Kestävän asumisen kummikokeilu

Tarkoitus

Hankkeen tarkoituksena oli luoda kummitoiminnan malli, jonka tavoite on edistää sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää asumista yhteisöllisten tapahtumien ja tempausten avulla. Mallin soveltamisen opaskirjat löytyvät raportin liitteistä (liite 4) ja seuraavista linkeistä:

Kestävän asumisen kummitoiminnan opas vuokrataloyhtiöön (pdf, 4.9 MB)

Kestävän asumisen kummitoiminnan opas tuettuun asumisyksikköön (pdf, 4.5 MB)

Aikataulu

Hankkeen suunnittelu tapahtui 13.11.–31.12.2019 ja toteutus 1.1.–30.9.2020. Hanke oli alun perin tarkoitus päättää elokuun loppuun mennessä, mutta aikatauluun haettiin jatkoaikaa syyskuun loppuun saakka koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolosuhteiden takia.

Projektin asettaja, rahoittaja ja osallistahot

HSY ja Y-Säätiö hankekumppaneina toteuttivat hankkeen. Hankkeelle myönnettiin rahoitusta 30 000 € ympäristöministeriöltä osana Kestävä kaupunki -ohjelmaa. Osallistahoina ovat kumppanien lisäksi kahden kummikohteen asukkaat sekä alihankkijoiden roolissa erinäiset palveluntarjoajat – esimerkiksi Kierrätyskeskus, Uusix-vertaat ja Uudenmaan Martat.

Kohderyhmä

Kokeilussa testattiin kestävän asumisen kummitoiminnan mallin toimivuutta kahdessa kummikohteessa – suuremmassa 250 asunnon kokonaisuudessa Myyrmäessä ja 20-paikkaisessa tuetun asumisen yksikössä Malminkartanossa. Myyrmäen kohteessa asuu lukuisia eri etnisiä ryhmiä ja Malminkartanon kohteessa tuetun asumisen palveluita edellyttävässä elämäntilanteessa olevia nuoria aikuisia.

Tulostavoitteet

Hankkeen päätavoite oli luoda yleistettävä malli kestävän asumisen kummitoiminnasta ja kokeilla sen toimivuutta. Kummitoimintaa voidaan yleistää muihinkin vastaaviin asukaskohteisiin. Tavoitteena on, että kestävät valinnat tulevat osaksi asukkaiden arkea ja yhteisöllinen tekeminen jatkuu kohteissa hankkeen toiminnan päätyttyä. Hankkeen aikana yhteisöllisestä tekemisestä saadut positiiviset kokemukset ovat avaintekijöinä jatkuvuuden kannalta.

Tuotokset

Hankkeen aikana keskeiset tuotokset olivat tapahtumia ja tempauksia, jotka liittyvät kolmeen teemaan: 1. kestävä ruoka 2. kestävä kulutus 3. kestävä liikkuminen ja lähiluonto. Hankkeessa osa tapahtumista ostettiin alihankintoina ja osa tuotetiin yhdessä HSY:n, Y-Säätiön ja kohteen asukkaiden kanssa. Lopputuotoksena luotiin kokemuksien, palautteen ja asukkaiden kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta yleistettävä kestävän asumisen kummitoiminnan malli, joka julkaistiin opaskirjojen muodossa. Vuokrataloyhtiöiden ja tuettujen asumisyksiköiden työntekijät voivat hyödyntää mallia ja opaskirjojen sisältöä omassa työssään.

Avainhenkilöt yhteysverkossa

Avainhenkilöt olivat kummikohteen asukkaita. Oleellisessa roolissa olivat myös vuokrataloyhtiön asukastoimikunnan edustajat Vantaan kummikohteessa ja tuetun asumisyksikön työntekijät Helsingin kummikohteessa. Avainhenkilöt hankkeen toteuttajien osalta olivat HSY:n ja Y-Säätiön hankkeesta vastaavia työntekijöitä.

Käytössä olevat resurssit

Henkilöresurssien osalta hankkeen käytettävissä olivat yhteensä neljä Y-Säätiön ja HSY:n työntekijää hankkeen toteuttajina. Talouden osalta hankkeen kokonaisbudjetti oli 50 000 €, josta ympäristöministeriön avustuksen osuus oli 30 000 €, HSY:n osuus oli 15 000 € ja Y-Säätiön osuus oli 5000 €.

Arviointi

Hankkeen arviointi tapahtui yhdessä asukkaiden kanssa sekä hankkeen aikana että hankkeen päätteeksi.

Raportointi

Ympäristöministeriölle toimitettiin väliraportti 29.5.2020 ja tämä loppuraportti 27.11.2020. Hankkeen edistymistä seurattiin Virtuaalikorttelit-keskustelualustalla.

Ilmastonmuutoksen hidastaminen ja muutoksiin sopeutuminen on yksi ihmiskuntamme suurimmista tämänhetkisistä ja tulevaisuuden haasteista. Ihmiskunta kuluttaa uusiutuvat luonnonvarat vuositasolla yhä aiemmin loppuun. Suurin osa kulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä syntyy länsimaissa. Suomalaisen hiilijalanjälki on maailmankin mittakaavassa suuri väkilukuun suhteutettuna. Sen lisäksi, että tarvitaan globaalia yhteistyötä, sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin ja sopimuksia niihin pääsemiseksi, on yksilön valinnoilla merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Yksittäisen ihmisen tuottamat kasvihuonekaasupäästöt koostuvat pitkälti asumisesta, ruoasta, ja liikkumisesta ja tuotteiden hankinnasta. Pihvin tuotannossa syntyvät päästöt ovat korkeammat kuin samanpainoisen kasvisproteiinipihvin. Puhumattakaan ruokahävikin aiheuttamista turhista päästöistä. Henkilöautoon verrattuna pyörällä kuljettu matka säästää ilmakehää päästöiltä monin verroin. On myös merkittävää ostaako t-paidan uutena vai käytettynä – yhden t-paidan valmistaminen kuluttaa litrakaupalla puhdasta juomavettä. Ympäristön kannalta kestävät valinnat syntyvät arjen pienistä valinnoista.

Muinaisissa asuinyhteisöissä yksilöt tapasivat pakollakin toisiaan toimiessaan heimona tai ryhmänä. Oli toimittava yhteistyössä, jotta heimo ja yksilö selvisivät hengissä. Nykyisin sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt kasvavissa määrin digitaaliseksi verkon eri alustoille. Naapuria ei tule tavattua välttämättä esimerkiksi ruoanhankinnan merkeissä. Osallisuuden kokeminen yhteisön asioihin jää pitkälti oman aloitteellisuuden sekä siihen liittyvän kykenevyyden ja halun varaan. Vaikka haluakin olisi, niin arjessa keinoja voi olla vaikea keksiä yhteisöllisyyden lisäämiseksi.

Hankkeemme pureutui ruohonjuuritasolla näihin globaaleihin teemoihin. Hankkeemme ydin oli ympäristöllisen kestävyyden edistäminen yhteisen tekemisen kautta käytännönläheisesti arjessa. Kokeiluhankkeen myötä meille suotiin mahdollisuus käyttää yksi vuosi uuden kestävän asumisen kummitoiminnan mallin kehittämiseksi ja sen kokeilemiseksi.

On syytä korostaa, että hankkeessa pääosassa toimivat kummikohteiden asukkaat. Heidän loistavat ideansa, kirkkaat oivalluksensa ja innostumisensa kestävän elämäntavan edistämiseksi olivat hankkeen kantava voima alusta loppuun. Kummitoiminnan toteuttajan rooliksi jäi mahdollistaa asukkaiden hienot ideat. Tässä raportissa kerromme kokemuksemme yhteisestä matkasta vuoden ajalta.

Hyviä lukuhetkiä!

Lassi Sarlos

Kestävän asumisen kummi

Kestävän asumisen kummikokeilussa Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä ja Y-Säätiö yhdessä kehittivät kestävän asumisen kummitoiminnan mallin ja kokeilivat sitä kahdessa Y-Säätiön asukaskohteessa. Kummitoiminnassa arjen neuvontapalvelut yhdistettiin asuinyhteisöjen asukaslähtöiseen kehittämiseen. Hanke oli osa ympäristöministeriön laajempaa Kestävä kaupunki -ohjelmaa.

Kokeiluhanke perustui ajatukselle, että kuulumisen ja osallisuuden tunne ovat asukkaalle arjen kestävien valintojen välttämätön edellytys. Kuulumisen ja osallisuuden tunnetta vahvistamalla parannettiin asukkaiden halukkuutta oppia uusia arjen tapoja, vaikka totuttelu vaatikin ylimääräistä aikaa ja vaivaa. Samalla toimiminen ympäristön hyväksi mahdollisti uudenlaisen mielekkyyden asukkaiden arjen haasteisiin.

Kestävän arjen opastuksen ja palveluiden pitäisi olla helposti saavutettavia eri väestöryhmille. Tietoa, neuvoja ja ohjeita on toki saatavilla, mutta ne tavoittavat parhaiten sellaiset asukkaat, jotka jo ovat motivoituneita tekemään arjessaan kestäviä valintoja. Erityisen tärkeää on tavoittaa niitä asukkaita, joiden arkeen kestävät valinnat eivät vielä kuulu. Sekä tieto että uudet arjen tottumukset ovat helpoimmin omaksuttavissa käytännönläheisesti, kokeillen ja itse tehden. Mitä vakiintuneempi kestävä elämäntapa on ympäröivässä asuinyhteisössä, sitä luontevammin myös yksittäinen asukas on valmis sitä kokeilemaan.

Kummikokeilu koostui kolmesta teemakokonaisuudesta, jotka toteutettiin asuinyhteisöissä muodoltaan sekä elämyksellisinä että arkisempina. Teemakokonaisuudet olivat:

1.Kestävä ruoka: toteutukseen sisältyi yhteistä ruuanlaittoa ja ruuantähteiden hyödyntämisen opettelua Marttojen kotitalousneuvojan kanssa, ohjausta biojätteen lajittelussa ja tietoa lajittelun merkityksestä sekä asuinyhteisön yhteisen lähiruokaviljelmän toteuttaminen.

2.Kestävä kuluttaminen: toteutukseen sisältyi asuinyhteisön yhteinen tavaroiden kierrätykseen liittyvä tempaus, Kierrätyskeskuksen neuvojan vetämä paja, etävierailu Vantaan jätevoimalaan, neuvontaa veden ja energian säästämisessä sekä asukkaiden arkeen liittyvä lajittelukisa.

3.Kestävä liikkuminen ja lähiluonto: toteutukseen sisältyi yhteiskäyttöpyörien kokeileminen, omien polkupyörien ohjatut huolto- ja tuunaustalkoot, tutustumista lähiluonnon virkistysmahdollisuuksiin omatoimisesti sekä ohjattu luontoretki.

Kestävän asumisen kummitoiminnan mallin kehittämiseksi tässä loppuraportissa käsittelemme kokeilumme toimintaa kuvailevasti ja tuloksia arvioimalla. Raportissa ensin esittelemme hankekumppanit ja kokeilun kummikohteet lyhyesti. Sisäistä ja ulkoista viestintää käsittelevässä luvussa kerromme, kuinka viestintä on hankkeemme aikana toteutettu. Yhteistyötahoja ja hankkeen toimintaympäristöä kuvaamme saamiemme kokemusten pohjalta. Toteutuneet tapahtumat on kuvattu kahdella kuvalla – tarkoituksena on saada lukijalle yhdellä silmäyksellä kuva siitä, millaista toimintaa asukkaiden kanssa teimme hankkeen aikana ja antaa käsitys tapahtumien suhteesta hankeaikaan. Hankkeen toiminnan arviointiin kehitimme mittareita, joiden avulla toimintaa arvioidaan teemakokonaisuuksittain ja tarkemmin tempauksittain. Arvioinnissa tukena toimivat asukasapalautteet, eri yhteistyötahojen arviot ja hankkeen toteuttajien itsearviointi. Kokeilussa olemme kohdanneet monenlaisia haasteita ja niiden ylittämiseksi myös saaneet oivalluksia sekä toiminnan kehitysideoita. Näitä on analysoitu tarkemmin, koska kummitoiminnassa samoja haasteita todennäköisesti tulee eteen muissakin kohteissa, jossa mallia tai sen osia sovelletaan. Lopuksi esittelemme kokeiluhankkeen jatkuvuuden takaamisiseksi tehtyjä toimenpiteitä ja monistettavuuden kanavia sekä johtopäätökset. Liitteiksi olemme lisänneet hankkeen vaikuttavuutta esittelevän taulukon ja tarkat listaukset tapahtumista ja yhteistyötahoista.

Seuraavissa kappaleissa esittelemme itsemme hankekumppaneina lyhyesti ja meidän välisemme työnjaon hankkeen toiminnassa.

2.1 Helsingin seudun ympäristöpalvelut

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY tuottaa ympäristöpalveluita yli miljoonalle asukkaalle Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa ja Kirkkonummella. Yksi keskeisistä päämääristä on olla ympäristövastuun edelläkävijä, mihin kuuluu myös ympäristövaikuttaminen viestinnän ja neuvonnan keinoin. Tavoitteena on sujuvien palvelujenkehittäminen yhdessä asukkaiden kanssa, entistä paremmin eri asukasryhmien tarpeita vastaaviksi. Kummikokeilun kokemukset ovat arvokas lisä HSY:ssä tehtävään kehittämistyöhön erityisesti hankkeen tiiviin asukasyhteistyön ansiosta.

2.2 Y-Säätiö

Y-Säätiö on yleishyödyllinen, poliittisesti sitoutumaton ja voittoa tavoittelematon vuokra-asuntotoimija sekä asunnottomuustyön asiantuntija. Y-Säätiön tavoitteena on vähentää asunnottomuutta ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta. Y-Säätiö on Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja. Omistuksessa on yli 17 300 vuokra-asuntoa yli 50 paikkakunnalla ympäri Suomea. Erityisryhmille tarkoitettuja Y-Kotien vuokra-asuntoja on noin 6 700. Y-Säätiö-konsernin omistamia M2-Koteja on 10 600. M2-Kodit ovat ARA-asuntoja, joissa noudatetaan ARA:n vuokrausperiaatteita. Kummikokeilun kokemuksia voidaan hyödyntää Y-Säätiön muissakin vuokra-asuntokohteissa.

2.3 Hankekumppaneiden työnjako

Helsingin seudun ympäristöpalvelut rahoituksen päähakijana vastasi hankkeessa hankehallinnosta ja hankkeen toteutumisesta. Y-Säätiö vastasi asukasyhteistyöstä erityisesti Vantaan kummikohteessa. Kumppanit yhdessä dokumentoivat hankkeen toiminnan ja raportoivat kestävän asumisen kummitoiminnan mallin edistymisestä. Hankekumppanit olivat tapahtumien ja tempausten toteutuksessa aktiivisesti mukana yhdessä asukkaiden kanssa.

Hankkeeseen valittiin kaksi erilaista kummikohdetta, jotta kummitoiminnan mallista saatiin kokemuksia kahdesta ominaispiirteiltään erilaisesta asukaskohteesta (kuva 1).

Vantaan Myyrmäessä on useita Y-Säätiön M2-Kotien kiinteistöjä samassa pihapiirissä Kilterinmäellä. Kiinteistöillä on yhteinen asukastoimikunta ja kerhotila. Kohteissa on yhteensä noin 250 asuntoa ja noin 450 asukasta. Asukkaat edustavat useita etnisiä taustoja. Näissä kohteissa etsittiin keinoja vahvistaa asukkaiden ympäristötietoisuutta sekä taitoja ja motivaatiota toteuttaa kestäviä arjen valintoja tavoilla, joissa yhdistyivät kohtaaminen ja yhdessä tekeminen. Myyrmäen kiinteistöistä loppuraportissa käytämme nimitystä Vantaan kummikohde.

Helsingin Malminkartanossa sijaitseva Rukkila on 20 asukkaan tuetun asumisen yksikkö, joka yhdistää toiminnassaan kodin ja yhteisöllisyyden. Kohderyhmänä olivat helsinkiläiset pitkäaikaisasunnottomat nuoret miehet ja naiset. Rukkila toimii asunto ensin -periaatteella. Asukkaan kanssa yhdessä tehtävään palvelusuunnitelmaan sisältyy tukea ja kuntoutusta, joiden tavoitteena on parantaa asukkaiden toimintakykyä ja elämänhallinnan edellytyksiä niin, että he voisivat jatkossa siirtyä itsenäiseen asumiseen. Tässä kohteessa etsittiin keinoja, joita voitaisiin jatkossa soveltaa laajemminkin erityyppisissä erityisryhmien tuetun asumisen kohteissa. Rukkilaa kutsumme loppuraportissa nimityksellä Helsingin kummikohde.

Vantaan kummikohteessa muodostettiin hankkeen aikana ympäristötiimi. Ympäristötiimin jäsenet osallistuivat aktiivisina toimijoina hankkeen toteutukseen, ja saivat valmiudet toimia myös jatkossa kestävään arkeen liittyvässä toiminnassa asuinyhteisössä ja omissa viiteryhmissään. Ympäristötiimi ja asukastoimikunta valitsivat kohteeseensa sopivimmat toteutuksen tavat ja suunnittelivat tarkemman ohjelman yhdessä Y-Säätiön ja HSY:n kanssa. Helsingin kummikohteessa kohderyhmä oli rajatumpi, ja asukkaat osallistuivat heitä kiinnostaviin tapahtumiin ja toimintoihin. Kaikki halukkaat pääsivät suunnittelemaan ja osallistumaan, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen erillisen ympäristötiimin muodostaminen ei ollut hankkeen aikana tarpeen.

Suunnitteluvaiheessa pohdimme tapoja, kuinka tavoitamme kattavasti kummikohteiden asukkaat ja miten viestimme hankkeen etenemisestä ulkoisesti. Toisaalta keskeistä oli myös päättää, miten viestimme sisäisesti hankekumppanien, rahoittajan, sparraajien, projektiryhmän ja ohjausryhmän kesken. Seuraavissa kappaleissa olemme kuvanneet, kuinka hankeen viestintä toteutettiin.

4.1 Kierrätyspostikortit tavoittamassa asukkaita

Ensimmäisessä kumppanuustapaamisessa kummikohteiden esittelyn jälkeen saimme idean, että voisimme tiedottaa ensimmäisistä tapahtumistamme postikortein. Ratkaisu löytyi Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta, mistä saimme lahjoituksena käytettyjä postikortteja noin tuhat kappaletta (kuva 2). Laskimme tämän määrän riittävän tiedottamaan neljästä ensimmäisestä tapahtumasta ja tempauksesta kummikohteissa.

Ideana postikorteissa oli se, että saisimme henkilökohtaisemman kutsun lähetettyä postiluukkutiedotteen sijasta. Toivoimme kutsukorttien herättävän mielenkiintoa tapahtumiamme kohtaan enemmän kuin perinteisempi paperitiedote olisi herättänyt. Päädyimme laadinnassa ratkaisuun, jossa hankimme A6-kokoisia tarralappuja liimattavaksi kortteihin. Tarroille pystyi helposti tulostamaan halutun tekstin kuitenkin säilyttäen henkilökohtaisen kutsun ominaispiirteet.

4.2 Sosiaalisen median tilit

Suunnitteluvaiheessa päätimme perustaa ulkoista viestintää varten Twitteriin ja Instagramiin sosiaalisen median tilit. Näissä ideana oli dokumentoida kuvallisessa muodossa hankkeen etenemistä ja herättää kiinnostus hankkeen toimintaan asukkaissa ja asiantuntijatahoissa (kuva 3). Päätimme, että tilejä ei päivitetä hankkeen päättymisen jälkeen, vaan ne jäävät visuaalisena dokumenttina elämään jäähyväisjulkaisun myötä. Halukkaat voisivat tarkastella jälkikäteen matalalla kynnyksellä, mitä hankkeessa on tehty lukematta syvällisempää raporttia hankkeesta.

Seuraajamäärät tileillä eivät olleet mahdottoman suuria, mutta positiivista on, että eräät kummikohteiden asukkaat seurasivat hankkeen toimintaa tiiviisti ja lisäksi tileillä on dokumentaarinen arvo hankkeen toiminnasta sen päättymisen jälkeen.

4.3 Asukastoimikunta ja Ympäristötiimi Vantaan kummikohteessa

Päätimme suunnitteluvaiheessa, että käynnistämme Vantaan kummikohteen suunnittelun ottamalla yhteyttä asukastoimikuntaan. Tarkoituksena oli viestiä kasvokkain suunnitelmista ja kerätä ideoita hankkeen toimintaa varten suoraan asukkailta heti alkuvaiheessa. Tapasimme joulukuun alussa asukastoimikunnan puheenjohtajan, joka esitteli meille kummikohteen kiinteistöihin kuuluvat rakennukset ja kertoi niiden ominaispiirteistä, haasteista, hyvistä puolista sekä asukaskannasta.

Ympäristötiimin muodostaminen ajoittui tammi- ja helmikuulle. Tunnustelimme tammikuun ruokakurssilla kiinnostusta yhteiseen ympäristötoimintaan ja ilahduttavasti kiinnostusta heräsi asukkaiden keskuudessa. Helmikuun hankkeen asukassuunnittelutilaisuudessa perustimme itse tiimin. Päätimme luoda virtuaalikeskustelualustan Facebook-ryhmään, jossa voisimme vaihtaa ajatuksia, jatkaa suunnittelua ja ideoida hankkeeseen asukaslähtöistä sisältöä (kuva 4). Ympäristötiimiin valikoitui osittain samoja asukkaita, jotka toimivat myös asukastoimikunnassa. Keskustelualustalla oli seitsemän asukasta ja Kestävän kummi, joka oli varta vasten palveluun luomamme profiili edustaen hankkeen toteuttajia keskusteluissa.

Tapahtumat, jotka järjestimme ennen ympäristötiimin muodostamista, olivat suunnitteluiltamat ja kestävän ruoan kurssi. Täten ympäristötiimin muodostaminen rajoittui niihin henkilöihin, jotka näiden kahden kohtaamisen pohjalta ilmoittivat kiinnostuksensa yhteisen toiminnan suunniteluun ja toteutukseen. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä, että tapahtumia olisi ollut alkuvaiheessa enemmän ja tiheämmin, jotta useammalla olisi ollut mahdollisuus liittyä mukaan.

4.4 Henkilökunnan kanssa viestintä Helsingin kummikohteessa

Helsingin kummikohteessa aloitimme toiminnan asukkaille ja henkilökunnalle suunnatuilla suunnitteluiltamilla. Pidimme olennaisena alusta asti sitä, että tuetun asumisyksikön operoija on sitoutunut hankkeen toimintaan ja henkilökunta on tietoinen siitä, mitä olemme tekemässä.

Henkilökunta otti hankkeen suunnitelmat ja toiminnan hyvin vastaan. Kestävän ruoan kurssikokonaisuuden aikana tapasimme henkilökunnan jäsenten lisäksi myös vastaavan asumisohjaajan. Tämä tapaaminen oli olennainen, jotta oli mahdollista tavoittaa koko henkilökunta kerralla ja pääsimme sopimaan yhteistyökuviosta laajemmin.

Henkilökunnan kanssa viestintä sujui alusta asti hyvin puhelimitse, sähköpostitse ja kasvokkain. Henkilökunta myös sitoutui jakamaan kutsukorttimme ja myöhemmin ilmoittamaan ja muistuttamaan henkilökohtaisesti asukkaita tulevasta toiminnasta. Myöhemmin vuorovaikutus syveni entisestään ja henkilökunta otti vastuuta myös toiminnan toteuttamisesta laajemmin.

4.5 Sisäinen viestintä

Päätimme hankekumppanien kesken perustaa keskustelualustan Teamsiin. Etuina näimme sen, että saimme tarvittavat tiedostot hankekumppanien välillä jaettua kätevästi ja luotua hankkeen eri toiminnoille kanavia, jotta keskustelut pysyivät järjestyksessä omissa osioissaan. Teams toimi keskustelualustana moitteettomasti ja edut korostuivat vielä korona-aikana entisestään etätapaamisten helppoutena. Kumppaneina tapasimme säännöllisesti koko hankkeen ajan.

Suunnitteluvaiheessa päätettiin perustaa projektiryhmä edistämään hankkeen toimintaa, jotta projektipäällikkö ei olisi ollut ainut hankkeen työntekijä HSY:ssä. Tästä oli suuri etu, sillä projektiryhmäläiset yhdessä kykenivät etsimään yhteyshenkilöitä oman organisaation sisällä niin, että toiminnan edistäminen oli helpompaa. Toteutumisen kannalta oli olennaista, että viikoittaisissa statuspalavereissa saatiin käsiteltyä viikoittaiset kuulumiset ja hankkeen seuraavat siirrot. Tämä kirkasti suunnitelmia ja helpotti niiden etenemistä.

Hankkeen ohjausryhmä HSY:ssä perustettiin vuoden 2020 alkupuolella tammikuussa. Kokoonpano käsitti työntekijöitä eri yksiköistä, jotta näkökulma toimintaan ja ohjaukseen olisi laaja. Ohjausryhmä kokoontui hankkeen aikana neljä kertaa.

Virtuaalikorttelit on toiminut Kestävä kaupunki -ohjelman kokeilijoiden keskustelualustana, jossa edustettuna oli kokeilijoiden lisäksi Ympäristöministeriön ja Motivan työntekijöitä. Virtuaalikortteleissa viikoittaisten kuulumisten jakaminen toimi hyvänä kokemusten, haasteiden ja oivallusten jakamisen kanavana. Myös muilta kuin kokeiluiden kanavalta löytyi oivalluksia ja hankkeessa sovellettavia ideoita.

Hankkeen aikana teimme yhteistyötä sekä tiiviisti että laajasti eri toimijoiden kanssa. Tärkeimpänä yhteistyökumppanina oli kummikohteiden asukkaat. Ympäristötiimin perustaminen ja yhteistyö asukastoimikunnan kanssa oli oleellista asukkaiden tavoittamisen ja yhteisen toiminnan kannalta Vantaan kummikohteessa. Tuetussa asumisyksikössä asumisyksikön henkilökunta oli keskeisessä roolissa – heidän kanssaan korostui vuorovaikutus, sitoutuminen ja yhteistyö tärkeänä väylänä asukkaiden kanssa toimimiseen Helsingin kummikohteessa. Hankekumppanit vastasivat omalta osaltaan hankkeen toteutumisesta ja riittävien resurssien takaamisesta sekä kontaktien luomisesta. Hankkeen toimintaan osallistui yhteistyössä myös kaupallisia, alueellisia ja kolmannen sektorin toimijoita sekä kunnallisia yhteistyötahoja. Tarkempi listaus hankkeeseen osallistuneista tahoista ja toimijoista löytyy raportin liitteistä (liite 3).

Kuvassa 5 olemme kiteyttäneet hankkeen yhteistyötahot ja toimintaympäristön yhteen kaavioon. Sisemmän kehän vuorovaikutus ja yhteistyö on kuvattu kaksisuuntaisilla nuolilla – tämä oli kaikkein keskeisintä yhteistyötä hankkeen aikana. Kaaviossa on havainnollistettu myös ympäristötiimin ja asukastoimikunnan rooli keskeisenä toimijana asukkaiden suuntaan Vantaan kummikohteessa. Toisaalta Helsingin kummikohteessa samantyyppistä vuorovaikutusta asukkaiden suuntaan pitivät yllä asumisyksikön työntekijät. Ulommalle kehälle olemme kuvanneet sinisellä muiden tahojen ja toimijoiden osallistumisen osana kummitoimintaa – niiden rooli oli tukea osaltaan hankkeen tavoitteita ulkopuolisten palveluiden, mahdollisten jatkokanavien ja yhteistyön avulla.

Lähdimme heti suunnitteluvaiheessa tapaamaan kummikohteiden asukkaita, jotta asukkaiden ideat saataisiin mahdollisimman kattavasti huomioitua ja toiminnan suunnitelmia saataisiin edistettyä toiveiden mukaisesti. Aloitimme Vantaan kummikohteessa asukastoimikunnan puheenjohtajan tapaamisella ja Helsingin kummikohteessa henkilökunnan ja asukkaiden yhteistapaamisella. Tapaamisissa päätimme lähteä liikkeelle kestävään ruokaan liittyvistä tapahtumista ja jatkaa niistä kohti muita teemakokonaisuuksia. Tapahtumia oli hankkeen aikana yhteensä 42 kappaletta ja ne ajoittuivat ajanjaksolle tammi-syyskuu 2020.

Kuvan 6 tapahtumien ja tempausten kokonaismäärästä on havaittavissa, että Helsingin kummikohteessa toimintaa oli yli tuplasti enemmän kuin Vantaan kummikohteessa. Tämä johtui siitä, että Helsingin kummikohteeseen valikoitui ylläpitoa vaativaa toimintaa, kun taas Vantaan kummikohteessa lähes kaikki tapahtumat olivat enemmänkin kertaluontoisia tempauksia. Osansa oli myös sillä, että Vantaan kummikohteeseen oli suunniteltu kevääksi ja kesäksi asukastapahtumia, joita ei voinut järjestää vastuullisesti vallitsevien poikkeusolosuhteiden takia. Kaksi tempausta oli suunnattu molemmille kummikohteen asukkaille, joten ne sisältyvät tapahtumien kokonaismäärään kahdesti.

Olemme havainnollistaneet hankkeen toimintaa suhteessa hankeaikaan kuvassa 7. Jaottelimme hankeajanjakson käytännön toiminnan kolmeen osaan, jotka ovat lämmittelyvaihe, toiminnan alullepanovaihe sekä ylläpito- ja yhteistyövaihe. Aikajanalle olemme sijoittaneet hankkeemme toiminnan suhteessa aikaan havainnollistamaan mitä kussakin vaiheessa on tehty. Tapahtumat on väritetty teemakokonaisuuden mukaisesti: kestävä ruoka punaisella, kestävä kuluttaminen keltaisella sekä kestävä liikkuminen ja lähiluonto vihreällä. Tämä sama värijaottelu löytyy vaikuttavuusmatriisistamme (liite 1), jossa toiminnan vaikutuksia ja vaikuttavuutta on kuvattu tarkemmin. Suurin osa tapahtumista ja tempauksista sijoittui loppukevään ja alkukesän aikaan. Aikajanassa on kuvattu käytännön toimintaa – ennen toiminnan aloittamista suunnittelimme toimintaa yhdessä asukkaiden kanssa ja toiminnan jälkeen teimme tarvittavat toimenpiteet hyväksi todetun toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi.

Kuvissa 8 – 26 on kuvakollaaseja hankkeen tapahtumista. Tarkka listaus tapahtumista ja niiden ajankohdista on nähtävissä liitteissä (liite 2).

Seuraavissa kappaleissa käsittelemme kunkin hankkeen osa-alueen toteutumista ja arvioimme onnistumista kerätyn tiedon, havaintojen ja kokemusten perusteella. Tuloksien esittelyssä syvennymme kunkin tapahtuman sisältöön ja toteutukseen. Tuloksien arvioinnissa tukena toimivat Helsingin kummikohteessa asukkailta saadut arviointipalautteet (n=11) ja henkilökunnan arviointipalautteet (n=3). Vantaan kummikohteessa arviointia tukemassa ovat asukkaiden palautteet (n=8) ja ympäristötiimin arviointi- ja jatkuvuustapaamisen keskustelun sisältö.

Toiminnan arviointi yksiselitteisesti yhdellä tai muutamalla mittarilla oli hankkeen aikana haastavaa. Sosiaalisen kestävyyden ja sen mittaaminen on ymmärrettävästi haasteellista, koska kokemuksia voi olla vaikeaa vertailla lukuina. Olemme kuitenkin pyrkineet mittaamaan jokaista teemakokonaisuutta jollakin mittarilla. Vaikuttavuuden mittaaminen perustuu vaikuttavuusmatriisissamme (liite 1) asetettuihin mittareihin niin, että jokaisesta tempauksesta ja tapahtumista on olemassa mittari erikseen. Näiden kautta on helpompaa arvioida koko hankkeen vaikuttavuutta kokonaisuutena. Hyvä puoli tässä on se, että hankkeen edustajat ovat aktiivisesti osallistuneet jokaiseen tapahtumaan, vaikka kyseessä olisikin ollut ostopalvelu. Tällöin olemme pystyneet havainnoimaan ja keräämään välitöntä palautetta ja nähdä asukkaiden reaktioista osaltaan vaikuttavuutta.

Hankkeen alussa olisimme voineet laatia etukäteiskyselyn arjen tottumuksista teemakokonaisuuksittain. Asukkaille olisi voitu lähettää täytettävä lomake sähköisesti ennen hankkeen toiminnan aloittamista ja sen jälkeen. Tällöin olisimme saaneet vertailukohdan ja olisimme voineet arvioida tottumusten muutosta laajemman tiedon varassa. Haasteena on kyselylomakkeiden täyttämisen osalta aktiivisuus, mutta taloyhtiön ollessa asukasmäärältään suuri olisimme kuitenkin saaneet luultavasti jonkin verran etäkäteistietoa. Kyselyissä tottumusten lähtötilanne voi myös vääristyä – todennäköisesti jo aktiiviset asukkaat täyttävät lomakkeet aktiivisemmin kuin asukkaat, joita muuten on vaikeampi tavoittaa. Koska emme tehneet etukäteiskyselyä hankkeen alussa, päädyimme keräämään tietoa hankkeen toiminnan aikana ja sen jälkeen.

7.1 Kestävä ruoka

Seuraavissa kappaleissa käsittelemme kestävän ruoan teemakokonaisuuden toimintaa sekä toiminnan arviointia ja vaikuttavuutta.

7.1.1 Kestävän ruoan kurssit

Kestävän ruoan kurssien toteuttajaksi valitsimme Uudenmaan Martat. Vantaan kummikohteeseen oli tarkoituksenamme järjestää kahden kurssin kokonaisuus – toinen yksinasuville ja toinen lapsiperheiden vanhemmille. Ideana oli, että lapsiperheiden vanhemmat pääsisivät osallistumaan kurssille niin, että hanke olisi järjestänyt lapsille omaa ohjelmaa kurssin ajaksi. Ensimmäiselle kurssikerralle ilmoittautui kahdeksan asukasta, mutta lapsiperheille suunnatulle ainoastaan yksi osallistuja. Tämän takia yhdistimme kaksi kurssikertaa yhdeksi. Kurssikerta sai paikan päällä kiitosta ja paikalle tuli asukastoimikunnan jäsenten lisäksi myös muita asukkaita, jotka eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.

Helsingin kummikohteessa oli tarkoitus järjestää neljän kerran ruokakurssikokonaisuus. Sisällön suunnittelusta vastasi Uudenmaan Martat niin, että kursseilla oli tarkoitus käsitellä monipuolisesti arjenhallintaan liittyviä asioita ennen yhteisen päivällisen valmistamista. Osallistujamäärät kurssikerroilla vaihtelivat kahdesta kuuteen asukkaan välillä – mukana olivat lisäksi hankkeen toteuttajan edustaja, henkilökuntaa ja kurssin vetäjä. Viimeinen kurssikerta Marttojen osalta jouduttiin perumaan ensin keväällä ja sitten syksyllä uudelleen sairastapauksen vuoksi, mutta kurssikerta järjestyi siitä huolimatta molemmilla kerroilla niin, että suunnittelimme asukkaiden kanssa ruoan keskenämme. Kurssin ohjaajina toimivat silloin hankkeen toteuttajat ja tukena olivat Korttelikaverien ja asumisyksikön työntekijät.

Kurssit saivat asukkaiden osalta kiitosta molemmissa kummikohteissa, ja asiasisältö herätti keskustelua jokaisella kerralla. Ruoan laittaminen yhdessä tutustutti hankkeen toteuttajia ja asukkaita keskenään, mikä loi hyvän pohjan yhdessä toimimiselle jatkossa. Helsingin kummikohteessa tutustuminen oli olennaista myös siksi, että sitoutumiseen liittyvät käytännöt asiat tulivat hyvin esille – esimerkiksi voiko hankkeen toteuttaja mennä luvallisesti asukkaan ovelle muistuttamaan kurssista. Myös herättely jätteiden lajitteluun tapahtui askel askeleelta. Ensimmäisellä kerralla pelasimme lajittelupeliä ja seuraavan kurssikerran yhteydessä jaoimme asukkaille biojäteastiat sekä puolen vuoden biojätepussit. Osa asukkaista kutsui kotiinsa asentamaan astian jätevaunuun – tämä osaltaan kertoi luottamuksen ja sitoutumisen rakentumisesta jo muutaman kurssikerran aikana. Kotiin kutsumisen yhteydessä esiin nousivat myös muut kestävään asumiseen liittyvät huolet – esimerkkinä energian säästämisessä olennaiset tekijät kuten rikkinäinen jääkaapin ovi ja ikkunan rikkoutunut sulkija. Saimme korjattua ikkunan sulkijan jo paikan päällä ja jääkaapin oven osalta kehotimme ottamaan yhteyttä kiinteistöhuoltoon. Kummi voi toimia myös avustajana ohjaamassa asumiseen liittyvissä kysymyksissä ja ongelmissa kohti oikeaa tahoa ja kannustaa ottamaan yhteyttä esimerkiksi kiinteistöhuoltoon.

Vantaan kummikohteen asukkaiden kanssa ympäristötiimin arviointi- ja jatkuvuustapaamisen keskusteluissa kehitysideana esiin nousi se, että hankkeen alkuvaiheessa kurssikertoja olisi voinut olla enemmän. Tämä olisi mahdollistanut useamman asukkaan osallistumisen. Päädyimme yhdistämään kurssikerrat, mutta olisimme voineet osallistujien puutteesta huolimatta periksi antamatta järjestää kurssikertoja vain muutamallekin osallistujalle. Tässä on huomioitava kuitenkin tasapainoilu vaikuttavuuden ja resurssien käytön suhteen – onko mielekästä käyttää hyvin henkilökohtaiseen opastukseen resursseja vai tulisiko kursseilla olla esimerkiksi minimiosallistujamäärä, jotta se toteutuisi? Toisaalta, kun hankeaika on lyhyt ja jos resursseja on käytettävissä, on aktiivisten ja toiminnasta kiinnostuneiden asukkaiden löytäminen olennaista. Pienellä ryhmällä tekeminen kokemustemme mukaan aktivoi tehokkaasti osallistumaan myös muuhun toimintaan jatkossa. Tämä taas tukee kummitoiminnan asukaslähtöisyyttä ja koko toiminnan onnistumista.

7.1.2 Kestävän ruoan kurssien vaikuttavuus

Kurssien vaikuttavuus liittyi kestävien kulutusvalintojen edistämiseen ja lajittelutietoisuuden lisäämiseen. Mittareina kestävien ruokakurssien osalta toimivat osallistujamäärien kehittyminen (kuva 27) ja välitön palaute. Palaute oli kiittävää. Kurssille osallistuneiden asukkaiden määrä Vantaan kummikohteessa oli hyvä ja Helsingin kummikohteessakin vaihteli 16–32 prosentin välillä kaikista asuinyhteisön asukkaista. Tavoitteena oli kestävien kulutusvalintojen edistäminen sekä lajittelutietoisuuden lisääminen. Tämä tavoite saavutettiin kohtalaisesti molemmissa kummikohteissa yhdessä muun toiminnan kanssa palautteen perusteella.

7.1.3 Viljelykokeilut

Toteutimme asukasviljelmät molemmissa kummikohteissa – Helsingin kummikohteessa asukasviljelmälaatikot asumisyksikön takapihalla ja Vantaan kummikohteessa sisäviljelykokeilun. Keskenään erilainen toteutustapa antoi kokemuksia kahdesta eri toimintamallista, joiden onnistumisia ja kehitysideoita analysoimme seuraavaksi.

Helsingin kummikohteessa yhdessä asukkaiden toteutimme kahdesta lavakauluksesta rakennettavat yksinkertaiset viljelylaatikot. Laatikoiden lisäksi takapihalle syntyi ylimääräisestä mullasta viljelypalsta ja etupihalle kaksi pientä viljelylaatikkoa. Kiinnostuneita asukkaita etsittiin ilmoittautumislomakkein – kuusi asukasta kiinnostui pienimuotoisesta ruoantuotannosta, joten rakensimme yhdessä kuusi laatikkoa viljelyä varten. Päätimme Suoja-Pirtin, Y-Säätiön ja HSY:n kanssa myös, että viljely pyritään samaan liitettyä opinnollistamisen kautta viheralan osatutkintokokonaisuudeksi. Lisäksi kannustimena ja sitoutumista edistävänä toimena päätimme, että Suoja-Pirtti maksaa asukkaille työosuusrahaa viljelmien hoidosta. Viljelmien hoidon tukena Y-Säätiön viherasiantuntija ohjasi laatikoiden rakentamista, kylvöä ja istuttamista. Lisäksi hän kävi kolme kertaa kummikohteessa ohjeistamassa viljelmien hoidossa – rikkaruohojen kitkemisessä, harventamisessa ja sadon hyödyntämisessä satokauden kuluessa. Viljelyneuvonnan lisäksi järjestimme retken Dodo ry:n kaupunkiviljelmään tutustumiseksi. Tälle retkelle osallistui yhteensä neljä asukasta, joista kolme osallistui myös viljelylaatikoiden viljelyyn.

Kokeilu asukasviljelmästä sai paljon kiitosta ja hyvää palautetta sekä viljelijöiltä itseltään, henkilökunnalta että viljelyyn osallistumattomilta asukkailta. Kylvön ja istutuksen ajankohtaa siirrettiin yhden kerran eteenpäin kylmän sään takia. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi – viljelmien siemenet itivät hyvin ja kasvoivat toukokuun aikana nopeasti. Viljelmien sijoittaminen onnistui myös hyvin – takapihalta löytyi riittävän valoisa paikka, joka oli kuitenkin suojassa suoralta auringon paahteelta. Satoa tuli kesän kuluessa yllättävän suuri määrä – kerättävää satoa syntyi niin paljon, että asumisyksikössä päätettiin, että kaikki asumisyksikön asukkaat sekä asumisyksikön työntekijät saavat korjata satoa laatikoista ja yhteiseltä viljelypalstalta. Pääsimme hyödyntämään satoa yhdessä asukkaiden kanssa kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla laitoimme ruokaa lähes yksinomaan viljelylaatikoiden hyötykasveista. Toisella kerralla otimme Vartiosaaren retkelle mukaan viljelmien satoa ja hyödynsimme sitä ruoanlaitossa. Kolmannella kerralla söimme yhteisesti tehtyä ruokaa yhdessä asukkaiden ja Korttelikaverien kanssa.

Vantaan kummikohteessa suunnittelimme taloyhtiön sisäpihalle vastaavien viljelylaatikoiden sijoittamista kuin Helsingin kummikohteessa. Kuitenkin hallinnoinnista ja toiminnan jatkuvuudesta hankkeen jälkeen heräsi kevään aikana huoli ympäristötiimin kanssa tavatessamme. Saimme asukkaiden kanssa idean, että hanke voisi tarjota mahdollisuuden asukkaille pienimuotoiseen viljelyyn asunnossaan – sisätiloissa tai parvekkeella. Päätimme toteuttaa sisäviljelykokeilun, jossa tarvittavat laatikot, kasvualusta, siemenet ja taimet jaettiin asukkaille itsenäisesti hoidettavaksi. Toteutustapa oli hankkeen toteuttajille kevyt – ei vaadittu ylläpitävää viljelyä tukevaa toimintaa tai muita vastuualueita – kukin asukas hoiti omat viljelmänsä itse. Tällä toteutusmallilla kuitenkin yhteisöllisyyden edistäminen jäi ainoastaan yhden tapahtuman ja myöhemmin asukkaiden välisten kokemustenjaon varaan. Toisaalta asukkaat saivat kokemuksia pienimuotoisesta ruoantuotannosta ja omatoiminen sisäviljely voi innostaa toiminnan laajentuman myös taloyhtiön yhteiseen viljelmään. Tällaisia yhteisiä viljelmiä on toteutettu muissa Y-Säätiön asukaskohteissa.

Sisäviljelykokeilun aloitustapahtumassa kävi yhteensä 48 asukasta. 28 kotitaloutta oli ilmoittautunut tapahtumaan etukäteen. Suuri ero etukäteisilmoittautuneiden ja tapahtumaan osallistuneiden määrässä johtui siitä, että yhden kotitalouden ilmoittautumisella paikalle saattoi saapua koko perhe. Myös spontaaneja tulijoita sallittiin tulevan sitten kun kaikki etukäteen ilmoittautuneet olivat saaneet viljelyksensä aluilleen. Tapahtuma oli jaettu kahteen osaan koronavirustilanteen ja kokoontumisrajoitusten takia niin, että asukkaat hakivat tarvittavat välineet, taimet ja siemenet kahdessa erässä – ruuhkia ei syntynyt ja kerralla pihalla oli enimmillään noin kaksikymmentä ihmistä.

7.1.4 Viljelykokeilujen vaikuttavuus

Vaikka viljelmien toteutustapa oli kummikohteissa erilainen, vaikuttavuus molemmissa toteutustavoissa asukkaiden vastauksien perusteella samankaltainen. Tavoitteena oli ympäristötietoisuuden nostaminen ja pienimuotoisen ruoantuotannon mahdollisuuksien edistäminen kummikohteissa. Tämä tavoite saavutettiin palautteen ja havaintojen perusteella hyvin.

Helsingin kummikohteessa viisi kuudesta viljelijästä vastasivat asukaskyselyyn. Viiden asukasviljelijän lisäksi muut neljä palautteeseen vastanneista asukkaista kokivat oppineensa vähintään kohtalaisesti uusia asioita omavaraisesta ruoantuotannosta (kuva 28). Tähän on todennäköisesti vaikuttanut se, että viljelmät sijaitsivat asuinyhteisön takapihalla asuntojen välittömässä läheisyydessä. Kaikki Vantaan kummikohteessa asukaspalautekyseluun vastanneet osallistuivat sisäviljelykokeiluun. Puolet arvioivat oppineensa erittäin paljon, neljäsosa paljon ja neljäsosa kohtalaisesti pienimuotoisesta omavaraisesta ruoantuotannosta hankkeen aikana. Voimme todeta, että kummastakin toteutustavasta saatiin hankkeen aikana hyviä kokemuksia vaikuttavuuden kannalta.

7.2 Kestävä kuluttaminen

Seuraavat kappaleet käsittelevät kestävän kuluttamisen edistämiseksi toteutettua toimintaa kummikohteissa. Vaikuttavuustavoitteet olivat teemakokonaisuuden toiminnassa niin samankaltaiset, että käsittelemme vaikuttavuutta lopuksi yhteenvetona kaikesta kestävään kuluttamiseen liittyneestä toiminnasta.

7.2.1 Biojäteastiat ja -pussit

Ideoidessamme lajittelun edistämistä osana kestävän kuluttamisen teemakokonaisuutta tuli tieto siitä, että meillä HSY:llä oli Jubilo-biojäteastioita 20 kappaletta ja puolen vuoden biojätepussisettejä ylimääräisenä. Tarjosimme asukkaille mahdollisuuden aloittaa kevyesti jätteiden lajittelu biojätteestä, mikäli asukkaalla oli esimerkiksi ainoastaan sekajäteastia kotonaan. Perustimme asumisyksikön aulaan astioiden jakopisteen, jossa biojäteastioiden ja -pussien lisäksi oli saatavilla biojätteen lajitteluun liittyvää ohjeistusta.

Ajattelimme, että tämä voisi tukea ruokakursseilla lajitteluun liittyvää toiminnallista asiasisältöä. Lisäksi päättelimme, että puitteiden tarjoaminen maksuttomasti voisi toimia rohkaisuna lajitteluasioihin yleisesti. Astioita otettiin käyttöön jakopisteeltä yhteensä 14 kappaletta. Kaikki kaksikymmentä settiä puolen vuoden biojätepusseja otettiin käyttöön. Jubilo-biojäteastian toimintaidea on se, että ilma kiertää jätesysteemissä ja kostea biojäte kuivuu jo pussissa vähentäen hajujen muodostamista. Saimme silti myös asunnossa syntyvistä hajuhaitoista asukkailta palautetta. Biojätepussien jaosta saimme asukkailta yksinomaan kiittävää palautetta. Vantaan kummikohteessa oli jaettu jo ennen hankettamme vastaavat astiat ja -pussit osana Ekokompassi-ympäristöjärjestelmää, joten tältä osin tempaus kosketti vain Helsingin kummikohdetta.

7.2.2 Muoviastiat ja lajitteluun liittyvä ohjeistus

Molempiin kummikohteisiin järjestimme muovipakkausten keräysastiat yhteistyössä kummikohteiden isännöitsijän kanssa. Seuraavaksi kerromme kokemuksista ja tuloksista muoviastioiden käyttöönottoon liittyen – kokemukset olivat keskenään hyvin erilaiset kummikohteissa.

Vantaan kummikohteessa ensimmäisessä hankkeen asukassuunnitteluiltamassa keskustelimme jäteasioista asukkaiden kanssa. Kävimme kaikissa kolmessa jätehuoneessa ja paikalla olleet asukkaat olivat yksimielisiä siitä, että yksi sekajäteastia kustakin huoneesta tulisi korvata muovinkeräysastialla. Olimme yhteydessä isännöitsijään, joka tilasi kohteeseen muovinkeräysastiat. Jätekustannusten muutosta muovinkeräyksen aloittamisen myötä olemme kuvanneet teemakokonaisuuden vaikuttavuusosiossa. Toive muovinkeräyksen aloittamisesta tuli asukkailta itseltään ja havaintojen perusteella vaikutti siltä, että asukkaat omaksuivat muovinkeräyksen vaivatta.

Helsingin kummikohteessa ajattelimme, että olisi myös hankkeen tavoitteiden ja vuodenvaihteen uusien jätemääräysten kannalta hyvä aloittaa muovinkeräys kummikohteessa jo hankkeen aikana. Aloite keräyksen aloittamiseen ei tullut siis asukkailta tai asumisyksikön henkilökunnalta. Perustelimme tilausta kuitenkin tulevaisuuden uusilla jätemääräyksillä – hankkeen toteuttajina voisimme tarjota tukea astian käyttöönotossa ja muovin lajittelun omaksumisessa. Kevään lopulla astiat saapuivatkin korvaten yhden sekajäteastian jätepisteellä. Kuitenkaan asumisyksikössä ei ollut yleisissä tiloissa muovinkeräystä tai läheskään kaikilla asukkailla omia astioita muovinkeräyksen aloittamiseksi. Jaoimme kaikille halukkaille HSY:n lajittelukassit samalla tavoin kuin aikaisemmin hankkeen aikana biojäteastiat. Lajittelukasseja otettiin käyttöön jakopisteeltä 12 kappaletta. Lisäksi asukkaille jaettiin tiedote muovinkeräyksen aloittamisesta ja syventävä ohjeistus muovin lajitteluun.

Kuitenkin sekajätettä tuli asumisyksikössä paljon ja sekajätteen keräysastia täyttyi tyhjennysväliä nopeammin. Sekajätteen määrän tilannetta pahensi se, että kevään lopulla ja kesän alussa asumisyksikön viereinen viheralue oli poikkeuksellisen suosittu piknik- ja ajanviettoalue poikkeusolosuhteissa. Asumisyksikön jätepiste on yleisen viheralueelle kulkevan reitin varrella ja samalla viheralueen lähin jätepiste. Yleisten jäteastioiden puutteen takia viheralueella aikaansa viettävät tyhjensivät jätteensä asumisyksikön jätepisteeseen. Tilanteesta tuli palautetta asumisyksiköstä, ja hankkeen toteuttajat olivat yhteydessä kaupungin viheralueesta vastaavaan henkilöön. Viheralueen läheisyyteen tilattiinkin sekajäteastia, mutta yhä osa jätteistä päätyi asumisyksikön astioihin.

Havainnointi jätepisteellä hankkeen aikana osoitti, että muovinkeräysastia ei täyttynyt toivottuun tahtiin. Tässä hankkeen toteuttajina olisimme voineet toimia paremmin ja perusteellisemmin. Olisimme esimerkiksi voineet tarjota selkeämmin puitteet muovinkeräyksen aloittamiselle koko asumisyksikössä rakentaen yhdessä kierrätyspisteet yleisiin ja henkilökunnan tiloihin. Yleisten tilojen kierrätyspisteestä olikin idea olemassa hankkeen aikana, mutta se jäi toteuttamatta. Esimerkin ja yleisten toimintatapojen saattelemana muovinkeräys olisi ollut helpommin otettavissa haltuun koko asumisyksikössä. Muovinkeräyksen aloittaminen olisi voinut toimia lisäksi enemmän asukas- ja henkilökuntalähtöisesti.

7.2.3 Kierrätyskilpailut

Molemmissa kummikohteissa järjestettiin maalis-huhtikuussa Kodin kierrätyspiste kuntoon -kilpailut. Osallistujia Vantaan ja Helsingin kummikohteissa oli yhteensä kahdeksan. Meille hankkeen toteuttajille toimitetut kuvat osoittivat luovuutta kodin lajittelupisteen kehittämisessä – esimerkiksi yhdessä toteutuksessa oli hyödynnetty avattavaa kenkälaatikkoa. Kilpailun järjestäjänä emme ottaneet kantaa siihen, oliko asukkaan kierrätyspiste jo valmiiksi kattava vai rakensiko asukas sen kilpailun aikana. Leikkimieliseen kilpailuun ei tullut niin monta osallistujaa kuin olisimme odottaneet, mutta lähetettyjen kuvien perusteella asukkaiden luovuus yllätti meidät positiivisesti.

7.2.4 Elojuhlat

Vantaan kummikohteessa toiminta huipentui kestävään kulutukseen keskittyneeseen pihajuhlaan. Sisältönä oli lajitteluneuvontaa, keppihevostyöpaja, asukastoimikunnan tarjoilut, jätelava, asukkaiden kierrätyspisteet, pihapelejä ja musiikkia. Tapahtuman toteutus oli yhteistoimintaa hankkeen aikana perustetun ympäristötiimin ja asukatoimikunnan sekä hankkeen toteuttajien välillä. Mukana olivat lisäksi ostopalveluna tilatut Kierrätyskeskuksen ja Myyrmäki-liikkeen edustajat toteuttamassa tapahtumaa. Pihajuhlat sujuivat ajoittaisesta sateesta huolimatta hyvin, ja osallistua saattoi spontaanisti, koska tapahtumaan ei tarvinnut ilmoittautua etukäteen. Osallistujia oli hankkeen toteuttajien arvion mukaan noin 60 ja keppihevosia valmistettiin 21 kappaletta tapahtuman aikana. Useat asukkaat toivat tarpeettomiksi jääneitä esineitään joko myyntiin tai lahjoitettavaksi ilmaiseksi eteenpäin. Lapsille suunnattu ohjelma houkutteli paikalle paljon lapsiperheitä.

Kiertotalouden viihteellisyys voisi innoittaa asukkaita mukaan arjen kestäviin valintoihin muutenkin kuin itse tapahtumassa. Selvästi tapahtuman viihdearvo oli hyvä ja yhteistyö oli toimivaa. Kuitenkin tämänkaltainen yhteistyössä järjestetty tapahtuma oli mahdollinen vasta, kun hankkeen toteuttajat ja asukkaat olivat tutustuneet keskenään paremmin. Tämän takia oli hyvä, että tapahtuma sijoittui hankkeen loppupuolelle.

7.2.5 Vantaan jätevoimalavierailu

Vantaan jätevoimalavierailu suunniteltiin toteutettavaksi alun perin keväällä. Vierailu siirtyi rajoitusten takia syksyyn. Kuitenkaan vierailuja ei voitu järjestäjän puolesta syksylläkään jatkaa, joten ideoimme vierailuvastaavan kanssa tähän vaihtoehtoisen toteutustavan jätevoimalan etävierailuna. Vierailuvastaava esitteli toimintaa kuvin ja videoin samalla kertoen perusteellisesti jätevoimalan toiminnasta. Etukäteen etävierailuun ilmoittautui kuitenkin vain yksi kummikohteen asukas. Kysyimme järjestäjältä, haluavatko he järjestää vierailun vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta. Järjestäjälle tämä sopi, joten emme peruneet etävierailua. Vierailuun osallistuneella asukkaalla oli hyviä kysymyksiä vierailuvastaavalle. Osallistujamäärä olisi voinut olla suurempi, jos olisimme voineet järjestää ohjatun retken kuljetuksineen jätevoimalaan. Kiinnostusta tällaiseen vierailuun asukassuunnitteluiltamissa oli kuitenkin olemassa.

7.2.6 Lajittelun ja kestävän kulutuksen vaikuttavuusarviointi

Kestävään kulutukseen liittyvät tapahtumat olivat vaikuttavuustavoitteiltaan hyvin samankaltaiset tempauksesta riippumatta. Erilaisilla tapahtumilla pyrimme saamaan laajasti edistettyä ympäristövastuullisuutta, kulutusvalintoja arjessa ja lisättyä lajittelutietoisuutta asuinyhteisössä. Tässä tavoitteessa onnistuttiin asukaspalautteiden pohjalta kohtalaisesti. Osallistujamäärät olivat joissakin tempauksissa ja tapahtumissa suhteellisen vähäisiä. Onnistunein tapahtuma teemakokonaisuudesta vaikutti havaintojen pohjalta olevan Elojuhlat, joissa kiertotalouteen suhtauduttiin viihteellisesti ja elämyksellisesti.

Ensimmäisessä diagrammissa (kuva 29) olemme kuvanneet Vantaan kummikohteen kolmen jätehuoneen jätekustannusten yhteismäärää. Jätekustannuksista on havaittavissa, että sekajäteastian korvaaminen muoviastialla on vaikuttanut sekajätekustannuksia vähentävästi. Irtojätteen kustannuksiin on laskettu kustannukset irtojätteestä eli huonekaluista, jätehuoneeseen heitetyistä jätepusseista sekä maassa olevasta jätteestä. Tällaista jätettä oli hankkeen ajanjaksolla enemmän kuin vuotta aikaisemmin. On otettava kuitenkin huomioon, että pandemia vaikutti yleisesti jätemääriin kasvavasti ihmisten viettäessä aikaa enemmän kotona.

Toisessa ja kolmannessa diagrammissa (kuvat 30 ja 31) olemme havainnollistaneet asukkaiden kodin lajitteluastioiden kattavuutta hankkeen jälkeen verrattuna hanketta edeltävään aikaan. Vantaan kummikohteessa lähtötilanne oli kattavampi kuin Helsingin kummikohteessa. Molemmissa kummikohteissa lajitteluastioiden määrä lisääntyi ilahduttavasti asukaspalautekyselyyn vastanneiden asukkaiden osalta. Huomionarvoista on, että Helsingin kummikohteessa 73 % asukkaista kertoi lajittelevansa biojätteen jo ennen hanketta. Silti hankkeen asukkaille tarjoamia biojäteastioita otettiin käyttöön 14 kappaletta eli 74 prosenttia kaikista asukkaista haki astian käyttöönsä. Toinen huomionarvoinen kuriositeetti on, että Vantaan kummikohteessa kaksi vastaajaa ja Helsingin kummikohteessa yksi vastaaja kertoivat lajitelleensa keräysmuovin kotonaan jo ennen hanketta, vaikka asuinyhteisössä erillistä muovinkeräystä ei vielä ollutkaan.

Viimeisessä lajitteluun liittyvässä diagrammissa (kuva 32) on asukkaiden itsearvioinnin pohjalta kuvattu lajittelun kehittymistä omassa kotitaloudessa. Kolme neljästä Vantaan kummikohteessa asukaskyselyyn vastanneesta kertoi lajittelevansa jätteitä paljon tai erittäin paljon enemmän kuin ennen hanketta. Helsingin kummikohteessa samoin vastasi hieman yli puolet vastanneista. Kummassakin kummikohteessa kaksi asukasta kertoi lajittelevansa saman verran kuin aikaisemmin. Tähän voi olla monta syytä – lähtötilanne on voinut olla jo kattava näiden asukkaiden osalta tai hankkeen toiminnalla ei ole ollut vaikutusta lajitteluhaluun.

7.3 Kestävä liikkuminen ja lähiluonto

Kestävään liikkumisen teemakokonaisuuteen valitsimme pyöräilyä edistäviä toteutustapoja. Lähiluonnon hyödyntämistä edistimme sekä ohjatuin että omatoimisesti suoritettavin retkin. Vaikuttavuutta on arvioitu tapahtumakohtaisesti.

7.3.1 Yhteiskäyttöpyörät

Viisi kappaletta Uusix-verstaiden kunnostamia yhteiskäyttöpyöriä otettiin käyttöön Helsingin kummikohteessa 6.4. Pyörien esittelyn ja yhteisen testipyöräretken jälkeen jaoimme asukkaille ja ohjeistuksen yhteiskäyttöpyörien käytöstä ja lainauskäytännöistä. Pyörät olivat sekä asukkaiden että asumisyksikön työntekijöiden käytössä. Yhteiskäyttöpyörillä ajettiin huhti–syyskuun aikana yhteensä 391 matkaa eli keskimäärin 2,2 matkaa päivässä. Yhteiskäyttöpyörät saavuttivat suosiota myös sellaisten asukkaiden keskuudessa, jotka eivät osallistuneet muuhun hankkeen toimintaan. Helsingin kummikohteessa sekä asukkailta että henkilökunnalta tuli pyöriin liittyen eniten kiitosta kaikesta hankkeen toiminnasta.

Yhteiskäyttöpyörät sopivat hankkeen sekä jakamistalouteen, kiertotalouteen että kestävään liikkumiseen liittyviltä näkökannoilta erittäin hyvin. Asukasarviointipalautteista selvisi, että kahdeksan vastaajaa ei omistanut omaa polkupyörää, kun taas vain kolme asukakkaista ilmoitti omistavansa polkupyörän. Yhteiskäyttöpyörät lisäsivät pyörää omistamattomien asukkaiden pyöräilyä ja korvasi eniten kävelyyn liittyviä matkoja. Vaikka kolmella asukkaalla oli oma polkupyörä, vain kaksi heistä vastasi, että yhteiskäyttöpyörät eivät ole lainkaan lisänneet heidän pyöräilyään. Tähän voi olla syynä se, että oma pyörä ei ole ollut käyttökunnossa, jolloin asukas on pyöräillyt yhteiskäyttöpyörällä. Asukkaat, jotka eivät omistaneet omaa polkupyörää kertoivat yhteiskäyttöpyörien lisänneen pyöräilyä paljon tai erittäin paljon.

Lainausjärjestelmän hallinnointi oli asumisyksikön henkilökunnan vastuulla. Laadimme henkilökunnalle ohjeistuksen pyörien saapuessa. Ohjeistukseen ja hallinnointiin ei tullut kehitysideoita, vaan on vaikuttanut siltä, että myös uudet työntekijät ovat omaksuneet lainausjärjestelmän toimintamallin vaivatta.

7.3.2 Yhteiskäyttöpyörien vaikuttavuusarviointi

Yhteiskäyttöpyörien käyttöönotolla pyrimme vaikuttamaan positiivisesti arjen liikuntatottumuksiin, virkistymismahdollisuuksiin ja hyötyliikunnan lisääntymiseen. Lisäksi asukkaiden vastuulla olleella pyörien huollolla pyrittiin lisäämään sitoutuneisuutta yhteiseen omaisuuteen ja kartuttamaan huoltotaitoja. Pyörien vaikuttavuutta mittasimme käyttömäärillä (kuvat 33- 36) ja asukaspalautteella. Pyrimme kartoittamaan, kuinka paljon pyöriä on käytetty ja millä kulkuvälineillä kuljettuja matkoja pyörät ovat asukkaiden arjessa korvanneet.

7.3.3 Liikkuva pyörähuolto

Vantaan kummikohteessa kestävän liikkumisen teemakokonaisuus huomioitiin myös pyöräilyn edistämiseen pyrkineellä toiminnalla. Alkuperäisenä ajatuksena oli järjestää ohjatut pyöränhuoltotalkoot, joissa asukkaat pääsisivät huoltamaan pyöräänsä ohjatusti. Kuitenkin kevään koronavirustilanteen päädyimme ratkaisuun, jossa asukkaille tarjottiin pyörähuolto niin, että asukkaat voivat luovuttaa pyöränsä huollettavaksi ja hakea sen takaisin huollon päätyttyä. Näin suurempaa kokoontumista ei päässyt syntymään kahden pyöränhuoltotapahtuman aikana.

Liikkuva pyörähuolto innosti osaa asukkaista tarttumaan huoltotoimenpiteisiin myös itse. He hakivat alan liikkeistä huoltoa varten tarvittavia varaosia, joita asennettiin pyöriin yhdessä asukkaiden ja hankkeen toteuttajien ja liikkuvan pyörähuollon kesken. Pyörähuolto oli paikalla kahtena peräkkäisenä lauantaina kahdeksan tunnin ajan kerrallaan. Etukäteen ilmoittautuneita asukkaita oli 51, mutta kahden huoltopäivän aikana asukkaiden pyöriä huollettiin yhteensä 67 kappaletta. Monet asukkaat toivat huollettavaksi useampia polkupyöriä sekä myös spontaanit ilmoittautumiset sallittiin niin, että pyörät huolletaan, mikäli etukäteen ilmoittautuneiden jälkeen pyörien huoltoon jää ylimääräistä aikaa. Tempaus keräsi paljon kiitosta asukkailta sekä tapahtuman aikana että sen jälkeen.

7.3.4 Liikkuvan pyörähuollon vaikuttavuusarviointi

Liikkuvan pyörähuollon tarjoamisella tavoittelimme hyötyliikunnan lisääntymistä ja virkistymismahdollisuuksien edistämistä kummikohteessa. Palautteen ja havaintojen perusteella asukkaat saivat sellaisetkin pyörät käyttöön, mitkä ennen tempausta olivat käyttökelvottomia. Positiivista oli huomata noin viidesosa kummikohteen kaikista kotitalouksista osallistui liikkuvaan pyörähuoltoon. Ensimmäiselle huoltokerralle ilmoittautuneita oli enemmän (kuva 37). Monesta ensimmäiselle kerralle huollettavaksi tuoduista pyöristä puuttui varaosia, joita ohjeistimme asukkaiden käymään hankkimassa ja tuomaan pyöränsä uudelleen huollettavaksi seuraavalla kerralla.

7.3.5 Lähiluontosuunnistus

Vantaan kummikohteessa pandemiatilanteen kokoontumisrajoitusten vuoksi opastetun luontoretken sijaan hankkeessa toteutettiin omatoiminen lähiluontosuunnistus. Vantaan ympäristökeskus ja hankkeen toteuttajat vastasivat yhdessä lähiluontosuunnistuksen suunnittelusta, laatimisesta, sisällöstä, tiedottamisesta ja palautteen keräämisestä. Ulkoilu kevään aikana oli suosiossa muutenkin ja ajattelimme, että lähiluontoon tutustuminen viihdyttävällä ja opettavaisella sisällöllä voisi olla toimiva konsepti. Vantaan ympäristökeskus vastasi läheisille kouluille tiedottamisesta ja hankkeen toteuttajina me vastasimme kummikohteeseen tiedottamisesta. Rasteja oli kymmenen kappaletta Myyrmäen ja Malminkartanon alueella. Kullakin rastilla oli sekä aikuisille että lapsille suunnattu tehtävä. Oikeita vastauksia pyysi yhteensä viisi henkilöä. Yksi oikeiden vastausten pyytäjästä oli läheisen koulun opettaja, joka kerralla kysyi oikeat vastaukset kolmelle eri koululuokalle.

7.3.6 Lähiluontosuunnistuksen vaikuttavuusarviointi

Omatoimisen luontoretken laatimisella pyrimme edistämään luonnon terveysvaikutuksia, hyötyliikuntaa, lähiluontotietoisuutta ja perheen keskeistä aikaa. Kaikki palautteenantajista piti lähiluontosuunnistusta erittäin tai suhteellisen viihdyttävänä. Kaikki suunnistuksen tehneet pitivät sisältöä hyvänä tai erittäin hyvänä. Jokainen suunnistuksen tehnyt oppi vähintään jotakin uutta lähiluonnosta. Kaikki pitivät reitin pituutta sopivana. Kummikohteen asukkaista vain pieni osa kulki lähiluontosuunnistuksen ja teki siihen liittyvät kymmenen tehtävää. Kuitenkin palautteen perusteella voi lähiluontosuunnistuskokeilua pitää laadullisesti onnistuneena (kuva 38). Jotkin asukkaat tuntuivat saaneen paljonkin elämyksellisyyttä lähiluontosuunnistuksesta ja näkivät vaivaa meille siitä kertoakseen – saimme palautesähköpostiin kymmensivuisen esityksen, jossa oli kustakin tehtävästä vastaukset ja kuvat havainnollistamassa suoritettuja tehtäviä. Yhteisöllisyyden toteutuminen ei välttämättä ollut opastetun luontokierroksen veroinen, mutta poikkeusolosuhteissa suunnitelmista oli poikettava.

7.3.7 Kaupunkisoutuveneretket

Heinäkuussa tarjosimme mahdollisuuden molempien kummikohteiden asukkaille tehdä kanssamme kaupunkisoutuveneretki ensin Töölönlahdella ja sitten Munkkiniemessä. Suunnitelmissa retket olivat porrastettu niin, että ensin retki oli järjestetty Helsingin kummikohteiden asukkaille, välissä oli tarkoitus olla tunnin tauko, ja sitten oli tarkoitus toteuttaa retki Vantaan kummikohteen asukkaille. Ideana oli alustaa retkeä jakamistalouteen liittyvällä puheella ja käydä turvallisuusasioita läpi. Koetimme hankkia retken tueksi Skipperin työntekijän kertomaan jakamistaloudesta ja kaupunkisoutuveneiden konseptista, mutta retken aikataulut eivät sopineet yhteen. Lisäksi koetimme saada eri kanavista hengenpelastajan kertomaan turvallisuuteen liittyvistä asioista, mutta heinäkuun suosittu kesäloma-aika esti suunnitelmien toteutumisen. Päädyimme kertomaan jakamistaloudesta ja turvallisuusasioista itse – teimme retkeä varten verkossa Viisaasti vesillä -testin, jonka sisältöä käytimme myös turvallisuusasioita läpikäydessämme apuna.

Vantaan kummikohteesta ensimmäiselle retkelle ei ilmoittautunut yhtään osallistujaa, joten päätimme järjestää retken vain Helsingin kummikohteen asukkaille. Helsingin kummikohteesta ensimmäiselle retkelle saapui kolme asukasta ja kolme Korttelikaverien työntekijää sekä meistä hankkeen toteuttajista kaksi (kuva 39). Yhteensä meitä oli retkellä kahdeksan henkilöä. Munkkiniemen retken peruimme kokonaan sekä osallistujapuutteen että sairastapauksen takia.

Olennaista oli, että retkellä Helsingin kummikohteen asukkaiden kanssa oli useita ohjaajia mukana. Yksi osallistuja esimerkiksi souti ensimmäistä kertaa elämässään, jolloin ohjeistusta ja neuvoja oli saatavilla molemmissa veneissä. Myös vaaratilanteiden varalta oli hyvä, että ohjaajia oli enemmän mukana. Meillä oli onni sään suhteen soutelussa – oli tyyntä ja aurinko paistoi. Retki onnistui hyvin ja tästä retkestä tuli osallistujilta paljon kiitosta. Tämäntyyppiselle retkelle on olennaista ottaa huomioon turvallisuusasiat, aikaisempi kokemus, sää ja ohjaajien määrä suhteessa osallistujien määrään – varsinkin, jos retkelle lähtee ensi kertaa vesillä liikkuvia tai lapsiperheitä mukaan.

7.3.8 Omatoiminen havainnointimatka

Ideoimme kevään poikkeusolosuhteissa, että olisi hienoa saada myös Helsingin kummikohteeseen lähiluontosuunnistuksen kaltainen omatoimisesti suoritettava retki. Tätä suunniteltiin yhdessä Malminkartanon alueverkoston eri tahojen kanssa, ja partiolippukunta Ilvesveikot valikoitui reitin laatijaksi. Materiaalit jaettiin yleisesti saataville Malminkartanon kirjastoon ja suoraan asumisyksikköön. Jaoimme myös Korttelikavereille retken materiaalit, jotta he voisivat tehdä matkan yhdessä asukkaiden kanssa. Malminkartanon alueverkostossa lisäsisältöideoita tuli paljon – esimerkiksi uuden urbaanin nuotiopaikan sijaintitiedot lisättäväksi retken sisältöön ja musiikkiesityksiä ennalta määrättyinä aikoina retken varrelle. Verkostosta löytyi myös runsaasti ideoita tiedotuskanavien hyödyntämiseen – saimme retken alkamisesta palstatilaa esimerkiksi Tanotorvi-paikallislehdestä.

Retki ideoitiin ja suunniteltiin ilman kummikohteen asukkaiden läsnäoloa. Vaikka sisältö, viestintä ja materiaalien jakelu olivat mietitty hyvin, olisi ollut parempi, että retken laadinnassa olisi olleet kummikohteen asukkaat aktiivisesti mukana tai olisi ollut tiedossa, että retkelle olisi ollut muuten kysyntää asukkaiden keskuudessa. Kesällä muun toiminnan ohessa oli haastavaa löytää yhteiselle kierrokselle sopivaa ajankohtaa. Tämän retken tekemiseksi olisi ollut hyvä järjestää yhteinen lähtö – nyt materiaalit jäivät asukkaiden aloitteellisuuden varaan eikä suurta innostusta retken tekemiseksi omatoimisesti ollut havaittavissa. Oikeita vastauksia kysyttiin meiltä sähköpostitse yhden kerran. Toteuttamisen jälkeen olisi tullut panostaa myös Vantaan kummikohteeseen suoraan tiedottamiseen.

Omatoimisen havainnointimatkan konseptissa oli hankkeen toteuttajien ja sidosryhmien ajatus taustalla tarjota toimintaa asukkaille. Kuitenkaan asukaslähtöisyyttä ei juurikaan huomioitu ja suosio jäi hyvin valjuksi. Tässä olisi ollut lisäksi edellä mainittu tiedottaminen ja yhteislähdöt tarpeen, jotta tästä olisi ollut suurempi hyöty ja ilo suhteessa työpanokseen.

7.3.9 Vartiosaariretki

Hankkeen toiminta Helsingin kummikohteessa huipentui kolmen päivän pituiseen Vartiosaariretkeen syyskuun alussa. Asukassuunnitteluiltamissa ja muun toiminnan ohessa asukkaat toivoivat pääsevänsä mökkeilemään. Kartoitimme vaihtoehtoja talven ja kevään aikana esimerkiksi Nuuksiosta ja Luukista. Varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi nousi kuitenkin Korttelikaverien ehdottamana Vailla vakinaista asuntoa ry:n tila Vartiosaaressa. Tilan vuokra oli edullinen, sijainti mahdollisti hyvin erimittaiset retket asukkaiden toiveiden mukaan ja retken lähtöpisteeseen pääsi vaivattomasti julkisilla liikennevälineillä.

Suunnittelimme Vartiosaaren retkeä yhdessä Korttelikaverien ja kummikohteen asukkaiden kanssa. Päädyimme ratkaisuun, että Vartiosaaressa järjestämme ohjatun luontoretken, keskustemme hankkeen aikaisesta toiminnasta ja aloitamme myös asukasarviointien keräämisen – aikaa olisi kolmessa päivässä kaikelle tälle hyvin. Helsingin kummikohteen lisäksi Korttelikaverit ehdottivat, että toisesta nuorille aikuisille suunnatusta asumisyksiköstä tulisi muutama osallistuja päiväretkille myös mukaan.

Palautteen ja havaintojen perusteella retki oli onnistunut sisällöltään, logistiikaltaan ja käytännön järjestelyiltään. Saimme sovitettua asukkaiden aikataulut ja toiveet retken pituudesta hyvin niin, että veneellä haettiin ja vietiin retken osallistujia useaan kertaan päivässä. Logistiikan toimivuudessa VVA:n työntekijän aktiivisuus, aloitteellisuus ja joustavuus olivat erittäin arvokkaita.

Retki oli hyvä sijoittaa hankkeen toiminnan loppuvaiheille – näin hankkeen toteuttajat ja asukkaat olivat jo ehtineet viettää paljon aikaa yhdessä ja tutustua. Luottamuksen rakennuttua oli helpompi sitoutua puolin ja toisin usean päivän retkeen ja soveltaa hankkeen oppeja käytännössä. Yhteinen ruoanlaitto ja toiminta oli vaivatonta, kun tunsimme toisemme jo alkuvuodesta lähtien.

Onnistuimme tavoittamaan asukkaat hyvin ja lähes kolmasosa kaikista asumisyksikön asukkaista lähti retkelle mukaan (kuva 40). Tässä olennaista oli se, että asukkaat olivat toivoneet retkeä itse heti hankkeen alussa ja houkuttelivat innostuneisuudellaan myös muita asukkaita lähtemään retkelle mukaan. Osanottajia tuli mukaan myös toisesta asuinyhteisöstä, jossa Korttelikaverit toimivat. Oli havaittavissa, että tällaiselle retkelle olisi kysyntää myös muissa vastaavissa nuorten aikuisten tuetuissa asumisyksiköissä.

7.4 Sosiaalinen kestävyys

Yhdessä toimiminen oli koko hankkeen ajan kaikkien tapahtumien ja tempausten keskiössä. Hankkeen keskeinen tavoite oli ympäristöllisen kestävyyden lisäksi sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen kummikohteissa. Asukkailta saadun palautteen pohjalta tässä onnistuimme kohtalaisesti tai hyvin.

Ensimmäisessä sosiaalista kestävyyttä mittaavassa pylväsdiagrammissa (kuva 41) yli puolet Vantaan kummikohteessa asukaspalautteeseen vastanneista kertoivat viettäneenä saman verran aikaa naapureidensa kanssa kuin ennen hanketta. Kuitenkin lähes puolet kuitenkin kertoivat viettäneensä jonkin verran enemmän aikaa naapureidensa kanssa. Tapahtumien luonne ja vähäisyys verrattuna Helsingin kummikohteeseen on voinut vaikuttaa vastauksiin. Lisäksi hyvin todennäköisesti vastauksiin on vaikuttanut tämän vuoden poikkeusolosuhteet – ylipäänsä on pyritty näkemään ihmisiä vähemmän kuin normaalisti. Arviointikyselyssä olisi jälkeenpäin ajateltuna tullut olla myös vaihtoehtona se, että onko asukas viettänyt aikaa vähemmän naapureidensa kanssa verrattuna aikaisempaan. Tällä olisimme voineet kartoittaa myös pandemian vaikutusta – silloin vähemmän aikaa naapureidensa kanssa viettäminen olisi ollut pääteltävissä hyvin todennäköisesti johtuvan rajoituksista. Havaintojemme mukaan Helsingin kummikohteessa asukkaat viettävät toistensa kanssa aikaa lähtökohtaisesti suhteellisen paljon. Silti lähes kaikki kertoivat viettäneensä aikaa naapureidensa kanssa vähintään jonkin verran enemmän kuin ennen hanketta (kuva 41).

Naapureiden kanssa vietetyn ajan lisäksi mittasimme sosiaalista kestävyyttä koetun yhteisöllisyyden lisääntymisellä (kuva 42) ja uusiin naapureihin tutustumisen määrällä (kuva 43). Mielenkiintoista on, että yhtä vastaajaa lukuun ottamatta Vantaan kummikohteen kaikki asukasarviointikyselyyn vastanneista asukkaista kokivat yhteisöllisyyden lisääntyneen taloyhtiössään paljon tai vähintään kohtalaisesti, vaikka he olisivatkin viettäneet aikaa naapureiden kanssa saman verran kuin aikaisemmin. Suurin osa molemmissa kummikohteissa asukaskyselyyn vastanneista kertoivat tutustuneensa vähintään yhteen tai kahteen uuteen naapuriin hankkeen aikana.

7.5 Opinnollistaminen ja työvalmennus

Helsingin kummikohteessa ajatuksena oli liittää yhteiskäyttöpyörien huolto ja viljelylaatikoiden hoito osatutkintokokonaisuuksiksi. Oppilaitosyhteistyö lähti käyntiin hankkeen aikana, mutta emme onnistuneet saamaan opinnollistamisen konseptia toteutumaan loppuun asti. Oppilaitosyhteistyö hankaloitui vallitsevan koronavirustilanteen takia, ja lisäksi hankeaika oli lyhyt tällaisen lisäkonseptin luomiseen. Asukkaille jaettiin viljelypäiväkirjat ja ideana oli järjestää viljelyosaamisesta näyttö osatutkintokriteerien mukaisesti. Pyörähuollon osalta taas asukkaat raportoivat tehdyt huoltotoimenpiteet, ja huoltoperehdytys järjestettiin vastaamaan osaa kriteereistä. Osatutkintokokonaisuus olisi ollut arvokas lisä hankkeen toimintaan ja olisi antanut koulutuksellista hyötyä asukkaille. Lisäksi osatutkintokokonaisuuden opiskelu käytännönläheisesti osana hankkeen toimintaa olisi voinut ohjata kohti opintoja, jos jotkut asukkaista olisivat halunneet syventää pyöränhuolto- tai viljelyosaamistaan hakeutumalla opiskelemaan kokonaista tutkintoa oppilaitokseen.

Pyörien huollossa viisi halukasta asukasta vastasi vuorollaan kuukauden ajan pyörien käyttökunnosta sekä tarvittavista huoltotoimenpiteistä. Hankkeen toteuttajat vastasivat tarvittavien työkalujen hankinnasta ja huoltoon perehdyttämisestä kullekin huoltovastaavalle. Tarkastus- ja huoltokertoja oli toukokuusta lähtien viikoittain syyskuun loppuun asti yhteensä 22 kertaa sisältäen huoltoon perehdyttämisen. Suoja-Pirtti maksoi asukkaille tehdystä pyörien huoltotyöstä työosuusrahaa ja raportoi hankkeen toteuttajille tehdyt huoltotoimenpiteet. Yleisimmät huoltotoimenpiteet olivat ketjujen ja ruuvien kiristäminen sekä renkaiden sopivasta ilmanpaineesta huolehtiminen. Huoltotoimet hyödyttivät sekä huoltovastaavan osaamisen kartuttamista että koko asumisyhteisöä pyörien pysymistä toimintakunnossa.

Kuusi viljelijää vastasi kukin yhdestä viljelylaatikon hoidosta. Viljelypalstan hoidosta vastasivat kaikki viljelijät yhteisesti. Hoito ajoittui toukokuun laatikoiden rakentamisesta ja syyskuun syystalkoisiin asti. Asukkaille maksettiin työosuusrahaa viikoittain viljelmän hoidosta. Hoito hyödytti koko asumisyhteisöä, sillä asumisyksikössä tehtiin päätös siitä, että kaikki asukkaat saivat hyödyntää satoa. Asumisyksikön henkilökunnalta kysyttiin työosuusrahan yhdistämisestä hankkeen toimintaan. Kaikki arviointikyselyyn vastanneet kolme työntekijää olivat työskennelleet asumisyksikössä enemmän kuin vuoden ja olivat kirjanneet työosuusrahaan oikeuttavia töitä. Henkilökunnalta kysyttiin arviointia siksi, että he ovat asumisyksikön arjessa tiiviisti mukana ja näkökulma toimintaan on erilainen kuin hankkeen toteuttajilla. Työosuusrahan maksaminen osana hankkeen toimintaa henkilökunnan arvioinneissa jakoi mielipiteitä. Kaksi kolmesta piti ideaa hyvänä, kun taas yksi kolmesta huonona ideana. Samoin työosuusrahan suuruus jakoi mielipiteitä: kaksi kolmesta piti suuruutta sopivana ja yksi liian korkeana. Alun perin ideana oli, että viljelmien hoito tulisi yhdistettäisiin kiinteistöhuoltoon ja asuinyhteisön viheralueiden hoitoon työosuusrahaan oikeuttavana työnä. Yhden henkilökunnan jäsenen vastauksista on havaittavissa, että työosuusrahan suuruus suhteessa tehtyyn työhön viljelysten osalta oli liian suuri ja että viljelysten osalta ei olisi pitänyt työosuusrahaa maksaa ollenkaan:

”Viljelmälaatikoista ei olisi pitänyt mielestäni maksaa, koska asiakkaat hyötyivät laatikoiden viljelmistä koko kesän ja heille olisi hyvä näyttää, ettei kaikesta aina tarvitse maksaa. Kaikki asukkaat hoitivat laatikkoaan eri tavoin, jotkut useammin ja jotkut harvemmin. Ne jotka hoitivat harvemmin, saivat silti viikoittain työosuusrahan. Näin ei saisi olla.”

Alkuperäisen idean toteuttaminen kiinteistöhuollon, viheralueiden ja viljelylaatikoiden hoidon yhdistämisestä tasapainottaisi työosuusrahan määrää verrattuna tehtyyn työhön. Jos viljelylaatikot halutaan pitää työosuusrahaan kuulumattomana talkootyönä, olisi varteenotettavana vaihtoehtona yhteiset laatikot, joita hoidettaisiin talkoohengellä asumisyhteisössä. Henkilökunnan näkemysten ja saatujen kokemusten perusteella asumisyksikössä todennäköisesti hiotaan järjestelmää vielä toimivammaksi tulevaisuutta varten.

7.6 Viestinnän arviointi

Koimme tärkeäksi selvittää, kuinka hyvin olimme onnistuneet hankkeen viestinnässä ja toiminnasta tiedottamisessa. Asiaa kysyttiin Vantaan kummikohteessa ympäristötiimin jäseniltä palaute- ja arviointitilaisuudessa sekä asukkailta tapahtumien yhteydessä. Helsingin kummikohteessa tukena toimi henkilökunnan arviot asukasviestinnästä ja asukkaiden palaute hankkeen aikana. Asukasviestinnän lisäksi arvioimme sosiaalisen median tilien onnistumista julkaisujen määrää ja seuraajamääriä tarkastelemalla.

Helsingin kummikohteessa viestintä asukkaiden suuntaan tapahtui postikorttien ja asukastiedotteiden lisäksi tapahtumien yhteydessä ja henkilökunnan välityksellä. Koimme toimivaksi tavaksi ilmoittaa henkilökunnalle muutama päivä ennen tapahtumaa, että olemme tulossa kummikohteeseen taas toimimaan muutaman päivän kuluttua – tällöin työntekijät pystyivät muistuttamaan tulevasta toiminnasta asukkaita muun vuorovaikutuksen ohessa. Kaikki arviointikyselyyn vastanneet tuetun asumisyksikön työntekijät kokivat saaneensa tietoa hankkeen toiminnasta riittävästi – eivät liikaa, eivätkä liian vähän. Kaksi kolmesta koki asukkaiden saaneen tietoa hankkeen toiminnasta sopivasti ja yksi työntekijä oli koki asukkaille suunnatun tiedottamisen olleen liiallista. Viestintä ja tiedottaminen oli tuetussa asumisyksikössä helpompaa, sillä kohderyhmä oli hyvin rajattu ja asukkaita tapasi lähes aina vähintäänkin ohimennen vierailuilla asumisyksikössä. Tällöin pystyimme myös tiedottamaan suoraan asukkaille ja muistuttamaan tulevasta toiminnasta kasvokkain.

Vantaan kummikohteessa viestintätapoina postikortit, asukastiedotteet ja rappulaput tavoittivat asukkaita tapahtumien osallistujamäärien perusteella suhteellisen hyvin. Kahdessa rapussa kahdeksasta oli käytössä myös sähköiset tiedotetaulut, joihin saimme tiedotteitamme näkyville. Viestinnässä suurempaan vuokrataloyhtiöön tulisi kuitenkin vielä pohtia laajemmin monikanavaisuutta – erityisesti digitaalisia tapoja. Esimerkiksi kummitoiminnan postituslista tai taloyhtiön sosiaalisen median ryhmä voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Ympäristötiimin palaute- ja arviointitapaamisessa eniten keskustelua herätti viestintä ja sen parantaminen – ympäristötiimiläiset olivat panneet merkille tavatessaan pihalla asukkaita ennen Elojuhlia, että kaikki eivät olleet olleet lainkaan tietoisia juhlien järjestämisestä. Toisaalta myös tapahtuman aikaan suurikokoinen jätelava oli jäänyt huomaamatta, vaikka se olikin viikonlopun ajan hyvin keskeisellä paikalla taloyhtiön pihalla.

Kokonaisuudessaan viestinnässä perinteiset tavat – tiedotteet ja rappulaput näyttivät tavoittavan asukkaita riittävästi. Toiminnassa keskeisessä osassa oli tuetussa asumisyksikössä henkilökunnan ja vuokrataloyhtiössä ympäristötiimiläisten kanssa keskustelu tulevista suunnitelmista. Lisäksi tapahtumissa asukkaiden kanssa keskustelu tulevista suunnitelmista vahvisti sitä, että asukastiedotteiden saapumista seurataan. Pystyimme tapahtumien yhteydessä kertomaan, että tiedote on tulossa pian – esimerkiksi lähiviikkojen aikana. Myös se, että suurin osa toiminnasta tapahtui asuinyhteisöjen välittömässä läheisyydessä, helpotti viestinnän haasteita – myös spontaani osallistuminen oli suurimpaan osaan toiminnasta mahdollista, mikäli asukas ei ollut jostakin syystä huomioinut tiedotteita.

Sosiaalinen median tileillä pyrimme hankkeen aikana kertomaan toiminnasta sekä kiinnostuneille yksityishenkilöille että asiantuntijatahoille. Julkaisuja kertyi Twitteriin 41 ja seuraajia 74 henkeä. Instagramissa julkaisuja teimme 39 ja seuraajia hankkeen lopussa oli 111. Sosiaaliseen mediaan olisimme voineet panostaa enemmänkin hankkeen aikana – julkaisuja olisi voinut tehdä enemmän ja tiheämmin sekä tiedottaa myös tulevista tapahtumista. Myös osallistuminen asiantuntijatahojen keskusteluihin Twitterissä olisi tuonut tilille enemmän tunnettavuutta. Priorisoimme hankkeen aikana asukkaiden kanssa toimimisen hankeajan ollessa lyhyt ja resurssit rajalliset – sosiaalisen median käsitimme hyvänä lisänä dokumentaatioon ja toiminnasta tiedottamiseen. Lisäpanos viestintään tätä kautta olisi voinut kuitenkin lisätä kiinnostusta toimintaa kohtaan ja auttaa löytämään monistettavuuden mahdollisia soveltamisväyliä.

7.7 Hankkeen arviointi kokonaisuutena

Hanke toteutui hankesuunnitelman mukaan, vaikka toimintaa jouduttiin soveltamaan poikkeusolosuhteisiin sopivaksi. Kaikki teemakokonaisuudet tulivat täytettyä tapahtumien ja tempausten avulla. Painotus tapahtumien määrässä ja luonteessa vaihteli kummikohteittain ja teemakokonaisuuksittain asukkaiden toiveiden ja ylläpitoa vaativien toimintojen mukaan. Toiminta suhteessa vuodenaikaan onnistui hyvin – talvella tutustuimme asukkaiden kanssa. Keväällä pystyimme suunnittelemaan ulkona toteutettavaa toimintaa ja toteuttamaan toimintaa etänä. Sään lämmetessä pystyimme siirtämään toiminnan lähes kokonaan ulkotiloihin. Hankkeen toteuttajina olemme hyvin tyytyväisiä saamiimme tuloksiin (kuvat 44 – 47).

Toiminta kummikohteissa on sisältänyt sekä kirkkaita oivalluksia että tiukkoja haasteita. Kummikohteiden asumistyyppien ollessa keskenään erilaisia myös toiminnan oivallukset ja haasteet ovat liittyneet eri asioihin. Seuraavissa kappaleissa käsitellään haasteita, oivalluksia ja toiminnan kehitysideoita kummikohteittain.

8.1 Luottamuksen rakentuminen

Luottamuksen rakentuminen hankkeen toimintaa ja sen toteuttajia kohtaan on ollut sekä oivallus että haaste molemmissa kohteissa. Helsingin kummikohteessa tuetussa asumisyksikössä asukkaat saavat monenlaista tukea ja ohjausta elämänhallintaan. Hankkeen aikana on ollut tarpeen pohtia, mikä on hankkeen toiminta-aluetta ja mihin se tarkkaan ottaen rajautuu. On jouduttu välillä luottamuksen rakentuessa pohtimaan, kuinka ympäristökeskeistä ja toisaalta sosiaaliskeskeistä toiminta ja ohjaus on. Tällä tarkoitamme sitä, että luottamus on myös saanut ihmiset kertomaan henkilökohtaisista elämän haasteistaan. Tämä on herättänyt kysymyksen siitä, että missä menee raja sosiaalityössä ja sosiaalisessa kestävyydessä sekä mikä on hankkeen toteuttajan rooli tässä. Haasteet ovat myös liittyneet tasapainoiluun tuttavallisuuden ja ammatillisuuden välillä – miten toimia helposti lähestyttävästi kuitenkin samalla niin, että hankkeen toiminta on vakavasti otettavaa ja vaikuttavaa.

Huomasimme, että ymmärrettävästi luottamuksen rakentuminen tapahtuu askelittain. Helsingin kummikohteessa kestävän ruoan kursseilla auttoi se, että kyseessä oli laajempi kurssikokonaisuus, jossa hankkeen edustajilla ja asukkailla oli aikaa tutustua yhteisen tekemisen äärellä. Asukkaat myös tottuivat konseptiin, jossa ensin kävimme asiasisältöä ja kurssin teemaan liittyviä asioita keskustellen läpi ennen käytännön tekemistä. Henkilökunnan edustaja osallistui myös kurssille joka kerta, mikä auttoi yhteisen ilmapiirin luomisessa ja loi luottamuksen myös asukkaiden ja hankkeen edustajien välille.

Oli myös totuttava siihen, että on parasta toimia asukkaiden ehdoilla – kurssin sisältö saattoi keskeytyä kokonaisuudessaan yhteisen savuketauon ajaksi tai välillä saattoi olla asioita hoidettavana kotona, jolloin asukkaan osalta kurssi keskeytyi hetkellisesti. Luottamuksen rakentumisen kautta sitoutuminen hankkeen tavoitteisiin sekä henkilökunnan että asukkaiden osalta oli nähtävissä askel askeleelta hankeen toiminnan aikana. Epäilyksien ja epäluulojen kaikkoaminen oli havaittavissa, kun asukkaiden ja henkilökunnan näkemykset otettiin toiminnassa huomioon. Myös hankkeen toiminnan edistyminen suunnitelmien mukaan osaltaan vakuutti luottamuksen rakentamisessa.

Vantaan kummikohteessa luottamuksen rakentaminen oli huomattavasti helpompaa. Kestävän ruoan kurssilla ja suunnittelutilaisuudessa oli havaittavissa, että luottamus on lähtökohtaisesti heti läsnä ja vastaanotto oli positiivista. Toiminnan järjestäminen on ollut myös vaivatonta – asukkaat toimivat hyvin itseohjautuvasti tapahtumissa ohjeistuksen pohjalta. Hankkeen toiminnan edetessä oli havaittavissa, että luottamuksen rakentumisen kautta myös asukkaat olivat valmiita ottamaan vastuuta enemmän tapahtumien toteutuksessa. Esimerkiksi viljelytempauksessa asukkailla oli oma vastuualueensa toteutuksessa. Elojuhlissa kesän lopulla yhteistyö oli jo saumatonta ja kyseessä oli selkeästi yhdessä toteutettu tapahtuma – ei siis vain toimintaa, jota hanke tarjosi asukkaille.

8.2 Henkilökunnan ja asukkaiden sitoutuminen hankkeen toimintaan

Kun hankkeen toiminta alkoi tulla tutuksi Helsingin kummikohteen asukkaille ja henkilökunnalle, niin oli havaittavissa myös se, että henkilökunta ja asukkaat sitoutuvat helpommin pitkäjänteisempään kestävän asumisen toimintaan. Tässä oli tärkeää löytää väylä, miten asukkaat ja henkilökunta myös itse hyötyvät hankkeen toiminnasta. Olennaista oli rakentaa silta hankekumppanien, asukkaiden ja asumisyksikön operoijan välille niin, että kaikkien intressit kohtaavat. Löysimmekin yhteisessä tapaamisessa tavan, jolla kaikki osapuolet hyötyisivät hankkeen toiminnasta. Tavatessamme Y-Säätiön, Suoja-Pirtin ja HSY:n työntekijöiden kesken ideoimme toimintamallin, jossa asukkaat saisivat hankkeen toiminnasta myös koulutuksellista ja taloudellista hyötyä.

Henkilökunnalla on ollut käytössä kuntouttavan työtoiminnan kautta asukkaille maksettava työosuusraha yhteisistä asumisyksikölle tehdyistä töistä. Tämä on toiminut niin, että esimerkiksi kiinteistöä ympäröivän pihan viherhoito ja puhtaanapitotyöt ovat kuuluneet työosuusrahan piiriin, jonka asumisyksikön operoija maksaa asukkaalle. Tämä on ollut asukkaalle verotonta tuloa, jonka vastaanottaminen ei ole vaikuttanut asukkaan sosiaalietuuksiin eikä nostanut asumisen palvelumaksua.

Pohdimme tapoja yhdistää mielekkäällä tavalla jo olemassa olevat työosuusrahan piirissä olevat toiminnot sekä hankkeen toiminnan. Päädyimme tapaamisessa siihen, että suunnitellut viljelylaatikot ja kiinteistön viherhoito yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Lisäksi yhteiskäyttöpyörien ja kiinteistön huoltotyöt olisivat toinen kokonaisuus. Mietimme myös, että puhtaanapitotöihin voisi yhdistää yhteisen kierrätyspisteen rakentamisen asumisyksikön yleisiin tiloihin.

Päädyimme myöhemmin siihen, että viljelylaatikkojen hoidosta ja yhteiskäyttöpyörien huollosta maksetaan erikseen, jotta hankkeen toiminnan ja siitä maksettavan korvauksen alaiset työt pysyvät erillään jo olemassa olevista, jolloin myös oli helpompi rajata, mitkä kustannukset kuuluvat hankkeelle. Ratkaisu työosuusrahan maksamisessa oli se, että Suoja-Pirtti tarjosi pyöränhuoltoon ja viljelylaatikkojen hoitoon liittyvän palvelun sekä työn suunnittelun, koordinoinnin ja työvalmennuksen. Suoja-Pirtti laskutti hanketta tarjoamastaan palvelusta. Sovimme, että hanke auttaa mahdollistamaan toiminnan ja perehdyttää asukkaat pyörien huoltoon ja viljelysten hoitoon.

Koulutuksellista hyötyä asukkaille pyrimme hankkeen aikana tarjoamaan hankkeen toiminnan opinnollistamisen kautta. Tähän löytyi Y-Säätiöltä työllistymiskoordinaattori mukaan auttamaan ammattioppilaitosten suuntautuvassa yhteistyössä. Ideana oli se, että toiminta sidotaan puutarha-alan osatutkintokokonaisuudeksi viljely- ja viherhoidon osalta. Yhteiskäyttöpyörien osalta otettiin yhteys Tavastian ammattiopistoon heidän pyöränhuoltomekaanikon koulutusohjelmaansa liittyen.

Henkilökunta taas hyötyi asiasta niin, että yksi henkilökunnan jäsen saisi näytön koulutusohjelmaansa työvalmentajana koordinoimalla kuntouttavaa työtoimintaa. Hän vastasi yhteiskäyttöpyörien ja viljelylaatikoiden työn koordinoinnista ja suunnittelusta sekä asukkaiden työvalmennuksesta.

Työsosuusrahan sitomisesta hankkeen toimintaan saimme kokemuksia, joista kerroimme arviointiosiossa. Opinnollistamisen oppilaitosyhteistyö ei toteutunut hankkeen aikana suunnitelmien mukaan hankkeen rajallisen ajan takia. Olimme kuitenkin yksimielisesti sitä mieltä, että tarjottu taloudellinen ja koulutuksellinen hyöty tarjoaisi potentiaalisen jatkokanavan hankkeen toiminnalle ja siinä riittäisi vielä kehitettävää arvioinnissa mainittujen kokemusten perusteella.

8.3 Yhteistyö hankekumppaneiden välillä

Hankekumppanuus sujui erittäin hyvin, työnjako ollut mutkatonta ja ideointi ollut versovaa. Y-Säätiön ja HSY:n muidenkin kuin hankkeen työntekijöiden osaamista ja asiantuntemusta on ollut myös tarpeellista hyödyntää hankkeen toiminnassa. HSY:n jätehuollon puolelta saimme esimerkiksi biojäteastioita jaettavaksi kummikohteisiin. Olemassa olevaa tiedotusmateriaalia on hyödynnetty runsaasti hankkeessa. Y-Säätiön puolelta hankkeen toimintaan lähti mukaan työllistymiskoordinaattori ja viherasiantuntija, joiden asiantuntijuus oli olennaista viljelylaatikoiden perustamista suunniteltaessa ja konseptin muotoutuessa. Molempien hankekumppanien viestinnän edustajat olivat myös kiinnostuneita hankkeesta ja sen etenemisestä. Viestinnän panostus hankkeen toiminnasta tiedottamiseen oli etu hankkeen näkyvyyden kannalta hankekumppaneiden omissa tiedotuskanavissa.

8.4 Työajan joustavuus

Kummitoiminnassa Vantaan kummikohteessa huomasimme nopeasti, että on joustettava toimistotyöajasta, mikäli halusimme toimia yhteistyössä asukkaiden kanssa ja olla tapahtumissa toteuttajan roolissa mukana. Tapahtumien ollessa suunnattu asukkaille oli otettava huomioon, että parhaiten aikaa arjen toiminnalle oli arki-iltaisin tai viikonloppuisin. Tämä oli kuitenkin pieni satsaus siihen verrattuna, että useat asukkaat olivat valmiita käyttämään vapaa-aikaansa toiminnan suunnitteluun ja ideointiin sekä tapahtumien toteuttamiseen.

Tuetussa asumisyksikössä Helsingin kummikohteessa pystyimme toimimaan myös arkena toimistotyöajan liukuman puitteissa niin, että tavoitimme kaikki toiminnasta kiinnostuneet asukkaat. Eniten joustoa vaati kolmen päivän Vartiosaariretki, jossa oli suhtauduttava työaikaan hyvinkin joustavasti. Tämä on hyvä huomioida kummitoimintaa sovellettaessa muissa asukaskohteissa – aikaa on hyvä varata myös arkipäivien toimistotyöajan ulkopuolelta toiminnan toteuttamiseen.

8.5 Sidosryhmä- ja asukasyhteistyö

Erilaiset näkemykset ja niiden huomioiminen oli sekä oivallus että haaste hankkeen toiminnan aikana. Hanketta esiteltäessä ja yhteistyötä pohdittaessa sidosryhmien näkemyksiä, ideoita ja huomiotavia asioita tuli niin runsaasti, että on ollut mahdotonta toteuttaa ne kaikki sellaisenaan. Haasteena on löytää kriittisen polun olennaiset seikat hankkeen toteutumiseksi ja samalla säilyttää kohtelias viestintä sidosryhmiin ja asukkaisiin.

Hankkeen lähtökohtana oli alusta asti asukaslähtöisyys ja toimintaa pyrittiin muokkaamaan asukkaiden ideoiden mukaan heille sopivaksi kuitenkin sitoen ne hankkeen kolmeen teemakokonaisuuteen. Tasapainoilua on ollut suunnitellun toiminnan muokkaamisessa – esimerkiksi viljelytoiminta Vantaan kummikohteessa vaati konseptin sopeuttamista asukkaiden toiveisiin. Päädyimme etäkokousten perusteella parvekeviljelyn edistämiseen yleisen yhteisöasukasviljelmän perustamisen sijasta asukkaiden toiveiden mukaisesti. Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä pohtiessa oli haastavaa löytää keinot, miten innostaa toimintaan ja saada asukkaat sitoutumaan. Oivallukset liittyivät hyvän keskitien löytämiseen innostamisen ja tuputtamisen välillä – joskus raja on häilyvä. Hankkeen toiminnan aikana vakuutuimme siltä, että luottamus, innostus ja sitoutuminen luovat yhden vuorovaikutuksellisen kokonaisuuden.

8.6 Demokratia ja tasapuolisuus asukkaiden keskuudessa

Näkökulmaa tasapuolisuuden ja demokraattisuuden suhteen oli tarpeellista pohtia useaan kertaan hankkeen toiminnan aikana. Tiedottamisessa pyrittiin siihen, että kaikki halukkaat kykenisivät halutessaan osallistumaan hankkeen toimintaan. Tiedottamisen kielet ovat olleet Vantaan kummikohteessa suomi ja englanti ja Helsingin kummikohteessa suomi. Tiesimme että Vantaan kummikohteessa osa asukkaista ei puhu sujuvasti englantia eikä suomea, mutta toisaalta raja jouduttiin vetämään johonkin – tiedotteita ei ole kieliosaamisen puitteissa pystytty laatimaan useammalla kielellä. Toisaalta, kääntäjäpalveluiden käyttö olisi materiaalin määrän ja rajallisen hankeajan takia ollut myös haasteellista.

Vaikka hankkeen toimintaan osallistui rajallinen määrä asukkaita, tavoittelimme sitä, että kaikille asukkaille suodaan yhtäläiset mahdollisuudet osallistua. Oli ilahduttavaa nähdä, kuinka erilaiset tapahtumat eri teemakokonaisuuksiin liittyen kiinnostivat eri asukkaita. Kaikki halukkaat pääsivät hankkeen aikana osallistumaan kuhunkin tapahtumaan – osallistujakiintiöt eivät ylittyneet.

Ensimmäisen kerran tasapuolisuuden näkökulma nousi esiin järjestäessämme kierrätyskilpailuja Helsingin kummikohteessa. Mietimme, herääkö pienessä asuinyhteisössä kateutta, jos naapuri voittaa ja itse ei. Päätimme ratkaista tasapuolisuuden niin, että tarjosimme kaikille kierrätyspisteensä tuunanneille lahjakortit panoksestaan kierrätykseen. Totesimme, että lahjakorttien hinnat ovat kohtuullisen pieni hinta siitä hyödystä, että asukas alkaisi kilpailun innoittamana kierrättämään jätteensä.

Tasapuolisuutta pohdittiin myös yhteiskäyttöpyörien huoltovastaavien valinnassa Helsingin kummikohteessa. Painotimme, että kuka vain voi ilmoittautua vastaavaksi eikä aikaisempaa kokemusta tarvita. On silti muistettava, että kaikki kaksikymmentä asukasta eivät olisi voineet ehtiä hankkeen aikana huoltovastaaviksi, vaikka olisivatkin halunneet. Meillä kävi onni, että löysimme juuri sopivan määrän kiinnostuneita emmekä joutuneet ratkaisemaan arpomalla tai muulla tavoin, kuka pääsisi huoltovastaavaksi ja kuka ei.

Pohdimme myös asukasviljelmien vastuuviljelijöiden valintaa tasapuolisuuden näkökulmasta. Kaikille annettiin taas yhtäläiset mahdollisuudet ilmoittaa kiinnostuksensa. Kaikkiin laatikoihin löytyi kiinnostunut viljelijä. Tässä heräsi kuitenkin huoli siitä, että tulisiko kateutta jälkikäteen, kun viljelmät edistyvät. Kuitenkin pohtiessamme yhdessä konseptia vallitsi yksimielisyys siitä, että kaikille suotiin mahdollisuus osoittaa kiinnostuksensa aluksi ja sen tulisi riittää tasapuolisuuden toteutumiseksi. Vastuutehtäviä kuntouttavaan työtoimintaan yhteisen hyvän eteen on kuitenkin muitakin, ja kaikki halukkaat ovat saaneet osallistua johonkin osa-alueeseen, mikäli ovat halunneet. Lisäksi viljelmiä hoitavat asukkaat toimivat sillä tavoin solidaarisesti, että ilmoittivat, että kaikki asuinyhteisön asukkaat saivat kerätä satoa. Myös viljelmiin osallistumattomia asukkaita osallistui viljelyohjeistukseen, vaikka omaa viljelylaatikkoa ei vastuullaan ollutkaan.

Tasapuolisuus Vantaan kummikohteessa ja siihen liittyvät haasteet konkretisoituivat poikkeusolosuhteissa. Tarkoituksena oli asukastapahtumien kautta kannustaa osallistumaan hankkeen toimintaan, mutta pienemmät asukastapahtumat, kuten Vantaan jätevoimalavierailu ja Myyräncolo-vierailu, sekä suuremmat asukastapahtumat, kuten kevättalkoot ja Kilteripäivä, jouduttiin perumaan. Tämän seurauksena alkukeväästä perustettu ympäristötiimi oli se väylä, jonka kautta toimintaa ideoitiin ja sovellettiin asukkaiden kanssa vallitseviin olosuhteisiin sopivaksi.

Haaste oli se, että pieni osa asukkaista päätti hankkeen toiminnan kohtalosta, kun suurempia kokoontumisia ei voitu järjestää tai järjestää jatkotilaisuuksia suunnittelulle. Esimerkiksi ympäristötiimin etätapaamisessa oli osanottajia hyvin rajoitettu määrä, jolloin osanottavat asukkaat saivat päättää hankkeen toiminnan soveltamisesta poikkeusolosuhteisiin sopivaksi. Suurin osa asukkaista on jäänyt hankkeen toiminnan keskustelun ulkopuolelle, joka loi tasapuolisuuden toteutumisesta haasteellista. Asukkaille tarjotun liikkuvan pyörähuollon tapahtumassa ja viljelytempauksessa kuitenkin pääsimme taas keskustelemaan laajemmin asukkaiden kanssa, jolloin ideoita kesän ja syksyn toiminnalle tuli runsaasti myös ympäristötiimin ulkopuolelta.

8.7 Osallisuus ja yhteisöllisyys poikkeusolosuhteissa

Koronaviruksen luomat rajoitukset ja poikkeusolosuhteet vaikuttivat runsaasti suunniteltuun toimintaan maaliskuun puolesta välistä eteenpäin. Suunnitelmia jouduttiin muuttamaan ja tapahtumia siirtämään tai perumaan kokonaan. Pääsimme kuitenkin jatkamaan tapahtumien toteuttamista ottaen huomioon vastuullisesti toimimisen ja kokoontumisrajoitukset. Siirsimme kaikki tapaamiset ja toiminnan tapahtuvaksi joko etäyhteyksin tai ulkona. Kesän alussa myös kokoontumisrajoitukset löyhenivät, jolloin kykenimme toimimaan myös hieman suurempina ryhminä asukkaiden kanssa.

Helsingin kummikohteessa pystyimme toteuttamaan toimintaa lähes alkuperäisen suunnitelman mukaan – osallistujamäärät eivät ylittäneet kymmentä ihmistä ja turvavälit oli helppo pitää riittävinä ulkona toimiessa. Vantaan kummikohteessa toiminta taas oli pääosin suunniteltu suurempien tapahtumien varaan. Näitä suurempia tapahtumia jouduttiin perumaan kokonaan ja muokkaamaan enemmän vallitseviin olosuhteisiin sopiviksi. Täten pandemiatilanne vaikutti huomattavasti enemmän Vantaan kuin Helsingin kummikohteen toimintaan. Myös muutokset olivat Vantaalla hitaampia – suurempien tapahtumien siirtäminen, suunnittelu ja toteutus vaati enemmän aikaa kuin rajatumman kohderyhmän kanssa toimiminen.

Muokkasimme alkuperäistä suunnitelmaa Vantaan kummikohteessa runsaasti. Esimerkiksi ohjatuiksi pyöränhuoltotalkoiksi tarkoitettu tilaisuus toteutettiin niin, että asukkaat jättivät pyöränsä ammattilaisen huollettavaksi. Yhteinen lähiluontoretki toteutettiin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lähiluontosuunnistuksena. Tällainen toiminta on käsitettävä enemmänkin asukkaille suunnatuksi toiminnaksi, jossa yhteisöllisyys ja osallisuus eivät olleet niin suuressa roolissa kuin alun perin suunniteltiin.

Toisaalta yhteisöllisyyden aspekti voi toteutua hyvin myös asukkaille suunnatussa toiminnassa. Liikkuva pyörähuolto innosti osaa asukkaista huoltamaan omia pyöriään omatoimisesti huoltopisteemme vieressä omin työkaluin. Annoimme ohjeistusta ja neuvoimme tarvittaessa. Asukkaat jäivät myös keskenään keskustelemaan pihamaalle, ja kiinnostus huoltoa kohtaan oli suurta. Jo se, että alueella tapahtuu jotakin mukavaa voi edistää yhteisöllisyyttä, vaikka asukkaat eivät osallistuisi aktiivisesti toiminnan käytännön toteuttamiseen.

Tartuntariskin näkökulmasta oli myös olennaista, että Vantaan kummikohteen toteutuneista tapahtumista ei tullut liian suosittuja, jolloin riski tartunnoille olisi ollut suurempi. Osa asukkaista todennäköisesti jäi toiminnasta pois tartuntariskin minimoimiseksi. Kuitenkin vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen hankkeen toteuttajina olemme olleet tyytyväisiä toiminnan muuntautumiskykyyn ja siihen, että pääsimme hankkeen toiminnassa eteenpäin huomioimalla jatkuvasti turvallisuuden ja vastuullisuuden hankkeen toteutuksessa.

8.8 Hankkeen toiminta osaksi olemassa olevia toimintatapoja

Oivalluksina toiminnan sovittamiseen kummikohteissa oli se, että on hyvä hyödyntää jo olemassa olevia toimintatapoja kummikohteissa ja koettaa saada yhteistyön kautta hankkeen toiminta osaksi niitä. Helsingin kummikohteessa tämä on sisältänyt tapahtumien ja tempausten sitomista Suoja-Pirtin ja Y-Säätiön toimintamalleihin, joista aiemmissa kappaleissa kerroimmekin tarkemmin. Arvioinnin pohjalta kehitettävää riittää ja kaikkia ideoita ei ehditty hioa loppuun asti hankkeen aikana.

Vantaan kummikohteessa väylä, johon ympäristötoimintaa lähdimme sitomaan, oli asukastoimikunnan toiminta ja tapahtumat. Tarkoituksena oli tuoda ympäristönäkökulma osaksi vakiintuneita asukastoimikunnan tapahtumia kuten Kevättalkoita, Kilterinmäen kesäpäivää ja Elojuhlia. Kevään ja alkukesän asukastapahtumat eivät toteutuneet, mutta Elojuhlissa tästä toimintamallista saimme hyviä kokemuksia. Tämä voi kummitoiminnassa olla yksi potentiaalinen toimintatapa – ympäristötiimi voisi olla asukastoimikunnan kanssa osaksi päällekkäinen tai ne voivat toimia tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään. Ympäristötiimi voi vastata asukastapahtumissa ympäristövastuullisuuden toteutumisessa ja järjestää myös omaa toimintaa asukastoimikunnan tapahtumien lisäksi.

Sovellettaessa mallia on kuitenkin tärkeää tehdä jako siihen, mitkä asiat kuuluvat asukastoimikunnalle ja mitkä taas ympäristötiimille. Osittainen päällekkäisyys helposti hämärtää sitä rajaa, mitkä ovat selkeästi asukastoimikunnan asioita ja mitkä ympäristötiimin. Jos jatkossa tällainen tiimi muodostetaan kestävän asumisen kummitoiminnassa, olisi olennaista luoda ympäristötiimin tehtäväkuva ja ero siihen, miten toiminta eroaa asukastoimikunnan tehtävistä.

8.9 Asukkaiden tavoittaminen kattavasti

Molemmissa kummikohteissa on paljon aktiivisia asukkaita, joille oman asuinympäristön yhteiset asiat ovat tärkeitä, ja heillä on ollut paljon ideoita oman asuinympäristön ja asuinyhteisön asioiden kehittämiseksi. Kuitenkin suuri osa asukkaista jää aktiivisten ulkopuolelle. Koetimme erilaisia keinoja kummikohteissa tavoittaaksemme myös asukkaat, jotka eivät ole valmiiksi asumisyhteisön asioissa aktiivisia.

Helsingin kummikohteessa olennaista oli Korttelikaverien rakentamat suhteet asukkaiden kanssa. Hankkeen toiminnan tavoittavuus lisääntyi, sillä heidän toimintansa on ollut asumisyksikössä pitkäaikaista. He tunsivat asukkaiden elämäntilanteet tarkemmin, mitä lyhyessä hankeajassa oli mahdollista tutustua. Tämänkaltaista tavoittavuutta voi hyödyntää myös yleisesti kummitoiminnan mallia sovellettaessa – asumisyksikön omien hankkeiden edustajat tuntevat asukkaat ja tämä on luonteva kommunikaatioväylä asukkaiden suuntaan ja innostamista lisäämässä. Toinen toimiva väylä tavoittamiseen on asumisyksikön henkilökunta – he todennäköisesti myös tuntevat asukkaat hyvin, mutta haasteena on resurssien riittävyys toimintaan. Henkilökunnalla on virallisemmassa ohjauksessa paljon resursseja kiinni. Tapahtumiin osallistuminen ja viestintä virallisen ohjauksen lisäksi voi olla haaste.

Suuremmassa asukaskohteessa haaste korostui. Asukastoimikunta tuntee ja tavoittaa osan asukkaista hyvin, mutta silti paljon asukkaita jää heillekin tuntemattomiksi. Kynnys lähteä pienemmille kursseille, tapahtumiin ja tapaamisiin voi olla suuri, mutta pihalla tapahtuvat asukastapahtumat ovat matalamman kynnyksen osallistumista edistävää. Innostus voi syntyä spontaanien kohtaamisten kautta paremmin kuin etukäteen ilmoittautumisen ja sitoutumisen kautta – varsinkin jos toiminta ei ole etukäteen tuttua tai muuten luontevaa. Viettäessämme aikaa kummikohteissa on ollut selvästi huomattavissa, että kasvokkain kohtaamiset ja sitä kautta vuorovaikutuksellinen toiminta aktivoi huomattavasti tehokkaammin kuin pelkkä yksisuuntainen tiedottaminen. Ensimmäinen kattavasti ja laajasti asukkaita Vantaan kummikohteessa tavoittanut tapahtuma oli liikkuvan pyörähuollon tarjoaminen asukkaille. Tästä pihatapahtumat etenivät viljelytempaukseen ja huipentuivat yhteisiin Elojuhliin. Tavoitimme kesän tapahtumien ja tempausten asukkaita suhteellisen kattavasti. Kesä ja ulkotapahtumat taloyhtiössä olivat kokemustamme perusteella paras tapa saada asukkaat laajemmin liikkeelle – jos etukäteisilmoittautumista ei tarvittu, niin paikalle saapui aina myös spontaanisti asukkaita katsomaan, mitä pihalla tapahtuu.

8.10 Kummitoiminnan mallin soveltamisen oivallukset

Oivallukset hankkeen toiminnassa kiteytyvät kahteen kummitoiminnan kehään. Näissä kahdessa kehässä (kuvat 48 ja 49) olemme pyrkineet kuvamaan kummitoiminnan edellytyksiä toiminnan onnistumiselle ja hankkeen toteuttajan roolia toiminnassa.

Kummitoiminnan edellytysten kehässä toiminta lähtee liikkeelle asukaslähtöisyydestä – suunnitellaan yhdessä toimintaa ja muokataan tarvittaessa suunnitelmia vastaamaan asukkaiden toiveita. Toiminnan tulisi olla matalakynnyksistä: On helpompi kokeilla uusia arjen toimintatapoja yhteisen tekemisen kautta, jos toimintaan on vaivatonta osallistua.

Pelkkä matala kynnys osallistumiseen ei kuitenkaan riitä – jotakin hyötyä on toiminnasta oltava, jotta siihen on mielekästä lähteä mukaan. Hyöty voi liittyä suoriin konkreettisiin nopeisiin etuihin kuten esimerkiksi ruokakurssin maksuttomaan illalliseen, toimivaan pyörään tai asukasviljelmistä saatuun satoon. Hyöty voi olla myös taitoihin liittyvä – pyöränhuoltotaitojen edistäminen, viljelytaito tai muu vastaava. Kokeilimme myös työosuusrahan ja opinnollistamisen mahdollisuuksia toiminnassa. Yhdessä tekeminen taas lisää kiinnostusta ja koheesiota asuinyhteisössä. Toiminnan tulisi olla tasa- ja monipuolista, jotta voitaisiin huomioida eri asukkaiden kiinnostuksenkohteet, niin että mahdollisimman moni pääsisi halutessaan osallistumaan toimintaan mielekkäästi.

Jos nämä kaikki edelliset ovat täyttyneet, niin on helpompi sitoutua uusiin arjen valintoihin ja nähdä ylimääräistä vaivaa niiden omaksumiseksi. Tällä kaikella on pyritty saamaan aikaan oivallus, että arjen kestävät valinnat ovat elämään positiivisesti vaikuttavia asioita, joiden eteen kannattaa nähdä ylimääräistä vaivaa. Jos oivallukset ovat olleet kirkkaita asukkaiden keskuudessa, niin niillä olisi myös mahdollista saada positiivinen muutos koko asuinyhteisössä, jossa kestävät arjen valinnat olisivat yhä enemmän esillä. Jos kaikki sujuu toiminnassa ihanteellisesti, niin kehä lähtee pyörimään uudelleen asukaslähtöisyydestä oivalluksen saaneiden asukkaiden toimesta.

Päädyimme oivallukseen, että kummitoiminnassa keskiössä on kaikessa toiminnassa luottamus. Tämä pätee kummin ja asukkaiden välisen vuorovaikutussuhteen lisäksi kummin ja asumisyksikön henkilökunnan sekä ympäristötiimin kanssa käytyyn vuorovaikutukseen. Yhteistyö, sitoutuminen ja omaksuminen sujuvat kaikki helpommin, kun keskinäinen luottamus on rakentunut.

Kokeilujen keskeisenä tavoitteena on toiminnan jatkuvuus ja monistettavuus kokonaisuudessaan tai hyväksi todetuin osin. Olemme hankkeen toiminnan aikana kartoittaneet keinoja, joilla toiminta saataisiin sellaiseksi, että takaamme sen jatkuvuuden valituissa kummikohteissa myös hankkeen päättymisen jälkeen. Tässä olennaista on ollut hyödyntää olemassa olevia toimintamalleja kummikohteissa ja laajentamaan niitä koskemaan myös hankkeen toimintaa. Monistettavuuden osalta olemme etsineet mahdollisia tahoja, jotka voisivat toimia kummitoiminnan toteuttajina hankkeemme päättymisen jälkeen. Tässä luvussa käsittelemme sitä, kuinka jatkuvuus on pyritty takaamaan kokeilumme kummikohteissa sekä mitä edellytyksiä ja ideoita monistettavuudelle olisi muissa vastaavanlaisissa asuinyhteisöissä yleisesti. Kerromme lopuksi myös, millaisia toimenpiteitä olemme suunnitelleet loppuraportin ja kummitoiminnan opaskirjojen julkaisun jälkeen tuloksista tiedottamiseksi.

Jatkuvuus on pyritty takaamaan hyödyntämällä edellisessä luvussa käsittelemiämme tapoja saada toiminta osaksi valmiita toimintamalleja tuetussa asumisyksikössä. Positiiviset kokemukset asukkaiden kiertävästä yhteiskäyttöpyörien huoltovastuusta ja viljelylaatikoiden hoidosta sekä asukkaiden että henkilökunnan osalta takaavat sen, että toiminta jää jatkuvaksi kummikohteessa. Kokemukset myös henkilökunnan näkökulmasta olivat hyviä – työntekijät arvioinnin perusteella uskoivat toiminnan vakiintuvan asukasviljelmän ja yhteiskäyttöpyörien osalta jatkossakin. On todennäköistä, että toimintaa sovelletaan ja kehitetään asumisyksikköön sopivaksi, kun kestävän asumisen kummi ei ole enää hankkeen puolesta mukana, vaan toimintaa koordinoivat asumisyksikön operoijan työntekijät.

Jatkohankkeelle vaikuttaa olevan kysyntää arvioinnin ja havaintojen pohjalta. Henkilökunnan lisäksi yhteistyötahoista erityisesti Korttelikaverit toivoivat jatkoa hankkeellemme tiiviin ja onnistuneen yhteistyön ansiosta. Arviointi- ja jatkuvuustapaamisessamme totesimme asukasyhteistyön ja yhteisten tapahtumien sujuneen erittäin hyvin ja hankkeet täydensivät hyvin molempien hankkeiden tavoitteita ja toimintatapoja. Yhtenä ideana oli monistaa kummitoiminnan malli Helsingin kaupungin operoimaan asumisyksikköön Herttoniemessä, jossa Korttelikaverit toimivat yhdessä asukkaiden kanssa. Opinnollistamisen liittäminen kummitoimintaan olisi myös oma jatkohankkeen väylä tuetussa asumisyksikössä.

Monistettavuuden osalta olennaista on kiinteistön omistajien ja yksikön operoijan välinen yhteistyö. Hankkeen toiminnasta voitaisiin monistaa osia niin, että toiminnan koordinointi tapahtuu operoijan ja omistajan kanssa yhteistyössä. Mikäli koko hankkeen toiminta haluttaisiin mallina monistaa, tulisi taata riittävät resurssit koko toiminnan koordinointiin ja tarpeelliset kontaktit asumisyksikön henkilökuntaan, asukkaisiin ja muihin tahoihin, jotka järjestävät toimintaa yksikössä.

Kynnyskysymykseksi nousee riittävä resurssointi: vaikka hankkeen kokemukset olivat hyviä, asukkaat ja henkilökunta olivat tyytyväisiä ja kysyntää jatkolle oli havaittavissa, ei ole varmaa pystytäänkö takaamaan riittävät resurssit kummitoiminnan toteuttamiseksi asumisyksiköiden operoijan tai ulkopuolisen hanketoteuttajan puolesta. Jatkuvuus kuitenkin soveltuvin osin nähtiin henkilökunnan puolesta todennäköisenä – asukasviljelyn jatkaminen ja yhteiskäyttöpyörien käyttö ja huolto jäävät vakiintuneena uutena toimintana asumisyksikköön.

Jatkuvuus Vantaan kummikohteen vuokrataloyhtiössä pyrittiin takaamaan niin, että asukastoimikunta sai ympäristötiimiin osallistumisen kautta positiivisia kokemuksia ympäristönäkökulmien huomioimisesta toiminnassaan. Toisin kuin Helsingin kummikohteessa, Vantaan kummikohteessa tapahtumat olivat enemmänkin kertaluontoisia eikä jatkuvaa ylläpitoa vaativia toimintoja. Tämän takia ympäristötiimiläisten kokemukset hankkeen aikana ovat olennaisessa osassa toiminnan jatkuvuuden kannalta. Palaute- ja arviointitilaisuudessa mainintoja tuli erityisesti Myyräncolon tapahtumatuotannon välineistön hyödyntämisestä myös tulevaisuuden toiminnassa ilman kestävän asumisen kummia. Myös viljelytempaus todettiin monistamiskelpoiseksi osana asukastoimikunnan ja ympäristötiimin toimintaa tulevaisuudessakin. Vantaan kummikohteessa jatkuvuus on enemmänkin mallin eri osien hyödyntämistä ja soveltamista jatkuvassa toiminnassa kuin koko mallin haltuunotto vuokranantajan, ympäristötiimin tai asukastoimikunnan toimesta.

Asukastoimikunnalla on vuosittainen budjetti toimintaansa, ja olisi myös jatkuvuuden kannalta tärkeää, että ympäristötoimintaan on omat vuosittaiset varat, joita voidaan ohjata ympäristötiimin toivomiin tempauksiin ja tapahtumiin. Tämä voisi toteutua myös niin, että osa asukastoimikunnan vuosittaisista varoista ohjataan ympäristötoimintaan asukastoimikunnan toivomalla ja järjestämällä sisällöllä. Jatkuvuuteen löytyi arviointi- ja palautetapaamisen pohjalta kiinnostusta niin, että asukastoimikunta ottaisi toteuttaakseen myös hankkeen aikana hyväksi todettuja ideoita omasta budjetistaan.

Kummitoiminnan mallista olisi mahdollista monistaa eräitä osia niin, että sitä voisi koordinoida ilman hankemuotoista toteuttamistapaa. Esimerkiksi liikkuva pyörähuolto voisi olla vuokranantajan tai ympäristötiimin varoista kustannettu joka keväinen tempaus. Myös alkuvuoden kestävän ruoan kurssit ulkopuolisen ostopalvelun toteutuksena olisi helppoa monistaa. Tällaisten osatoimintojen toteuttaminen voisi olla vuokranantajan, asukastoimikunnan ja ympäristötiimin yhteistoimintaa. Monistettavuuden kannalta olennaista olisi löytää kiinnostusta osien toteuttamiseen ja taata siihen riittävät resurssit.

Jotta hankkeen tuloksista ja kummitoiminnan mallista saataisiin hyötyä myös tulevaisuutta varten, olemme ideoineet kummitoiminnan mallin julkaisutilaisuuden joulukuulle 2020. Olennaista monistettavuuden kannalta on se, että kiinnostus toimintaan herää muuallakin kuin kokeilun kummikohteissa ja tämän hankkeen toteuttajatahoissa. Ideana on järjestää tapaaminen, jossa esitelemme kummitoiminnan mallin lyhyesti ja käytämme kokeilun aikana saatuja kokemuksia toimintaesimerkkeinä. Lisäksi kiinnostuneille jaamme tämän loppuraportin ja kummitoiminnan opaskirjat antamassa mahdollisuuden tutustua toimintaan syvemmin. Kutsumme tilaisuuteen vuokrataloyhtiöiden edustajia ja tuettujen asumisyksiköiden verkostokehittäjien parista työntekijöitä, jotka voisivat olla kiinnostuneita soveltamaan mallia myös muissa vastaavissa asumiskohteissa. Tässä hyödynnämme HSY:n ja Y-Säätiön valmista kontaktiverkostoa. Lähetämme joulukuussa myös mediatiedotteen saamistamme tuloksista ja kummitoiminnan mallin julkaisusta.

Kestävän asumisen kummikokeilun tavoitteena oli luoda kummitoiminnan malli ja testata sen toimivuutta tuetussa asumisyksikössä ja vuokrataloyhtiössä. Tavoitteessa onnistuimme asukasarvioiden ja hankkeen toteuttajien näkökulmasta kokonaisuudessaan hyvin. Hankkeen toiminnan onnistuimme toteuttamaan suunnitelmien mukaisesti ja vastaan tulleet haasteet kykenimme ylittämään kiitettävästi. Kokeilimme myös ostopalveluina toteutettavan toiminnan hyödyntämistä ja alihankinnat totesimme kaikki osuviksi tukemaan hankkeen teemakokonaisuuksien tavoitteita. Arvioinnin perusteella myös hankkeen kokonaisvaikuttavuudessa onnistuimme hyvin.

Toiminnan opinnollistamisen osalta olisi ennemminkin jatkohankkeen paikka – nyt oppilaitosyhteistyöhön saatiin hyvät puitteet, mutta toteutus jäi hankkeen aikana ideatasolle. Opintojen suorittaminen toiminnan kautta olisi myös kummitoiminnassa toimiva konsepti, mutta kokeiluumme sen toteuttaminen oli liian laaja osa-alue.

Jatkuvuuden olemme taanneet soveltuvin osin kokeilun asuinyhteisöissä valmiita toimintamalleja hyödyntäen ja laajentaen. Kummitoimintaa on mahdollista monistaa myös muihin vuokrataloyhtiöihin ja tuettuihin asumisyksiköihin kummitoiminnan opaskirjojen avulla. Tällöin toiminnan toteuttajan tulisi olla vuokrataloyhtiön edustaja seuraten kummitoiminnan mallia sopivasti soveltaen. Toteuttajalla tulisi olla käytettävissä kummitoimintaan kokonaisuudessaan vähintään yksi henkilöresurssi, joka toimii tiiviissä yhteistyössä asukkaiden ja sidosryhmien kanssa sekä riittävät taloudelliset resurssit tarvittaviin ostopalveluihin ja materiaalihankintoihin.

Y-Säätiön ja Helsingin seudun ympäristöpalveluiden näkökulmasta kokemuksia pidetään arvokkaina palveluiden asukaslähtöisessä kehittämisessä. Tuloksista on mahdollista hyödyntää osaa tai koko mallia tulevassa toiminnassa. Tuloksien ja kummitoiminnan mallin esittelyä jatketaan sisäisesti ja ulkoisesti loppuraportin ja mallin luomisen jälkeen.

Liite 1. Vaikuttavuusmatriisi

Liite 2. Hankkeen tapahtumat ja tempaukset

1.1 Vuoden 2019 tapahtumat ja tempaukset

Joulukuu

• 11.12. Asukastoimikunnan puheenjohtajan tapaaminen Vantaan kummikohteessa

• 13.12. Henkilökunnan tapaaminen Helsingin kummikohteessa

• 20.12. Asukassuunnittelutapaaminen Helsingin kummikohteessa

1.2 Vuoden 2020 tapahtumat ja tempaukset

Tammikuu

• 27.1. Ensimmäinen Kestävän ruoan kurssi Helsingin kummikohteessa

• 30.1. Kestävän ruoan kurssi Vantaan kummikohteessa

Helmikuu

• 12.2. Asukassuunnittelutapaaminen Vantaan kummikohteessa

• 13.2. Toinen kestävän ruoan kurssi Helsingin kummikohteessa

• 24.2. Kolmas kestävän ruoan kurssi Helsingin kummikohteessa

Maaliskuu

• 6.3. Biojäteastioiden ja -pussien jakelupisteen perustaminen Helsingin kummikohteessa

• 13.3. Toinen asukassuunnittelutapaaminen Helsingin kummikohteessa

• 30.3. Kodin kierrätyspiste kuntoon kilpailuiden käynnistäminen Helsingin ja Vantaan kummikohteissa.

Huhtikuu

• 3.4. Yhteiskäyttöpyörien saapuminen ja esittely Helsingin kummikohteessa

• 8.4. Yhteiskäyttöpyörien käyttöönotto ja pyöräretki asukkaiden kanssa Helsingin kummikohteessa

• 22.4 Etäsuunnittelutapaaminen Vantaan kummikohteen ympäristötiimiläisille

• 30.4. Yhteiskäyttöpyörien huoltoperehdytys toukokuun huoltovastaavalle Helsingin kummikohteessa

Toukokuu

• 12.5. Asukasviljelmien rakentaminen Helsingin kummikohteessa

• 14.5. Lähiluontosuunnistuksen käynnistäminen

• 23.5. Ensimmäinen liikkuva pyörähuolto Vantaan kummikohteessa

• 26.5. Asukasviljelmien istutus ja kylvö Helsingin kummikohteessa

• 29.5. Yhteiskäyttöpyörien huoltoperehdytys kesäkuun huoltovastaavalle Helsingin kummikohteessa

• 30.5. Toinen liikkuva pyörähuolto Vantaan kummikohteessa

Kesäkuu

• 3.6. Muovinkeräysastioiden esittely ja ohjeistus Helsingin kummikohteessa

• 4.6. Sisäviljelytempaus Vantaan kummikohteessa

• 4.6. Myyräncolon esittely ympäristötiimiläisille Vantaan kummikohteessa

• 8.6. Dodo ry:n kaupunkiviljelmävierailu Helsingin kummikohteen asukkaille

• 11.6. Rukkilakyltin rakentaminen Helsingin kummikohteessa

• 12.6. Havainnointimatka Maltsussa omatoimisen kaupunkikierroksen aloitus molemmille kummikohteen asukkaille

• 30.6. Asukasviljelmien 1. ohjeistus Helsingin kummikohteessa

Heinäkuu

• 1.7. Pyöränhuoltoperehdytys vol. 1 heinäkuun huoltovastaavalle Helsingin kummikohteessa

• 8.7. Pyöränhuoltoperehdytys vol. 2 heinäkuun huoltovastaavalle Helsingin kummikohteessa

• 9.7. Kaupunkisoutuveneretki Töölönlahdella Helsingin kummikohteen asukkaille

• 13.7. Asukasviljelmien 2. ohjeistus Helsingin kummikohteessa

• 28.7. Asukasviljelmien 3. ohjeistus Helsingin kummikohteessa

• 30.7. Pyöränhuoltoperehdytys elokuun huoltovastaavalle Helsingin kummikohteessa

Elokuu

• 22.8. Elojuhlat Vantaan kummikohteessa

• 25.8. Vartiosaariretken ohjelman ja aikataulujen suunnittelu yhdessä Helsingin kummikohteen asukkaiden kanssa

• 25.8. Viimeinen Kestävän ruoan kurssi Helsingin kummikohteessa

• 31.8. Vantaan jätevoimalavierailu etänä Vantaan kummikohteen asukkaille

Syyskuu

• 1.–3.9. Vartiosaariretki Helsingin kummikohteen asukkaille

• 11.9. Pyöränhuoltoperehdytys syyskuun huoltovastaavalle Helsingin kummikohteessa

• 14.9. Syystalkoot Helsingin kummikohteessa

• 30.9. Arviointi- ja palautepalaveri ympäristötiimille Vantaan kummikohteessa

Liite 3. Hankkeen yhteistyötahot

1.1 Alueelliset toimijat

Kilterin Ympäristötiimi

Muodostimme Kilterin Ympäristötiimin kahden ensimmäisen tapahtuman yhteydessä. Perustimme virtuaalikeskustelualustan Facebookiin, jossa jatkoimme suunnittelua yhdessä asukkaiden kanssa. Ympäristötiimin rooli hankkeen toteuttamisessa oli olennainen hankkeen onnistumisen kannalta. Ympäristötiimiläiset valitsivat hankkeen aikana toteutettavien tempauksien ajankohtia, vaikuttivat ideoillaan toteutustapaan sekä aktiivisesti osallistuivat omalla panoksellaan tiedottamiseen ja tapahtumien toteutukseen.

Malminkartanon alueverkosto

Malminkartanon alueverkostossa mukana on Helsingin kaupungin, Helsingin kaupunginteatterin, Kannelmäen seurakunnan, Malminkartanon kirjaston, Malminkartanon asukasyhdistyksen ja Kuntoutussäätiön sekä muiden kolmannen sektorin toimijoiden työntekijöitä. Olimme kokouksissa paikalla, jotta tiesimme mitä Malminkartanossa tapahtuu kesällä ylipäätään ja voisimme toteuttaa omia tempauksia osana suurempaa kokonaisuutta. Sovimme, että hankkeen edustajat voivat toimia yhteyshenkilöinä tuetun asumisyksikön suuntaan ja innostaa asukkaita mukaan tapahtumiin Malminkartanossa.

1.2 Kolmannen sektorin toimijat

Hyötykasviyhdistys

Ideoimme yhteistyötä asukasviljelylaatikkojen perustamiseen yhteyteen ohjeistuksen muodossa, mutta vierustilanne vaikeutti suunnitelmia. Hankimme kuitenkin istutettavien kasvien siemenet Hyötykasviyhdistykseltä.

Ilvesveikot

Pohdimme keväällä tapoja edistää hankkeen teemakokonaisuuksia niin, että suurempia kokoontumisia ei syntyisi. Ideoimme, että omatoimisesti suoritettavat tarinalliset kaupunkiosakierrokset Myyrmäessä ja Malminkartanossa voisivat nostattaa oman asuinalueen arvostusta havainnoinnin ja pysähtymisen kautta. Toteuttajaksi löysimme Helsingin aikuispartiolaisista koostuvan lippukunnan Ilvesveikkojen jäseniä.

Korttelikaverit

Suoja-Pirtillä on oma hanke käynnissä vuoden 2020 loppuun asti, missä on tarkoituksena edistää sosiaalisten suhteiden rakentamista kaverillisesti matalalla kynnyksellä virallisemman ohjauksen ohelle. Korttelikaverit olivat tiiviisti mukana hankkeen toteutuksessa – he auttoivat asukkaiden motivoinnissa tapahtumiin osallistumiseksi, toimivat suorana linkkinä hankkeen toteuttajien ja asukkaiden välillä ja työskentelivät yhteistyössä tapahtumien ja retkien järjestämiseksi. Ilman Korttelikaverien asumisyksikössä toimimiseen käyttämiä resursseja hankkeen toteuttaminen onnistuneesti olisi ollut huomattavasti hankalampaa – osallistujamäärät olisivat jääneet pienemmiksi, jotkin retket olisivat olleet mahdotonta toteuttaa sekä luottamusta hankkeen toteuttajien ja asukkaiden välille olisi ollut hankalampaa rakentaa.

Kuntoutussäätiö

Kävimme tutustumassa Kuntoutussäätiön toimintaan Malminkartanossa. Selvisi, että heillä on Duunihuone Kuntoutussäätiön tiloissa, jossa järjestetään erilaista toimintaa ruokajakelusta joogatunteihin. Kuntoutussäätiön tapaaminen oli myös oleellinen Malminkartanon alueverkoston löytämisessä ja tapaamisiin liittymisessä.

Suoja-Pirtti ry

Helsingin kummikohteen tuetun asumisyksikön operoijan kanssa toimimme tiiviissä yhteistyössä. Henkilökunnan rooli oli ratkaiseva tapahtumista asukkaille tiedottamisessa, ilmoittautumisten ja yhteiskäyttöpyörien lainausjärjestelmän hallinnoinnissa sekä linkkinä toimimiseen asukkaiden ja hankkeen toteuttajien välillä. Suunnitelmien mukaan toteutettiin myös se, että henkilökunta vastasi yhteiskäyttöpyörien ja viljelylaatikoiden huoltoon ja hoitoon liittyvän työn koordinoinnista ja raportoinnista.

Setlementtiasunnot

Kävimme ideoimassa hankkeen sisältöä yhdessä Setlementtiasuntojen työntekijän kanssa. Tapaaminen oli pitkälti kokemusten jakoa ja ideoiden esittelyä. Setlementtiasunnoilla on paljon yhteisöllistä toimintaa taloyhtiöissään, joten päätimme heti alkuvaiheessa tavata kartoittaaksemme mahdollisuuksia ja sovelluksia myös omaan hankkeeseemme.

Uudenmaan Martat

Uudenmaan Martat toteuttivat neljä kestävän ruoan kurssia Vantaalla ja Helsingissä vaihteleviin teemoihin keskittyen. Sama kurssiohjaaja oli toteuttamassa kaikki kurssikerrat, joten ohjaaja tuli asukkaille tutuksi ja pystyimme jatkamaan siitä, mihin viime kerralla jäimme. Tämä todettiin hyväksi ratkaisuksi siksi, että ei tarvittu aina tutustua uudelleen kurssin aluksi.

1.3 Kunnalliset yhteistyötahot

Helsingin kaupungin asunnot

Suunnitteluvaiheessa keskustelimme yhtymäkohdista heidän kestävän asumisen Ekoekspertti hankkeeseensa. Pohdimme Hekaa myös yhtenä kummitoiminnan jatkokanavana – tiedotamme heille hankkeen tuloksista ja esittelemme kummitoiminnan mallin.

Helsingin kaupunkiympäristön toimiala

Suunnittelimme kesälle Malminkartanon hedelmätarhaan liittyvää tapahtumaa ja kävimme keskustelemassa huomioon otettavista asioista hedelmätarhassa. Myös asukasviljelylaatikoista keskusteltiin osaksi kaupungin avotyötoimintaa, mutta päädyimme perustamaan laatikot kuitenkin asukkaiden toiveiden mukaisesti Y-Säätiön tontille.

Kierrätyskeskus

Saimme lahjoituksena Nihtisillan Kierrätyskeskuksesta asukkaille suunnatut postikortit. Lisäksi yhteistyötä ympäristötiimin valmennuksessa ja tapahtumien sisällössä on ideoitu keväällä. Yhteistyö aktivoitui jälleen alkusyksyn aikana, kun järjestimme Elojuhlat Vantaan kummikohteessa. Kierrätyskeskuksen kautta toteutettiin perheille suunnattu keppihevostyöpaja ja lajitteluneuvontaa.

Uusix-verstaat

Pyöräverstaalla Kyläsaaressa työntekijät kunnostivat Rukkilaan viisi yhteiskäyttöpyörää. Ideana oli myös tehdä samalla retki verstaille innostamaan asukkaita kuntouttavan työtoiminnan mahdollisuuksiin, mutta vierailu peruuntui kokoontumisrajoitusten takia.

Vantaan kaupunki

Pohdimme asumisasioiden päällikön kanssa mahdollista jatkokanavaa Vantaan kaupungin asuntojen osalta. Sovimme, että palaamme asiaan hankkeen loppupuolella. Yhteistyötä tapahtumissa on pohdittu Vastuullinen vantaalainen -projektipäällikön kanssa, mutta yhteistyö ei näytä toteutuvan kokoontumisrajoitusten ja peruttujen tapahtumien takia.

Vantaan ympäristökeskus

Laadimme Vantaan ympäristökeskuksen lähiluonto-oppaan kanssa yhteistyössä lähiluontosuunnistuksen Helsingin ja Vantaan välimaastoon. Ajatuksena oli alun perin tehdä ohjattu lähiluontoretki Vantaan kummikohteen asukkaille, mutta päädyimme laatimaan omatoimisen lähiluontoretken kokoontumisrajoituksien takia.

1.4 Hankekumppanit

Helsingin seudun ympäristöpalvelut

Yhteistyötä teimme eri yksiköiden edustajien kanssa. Erityisesti jätehuollon sekä viestinnän ja neuvonnan työntekijät ovat olleet tiiviisti hankkeen kanssa yhteistyössä.

Motiva

Motivan edustajat sparrasivat kiitettävästi hankkeen toteuttajia ja seurasivat kokeilujen edistymistä.

Ympäristöministeriö

Ympäristöministeriö avusti hankkeen rahoittamisessa ja edustajat seurasivat hankkeen toteutumista Kestävä kaupunki -ohjelman viestintäkanavissa.

Y-Säätiö ja M2-kodit

Yhteistyötä teimme Y-säätiön ja M2-kotien viestinnän kanssa. Tiedottamista esimerkiksi lähiluontosuunnistuksesta toteutui viestinnän kanssa myös muihin asukaskohteisiin.

1.5 Kaupalliset toimijat

BIltema

Yhteiskäyttöpyöriin liittyviä työkaluhankintoja tehtiin Biltemasta.

K-Rauta

Viljelytarvikkeita hankittiin K-raudasta.

Motonet

Yhteiskäyttöpyöriin, Rukkilan yhteisökylttiin ja viljelylaatikoihin liittyviä hankintoja tehtiin Motonetistä.

Nice bike liikkuva pyörähuolto

Liikkuva pyörähuolto järjestyi Kilteriin kahdella eri huoltokerralla toukokuun lopulla. Asukkaat saivat jättää pyöränsä huollettavaksi kahtena keväisenä lauantaina.

Ninjosanto

Ninjosanto toteutti opastetun luontoretken Vartiosaariretken yhteydessä.

Prisma

Asukasviljelmiä varten hankittiin hyötykasvien taimia ja muita viljelytarvikkeita Prismasta

Pukinmäen puutarha

Asukasviljelmiä varten hankittiin hyötykasvien taimia Pukinmäen puutarhasta.

Skipperi

Kaupunkisoutuveneretki Töölönlahdella toteutui suunnitelmien mukaan. Munkkiniemeen suunniteltu toinen kerta peruuntui sairastapauksen ja osallistujien puutteen takia.

Saiturinpörssi

Pyörien huoltotarvikkeita ja asukasviljelmien lisätarvikkeita hankittiin Saiturinpörssistä.

Tokmanni

Pienhankintoja tehtiin Tokmannilta muun muassa lähiluontosuunnistukseen ja pyörähuoltoon liittyen.

Liite 4. Kestävän asumisen kummitoiminnan oppaat

Kestävän asumisen kummitoiminnan opas vuokrataloyhtiöön (pdf, 4.9 MB)

Kestävän asumisen kummitoiminnan opas tuettuun asumisyksikköön (pdf, 4.5 MB)