismahdollisuuksia hävikille ympäristö- ja kustannustehokkuusnäkökulmista, esimerkiksi voisiko ihmisille soveltumatonta ylijäämäruokaa käyttää eläinrehuksi tai lemmikkiruoaksi.

Kehitetään pääkaupunkiseudun ruokajärjestelmää

Urbaani viljely nostaa kaupungin ruokaturvaa ja parhaassa tapauksessa tuo monimuotoisuutta kaupunkiin. Pienet taskupuistot ja "syötävät puistot" luovat vihreämmän kaupunkikuvan, lisäävät naapuruston viihtyisyyttä ja luovat yhteisöllistä tilaa. Pienet puistot ja vihreät alueet parantavat hulevesien hallintaa ja tarjoavat viileitä paikkoja hellesäillä. Kuluttajalähtöiset ruoantuotantojärjestelmät palstaviljelystä kumppanuusmaatalousmalleihin mahdollistavat kuluttajien osallistumisen tuotantoon ja vaikuttamisen siihen, mistä ruoka tulee ja kuinka se on tuotettu. Omakohtainen kontakti ja osallisuus ruoantuotantoon ovat tutkitusti tekijöitä, jotka vahvistavat ymmärrystä ja arvostusta ruokaa kohtaan ja siten myötävaikuttavat vastuulliseen ja terveelliseen kulutuskäyttäytymiseen (mm. Smeds 2017).

Pääkaupunkiseudulla voidaan kasvattaa ruoantuotantoa edistämällä paikallisten ruokatoimijoiden yhteistyötä, urbaaneissa hukkatiloissa tapahtuvaa ammattimaista sisätilaviljelyä (vertikaaliviljely, ruokakontit jne.), peltomaiden monimuotoisuustyötä sekä kaupunkilaisten osallisuutta ruoantuotantoon. Myös pienimuotoinen eläintuotanto, kuten kanojen kasvatus, on mahdollista kaupunkiympäristössä.

21. Kehitetään seudun ruokajärjestelmää ja luodaan toimintasuunnitelma
Jatketaan Smart & Clean-säätiön Urban Food -hankkeessa aloitettua kestävän kaupunkiruoan ekosysteemin kehittämistyötä. Hahmotetaan ruokajärjestelmän kokonaiskuva ja luodaan yhteinen toimintasuunnitelma. Kootaan yhteen kaikki hyvät ideat ja verkostot (mm. Green City Farm -kestävän gastronomian osaamiskeskus, Vantaan ruokaklusteri, Uudenmaan ruoka -foodhub, Zero Food Waste ja Sustainable Meal -konseptit, Mission Zero Foodprint ja CircularHoodFood-hanke), Hyvinkään agroekologisen symbioosin malli). Tavoitellaan kokonaisuudessaan kestävää paikallista/alueellista ruokajärjestelmää, jossa panokset tulevat läheltä ja energia- ja ravinneomavaraisuus on korkea. Tehdään kehittämistyötä yhdessä mm. Uudenmaan liiton kanssa.
Seudullisessa ruokajärjestelmän arvioinnissa korostetaan alueen tärkeimpiä haasteita, jotka liittyvät ruoan tuotantoon, toimittamiseen ja jakeluun, sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon, sekä ruokaketjun hävikkiin ja jätteisiin. Selvitetään paikallisten viranomaisten, yksityisen sektorin ja yhdistysten ehdottamat tai jo toteuttamat ratkaisut näiden kysymysten ratkaisemiseksi.

22. Tehdään ruokaketju yhä näkyvämmäksi karttapalvelussa
Kehitetään edelleen karttapohjaisia palveluita lähiruoan tuottajista ja olemassa olevista ruokaklustereista pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla tukemaan lähiruoan suoramyyntiä yhteistyössä tuottajien verkostojen kanssa (mm. Uudenmaan Ruoka -foodhub ja aitojamakuja.fi).
Mahdollistetaan tehokas lähiruuan logistiikka sekä mahdollinen säilyttäminen, jotta toimitusketjun päästöt pysyvät hallinnassa.

23. Laaditaan opas urbaanin viljelyn hyödyistä
Maatilojen ulkopuolella kaupunkiympäristössä tapahtuva viljely tukee monimuotoisuutta, hiilivarastoja, ravinnekiertoa, ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä lisää omavaraisuutta ja monimuotoisuutta rakennetuissa ympäristössä. Toimenpiteessä laaditaan opas urbaanin viljelyn hyödyistä ja siitä miten esim. kaupungit, maanomistajat, viljelijät, taloyhtiöt ja/ tai yksityishenkilöt voivat turvata kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja millaisia säädöksiä aiheeseen liittyy. Esimerkiksi hiilivarastojen hoito otetaan vahvasti mukaan lähialueen peltomaiden hoitosuunnitelmien päivitystyöhön, lisätään pölyttäjäystävällisiä alueita ja huomioidaan sekä edelleen kehitetään monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita kaavoituksessa. Huomioidaan CircularHoodFood-hankkeen opit oppaan laadinnassa.