Kestävän kaupunkielämän ohjelma

Kestävän kaupunkielämän ohjelma on pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmasto- ja resurssiviisaussuunnitelmia täydentävä laaja seudullinen ohjelma. Sen taustalla on HSY:n strategian 2025 visio ”Yhdessä teemme maailman kestävimmän kaupunkiseudun”.

Ohjelman tarkoituksena on tukea pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmastotavoitteiden toteutumista sekä hillinnän että sopeutumisen osalta, tuoda kulutuksesta aiheutuvat päästöt ja niiden vähentäminen näkyvämmin mukaan kaupunkiseudun kestävän kehityksen työhön sekä vauhdittaa siirtymistä kiertotalouden periaatteiden mukaisiin ratkaisuihin. Ohjelman laatimisessa on otettu huomioon kaupunkien hiilineutraalius-, kiertotalous- ja sopeutumissuunnitelmat. Ohjelmatyötä on tehty yhtäaikaisesti Uudenmaan ilmastotiekartan toimenpidelinjausten laatimisen kanssa. Kansallisen ja EU-tason strategiatyöt ovat myös tärkeitä suunnannäyttäjiä ohjelmatyölle.

Tarve seudullisille kiertotalouden edistämisen toimenpiteille havaittiin Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian toteutumisen tarkastelun yhteydessä. Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa esitetään myös uusia toimenpiteitä ilmastonmuutokseen sopeutumiselle, kun vuosille 2012–2020 laadittujen Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian toimenpidelinjausten seuranta päättyy.

Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa esitetään 68 toimenpidettä kuuden painopistealueen alla. Nämä painopisteet ovat: kulutus, ruoka, jäte ja vesi, kaupunkisuunnittelu, rakentaminen sekä hyvinvointi. Toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää seudullista yhteistyötä julkisten organisaatioiden, yritysten, tutkimuslaitosten ja asukkaiden kanssa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kestävän kaupunkielämän ohjelman toteuttamisen aikajänne ulottuu vuoteen 2030.  Ohjelmassa ei ole mukana energiantuotantoon eikä liikenteeseen liittyviä toimenpiteitä, sillä näitä koskevia ilmastotavoitteita toteutetaan muuta kautta (kaupunkien ja energialaitosten omat ohjelmat, MAL-suunnittelu).

Ohjelma tuo kaupunkiseudun kestävyystarkasteluun uuden ulottuvuuden: kulutusperäisten päästöjen arvioinnin ja niihin vaikuttamisen. Nämä asukkaiden aiheuttamat välilliset päästöt – jotka tulevat esimerkiksi rakennustuotteiden ja kulutushyödykkeiden valmistuksesta, ruoantuotannosta ja matkailusta – muodostavat noin puolet suomalaisten kokonaishiilijalanjäljestä, mutta tietoa niistä on tuotettu toistaiseksi vähän. Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa ehdotetaan näiden kuluttamisen välillisten päästöjen arvioinnin käynnistämistä pääkaupunkiseudulla. Ohjelmassa ehdotetaan myös toimenpiteitä, joilla kulutuksesta johtuvia päästöjä voidaan alentaa erityisesti kiertotalouden keinoja edistämällä.

Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa esitetään muun muassa ilmastokestävään kaupunkisuunnitteluun sekä kiertotalouden ja muuttuvat sääolosuhteet huomioivaan rakentamiseen liittyviä toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden muotoilussa on hyödynnetty muun muassa laajojen EU-rahoitteisten hankkeiden (SMART-MR ja CIRCuIT) tuloksia.

HSY tulee toimimaan toimenpiteitä käynnistävänä ja seuraavana tahona, mutta monet toimenpiteet voidaan käynnistää myös ilman HSY:n osallistumista. Toimenpiteiden hankkeistamisessa voidaan hyödyntää sekä kansallisia että Euroopan unionin rahoituskanavia. Monet ohjelman toimenpiteet sopivat esimerkiksi koronapandemian takia myönnettäviin kestävän elvytyksen hankkeiden rahoitushakuihin. Ohjelman on tarkoitus olla elävä ja uudistuva dokumentti, joka tarjoaa mahdollisuuden seudullisen kestävyyden alustan ja verkoston luomiselle. Aikomuksena on, että ohjelma kehittyy ja uudistuu vuosien varrella toimintaympäristön muutosten mukaan, ja että ohjelmalla jalkautetaan ja skaalataan tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuloksia osaksi jatkuvia käytäntöjä.

Ohjelmaa valmisteltiin vuosina 2019–2021 laaja-alaisessa ja osallistavassa prosessissa yhdessä jäsenkaupunkien asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa.

Elämämme maapallolla on 2020-luvulla käännekohdassa. Tämän vuosikymmenen tekomme määrittävät sen, millainen ilmasto meillä on vuosisadan lopulla, ja pystymmekö pysäyttämään alati kiihtyvän luontokadon. Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC on muistuttanut, että ilmastokriisin ratkaisemiseksi tarvitsemme tekoja niin valtioiden, kaupunkien ja yritysten kuin yksittäisten ihmistenkin toimesta.

Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa esitetään pääkaupunkiseudulle toimenpiteitä, joilla voimme omalta osaltamme vauhdittaa siirtymistä kiertotalouteen, vähentää ilmakehää lämmittäviä päästöjä ja sopeutua muuttuvaan ilmastoon.

Pääkaupunkiseudun neljä kaupunkia muodostavat toiminnallisen kaupunkialueen, jossa ihmiset, ruoka, vesi, tavarat ja lopulta jätteet kulkevat joka hetki kaupunkien rajojen yli. Uusia kestävämpiä ratkaisuja on järkevää etsiä seudullisessa yhteistyössä. HSY:n yhtenä tehtävänä on edistää kaupunkiseudun ilmasto- ja kiertotaloustyötä tiedontuotannon, suunnittelun ja seurannan keinoin. Kestävän kaupunkielämän ohjelmaan on koottu laajan sidosryhmäyhteistyön perusteella tunnistettuja haasteita, joiden ratkaisemiseksi esitetään niin ikään yhteistyössä toteutettavia toimenpiteitä. Kiitämme kaikkia tähän työhön osallistuneita.

Ohjelman ei ole tarkoitus jäädä vain asiantuntijoiden työpöydille. Haluamme kannustaa pääkaupunkiseudun asukkaita kestävämpään elämään. Kulutusvalinnoillamme on merkitystä sekä paikallisesti että maailmanlaajuisesti ilmastovaikutusten ja luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kestävän kaupunkielämän ohjelma antaa meille työkaluja kestävämmän arjen rakentamiseen.

Pekka Hänninen
vs. toimitusjohtaja

Irma Karjalainen
tulosaluejohtaja

Kaupunkien rooli ilmastokriisin ratkaisussa on merkittävä. Euroopan unionin alueella 75 % ihmisistä asuu kaupunkiseuduilla (The World Bank 2019), jolloin myös huomattava osuus päästöistä syntyy kaupunkilaisten energian- ja liikkumistarpeen täyttämisestä ja luonnonvarojen käytöstä. Kaupungistuminen ja kaupunkien kasvu ovat jatkuvia trendejä, jotka tulee huomioida päästömallinnuksissa. Kaupungeilla on kuitenkin myös taloudellista, institutionaalista ja kulttuurillista valtaa ajaa muutosta. Kaupungit ja paikallishallinnot ovatkin asettaneet itselleen entistä vaikuttavampia ilmastotavoitteita, ja päästövähennyskeinojen käyttöönottaminen on usein ketterämpää kuin kansalliselta tasolta tuleva ohjaus.

Kaupunkialueet ovat myös haavoittuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja nämä vaikutukset näkyvät myös pääkaupunkiseudulla. Vaikka kasvihuonekaasupäästöt pystyttäisiin pysäyttämään nyt täysin, osa ilmastonmuutoksen seurauksista on väistämättömiä. Ilmaston lämpenemisellä on monimuotoisia suoria ja välillisiä seurauksia, jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa suurta inhimillistä ja taloudellista haittaa, mikäli emme muuta suunnittelu- ja toimintatapojamme.

Ilmastonmuutoksen ohella luonnon monimuotoisuuden väheneminen on suuri haaste. Rakennettu ympäristö valtaa tilaa luonnonympäristöiltä. Ongelmana on erityisesti metsien ja muiden viheralueiden pirstaloituminen, mikä pienentää kasvi- ja eläinlajien elinympäristöjä ja vaikeuttaa elinvoimaisten populaatioiden säilymistä alueilla. Asukkaiden kulutusvalinnoilla on myös merkitystä maailmanlaajuisesti luonnon monimuotoisuuden kannalta, kun kulutamme muualla valmistettuja tavaroita ja ruokaa.

Suomi on sitoutunut muiden Yhdistyneiden kansakuntien (YK-) jäsenmaiden lailla Kestävän kehityksen toimintaohjelman (Agenda 2030) toteuttamiseen. Agenda 2030-ohjelman keskiössä on 17 kestävän kehityksen päätavoitetta (Sustainable Development Goals eli SDGs) (Suomen YK-liitto 2020). Vaikka Suomi sijoittuu kansainvälisessä SDG Index-pisteytyksessä kolmen kärkeen, maamme nykyistä kestävän kehityksen tilaa ja politiikkaa arvioivan POLKU2030-hankkeen mukaan Suomen suurimmat haasteet kestävän kehityksen tavoittelussa liittyvät ilmastonmuutokseen, ympäristön tilaan ja kulutukseen sekä yhteiskunnan eriarvoistumiseen (Berg ym. 2019).

Kulutustottumusten ja elämäntapojen muutokset ovat ratkaisevassa asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa (Lettenmeier ym. 2019, Ilmastopaneeli 2020). Vuonna 2015 Pariisissa solmitun ilmastosopimuksen mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi – ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi enintään 1,5 asteeseen – elämäntapojemme hiilijalanjälkeä on leikattava jopa yli 70 % vuoteen 2030 ja 90 % vuoteen 2050 mennessä. 1,5 asteen ilmastotavoitteen mukaisiin elämäntapoihin sisältyy olennaisesti liha- ja maitotuotteiden kulutuksen, fossiilienergian ja yksityisautoilun vähentäminen. Elämäntapojen muuttaminen ei ole yksin yksilöiden henkilökohtaisten valintojen vastuulla, vaan ne edellyttävät yhteisiä toimenpiteitä kaikilta toimijoilta, etenkin yksityiseltä sektorilta ja hallinnolta. 1,5 asteen elämäntapojen mukainen elämä ei myöskään yksin riitä; tarvitaan sekä vastuullista kansalaisuutta että yhteiskunnallisia ilmastotoimia.

Kiertotalouteen siirtymistä pidetään merkittävänä ratkaisuna kestävyyshaasteille ja tärkeänä strategiana edistää vähähiilistä yhteiskuntaa. Kiertotalouden toteuttamisen on tunnistettu tuottavan kaupungeissa suuria taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöhyötyjä, ja se on linjassa useiden SDG-tavoitteiden kanssa (Ellen MacArthur Foundation 2017).

Näiden haasteiden ja ratkaisujen inspiroimana Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY (2020a) on asettanut strategiassaan vuosille 2019–2025 vision ”Yhdessä teemme maailman kestävimmän kaupunkiseudun”. Tämän vision pohjalta HSY:n hallitus päätti käynnistää Kestävän kaupunkielämän ohjelman valmistelun loppuvuonna 2018. Ohjelman tarkoituksena on:

• tukea pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmastotavoitteiden toteutumista sekä hillinnän että sopeutumisen osalta,
• tuoda kulutuksesta aiheutuvat päästöt ja niiden vähentäminen näkyvämmin mukaan kaupunkiseudun kestävän kehityksen työhön, sekä
• vauhdittaa siirtymistä kiertotalouden periaatteiden mukaisiin ratkaisuihin.

Ilmastopäästöjen vähentäminen tukee samalla ilmanlaadun paranemista ilmanlaatua heikentävien päästöjen vähentyessä. Monilla päästöjä vähentävillä toimilla, kuten kasvispainotteisella ruokavaliolla ja kestävillä liikkumismuodoilla on myös paljon myönteisiä terveysvaikutuksia.

Kestävän kaupunkielämän ohjelma tukee ilmastotavoitteiden toteutumista ja kiertotalouteen siirtymisen vauhdittamista kiinnittämällä huomion kaupunkien rajat ylittävään työhön. Ohjelmaan on sen vuoksi valittu toimenpiteitä, jotka täydentävät kaupunkien omia ilmasto- ja resurssiviisausohjelmia ja, joilla ilmastotavoitteita ja kiertotaloutta voidaan edistää seudullisessa yhteistyössä. Tällä yhteistyöllä mahdollistetaan kaupunkien suunnittelemien ja toteuttamien ilmastotoimenpiteiden vaikuttavuuden parantaminen ja tukeminen. Ohjelman tavoitteena on myös myötävaikuttaa Uudenmaan maakunnan ja kansallisen tason hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseen.

Ohjelma keskittyy kestävyyden vahvistamiseen erityisesti ilmasto- ja ympäristönäkökulmista, mutta ohjelman toimenpiteillä tuetaan myös sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 (YTV 2007) laadittiin Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten sekä HSY:tä edeltäneen YTV:n yhteistyönä jo vuonna 2007 ja hyväksyttiin vuonna 2008. Ilmastonmuutoksen hillitseminen linjattiin siinä keskeiseksi osaksi pääkaupunkiseudun kaupunkien suunnittelua ja päätöksentekoa. Tavoitteeksi asetettiin asukasta kohti syntyvien ilmastopäästöjen vähentäminen 39 %:lla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoitti nykyisellä laskentamenetelmällä päästöjen vähentämistä 6,9 hiilidioksidiekvivalenttitonnista (t CO2-ekv.) 4,2 tonniin CO2-ekv. Liikennesektorille sovittiin erilliseksi tavoitteeksi 20 % päästövähennys asukaskohtaisista päästöistä. Yhteisen pääkaupunkiseudun ilmastostrategian hyväksymisen jälkeen kaupungit laativat tarkennettuja kaupunkikohtaisia strategioita ja toimintaohjelmia alueilleen.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian toteutumista tarkasteltaessa vuosikymmen myöhemmin todettiin, että ilmastopäästöjen määrä kääntyi vuoden 2007 jälkeen selvään laskuun kaikissa neljässä kaupungissa, ja asukaskohtaisten päästöjen vähennystavoite saavutettiin jo vuonna 2015 (HSY 2018). Vähenemä johtui erityisesti kulutussähkön päästöjen laskusta, sillä sähkön ominaispäästöt Suomessa ovat laskeneet vastaavalla ajanjaksolla merkittävästi. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla lämmityksestä ja liikenteestä aiheutuvien päästöjen lasku on ollut hitaampaa.

Helsinki, Espoo ja Vantaa olivat mukana perustamassa ”kuutoskaupunkien”, eli Suomen kuuden suurimman kaupungin kaupunginjohtajien ilmastoverkostoa vuonna 2011 ja sitoutuivat sen myötä lisäämään uusiutuvan energian osuutta ja parantamaan energiatehokkuutta. Helsinki, Espoo ja Vantaa olivat jo sitä ennen liittyneet EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimukseen (Covenant of Mayors for Climate & Energy). Ilmastotavoitteita kiristettiin uuden ilmastotiedon sekä kansainvälisten verrokkikaupunkien esimerkkien myötä, ja kaupungit asettivat omia, seudun yhteistä ilmastostrategiaa tiukempia päästövähennystavoitteita.

Vuoden 2017 kuntavaalien jälkeen pääkaupunkiseudun hiilineutraaliustavoitteita aikaistettiin. Helsinki ja Kauniainen linjasivat kaupunkistrategioissaan olevansa hiilineutraaleja vuonna 2035, Espoo ja Vantaa jo vuonna 2030 (taulukko 1 ja tietolaatikko 1). Kaupungit ryhtyivät valmistelemaan toimenpideohjelmiaan hiilineutraaliuteen. Uudenmaan maakunta lähti myös tavoittelemaan hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Suomen kansallinen hiilineutraaliustavoite on linjassa näiden kanssa. Alleviivaten ilmastotoimien kiireellisyyttä, Helsingin kaupunki julisti ilmastohätätilan – ensimmäisenä kaupunkina Suomessa – syyskuussa 2020 (Helsingin kaupunki 2020a).

Tietolaatikko 1. Ilmastopäästöt, suorat ja epäsuorat päästöt ja hiilineutraalius

Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit ovat sitoutuneet omissa kaupunkistrategioissaan olemaan hiilineutraaleita vuonna 2030 tai 2035. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan tilaa, missä alueella syntyvät päästöt ja erilaiset hiiltä sitovat mekanismit ovat yhtä suuret. Tavoitteen mukaisia päästöjä laskettaessa tarkastellaan kaupungin alueella tapahtuvia, niin sanottuja suoria päästöjä: kaukolämmön kulutuksen, liikenteen, teollisuuden, maatalouden ja jäte- ja vesihuollon päästöjä sekä sähkönkulutuksesta laskettavia päästöjä (kuva 1). Näistä aiheutuvat ilmastopäästöt olivat pääkaupunkiseudulla vuonna 2019 noin 4 t CO2-ekv. per asukas (HSY 2020b).

Suorien päästöjen seuranta kattaa kuitenkin vain osan kaupunkilaisten hiilijalanjäljestä, sillä merkittävä osa pääkaupunkiseudun kulutuksen, kuten elintarvikkeiden, tavaroiden ja matkustamisen, kasvihuonekaasupäästöistä muodostuu alueen ulkopuolella. Näiden epäsuorien, kulutushyödykkeisiin sitoutuneiden välillisten päästöjen huomioiminen voi nostaa pääkaupunkiseudun asukaskohtaiset päästöt yli kaksinkertaisiksi, sillä Suomen kotitalouksien keskimääräisen hiilijalanjäljen on laskettu olevan noin 11 t CO2-ekv. asukasta kohden. Kotitalouksien osuus Suomen kulutusperusteisista päästöistä on noin 66 % (vuonna 2015). Kulutusperäisten päästöjen on arveltu olevan kasvussa, sillä epäsuorat päästöt ovat usein sidoksissa käytettävissä oleviin tuloihin ja kulutusmahdollisuuksiin. (Heinonen & Junnila 2012, Nissinen & Savolainen 2019.)

‍

HSY laskee ja raportoi vuosittain pääkaupunkiseudun sekä Helsingin, Espoon, Vantaa ja Kauniaisten kaupunkikohtaiset ilmastopäästöt. Kasvihuonekaasupäästöjen laskenta ja seuranta toteutetaan HSY:n ja kaupunkien yhdessä kehittämän päästölaskentamallin mukaisesti, ja se on ollut käytössä vuodesta 2007. Monien vastaavien kaupunkikohtaisten menetelmien tapaan laskenta perustuu Global Protocol for Community-Scale Greenhouse Gas Emission Inventories (GPC)-päästölaskennan standardiin (WRI, C40 & ICLEI 2014) ja keskittyy erityisesti kaupunkialueen sisäpuolella tapahtuvien toimintojen energiankulutukseen ja niistä aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Tarkasteltavina ilmastopäästöjä aiheuttavina sektoreina ovat rakennusten lämmitys, sähkönkulutus, liikenne, jätteiden ja jäteveden käsittely, maatalous, työkoneet ja teollisuus. Kansainvälisen päästölaskennan viitekehyksen näkökulmasta tarkastelu vastaa niin sanottua Scope 1- ja Scope 2- osa-alueet kattavaa tarkastelua, joten esimerkiksi ruuantuotannon ja kulutushyödykkeiden valmistamisen aiheuttamia välillisiä päästöjä (Scope 3) ei huomioida (kuva 2).

Ilmaston nopean lämpenemisen lisäksi maapalloa uhkaa sen kantokyvyn ylittäminen, sillä tällä hetkellä kulutamme luonnonvaroja enemmän kuin niitä syntyy. Kiertotalouteen siirtymistä pidetään yhtenä välttämättömänä keinona sekä kantokyvyn säilyttämisessä että ilmastonmuutoksen hillinnässä (Sitra 2019a) (katso tietolaatikko 2).

EU:n näkemyksen mukaan täydelliseen kiertotalouteen siirtyminen on edellytys sille, että vuoteen 2050 mennessä voidaan saavuttaa ilmastoneutraalius, suojella riittävästi luonnonympäristöjä ja vahvistaa talouden kilpailukykyä. Puolet kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja yli 90 % biologisen monimuotoisuuden vähenemisestä aiheutuu luonnonvarojen talteenotosta ja jalostuksesta. (Euroopan komissio 2020.) Ympäristöministeriön selvityksen mukaan on mahdollista samanaikaisesti sekä vähentää ilmastopäästöjä että turvata luonnon monimuotoisuutta mm. parantamalla materiaalitehokkuutta, optimoimalla materiaalikäyttöä ja lisäämällä tuotteiden uudelleenkäyttöä (Ruokamo ym. 2021).

Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä vahvistaa huhtikuussa 2021 tehty valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta vuoteen 2035. Ehdotuksessa kiertotalouden strategiseksi ohjelmaksi ehdotetaan tavoitteita luonnonvarojen käytölle ja toimenpiteitä, joilla hiilineutraalista kiertotalousyhteiskunnasta tulee talouden kestävä perusta vuonna 2035 (Valtioneuvosto 2021, katso myös liite 1).

Koska kiertotalous on yhteiskuntaa läpileikkaava toimintatapa, tarvitaan sen käyttöönottoon yhteistyötä niin julkisen sektorin, yritysten kuin kuluttajienkin välillä. Kiertotalouteen nojaava kaupunkikehitys on haaste, jonka saavuttaminen edellyttää poliittisten päätösten, investointien ja teknologisen kehityksen hyödyntämisen ohella monia uudenlaisia toimintatapoja yhdyskuntien palveluiden toteuttamisessa. Tällaiset uudet toimintamallit on perusteltua ottaa käyttöön kattavasti koko pääkaupunkiseudulla, sillä metropolialueen sisällä merkittävästi toisistaan poikkeavista käytännöistä tai hallinnollisista kriteereistä aiheutuisi todennäköisesti turhia, kestävää liiketoimintaa ja kuluttamista hidastavia ristiriitoja. Jakamistalous linkittyy läheisesti kiertotalouteen; uusien tavaroiden ja tuotteiden ostamisen ja omistamisen sijaan painotetaan tuotteiden ja tilojen jakamista ja tehokasta käyttöä.

Materiaalien kierron tehostamisella systeemin joka vaiheessa mahdollistetaan neitseellisten raaka-aineiden käytön vähentäminen (kuva 3), mutta harva raaka-aine kuitenkaan kestää kierrossa loputtomasti. Siksi tarvitaan myös kulutuksen kohtuullistamista ja ihmisten kokeman hyvinvoinnin varmistamista muilla kuin tavaroiden ja kuormittavimpien palveluiden kuluttamisen keinoin. Tämä vaatii muutoksia myös hyvinvoinnin mittaamisen vallitseviin käytäntöihin, jotka perustuvat pääosin kuluttamisesta johtuvaan talouskasvuun.

Yhteiskunnan digitalisoituminen ja sähköistyminen mahdollistavat monella sektorilla turhaa materiaalien kulutusta. Samalla ne kasvattavat palvelinkapasiteetin, elektronisten laitteiden, akkujen ja niiden vaatimien jalometallien kysyntää sekä muuttavat yhteiskuntaa riippuvaisemmaksi sähköverkosta ja dataliikenteen toimivuudesta, mikä on tärkeää huomioida systeemisessä muutoksessa.

Hiilineutraaliin kiertotalouteen siirtymiseen voi liittyä sosiaalisen kestävyyden riskejä. Reilun ja hyvinvointia edistävän siirtymisen tulee perustua yhdenvertaisuuteen ja taata muun muassa toimeentulo, sosiaali- ja terveyspalvelut ja turvallisuus. Sen tulee myös sisältää resurssien ja mahdollisuuksien oikeudenmukaisen jakautumisen. (Motiva 2020.) Materiaalien kiertoon perustuva talous luo kuitenkin paitsi taloudellista, myös sosiaalista muutoskestävyyttä yllättävän pandemiakriisin kaltaisissa tilanteissa. Konkreettisia esimerkkejä sosiaalisestikin pääkaupunkiseutua hyödyttävistä kiertotalousratkaisuista ovat mm. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus, Uusix-verstaat ja Pakilan työkeskus.

‍

Tietolaatikko 2. Kantokyky, kiertotalous ja jakamistalous

Maapallon kantokyky on luonnonvarojen käytön aiheuttaman rasituksen yläraja, jonka ylittyessä on seurauksena ympäristötuhoja, jotka heijastuvat nopeasti myös omaan hyvinvointiimme ja elinkeinoihimme (Sitra 2019a).

Kiertotalouden tavoitteena on säilyttää materiaalien arvo taloudessa mahdollisimman pitkään. Kiertotaloudessa käytetään mahdollisimman vähän neitseellisiä raaka-aineita, joiden hävikki ja haitalliset ympäristövaikutukset kierron eri vaiheissa minimoidaan. Kiertotalouden vastakohta on lineaarinen ja materiaaleja tuhlaava talousmalli, jossa otetaan jatkuvasti käyttöön neitseellisiä materiaaleja. Ne jalostetaan tuotteiksi ja tavaroiksi, kulutetaan ja lopuksi hävitetään. (Tikkanen ym. 2018.) Kiertotalous edistää talouskasvun ja luonnonvarojen ylikulutuksen välistä irtikytkentää (Sitra 2019a).

Jakamistalous on uusi taloudellinen ajattelutapa, jossa mahdollisuus käyttää tavaroita ja palveluita on tärkeämpää kuin niiden omistaminen. Erilaiset digitaaliset alustat ja sovellukset mahdollistavat sen toteuttamista käytännössä. On tarpeellista huomioida, ettei kaikki jakamistalous ole kiertotaloutta, ja että jakamistalous toteuttaa kiertotaloutta edistäessään resurssien viisaampaa käyttöä ja vähentää neitseellisten raaka-aineiden ja uusien tuotteiden tarvetta. (Sitra 2019a.) Jakamistalous ei aina välttämättä myöskään edistä kestävää kehitystä; kuntien mekanismien ja roolien tunnistaminen jakamistalouden ohjaamisessa on tärkeää kestävyystavoitteiden edistämiseksi (Voytenko Palgan ym. 2021).

Kestävä kaupunkielämä ei ole vain päästöjen leikkaamista ja vähähiilisten elämäntapojen edistämistä. Siihen sisältyy myös ilmaston lämpenemiseen liittyvä tekninen ja teknologinen sekä psyykkinen joustavuus ja toimintakyvyn säilyttäminen muutosten keskellä. Tätä joustavuutta kutsutaan resilienssiksi tai ilmastokestävyydeksi, ja sitä voidaan lisätä ilmastonmuutokseen sopeutumisen keinoin (tietolaatikko 3). Ilmastokestävyyden lisääminen on yhä tärkeämpää, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo Suomessa ja pääkaupunkiseudulla.

Pääkaupunkiseudulle on laadittu vuonna 2016 katsaus, johon on koottu tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista IPCC:n eli hallitustenvälisen ilmastopaneelin viidenteen arviointiraporttiin perustuen (Mäkelä ym. 2016). Sen mukaan pääkaupunkiseudun ilmasto lämpenee kaikkina vuodenaikoina, ja lämpeneminen on suurempaa talvikuukausina kuin kesällä. Mikäli päästöjen hillinnässä onnistutaan tyydyttävästi, vuoteen 2100 mennessä tammikuun keskilämpötila on arvioiden mukaan reilut viisi astetta nykyistä korkeampi. Heinäkuussa ero tulee olemaan noin 3°C. Viime vuosi Suomessa oli lähes asteen tavanomaista lämpimämpi (Ilmatieteen laitos 2020).

Pääkaupunkiseudulle laadittiin yhteinen ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia vuonna 2012 (HSY 2012b). Strategia keskittyi kaupunkiseudun ja sektori- tai hallintorajat ylittäviin sopeutumisen toimenpiteisiin aikavälillä 2012–2020.

Strategian visiona oli "ilmastonkestävä kaupunki – tulevaisuus rakennetaan nyt". Sen tavoitteena oli seudun asukkaiden hyvinvoinnin ja kaupunkien toiminnan turvaaminen muuttuvissa olosuhteissa. Strategiassa sovittiin pääkaupunkiseudulle seuraavat sopeutumisen lähtökohdat ja linjaukset, jotka kuvaavat edelleen hyvin kaupunkien tahtotilaa sopeutumisen suunnittelussa:

• Ilmastonmuutoksen hillintä on seudulla ensisijaista. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutuminen ja varautuminen ovat myös välttämättömiä. Hillinnän ja sopeutumisen toimet tulee sovittaa yhteen.
• Ilmastonmuutokseen sopeutuminen otetaan keskeiseksi lähtökohdaksi yhdyskuntien suunnittelussa, rakentamisen ohjauksessa ja teknisten verkostojen kehittämisessä.
• Pääkaupunkiseutu on edelläkävijä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.
• Julkinen sektori on aloitteellinen sidosryhmien yhteistyön rakentamisessa ja organisaatioiden yhteisen ilmasto-osaamisen vahvistamisessa.
• Kaupungit ja kuntayhtymät jakavat tietoa ilmastonmuutokseen varautumiseen liittyvistä hyvistä käytännöistä.
• Ilmastonmuutoksesta aiheutuvat toiminnalliset riskit otetaan huomioon kaupunkien varautumisstrategioissa.
• Julkinen sektori edistää sopeutumiseen liittyvää tutkimusta tietopohjan täydentämiseksi.

HSY on seurannut vuosittain sopeutumisstrategian toteutumista. Sopeutumistarpeen ja sopeutumistoimien vaikuttavuuden ymmärtämiseksi pääkaupunkiseudulle on myös kehitetty sopeutumisen indikaattoreita. Vuoden 2019 seurantaraportissa (HSY 2020c) todettiin, että strategian toimenpidelinjaukset ovat toteutuneet pääosin hyvin ja ilmaston lämpeneminen ja tulevaisuuden ilmastoriskit huomioidaan koko ajan paremmin pääkaupunkiseudun suunnittelussa ja kaupunkien kasvaessa. Erityisesti hulevesien hallintaan ja helteisiin varautumiseen on kiinnitetty enemmän huomiota viime aikoina.

Pääkaupunkiseudulla ollaan monin paikoin edelläkävijöitä ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimissa verrattuna muuhun Suomeen. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat jo tehneet tai ovat tekemässä kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelman tai sitä vastaavat suunnitelmat osana EU:n kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimusta. Toimintasuunnitelmaan sisältyvät ilmastonmuutoksen riskien ja haavoittuvuuksien kartoitus sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen toimenpiteet.

Sopeutumisen suunnittelu alkaa ilmastoriskien tunnistamisesta ja haavoittuvuuksien arvioinnista. Pääkaupunkiseudun kaupungeista Espoo on tunnistanut merkittävimmiksi riskeiksi äärimmäisen kuumuuden, tulvat ja rankkasateet (Sjöblom ym. 2019). Helsingin ilmastoriskit ovat samankaltaisia ja kaupunki nostaa esille myös kovat tuulet ja kuivuuden (Helsingin kaupunki 2018).

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen edellyttää kaikkien kaupunkien toimialojen ja hallintotasojen yhteistyötä. Muuttuva ilmasto ja sen vaikutukset asettavat haasteen suunnittelujärjestelmille. Ne on siis huomioitava kaupunkisuunnittelusta ja rakentamisesta sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen. Viherrakenteilla on tärkeä merkitys yhdyskuntien ilmastokestävyydessä: ne auttavat hulevesien hallinnassa ja hellesuojelussa. Suunnittelu ja kehittäminen edellyttävät myös edelleen sekä uuden tiedon keräämistä lämpenemisen vaikutuksista, haavoittuvuuksista ja sopeutumiskykyä parantavista tekijöistä, että parempia ilmastokestävyyden työkaluja päätöksenteon tueksi.

‍

Tietolaatikko 3. Ilmastonmuutokseen sopeutuminen, resilienssi ja ilmastokestävyys

Ilmastonmuutokseen sopeutumisella yleisesti tarkoitetaan keinoja ja tapoja, joilla voidaan varautua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja vähentää yhteiskunnan ja ympäristön haavoittuvuutta niille. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muutoksia sään ääri-ilmiöiden esiintymisessä sekä muuttaa olosuhteita suoraan ja välillisesti pidemmällä aikavälillä. Sopeutumistoimilla vähennetään näistä muutoksista aiheutuvia haittoja ja edistetään ihmisten, yhteiskunnan toimintojen ja ympäristön toimintakykyä (HSY 2020d). Tässä yhteydessä voidaan tehdä jaottelu varautumisen ja sopeutumisen välillä: varautumisella viitataan sään ääri-ilmiöistä aiheutuvien vahinkojen vähentämiseen (lyhyt aikaväli) ja sopeutumisella yhteiskunnan, yksilöiden ja infrastruktuurin aktiivista mukautumista ilmaston lämpenemiseen niin, ettei siitä koidu negatiivisia vaikutuksia.

Kaupunkiympäristössä resilienssi voidaan määritellä kaupunkien (ja sen yksilöiden, yhteisöjen, instituutioiden, yritysten ja järjestelmien) kykyä tai kapasiteettia selvitä, sopeutua ja menestyä huolimatta siitä millaisia kroonisia stressejä tai akuutteja shokkeja ne kohtaavat (100 Resilient Cities n.d. viitattu lähteessä Fastenrath ym. 2019). Ilmastoresilienssi tai -kestävyys liittyy siten erityisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamien shokkien ja stressien sopeutumiskykyyn.

Luontopohjaiset ratkaisut voivat tuoda monihyötyisiä keinoja vastata ilmastonmuutoksen ja esimerkiksi nopean kaupungistumisen aiheuttamiin haasteisiin (tietolaatikko 4 ja 5). Niillä voidaan edistää kestävää kaupungistumista, ennallistaa ekosysteemejä, hillitä ilmastonmuutosta sekä kehittää siihen sopeutumista ja parantaa ilmastoriskien hallintaa (Euroopan komissio 2015). Luonnon inspiroimat tai niihin tukeutuvat ratkaisut ovat keskeisessä roolissa sopeutumisen toimenpidevalikoimassa – niihin perustuvaa lähestymistapaa on sovellettu Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutoksen sopeutumisen strategiassa (HSY 2012b) ja niihin perustuvia toimenpiteitä on mukana myös tässä ohjelmassa.

‍

Tietolaatikko 4. Luontopohjaiset ratkaisut

Luontopohjaiset ratkaisut ovat luonnosta inspiraatiota ottavia tai siihen tukeutuvia yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuja. Niiden tavoitteena on kokonaisratkaisut ja tulevaisuuden hyödyt, jotka yhdistävät ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden. Eroina tekniikkaa painottaviin ratkaisuihin on luontopohjaisten ratkaisujen monihyötyisyys, luonnonvarojen suojeleminen tai lisääminen, mukautuminen vallitseviin olosuhteisiin ja alueen kokonaisresilienssin lisääminen. Hyvin suunnitellut luontopohjaiset ratkaisut edistävät kestävää kehitystä, parantavat kaupunkilaisten hyvinvointia sekä lisäävät kaupunkien turvallisuutta, viihtyisyyttä ja vetovoimaisuutta; ne myös parantavat kaupunkirakenteen kykyä sopeutua muutoksiin. Esimerkkejä kaupungeissa toteutettavista luontopohjaisista ratkaisuja ovat monimuotoiset puistoalueet metsineen, niittyineen ja ketoineen, rakennetut hulevesikosteikot, tulvametsät, ennallistetut puronvarret sekä viherseinät ja -katot, ja kaupunkiviljelylaarit. (Paloniemi ym. 2019a.)

Tietolaatikko 5. Vihreä infrastruktuuri ja viherrakenne

Ohjelman toimenpiteissä puhutaan viher- tai vihreästä infrastruktuurista ja viherrakenteesta. Vihreä infrastruktuuri on strategisesti suunniteltu verkosto, johon kuuluu sekä luonnollisia että ihmisen luomia fyysisiä luonnon elementtejä kuten viheralueita, pihojen kasvullisia osia ja vesialueita. Se on suunniteltu tuottamaan erilaisia ekosysteemipalveluja (luonnon tarjoamia aineellisia ja aineettomia palveluja kuten ravinto, puhdas vesi ja ilma, ja virkistys). Viherrakenne on taas kaikista kasvullisista osista ja niiden välisistä viheryhteyksistä muodostuva verkosto, joka on osa yhdyskuntarakennetta. Näihin molempiin määritelmiin sisällytetään mukaan vesiympäristöt (nk. sini-infra tai -rakenne). (ViherKARA-verkosto 2013, Paloniemi ym. 2019b.)

HSY:n ydintoimintaa on tuottaa kunnallisia vesihuollon ja jätehuollon palveluja sekä tietoa pääkaupunkiseudusta ja ympäristöstä. Kuntayhtymän tavoitteena on parantaa sekä omaa että koko Helsingin seudun materiaali- ja energiatehokkuutta sekä materiaalivirtojen hyödyntämistä (kuva 4). HSY on siten luontevasti seudullisen yhteistyön rakentaja ilmasto- ja kiertotaloustyössä. Ilmastotyötä tehdään verkostoissa Helsingin, Espoon, Vantaan, Kauniaisten kaupunkien, kuntayhtymä HSL:n sekä maakunnallisten toimijoiden Uudenmaan liiton ja Uudenmaan ELY-keskuksen kanssa.

Kestävän kaupunkielämän ohjelma toteuttaa osaltaan HSY:n strategian 2025 visiota ”Yhdessä teemme maailman kestävimmän kaupunkiseudun”. Ohjelman rooliin ja vaikuttavuuteen pääkaupunkiseudun ilmasto- ja ympäristöstrategiatyössä liittyy monta eri tekijää.

Pääkaupunkiseutu on 1,2 miljoonan asukkaan kasvava metropoli ja tarjoaa hyvän alustan kiertotalouden kokeiluille ja yritystoiminnalle. Toimijoiden rohkaisemiseksi on tärkeää, että pääkaupunkiseudun kaupungeilla on yhteinen näkemys ja tahtotila. Kaupunkien ilmasto-ohjelmien ja strategioiden toimenpiteitä vertailtaessa tämän ohjelman taustatyönä huomattiin, että ilmastonmuutokseen ja kiertotalouteen liittyviä toimenpiteitä sekä kestävän kaupungin periaatteita on linkitetty yhteen jo nykyisissä, kaupunkien omissa ilmasto-ohjelmissa ja strategioissa. Kestävän kaupunkielämän ohjelmatyön kautta voidaan tunnistaa ja koota yhteen tunnistetut ilmastotyön ja kiertotalouden uudet toimet kaupunkiseudulla.

Pääkaupunkiseutu on asukkaiden ja yritysten näkökulmasta yhteinen toiminnallinen alue. Sen sisällä ilmastopäästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tavoitteita ja kiertotalouden edistämisen toimia voidaan edistää kustannustehokkaasti ja sosiaalisesti kestävästi kaupunkien hallinnolliset rajat ylittävin toimenpitein. Ohjelmatyön avulla voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja tietoa hyödyntäen kunkin kaupungin vahvuuksia. Rakentamalla yhteisiä kehittämisverkostoja ja hankkeita voidaan motivoida eri toimijoita laajempaan ja vaikuttavampaan ilmasto- ja kiertotaloustyöhön, jossa kiinnitetään huomio entistä vahvemmin pääkaupunkiseudun kulutuksen epäsuoriin päästöihin ja asukkaiden kokonaishiilijalanjälkeen.

Ohjelma ottaa huomioon sekä kaupunkien hiilineutraalius- ja kiertotaloussuunnitelmat, sopeutumissuunnitelmat että Uudenmaan maakunnallisen ilmastotiekartan. Kansallisen ja EU-tason strategiatyöt ovat myös tärkeitä suunnannäyttäjiä ohjelmatyölle. Useat Kestävän kaupunkielämän ohjelman teemoista sisältyvät kaupunkien ohjelmiin ja tiekarttoihin. Ohjelmaan on koottu sellaisia toimenpiteitä, joissa seudullista yhteistyötä on tarpeen lisätä. Ohjelma siis keskittyy ns. lisäisiin toimiin ja täydentää muita kaupunki- ja seututason suunnitelmia. Olennaisimmat suunnitelmat ja ohjelmatyöt on tiivistetty liitteessä 1.

Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa tarkastellaan kestävyyttä eritoten ympäristö- ja ilmastonäkökulmasta, mutta ohjelma huomioi myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat. Esimerkiksi huolto- ja korjauspalveluita lisäämällä voidaan työllistää ihmisiä ja kestävä ruokajärjestelmä huomioi tuottajien taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin. Lisäämällä terveydenhuollon ammattilaisille suunnattua sopeutumisen tietoa pitkittyneissä hellejaksoissa, ja räätälöimällä ilmastonmuutokseen varautumisen ohjeistuksia maahanmuuttajille, voidaan suojella yhteiskunnan haavoittuvimpia ihmisiä.

Kestävän kaupunkielämän ohjelman valmistelussa korostuivat materiaalitehokkuuden edistäminen sekä ne ilmastotyön teemat, joiden edistäminen Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa (YTV 2007) ja sen vuonna 2012 tehdyssä tavoitteiden tarkistuksessa jäivät vähäisemmälle huomiolle. Valmistelun aikana ohjelmaan valikoituivat mukaan seuraavat painopistealueet: kulutus, ruoka, jäte ja vesi, kaupunkisuunnittelu, rakentaminen ja hyvinvointi. Luvussa 9 ja liitteessä 2 on kuvattu ohjelman valmisteluprosessia yksityiskohtaisemmin.

Ohjelmassa ei esitetä toimenpiteitä energiantuotannolle eikä liikennejärjestelmälle. Energiaan liittyvät toimenpiteet on sisällytetty kaupunki- ja laitoskohtaisiin suunnitelmiin, ja liikennejärjestelmäsuunnitteluun liittyvät kysymykset on rajattu pois, koska niitä ohjataan pääkaupunkiseutua laajemmalla Helsingin seudun kuntien yhteisellä strategisella maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitelmalla (MAL-suunnittelu) (HSL n.d.). MAL-työllä pyritään edistämään integroitua maankäytön ja liikkumisen suunnittelua sekä ohjaamaan vähähiilistä ja kestävää yhdyskuntarakennetta ja sitä tukevaa liikkumista. Kestävää liikkumista tukeva kaupunkisuunnittelu on kuitenkin ohjelman toimenpiteissä mukana jakamalla osaamista hiilineutraalien alueiden kehittämiseksi ja vastaamalla ilmastoviisaan kaupunkisuunnittelun uusiin tietotarpeisiin.

Kuva 5 tiivistää Kestävän kaupunkielämän ohjelman eri elementit, joita tarkastellaan alla tarkemmin.

Ohjelman päätarkoitukset ovat:

1. Tukea pääkaupunkiseudun kaupunkien ilmastotavoitteiden toteutumista sekä hillinnän että sopeutumisen osalta.

Kestävän kaupunkielämän ohjelma tukee kaupunkien ilmastotavoitteiden toteutumista ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen osalta siten, että se kiinnittää huomion seudulliseen, kaupunkien rajat ylittävään ilmastotyöhön yllä mainitun kuuden painopistealueen kautta. Kun ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista ja niihin liittyviä toimia tarkastellaan yhdessä, voidaan saavuttaa hyötyjä ja synergioita, joita yksitellen tarkasteltuna ei voitaisi saavuttaa.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030:n (YTV 2007) tilalle ovat tulleet kaupunkien omat ilmastonmuutoksen hillinnän strategiat ja -ohjelmat ja seudullisen strategian tavoitteita on kiristetty kaupunkitasoilla. Kestävän kaupunkielämän ohjelma tukee näitä kaupunkikohtaisia suunnitelmia ja tavoitteita, ja pyrkii voimistamaan niitä seudullisen yhteistyön kautta.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistämiseksi Kestävän kaupunkielämän ohjelma on seuraava seudullinen sopeutumisen suunnitelma nykyisen sopeutumisen strategian kauden päättyessä. Vuonna 2012 laaditun Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategian (HSY 2012b) toimenpiteet ulottuivat vuoteen 2020. Kestävän kaupunkielämän ohjelma esittää uusia seudullisia sopeutumisen toimenpiteitä, jotka tullaan toteuttamaan yhdessä kaupunkien ja muiden seudullisten toimijoiden kanssa.

Ilmastonmuutoksen hillintään liittyviä toimenpiteitä löytyy jokaisen painopisteen alla, kun taas sopeutumisen toimenpiteitä on ruokaan (luku 4), kaupunkisuunnitteluun (6), rakentamiseen (7) ja hyvinvointiin (8) keskittyvissä luvuissa.

2. Tuoda kulutuksesta aiheutuvat päästöt ja niiden vähentäminen näkyvämmin mukaan kaupunkiseudun kestävän kehityksen työhön.

Koska kaupunkien ilmastotavoitteet keskittyvät suorien päästöjen vähentämiseen, Kestävän kaupunkielämän ohjelman yhtenä tarkoituksena on laajentaa hiilineutraaliuteen tähtäävää kehitystä kääntämällä katse pääkaupunkiseudun kulutuksen epäsuoriin päästöihin ja kaupunkilaisten kokonaishiilijalanjälkeen. Ohjelman osana käynnistetään kulutusperäisten päästöjen laskenta ja seuranta. Sen myötä voidaan kulutuksen päästöjen vähentämistä kohdentaa tarkennetummin ja tehostaa pääkaupunkiseudulla tehtävää työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

‍3. Vauhdittaa siirtymistä kiertotalouden periaatteiden mukaisiin ratkaisuihin.

‍HSY on seurannut pääkaupunkiseudun jätevirtoja, tuottanut tietoa kotitalouksien kierrätysasteesta ja tehnyt selvityksiä muista tavoista mitata kiertotalouden kehittymistä seudullisella tasolla. Kiertotalouden kokonaisvaltaiseen mittaamiseen ja sen seurantaan liittyy kuitenkin paljon haasteita.

Kaupungit ovat tähän asti edistäneet kiertotaloutta osana omia ohjelmiaan (katso liite 1). Vaikka erilaisia kiertotalouteen tähtääviä hankkeita on myös toteutettu kaupunkien ja HSY:n yhteistyönä jo pitkään, on kaupunkiseudulta kuitenkin puuttunut seudun yhteinen kiertotalouteen tähtäävä visio, ohjelma tai tiekartta. Kestävän kaupunkielämän ohjelma on ensimmäinen yhteinen kiertotalousohjelma pääkaupunkiseudulle. Ohjelman toimenpiteet toteuttavat osaltaan EU:n uutta kiertotalouden suunnitelmaa (Euroopan komissio 2020), kansallista kiertotalouden edistämisohjelmaa (Valtioneuvosto 2021) ja Suomen kiertotalouden tiekarttaa 2.0 (Sitra 2019b). Lisäksi ohjelma tukee kaupunkien omia kiertotalouden strategioita (esitelty liitteessä 1).

Kiertotaloutta edistäviä toimenpiteitä löytyy kaikista muista paitsi hyvinvointia käsittelevästä luvusta (luvuista 3-7).

Kestävän kaupunkielämän ohjelma tarjoaa ehdotuksia toimenpiteistä, jotka voidaan toteuttaa seudullisessa yhteistyössä julkisten organisaatioiden, yritysten, tutkimuslaitosten ja asukkaiden kanssa seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kestävän kaupunkielämän ohjelman toteuttamisen aikajänne ulottuu vuoteen 2030.

Ohjelma sisältää 68 toimenpidettä kuuden painopistealueen alla. Niiden kautta tuodaan konkretiaa ohjelmaan. Ohjelmaluonnos ei tällä hetkellä sisällä toimenpiteiden toteuttavia tahoja, vaan toimenpiteille määritellään vastuu- ja yhteistyötahot sekä resursointi ohjelman hyväksymisen jälkeen (katso luku 10 toimenpiteiden rahoittamisesta). Ohjelman laajan ja läpileikkaavan luonteen vuoksi toimeenpano vaatii osallistamista ja yhteistyötä monilta eri toimialoilta, kuten ympäristö-, sosiaali- ja elinkeinopuolelta.

Ohjelman toteutumisen seurannalle luodaan avoin ja päivittyvä verkkosivutoteutus (katso luku 10). HSY:n roolin ja aseman huomioiden suurin osa toimenpiteistä on toimia, joissa HSY on tai voi olla mukana aktiivisena toimijana (toimenpide) ja, jotka ovat hankkeistettavissa. Osa taas on toimenpiteitä, joissa HSY:llä ei ole päätäntävaltaa vaan ehdottaa niitä kaupungeille ja muille seudullisille toimijoille käynnistettäväksi (linjaus). Tämä luokittelu on tehty rakentamista koskevissa toimenpiteissä (luku 7). Ohjelmassa on mukana myös sellaisia toimenpiteitä tai niiden osia, jotka eivät suorasti liity HSY:n toimintakenttään, mutta jotka osoittavat tarpeita tai puutteita seudullisen kestävän kaupunkielämän näkökulmasta, ovat vaikuttavia ja vievät pääkaupunkiseudun kehitystä haluttuun suuntaan.

Osaa ohjelman toimenpiteistä on jo lähdetty toteuttamaan Kestävän kaupunkielämän ohjelman valmistelun aikana sopivan hankeyhteistyön ja -rahoituksen avulla. Tästä esimerkkeinä ovat toimenpide 39 (Laaditaan uudet kiertotalousindikaattorit ja kehitetään jätetilastointia), joka käynnistyi huhtikuussa 2021 Uudenmaan liiton UKKE-rahoituksen mahdollistamana, ja toimenpide 47 Helsingin seudun maanpeiteaineiston (ent. seudullinen maanpeiteaineisto) kehittämisestä, joka on tällä hetkellä toteutuksessa maa- ja metsätalousministeriön hankerahoituksen turvin.

HSY on laatinut seuraavat visiot ja tavoitteet ohjelman painopisteille vuodelle 2030:

1. Kestävämpää kulutusta tietoa lisäämällä ja palveluja parantamalla

Visio: Pääkaupunkiseutulainen on valistunut, motivoitunut ja tietoinen kulutuksen ympäristövaikutuksista ja haluaa omalla toiminnallaan edistää kestävyyttä. HSY ja kaupungit toimivat hankinnoillaan kiertotalouden, kestävyyden ja vastuullisuuden suunnannäyttäjinä seudulla. Kaupungit toteuttavat kaupunkisuunnittelua kestävästi ja edistävät kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen keinoin kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa.

Tavoite: Edistetään kestävään kulutukseen ja kiertotalouteen siirtymistä kaupunkiseudulla tietoa lisäämällä ja palveluja parantamalla.

2. Syödään paremmin, vältetään hävikkiä

Visio: Pääkaupunkiseutulaiset syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua, maukasta ruokaa noudattaen esimerkiksi planetaarista ruokavaliota, mikä edistää sekä omaa terveyttä että maapallon hyvinvointia. Asukkaat arvostavat ruokaa, ja tiedostavat siihen liittyvät terveys- ja turvallisuusnäkökohdat sekä tuotannon vaatimat resurssit ja siitä aiheutuvat ympäristövaikutukset. Pääkaupunkiseudulla myös tuotetaan monipuolisesti ruokaa, mikä parantaa seudun ruokaturvaa, monipuolistaa maisemaa ja auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Tavoite: Puolitetaan ruoan haitalliset ympäristövaikutukset ilmastoon, vesistöön ja luonnon monimuotoisuuteen ja lisätään myönteisiä vaikutuksia yhdessä kuntien, asukkaiden ja seudun toimijoiden kanssa.

3. Mahdollistetaan kiertotaloutta innovatiivisen jäte- ja vesihuollon keinoin

Visio: Jätteitä syntyy vain vähän, ja se jäte, joka syntyy, lajitellaan tehokkaasti ja hyödynnetään parhailla mahdollisilla tavoilla. Vesihuolto toteutetaan energiatehokkaasti, vettä kulutetaan fiksusti ja ympäristövaikutukset minimoiden.

Tavoite: Kannustetaan tehokkaaseen jätteen lajitteluun, jotta yhdyskunta- ja kotitalousjätteen kierrätysasteet nousevat 60 %:iin, ja 60 % biojätteestä päätyy erilliskeräyksen kautta hyötykäyttöön. Vähennetään kotitalouksien sekajätteessä olevan muovin määrä puoleen vuoden 2018 tasosta. 

HSY aikoo saavuttaa nämä tavoitteet vuoteen 2025 mennessä.

4. Suunnitellaan hiilineutraali ja terveellinen kaupunki

Visio: Hiilineutraalius, kiertotalous ja kestävän elämän tavoittelu ovat kaupunkisuunnittelun kulmakiviä. Kasvavalla seudulla eletään kestävää, terveellistä ja turvallista arkea. Yhdyskuntarakenne on eheytynyt ja perustuu kestävän liikkumisen yhteyksiin. Kävely ja pyöräily sekä raideliikenteen ja muun joukkoliikenteen käyttö on houkuttelevaa ja sujuvaa. Asuminen on energiatehokasta ja rakennettu ympäristö tarjoaa hyvät olosuhteet käyttäjilleen huomioiden myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Palvelut perustuvat kestävään kuluttamiseen ja kiertotalouteen. Palvelurakenne on monipuolinen ja keskittynyt kestävän liikkumisen solmukohtiin. Peruspalvelut ovat helposti saavutettavissa kestävillä liikkumismuodoilla ja viheralue on turvallisen kävelymatkan päässä kaikille.

Tavoite: Hiilineutraalit ja toiminnallisesti sekoittuneet asuin- ja työpaikka-alueet toimivat esimerkkinä kaupunkiseudun kiertotalouden edistämisen sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen yhteensovittamisessa.

5. Rakentamisen kiertotaloustoimet ulottuvat maamassoista ja viherrakentamisesta talonrakentamiseen

Visio: Rakennuksia käytetään tilatehokkaasti ja energiataloudellisesti. Hyvä ylläpito pidentää rakennusten elinkaaria ja rakennusosat ja -materiaalit kiertävät tehokkaasti. Maamassat optimoidaan ja kierrätysmateriaalien käyttö rakentamisessa on arkipäivää. Toimivat ja kattavat viherrakenteet turvaavat luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden toiminnan.

Tavoite: Lisätään rakennusten käytönaikaista tehokkuutta ja toimivuutta sekä vahvistetaan kiertotaloutta tukevien toimien vaikuttavuutta aluerakentamisessa seudullisten linjausten ja yhteistyön kautta. 

6. Edistetään asukkaiden hyvinvointia muuttuvassa ilmastossa

Visio: Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat tietoisia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja he osaavat varautua niihin. Heillä on myös työkaluja lisätä psyykkistä joustavuutta muutosten keskellä. Ilmastonmuutoksen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksiin varaudutaan ja niitä hallitaan kaupunkiseudulla niin, että haavoittuvimmillekin ihmisryhmille taataan hyvä ja oikeudenmukainen elämä.

Tavoite: Edistetään asukkaiden hyvinvointia varautumalla ilmastonmuutoksen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksiin tekemällä yhteistyötä seudullisten toimijoiden kanssa.

Ohjelman toimenpiteiden toteuttamisen kautta tuotetaan näitä tuloksia:

• Projekteja: Tunnistetaan ja toteutetaan kestävää kaupunkielämää edistäviä hankkeita, joiden keskeisimmät tulokset skaalataan osaksi jatkuvaa toimintaa.
• Yhteistyön rakenteita: Luodaan ja vahvistetaan verkostoja ja muuta yhteistyötä.
• Suuntaviivoja: Määritellään seudulliset suuntaviivat tavoiteltavalle kehitykselle.
• Tiedontuotantoa: Tuotetaan tietoa tiedolla johtamisen ja tietopohjaisen päätöksenteon tueksi seudulla.

Seuraavat ohjelman luvut kertovat yksityiskohtaisemmin, miten ohjelman kolme päätarkoitusta toteutetaan ja nämä tulokset saavutetaan.

Maailmanlaajuinen koronaviruspandemia on vaikuttanut merkittävästi työssäkäynnin ja sosiaalisen kanssakäymisen käytäntöihin ja matkustamiseen. Pandemian aiheuttamat muutokset ovat olleet erityisen suuria kaupunkiseuduilla; suurin osa raportoiduista koronavirustartunnoista on todettu urbaaneilla alueilla (UNEP 2020). Toistaiseksi pandemian seuraukset ovat nähtävissä muun muassa talouden heikkenemisenä ja työttömyyden lisääntymisenä, sosiaalisena eristyneisyytenä ja ruokaketjun logistisina häiriöinä. Vaikka koronakriisin pitkäaikaisia vaikutuksia on haastava ennustaa, muutokset kuluttamisen ja liikkumisen tottumuksissa ovat yhteydessä moniin ihmisen toiminnan ympäristövaikutuksiin. Arvioiden mukaan esimerkiksi päivittäiset globaalit hiilidioksidipäästöt vuoden 2020 huhtikuun aikana olivat vähentyneet 17 % edellisvuoden tasosta ja vuoden 2020 päästöjen ennustetaan olevan 4–7 % pienempiä vuoteen 2019 verrattuna (Le Quéré ym. 2020).

Myös pääkaupunkiseudulla epidemian hallintatoimet vähensivät liikennettä ja energiankulutusta erityisesti kevään 2020 aikana, mutta ilmastopäästöjä pienentävä vaikutus on toistaiseksi arvioitu vähäiseksi (Viholainen ym. 2020). Liikennemäärien pieneneminen kuitenkin paransi ilmanlaatua merkittävästi. Pääkaupunkiseudulla ei ole ollut liikenteen pakokaasujen osalta yli 30-vuotisen mittaushistorian aikana yhtä pitkää puhdasta ilmanlaadun jaksoa kuin poikkeusaikana (HSY 2020e).

Poikkeuksellinen kevät 2020 vaikutti myös pääkaupunkiseudun jätejakeiden määriin. Jäteasemien kävijämäärät lisääntyivät kymmenillä tuhansilla, puutarhajätteen määrä kasvoi kolmanneksen, ja myös noutoruoka- ja verkkokauppaostosten yleistyminen näkyi muun muassa muovi- ja kartonkijätteen lisääntymisenä (HSY 2020f, Tiihonen 2020). Koronaepidemian huippuaikaan uudelleenkäyttökelpoisten tavaroiden vastaanottoa jouduttiin rajoittamaan Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksessa.

Pandemian globaalit ympäristövaikutukset ovat seurausta kriisin hallintaan tarkoitetuista rajoitteista eivätkä rinnastettavissa sellaisenaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävään työhön. Ne kuitenkin osoittavat, että suurilla yhteiskunnallisilla muutoksilla kasvihuonekaasupäästöt voidaan saada kääntymään laskusuuntaan nopeasti. Koronakriisin toipumisvaihe antaakin ainutlaatuisen mahdollisuuden samanaikaisesti elvyttää taloutta ja edistää ilmastotavoitteiden saavuttamista. Voimme samalla rohkaista vähemmän energiaa ja resursseja kuluttaviin elämäntapoihin, terveellisempien elinympäristöjen luomiseen ja yhteisöllisyyden lisäämiseen.

EU:ssa Suomi puoltaa pandemian aiheuttamien talousvaikutusten hallintaan ns. vihreää tai kestävää elvytystä, missä taloutta tukevia panostuksia kohdennetaan erityisesti kestävyystavoitteita tukeviin prosesseihin (Ympäristöministeriö 2020). Kaupungit ja kunnat ovat avainasemassa kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa ja siten myös kestävässä elpymisessä. Yhtenä esimerkkinä selkeästä otteesta pandemian jälkeiseen jälleenrakennukseen paikallisella tasolla on kansainvälisen C40-ilmastokaupunkiverkoston perustama Global Mayors COVID-19 Recovery Task Force-työryhmä. Se on julkaissut kaupunginjohtajien ohjelman, joka tähtää terveyttä edistävään, oikeudenmukaiseen ja kestävään toipumiseen pandemiasta (C40 2020).

Pääkaupunkiseudulla Kestävän kaupunkielämän ohjelma voi auttaa tunnistamaan kehityskohteita ja prosesseja, jotka vauhdittavat sekä alueen sisäisiä että valtakunnallisia kiertotalous-, hiilineutraalius- ja sopeutumisen tavoitteita. Ohjelman keskiössä oleva seudullinen yhteistyö on erityisen tärkeä voimavara tavoiteltaessa pitkäaikaisia vaikutuksia kiertotalouden, hiilineutraaliuden ja kestävän kulutuksen edistämisessä – seudullisen näkökulman huomioimalla mahdollisen kestävän elvytyksen vaikutus on mahdollista saada yksittäistä kaupunkia suuremmaksi ja panostukset tukevat kestävälle kaupunkielämälle välttämättömiä muutoksia metropolialueella. Epidemian voidaan nähdä korostavan entisestään ohjelmatyön tärkeyttä, koska sen toimenpiteet liittyvät monilta osin ihmisten ja ekologisen ympäristön väliseen yhteyteen.

On myös huomioitava uudet pandemiat sekä muut tulevaisuuden shokit ja stressit, jotka testaavat kaupunkien selviytymis- ja sopeutumiskykyä. Ne peräänkuuluttavat kaupunkiympäristön resilienssiä (katso tietolaatikko 3). Kuten koronaviruspandemiakin, mikä tahansa suuren mittakaavan haaste yhteiskunnalle voi avata mahdollisuuden murrokseen, joka kiihdyttää joitain kehityskulkuja ja avaa sitä kautta muutoksen tilaisuuden yhteiskunnalle.

Visio: Pääkaupunkiseutulainen on valistunut, motivoitunut ja tietoinen kulutuksen ympäristövaikutuksista ja haluaa omalla toiminnallaan edistää kestävyyttä. HSY ja kaupungit toimivat hankinnoillaan kiertotalouden, kestävyyden ja vastuullisuuden suunnannäyttäjinä seudulla. Kaupungit toteuttavat kaupunkisuunnittelua kestävästi ja edistävät kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen keinoin kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa.

Nykyiset päästötavoitteemme keskittyvät kaupunkialueiden sisällä tapahtuvan toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Tästä syystä suurin osa jo tunnistamistamme ja säännöllisesti seuraamistamme päästövähennystoimenpiteistä liittyy kaupunkien energiankulutukseen rakennuksissa, palveluiden tuottamisessa ja liikenteessä.

Metropolialueella kulutettavien hyödykkeiden tuottamisesta aiheutuvat ilmastopäästöt ovat toistaiseksi jääneet seurannan ulkopuolelle. Käytännössä lähes kaikki pääkaupunkiseudulla kulutettavat hyödykkeet ruuasta vaatteisiin ja elektroniikkaan tuotetaan muualla (kuva 6). Myös rakennustuotteiden valmistamisesta aiheutuvat päästöt muodostuvat tavallisesti jossain muualla ja jäävät siten kaupunkikohtaisen päästöseurannan ulkopuolelle, vaikka niillä on merkittävä rooli tarkasteltaessa pääkaupunkiseudulla tapahtuvan toiminnan muodostamaa kokonaishiilijalanjälkeä.

Verkkokaupan lisääntynyt suosio ja todennäköinen kasvu tulevaisuudessa tuovat yhä kauempana tuotetut tuotteet yhä helpommin saavutettaviksi. Tämä lisää muualla syntyviä, mutta kulutuksestamme johtuvia päästöjä entisestään. Toisaalta verkossa käytävä kauppa mahdollistaa myös käytetyn tavaran markkinoiden kasvun kysynnän ja tarjonnan kohdatessa paremmin toisensa. Vaikka käytetyn tavaran ostaminen pidentää tuotteen elinkaarta ja on siksi ympäristön kannalta suositeltavaa, on siinäkin riski tarpeettomaan kulutukseen. Tuotteen saaminen helposti käytettynä eteenpäin ei saisi alentaa kynnystä sen ostamiseen uutena.

Jotta voisimme arvioida kaupunkialueen kestävän elämäntavan edistymistä, meidän on seurattava ja arvioitava alueella tapahtuvaa kuluttamista ja siinä tapahtuvia muutoksia. Ilmastovaikutusten näkökulmasta tarkasteltuna tämä tarkoittaa pääkaupunkiseudulla käytettävien tuotteiden ja palveluiden välillisten kasvihuonekaasupäästöjen huomioimista osana kuluttamisen vuosittaista hiilijalanjälkeä. Välillisten päästöjen huomioinen tuo esimerkiksi alueen rakentamisen ilmastovaikutukset esille nykyistä selkeämmin.

Kuluttamisen hiilijalanjälki auttaa myös seuraamaan kiertotalouden edistymistä, kun tuotteiden valmistamisen, materiaalien hyötykäytön tai käytöstä poistamisen ilmastovaikutukset ovat selkeämmin näkyvissä. Hiilijalanjäljen tarkastelun myötä kestävämpien kuluttamisen muotojen kehittäjät tai uusien palveluiden tarjoajat voivat myös osoittaa toimintansa vaikutuksen seudullisella tasolla ja edetessä kohti kestävämpää kaupunkielämää. Kulutuksen päästöjen arvioinnin ja seuraamisen lisäksi on samanaikaisesti etsittävä keinoja, joilla elämäntapojamme ja arkeamme saadaan vähäpäästöisemmäksi. Kulutusvalinnoilla pystymme myös suoraan vaikuttamaan tuottamamme jätteen määrään ja siten luonnonvarojen käytön vähentämiseen.

Kestävässä kaupunkielämässä vuonna 2030:

• Kulutuksen hiilijalanjälkeä seurataan seudullisesti.
• Kuluttajien tietoisuus kulutuksen ympäristövaikutuksista lisääntyy.
• Jakamistalouden palvelut tuodaan esille ja asukkaiden aktiiviseen käyttöön.
• Tuotteiden korjaaminen ja huoltaminen pidentävät tuotteiden käyttöikää.
• Kuluttamisen muutos kohti laadukkaita ja kestäviä hankintoja, ostamisesta palveluihin, jakamistalouteen ja elämyksellisyyteen.
• Hankinnoille on laadittu kiertotalouskriteerit.
• Kulutuksen kohtuullistuminen näkyy myös vähentyneinä jätemäärinä.

Päätavoite: Edistetään kestävään kulutukseen ja kiertotalouteen siirtymistä kaupunkiseudulla tietoa lisäämällä ja palveluja parantamalla.

Arviolta yli puolet pääkaupunkiseudun asukkaiden kokonaishiilijalanjäljestä muodostuu kulutuksen aiheuttamista epäsuorista päästöistä (katso tietolaatikko 1 ja SYKE 2011). Epäsuorat päästöt huomioivalla päästötarkastelulla voidaan laajentaa perspektiiviä pääkaupunkiseudun toiminnan ja kaupunkielämän ilmastovaikutuksista sekä arvioida myös sellaisia kestävää kehitystä tukevia toimenpiteitä, jotka tähän mennessä ovat rajautuneet päästöseurannan ulkopuolelle. Laajemmin kuluttamista huomioivalla tarkastelulla ei kuitenkaan pyritä vähentämään kaupunkiseudun nykyisen päästöseurannan merkitystä, sillä se muodostaa tärkeän perustan alueen ilmastotyön etenemisen seurannalle.

Kokonaishiilijalanjäljen arviointi poikkeaa suorien alueellisten päästöjen seurantamenettelyistä, joten arviointityötä täytyy tehdä yhteistyössä tutkimuslaitosten, kuten Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen, sekä eri toimialoja edustavien tahojen kuten vähittäiskauppojen kanssa. Kuluttamista on tärkeä lähestyä useista eri tietolähteistä, jotta käyttöön saadaan mahdollisimman luotettavaa lähtötietoa päästöjen seurantaprosessin rakentamiseksi. Tilastojen lisäksi työtä voidaan tukea kuluttajatutkimuksella, jolla selvitetään pääkaupunkilaisten kulutustapoja ja kulutukseen liittyviä asenteita. Tutkimus keskittyy erityisesti kulutustavaraan, palveluihin ja varsinkin ruokaan. Näiden päästöjen selvittämiseksi on tarkoitus ryhtyä arvioimaan tuotteiden ja palveluiden välillisten päästöjen merkitystä kaupunkien kokonaishiilijalanjäljessä alueen sisäisten kasvihuonekaasupäästöjen lähteiden lisäksi.

Toimenpiteet

1. Luodaan menetelmä kuluttamisen välillisten päästöjen ja kaupunkien kokonaishiilijalanjäljen arvioimiseksi ja käynnistetään niiden seuranta päätöksenteon tueksi
Tunnistetaan pääkaupunkiseudun kulutusta kuvaavat lähtötiedot ja sovitaan tarvittava tiedonvaihto seurannan toteuttamiseksi. Hankitaan tarvittavat resurssit päästöjen arvioimisen ja seurannan käynnistämiselle sekä jatkuvalle seurannalle. Tunnistetaan välillisten päästöjen näkökulmasta keskeisimmät seurattavat indikaattorit, joiden merkitystä kokonaishiilijalanjälkeen arvioidaan säännöllisesti. Luodaan tarvittavat työkalut ja menetelmät, joilla voidaan arvioida erilaisten muutosten ja toimenpiteiden vaikutusta pääkaupunkiseudun hiilijalanjälkeen.

Kestävän kaupunkielämän yksi peruspilari on saavutettavissa olevien palveluiden tarjonta. Jos haluamme edistää kestävämpää kulutusta kaupunkiseudulla, täytyy meidän myös tarjota tämän mahdollistavia palveluita asukkaille. Tätä määränpäätä kohti pyrkiessämme on ensin tärkeä selvittää, mitkä kaikki kestävää kaupunkielämää edistävät palvelut jo täältä kaupunkiseudulta löytyvät ja mitä vielä puuttuu. Näin voimme tukea jo olemassa olevien kestävien palvelujen näkyvyyttä ja kysyntää sekä lähteä kehittämään puuttuvien palveluiden tarjontaa. Moniin uupuviin palveluihin, joiden tarjoaminen myös täällä pääkaupunkiseudulla olisi tärkeää, löytyy hyviä malleja muualta maailmasta.

2. Avataan pääkaupunkiseudulle viihtyisiä kiertotalouskauppakeskuksia
Yhdistetään Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen ja Sortin (pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen jätteiden lajitteluasemien) palvelut asukkaille helposti saavutettavaksi ”yhden luukun” kokonaisuudeksi, jotta estetään käyttökelpoisen tavaran päätyminen jätteeksi. Toteutetaan uusia kiertotalouskauppakeskuksia alueille, joilla on suuri asukastiheys kävelyetäisyydellä, ja ne ovat hyvin saavutettavissa kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä. Asukkaat voivat viedä keskukseen itselle tarpeettomat tuotteet ja saavat siellä neuvontaa tuotteen mahdollisesta uudelleenkäytettävyydestä. Hyväkuntoiset ja korjauskelpoiset tuotteet ohjataan myyntiin Kierrätyskeskukseen ja käyttökelvottomat Sortin kautta materiaalikiertoon. Uudelleenkäyttöön lahjoitetut tuotteet huolletaan, puhdistetaan ja korjataan ennen myyntiin laittamista. Samat tuotteet ovat myynnissä myös verkkosivuilla monipuolisilla kuvilla ja kuvaavin tekstein varusteltuna.
Samaan yhteyteen tehdään myös tiloja asukkaiden omatoimiseen ja opastettuun vaatteiden ja tavaroiden huoltoon ja kunnostukseen sekä näitä palveluita tarjoaville yrityksille. Mukana voi olla myös muita vaatteiden ja tavaroiden uudelleen käyttöön keskittyviä yrityksiä, kuten vaatelainaamoita ja kierrätysmateriaaleja hyödyntäviä designkauppoja.

3. Kartoitetaan kestävän arjen palvelujen saavutettavuutta ja vahvistetaan raideliikenteen asemanseutuja palvelukeskittyminä
Kartoitetaan kestävän arjen palvelujen saavutettavuutta seudulla, jotta kestävä ja autoton elämäntapa on seudulla houkuttelevin vaihtoehto. Vahvistetaan raideliikenteen asemanseutuja kestävän kaupunkielämän solmukohtina, jossa palvelut löytyvät kestävän matkaketjun varrelta. Vahvistetaan asemanseutuja uusien vähähiilistä elämäntapaa, liikkumista ja kestävää kulutusta edistävien ratkaisujen testialustoina. Vahvistetaan julkisen ja yksityisen sektorin välistä yhteistyötä uusien kiertotalouden, kestävän liikkumisen ja muiden kestävän arjen palvelupilottien ja yhteistoimintamallien jalkauttamiseksi osaksi jatkuvaa toimintaa.

4. Edistetään huolto- ja korjauspalveluiden käyttöä ja tuetaan niiden toimintaa
Kannustetaan ilmapiirin muutosta siihen suuntaan, että rikkimenneiden tavaroiden korjaaminen olisi aina ensisijainen vaihtoehto uuden tuotteen ostamisen sijaan. Lisätään tietoa olemassa olevista korjaus- ja huoltopalveluista, mihin yksi keino voi esimerkiksi olla laajentaa Ekokumppanien (2020) ylläpitämää korjaa.se -alustaa myös pääkaupunkiseudulle. Hyödynnetään asukkaiden omia taitoja korjauspalveluiden tarjoamisessa ja yhteisöllisyyden kasvattamisessa, esimerkiksi korjauskahviloita järjestämällä.

5. Laajennetaan kaupunkien tarjoamia jakamistalouden palveluita
Selvitetään olemassa olevat jakamistaloutta tukevat palvelut, alustat ja liiketoimintamallit, ja kehitetään selvityksen pohjalta kaupunkien tarjoamia jakamispalveluita ja niitä tukevia alustoja ja sovelluksia. Huomioidaan myös asukaslähtöisen jakamistalouden toimintamallit ja osallistutaan niiden kehittämiseen ja tukemiseen. Kirjastoilla on tärkeä rooli kaupunkien yhteisöllisen jakamistalouden alustoina ja kumppaneina sen kehittämisprojekteissa. Mahdollisia uusia kehitettäviä jakamistalouden palveluita ovat jo muualla maailmassa hyviä kokemuksia saaneet työkalu- ja lelulainaamot. Jokapäiväiset arjen lähipalvelut sijoitetaan matkan varrelle ja helposti saavutettaviksi. On tärkeää, että palvelut jakautuvat tasaisesti koko seudulle, jotta ne ovat helposti saavutettavissa mahdollisimman monelle.
Kannustetaan asukkaita lainaus-, vuokraus- ja yhteiskäyttöpalveluiden käyttöön omaksi ostamisen sijaan. Osallistetaan asukkaat mukaan palveluiden käyttäjinä ja tuottajina luomaan alueellista yhteisöllisyyttä. Nostetaan viestinnässä esille kaupunkien ja yksityisten yritysten tarjoamat jakamistalouden palvelut ja käytetään hyväksi erilaisia vaikuttajia ja innostavia viestintämateriaaleja sosiaalisessa mediassa. Ohjataan asukkaita lainaamaan tai vuokraamaan tarvitsemansa tuotteen omistamisen sijaan. Osallistetaan asukkaat mukaan palveluiden käyttäjinä ja tuottajina luomaan alueellista yhteisöllisyyttä ja lisäämään hyvinvointia.

Tietoisuuden lisääminen olemassa olevista palveluista on tärkeä tekijä siinä, että uutena ostamisen ja tavaroiden omistamisen sijaan suositaan vaihtoehtoisia ja vastuullisempia kuluttamisen tapoja. Yhä useampi asukas on kiinnostunut kuluttamisensa vastuullisuudesta, mutta ei välttämättä tiedä, kuinka voisi omassa jokapäiväisessä arjessaan edistää tätä. Osa asukkaista vaatii innostavampaa neuvontaa, jotta he ovat valmiita muokkaamaan nykyisiä toimintatapojaan. Tietoa voidaan myös jalostaa oppimateriaalikäyttöön yhdessä esimerkiksi opettajien kanssa.

Lisätietoa tarvitaan esimerkiksi mikromuovien haitoista ja siitä, miten niiden syntyä voisi ehkäistä. Mikromuoveja päätyy jätevesiin muun muassa keinokuitutuotteiden pesun yhteydessä ja kosmetiikkatuotteista (Ymparisto.fi 2020). Myös tietoisuutta esimerkiksi elektronisten laitteiden vaatimista jalometalleista ja niiden louhintaan liittyvistä eettisistä ja ympäristöllisistä vaikutuksista sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrätyksen haasteista on tarpeen lisätä kuluttajien keskuudessa.

6. Tarjotaan tietoa kulutusvalintojen ympäristövaikutuksista
Tarjotaan asukkaille vinkkejä vastuullisempiin valintoihin, kuten neuvontaa ostospaikoista ja miten voi tunnistaa kestävän tuotteen ja laadukkaat materiaalit. Asukkaita motivoidaan suuntaamaan kulutusta tuotteisiin ja palveluihin, jotka edistävät pitemmän aikavälin kustannus- ja päästösäästöjä. Hyödynnetään ja kehitetään jo olemassa olevia kanavia ja sovelluksia. Nostettavia teemoja ovat esimerkiksi, miten asukas voi omilla kulutusvalinnoillaan vähentää elektroniikkalaitteiden ympäristövaikutuksia tai mikromuovien syntyä. Tiedon lisäämisen tueksi suunnitellaan erilaisia tuuppaustekniikoita edistämään kuluttajien siirtymää kohti ympäristöystävällisempiä valintoja.
Toimenpide tukee ja jatkaa Espoon kaupungin ohjelmasuunnitelmassa (2019) kohdennettuja viestintätoimia kestävän elämäntavan edistämiseksi.
Vastuullisten kulutusvalintojen edistämiseksi selvitetään Etelä-Korean Soulissa kehitetyn Green Credit Card -mallin sopivuus pääkaupunkiseudulle (Tyrväinen 2018).

7. Tarjotaan tietoa kulutusvalintojen vesijalanjäljestä
Huomioidaan globaalien vesivarojen riittävyys ja nostetaan esiin kulutusvalintojen vesijalanjälki. Nostetaan veden arvostusta ja tietoisuutta vesijalanjäljestä ja ymmärrystä kestävästä vedenkäytöstä. Tällä hetkellä lähes 50 % vesijalanjäljestämme kohdistuu muualle kuin Suomeen. Tarkastellaan globaalisti myös sitä, missä määrin on kannattavampaa keskittää veden kulutusta Suomeen, koska täällä on kestävää vesivarojen ja jätevedenpuhdistuksen näkökulmasta.

8. Motivoidaan kuluttajia vastuullisiin valintoihin vaateostoksilla
Kuluttajia herätetään pohtimaan vaateteollisuuden ja erityisesti pikamuodin aiheuttamia eettisiä ongelmia, ilmastopäästöjä ja veden kulutusta. Kuluttajia motivoidaan ostamaan laadukkaita vaatteita vain tarpeeseen, arvostamaan vaatteita niitä huoltamalla ja suosimaan käytetyn vaatteen ostamista.
Ilmastovastuullisena vaihtoehtona uuden vaatteen ostamiselle kannustetaan hyödyntämään vaatelainaamoja. Kuluttajia neuvotaan valitsemaan laadukkaita vaatteita ja parempia materiaaleja, jotka on helpompi ohjata uudelleen käyttöön tai kierrättää materiaaleina. Lähdetään viemään eteenpäin Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen kehittämää Laatuvaatekaappia, jossa opastetaan selkein esimerkein kestävämpien vaatevalintojen pariin.

9. Parannetaan käytettyjen tuotteiden imagoa ja saatavuutta
Viestinnän, vaikuttajien ja hauskan viestintämateriaalin avulla nostetaan ”preloved”- ja ”secondhand” -teemoilla käytettyjen vaatteiden, laukkujen ja muiden tuotteiden imagoa ja arvostusta. On tärkeää motivoida ja rohkaista asukkaita käyttämään käytettyjä tuotteita ja madaltaa kynnystä tehdä muutos nykyiseen toimintatapaan. Ohjataan asukkaita valitsemaan käytetty tuote uuden tuotteen sijaan. Tunnistetaan mahdollisia esteitä käytettyjen tuotteiden suosimiselle ja pyritään poistamaan ne viestinnän keinoin.

10. Edistetään kodin kestotuotteiden käyttöä
Lisätään yhteistyötä kestävien elämäntapojen edistämisen parissa toimivien järjestöjen ja tahojen kanssa, mm. osallistumalla tapahtumiin ja kampanjoihin kestotuotteiden edistämiseksi arjessa kertakäyttötuotteiden sijaan (esim. kestokahvikuppi, kestokauppakassi, kestovaipat jne.). Kehitetään kestotuotteiden lainaus- ja vuokrauspalveluita. Edistetään tukimekanismeja kestotuotteiden käytön lisäämiseksi.

Julkisten hankintojen valjastaminen kestävän kehityksen ajureiksi on ollut tavoitteena jo pitkään. Tätä varten on perustettu KEINO-osaamiskeskus, joka tukee ja auttaa julkisia hankkijoita kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen kehittämisessä (KEINO on Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus, jonka toimintaa ohjaa ja rahoittaa työ- ja elinkeinoministeriö, ja on osa Marinin hallituksen hallitusohjelman toteutusta). Haasteena hankinnoissa on yhdenmukaisten ja kattavasti kestävyyttä ja kiertotaloutta edistävien kriteerien ja/tai niiden yhdenmukaisten soveltamiskäytäntöjen puuttuminen. Kattavan elinkaariarviointiin perustuvan tiedon tuottaminen kriteerien taustaksi on myös työlästä ja monitulkintaista.

Julkisen sektorin hankinnoilla on merkittävä rooli ilmastopäästöjen vähentämisessä, sillä arviolta viidennes Suomen kulutusperusteisista päästöistä on peräisin julkisista hankinnoista. Tästä osuudesta noin 80 % aiheutuu kuntien ja kuntayhtymien hankinnoista. (ORSI 2021.) Täten julkiset hankinnat liittyvät läheisesti Kestävän kaupunkielämän ohjelman ilmastoteemaan kuten myös ruoka- ja kiertotalousteemoihin.

Valtakunnallisella tasolla kansallinen julkisten hankintojen strategia edistää taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä hankintoja (Valtiovarainministeriö 2020a). Kaupunkitasolla suurimmalla osalla pääkaupunkiseudun kaupungeista on myös omia julkisten hankintojen strategioita tai menettelytapoja, joissa huomioidaan kestävyys- ja/ tai vastuullisuusnäkökohdat (katso liite 1).

11. Lisätään kaupunkien välistä yhteistyötä kestävissä hankinnoissa
Tiivistetään ja laajennetaan jo olemassa olevaa yhteistyötä, jolla tavoitellaan hiilineutraaliutta, resurssitehokkuutta ja vastuullisuutta julkisissa hankinnoissa. Kestävien hankintojen toteuttaminen linkittyy vahvasti tuotteiden ja palveluiden elinkaarivaikutuksiin ja niiden arviointiin osana hankintaprosessia. Tällöin yhteistyöhön kuuluvat olennaisesti kaupunkien hankintaorganisaatioiden välinen tiedonvaihto esimerkiksi hiilijalanjäljen käytöstä hankintakriteerinä, vuoropuhelu elinkaari- ja ilmastoasiantuntijoiden, sekä muiden osaamisverkostojen kanssa, sekä yhteistyö ympäristövaikutusten kokonaisvaltaisessa huomioimisessa. Muita yhteistyön osa-alueita ovat yhteinen markkinavuoropuhelu ja käytäntöjen kehittäminen siten, että tavoiteltava kestävyysvaikutus on mitattavissa.
Selvitetään ja tunnistetaan esteet kestävien hankintojen tekemisessä, pullonkaulat tarjouspyynnön määrittelyssä sekä portinvartijat, joiden valinnat ratkaisevat julkisen hankinnan kestävyyden ja kiertotalouskriteerit. Suunnataan koulutusta ja verkostomaista yhteistyötä näihin hankintaprosessin portinvartijoihin ja opastetaan heitä kiertotalouskriteerien käyttöön.
Tunnistetaan kestävyyskriteerien kilpailutusta helpottavia kansallisia ja kansainvälisiä malleja ja tuetaan nykyisten yhteistyöverkostojen tehokasta hyödyntämistä hankinnoissa (esim. KEINO-verkosto). Asetetaan ja seurataan erilaisten kestävyyskriteerien käyttöä koskevia tavoitteita hankinnoissa (esim. laadulliset ja määrälliset tavoitteet, ja julkisten hankintojen Green Deal-sopimukset, jotka hankintayksikkö voi solmia valtion osapuolen kanssa (KEINO 2018)).

12. Kehitetään kiertotalouskriteerejä kaupunkien hankinnoille
Selvitetään tarve yhdenmukaisille kiertotalouden kriteereille seudulla tukemaan kaupunkien julkisten hankintojen strategioita ja menettelytapoja. Kiertotalouskriteereillä tavoitellaan neitseellisten raaka-aineiden käytön minimointia sekä kierrätettävien ja uudelleenkäytettävien materiaalien käytön lisäämistä ja vesivastuullisuutta. Kriteerien käytössä huomioidaan joustavuus, ja kokemukset toteutuneista hankinnoista ja kilpailutuksista seudullisesti.

13. Sitoudutaan käyttämään kestotuotteita kertakäyttöisten sijaan julkisissa hankinnoissa
Julkiset hankkijat sitoutuvat käyttämään tiloissaan ja tilaisuuksissaan kestotuotteita tarpeettomien kertakäyttötuotteiden sijaan. Lisäksi kaupungit aktiivisesti edistävät tai mahdollisuuksien mukaan jopa edellyttävät alueellaan järjestettävissä tapahtumissa kestotavaroiden käyttöä. Toimijat sitoutuvat olemaan hankkimatta kertakäyttötuotteita ja edellyttävät myös palveluhankinnoissaan ja hankintaehdoissa, etteivät palveluntuottajat käytä kertakäyttötuotteita. Toimenpide tukee Helsingin kaupungin tavoitetta luopua tarpeettoman muovin käytöstä omissa hankinnoissaan.

Visio: Pääkaupunkiseutulaiset syövät kestävästi ja eettisesti tuotettua maukasta ruokaa noudattaen esimerkiksi planetaarista ruokavaliota, joka edistää sekä omaa terveyttä että maapallon hyvinvointia. Asukkaat arvostavat ruokaa ja tiedostavat siihen liittyvät terveys- ja turvallisuusnäkökohdat sekä tuotannon vaatimat resurssit ja siitä aiheutuvat ympäristövaikutukset. Pääkaupunkiseudulla myös tuotetaan monipuolisesti ruokaa, mikä parantaa seudun ruokaturvaa, monipuolistaa maisemaa ja auttaa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Jopa noin viidesosa kulutuksen ilmastopäästöistä on peräisin ruoasta. Ruokaketjun suurimmat ilmastopäästöt syntyvät tuotantovaiheessa. Tämän lisäksi ruoantuotannolla on vaikutuksia vesistöjen ravinnepäästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Kestävä ruokajärjestelmä edistää luonnon monimuotoisuutta, hiilinielujen hoitoa sekä ravinnekiertotaloutta. Se huomioi myös tuottajien taloudellisen ja henkisen hyvinvoinnin sekä tuotannon eettiset näkökulmat. Siirtyminen kestävämpään ruokajärjestelmään mahdollistetaan tuomalla ruoantuotanto näkyväksi osaksi arkea, asettamalla tavoitteita, tuottamalla tietoa ja luomalla yhteistyöverkostoja.

YK:n tuoreessa biodiversiteettiraportissa on tuotu esiin tärkeimpiä ihmiskunnan kohtaamia muutostarpeita, joista moni liittyy jollakin tapaa ruoantuotantoon. Raportin mukaan on tärkeää mahdollistaa ihmisille kestävän ja terveellisen ruokavalion noudattaminen sekä ohjata ihmisiä pääasiassa kasvisruuan syömiseen ja lihan ja kalan maltilliseen käyttöön, sillä kasvisperäiseen ruokavalioon siirtyminen vähentää muun muassa ruoantuotantoon vaadittavaa pinta-alaa. Myös ruokahävikin dramaattinen pienentäminen ruoan toimitusketjussa sekä kulutuksessa on YK:n mukaan välttämätöntä luonnon kiihtyvän rappeutumisen estämiseksi (CBD 2020, Frilander 2020).

Suomessa syötiin lihaa noin 80 kg per henkilö vuonna 2019 (Luke 2020a). Ravitsemusnäkökulmasta katsottuna suomalaisten proteiinin saanti on pääosin riittävää ja jopa runsasta. Saannista yli kaksi kolmasosaa tulee eläinproteiinista, kuten lihasta, kalasta ja maitovalmisteista. Etenkin valtaosa miehistä syö ravitsemussuosituksiin nähden liikaa punaista ja prosessoitua lihaa, yli 500 g viikossa. (Valsta ym. 2018.) Planeetan kantokyvyn kannalta punaisen lihan kulutus saisi olla ravitsemussuosituksiakin pienempi (WWF 2020), enintään 100 g viikossa (Tiessalo 2020). Terveellinen ja monipuolinen ravitsemus on mahdollista toteuttaa ilmastoystävällisesti. Suunnittelemalla ruokavalio ilmastonäkökohdat huomioiden on mahdollista syödä eläinperäisiä tuotteita kohtuudella tulevaisuudessakin (Siltasalmi 2019). Ympäristö- ja terveysnäkökulmien lisäksi lihapainotteiseen ruokavalioon liittyy kuitenkin myös eettisiä näkökulmia, alkaen aina tuotantoeläinten kohtelusta ja elinoloista ja päättyen niiden olemassaolon itseisarvoon (katso esim. Vinnari M. viitattu lähteessä Nesslingin Säätiö 2016).

Planetaarista ruokavaliota on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi, joka huomioi sekä kestävyyden että terveyden (tietolaatikko 6). Se on kasvispainotteisuudessaan linjassa suomalaisten ravitsemussuositusten kanssa, mutta eläinperäisten ruoka-aineiden käyttömäärät määritellään ruokavaliossa tiukemmin. Kotimaisten ravitsemussuositusten perustan muodostavat pohjoismaiset suositukset ovat uudistumassa vuonna 2022, ja tämä tarjoaa mahdollisuuden yhdistää ravitsemus ja kestävää kehitystä tukeva ruokavalio. (Kuusipalo ym. 2021.)

Liiallinen proteiinin kulutus ylipäätään kasvattaa typen määrää jätevesissä ja näkyy jo typpikuorman kasvuna pääkaupunkiseudun jätevedenpuhdistamoilla, mikä lisää Itämereen päätyvää rehevöittävää kuormitusta ja kasvattaa typpioksiduulipäästöjä. Typpioksiduuli on moninkertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu, jota vapautuu puhdistamoiden typenpoistoprosessissa.

Mikäli ruoka päätyy hävikkiin, ovat kaikki sen elinkaaren aikaiset ympäristövaikutukset syntyneet turhaan. YK:n Kestävän kehityksen agendassa tavoitteena on puolittaa ruokajätteen määrä kotitalouksissa ja vähittäiskaupassa vuoteen 2030 mennessä sekä vähentää ruokahävikkiä ruokajärjestelmän kaikissa osissa (YK 2015). Myös EU on sitoutunut tähän YK:n tavoitteeseen (Euroopan komissio 2019). Vuonna 2021 valmistuvaa Suomen kansallista ruokahävikkitiekarttaa on valmisteltu Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja koko ruokaketjun toimesta. Sen keinoja tulevat olemaan muun muassa järkevät ohjauskeinot ja vapaaehtoiset sopimukset, teknologian ja tutkimuksen edistäminen sekä satsaaminen aiempaa enemmän hävikkiä käsittelevään kasvatukseen ja koulutukseen sekä eri toimijoiden yhteistyöhön (Kallunki 2020). Myös asukkaille suunnattua neuvontaa ja ohjeistusta ruokahävikin vähentämisestä on syytä lisätä.

Kestävässä kaupunkielämässä vuonna 2030:

• Asukkaiden tietämys ruoasta on kasvanut ja lisännyt ruoan arvostusta.
• Asukkaiden on helppo tehdä kestäviä ruokavalintoja ja noudattaa esimerkiksi planetaarista ruokavaliota (tietolaatikko 6).
• Asukkaiden proteiinin ylikulutus on vähentynyt ravitsemussuositusten mukaiselle tasolle, mikä on vähentänyt myös jätevesien typpikuormaa.
• Eläinperäisen proteiinin kulutuksesta puolet on korvattu kasvisproteiinilla.
• Kaupunkikonsernit suosivat kausi-, luomu- ja lähiruokaa.
• Julkiset ja yksityiset toimijat seudulla vähentävät ruokaketjujensa ympäristövaikutuksia ja tukevat asukkaita siirtymisessä kestävämpään ruokavalioon.
• Kaupunkiseutu toimii lähiruoan ja kaupunkiviljelyn edistäjänä yhdistämällä tuottajat ja asukkaat mm. yhteisillä pöydillä ja yhteisöllisillä tiloilla ruoanlaittoon.
• Urbaani ruoantuotanto on kasvava elinkeino seudulla.
• Ruokahävikin määrä kotona, kaupoissa ja ruokapalvelussa on puolittunut.

Päätavoite: Puolitetaan ruoan haitalliset ympäristövaikutukset ilmastoon, vesistöön ja luonnon monimuotoisuuteen ja lisätään myönteisiä vaikutuksia yhdessä kuntien, asukkaiden ja seudun toimijoiden kanssa.

Tietolaatikko 6. Planetaarinen ruokavalio

Planetaarinen ruokavalio on EAT-Lancet -komission kehittämä ruokavalio, joka mahdollistaa terveellisen ravinnon ihmisille ympäristön kantokyvyn puitteissa. Siirtyminen planetaariseen ruokavalioon on välttämätöntä Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda 2030) saavuttamiseksi. Planetaarinen ruokavalio on hyvin kasvispainotteinen, ja vaikka ruokavaliossa ei varsinaisesti kielletä mitään, on pääpaino kuitenkin lihan, kananmunien, maitotuotteiden sekä tärkkelyspitoisten kasvisten vähentämisessä. Tavoitteena ei ole vain pienentää ympäristövaikutuksia, vaan myös edesauttaa tyydyttyneiden rasvojen ja sokerin määrän vähentymistä ruokavaliossa. Ruokavalion muutoksen lisäksi, tavoitteiden saavuttaminen edellyttää ruokahävikin puolittamista ja tuotantotapojen kunnianhimoista kehittämistä. (EAT-Lancet Commission 2019.)

Kuluttajat voivat valinnoillaan vaikuttaa siihen mitä, miten ja missä ruokaa tuotetaan. Esimerkiksi valitsemalla lähiruokaa tuetaan samalla paikallista elinkeinotoimintaa. Suomalaisen ruokavalion ilmastovaikutuksia voidaan vähentää 30–40 % ruokavaliomuutoksella ja lisäämällä maaperän hiilensidontaa (Saarinen ym. 2019). Ruokavaliovalinnoilla on luonnollisesti vaikutusta myös terveyteen.

Julkisten hankintojen suurilla volyymeillä voidaan tukea nopeaa siirtymistä kestävään ruokajärjestelmään. Esimerkiksi suomalaisessa kouluruokailussa aikaan saatavat muutokset ovat niin mittavia, että vaikutukset ulottuvat koko ruokaketjuun (Hanska ym. 2020).

Myös kauppojen olisi hyvä aktiivisesti ohjata asukkaita kohti ympäristöystävällisempää ja terveellisempää, kasvisperäistä ruokavaliota. Ympäristövastuulla voi helposti brändätä kauppaa, mutta ympäristöteot on mahdollista tehdä myös näkymättömästi esimerkiksi ohjaamalla asiakkaat kestävien tuotteiden ostamiseen esimerkiksi tuotesijoittelun tai hiilijalanjälkilaskurien avulla.

Ilmastokysymyksistä onkin tullut yksi tärkeimmistä vastuullisuusasioista, joihin kaupat hakevat ratkaisuja. Voimakkaampi ostopäätöksiin puuttumisen keino kaupalle on rajata valikoima koskemaan pelkästään vastuullisia tuotteita, jolloin kuluttajalla ei ole mahdollisuutta valita vastuuttomasti kyseisessä kaupassa asioidessaan. (Hanska ym. 2020.)

14. Kasvatetaan ruoan arvostusta ja vastuullista ruokakulttuuria koulutuksen ja osallistamisen keinoin
Kasvatetaan ruoan arvostusta tuomalla yhä näkyvämmin esiin sen tuottamiseen tarvittavaa työtä ja resursseja ja aiheutuvia ympäristövaikutuksia ja ruokavaliovalintojen vaikutusmahdollisuuksia sekä eettisiä näkökulmia esimerkiksi koulujen opetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Edistetään osallistavaa ruokakasvatusta esimerkiksi Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK):n kummitilatoiminnan keinoin tai laajentamalla Kumpulan kotipuutarhatoimintaa alueen maatiloille. Toimenpiteessä hyödynnetään Farm Education-menetelmään liittyvää tutkimusta, jonka mukaan omakohtainen kokemus ja tiedon kasvattaminen autenttisessa oppimisympäristössä, kuten maatilalla, vahvistaa lasten ja nuorten ymmärrystä ja oppimista ruoan reitistä ja mahdollistaa näin vastuullisen ja terveellisen kulutuskäyttäytymisen (Smeds 2017). Kouluille ja päiväkodeille voidaan kehittää esim. “oma puutarha” -tyyppisiä konsepteja kesälomien ajaksi ja hyödyntää Kierrätyskeskuksen kaupunkiviljelykoulutusmateriaaleja opetuksen tukena.

15. Pilotoidaan julkisten ruokahankintojen ympäristövaikutusten laskentaa yhteisten kestävyyskriteerien tueksi
Selvitetään, missä suurimmat vaikutukset syntyvät laskemalla ruokahankintojen nykyiset elinkaarivaikutukset pilottihankkeessa yhdessä kaupungissa. Etsitään keinoja, joilla voidaan vähintään puolittaa ruoan negatiiviset ympäristövaikutukset vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2020 tasoon.
Keinot ja kriteerit jaetaan muille pääkaupunkiseudun kunnille, jos niillä saadaan toivotut tulokset.
Edistetään kestävyyskriteerien huomioimista pääkaupunkiseudun julkisten ruokapalveluiden ja suurkeittiöiden ateriasuunnittelussa ja -reseptiikassa. Panostetaan siihen, että esimerkiksi myös kasvisruoka on maultaan ja esillepanoltaan herkullista ja houkuttelevaa, ja samalla yhtä ravitsevaa ja energia- sekä proteiinipitoista kuin liha- ja kalaruoat. Osallistetaan oppilaat kehitystyöhön.
Toimenpide jatkaa Espoon kaupungin ohjelmasuunnitelman (2019) tavoitetta vahvistaa kestäviä ruokavalintoja etenkin kouluissa, päiväkodeissa ja henkilöstöruokaloissa.

16. Selvitetään kauppojen vastuullisuustyötä ja kuluttajien mielipiteitä kulutuskäyttäytymisen muuttamiseen tähtäävien toimenpiteiden tueksi
Määritetään, mitä “vastuullisuus” pitää sisällään ja selvitetään kuluttajien asenteet vastuullisista kaupoista, vastuullisten tuotteiden helposta löytämisestä ja niiden kiinnostavuudesta sekä todellisesta kulutuskäyttäytymisestä. Selvitetään mitkä ovat kaupunkiseudun kuluttajien näkökulmasta esteet muuttaa kulutuskäyttäytymistä. Selvitetään, mitkä ovat kaupan näkökulmasta esteet vastuullisemmalle toiminnalle ja keskeiset toimenpiteet, joilla muutos saadaan aikaan. Hyödynnetään selvitysten tietoa uusien kehittämistoimenpiteiden ja neuvontahankkeiden toteuttamisessa, joissa pyritään poistamaan kaupan ja asukkaiden kohtaamia esteitä vastuullisemman kulutuskäyttäytymisen toteutumisen tieltä.

17. Tuetaan seudun asukkaiden siirtymistä kohti kestäviä ruokavalintoja mm. yhteiskampanjoilla ja tuuppaustekniikoilla
Kannustetaan kulutusvalintojen ohjaukseen mm. olemassa olevien kanavien kautta (Ekokompassi, Valitse vastuullisemmin) ja yhteiskampanjoilla. Tiedollisen valistuksen rinnalle otetaan käyttöön erilaisia tuuppaustekniikoita ja käyttöinterventioita, joiden avulla kuluttajia voidaan ohjata toimimaan kestävällä tavalla vaivattomasti. Vastuullisena tuuppauksena toimii esimerkiksi kaupoissa tuotesijoittelu ja ravintoloissa toimenpiteet, joilla annoskoko optimoidaan. Yhtenä esimerkkinä kaupoissa voitaisiin kannustaa hävikin vähentämiseen muuttamalla päiväystuotteiden alennustarrat “parasta juuri nyt” tai “ympäristöteko” -tarroiksi.

Koko ruokaketjussa (eli alkutuotannossa, teollisuudessa, kaupassa, ravintoloissa ja kotitalouksissa) kulutetusta ruoasta arviolta noin 15 % päätyy hävikkiin vuosittain. Henkeä kohden laskettuna määrä on vuosittain noin 80 kg henkilöä kohti, josta noin 25 kg per henkilö on peräisin kotitalouksista. (Hartikainen 2018.) Kotitalouksien ostamasta ruoasta noin kuusi prosenttia päätyy roskiin (Hartikainen ym. 2013). Suurin osa hävikistä on vihanneksia ja hedelmiä, kotona tehtyä ruokaa, maitotuotteita sekä leipää (Luke 2020b).  Vaikka koko ruokavalion ilmasto- ja rehevöitymisvaikutuksista vain noin 4 % muodostuu kotitalouksien ruokahävikistä (Saarinen ym. 2019), lisää ruokahävikki silti turhaa ympäristökuormaa ja on yksittäisenä tekona helpoimmasta päästä toteuttaa.

Suhteellisesti eniten hävikkiä syntyy ravitsemuspalveluissa, joissa jopa 20 % ruoasta jää hyödyntämättä. Hävikkiä syntyy ravintoloiden keittiöissä ruoan valmistuksen yhteydessä, tarjoilutähteenä etenkin linjastoruokailussa sekä ruokailijoiden lautastähteenä. Kauppojen osuus elintarvikeketjussa syntyvästä ruokahävikistä on noin 18 %. Kaupan hävikki on suurinta tuoretuotteissa. (Luke 2020b.)

Hävikkiä on vähennetty seudulla jo erilaisin pilotein (mm. koulujen ylijäämäruoan uudelleen tarjoaminen, lahjoittaminen ja/ tai voitotta myyminen) ja rakentamalla logistisia verkostoja kauppojen hävikkituotteiden keräykseen ja jakamiseen. Toimiviksi osoittautuneet pilotit on laajennettava toiminnaksi, joka ohjaa erityisesti kauppojen ja ruokapalveluiden syömäkelpoisen hävikin ruoaksi, turvallisesti ja kohtuullisessa ajassa.

18. Kannustetaan ruokahävikin vähentämiseen uudistetuilla neuvontatyökaluilla
Edistetään erityisesti asukkaiden motivointia muun muassa kampanjoilla.
Päivitetään olemassa olevia neuvontatyökaluja. Viestitään ruoan ilmasto- ja ympäristövaikutuksista ja ruokahävikin kustannuksista. Kannustetaan ja tuotetaan keinoja tiedostavaan ostamiseen esimerkiksi jo olemassa olevien hiililaskureiden avulla. Järjestetään koulutuksia ja tehdään oppimateriaaleja ruokahävikistä (mm. päiväysmerkinnät ja säilytysolosuhteet) ja kotikompostoinnista. Järjestetään korttelikilpailuja ja lisätään eri kohderyhmien (mm. asukkaat, ravintolat ja kokit) innostusta vertailukohteiden ja esikuvien avulla.

19. Skaalataan jo olemassa olevia hävikkipilotteja
Tehdään seudullinen kartoitus ja arviointi toimivista ruokahävikin vähentämispiloteista ja tuotetaan niistä verkkopohjaiset neuvontamateriaalit viestittäväksi sidosryhmien kautta.
Edistetään ja laajennetaan toimivia pilotteja ja seudun verkostoja, jotka vähentävät hävikkiä (kuten Vantaan Yhteinen Pöytä, Zero Food Waste -konsepti ja hankkeet kuten CircularHoodFood).
Toimenpide tukee ja jatkaa Espoon kaupungin hävikkiruoan kehittämissuunnitelmaa, jossa oli tarkoituksena räätälöidä espoolainen Yhteinen pöytä -malli hävikkiruoan ja ruoka-aputoiminnan ympärille.

20. Tunnistetaan julkisen sektorin sekä kauppa- ja ravintola-alan ruokahävikin virrat ja selvitetään niiden vähentämiskeinoja sekä hyödyntämisvaihtoehtoja kustannustehokkuus- ja ympäristönäkökulmista
Tunnistetaan yhteistyössä ruoka-alan toimijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa julkisen sektorin sekä kauppa- ja ravintola-alan merkittävimmät ruokahävikin virrat seudulla. Kehitetään suunnittelun tehostamisen ja menekin ennustamiseen käytettäviä menetelmiä ja työkaluja.
Selvitetään onko tarjolla nykyistä kannattavampia hyödyntämismahdollisuuksia hävikille ympäristö- ja kustannustehokkuusnäkökulmista, esimerkiksi voisiko ihmisille soveltumatonta ylijäämäruokaa käyttää eläinrehuksi tai lemmikkiruoaksi.

Urbaani viljely nostaa kaupungin ruokaturvaa ja parhaassa tapauksessa tuo monimuotoisuutta kaupunkiin. Pienet taskupuistot ja "syötävät puistot" luovat vihreämmän kaupunkikuvan, lisäävät naapuruston viihtyisyyttä ja luovat yhteisöllistä tilaa. Pienet puistot ja vihreät alueet parantavat hulevesien hallintaa ja tarjoavat viileitä paikkoja hellesäillä. Kuluttajalähtöiset ruoantuotantojärjestelmät palstaviljelystä kumppanuusmaatalousmalleihin mahdollistavat kuluttajien osallistumisen tuotantoon ja vaikuttamisen siihen, mistä ruoka tulee ja kuinka se on tuotettu. Omakohtainen kontakti ja osallisuus ruoantuotantoon ovat tutkitusti tekijöitä, jotka vahvistavat ymmärrystä ja arvostusta ruokaa kohtaan ja siten myötävaikuttavat vastuulliseen ja terveelliseen kulutuskäyttäytymiseen (mm. Smeds 2017).

Pääkaupunkiseudulla voidaan kasvattaa ruoantuotantoa edistämällä paikallisten ruokatoimijoiden yhteistyötä, urbaaneissa hukkatiloissa tapahtuvaa ammattimaista sisätilaviljelyä (vertikaaliviljely, ruokakontit jne.), peltomaiden monimuotoisuustyötä sekä kaupunkilaisten osallisuutta ruoantuotantoon. Myös pienimuotoinen eläintuotanto, kuten kanojen kasvatus, on mahdollista kaupunkiympäristössä.

21. Kehitetään seudun ruokajärjestelmää ja luodaan toimintasuunnitelma
Jatketaan Smart & Clean-säätiön Urban Food -hankkeessa aloitettua kestävän kaupunkiruoan ekosysteemin kehittämistyötä. Hahmotetaan ruokajärjestelmän kokonaiskuva ja luodaan yhteinen toimintasuunnitelma. Kootaan yhteen kaikki hyvät ideat ja verkostot (mm. Green City Farm -kestävän gastronomian osaamiskeskus, Vantaan ruokaklusteri, Uudenmaan ruoka -foodhub, Zero Food Waste ja Sustainable Meal -konseptit, Mission Zero Foodprint ja CircularHoodFood-hanke), Hyvinkään agroekologisen symbioosin malli). Tavoitellaan kokonaisuudessaan kestävää paikallista/alueellista ruokajärjestelmää, jossa panokset tulevat läheltä ja energia- ja ravinneomavaraisuus on korkea. Tehdään kehittämistyötä yhdessä mm. Uudenmaan liiton kanssa.
Seudullisessa ruokajärjestelmän arvioinnissa korostetaan alueen tärkeimpiä haasteita, jotka liittyvät ruoan tuotantoon, toimittamiseen ja jakeluun, sosiaaliseen ja taloudelliseen tasa-arvoon, sekä ruokaketjun hävikkiin ja jätteisiin. Selvitetään paikallisten viranomaisten, yksityisen sektorin ja yhdistysten ehdottamat tai jo toteuttamat ratkaisut näiden kysymysten ratkaisemiseksi.

22. Tehdään ruokaketju yhä näkyvämmäksi karttapalvelussa
Kehitetään edelleen karttapohjaisia palveluita lähiruoan tuottajista ja olemassa olevista ruokaklustereista pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla tukemaan lähiruoan suoramyyntiä yhteistyössä tuottajien verkostojen kanssa (mm. Uudenmaan Ruoka -foodhub ja aitojamakuja.fi).
Mahdollistetaan tehokas lähiruuan logistiikka sekä mahdollinen säilyttäminen, jotta toimitusketjun päästöt pysyvät hallinnassa.

23. Laaditaan opas urbaanin viljelyn hyödyistä
Maatilojen ulkopuolella kaupunkiympäristössä tapahtuva viljely tukee monimuotoisuutta, hiilivarastoja, ravinnekiertoa, ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä lisää omavaraisuutta ja monimuotoisuutta rakennetuissa ympäristössä. Toimenpiteessä laaditaan opas urbaanin viljelyn hyödyistä ja siitä miten esim. kaupungit, maanomistajat, viljelijät, taloyhtiöt ja/ tai yksityishenkilöt voivat turvata kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja millaisia säädöksiä aiheeseen liittyy. Esimerkiksi hiilivarastojen hoito otetaan vahvasti mukaan lähialueen peltomaiden hoitosuunnitelmien päivitystyöhön, lisätään pölyttäjäystävällisiä alueita ja huomioidaan sekä edelleen kehitetään monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita kaavoituksessa. Huomioidaan CircularHoodFood-hankkeen opit oppaan laadinnassa.

Visio: Jätteitä syntyy vain vähän, ja se jäte, joka syntyy, lajitellaan tehokkaasti ja hyödynnetään parhailla mahdollisilla tavoilla. Vesihuolto toteutetaan energiatehokkaasti, vettä kulutetaan fiksusti ja ympäristövaikutukset minimoiden.

Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää jätteen määrän minimoimista tuotannon kaikissa vaiheissa. Jätemäärää vähennetään parhaiten systeemitasolla tuotannossa ja tuotesuunnittelun kautta, ja henkilötasolla kulutusvalinnoilla (joista enemmän luvussa 3). Täydellisessä kiertotaloudessa systeemistä poistuisi jätteenä vain marginaalisia määriä materiaa, joka sekin voitaisiin kierrättää uudeksi raaka-aineeksi. EU:n jätedirektiivissä on asetettu yhdyskuntajätteelle 60 % kierrätystavoite vuoteen 2030 mennessä (Euroopan unioni 2018). HSY tavoittelee pääkaupunkiseudulla 60 % kierrätysastetta jo vuoteen 2025 mennessä. Yhdyskuntajätteeksi määritellään ihmisten kulutuksesta syntyneet jätteet kodeissa sekä julkisissa ja yksityisissä palveluissa (katso tietolaatikko 7). Yhdyskuntajäte muodostaa kuitenkin vain pienen osan kaikesta jätteestä, jota syntyy myös rakentamisessa, alkutuotannossa, teollisuudessa ja kaupan alalla.

EU:n uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa (Euroopan komissio 2020) analysoidaan tuotteiden ja materiaalien elinkaarta, jotta voidaan varmistaa resurssien kestävä käyttö ja puuttua resurssi-intensiivisten alojen (kuten tekstiili-, rakennus-, elektroniikka- ja muoviala) toimintaan. Monella toimialalla tehdäänkin paljon töitä kiertotalouden ja materiaalikierrätyksen edistämiseksi. Yrityksillä on tärkeä rooli innovatiivisten liiketoimintamallien, prosessien, tuotteiden ja palveluiden kokeiluissa ja kehittämisessä. Kaupungeilla on puolestaan keskeinen rooli mahdollistamassa innovatiivista kiertotalouden liiketoimintaa. Jotta tavoitteet onnistuttaisiin saavuttamaan, tarvitaan seudullista yhteistyötä, yhteistä tavoitetta, koordinointia ja tietoa, sekä uudenlaisia tuotteita ja palveluita, jotka auttavat vähentämään jätemääriä.

Tässä luvussa tähdätään kiertotalouden tehostamiseen pääsääntöisesti innovatiivisen jäte- ja vesihuollon keinoin. Jätemääriä vähennetään kulutusvalinnoilla, ja siten jätemäärän vähentämistavoitteiden saavuttamiseen myötävaikutetaan myös kulutuksen (luku 3), ruoan (4) ja rakentamisen (7) toimenpiteiden kautta. Sopeutumisen toimenpiteitä ei tästä luvusta löydy (hulevesiin liittyviä toimenpiteitä on kappaleessa 6.3).

Muista ohjelman painopisteistä poiketen, tämän painopisteen tavoitteet tähtäävät jo vuoteen 2025 HSY:n strategian mukaisesti.

Kestävässä kaupunkielämässä vuonna 2025:

• Kannustetaan tehokkaaseen jätteen lajitteluun, jotta yhdyskuntajätteen ja kotitalousjätteen kierrätysasteet nousevat 60 %:iin, ja 60 % biojätteestä päätyy erilliskeräyksen kautta hyötykäyttöön.

• Vähennetään kotitalouksien sekajätteessä olevan muovin määrä puoleen vuoden 2018 tasosta.

Lajittelun tehostuminen on edellytys toimivalle kiertotaloudelle. Pääkaupunkiseudulla syntyy hieman alle 600 kiloa yhdyskuntajätettä asukasta kohti. Noin puolet (52 %) siitä menee materiaalikierrätykseen, loput energiahyötykäyttöön. Pääkaupunkiseudun yhdyskuntajätteestä 47 % on kotitalousjätettä. Kotitalouksien jätteestä yli 50 % on sekajätettä, josta suurin osa olisi kierrätyskelpoista materiaalia lajiteltuna (kierrätysaste 46 % vuonna 2019). Ainoastaan 14 % on tällä hetkellä jatkokäyttöön kelpaamatonta. Suurin hyötykäytön potentiaali on biojätteessä, joka muodostaa reilun kolmanneksen sekajätteestä (HSY 2020g).

Tietolaatikko 7. Yhdyskunta- ja kotitalousjäte

Yhdyskuntajätteellä tarkoitetaan asumisesta syntyvää jätettä (kotitalousjätettä) sekä ominaisuuksiltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavissa olevia kaupan ja teollisuuden sekä palvelutoiminnan jätteitä (esimerkiksi kouluista, sairaaloista, toimistoista, kaupoista, ravintoloista ja muista yrityksistä peräisin oleva jäte). Tällaista jätettä ovat sekajäte, biojäte, paperi, kartonki, lasi, metallit, muovipakkaukset, sähkö- ja elektroniikkalaiteromu ja käytetyt paristot. Yhdyskuntajätettä eivät ole teollisesta tuotannosta, maataloudesta, metsätaloudesta, kalastuksesta, sakokaivoista eikä viemäriverkosta ja viemäriveden käsittelystä peräisin oleva jäte, mukaan lukien puhdistamoliete, romuajoneuvot tai rakennus- ja purkujäte.

Kotitalousjätteellä tarkoitetaan asumisessa syntyvää jätettä. Kotitalouksien jätteeksi ei lueta kodin tai sen piirin ulkopuolella syntyneitä, vaikkakin kotitalouden tuottamia jätteitä (kuten autojen öljynvaihdossa huoltamolle jääneet jäteöljyt). Kotitalousjätteisiin ei myöskään lasketa kotitaloudesta peräisin olevaa jätettä, joka ei ole yhdyskuntajätettä (kuten romuautot ja rakennus- ja purkujäte). (HSY 2020g.)

24. Kehitetään jätehuollon kustannuksia ja keräysratkaisuja kierrätystä kannustamaan
Kehitetään jätemaksuja edelleen siten, että ne ohjaavat paremmin tarkempaan syntypaikkalajitteluun.
Kehitetään kimppakeräysratkaisuja ja selvitetään jätelaskujen eriyttämistä kiinteistökohtaisesti.
Kehitetään ja päivitetään keräysvälineet ja -tavat siten, että lajittelu on entistäkin helpompaa.

Muoveilla on hyviä ja tärkeitä ominaisuuksia. Siksi niitä käytetään paljon ja niillä on keskeinen merkitys taloudessamme. Muoveista aiheutuu kuitenkin myös ongelmia, joihin ei ole yhtä helppoa ratkaisua. Ohjelman tavoitteena on, että muovin määrä kotitalouksien sekajätteessä vähenee puoleen vuoden 2018 määrästä vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2018 muovin määrä sekajätteessä oli 23 kg per asukas (HSY 2019).

Smart & Clean -säätiön Kaikki muovi kiertää -projektissa on arvioitu, että pääkaupunkiseudun kierrätyskelpoisesta muovista kiertää vain 6 % ja kierrätysaste olisi mahdollista nostaa 60–70 %:iin. Muovijätevirroissa on siis suurta potentiaalia kierrätykseen. Muovin valmistamisesta ja polttamisesta syntyy hiilidioksidipäästöjä. Jos muovi kiertäisi uudelleen materiaaliksi, polttamisesta aiheutuvilta päästöiltä vältyttäisiin. Neitseellisen muovin käytön vähentäminen ja muovin polttamisen lopettaminen vähentäisi hiilidioksidipäästöjä pääkaupunkiseudulla arviolta 336 000:lla tonnilla. Luku vastaa noin 80 000 pääkaupunkilaisen vuosittaisia päästöjä. (Smart & Clean n.d.)

Jatkossa on panostettava parempiin lajittelumahdollisuuksiin ja tiedontuotantoon. Sen lisäksi, että muovijäte lajitellaan, kierrätysmuovituotteille pitää luoda markkinoita, sekä tietysti ehkäistä turhan muovijätteen syntyä. Kierrätys tulee tapahtua hygieniariskit huomioiden. Resurssien tuhlaus ja muovijätteen päätyminen luontoon on saatava kuriin. Nämä tavoitteet ovat linjassa Suomen muovitiekartan kanssa (Ympäristöministeriö 2018). Muovi ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti ympäristölle huono materiaali, vaan myös resurssitehokas materiaali oikeissa paikoissa käytettynä. Muovilla on myös monta hyvää käyttökohdetta, muun muassa muovin keveys vähentää logistiikka-alan kasvihuonekaasupäästöjä ja muovin hygieeniset ominaisuudet ovat elintarvikealalla ja terveydenhuollossa tärkeitä. Pakkaukset parantavat säilyvyyttä ja niillä on tärkeä tehtävä suojata itse tuotetta esimerkiksi kuljetuksen ja varastoinnin ajan. Siten muovin käyttö pakkauksissa voi jopa vähentää materiaalihävikkiä ja kasvihuonekaasupäästöjä. Turhaa ja esimerkiksi tuotteen kokoon nähden ylisuurta pakkaamista on toki syytä välttää.

25. Kehitetään muovin keräystä, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä
Kehitetään seudulla myös muiden muovijätteiden kuin muovipakkausten keräystä ja kierrätystä. Kehitetään esim. kahviloiden take-away-astioiden uudelleenkäytön panttijärjestelmää hygieenisyys, kannattavuus ja asiakasystävällisyys huomioiden ja kannustetaan yhdessä kaupunkien kanssa mm. kahviloita panttijärjestelmän käyttöönottoon.

26. Lisätään ymmärrystä muovin hyödyistä ja haitoista
Neuvonnan avulla lisätään tietoa muovin lajitteluketjusta ja muovin ympäristövaikutuksista. Lisätään ymmärrystä muovin hyödyistä ja haitoista. Muovi ei ole pelkästään haitallista, koska sillä on merkittävä rooli ruoan säilyvyyden parantamisessa ja kevyenä materiaalina se vähentää kuljetuksista syntyviä päästöjä. Haitallista on muovin päätyminen luontoon ja sen valmistukseen tarvittavien fossiilisten raaka-aineiden käyttö. Oikein lajiteltuna muovi on resurssitehokas materiaali.

27. Suositaan julkisissa hankinnoissa kierrätysmuovista valmistettuja tuotteita neitseellisen muovin sijaan
Tunnistetaan julkisissa hankinnoissa tuoteryhmiä, joiden voidaan edellyttää olevan valmistettu kokonaan kierrätysmuovista tai sisältävän riittävissä määrin kierrätysmuovia. Tämä edesauttaa luomaan markkinoita kierrätysmuoveille ja niistä valmistetuille tuotteille.

Vuonna 2018 kotitalouksien sekajätteestä noin 40 % oli biojätettä (mukana keittiöjäte, muu biojäte ja puutarhajäte). Kun puhutaan kotitalousbiojätteen kierrätysasteesta - verrattuna 60 % tavoitteeseen, joka tulee valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta (Laaksonen ym. 2018) - se oli 32 % vuonna 2018 (puutarhajätettä ei lasketa mukaan) (HSY 2019). Lajittelemattoman, sekajätteen mukana poltetun biojätteen ravinteet ja orgaaninen aines eivät päädy kiertoon ja kosteana aineena se huonontaa jätteen energiapolton hyötysuhdetta. Biojätteen lajittelun ja erilliskeräyksen tehostaminen onkin merkittävin tavoite kotitalousjätteen kierrätysasteen parantamiseksi. Erityisen suuri vaikutus olisi lajitteluasteen nostamisella ja lisäksi erillislajitteluvelvoitteen laajentamisella voidaan tavoittaa suurempi joukko asukkaita. Asukkaiden erikseen lajittelema biojäte hyödynnetään biokaasun tuotannossa ja sen sisältämä orgaaninen aines ja ravinteet kierrätetään.

Ravinnekierron mahdollistamiseen tarvitaan myös tehokkaita ja turvallisia keinoja kierrättää jätevedenpuhdistamon lietteet. Puhdistamoliete sisältää paljon arvokkaita ravinteita, ja olisi tärkeää huolehtia siitä, että kierrätysprosessit takaisivat näiden ravinteiden turvallisen kierron ilman haitta-aineita.

28. Otetaan käyttöön uusia keinoja asukkaiden biojätteen lajittelun edistämiseen
Tarjotaan asukkaille käyttöön innovaatioita ja ratkaisuja, jotka tekevät biojätteen lajittelusta helpompaa ja miellyttävämpää (mm. BIORENT ja 6Aika CircularHoodFood -hankkeiden kokemukset).
Laajennetaan biojätteen erillislajitteluvelvoitetta koskemaan kaikkia asukkaita ja tuetaan siirtymää uusilla keräyspalveluilla. Tuetaan omatoimista kompostointia parhaan mahdollisen hyödyn varmistamiseksi. Kehitetään myös biojätteen keräystä pientaloista. Selvitetään mahdollisuuksia perustaa uusia palvelumuotoja, esim. kausiluonteisia alueellisia viherjätteen vastaanottopaikkoja sekä kortteli- ja kimppakeräyspisteitä.

29. Lisätään biomassojen kierrätystä pääkaupunkiseudulla
Määritetään erilaisille biomassoille (esim. keittiöbiojäte, lietteet, metsäbiomassa) suositus hyödyntämistapojen etusijajärjestyksestä. Suositus ottaa huomioon alan säädökset ja toiminnan luvitukset, jalostusarvon, ravinnekierron ja hiilidioksidin sitoutumisen. Pyritään selvittämään haitta-aineiden kulkeutumisreittejä ja vähentämään negatiivisia ympäristövaikutuksia.
Laaditaan biomassojen koordinointijärjestelmä (vrt. SeutuMassa), jonka avulla voidaan yhdistää tietoa biomassojen laadusta sekä maantieteellisistä synty- ja hyödyntämispisteistä. Järjestelmä mahdollistaa avoimen datan avulla biomassojen ohjaamisen kulloinkin parhaan hyödyn tuottavaan prosessiin mm. säädösten ja luvitusten asettamissa rajoissa. Hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan esim. Luonnonvarakeskuksen Biomassa-atlas verkkopalvelua ja CircVol-hankkeen karttakoontia järjestelmän kehittämisessä.

30. Hyödynnetään kierrätyslannoitteet ja -biomassat paikallisesti, turvallisesti ja joustavasti
Julkiset toimijat hyödyntävät infrarakentamisessa ensisijaisesti omia tai jo markkinoilla olevia paikallisia kierrätyspohjaisia ja paikallisista raaka-aineista valmistettuja laatusertifioituja multa- ja maanparannustuotteita sekä kierrätyslannoitteita. Kehitetään jäteveden ravinteiden tehokkaampaa hyödyntämistä RAVITA- ja Lietehiili -hankkeissa.

31. Selvitetään biohiilille hyödyllisimmät käyttötarkoitukset
Biohiilillä, jotka ovat biomassoista hapettomasti kuumentamalla tuotettuja hiiliä, on useita hyviä ominaisuuksia, jotka edistävät ravinteiden kiertoa ja edesauttavat ilmastomuutoksen hillinnässä, kuten hiilinieluna toimiminen ja ravinteiden sitominen. Lisäksi tutkitaan menetelmän soveltuvuus haitallisten aineiden poistoon. Selvitetään yhteistyössä biohiilille hyödyllisimmät käyttötarkoitukset pääkaupunkiseudulla ja pilotoidaan niitä. Toimenpide tukee Helsingin kaupungin tavoitetta pilotoida uusia teknologioita viherjätteiden kestävässä hyödyntämisessä ja tavoitetta osallistua biohiilen käyttöä tutkiviin ja edistäviin hankkeisiin. HSY pilotoi myös puhdistamolietteen käsittelyä vastaavalla tekniikalla ja tutkii saatavan lopputuotteen, lietehiilen, ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia.

Myös veden kierto on osa kiertotaloutta. HSY käyttää juomavetenä puhdistettua järvivettä ja jätevedet ohjataan puhdistettuina mereen. Ilmastonmuutoksen seurauksena järvet lämpenevät, millä tulee olemaan vaikutus juomaveden puhdistusprosesseihin. HSY:n tehtävänä on toimittaa puhdasta ja laadukasta vettä seudun asukkaille, sekä puhdistaa jätevedet tehokkaasti, jotta ravinteet ja haitta-aineet eivät päädy mereen. Prosessien kehittämisessä ei tule tinkiä merensuojelusta. HSY on mukana Itämerihaasteessa (n.d.), joka kutsuu organisaatioita sitoutumaan Itämeren suojeluun ja tekemään oman Itämeri-toimenpideohjelman.

Suurten vesimassojen käsittely vaatii paljon energiaa sekä puhtaan veden että jäteveden osalta. Juomaveden ja jäteveden käsittelyyn sekä pumppaamiseen käytettävä sähköenergia vastaa noin yhtä prosenttia koko pääkaupunkiseudun sähkönkulutuksesta.

Jätevedet sisältävät energiaa paitsi lietteen mädätyksestä saatavana biokaasuna, myös lämpönä. On arvioitu, että noin 20 % asuinrakennusten lämmitykseen kuluvasta energiasta poistuu rakennuksesta jätevesiverkostoon lämmitetyn käyttöveden myötä (Lindstedt & Junnonen 2009). Puhdistettuun jäteveteen sitoutunutta lämpöä otetaan talteen suurissa lämpöpumppulaitoksissa, Helenin Katri Valan laitoksella Helsingissä ja Fortumin Suomenojan laitoksella Espoossa.

32. Selvitetään jäteveden puhdistuksen innovaatioita ja turvataan jätevedessä olevien ravinteiden kierto
Jatketaan jätevedenpuhdistuksen innovaatioiden selvittämistä. Selvitetään jäteveden mikromuovien laatua ja määrää.
Korvataan jätevedenpuhdistuksessa primäärisiä kemikaaleja sekundäärisillä kemikaaleilla.
Selvitetään haitallisten aineiden poistoteknologiat, ja vähennetään typpioksiduulipäästöjä ja poistetaan mikropollutantteja ja -partikkeleja, muun muassa mikromuoveja, kierrosta.

33. Vähennetään energiankulutusta ja lisätään uusiutuvaa energiantuotantoa
Vähennetään energiankulutusta ja tuotetaan uusiutuvaa energiaa jäte- ja vesihuollossa.
Maksimoidaan jätevesipohjainen energiantuotanto puhdistamoilla ravinnepäästöt minimoiden.

34. Vahvistetaan jäteveden lämmön talteenoton seudullisten vaihtoehtojen toimintaedellytyksiä
Jatketaan pohjoismaista yhteistyötä ja selvitetään jäteveden sisältämän hukkalämmön kokonaisuuden hahmottamisen työkaluja.
Tunnistetaan eri puolilla kaupunkiseutua tehtävän paikallisen jätevesilämmön talteenoton vaikutukset jätevesiverkostolle, puhdistusprosesseille ja nykyisille keskitetyille lämmöntalteenottoratkaisuille ja tuotetaan tietoa osaoptimoinnin välttämiseksi.
Kehitetään kriteerejä jäteveden lämmön talteenotolle yhdessä energiatoimijoiden kanssa, jotta voidaan varmistaa jätevesijärjestelmän toiminnan verkoston ominaisuudet ja reunaehdot huomioiden. Vahvistetaan lämmön talteenottoa jätevedenpuhdistuksen jälkeen.

35. Kehitetään ja otetaan käyttöön uusia innovaatiota puhtaan veden kulutuksen minimoimiseksi
Selvitetään pääkaupunkiseudulla kehityshankkeessa seuraavia teemoja: vähävesijärjestelmät, harmaan veden uudelleen hyödyntäminen ja kuivakäymälöiden jätteet. Pilotoidaan yhteistyössä kaupunkien kanssa esimerkiksi saarien ja luonto-/ulkoilukohteiden kuivakäymäläjätteiden käsittelyä ja kompostoidun massan hyödyntämistä kaupunkien viherrakentamisessa.

Kiertotalous- ja teollisuuskeskittymillä on potentiaalia kehittää uusia kiertotaloutta edistäviä ratkaisuja hyödyntäen keskittymän luomaa synergiaa. Oleellista on, että toiminnalla on selkeä fasilitaattori, jolloin yritykset pystyvät luomaan yhteistyöhenkisen kulttuurin ja keskittymän luomia puitteita pystytään helposti hyödyntämään.

Pääkaupunkiseudulla toimii HSY:n fasilitoima, seudun yrityksiä palveleva ekoteollisuuskeskus Ekomo. Ekomon tavoitteena on olla sekä kansallisesti että kansainvälisesti kiinnostava ekoteollisuuskeskus, jossa toimii sekä kaupallisia että pilottivaiheen yrityksiä. Alueella on myös hyvät mahdollisuudet tutkimus- ja kehitystoimintaan. Ekomo tarjoaa alustan yrityksille ja luo edellytykset teollisten symbioosien kehittymiselle. Ekomossa yritys voi hyödyntää toisten toimijoiden tuottamaa jätettä sekä alueella syntyvää uusiutuvaa energiaa omassa toiminnassaan. Pääkaupunkiseudulla toimii myös muita kiertotalouskeskuksia ja -yritysekosysteemejä.

36. Tunnistetaan ja vahvistetaan kiertotalouden yritysekosysteemejä pääkaupunkiseudulla
Tunnistetaan olemassa olevat seudulliset mahdollisuudet erilaisille kiertotalouden ekosysteemeille yhdessä seudun eri toimijoiden ja yritysten kanssa. Tarjotaan yrityksille mahdollisuuksia keskinäiseen kiertotalousyhteistyöhön, jotta sivuvirrat löytävät sujuvasti käyttäjänsä. Toimenpide tukee myös kaupunkien tavoitteita luoda edellytyksiä teollisille ja urbaaneille symbiooseille, joissa toimijat tuottavat toisilleen lisäarvoa hyödyntämällä tehokkaasti toistensa sivuvirtoja, teknologiaa, palveluja ja energiaa.
Tuetaan julkisilla hankinnoilla kierrätysmateriaalien ja -tuotteiden markkinoita.
Jatketaan Ekomon toiminnan kehittämistä, ja mm. 6Aika Tulevaisuuden kiertotalouskeskukset -hankkeen kokemuksia ja tuloksia hyödynnetään myös muissa seudun kiertotalousekosysteemeissä. Ekomon toiminnan kehittämisessä mahdollistetaan entistä paremmin erilaisten kokeilujen ja pilottien toteuttaminen alueella. Piloteista tiedotetaan ja kerrotaan laajasti verkostoille, asiantuntijoille ja asukkaille.

37. Investoidaan jätteen laitosmaiseen esikäsittelyyn
Rakennetaan jätteen esikäsittelylaitos, jotta kierrätykseen kelpaavia materiaaleja, kuten muovia, metallia ja muita jakeita saadaan erotettua ennen energiahyödyntämistä. Erilliskerätyn poistotekstiilin kierrätyskelpoisuutta voidaan myös parantaa esikäsittelemällä materiaali ennen jatkohyödyntämiseen ohjaamista.

38. Otetaan käyttöön jätteenpolton tuhkien ja kuonien uudet ja turvalliset käyttötavat
Jätteenpolton tuhkille ja kuonille soveltuvista uusista ja turvallisista käyttömahdollisuuksista on käynnissä tutkimustyö. Varmistetaan, että turvalliset käyttömahdollisuudet otetaan mahdollisimman hyvin laajempaan käyttöön. Vaaralliseksi jätteeksi luokitellun tuhkan käsittelyä pyritään kehittämään niin, että tuhkien sisältämät arvoaineet saadaan talteenotettua ja mineraaliaines loppusijoittamisen sijaan hyötykäyttöön.

Yleisin mittari kiertotaloudesta on jätteiden kierrätysaste, ja tavoitteiksi yleensä asetetaan kierrätysasteen nousu. Koska kiertotalous on muutakin kuin jätteiden lajittelua, tulisi kiertotalouden edistymisen seurantaa pääkaupunkiseudulla kehittää suuntaan, joka huomioi kiertotalouden kokonaiskuvan. EU:n uudessa kiertotalouden toimintasuunnitelmassa (Euroopan komissio 2020) on tavoitteena vuodelle 2021 luoda uudet yhteneväiset kiertotalousindikaattorit, jotka voisivat ottaa huomioon kytkökset kiertotalouden ja ilmastotyön välissä. Esimerkiksi uudelleenkäyttö ja materiaalien käyttö voivat toimia indikaattorina kiertotalouden edistymisestä tuotteiden ja palveluiden suunnitteluvaiheessa.

Valtakunnallisen yhdyskuntajätetiedon lisäksi tarvitaan mitä suurimmassa määrin myös seudullista tietoa. Seudullinen jätemäärä- ja kierrätysastetieto ovat olennaisia kierrätyksen tehostamisen suunnittelussa. Myös asukkaat ovat kiinnostuneita tuottamistaan jätemääristä ja seutunsa kierrätysasteesta. Tieto antaa vahvistuksen sille, että oman arjen teoilla on merkitystä.

39. Laaditaan uudet kiertotalousindikaattorit ja kehitetään jätetilastointia
Kehitetään indikaattoreita seudullisen kiertotalouden kehityksen seurantaan. Osana indikaattoreita tarkastellaan muun muassa uudelleenkäytön tilastointia ja materiaalien kulutusta.
Kehitetään hallinto-, elinkeino- ja palvelutoiminnan jätetilastointia ja muita kiertotalouden indikaattoreita yhteistyössä eri toimialojen kanssa.
Selvitetään mahdollisuutta kaupunkikohtaiseen jätetietoon osana jätemääräseurannan kehitystyötä.

40. Parannetaan kaupunkilaisten tietopohjaa tuottamiensa jätteiden määrästä
Selvitetään yksilöityyn jätetietoon parhaiten soveltuvat järjestelmät, kuten esimerkiksi punnitsevat jäteautot ja tunnisteella toimivat putkikeräysjärjestelmät ja jätepuristimet. Kerätään tietoa syntyvistä jätemääristä ja tarjotaan asukkaille pääsy heitä koskeviin jätetietoihin mahdollisuuksien mukaan. Tietoa käytetään kohdentamaan neuvontatoimintaa.
Selvitään kotitalouskohtaisesti kohdistettujen jätemaksujen edellytyksiä.

Visio: Hiilineutraalius, kiertotalous ja kestävän elämän tavoittelu ovat kaupunkisuunnittelun kulmakiviä. Kasvavalla seudulla eletään kestävää, terveellistä ja turvallista arkea. Yhdyskuntarakenne on eheytynyt ja perustuu kestävän liikkumisen yhteyksiin. Kävely ja pyöräily sekä raideliikenteen ja muun joukkoliikenteen käyttö on houkuttelevaa ja sujuvaa. Asuminen on energiatehokasta ja rakennettu ympäristö tarjoaa hyvät olosuhteet käyttäjilleen huomioiden myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen. Palvelut perustuvat kestävään kuluttamiseen ja kiertotalouteen. Palvelurakenne on monipuolinen ja keskittynyt kestävän liikkumisen solmukohtiin. Peruspalvelut ovat helposti saavutettavissa kestävillä liikkumismuodoilla ja viheralue on turvallisen kävelymatkan päässä kaikille.

Rakennettu ympäristömme kehittyy jatkuvasti ja pääkaupunkiseudun voimakas kasvu tuo jatkossakin painetta uusille asunnoille, työpaikoille ja palveluille sekä viherympäristön laadulle. Kaupunkirakenne täydentyy kaikissa seudun kaupungeissa ja rakentamista ohjataan nykyisiin kaupunkikeskittymiin, erityisesti raideliikenteen solmukohtiin. Kaupunkisuunnittelu on avainasemassa, kun kaupungeissa luodaan edellytyksiä vähäpäästöisiin matkaketjuihin, kestävän kehityksen mukaisiin palveluihin sekä hiilineutraaleihin kiinteistöihin ja toiminnallisesti sekoittuneisiin asuin- ja työpaikka-alueisiin (kuva 7).

Rakennusten energiankulutus ja liikenne ovat seudun kaupunkien suurimpia kasvihuonekaasupäästöjen lähteitä, ja toimintojen muuttaminen hiilineutraaliksi on valtava haaste myös kaupunkisuunnittelulle. Kasvihuonekaasupäästöjen vähenemisen lisäksi hiilineutraaliuteen tähtäävällä kaupunkisuunnittelulla vähennetään usein myös ilmanlaatua heikentäviä päästöjä, mikä parantaa ilmanlaatua ja edistää elinympäristön terveellisyyttä ja viihtyisyyttä. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla uusia keinoja tarvitaan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumiseen ja varautumiseen.

YK:n uuden biodiversiteettiraportin mukaan kaupungeilla ja infrastruktuurilla on merkittävä rooli monimuotoisuuden kadon pysäyttämisen ja ekosysteemien korjaamisen kannalta. Luonnon köyhtymisen pysäyttämiseksi tarvitaan luonnon biodiversiteetin huomioimista kaupunkisuunnittelua ja -infrastruktuuria koskevissa päätöksissä sekä viheralueiden muodostamista ja suojelua kaupungeissa. (CBD 2020, Frilander 2020.) Viheralueiden ja luontopohjaisten ratkaisujen säilyttäminen vahvistaa kaupunkiympäristön arvonlisäystä ja parantaa asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia (WHO 2017). Kaupunkisuunnittelulla luodaan edellytykset kaupunkilaisten elämänlaadun ja luonnon monimuotoisuuden ylläpidolle ja parantamiselle. Samalla voidaan kiinnittää huomiota myös viheralueiden ja rakennetun ympäristön kykyyn sitoa ja varastoida hiiltä, mikä on tärkeää hiilineutraaliustavoitteiden saavuttamiseksi.

Pääkaupunkiseudun kestävyystavoitteet haastavat kaupunkisuunnittelua aivan uudella tapaa, mutta toisaalta ratkaisujen käyttöönottoon ei ole tarjolla pitkää siirtymäaikaa – 2030-luvun hiilineutraaliuteen tähtäävä kaupunkiympäristö suunnitellaan käytännössä jo tänään. Seudullinen yhteistyö kaupunkien ja muiden sidosryhmien (kuten yritysten) kesken antaa parhaat mahdollisuudet vastata tähän haasteeseen.

Kestävässä kaupunkielämässä vuonna 2030:

• Kaupunkisuunnittelulla ohjataan alueellista energiatehokkuutta ja hiilineutraalin rakennetun ympäristön toteutumista.
• Kestävään liikkumisen vyöhykkeille sijoittuvat hiilineutraalit ja toiminnallisesti sekoittuneet asuin- ja työpaikka-alueet, erityisesti raideliikenteen asemanseuduilla, edistävät kestävän kaupunkielämän toteutumista.
  
• Kiertotalouden ylläpitäminen on yksi kaupunkisuunnittelun lähtökohdista.
• Ilmastonmuutoksen sopeutumiseen löydetään uusia hyviä käytäntöjä.
• Sosiaalisen eriytymisen kielteisiä vaikutuksia hillitään ja rakennettu ympäristö tukee kaikkien mahdollisuuksia kestävään ja terveelliseen kaupunkielämään.

Päätavoite: Hiilineutraalit ja toiminnallisesti sekoittuneet asuin- ja työpaikka-alueet toimivat esimerkkinä kaupunkiseudun kiertotalouden edistämisen sekä ilmastonmuutoksen hillinnän ja siihen sopeutumisen yhteensovittamisessa.

Pääkaupunkiseudun kaupunkisuunnittelua tukemaan tarvitaan uusia työkaluja, toimintaa ohjaavia tavoitteita sekä konkreettisia esimerkkejä toimivista ratkaisuista. Kehittämistyön vaikuttavuutta lisätään suunnittelu- ja kehitystyötä palvelevalla viestinnällä ja vuorovaikutuksella. Tietoa hiilineutraalin kaupunkien suunnittelun parhaista käytännöistä on saatavilla yhä enemmän, ja on tärkeää tukea jo käynnistyneiden hankkeiden tuotosten jalkautumista käytäntöön.

41. Otetaan käyttöön parhaat käytännöt hiilineutraalien alueiden kaavoittamisessa ja rakentamisen ohjaamisessa
Ylläpidetään ja kehitetään hiilineutraalien alueiden suunnittelukriteeristöä ja vuorovaikutteiseen suunnitteluun hyödynnettäviä toimenpidekortteja Ilmastoviisas alue -suunnittelutyökalun muodossa (Low Carbon District). Ylläpidetään työkalun tavoitetasoa soveltaen uusinta tietoa.
Seurataan ja jaetaan tietoa seudulla etenevistä ja toteutuneista aluekehittämishankkeista ja niissä todennetuista ilmastovaikutuksista.
Määritetään ja asetetaan yleisiä tai aluekohtaisia linjauksia ja tavoitetasoja ilmastonäkökulmien huomioimiselle kaupunkisuunnittelussa.
Kootaan parhaat käytännöt hiilineutraalien alueiden kaavoittamisessa ja rakentamisen ohjaamisessa yhteiseen tietopankkiin kaavoittajien ja muiden kaupunkisuunnittelijoiden hyödynnettäväksi.
Kehitetään seudullista verkostoa ja uusia, yhteistyötä tukevia toimintatapoja tukemaan eri sektoreiden välistä suunnittelua. Järjestetään kaupunkisuunnittelijoille vuorovaikutustilaisuuksia kaupunkikohtaisten tai alueellisten pilottien oppien saattamiseksi laaja-alaiseen käyttöön koko pääkaupunkiseudulla.
Osallistutaan kansainvälisiin TKI-hankkeisiin ja jalkautetaan seudulla kansainvälisiä hyviä käytäntöjä hiilineutraalien alueiden suunnittelussa ja rakentamisen ohjauksessa. Tuetaan myös jo käynnistyneiden hankkeiden tuotosten hyödyntämistä kaupunkisuunnittelussa (esim. CANEMURE-hankekokonaisuus; SYKE 2020). Huomioidaan uusista hiilijalanjälkitarkasteluista kertyvä tieto ja seurataan vähähiilisen rakentamisen etenemistä pääkaupunkiseudulla.

42. Tiivistetään yhteistyötä hiilineutraalien asemanseutujen kehittämisessä pääkaupunkiseudulla
Kehitetään raideliikenteen asemanseutuja vähähiilisyyden ja kestävän kaupunkikehityksen edelläkävijäalueina.
Tuotetaan tietoa raideliikenteen asemanseutukehityksestä seudullisen monikeskuksisuuden kehittämiseksi ja vahvistetaan asemanseutukehittämisen yhteistyötä eri hallinnollisilla tasoilla sekä yli sektorirajojen.
Tuetaan integroituja maankäytön ja liikkumisen suunnitteluperiaatteita. Vahvistetaan asemanseutujen kehittämisen johtajuutta, yhteiskehittämistä ja investointeja kansallisten, seudullisten ja paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyönä. Pilotoidaan uusia yhteistyömalleja asemanseutukehittämisessä.
Vahvistetaan asemanseututoimijoiden sitoutumista yhteisiin kehittämistavoitteisiin ja tunnistetaan uusia investointimalleja kehittämistoimenpiteiden rahoituksen turvaamiseksi.
Tuotetaan tietoa asemanseutujen kehittämisen laatutekijöistä ja indikaattoreista.

43. Vahvistetaan ymmärrystä kierto- ja jakamistalouden edistämisestä kaavoituksessa
Edistetään kiertotalouskaupungin konkretisoitumista ja jalkautumista suunnittelukäytännöiksi kaavoituksessa. Tunnistetaan mahdollistavan, ohjaavan ja kannustavan kaavoituksen keinoja sekä tontinluovutuksen ehtoja ja arvioidaan niiden vaikuttavuutta kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi.
Mahdollistetaan kiertotalouden periaatteet, kuten rakennusten eliniän pidentäminen, monikäyttöisyys, muunneltavuus ja käyttötapamuutokset, sekä edistetään rakennusmateriaalien uudelleenkäyttöä ja kierrätystä kaikessa rakentamisessa.
Tuetaan kiertotalousekosysteemien syntyä mahdollistamalla resurssien ja sivuvirtojen kiertoa.
Tunnistetaan ja mahdollistetaan jakamistalouden, kiertotalouspalvelujen ja yhteiskäyttöisyyden edistämiseksi tarvittavien alueiden ja tilojen käyttö jo kaavoituksessa.
Toimenpide tukee mm. Helsingin kaupungin (2020b) kierto- ja jakamistalouden tiekartan toimeenpanoa.
Toimenpiteessä hyödynnetään muun muassa ”Kiertotalouden ratkaisuja mahdollistava maankäytön suunnittelu” (KITARA) -hankkeen tuloksia (Vierikko ym. 2020).

Kestävää kaupunkielämää edistävien toimenpiteiden suunnittelu ja niiden vieminen käytäntöön tuo mukanaan uusia tietotarpeita. Etenevän digitalisaation myötä monen tyyppistä dataa on saatavilla entistä enemmän, ja datasta on mahdollista jalostaa käytettävyydeltään yhä parempaa ja merkityksellisempää tietoa myös kaupunkisuunnittelun tarpeisiin. Tiedon avulla voidaan varmistaa, että tehdään hiilineutraaliustavoitteiden näkökulmasta oikeita asioita, toimenpiteillä on toivottu vaikutus ja, että kehitystä ohjataan haluttuun suuntaan.

44. Syvennetään liikkumista ja liikennettä koskevaa tietoa ja hyödynnetään sitä kestävän kaupunkiympäristön kehittämisessä
Tiivistetään yhteistyötä pääkaupunkiseudun liikkumista ja sen ilmastovaikutuksia koskevan tiedon keräämisessä ja tiedon hyödyntämisessä. Hyödynnetään tieliikenteen määrää ja ajoneuvojakaumaa, sekä pyöräilyn ja kävelyn toteutumista kuvaavaa tietoa kestävän kaupunkiympäristön suunnittelussa. Myös tiemaksujen järjestelmäratkaisut tuovat osaltaan mahdollisuuden kerätä ja analysoida nykyistä selvästi monipuolisempaa ja luotettavampaa tietoa tieliikenteen ominaisuuksista ja liikkumisen päästöistä (sekä ilmastopäästöistä että ilmanlaatua heikentävistä päästöistä). Analysoidaan tietoa uusien, hiilineutraaliustavoitetta edistävien suunnittelukäytäntöjen ja liikkumispalveluiden kehittämiseksi. Hyödynnetään jo olemassa olevia seudullisia yhteistyörakenteita ilmansuojelun ja aluesuunnittelun välillä. Tuetaan seuraavaa Helsingin seudun liikennejärjestelmän (HLJ:n) suunnittelua ja MAL-suunnittelutyötä.

45. Luodaan pääkaupunkiseudun hiilinielujen ja -varastojen tietovaranto
Määritetään pääkaupunkiseudun hiilinieluja ja -varastoja koskeva paikkatieto tuomaan esiin paikallisia maankäytön ilmastovaikutuksia. Tietovaranto kootaan yhteistyössä alan asiantuntijoiden kanssa. Analysoidaan tietovarannon avulla esimerkiksi metsienhoidon ja rakentamisen vaikutuksia pääkaupunkiseudun hiilivarastoihin ja hiilinieluihin sekä arvioidaan mahdollisuuksia vähentää maankäytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Hyödynnetään varastoja ja nieluja koskevaa paikkatietoa myös muiden ympäristönäkökulmien, kuten luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden muodostaman kokonaisuuden alueelliseen arvioimiseen. Analysoidaan tuloksia yhdessä muiden alueellisia hiilitaseita tarkastelevien tahojen kanssa (kuten Uudenmaan liitto, ELY-keskus, tutkimuslaitokset).
Tuotetaan säännöllistä seurantatietoa hiilinielujen- ja varastojen kehittymisestä kaupunkiseudulla. Hyödynnetään syntyvää tietoa myös mahdollisen päästöjen kompensointitarpeen tunnistamisessa ja siihen kompensointiin liittyvien alueellisten toimenpiteiden yhteisessä suunnittelussa.

Ilmastonmuutoksen sopeutumisen toimenpiteillä varaudutaan niihin muuttuvan ilmaston aiheuttamiin yhteiskunnallisiin, terveydellisiin ja ympäristöllisiin seurauksiin, joita ei voida enää välttää. Seudullinen näkökulma sopeutumistoimenpiteissä korostuu monien rakennettua ympäristöä kuvaavien alueellisten indikaattorien kuten esimerkiksi viher- ja vesialueiden, vettä läpäisemättömien pintojen ja lämpösaarekkeiden tarkastelussa sekä sopeutumiseen liittyvän tiedon yhteisessä tulkinnassa osana kaupunkisuunnittelua.

Hulevesien viivyttäminen on tärkeää erilaisilla rakenteilla, jotta hulevesistä ei aiheutuisi haittaa (tietolaatikko 8). Hulevesien hallinnan vastuut jakautuvat kaupunkien, HSY:n ja kiinteistön omistajan tai haltijan kesken. Hulevesiä koskevat toimenpiteet tulevat ensisijaisesti kaupunkien hulevesiohjelmista. Tarvitaan kuitenkin yhteisiä hyviä käytäntöjä ja tiedon jalostamista sekä pilottien edistämistä että niiden jalkauttamista osaksi jatkuvaa toimintaa.

Tietolaatikko 8. Hulevesi

Hulevedellä tarkoitetaan sade- ja sulamisvesiä sekä rakennusten perustusten kuivatusvesiä. Hulevettä syntyy rakennetussa ympäristössä sateen tai lumen sulamisen seurauksena. Hulevesi virtaa maan pintaa, rakennusten kattoja ja muita pintoja pitkin. Maanpinnalta hulevesi johdetaan yleensä hulevesiviemäreihin tai avo-ojiin, joiden kautta se lopulta päätyy mereen tai vesistöön. Hulevettä ei saa johtaa jätevesiviemäriin.

Kaupungit vastaavat huleveden hallinnan kokonaisuudesta omalla alueellaan sekä huolehtivat hulevesijärjestelmän rakentamisesta ja kunnossapidosta. HSY huolehtii huleveden runkoviemäriverkoston rakentamisesta ja kunnossapidosta, kun taas kiinteistön omistaja tai haltija vastaa rakennuksen kuivatuksesta ja kiinteistöllä muodostuvien hulevesien hallinnasta. (HSY 2020h.)

46. Kartoitetaan ja kehitetään pääkaupunkiseudun viher- ja sini-infrastruktuuria
Viher- ja vesialueiden kartoittaminen ja kehittäminen sopeutumisen näkökulmasta on kirjattu Helsingin sopeutumisen linjauksiin (Helsingin kaupunki 2018) seudullisena toimenpiteenä. Viher- ja vesialueiden tarkastelu pääkaupunkiseudulla on tärkeää erityisesti kaupunkien rajoilla, joilla rakentaminen voi aiheuttaa häiriöitä alueiden sopeutumiseen liittyvässä toiminnallisuudessa. Tässä työssä hyödynnetään pääkaupunkiseudulle rakennettavaa hulevesitiedon hallintajärjestelmää (HUTI-hanke), joka mahdollistaa monipuolisen hulevesiin liittyvän tiedon yhdistämisen suunnittelun avuksi.

47. Parannetaan pääkaupunkiseudun vettä läpäisevien ja läpäisemättömien pintojen erottelua tietoaineistossa kaukokartoitusmenetelmin
Vettä läpäisevän ja läpäisemättömän pinnan tarkka kartoittaminen on oleellista hulevesien hallinnassa, ja merkitys korostuu lisääntyvien sateiden ja hulevesitulvien myötä.
Kehitetään päällystetyn ja päällystämättömän (vettä läpäisemättömän ja läpäisevän) pinnan erottelua HSY:n ylläpitämässä seudullisessa maanpeiteaineistossa.

48. Toteutetaan lämpösaarekemallinnus ja -skenaariot
Pääkaupunkiseudulta puuttuu tuoreen ilmastotiedon mukainen lämpösaarekemallinnus, jonka avulla voidaan tunnistaa hellepäivien ja pitenevien hellejaksojen aikana mikroilmastoltaan muita alueita kuumempia alueita kaupunkirakenteessa. Tämä on tärkeää tehokkaamman varautumisen ja paremman suunnittelun mahdollistamiseksi. Ilmiö lisää mm. jäähdytysenergian kulutusta. Mallinnukseen tulisi yhdistää keskilämpötilan nousun ja kaupunkirakenteen muutokset huomioivat skenaariot lämpösaarekeilmiöstä tulevalle vuosisadalle. Seudulla toteutettavat mallinnukset on tarpeen toteuttaa yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa.

49. Vahvistetaan ilmastonmuutokseen sopeutumisen verkostoyhteistyötä
Vahvistetaan pääkaupunkiseudun sopeutumisen ja varautumisen verkostoyhteistyötä. HSY:n sopeutumisen seurantaryhmää täydennetään kutsuen kaupunkien eri toimialojen suunnittelijoita, asiantuntijoita sekä muiden sidosryhmien edustajia, tutkimuslaitokset ja järjestöt mukaan luettuna. Verkostolle laaditaan toimintasuunnitelma yhteiskehittämisen ja tiedonvaihdon vahvistamiseksi.

50. Vauhditetaan luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönottoa
Luontopohjaisia ratkaisuja on jo jonkin verran käytössä tai niistä on kokemusta pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Helsingin kaupunki käyttää kaavoituksessa apuna tonttikohtaista viherkerrointa, joka on ekologinen suunnittelutyökalu tonteille varmistettavan viherpinta-alan määrittelyyn (Helsingin kaupunki n.d.).
Suomen ympäristökeskuksen Tehokkaat ja vaikuttavat luontopohjaiset ratkaisut ilmastonmuutoksen sopeutumisen välineinä (TASAPELI) -hankkeessa (2018−2019) havaittiin, että luontopohjaisten ratkaisujen lisäämiseksi kaupungeissa tarvitaan kokonaisvaltaista, strategista suunnittelua ja laajaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä (Paloniemi ym. 2019a). Hanke esitti toimintamallin, jolla pyritään vauhdittamaan luontopohjaisten ratkaisujen nykyistä vaikuttavampaa hyödyntämistä rakennetussa ympäristössä. Tässä toimenpiteessä otetaan kyseinen toimintamalli käyttöön, jotta luontopohjaiset ratkaisut otetaan huomioon kaikilla suunnittelu- ja päätöksentekotasoilla. Mallissa esimerkiksi tunnistetaan päätöksentekotilanteet, jotka ovat ratkaisevia luontopohjaisten ratkaisujen käytäntöön viemisessä ja poistetaan esteitä hyvälle päätöksenteolle.

Visio: Rakennuksia käytetään tilatehokkaasti ja energiataloudellisesti. Hyvä ylläpito tukee kestävää käyttöä, pidentää rakennusten elinkaaria ja rakennusosat ja -materiaalit kiertävät tehokkaasti. Maamassat optimoidaan ja kierrätysmateriaalien käyttö rakentamisessa on arkipäivää. Toimivat ja kattavat viherrakenteet turvaavat luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden toiminnan.

Pääkaupunkiseutu on Suomen merkittävimpiä uudisrakentamisen painopistealueita, ja seudun kaupungit tulevat kasvamaan jatkossakin voimakkaasti. Tilastokeskuksen ennusteen mukaan väestönkasvu on Helsingin seudulla 225 000 henkilöä vuodesta 2019 vuoteen 2040. Rakennusalan suhdanneryhmän raportin mukaan vuonna 2019 pääkaupunkiseudun väkiluku kasvoi 9 %:lla, väestön asunnonostoaikomukset olivat muuta maata korkeammalla ja asuin- ja muiden rakennusten lupamäärä korkealla (Valtiovarainministeriö 2020b).

Kestävä kaupunkielämä nojaa materiaalitehokkaan uudisrakentamisen lisäksi vahvasti nykyisen rakennuskannan korjausrakentamiseen. Uudis- ja korjausrakentamisen osalta metropolialueen kehittymisellä on laajaa merkitystä myös valtakunnallisesti, sillä alueella sovellettavien uusien, kestävyyttä ja kiertotaloutta tukevien linjausten ja kriteerien voidaan nähdä kehittävän koko rakennusalaa – ratkaisujen saatavuus paranee ja niiden kustannustaso madaltuvat, kun uusien kiertotalouteen nojaavien menetelmien kysyntä kasvaa.

Kun materiaaleja ja rakennusosia käytetään uudelleen, vältetään uusien valmistamisesta syntyvä ympäristökuormitus. Tästä syystä kierrätettävien ja uudelleen käytettävien materiaalien ja rakennusosien tai massojen hallintaan ja käytön suunnitteluun tarvitaan uusia voimavaroja, jotta kiertotaloutta voidaan toteuttaa käytännössä.

Kestävässä kaupunkielämässä vuonna 2030:

• Tilojen jakaminen ja yhteiskäyttö auttavat hyödyntämään nykyistä rakennuskantaa tehokkaammin, mikä vähentää painetta tarpeettomalle lisärakentamiselle.
• Seudullinen yhteistyö tukee ja kannustaa asuinrakennusten energiatehokkuuden parantamista.
• Kaupungit ja seudun toimijat ohjaavat yhdessä keskeisten kiertotalouden käytäntöjen jalkautumista rakennusalalle ja niistä muodostuu olennainen osa laadukasta ja kestävään lopputulokseen tähtäävää rakentamista.
• Massatalouden suunnittelua ja koordinointia kehitetään maa- ja infrarakentamisessa paikallisella ja seudullisella tasolla.
• Viherrakenteen moninaiset ratkaisut edistävät luonnon monimuotoisuutta ja ovat näkyvä osa kaupunkirakenteen arkea.
  

Päätavoite: Lisätään rakennusten käytönaikaista tehokkuutta ja toimivuutta sekä vahvistetaan kiertotaloutta tukevien toimien vaikuttavuutta alueen rakentamisessa seudullisten linjausten ja yhteistyön kautta.

Talonrakentaminen on suurimpia luonnonvarojen kuluttajia Suomessa, ja tuottaa myös paljon jätettä. Rakennusmateriaaleja ja -tuotteita käytetään 10 miljoonaa tonnia vuosittain (Rakennusteollisuus RT N.d.), ja onkin ensiarvoisen tärkeää, että materiaaleja käytettäisiin kiertotalouden periaatteiden mukaisesti.

Valtioneuvoston (2012) asetuksen mukaan 70 % kaikesta rakennusjätteestä tulee kierrättää tai hyödyntää materiaalina vuoteen 2020 mennessä. Tällä hetkellä kiertoon päätyy noin 50–60 % rakennusjätteestä (Tolpo 2020, Salmenperä ym. 2016).

Helsingin seudun osuuden suunnitellusta (vapaarahoitteisesta) asuntotuotannosta arvioidaan tällä hetkellä olevan noin puolet koko Suomen asuntotuotannosta (Rakennusteollisuus RT 2020). Seuraavan 20 vuoden aikana seudun osuuden asuntotuotannon tarpeen arvellaan myös pysyvän noin 50 %:ssa (Vainio 2020). Koska uudisrakentamisen tarve tulee pysymään korkealla, rakennusosien uudelleenkäytön ja kierrätyksen merkitys kasvaa rakentamisen kiertotalouden edistämisessä. Betonin korvaaminen vähähiilisillä rakennusmateriaaleilla, kuten uudelleenkäytetyillä osilla tai puulla, on keskeisessä asemassa rakentamisen päästöjen vähentämisessä. Merkittäväksi nousee myös olemassa olevien rakennusten parempi hyödyntäminen, muuntelu ja korjausrakentaminen, jotka vähentävät tarvetta uudisrakentamiseen ja rakennusmateriaalien käyttöön. Kun hyödynnetään paremmin jo olemassa olevaa rakennuskantaa ja uudistetaan olemassa olevia osia ja materiaaleja hyödyntäen, on rakentaminen kestävämmällä pohjalla.

Toimenpiteet, joissa HSY voi olla yhtenä toimijana

51. Tiivistetään seudullisen rakentamisen kiertotalousyhteistyötä
Luodaan yhteistyöverkosto rakentamisen kiertotalouden ympärille tiivistämään poikkihallinnollista yhteistyötä, ml. yksityisen sektorin toimijat (yritykset). Verkostoon sisällytetään seudullinen rakentamisen hankintojen yhteistyöverkosto talonrakentamisen kiertotalousosaamiseen (esim. rakennuttajat, ympäristöasiantuntijat).

52. Kannustetaan seudulla asuinrakennusten energiakorjauksiin
Nykyisen rakennuskannan energiakorjauksilla on merkittävä vaikutus kaupunkiseudun energiankulutukseen ja siten myös kulutuksesta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin. Erityisen suuri merkitys pääkaupunkiseudulla on yksityisomisteisten asuinkerrostalojen energiatehokkuuden edistämisessä. Näille rakennustyypeille sopivia energiakorjauskonsepteja tunnetaan useita, mutta haasteena on usein päätöksentekoon, rahoitukseen liittyvään riskinhallintaan ja hankkeiden toteuttamiseen liittyvät ongelmat. Keskeisessä roolissa ovat isännöitsijät ja taloyhtiöiden hallitukset.
Koska osa-alue linkittyy niin vahvasti kaupunkiseudun hiilineutraaliuden edistymiseen, on tärkeää edistää energiakorjaamista tarjoamalla taloyhtiöille ja omakotitaloasujille tarpeenmukaista energiakorjaamisen neuvontaa. Neuvonnan kehittämisessä voidaan hyödyntää Helsingin Energiarenessanssi-ohjelmassa tunnistettuja keinoja myös muualla kaupunkiseudulla. Lisäksi voidaan laajentaa Helsingin taloyhtiöklubimallia muihin kaupunkeihin. Helsinki on myös panostamassa energianeuvojien verkostoon.

53. Kehitetään seudun rakennus- ja purkuosien uudelleenkäytön koordinointia
Edistetetään pääkaupunkiseudulla rakennus- ja purkuosien uudelleenkäyttöä luomalla kaupunkien välinen koordinaatiojärjestelmä purkukohteiden rakennusosille ja irtaimistolle. Selvitetään tähän liittyvät lainsäädännölliset ym. esteet.

Toimenpiteet, joita HSY ehdottaa muille toimijoille (linjaukset)

54. Edistetään tilatehokkuutta ja yhteisöllisyyttä
Yhteiskäyttötiloja ja niiden käyttöä edistetään kaupungeissa (esim. käsityö- ja kotitalousluokat, liikuntasalit, asukastalot). Kehitetään uusia/lisää tilankäyttömuotoja, esim. tiloja ”korjauspajoille” ja tavaroiden vaihdolle / uudelleenkäytölle. Selvitetään mahdollisuuksia laajentaa tilatalkkaritoimintaa (tilojen ylläpito ja käyttöasteen lisääminen). Kehitetään alusta tilojen jakamiseen, operaattori, joka koordinoi tilojen käyttöä. Kehitetään konsepti, jolla samantyyppisiä kohteita voidaan muuttaa tehokkaampaan käyttöön. Toimenpide tukee Helsingin kaupungin (2020b) kierto- ja jakamistalouden tiekartan toimenpiteitä laatia kaupunkitasoiset suunnitteluohjeet asukaskäyttöisille tiloille koskien uusia ja peruskorjattavia rakennuksia, ja luoda seurantajärjestelmä kaupungin tilojen käytön tehostamiseen.

55. Selvitetään olemassa olevien rakennusten parempaa hyödyntämistä
Rakennusten peruskorjaaminen purkavan uudisrakentamisen sijaan on tehokas keino välttää päästöjen syntymistä lähivuosikymmeninä (Huuhka ym. 2021).
Selvitetään mahdollisuuksia pidentää olemassa olevien rakennusten elinkaaria paremmalla ylläpidolla ja edistää tarvittaessa rakennusten muuntelua muuhun käyttöön. Hyödynnetään CIRCuIT-hankkeessa saatuja tuloksia myös muualla kuin Vantaalla.
Käyttötarkoituksen muutos esimerkiksi teollisuusalueilla edellyttää, että ympäristö on uuteen käyttötarkoitukseen soveltuvaa (ilmalaatu, melu).

56. Hyödynnetään purettavien rakennusten rakennusmateriaaleja
Kaupungit selvittävät mahdollisuutta velvoittaa ympäristöministeriön ohjeistuksen mukaisen purkukatselmuksen tekemistä suuremmissa julkisissa ja yksityisissä purkukohteissa. Korjattavien ja purettavien rakennusten materiaalien hyötykäyttö ja logistiikka suunnitellaan ennen toimenpiteiden aloittamista. Tässä painotetaan betonin kierrätystä ja uudelleenkäyttöä, joka on materiaaleista kokonaisuuden kannalta merkittävässä roolissa (materiaalimäärä ja hiili-intensiteetti). Tarkastellaan rakennusten osittaista säilyttämistä, rakennusosien uudelleenkäyttöä sekä rakennusmateriaalien hyödyntämistä myös purkavan saneerauksen yhteydessä.
Kaupungit voivat velvoittaa tarvittaessa purkumateriaalien sääsuojattuun lajitteluun ja materiaalien kierrätykseen toimittamisen. Materiaalien työmaalla tapahtuvassa käsittelyssä otetaan huomioon käsittelyn vaikutukset ilmanlaatuun.
Toimenpide tukee Helsingin kaupungin (2020b) kierto- ja jakamistalouden tiekartan toimenpiteitä lisätä purku-urakoihin kiertotalousvaatimuksia sekä luoda ja ottaa käyttöön toimintamalli purku- ja korjausrakentamishankkeiden irtaimiston ja rakennusosien uudelleenkäytölle.

57. Lisätään sopeutumistietoa rakentamisessa
Käynnistetään kartoitus uudis- ja peruskorjauskohteiden ilmasto- ja säänkestävyyden tietotarpeista ja tuotetaan tarvittavaa tietoa kaupunkisuunnittelun ja rakennuttajien saataville. Huomioidaan kasvavat haasteet erityisesti sosiaali- ja terveyssektorilla esimerkiksi varautumalla lisääntyviin helteisiin ja tilojen energiatehokkaaseen jäähdyttämiseen. Arvioidaan rakennusten korjaustarpeen ja maaperän kantavuusriskien kehittymistä seudulla.

58. Viitoitetaan kiertotalousesimerkeillä seudun rakentamista
Rakennushankkeissa lisätään kiertotalousnäkökulmia. Seudulle rakennetaan kiertotaloutta mahdollisimman laajasti toteuttava rakennus, jota hyödynnetään ohjaavana esimerkkinä kiertotalousrakentamisessa ja asukkaiden kiertotaloustietoisuuden lisäämisessä. Rakentamisessa voidaan ottaa huomioon muun muassa:
- Uudelleenkäytetyt rakennusosat ja kierrätetyt purkumateriaalit,
- Huollettavuus, uudelleenkäytön mahdollistaminen (purettavuus) ja materiaalien kierrätettävyys,
- Rakennuksen monikäyttöisyys ja muunneltavuus, ja
- Elinkaarenaikaiset CO2-päästöt ja energiapositiivisuus.
Pilotin pohjalta kehitetään kaupunkien toimintamalleja kiertotalousnäkökohtien huomioon ottamiseksi julkisessa rakentamisessa.
Toimenpide tukee Espoon kaupungin aikomusta selvittää kaupungin mahdollisuuksia vaikuttaa älykotirakentamiseen sekä mahdollisesti myös tavoitetta lisätä puurakentamista ja seurata puurakentamisen edellytysten kehittymistä eri projektien ja toimenpiteiden osalta.
Toimenpide tukee Helsingin kaupungin (2020b) kierto- ja jakamistalouden tiekartan toimenpiteitä toteuttaa elinkaaripilottihankkeet eri tyyppisille alueille (rata, katu, puisto, esirakentaminen) sekä suunnitella ja toteuttaa kiertotalouden periaatteita noudattavia uudis- tai peruskorjaushankkeita.

59. Lisätään kiertotalousnäkökulmien huomioimista rakentamisen suunnittelussa
Kiertotalousnäkökulmien käsittelyä rakennushankkeissa edistetään asettamalla suunnittelua ohjaavia linjauksia tai kriteerejä. Asuin- ja toimitilarakentamisen kohdalla tontinluovutuksen yhteydessä voidaan velvoittaa huomioimaan esimerkiksi:
- Rakennusten monikäyttöisyys ja muunneltavuus,
- Purettavuuden huomioon ottaminen ja uudelleenkäytön mahdollistaminen suunnitteluvaiheessa (erityisesti toimitilarakentamisessa),
- Suunnittelun lähtökohtana ovat saatavilla olevat kierrätysmateriaalit, sekä julkisten hankkeiden kohdalla myös puurakentaminen,
- Rakennusosien huollettavuus ja kierrätettävyys, ja
- Elinkaarenaikaiset CO2-päästöt ja energiapositiivisuus.
Hankkeissa on esitettävä näiden osa-alueiden käsittelyä koskeva suunnitelma ja/tai saavutettava tietty toiminnan taso. Lisäksi tontinluovutusehtoihin voidaan asettaa esim. velvoite olemassa olevan rakennuksen säilyttämisestä, purkumateriaalin hyödyntämisestä tai velvoittaa rakentamisessa käytettävän käytettyjä osia ja/tai kierrätysmateriaaleja. Kriteeristö kehitetään yhteistyössä kuntien ja alan sidosryhmien kesken (esim. Green Building Council) huomioiden myös muut rakentamista koskevat ilmastotavoitteet, sekä puurakentamisen tavoitteet.
Toimenpide tukee Helsingin kaupungin (2020b) kierto- ja jakamistalouden tiekartan toimenpiteitä määritellä kiertotalouden edistäminen yhdeksi keskeiseksi maankäytön ja kaupunkisuunnittelun lähtökohdaksi, ja pilotoida kiertotalouskriteereiden käyttöä tontinluovutusehdoissa.

Rakentaminen tuottaa Suomessa toiseksi eniten jätettä, suurempana vain kaivostoiminta ja louhinta. Rakentamisen jätteistä valtaosa on läjitettyjä maamassoja (Tilastokeskus 2020). Maa- ja infrarakentamisen arvioidaan pysyvän lievässä kasvussa myös tulevina vuosina (Valtiovarainministeriö 2020b). Helsingin seudulla suurimpia aluerakentamisen hankkeita ovat tällä hetkellä esimerkiksi Kalasataman ja Pasilan alueet, Länsimetron liikennejärjestelyt, Raide-Jokeri, sekä Espoon uusi jätevedenpuhdistamo. Maa- ja infrarakentamisen keskeisiä painopistealueita niiden kestävyyden lisäämiseksi ovat maamassojen käytön optimointi ja kierrätysmateriaalien käytön lisääminen.

Seudullisen yhteistyön kautta esimerkiksi erilaisten massojen tunnistaminen, niiden nopea ja sujuva käsittely, siirto sekä varastointi muuttuvat kustannustehokkaammiksi ja ympäristöystävällisimmiksi kun ratkaisuja etsitään koko pääkaupunkiseudun potentiaali hyödyntäen. Esimerkkinä seudullisen yhteistyön potentiaalista toimivat naapurikuntien tarjoamat mahdollisuudet massojen lyhytaikaiseen varastointiin.

Toimenpiteet, joissa HSY voi olla yhtenä toimijana

60. Optimoidaan massataloutta maa- ja infrarakentamisessa
Edistetään maa- ja infrarakentamisen kiertotaloutta velvoittamalla kaupungit paikalliset ja seudulliset mahdollisuudet huomioivaan massasuunnitteluun. Toimenpiteen keskiössä on massojen synnyn ja tarpeiden ennakointi ja massojen hallinnan suunnittelu kaavoituksen yhteydessä. Samalla voidaan arvioida uusien menetelmien, kuten kaivamattomien maarakennustekniikoiden käyttömahdollisuuksia, sekä tunnistaa ylijäämämaiden hyötykäyttökohteita kaupunkiseudulla.
Massojen käsittelyä ja hyödyntämistä pyritään toteuttamaan mahdollisimman lähellä syntypaikkaa, mikä edellyttää työmaiden sisäistä ja työmaiden välistä massakoordinaatiota. Maamassojen logistiikkaa pystytään parantamaan järjestämällä väliaikaisia maavastaanottopaikkoja ja massojen jalostusalueita. Tehtäväkokonaisuus vastuutetaan selkeästi, jolloin alueelliset massatasapainolaskelmat ja niiden vaikutukset voidaan ottaa huomioon kaavoituksessa ja kunnallisteknisissä yleissuunnitelmissa.
Suunnittelun ja massojen hallinnan tukena hyödynnetään koko seudun yhteistä digitaalista maamassojen koordinointi- ja seurantajärjestelmää (SeutuMassa), jonka lisäksi yhdenmukaistetaan maamassojen tietojen seuranta ja laadun koordinointi sekä asiakirjakäytännöt (mm. raportointivaatimukset, digitaaliset siirtoasiakirjat ja asiakirjoja koskevat velvoitteet ylijäämämaille).

Toimenpiteet, joita HSY ehdottaa muille toimijoille (linjaukset)

61. Lisätään kiertotalousohjausta infrarakentamisessa
Määritetään nykyistä kunnianhimoisempia ohjauskeinoja kiertotaloudelle infrarakentamisessa, kuten velvoitteita, kannustimia ja suosituksia kierrätettyjen materiaalien käytön lisäämiseksi. Sallitaan myös laatuvaatimusten tilannekohtainen joustavuus alueen käyttötarkoituksen vaatimien laatukriteerien puitteissa. Tuetaan kiertotalousnäkökulmien huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa jakamalla tietoa vaihtoehdoista sekä kertynyttä kokemusperäistä tietoa pääkaupunkiseudulla. Pyritään ohjaamaan kehitystä siten, että infrarakentamisen tarjouspyyntövaiheessa painotetaan laatuvaatimuksissa kierrätettyjen materiaalien osuutta.
Lisätään joustavuutta uusien kiertotaloutta edistävien maa- ja infrarakentamisen innovaatioiden käyttöönottoon.
Viherrakentamisessa käytetään pääosin kaupunkiseudulla syntyneitä kierrätysbiomassoja.
Rakentamisessa selvitetään materiaalien ja maa-ainesten myöhempi uudelleenkäyttö- ja/tai kierrätysmahdollisuus.
Toimenpide tukee Helsingin kaupungin (2020b) kierto- ja jakamistalouden tiekartan toimenpidettä luoda kaupungin sisäinen toimintamalli infrarakentamisen ylijäämämateriaalien hyödyntämiselle.

Kattava ja toimiva viherrakenne luo osan viihtyisää ja terveellistä kaupunkiseutua. Hyvin suunniteltuna ja toteutettun se auttaa turvaamaan luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluita myös kaupunkialueilla. Viherrakenne osana luontopohjaisia ratkaisuja tarjoaa myös keinon sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin kuten lisääntynyt sadanta ja tulvat. Kattavan viherrakenteen ylläpito edellyttää panostamista erilaisten viheralueiden ja viherrakenteiden säilyttämiseen ja lisäämiseen. Katso myös kappale 6.3 rakennetun ympäristön sopeutumisesta ilmastonmuutoksen vaikutuksiin.

Toimenpiteet, joissa HSY voi olla yhtenä toimijana

62. Pilotoidaan viherkorjaamista (urban retrofitting)
Valitaan seudulta esimerkiksi palvelutaloja ja päiväkoteja pilottiin, jossa selvitetään niille sopivaa kasvillisuutta suojaamaan helteiltä ja lisäämään vettä imeyttävää pintaa sekä toteutetaan mahdolliset viherrakenneratkaisut. Pilottien perusteella tehdään ohjeita ja suosituksia vastaavasta viherkorjaamisesta muissa vastaavissa kohteissa.

63. Pilotoidaan tonttikohtaista viherkerrointa peruskorjauskohteessa
Viherkerrointyökalua, jolla voidaan määrittää korttelille riittävä määrä vettä imeyttävää kasvillisuuspinta-alaa, on käytetty kaupungeissa enenevässä määrin kaavoituksessa ja pihasuunnittelussa. Pääkaupunkiseudulla on tulossa runsaasti rakennuksia peruskorjausikään, jolloin päästään parantamaan rakennusten energiatehokkuutta muun muassa viherkatoin. Samalla voidaan tarkastella peruskorjauskohteiden piha-alueita. Toimenpiteessä valitaan pilotoitavaksi peruskorjauskohteita, joissa testataan viherkertoimen käyttöä jo rakennetuilla tonteilla (esim. kantakaupungin korttelipihoilla). Pilotin pohjalta kehitetään ohjeistusta ja suosituksia viherkerrointyökalun käytöstä peruskorjauskohteissa.

64. Edistetään urbaanien puutarhojen, viherkattojen ja -seinien rakentamista
Viherkatot ja -seinät edistävät hulevesien hallintaa ja luonnon monimuotoisuutta kaupunkiympäristössä. Selvitetään esteitä viherkattojen ja -seinien rakentamiselle ja suunnitellaan niiden perusteella toimia, joilla urbaanien hyötypuutarhojen, viherkattojen ja -seinien rakentamista voidaan edistää. Esimerkkeinä näistä toimista on luoda luonnon monimuotoisuutta lisäävien viherkattojen ja -seinien kestävän rakentamisen opas, ja pilottien seuraaminen.

Visio: Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat tietoisia ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja he osaavat varautua niihin. Heillä on myös työkaluja lisätä psyykkistä joustavuutta muutosten keskellä. Ilmastonmuutoksen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksiin varaudutaan ja niitä hallitaan kaupunkiseudulla niin, että haavoittuvimmillekin ihmisryhmille taataan hyvä ja oikeudenmukainen elämä. Turvallinen, inspiroiva, houkutteleva ja toimiva kaupunkiympäristö luo viihtyisyyttä sekä edistää terveyttä ja hyvinvointia.

Hyvinvointi on läpileikkaava teema läpi Kestävän kaupunkielämän ohjelman – kaupunkielämä ei ole kestävää ilman hyvinvoivia ihmisiä ja yhteisöjä. Tässä luvussa keskitytään ilmastonmuutoksen vaikutuksiin varautumiseen ja sopeutumiseen erityisesti terveysnäkökulmasta (sekä psyykkisen että fyysisen terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin). Hyvinvointia lisääviä näkökulmia ja toimenpiteitä löytyy muidenkin painopisteiden alta. Esimerkiksi kaupunkiluonnon merkitys on suuri ihmisten hyvinvoinnille ja luonnon monimuotoisuudelle, mikä tulee esiin luvussa 6. Urbaani viljely voi lisätä yhteisöllisyyttä ja sitä kautta hyvinvointia kaupungissa (luku 4). Viherrakentaminen luo monelta osin hyvinvointia ja tarjoaa samalla ekosysteemipalveluita mm. vedenpidättämisen ja tulvien hillinnän sekä hiilensidonnan kautta (luku 7).

Ilmastonmuutos vaikuttaa monin eri tavoin kaupunkiympäristöön ja siten ihmisten arkeen. Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt kuten rankkasateet ja niistä aiheutuvat kaupunkitulvat sekä helleaallot vaikuttavat ihmisiin eri tavoin (Kazmierczak & Kankaanpää 2016). On tärkeää tunnistaa esimerkiksi lumettomista ja lauhemmista talvista aiheutuvat mielenterveysriskit, jotka voivat yleistää ja pahentaa kaamos- ja masennusoireita (Laine ym. 2018). Haavoittuvimmiksi ryhmiksi ilmastonmuutoksen haitallisille vaikutuksille on tunnistettu matalasta tulotasosta kärsivät ja syrjäytyneet ihmiset, vanhukset, lapset ja vammaiset sekä ihmiset, joiden asuinalueiden elinkeinorakenne on yksipuolinen ja ilmastonmuutokselle herkkä. Yhteiskunnan tulee hallita näitä vaikutuksia, sillä muutoin eriarvoisuus voi lisääntyä ja yhteiskunnan yhteenkuuluvuus heikentyä (THL 2019).

Esimerkkinä ilmastonmuutoksen etenemisestä pääkaupunkiseudulla on vuosittaisten hellepäivien lukumäärän kasvaminen 2010-luvulla (HSY 2020d). Espoossa on kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelman yhteydessä tehtävän ilmastonmuutoksen riskien ja haavoittuvuuksien kartoituksessa tunnistettu äärimmäisen kuumuuden olevan yksi merkittävimmistä ilmastoriskeistä (Sjöblom ym. 2019). Sosiaali- ja terveystoimi (sote) on tunnistettu sektoriksi, jossa ilmastonmuutokseen sopeutumisen haasteet tulevat tulevaisuudessa kasvamaan. Helsingissä on selvitetty sote-toimialan sopeutumista ilmastonmuutokseen ja keskeiseksi kehittämiskohteeksi on valittu helteisiin varautuminen (HSY 2020c). Kestävän kaupunkielämän ohjelman toimenpiteet tukevat kaupunkien sopeutumistyötä.

Sen lisäksi tunnistetaan, että ilmastonmuutokseen liittyvien teknologisten ratkaisujen rinnalle tarvitaan enemmän psyykkisen ulottuvuuden huomioimista eli sitä, miten lisäämme psyykkistä joustavuutta ja hyvinvointiamme ja säilytämme toimintakykymme muutosten keskellä (resilienssi).

Kestävässä kaupunkielämässä vuonna 2030: Edistetään asukkaiden hyvinvointia varautumalla ilmastonmuutoksen hyvinvointi- ja terveysvaikutuksiin tekemällä yhteistyötä seudullisten toimijoiden kanssa.

65. Laaditaan ohjeistuksia hellehaittojen ehkäisemiseksi
Suuri osa kuuman sään vakavista terveyshaitoista ilmenee terveyden- ja sosiaalihuollon hoito- ja hoivalaitoksissa. Luodaan ja/ tai vahvistetaan voimakkaisiin hellejaksoihin liittyviä valmiussuunnitelmia ja laitosten sisäisiä ohjeistuksia henkilökunnalle.
Kotona asuvat vanhukset ovat usein erityisen haavoittuvia pitkittyneissä hellejaksoissa, ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattua tietoa ja ohjeistuksia on toistaiseksi vähän. Sen vuoksi edistetään myös kotihoidossa olevien vanhusten hellesuojelua laatimalla ohjeistuksia ja tiedottamalla niistä laajasti.
Hellehaittojen ehkäisemiseksi laaditaan ohjeistuksia myös päiväkodeille ja oppilaitoksille. Tähän sisältyy auringon säteilyn ja helteen terveyshaittojen ehkäisyn huomiointi leikki- ja ulkoilualueiden suunnittelussa.

66. Kerätään ja kehitetään haavoittuvuustietoa
Tehdään haavoittuvuuskartoitus, jolla tuotetaan seurantatietoa vuonna 2016 tehdylle haavoittuvuustarkastelulle (Kazmierczak & Kankaanpää 2016), ja luodaan haavoittuvuuden seurantaan malli, jolla tietoa saadaan vertailukelpoisessa ja sopeutumistoimien suuntaamisen kannalta käyttökelpoisessa muodossa. Haavoittuvuustarkastelussa huomioidaan erilaiset hyvinvointiin liittyvät seikat, mukaan lukien sosiaaliset tekijät.
Toimenpiteellä tuetaan Helsingin kaupungin (2018) ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2019–2025 -strategian toimenpidettä kehittää haavoittuvuuksien kartoitusta yhteistyössä pääkaupunkiseudun kaupunkien, HSY:n ja tutkimuslaitosten kanssa.

67. Käynnistetään sopeutumisneuvonta
HSY:n Ilmastoinfoon liitetään ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalle varautumiseen ja sopeutumiseen liittyvää neuvontaa. Energiatehokkuusneuvonnan osana otetaan esille myös ilmastokestäviä jäähdytysratkaisuja. Sopeutumisinfon kautta toteutetaan myös esimerkiksi maahanmuuttajille ja haavoittuville ryhmille suunnattuja kampanjoita. Osana sopeutumisneuvontaa järjestetään urbaanin selviytymisen päivä, jolloin harjoitellaan sään ääri-ilmiöihin varautumista.
Koordinoidaan ilmastoriskeihin varautumisen ohjeistusta ja neuvontaa pääkaupunkiseudulla. Kohdennetaan viestintää asukkaiden omakohtaiseen varautumiseen. Tiedotetaan oman asuinalueen onnistuneista sopeutumistoimista, esimerkiksi yleisötapahtumissa ja opastetuilla kohdekäynneillä.

68. Käännetään ilmastoahdistus voimavaraksi
Lähes päivittäiset ilmastonmuutoksesta kertovat uutiset voivat ahdistaa. Ilmastoahdistus on ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen ja vaikuttaa mielenterveyteen. Se voi lamaannuttaa, mutta myös toimia voimavarana. Tämä edellyttää riittävästi sekä tilaa ja aikaa tunteiden käsittelyyn että tarpeeksi toimintamahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseen (Pihkala 2019).
Aihetta on jo jonkin verran käsitelty, kun HSY:n Ilmastoinfon julkaisema Ilmastoterapia-podcastsarja (HSY 2020i) on tarjonnut vertaistukea, vinkkejä ja ratkaisuja ilmastoahdistukseen. Tammikuuhun 2021 mennessä jaksoja oli ilmestynyt kahdeksan. Jokaisessa jaksossa on ollut vieraana teemaan perehtynyt asiantuntija.
Tässä toimenpiteessä kiinnitetään huomio tunnistettuihin toimintamalleihin, jotka auttavat kääntämään ilmastoahdistuksen voimavaraksi. Niihin lukeutuvat ohjatut keskusteluryhmät ja vertaistukiryhmät ilmastonmuutoksesta keskustelemiseen ja toimintamahdollisuuksien etsimiseen (Pihkala 2019). Aito mahdollisuus vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään muuttaa ahdistusta toiminnan kautta voimavaraksi ja kohti myönteistä kierrettä.
Toimenpiteessä lisätään tietoa ilmastonmuutoksen mielenterveydellisistä vaikutuksista ja kannustetaan kaupunkeja tunnistamaan ne ilmastonmuutossuunnitelmissaan. Selvitetään mahdollisuuksia mm. kannustaa ryhmäkeskusteluja ympäristöahdistuksen käsittelyyn. Asukkaita osallistetaan kehittämällä asukastoimintaa ja ruohonjuuritason vaikuttamismahdollisuuksia esimerkiksi vihreän asukastoiminnan budjetoinnin tai kestävän toiminnan aluerahaston kautta ja järjestämällä kulttuuritapahtumia ilmastonmuutosteemalla.

Ohjelman valmistelussa on ollut keskeistä laaja-alainen ja osallistava prosessi yhdessä jäsenkaupunkien asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa. HSY:n hallitus päätti Kestävän kaupunkielämän ohjelman valmistelusta syksyllä 2018 osana HSY:n strategian (kuva 8) toimeenpanoa. Ohjelmatyötä varten muodostettiin sekä HSY:n asiantuntijoista koostuva koordinaatioryhmä että ulkoinen ohjausryhmä, jossa jäseninä olivat kaupunkien, Suomen ympäristökeskuksen, Uudenmaan liiton, Smart & Clean-säätiön ja HSY:n edustajat.

Työ käynnistettiin Pääkaupunkiseudun ilmastoseminaarissa 2019, jossa esiteltiin ohjelman tarkoitus ja mahdolliset teemakokonaisuudet. Ohjelmatyö jakaantui valmistelussa viiteen teemaan. Teemakohtaisiin työpajoihin kutsuttiin asiantuntijoita Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeista ja muista julkisista organisaatioista, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista, järjestöistä sekä kestävyysteemojen parissa toimivista yrityksistä. Työpajoissa tunnistettiin ajankohtaisia kestävyyshaasteita ja muovattiin ohjelman toimenpide-ehdotuksia.

Ohjelmatekstiä työstettiin vuonna 2020, jolloin konsultoitiin HSY:n eri toimialojen asiantuntijoita. Ohjelman valmistelua tehtiin myös yhteistyössä mm. Uudenmaan liiton kanssa, jotta Kestävän kaupunkielämän ohjelma ja Uudenmaan ilmastotiekartta täydentäisivät toisiaan.

Vähähiiliset asemanseudut ja kestävä liikkuminen 25.4.2019

Työpajassa pilotoitiin HSY:n kehittämää Ilmastoviisaan alueen työkalua (Low Carbon District -konsepti) osana Malmin asemanseudun kehittämistä ja kerättiin ajatuksia siitä, miten työkalun käyttöönottoa voisi parhaiten edistää Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen seminaari ja työpaja 6.6.2019

HSY:n sopeutumisen seminaarissa tarkasteltiin sitä, miten tieto ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja ilmastoriskeistä muovautuu sopeutumistoiminnaksi. Työpajassa tunnistettiin Kestävän kaupunkielämän edellyttämiä sopeutumistoimia kaupunkiseudulle.

Miten tuemme asukkaiden kestävää kaupunkielämää? 5.9.2019

Pääteemoja työpajassa olivat kestävä ruokajärjestelmä, kulutus ja matkailu. Työpajassa pohdittiin pääkaupunkiseudun yhteisiä tavoitteita ja toimenpiteitä, joiden avulla mahdollistamme ja tuemme asukkaiden siirtymistä kestävään kaupunkielämään erityisesti kiertotalouden näkökulmasta.

Miten edistämme kiertotaloutta pääkaupunkiseudulla? 11.9.2019

Pääteemoja työpajassa olivat rakennettu ympäristö, palveluiden ja teollisuuden sivuvirrat, yhdyskuntajätteiden kiertotalousratkaisut ja vesihuollon innovaatiot. Työpajassa ideoitiin pääkaupunkiseudun yhteisiä tavoitteita ja toimenpiteitä, joiden avulla tehostamme kiertotaloutta seudulla.

Mitä tietoa tarvitaan hiilineutraaliustavoitteiden edistämisessä? 3.10.2019

Työpajassa arvioitiin pääkaupunkiseudun ilmastotavoitteiden myötä syntyneitä uudenlaisia tietotarpeita yhdessä tietoa tuottavien, tietoa käsittelevien ja tietoa hyödyntävien osapuolten kanssa. Pääteemoja työpajassa olivat tietotarpeet koskien mm. pääkaupunkiseudun kulutuksesta aiheutuvia rakentamisen ja ruuan välillisiä päästöjä, hiilinieluja ja musta hiiltä, tieliikenteen päästöjä, sekä energiatehokkaan rakennetun ympäristön kehittämistä.

Ohjelmaluonnos valmistui lokakuussa 2020, jolloin se julkistettiin avointa vuorovaikutusta varten. Tällä haluttiin varmistaa, että ohjelmatyön teemat ja toimenpide-ehdotukset saavat tukea myöhemmin ohjelman toteuttamisvaiheessa. Luonnos lähetettiin yli 300:lle ohjelmatyöhön osallistuneelle tai ohjelman teemojen kannalta tärkeäksi tunnistetulle asiantuntijalle kommentoitavaksi. Palautetta antoi noin 80 henkilöä. Samaan aikaan käynnistettiin Kestävän kaupunkielämän asukaskysely, jolla kartoitettiin pääkaupunkiseudun ja muiden asiasta kiinnostuneiden asukkaiden näkemyksiä ohjelman teemoja kohtaan. Kyselyyn vastasi yli 600 henkilöä. Ohjelmaluonnosta tarkennettiin asiantuntija- ja asukaspalautteen perusteella. Kyselyjen tuloksia ja muuta palautetta tullaan käyttämään hyväksi myös ohjelman toteuttamisvaiheessa. Katso liite 2 luonnospalautteen lisätietoja varten.

‍

Ohjelmaluonnos oli HSY:n hallituksen käsiteltävänä 11.12.2020, jolloin hallitus lähetti luonnoksen Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungeille lausunnoille.

Kaupunkien lausunnoissa tuotiin esille, että ohjelmaan valitut toimenpiteet tukevat kaupunkien omaa ilmasto- ja kestävyystyötä, sekä painotettiin seudullisen yhteistyön merkitystä tavoitteiden toteutumisessa. Lausunnoissa kommentointiin erityisesti julkisiin hankintoihin liittyviä toimenpiteitä ja pyydettiin niihin tarkennuksia. Julkisten ruokapalveluhankintojen osalta muistutettiin niiden tukeutuminen valtakunnallisiin ravitsemussuosituksiin ja ehdotettiin HSY:lle aktiivisempaa tiedolla vaikuttamisen roolia suositusten päivittämisessä kestävämmiksi ja ilmastohaasteen paremmin huomioivaksi.

Kulutuksen päästöjen seuraamisen tuominen seudulliseen ilmastotyöhön nähtiin erityisesti Vantaan ja Kauniaisten lausunnoissa tärkeänä avauksena. Espoon lausunnossa muistutettiin, että kaupunkien kanssa tehtävä yhteistyö on tarpeen kulutusperäisten päästöjen laskentatapaa ja päästöjä koskevaa viestintää muotoiltaessa, ja että tällä tiedolla on merkitys erityisesti kiertotaloustoimenpiteiden taustatietona. Kestävän kaupunkielämän ohjelman tarkoitus on nimenomaisesti tuoda uusia avauksia seudulliseen ilmasto- ja kiertotaloustyöhön, ja HSY:llä on hyvät olemassa olevat asiantuntijaverkostot yhteiseen suunnitteluun ja kehittämiseen.

Helsingin lausunnossa otettiin esille tarkennuksia erityisesti jäte- ja vesihuoltoon liittyviin toimenpiteisiin. Helsingin lausunnossa nostettiin esille myös viherrakenteen kehittämiseen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvän seudullisen yhteistyön tärkeys.

Ohjelmatekstiä muokattiin lausuntojen perusteella alkuvuonna 2021.

Lausunnoissa muistutettiin, että Kestävän kaupunkielämän ohjelmassa ei tule olla päällekkäisiä toimia muiden ilmasto- ja resurssiviisausohjelmien kanssa, vaan suunnitelmien täytyy olla toisiaan täydentäviä. Tämä kaupunkien toive on huomioitu jo ohjelman valmistelun alkaessa. Lausunnoissa nousi esille myös kysymyksiä ohjelman vastuunjaosta ja toteutuksen resursoinnista.

HSY:n hallitus hyväksyi Kestävän kaupunkielämän ohjelman 28.5.2021.

Kestävän kaupunkielämän ohjelma on lähtölaukaus seudullisen yhteistyön vahvistamiselle. Ohjelman on tarkoitus olla elävä ja uudistuva dokumentti, joka tarjoaa mahdollisuuden seudullisen kestävyyden alustan ja verkoston luomiselle. Aikomuksena on, että ohjelma kehittyy ja uudistuu vuosien varrella toimintaympäristön muutosten mukaan, kun toimenpiteiden kautta luoduissa hankkeissa ja kokeiluissa opitaan uutta ja verkostot rakentuvat. Ajatuksena myös on, että ohjelmalla jalkautetaan ja skaalataan jo tehdyissä tai meneillään olevissa hankkeissa opittua osaksi jatkuvia käytäntöjä.

Maailman kestävimmän kaupunkiseudun luominen edellyttää laaja-alaista yhteistyötä ja taloudellisia resursseja. Ohjelmaluonnos ei tällä hetkellä sisällä toimenpiteiden toteuttavia tahoja. Toimenpiteille sovitaan vastuu- ja yhteistyötahot hyväksymisen jälkeen. Ohjelman toimenpiteitä – tai hyvin samankaltaisia hankkeita – saattaa käynnistyä tai olla jo käynnissä kaupunkien tai muiden toteuttamana. Tarkoituksena ei ole tehdä päällekkäisiä toimenpiteitä tai hankkeita, joten ohjelman raportoinnissa voidaan katsoa asian etenevän muuta kautta, mikäli näin käy.

Ohjelmatyössä on tunnistettu, että toimenpiteiden suuren määrän vuoksi rahoituksen tarve tulee olemaan merkittävä. Rahoitusmahdollisuuksia tullaan kartoittamaan ohjelmatyön seuraavassa vaiheessa. Kuten luvussa 2.2 mainittiin, muutama ohjelman toimenpiteistä on jo toteutusvaiheessa, jonka on mahdollistanut sopiva hankeyhteistyö ja -rahoitus. Tuleva EU:n Horizon Europe -ohjelma tarjoaa useita Kestävän kaupunkielämän ohjelman kannalta sopivia rahoitushakuja ja toimenpide-ehdotusten viimeistelyssä on myös huomioitu erilaiset koronaviruspandemian jälkeiseen vihreään elvytykseen liittyvät rahoitusmahdollisuudet.

Koronaviruspandemian taloudelliset vaikutukset voivat jarruttaa osittain ohjelmatyön toteuttamista. Kuten kappaleessa 2.3. todettiin, Kestävän kaupunkielämän ohjelma voi kuitenkin myös auttaa tunnistamaan kaupunkien rajat ylittäviä kehityskohteita ja prosesseja, jotka vauhdittavat sekä alueen sisäisiä että valtakunnallisia kiertotalous- ja hiilineutraaliustavoitteita kestävän elpymisen näkökulmasta.

HSY toimii ohjelman toteuttamisen ja seurannan koordinoijana osana pääkaupunkiseudun yhteisiä ilmasto- ja kiertotaloustyön suunnittelu-, seuranta- ja tietopalvelutehtäviä. Ohjelman toteutuksen seurantaa varten luodaan läpinäkyvä ja avoin järjestelmä. Järjestelmän avulla voi seurata, miten HSY ja muut seudulliset toimijat edistyvät toimenpiteiden toteutuksessa ja tavoitteiden saavuttamisessa.

Ohjelman valmistelun jatkovaiheessa syksyllä 2021 toimenpiteille määritellään seurannan indikaattorit eli kriteerit, joiden avulla toteutumista voi seurata (mm. aikajänne, resurssit ja tulokset). Myös toimenpiteiden tavoiteltua vaikuttavuutta tullaan arvioimaan siinä yhteydessä tarkemmin. Toimenpiteiden ajantasaisuutta ja tarpeellisuutta tarkistetaan ohjelman toteuttamisen edetessä. Ohjelman toteutumisesta kirjoitetaan HSY:n toimintakertomuksessa ja vuosittain ilmestyvässä vastuullisuusraportissa.

Berg, A., Lähteenoja, S., Ylönen, M., Korhonen-Kurki, K., Linko, T., Lonkila, K.-M., Lyytimäki, J., Salmivaara, A., Salo, H., Schönach, P. & Suutarinen, I. 2019. POLKU2030 – Suomen kestävän kehityksen politiikan arviointi.

CBD 2020. Global Biodiversity Outlook 5. Secretariat of the Convention on Biological Diversity. Montreal.

C40 2020. Cities, Coronavirus (COVID-19) and a Green Recovery. C40 Knowledge Hub, C40 Cities Climate Leadership Group.

EAT-Lancet Commission 2019. Food, Planet, Health – Healthy Diets From Sustainable Food Systems. Summary report (tiivistelmä julkaisusta Commission Food in The Anthropocene: the EAT-Lancet Commission on Healthy Diets From Sustainable Food Systems).

Ekokumppanit 2020. Älä heitä pois, KORJAA.SE.

Ellen MacArthur Foundation 2017. Learning path, Cities and the circular economy.

Espoon kaupunki 2019. Ohjelmasuunnitelma: Kestävä Espoo. 29.1.2018, päivitetty 26.8.2019.

Euroopan komissio 2015. Towards an EU Research and Innovation policy agenda for Nature-Based Solutions & Re-Naturing Cities. Final Report of the Horizon 2020 Expert Group on ‘Nature-Based Solutions and Re-Naturing Cities’ (full version).

Euroopan unioni 2018. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/851, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti). Euroopan unionin virallinen lehti L 150/109, 14.6.2018.

Euroopan komissio 2019. Frequently asked questions: Reducing food waste in the EU. Press corner 11.12.2019.

Euroopan komissio 2020. Tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen: Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma viitoittaa tietä kohti ilmastoneutraalia ja kilpailukykyistä taloutta, jossa kuluttajilla on paremmat valinnanmahdollisuudet. Lehdistötiedote 11.3.2020, Bryssel.

Fastenrath, S., Acuto, M., Coenen, L. & Keele, S. 2019. What next after 100 Resilient Cities funding ends? The Conversation 6.6.2019.

Frilander, J. 2020. Ihmiskunta tienristeyksessä – YK:n jättiraportti maapallon tilasta: Tarvitaan kahdeksan massiivista muutosta luonnon tuhon pysäyttämiseksi. Yle Uutiset 15.9.2020.

Hanska, J. (toim.), Alén, H., Kankaanrinta, S. & Lehtopelto, J. 2020. Suomalaisen ruoan laatukirja. Vastapaino.

Hartikainen, H., Timonen, K., Jokinen, S., Korhonen, V., Katajajuuri, J-M. & Silvennoinen, K. 2013. Ruokahävikki ja pakkausvalinnat kotitalouksissa – Kuluttajan matkassa kaupasta kotiin. ECOPAF 2011-2013 -hankkeen loppuraportti. MTT raportti 106.

Hartikainen, H. 2018. Current situation with food waste: amounts, comparison of countries, biggest sources and information gaps. In: (Food) Waste Not Want Not – Why food waste is a big deal and how to scale-up preventive action. Foundation for European Progressive Studies (FEPS).

Heinonen, J. & Junnila, S. 2012. Yhdyskuntarakenne, elämäntavat ja ilmastonmuutos. Aalto-yliopiston julkaisusarja TIEDE + TEKNOLOGIA 19/2012. Maankäyttötieteiden laitos.

Helsingin kaupunki 2018. Helsingin ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2019–2025. Helsingin kaupungin keskushallinnon julkaisuja 2019:27.

Helsingin kaupunki 2019a. Hiilineutraali Helsinki 2035-toimenpideohjelma. Keskushallinnon julkaisuja.

Helsingin kaupunki 2019b. Helsingin ilmastovahti.

Helsingin kaupunki 2020a. Helsinki julisti ilmastohätätilan. 25.9.2020.

Helsingin kaupunki 2020b. Helsingin kierto- ja jakamistalouden tiekartta. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:10. Kaupunkiympäristön toimiala.

Helsingin kaupunki N.d. Viherkerroinmenetelmällä vihreitä ja viihtyisiä pihoja. Ilmastonkestävän kaupungin suunnitteluopas.

HSL N.d. MAL-yhteistyöllä rakennetaan erinomaista Helsingin seutua. Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä.

HSY 2012a. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 tavoitteiden tarkistaminen. Ote HSY:n hallituksen pöytäkirjasta 14.12.2012.

HSY 2012b. Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia. HSY:n julkaisuja 10/2012. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2018. Pääkaupunkiseutu matkalla kohti ilmastoviisasta tulevaisuutta, 10 v. yhteistä ilmastostrategiaa. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2019. Pääkaupunkiseudun sekajätteen koostumus vuonna 2018, Kotitalouksien sekajätteen koostumustutkimuksen loppuraportti. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020a. Strategia ja vastuullisuus. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020b. Kasvihuonekaasupäästöt. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020c. Pääkaupunkiseutu sopeutuu ilmastonmuutokseen – Katsaus sopeutumiseen vuonna 2019. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020d. Sopeutuminen. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020e. Kevään ilmanlaatu oli tavanomaista parempi pääkaupunkiseudulla - Mittaushistorian pisin puhtaan ilmanlaadun jakso. HSY tiedotteet 15.6.2020. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020f. Muovipakkausten ja kartongin määrä lisääntyi selvästi keväällä. HSY tiedotteet 25.6.2020. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020g. Jätemäärät ja kierrätysaste. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020h. Hulevesi. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

HSY 2020i. Ilmastoterapia-podcast.  Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

Huuhka, S., Vainio, T., Moisio, M., Lampinen, E., Knuutinen, M., Bashmakov, S., Köliö, A., Lahdensivu, J., Ala-Kotila, P. & Lahdenperä, P. 2021. Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:9.

Ilmastopaneeli 2020. Suomalaisten kotitalouksien hiilijalanjäljen pienennyttävä 70 prosenttia – vähähiilisiä vaihtoehtoja voidaan tukea myös ohjauskeinoin. Tiedotteet, 30.9.2020. Suomen ilmastopaneeli.

Ilmatieteen laitos 2020. Vuosi 2019 oli lähes asteen tavanomaista lämpimämpi. Tiedote 2.1.2020.

Itämerihaaste N.d. Mikä Itämerihaaste?

Kallunki, E. 2020. Kotitalouksien hävikistä löytyi yllätys: keitettyä kahvia menee hurjasti hukkaan – ruokahävikin puolittamiseen halutaan sitouttaa koko Suomi. Yle Uutiset 8.9.2020.

Kauniaisten kaupunki 2020. Resurssiviisauden tiekartta - Kohti hiilineutraalia Grania 2035. Valtuusto 15.6.2020.

Kazmierczak, A. & Kankaanpää, S. 2016. Ilmastolähtöinen sosiaalinen haavoittuvuus pääkaupunkiseudulla. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä.

KEINO 2018. Hankintojen green deal -sopimukset. Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus.

Kuusipalo, H., Sarlio, S. & Virtanen, S. 2021. Planetaarinen ruokavalio edistää maapallon ja ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2021;137(9):900-2.

Laaksonen, J., Salmenperä, H., Stén, S., Dahlbo, H., Merilehto, K. & Sahimaa, O. 2018. Kierrätyksestä kiertotalouteen. Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023. Suomen Ympäristö 1/2018. Ympäristöministeriö.

Laine, A., Vanhanen, J., Halonen, M. & Sjöblom, H. 2018. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit ja kustannukset Suomelle. Valikoituja esimerkkejä. Sitra, Helsinki.

Lettenmeier, M., Akenji, L., Toivio, V., Koide, R. & Amellina, A. 2019. 1,5 asteen elämäntavat – Miten voimme pienentää hiilijalanjälkemme ilmastotavoitteiden mukaiseksi? Sitran selvityksiä 148.

Le Quéré, C., Jackson, R.B., Jones, M.W., Smith, A.J.P., Abernethy, S., Andrew, R.M., De-Gol, A.J., Willis, D.R., Shan, Y., Canadell, J.G., Friedlingstein, P., Creutzig, F. & Peters, G.P. 2020. Temporary reduction in daily global CO2 emissions during the COVID-19 forced confinement. Nature Climate Change 10, 647–653 (2020).

Lindstedt, T. & Junnonen, J-M. 2009. Energiatehokkaat ja teolliset korjausrakentamisratkaisut Suomessa ja kansainvälisesti. Sitran selvityksiä 11.

Luke 2020a. Mitä Suomessa syötiin vuonna 2019? Uutiset 25.6.2020, Luonnonvarakeskus.

Luke 2020b. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous. Luonnonvarakeskus, esite.

Motiva 2020. Reilu siirtymä kiertotalouteen kunnissa. Motivan uutiset 9.3.2020.

Mäkelä, A., Lehtonen, I., Ruosteenoja, K., Jylhä, K., Tuomenvirta, H. & Drebs, A. 2016. Ilmastonmuutos pääkaupunkiseudulla. Raportteja 2016:8. Ilmatieteen laitos, Helsinki.

Nesslingin Säätiö 2016. Millaista on ekologinen ja eettinen liha? Ympäristödialogeja-blogi 20.10.2016, Maj ja Tor Nesslingin Säätiö.

Nissinen, A. & Savolainen, H. (toim.), 2019. Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö - ENVIMAT-mallinnuksen tuloksia. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 15/2019.

ORSI 2021. Politiikkasuositus, Kuntien hankinnoilla hiilineutraaliuteen.

Paloniemi, R. (toim.) 2019a. Kestävää kaupunkisuunnittelua, luontopohjaiset ratkaisut maakunnissa ja kunnissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:48. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Paloniemi, R. (toim.) 2019b. Luontopohjaisten ratkaisujen käytännön toteuttaminen maakunnissa ja kunnissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:49. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Pihkala, P. 2019. Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen. MIELI Suomen Mielenterveys ry.

Rakennusteollisuus RT 2020. Asuntotuotantokysely elokuu 2020. 20.8.2020.

Rakennusteollisuus RT N.d. Jätedirektiivi ja jätelainsäädäntö.

Ruokamo, E., Savolainen, H., Seppälä, J., Sironen, S., Räisänen, M., Auvinen, A-P. & Antikainen, R. 2021. Kiertotalous vähähiilisyyden edistäjänä ja luonnon monimuotoisuuden turvaajana. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:6.

Saarinen, M., Kaljonen, M., Niemi, J., Antikainen, R., Hakala, K., Hartikainen, H., Heikkinen, J., Joensuu, K., Lehtonen, H., Mattila, T., Nisonen, S., Ketoja, E., Knuuttila, M., Regina, K., Rikkonen, P., Seppälä, J. & Varho, V. 2019. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkayhdistelmät. RuokaMinimi-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:47. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki.

Salmenperä, H., Sahimaa, O., Kautto, P., Vahvelainen, S., Wahlström, M., Bachér, J., Dahlbo, H., Espo, J., Haavisto, T. & Laine-Ylijoki, J. 2016. Kohdennetut keinot kierrätyksen kasvuun. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 53/2016.

Siltasalmi, S. 2019. Planetaarinen ruokavalio suhteessa suomalaisiin ravitsemussuosituksiin. Kandidaatin tutkielma, Ravitsemustiede, Lääketieteen laitos, Terveystieteiden tiedekunta, Itä-Suomen yliopisto.

Sitra 2019a. Mitä nämä käsitteet tarkoittavat? Julkaistu 29.6.2016, viimeisin päivitys 20.6.2019.

Sitra 2019b. Kriittinen siirto – Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0.

Sjöblom, L., Stambej, T. & Olsen, S. 2019. Espoon kaupungin kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelma. Sustainable Energy and Climate Action Plan (SECAP) of Espoo under the Covenant of Mayors (CoM). Espoon kaupunki.

Smart & Clean N.d. Pk-seudulla muovin kierto kuudesta kuuteenkymmeneen prosenttiin. Kaikki muovi kiertää -projekti.

Smeds, P. 2017. Farm Education – sustainability, food and education. Natural resources and bioeconomy studies 61/2017. Doctoral dissertation. Natural Resources Institute Finland (Luke), Helsinki 2017.

Suomen YK-liitto 2020. Kestävän kehityksen tavoitteet.

SYKE 2011. Kuntien hiilijalanjäljen laskentaan uusi työkalu. Tiedote 10.5.2011. Suomen ympäristökeskus.

SYKE 2020. Kohti hiilineutraaleja kuntia ja maakuntia – CANEMURE. Hiilineutraalisuomi.fi.

The World Bank 2019. Urban population (% of total population) - European Union. United Nations Population Division. World Urbanization Prospects: 2018 Revision.

THL 2019. Ilmastonmuutos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päivitetty 24.10.2019.

Tiessalo, P. 2020. WWF:n raportti: Maapallo ei kestä nykyisen kaltaista ruokavaliota – Asiantuntija: Vegaaniksi ei ketään pakoteta. Yle Uutiset 9.10.2020.

Tiihonen, O., 2020. Jäteasemilla on rikottu ennätyksiä: Korona-aika sai ihmiset hankkiutumaan eroon romuistaan – Sortti-asemilla 36 000 asiakasta enemmän kuin viime vuonna. MTV Uutiset 27.7.2020.

Tikkanen, S., Antikainen, R., Kautto, P. & Salmenperä, M. 2018. Katsaus kiertotalouden mahdollisiin taloudellisiin ohjauskeinoihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 4/2018.

Tilastokeskus 2020. Vuoden 2018 jätekertymä palasi vuoden 2016 tasolle – materiaalina hyödynnettävän jätteen osuus kasvoi hieman. Jätetilasto, Suomen virallinen tilasto.

Tolpo, A. 2020. Suomi pulassa rakennusjätteen kanssa – neljän vuoden päästä alkaa aika kierrätyksen mallimaana, mutta omakin tavoite on liian kaukana. Yle Uutiset 9.5.2020.

Tyrväinen, T. 2018. Etelä-Korean ilmastostrategia: mitä Suomella on opittavaa ja miksi? Sitran selvityksiä 135.

UNEP 2020. Cities - where the fight for a green recovery will be won or lost. United Nations Environment Programme (YK:n ympäristöohjelma). 6.8.2020.

Uudenmaan liitto, 2020. Hiilineutraali Uusimaa 2035 -tiekartta. Painopisteet ja toimintalinjaukset. Uudenmaan liiton julkaisuja B 61 - 2020.

Vainio, T. 2020. Asuntotuotantotarve 2020-2040. VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Technology, No.377.

Valsta, L., Kaartinen, N., Tapanainen, H., Männistö, S. & Sääksjärvi, K. (toim.) 2018. Ravitsemus Suomessa - FinRavinto 2017 -tutkimus. THL Raportti 12/2018. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Valtioneuvosto 2012. Valtioneuvoston asetus jätteistä. FINLEX 19.4.2012/179.

Valtioneuvosto 2021. Valtioneuvoston periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta 8.4.2021.

Valtiovarainministeriö 2020a. Kansallinen julkisten hankintojen strategia 2020.

Valtiovarainministeriö 2020b. Rakentaminen 2020–2021, Rakennusalan suhdanneryhmä, kevät 2020. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2020:17.

Vantaan kaupunki 2018. Resurssiviisauden tiekartta. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2019:2.

ViherKARA-verkosto 2013. Kaupunkiseutujen vihreän infrastruktuurin käsitteitä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 2013:39.

Vierikko, K., Nieminen, H., Salomaa, V., Häkkinen, J., Salminen, J. & Sorvari, J. 2020. Kiertotalous maankäytön suunnittelussa. Kaavoitus kestävän ja luonnonvaroja säästävän kaupunkiympäristön edistäjänä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 45/2020.

Viholainen, J., Kautto, N., Weckman, A. & Parry, M. 2020. Poikkeuksellinen kevät 2020 ei vielä vähennä merkittävästi kasvihuonekaasupäästöjä pääkaupunkiseudulla. HSY tiedotteet 5.6.2020.

Voytenko Palgan, Y., Mont, O. & Sulkakoski, S. 2021. Governing the sharing economy: Towards a comprehensive analytical framework of municipal governance. Cities, vol. 108, 102994.

WHO 2017. Urban Green Spaces; A Brief for Action. World Health Organisation, Regional Office for Europe.

WRI, C40 & ICLEI, 2014. Global Protocol for Community-Scale Greenhouse Gas Emission Inventories. An Accounting and Reporting Standard for Cities. World Resources Institute, C40 Cities Climate Leadership Group and ICLEI – Local Governments for Sustainability.

WWF 2020. WWF: Ravitsemussuositukset on muutettava planeetan hyvinvointia edistäväksi. Mediatiedotteet 09/10/2020.

YK 2015. Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development (YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda 2030). Yleiskokouksen päätöslauselma 25. syyskuuta 2015. (Epävirallinen suomennos).

Ymparisto.fi 2020. Tieliikenne on merkittävä mikromuovin lähde. Tiedote 24.3.2020. Valtion ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu.

Ympäristöministeriö N.d. Suomen kansallinen ilmastopolitiikka.

Ympäristöministeriö 2018. Suomen muovitiekartta: Vähennä ja vältä, kierrätä ja korvaa.

Ympäristöministeriö 2020. Kestävä elvytys vauhdittaa yhteiskunnan välttämättömiä murroksia. Ympäristöministeriön tiedote 16.6.2020.

YTV 2007. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta.

Kaupunkien omat suunnitelmat

Helsinki

Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma

Toimenpideohjelma tukee Helsingin kaupunkistrategiassa 2017–2021 asetettua tavoitetta olla hiilineutraali vuonna 2035. Tämä tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kaupungissa 60 %:lla vuoteen 2030 mennessä ja 80 %:lla vuoteen 2035 mennessä vuoden 1990 tasosta. Ohjelmassa esitetään 143 toimenpidettä, joiden avulla tavoite voidaan saavuttaa. Toimet kohdistuvat erityisesti helsinkiläisten liikkumisen, asumisen ja rakennusten päästöjen vähentämiseen.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjaukset 2019–2025

Toukokuussa 2019 kaupunginhallituksen hyväksymiä linjauksia toteuttamalla Helsinki voi sopeutua muuttuvaan ilmastoon. Toimillaan kaupunki pyrkii vähentämään ilmastonmuutoksen ja sään ääri-ilmiöiden haitallisia vaikutuksia yhteiskunnan toimintakykyyn, talouteen, luontoon ja ihmisten arkipäivään. Vaikka strateginen suunnitelma on voimassa kaksi valtuustokautta, ilmastonmuutosta tarkastellaan pitkällä tähtäimellä vuosisadan loppuun saakka. Sopeutumisvisio 2050 hahmottelee ilmastonkestävää Helsinkiä vuonna 2050.

Helsingin kierto- ja jakamistalouden tiekartta 

Helsingin kaupunki on julkaissut vuonna 2020 jakamis- ja kiertotalouden tiekartan osana Hiilineutraali Helsinki 2035-toimenpideohjelmaa. Kaupungin ympäristöpolitiikan tavoitteena on, että vuoteen 2050 mennessä kaupunki toimii hiilineutraalissa kiertotaloudessa. Tiekarttaan on laadittu toimenpiteitä neljässä eri teemassa: rakentaminen, hankinnat, viherjätteet ja jakamistalous. Jokaiseen teemaan on asetettu omat tavoitteet vuoteen 2035 ja niitä tukevat toimenpiteet ja välitavoitteet. 

Helsingin kaupungin ilmansuojelusuunnitelma 2017−2024 

Helsingin ilmansuojelusuunnitelma 2017–2024 sisältää seudullisia toimenpiteitä puunpolton päästöjen vähentämiseksi. Toimenpiteitä ovat mm. viestintä oikeista polttotavoista ja polttopuun säilytyksestä sekä vähäpäästöisten kiukaiden tutkimus ja kehittäminen. HSY koordinoi näitä seudullisia toimia ja raportoi niistä vuosittain. Toimenpiteillä vähennetään myös ilmastonmuutosta kiihdyttävän mustan hiilen päästöjä. 

Helsingin kaupungin hankintastrategia 2020

Helsingin uudessa hankintastrategiassa on kolme pääteemaa: toimivat markkinat ja innovaatioiden edistäminen, vaikuttavuus ja vastuullisuus sekä hankintojen johtaminen ja hankintataidot. Strategiassa painotetaan vaikuttavuutta ja vastuullisuutta, johon sisältyvät ilmastoviisaat hankinnat. Teeman tavoitteiden toteutumisen tärkein mittari on Hiilineutraali Helsinki 2035-toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamista edistävien hankintojen osuus.

Espoo

Espoon kaupungin kestävän energian ja ilmaston toimintasuunnitelma (SECAP)

Espoo sai valmiiksi Euroopan komission Kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimusta (Covenant of Mayors for Climate and Energy) varten laaditun SECAP -suunnitelmansa (Sustainable Energy and Climate Action Plan) vuonna 2019. Suunnitelma sisältää toimenpiteet, joilla päästään Espoon hiilineutraaliustavoitteeseen vuoteen 2030 mennessä (80 % päästövähennys vuoden 1990 tasosta). Sopimuksen hengessä päästövähennystoimet keskittyvät energiankulutuksen vähentämiseen sekä energiatehokkuuden ja uusiutuvan energia lisäämiseen rakennuksissa ja katuvalaistuksessa; mukana on myös liikenteen ja jätehuollon päästöjen vähennystoimia. SECAP -suunnitelmassa on myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen keskittyvä osio, jossa on mukana ilmastoriskien arviointi, haavoittuvuuskartoitus sekä sopeutumisen tilannekatsaus ja toimenpiteitä.

Kestävä Espoo -kehitysohjelma   

Kestävä Espoo -ohjelma on poikkihallinnollinen kehitysohjelma vuosille 2017–2021. Se tukee Espoon kaupungin strategian, Espoo-tarinan mukaista tavoitetta olla pysyvästi Euroopan kestävin kaupunki. Tähän sisältyy tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Espoo on myös sitoutunut kansainvälisessä edelläkävijäkaupunkien johtajuusohjelmassa saavuttamaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (Sustainable Development Goals) vuoteen 2025 mennessä. Ohjelmassa on viisi hyötytavoitetta älykkäitä ratkaisuja, liikkumista, energiaa, vastuullista toimimista ja lähiympäristöä koskien.

Espoon julkiset hankinnat

Espoossa ei ole varsinaista hankintastrategiaa, mutta kaupunki edistää hankintojen kautta kestävää kehitystä eri ohjelmiin sisällytetyillä toimenpiteillä (SECAP, Itämeri -ohjelma, Espoo -tarina ja Taloudellisesti kestävä Espoo).

Kauniainen

Resurssiviisauden tiekartta – Kohti hiilineutraalia Grania 2035

Kauniaisten vuonna 2017 hyväksytyssä kaupunkistrategiassa 2018–2022 asetettiin ilmastopäästöjen vähentämistavoite 60 % vuoteen 2030 mennessä ja hiilineutraalisuus vuoteen 2035 mennessä. Kaupunki hyväksyi resurssiviisauden tiekartan vuonna 2020. Tiekartta tulee määrittelemään laajemmat asiakokonaisuudet ja niiden toteuttamisen valtuustokausittain kohti vuotta 2030 ja 2035. Tiekartta on laadittu neljän osateeman ympärille: vihreä kaupunkirakenne ja liikenne, kiinteistöjen energiankäyttö ja vähähiilinen energiantuotanto, kestävä ruokakulttuuri, luonnonvarojen kestävä kulutus ja kiertotalous, ympäristötietoinen kaupunkiorganisaatio ja asukkaat. Jokaiselle osateemalle on määritetty tavoitteet vuoteen 2035 sekä niitä tukevat toimenpiteet ja välitavoitteet. 

Vantaa

Resurssiviisauden tiekartta

Vantaa tähtää hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä (80 % päästövähennys vuoden 1990 tasosta) ja sitä edesauttavat toimenpiteet ovat osa kaupungin resurssiviisauden tiekarttaa. Vantaan resurssiviisauden tiekartalla edetään neljällä kaistalla, joita ovat energiankulutus ja -tuotanto, yhdyskuntarakenne ja liikkuminen, kulutus ja materiaalit sekä vastuullinen vantaalainen. Jokaiselle kaistalle on määritelty vuotta 2030 koskevat tavoitteet. Resurssiviisauden keskiössä on kiertotalous, uusiutuva energia sekä ympäristövastuullisesti toimivat asukkaat ja yritykset.  

Strategisten hankintojen tiekartta

Vantaan kaupungin hankintoja ohjaa strategisten hankintojen tiekartta, joka perustuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin sekä ISO 20400:2017 (sustainable procurement) -standardiin. Hankintojen vastuullisuustoimenpiteitä on tunnistettu myös kaupungin resurssiviisauden tiekartassa.

Muut alueelliset suunnitelmat 

MAL 2019  ja MAL 2023

 Helsingin seudulle on tehty 14 kunnan yhteinen strateginen maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnitelma (MAL 2019), minkä toteuttamiseen tähdätään MAL -sopimuksilla. MAL -suunnitelmassa esitetään, miten seudun liikenteen päästöt saadaan laskuun ja asukkaiden arjesta tehdään sujuvaa maankäytön suunnittelulla, jossa asuntojen ja työpaikkojen sijoittelulla hyvien liikenneyhteyksien varrelle varmistetaan sujuvat kulkuyhteydet.  

MAL 2019 -työssä muodostettiin yhteinen käsitys seudun kehittämisestä. Liikenteen osalta suunnitelmassa on esitetty, miten Helsingin seudulla voidaan saavuttaa kansallinen liikenteen päästötavoite, joka on 50 % vuoden 2005 päästöistä.  

Uuden MAL 2023 -suunnitelman laatiminen käynnistyi joulukuussa 2020 ja sen suunnittelun keskiössä on kestävä kaupungistuminen. Edellinen MAL-suunnitelma, MAL 2019, loi pohjan nykyiselle MAL2023 -työlle, jossa seudun maankäytön, asumisen ja liikenteen kehittämistarpeita tarkennetaan ja syvennetään.

Hiilineutraali Uusimaa 2035 -tiekartta

Uudenmaan maakuntavaltuusto on asettanut maakunnalle tavoitteeksi olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Uudenmaan liitto julkaisi loppuvuonna 2020 tiekartan, jossa on tunnistettu ja esitetty keinoja ilmastopäästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen turvaamiseksi. Tiekartan avulla rakennetaan myös maakunnallista ilmastoyhteistyötä.  

Tiekartan linjaukset ilmastoviisaasta maankäytöstä ja rakentamisesta sekä liikenteestä ja liikkumisesta nojaavat Uusimaa -kaava 2050 linjauksiin, joissa painotetaan yhdyskuntarakenteen leviämisen hillintää ja kestävää liikkumista. Tiekartalla nopeutetaan myös siirtymää päästöttömään energiantuotantoon uusiutuvia energialähteitä kehittämällä ja energiatehokkuutta parantamalla. Kestävän kaupunkielämän ohjelman kanssa yhteisiä kehityskohteita on erityisesti kiertotalouden sekä kestävän kulutuksen ja tuotannon edistämisessä.  

Hiilineutraali Uusimaa 2035 -tiekarttatyö käynnistyi samaan aikaan kuin Kestävän kaupunkielämän ohjelman valmistelu, ja näitä kahta ohjelmaa on valmisteltu tiiviissä yhteistyössä maakunnallisten (Uudenmaan liitto ja Uudenmaan ELY-keskus) sekä seudullisten (HSY ja HSL) toimijoiden kesken.  

Kansalliset suunnitelmat

Ympäristöministeriön Kestävä kaupunki -ohjelma

Kestävä kaupunki on ympäristöministeriön koordinoima viisivuotinen ohjelma (2019-2023), joka edistää kaupunkien ja kuntien kestävää kehitystä yhteistyössä ministeriön, kuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Ohjelman pääteemat ovat vähähiilisyys, älykkyys, terveellisyys ja sosiaalinen kestävyys. Tuloksina ovat uudet kumppanuudet ja poikkisektoraalinen yhteistyö, uudet testatut kestävän kaupunkikehittämisen ratkaisut, kansalliset edelläkävijäesimerkit ja uudet liiketoimintamahdollisuudet sekä toimintamallit hyvien käytäntöjen laajempaan hyödyntämiseen.

Suomen hiilineutraaliuden ohjelma/ Marinin hallitusohjelma 2019  

Pääministeri Sanna Marinin hallitus on asettanut tavoitteeksi kansallisen hiilineutraaliustavoitteen vuodelle 2035. Nykyisen ilmastolain tavoitteen mukaan päästöjä on vähennettävä 80 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Ilmastolakia uudistetaan parhaillaan yhdenmukaiseksi hiilineutraaliuden tavoitteen kanssa. Myös ilmasto- ja energiastrategia ja keskipitkän aikavälin suunnitelma (KAISU) päivitetään vuoden 2021 aikana.

Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma ja väliarviointi

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelua ja toimenpiteitä koordinoi valtakunnallisella tasolla maa- ja metsätalousministeriö. Vuonna 2014 julkaistun Kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman 2022 päämääränä on, että suomalaisella yhteiskunnalla on kyky hallita ilmastonmuutokseen liittyvät riskit ja sopeutua ilmastossa tapahtuviin muutoksiin. Sen toimeenpanon väliarviointi julkaistiin huhtikuussa 2019 ja siinä arvioitiin sopeutumissuunnitelman toimeenpanon tilaa ja kehittämistarpeita toimeenpanon edistämiseksi.

Suomen kiertotalouden tiekartta 2.0 

Sitran vuonna 2019 laatima kiertotalouden tiekartta 2.0 on jatkoa vuonna 2016 julkaistulle kansalliselle kiertotalouden tiekartalle. Se asettaa vision Suomelle olla hiilineutraalissa kiertotaloudessa vuoteen 2025 mennessä. Tiekartan tavoitteet leikkaavat koko yhteiskunnan läpi: kilpailukyvyn perusta on laitettava uusiksi, on siirryttävä vähähiiliseen energiaan, luonnonvaroihin on suhtauduttava rajallisena resurssina ja arjen päätöksistä on löydyttävä käyttövoimaa muutokselle. Avainpelaajina toimivat valtionhallinto, kunnat ja kaupungit, yritykset sekä kansalaiset. Tiekartan mukaan kiertotalous tarjoaa erityisesti kunnille ja kaupungeille uudenlaisen pohjan sekä elinkeinopolitiikalle ja julkisille hankinnoille että koulutukselle ja opetukselle, mutta myös ratkaisuja fiksumpaan alueiden käyttöön. Kunnat siis aktivoivat alueen toimijoita ja tarjoavat parhaat mahdolliset puitteet kiertotalouden edistämiselle. 

Kiertotalouden strateginen ohjelma

Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kiertotalouden strategisesta ohjelmasta huhtikuussa 2021. Ohjelman taustalla on visio, jonka mukaan hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta on Suomen talouden perusta vuonna 2035. Tämä vahvistaa Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä. Ohjelmassa asetetaan tavoitteet ja mittarit, määritellään tarvittavat toimet ja varataan resurssit kiertotalouden edistämiseksi ja systeemisen muutoksen aikaansaamiseksi. Ohjelman tavoitteet ovat:

• Uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus vähenee, ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö voi kasvaa siten, että kotimaan primääriraaka-aineiden kokonaiskulutus ei 2035 ylitä vuoden 2015 tasoa. Vientituotteiden valmistukseen käytetyt luonnonvarat eivät kuulu tavoitteen piiriin.
• Resurssien tuottavuus kaksinkertaistuu vuoden 2015 tilanteesta vuoteen 2035 mennessä.
• Materiaalien kiertotalousaste kaksinkertaistuu vuoteen 2035 mennessä.

Jätelainsäädännön uudistus  

Ohjelman kirjoitushetkellä uusi kansallinen jätelainsäädäntö on vielä valmistelussa. Tavoitteena on, että se astuu voimaan vuoden 2021 aikana. Uudessa jätelakiluonnoksessa on monia kirjauksia, jotka edistävät kiertotaloutta, jätteen kierrätystä ja tiedontuotantoa valtakunnallisesti. Lakiehdotus saattaa vielä muuttua ennen sen hyväksymistä. Esimerkiksi ehdotus siirtää kunnan vastuulla kuuluvien jätteiden kuljetukset kunnan keskitetysti kilpailuttamaan jätteenkuljetukseen on jo käytössä pääkaupunkiseudulla, kuten myös pakkausjätteen erilliskeräysvelvoite kiinteistöiltä, jossa on viisi huoneistoa. Pääkaupunkiseudulle uusi jätelakiehdotus tarkoittaisi kuitenkin ohjaavampaa hinnoittelua sen myötä, että tuottajan on korvattava yhdessä sovituin perustein pakkausten erilliskeräysten kustannuksia kunnalle. Tämä tarkoittaisi asuinkiinteistöiltä kerättävien pakkausjätteiden tyhjennyshintojen laskua. Samalla biojätteen erilliskeräysvelvoite laajennettaisiin edellyttämään kaikki kiinteistöjä, jotka sijaitsevat yli 10 000 asukkaan taajamissa, joka pääkaupunkiseudulla tarkoittaisi kutakuinkin kaikkia kiinteistöjä.  

Jätelakiehdotuksessa myös tarkennetaan kierrätysasteen laskentasääntöjä niin, että ne ovat yhdenmukaisia EU:n asettamien laskentasääntöjen kanssa.

Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030

Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 sisältää toimia puunpolton, liikenteen ja katupölyn päästöjen vähentämiseksi. Ympäristöministeriö koordinoi ohjelman toimeenpanoa, ja HSY osallistuu toimeenpanoon yhteistyössä muiden tahojen kanssa. 

Kansallinen julkisten hankintojen strategia 2020

Suomen ensimmäinen kansallinen julkisten hankintojen strategia julkaistiin syyskuussa 2020. Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa on 27 julkisiin hankintoihin liittyvää tavoitetta. Strategia vastaa tarpeeseen edistää hankintojen vaikuttavuutta, johon tarvitaan yhteistyötä ministeriöiden välillä sekä kuntasektorin ja tarjoajien kanssa. Strategiassa on kahdeksan toisiaan tukevaa tahtotilaa ja niitä konkretisoivat tavoitteet.

EU-tason ohjelmat ja strategiat 

Euroopan vihreän kehityksen ohjelma 

Euroopan komission joulukuussa 2019 julkaisema Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (European Green Deal) esittää EU:n kasvustrategian, joka toteuttaa paremmin ihmisten hyvinvoinnin, ilmastonmuutoksen hillinnän ja luonnonympäristön suojelun. Ohjelman tavoitteina on EU:n ilmastoneutraalius vuonna 2050, talouskasvun erottaminen resurssien käytöstä ja oikeudenmukainen muutos kohti kestävää taloutta. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa yhtenä tärkeänä osana on keväällä 2020 ilmestynyt uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma. 

Uusi Euroopan unionin kiertotalouden toimintasuunnitelma  

EU:n tasolla kiertotalouteen siirtymistä ohjaa vuonna 2020 hyväksytty uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma (EU Circular Economy Action Plan), joka on yksi Euroopan vihreän kehityksen ohjelman kulmakivistä. Toimintasuunnitelman läpileikkaava periaate on jätemäärän vähentäminen ja tavoitteena on parantaa kilpailukykyä ja kestävää talouskasvua. Toimenpiteiksi ehdotetaan tuotteiden kestävyyden oletusarvoistamista EU:ssa lainsäädännöllisin keinoin, kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä tarjoamalla tietoa esimerkiksi tuotteiden korjattavuudesta sekä erityishuomion kiinnittämistä aloihin, jotka käyttävät eniten resursseja ja joilla on paljon kiertotalouteen liittyvää potentiaalia. Konkreettisia toimia suunnitelmassa käynnistetään mm. elektroniikkatuotteiden elinkaaren pidentämiseksi, akkujen kestävyyden ja kierrätyspotentiaalin parantamiseen tähtäävän sääntelykehyksen edistämiseksi, vaatimusten laatimiseksi esimerkiksi (yli)pakkaamisen vähentämiseksi ja muovien kierrätettyjen materiaalien osuuden ja mikromuovien sekä biopohjaisten ja biohajoavien muovien huomioon ottamiseksi, rakennettua ympäristöä ja tekstiilialaa koskevien strategioiden laatimiseksi ja lainsäädäntöaloitteen edistämiseksi kertakäyttöisten tuotteiden korvaamiseksi uudelleenkäytettävillä elintarvikepalveluissa.

Lisäksi ohjelmassa halutaan vahvistaa alueiden ja kaupunkien roolia kiertotaloustoimissa. Toimintasuunnitelmassa myös nostetaan esille tiedontuotannon kehittämisen tarpeita, jotta kehitystä kohti hiilineutraalia ja kestävää yhteiskuntaa voidaan mitata ja seurata. Kiertotalousindikaattorien tulisi ottaa huomioon kytkökset kiertotalouden ja ilmastotyön välillä.

Toimintasuunnitelma hakee systemaattista muutosta kohti kiertotaloutta, mutta periaatteet, kuten jätemäärän vähentäminen ja kuluttajaoikeuksien lisääminen sekä seuranta, ovat myös seudullisesti ajankohtaista. Toimintasuunnitelma toimii näin kannustimena kaupunkiseututason kiertotaloustyölle.

Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi

Komissio hyväksyi EU:n uuden sopeutumisstrategian talvella 2021 osana Euroopan vihreän kehityksen (Green Deal) ohjelmaa. Sopeutumisstrategia sitoo sopeutumisen osaksi kaikkia politiikkatoimia ja sen visiona on, että EU on vuoteen 2050 mennessä ilmastokestävä yhteiskunta, joka on täysin sopeutunut ilmastonmuutoksen väistämättömiin vaikutuksiin. Strategia yltää EU:n ja jäsenmaiden tasolta myös kuntatasolle, ja siinä nostetaan aiempaa vahvemmin esille paikallisen tason sopeutumistoimien tärkeys.

Eurooppalainen ilmastosopimus

Eurooppalaisen ilmastosopimuksen (European Climate Pact) tavoitteena on saada kansalaiset ja yhteisöt mukaan ilmasto- ja ympäristötoimiin. Se käynnistettiin joulukuussa 2020, ja on osa Euroopan vihreän kehityksen (Green Deal) ohjelmaa. Eurooppalainen ilmastosopimusaloite perustuu lukuisiin kehitteillä oleviin tai jo käynnistettyihin aloitteisiin sekä tukee niitä. Aloitteeseen sisältyvät mm. ilmastolähettiläät, jotka innostavat ja tukevat omien yhteisöjensä ja verkostojensa ilmastotoimia ja tiedottavat niistä, sekä Euroopan komission perustama osaamiskeskus eurooppalaisten ilmastoaloitteiden tukemiseksi.

Asiantuntijakysely ja -palaute

Luonnos lähetettiin yli 300:lle ohjelmatyöhön osallistuneelle tai ohjelman teemojen kannalta tärkeäksi tunnistetulle asiantuntijalle ja sidosryhmän edustajalle kommentoitavaksi. Asiantuntijakysely ohjelmaluonnokseen liittyen oli auki 4.–23.11.2020. Palautetta pyydettiin erityisesti ohjelman painopisteistä ja toimenpiteistä.  

Kyselyyn vastasi 66 henkilöä, joista noin 40 % oli julkishallinnon edustajia. Muutoin vastaajat jakautuivat melko tasaisesti (palvelutoiminta 11 %, konsulttitoiminta 9 %, tutkimus 17 %, järjestöt 15 %, teollisuus 2 % ja muut 8 %). Suurin osa vastaajista edusti työntekijätasoa (66 %) tai esihenkilöitä (25 %), yrittäjiä ja muita oli vastaajista yhteensä alle kymmenen prosenttia. Vastaajien organisaatiot toimivat pääasiassa pääkaupunkiseudulla (56 %).  Valtakunnallisen tason toimijoita oli vähän yli kolmasosa (36 %) ja muita 8 %.  

Kyselyssä pyydettiin arvioimaan jokaisen ohjelman painopisteen alaotsikon tärkeyttä asteikolla yhdestä viiteen.  Ohjelman kaikki painopistealueet koettiin ”aika tärkeiksi” tai ”erittäin tärkeiksi”. Ohjelma koettiin “laaja-alaisena”, “tarpeellisena” ja “monipuolisena”. Painopisteitä koskeva avoin palaute jakautui melko tasaisesti, joskin kulutuksen painopiste sai eniten kommentteja. Yleisissä kommenteissa toivottiin muun muassa numeerisia tavoitteita, toimenpiteiden priorisointia sekä sosiaalisten näkökulmien, luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvarojen kulutuksen voimakkaampaa esille nostamista.  

Kyselyssä kartoitettiin myös yhteistyö-, verkostoitumis- ja tiedontuotannon tarpeita ja mahdollisuuksia.  Ohjelman puitteissa tapahtuvasta yhteistyöstä ollaan kiinnostuneita laajalla skaalalla ja esiin nousi muun muassa tärkeys määrittää yhteistyö yhdessä ja solmia pitkiä kehityskaaria sen pohjalta, tekemisten yhteensovittaminen ja päällekkäisen työn tunnistaminen sekä tarpeista lähtevät hankkeet. 

Kysyttäessä mihin toimiin toivotaan kaupunkien ja HSY:n yhteistyötä mainittiin esimerkiksi hankeyhteistyö, apua verkostojen luomiseen, päästölaskenta ja indikaattorit, pientaloalueiden jätehuolto, kestävä julkinen ruokailu, sopeutumistiedon tuottaminen ja hyvien käytäntöjen jakaminen. Myös laaja yhteistyö rakennetun ympäristön energiatehokkuuden ja kiertotalouden kokonaisuudessa nostettiin erittäin toivottavana, koska kaupungeilla on hyvin samansuuntaiset tavoitteet eikä kilpailu ole kannatettavaa. Vaikka liikenne ja energiantuotanto eivät ole ohjelman teemoissa mukana, sen osalta toivottiin myös yhteistyötä (julkisen liikenteen käyttö, päästöt ja sen tekeminen kilpailukykyiseksi ja päästöttömien energialähteiden mahdollisuudet ja ympäristövaikutukset).  

Asiantuntijoiden ja toimijoiden välisen verkoston tarpeellisuutta ohjelman teemojen suhteen  tiedusteltaessa  moni  tunnusti sen tärkeyden useimmilla, ellei kaikilla osa-alueilla. Esiin nousi muun muassa ehdotukset kulutuksen, infra- ja maarakentamisen, kaavoituksen, kierto- ja jakamistalouden ja ruokahävikin verkostoista. Yhteistyö eri osa-alueiden väliseen verkostoitumiseen ja linkittämiseen, ja osa-alueiden väliseen vuoropuheluun siiloutumisen ehkäisemiseksi nähtiin myös tarpeellisena. Asiantuntijoiden kuulemista toivottiin kaikissa osa-alueissa tehokkaimpien toimien asettamiseksi. Ilmastotyön monitahoisuuden haasteellisuus edellyttää laajaa yhteistyötä, uusia yhteistyömuotoja julkisen ja yksityisen sektorin välillä sekä TKI-sektorin kytkemistä mukaan ratkaisuihin. Pääkaupunkiseudun pienuus ja resurssien sirpaleisuus lisäävät yhteispotentiaalin merkittävyyttä.  

Ilmasto- ja kiertotaloustyöhön liittyvän tiedontuotannon kehittämisen tarpeet nähtiin hyvin moninaisena. Esille nostettiin muun muassa alueellinen luonnonvarojen käyttö ja kiertotalousaste, kuluttajien tiedon lisääminen kestävistä mahdollisuuksista, yhtenäiset rajapinnat ja tietoalustat tiedon hyödyntämiseen käytännössä, viestintä kiertotalouden esimerkeistä ja kestävyyssiirtymästä kertovat mittarit. Kiertotalous-, ympäristö- ja ilmastotyötä tulisi tarkastella yhdessä ja niistä koottua tiedontuotantoa kehittää yhtenäisemmäksi, jotta muutosten vaikuttavuutta voisi arvioida, ja kertoa siitä, paremmin.  

Kaiken kaikkiaan ohjelmapalautetta syksyllä 2020 antoi 80 sidosryhmän edustajaa palautekyselyn tai muuta kautta. Mitään toimenpidettä ei ollut syytä pudottaa ohjelmasta pois palautteen perusteella. 

Asukaskysely

Samaan aikaan asiantuntijakommentoinnin kanssa käynnistettiin Kestävän kaupunkielämän asukaskysely, jolla kartoitettiin pääkaupunkiseudun ja muiden asiasta kiinnostuneiden asukkaiden näkemyksiä ohjelman teemoja kohtaan. Suomeksi toteutettu verkkokysely oli auki 5.–25.11.2020 ja kyselylinkkiä jaettiin sekä HSY:n että pääkaupunkiseudun kaupunkien ja kaupunginosaryhmien sosiaalisen median kanavissa. Kyselyyn vastasi 616 henkilöä. Ohjelman teemoja ja sisältöä koskevaa avointa palautetta jätti kyselyn yhteydessä 101 henkilöä. 75 % vastaajista asui Helsingissä, Espoossa 14 %, Vantaalla 7 %, Kauniaisissa 1 % ja muualla 3 %.  

Asukaskyselyyn vastaaminen ei edellyttänyt ohjelmaluonnoksen lukemista. Kyselyyn nostettiin mukaan erityisesti asukkaan näkökulmasta kiinnostavia tai olennaisia teemoja ja toimenpiteisiin liittyviä väittämiä, joiden tärkeyttä ja tarpeellisuutta pyydettiin arvottamaan: hyvinvointi, jätehuolto ja lajittelu, lisätieto oman toiminnan ja valintojen vaikutuksista, ruoan alkuperä ja hävikki, pihapiiri ja lähiympäristö sekä kiinnostavat palvelut ja uudet tuotteet. Yli 70 % vastaajista vastasi ”todella tärkeää” näihin väittämiin, kun kysyttiin ”Kun ajattelet omaa hyvinvointiasi muuttuvassa ilmastossa, kuinka tärkeitä seuraavat seikat ovat?”: 

• Voin ostaa kestäviä ja ympäristöystävällisiä tuotteita.  
• Tavaroiden korjaaminen, huolto ja kierrätys uuteen käyttöön on helppoa.  
• Kotikaupunkini vähentää ilmastopäästöjä. 
• Kotini ikkunasta näkyy vihreää.  
• Kotikaupunkini huolehtii kaikkien asukkaiden hyvinvoinnista.  

Esiin voidaan nostaa myös ohjelman painopisteittäin tärkeimpänä pidetyt väittämät yllä mainittujen lisäksi: 

• Jos tiedän jonkin ostopäätökseni ilmastovaikutuksen, pyrin valitsemaan tuotteen, joka on ilmaston kannalta parempi. (Kulutus, 86 % vastaajista täysin tai pääosin samaa mieltä) 
• Jos tiedän tarkasti ostamani ruoan alkuperän ja tuotanto-olosuhteet, tuntuu ruoka arvokkaammalta. (Ruoka, 80 % vastaajista täysin tai pääosin samaa mieltä) 
• Lajittelen jätteeni, koska se on ympäristön kannalta tärkeää. (Jäte & vesi, 88 % vastaajista täysin samaa mieltä) 
• Kotitaloni piha on osa kaupunkiluontoa. (Kaupunkisuunnittelu, 73 % vastaajista täysin tai pääosin samaa mieltä)   
• Haluaisin, että kotitaloni energiatehokkuutta parannetaan. (Rakentaminen, 77 % vastaajista täysin tai pääosin samaa mieltä)   
• Vanhusten kotihoitoon tarvitaan selkeät ohjeet asiakkaiden suojeluun ja hyvinvoinnin turvaamiseen helteiden aikaan. (Hyvinvointi, 85 % vastaajista täysin tai pääosin samaa mieltä) 

Avoimissa vastauksissa korostuivat muun muassa viheralueiden ja toimivan kaupunkirakenteen tärkeys hyvän kaupunkielämän mahdollistajina sekä monimuotoisen luonnon merkitys ihmisen ja ekosysteemien hyvinvoinnin kannalta.