Kestävän asumisen kummikokeilu

Seuraavissa kappaleissa käsittelemme kunkin hankkeen osa-alueen toteutumista ja arvioimme onnistumista kerätyn tiedon, havaintojen ja kokemusten perusteella. Tuloksien esittelyssä syvennymme kunkin tapahtuman sisältöön ja toteutukseen. Tuloksien arvioinnissa tukena toimivat Helsingin kummikohteessa asukkailta saadut arviointipalautteet (n=11) ja henkilökunnan arviointipalautteet (n=3). Vantaan kummikohteessa arviointia tukemassa ovat asukkaiden palautteet (n=8) ja ympäristötiimin arviointi- ja jatkuvuustapaamisen keskustelun sisältö.

Toiminnan arviointi yksiselitteisesti yhdellä tai muutamalla mittarilla oli hankkeen aikana haastavaa. Sosiaalisen kestävyyden ja sen mittaaminen on ymmärrettävästi haasteellista, koska kokemuksia voi olla vaikeaa vertailla lukuina. Olemme kuitenkin pyrkineet mittaamaan jokaista teemakokonaisuutta jollakin mittarilla. Vaikuttavuuden mittaaminen perustuu vaikuttavuusmatriisissamme (liite 1) asetettuihin mittareihin niin, että jokaisesta tempauksesta ja tapahtumista on olemassa mittari erikseen. Näiden kautta on helpompaa arvioida koko hankkeen vaikuttavuutta kokonaisuutena. Hyvä puoli tässä on se, että hankkeen edustajat ovat aktiivisesti osallistuneet jokaiseen tapahtumaan, vaikka kyseessä olisikin ollut ostopalvelu. Tällöin olemme pystyneet havainnoimaan ja keräämään välitöntä palautetta ja nähdä asukkaiden reaktioista osaltaan vaikuttavuutta.

Hankkeen alussa olisimme voineet laatia etukäteiskyselyn arjen tottumuksista teemakokonaisuuksittain. Asukkaille olisi voitu lähettää täytettävä lomake sähköisesti ennen hankkeen toiminnan aloittamista ja sen jälkeen. Tällöin olisimme saaneet vertailukohdan ja olisimme voineet arvioida tottumusten muutosta laajemman tiedon varassa. Haasteena on kyselylomakkeiden täyttämisen osalta aktiivisuus, mutta taloyhtiön ollessa asukasmäärältään suuri olisimme kuitenkin saaneet luultavasti jonkin verran etäkäteistietoa. Kyselyissä tottumusten lähtötilanne voi myös vääristyä – todennäköisesti jo aktiiviset asukkaat täyttävät lomakkeet aktiivisemmin kuin asukkaat, joita muuten on vaikeampi tavoittaa. Koska emme tehneet etukäteiskyselyä hankkeen alussa, päädyimme keräämään tietoa hankkeen toiminnan aikana ja sen jälkeen.

7.1 Kestävä ruoka

Seuraavissa kappaleissa käsittelemme kestävän ruoan teemakokonaisuuden toimintaa sekä toiminnan arviointia ja vaikuttavuutta.

7.1.1 Kestävän ruoan kurssit

Kestävän ruoan kurssien toteuttajaksi valitsimme Uudenmaan Martat. Vantaan kummikohteeseen oli tarkoituksenamme järjestää kahden kurssin kokonaisuus – toinen yksinasuville ja toinen lapsiperheiden vanhemmille. Ideana oli, että lapsiperheiden vanhemmat pääsisivät osallistumaan kurssille niin, että hanke olisi järjestänyt lapsille omaa ohjelmaa kurssin ajaksi. Ensimmäiselle kurssikerralle ilmoittautui kahdeksan asukasta, mutta lapsiperheille suunnatulle ainoastaan yksi osallistuja. Tämän takia yhdistimme kaksi kurssikertaa yhdeksi. Kurssikerta sai paikan päällä kiitosta ja paikalle tuli asukastoimikunnan jäsenten lisäksi myös muita asukkaita, jotka eivät tunteneet toisiaan entuudestaan.

Helsingin kummikohteessa oli tarkoitus järjestää neljän kerran ruokakurssikokonaisuus. Sisällön suunnittelusta vastasi Uudenmaan Martat niin, että kursseilla oli tarkoitus käsitellä monipuolisesti arjenhallintaan liittyviä asioita ennen yhteisen päivällisen valmistamista. Osallistujamäärät kurssikerroilla vaihtelivat kahdesta kuuteen asukkaan välillä – mukana olivat lisäksi hankkeen toteuttajan edustaja, henkilökuntaa ja kurssin vetäjä. Viimeinen kurssikerta Marttojen osalta jouduttiin perumaan ensin keväällä ja sitten syksyllä uudelleen sairastapauksen vuoksi, mutta kurssikerta järjestyi siitä huolimatta molemmilla kerroilla niin, että suunnittelimme asukkaiden kanssa ruoan keskenämme. Kurssin ohjaajina toimivat silloin hankkeen toteuttajat ja tukena olivat Korttelikaverien ja asumisyksikön työntekijät.

Kurssit saivat asukkaiden osalta kiitosta molemmissa kummikohteissa, ja asiasisältö herätti keskustelua jokaisella kerralla. Ruoan laittaminen yhdessä tutustutti hankkeen toteuttajia ja asukkaita keskenään, mikä loi hyvän pohjan yhdessä toimimiselle jatkossa. Helsingin kummikohteessa tutustuminen oli olennaista myös siksi, että sitoutumiseen liittyvät käytännöt asiat tulivat hyvin esille – esimerkiksi voiko hankkeen toteuttaja mennä luvallisesti asukkaan ovelle muistuttamaan kurssista. Myös herättely jätteiden lajitteluun tapahtui askel askeleelta. Ensimmäisellä kerralla pelasimme lajittelupeliä ja seuraavan kurssikerran yhteydessä jaoimme asukkaille biojäteastiat sekä puolen vuoden biojätepussit. Osa asukkaista kutsui kotiinsa asentamaan astian jätevaunuun – tämä osaltaan kertoi luottamuksen ja sitoutumisen rakentumisesta jo muutaman kurssikerran aikana. Kotiin kutsumisen yhteydessä esiin nousivat myös muut kestävään asumiseen liittyvät huolet – esimerkkinä energian säästämisessä olennaiset tekijät kuten rikkinäinen jääkaapin ovi ja ikkunan rikkoutunut sulkija. Saimme korjattua ikkunan sulkijan jo paikan päällä ja jääkaapin oven osalta kehotimme ottamaan yhteyttä kiinteistöhuoltoon. Kummi voi toimia myös avustajana ohjaamassa asumiseen liittyvissä kysymyksissä ja ongelmissa kohti oikeaa tahoa ja kannustaa ottamaan yhteyttä esimerkiksi kiinteistöhuoltoon.

Vantaan kummikohteen asukkaiden kanssa ympäristötiimin arviointi- ja jatkuvuustapaamisen keskusteluissa kehitysideana esiin nousi se, että hankkeen alkuvaiheessa kurssikertoja olisi voinut olla enemmän. Tämä olisi mahdollistanut useamman asukkaan osallistumisen. Päädyimme yhdistämään kurssikerrat, mutta olisimme voineet osallistujien puutteesta huolimatta periksi antamatta järjestää kurssikertoja vain muutamallekin osallistujalle. Tässä on huomioitava kuitenkin tasapainoilu vaikuttavuuden ja resurssien käytön suhteen – onko mielekästä käyttää hyvin henkilökohtaiseen opastukseen resursseja vai tulisiko kursseilla olla esimerkiksi minimiosallistujamäärä, jotta se toteutuisi? Toisaalta, kun hankeaika on lyhyt ja jos resursseja on käytettävissä, on aktiivisten ja toiminnasta kiinnostuneiden asukkaiden löytäminen olennaista. Pienellä ryhmällä tekeminen kokemustemme mukaan aktivoi tehokkaasti osallistumaan myös muuhun toimintaan jatkossa. Tämä taas tukee kummitoiminnan asukaslähtöisyyttä ja koko toiminnan onnistumista.

7.1.2 Kestävän ruoan kurssien vaikuttavuus

Kurssien vaikuttavuus liittyi kestävien kulutusvalintojen edistämiseen ja lajittelutietoisuuden lisäämiseen. Mittareina kestävien ruokakurssien osalta toimivat osallistujamäärien kehittyminen (kuva 27) ja välitön palaute. Palaute oli kiittävää. Kurssille osallistuneiden asukkaiden määrä Vantaan kummikohteessa oli hyvä ja Helsingin kummikohteessakin vaihteli 16–32 prosentin välillä kaikista asuinyhteisön asukkaista. Tavoitteena oli kestävien kulutusvalintojen edistäminen sekä lajittelutietoisuuden lisääminen. Tämä tavoite saavutettiin kohtalaisesti molemmissa kummikohteissa yhdessä muun toiminnan kanssa palautteen perusteella.

7.1.3 Viljelykokeilut

Toteutimme asukasviljelmät molemmissa kummikohteissa – Helsingin kummikohteessa asukasviljelmälaatikot asumisyksikön takapihalla ja Vantaan kummikohteessa sisäviljelykokeilun. Keskenään erilainen toteutustapa antoi kokemuksia kahdesta eri toimintamallista, joiden onnistumisia ja kehitysideoita analysoimme seuraavaksi.

Helsingin kummikohteessa yhdessä asukkaiden toteutimme kahdesta lavakauluksesta rakennettavat yksinkertaiset viljelylaatikot. Laatikoiden lisäksi takapihalle syntyi ylimääräisestä mullasta viljelypalsta ja etupihalle kaksi pientä viljelylaatikkoa. Kiinnostuneita asukkaita etsittiin ilmoittautumislomakkein – kuusi asukasta kiinnostui pienimuotoisesta ruoantuotannosta, joten rakensimme yhdessä kuusi laatikkoa viljelyä varten. Päätimme Suoja-Pirtin, Y-Säätiön ja HSY:n kanssa myös, että viljely pyritään samaan liitettyä opinnollistamisen kautta viheralan osatutkintokokonaisuudeksi. Lisäksi kannustimena ja sitoutumista edistävänä toimena päätimme, että Suoja-Pirtti maksaa asukkaille työosuusrahaa viljelmien hoidosta. Viljelmien hoidon tukena Y-Säätiön viherasiantuntija ohjasi laatikoiden rakentamista, kylvöä ja istuttamista. Lisäksi hän kävi kolme kertaa kummikohteessa ohjeistamassa viljelmien hoidossa – rikkaruohojen kitkemisessä, harventamisessa ja sadon hyödyntämisessä satokauden kuluessa. Viljelyneuvonnan lisäksi järjestimme retken Dodo ry:n kaupunkiviljelmään tutustumiseksi. Tälle retkelle osallistui yhteensä neljä asukasta, joista kolme osallistui myös viljelylaatikoiden viljelyyn.

Kokeilu asukasviljelmästä sai paljon kiitosta ja hyvää palautetta sekä viljelijöiltä itseltään, henkilökunnalta että viljelyyn osallistumattomilta asukkailta. Kylvön ja istutuksen ajankohtaa siirrettiin yhden kerran eteenpäin kylmän sään takia. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi – viljelmien siemenet itivät hyvin ja kasvoivat toukokuun aikana nopeasti. Viljelmien sijoittaminen onnistui myös hyvin – takapihalta löytyi riittävän valoisa paikka, joka oli kuitenkin suojassa suoralta auringon paahteelta. Satoa tuli kesän kuluessa yllättävän suuri määrä – kerättävää satoa syntyi niin paljon, että asumisyksikössä päätettiin, että kaikki asumisyksikön asukkaat sekä asumisyksikön työntekijät saavat korjata satoa laatikoista ja yhteiseltä viljelypalstalta. Pääsimme hyödyntämään satoa yhdessä asukkaiden kanssa kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla laitoimme ruokaa lähes yksinomaan viljelylaatikoiden hyötykasveista. Toisella kerralla otimme Vartiosaaren retkelle mukaan viljelmien satoa ja hyödynsimme sitä ruoanlaitossa. Kolmannella kerralla söimme yhteisesti tehtyä ruokaa yhdessä asukkaiden ja Korttelikaverien kanssa.

Vantaan kummikohteessa suunnittelimme taloyhtiön sisäpihalle vastaavien viljelylaatikoiden sijoittamista kuin Helsingin kummikohteessa. Kuitenkin hallinnoinnista ja toiminnan jatkuvuudesta hankkeen jälkeen heräsi kevään aikana huoli ympäristötiimin kanssa tavatessamme. Saimme asukkaiden kanssa idean, että hanke voisi tarjota mahdollisuuden asukkaille pienimuotoiseen viljelyyn asunnossaan – sisätiloissa tai parvekkeella. Päätimme toteuttaa sisäviljelykokeilun, jossa tarvittavat laatikot, kasvualusta, siemenet ja taimet jaettiin asukkaille itsenäisesti hoidettavaksi. Toteutustapa oli hankkeen toteuttajille kevyt – ei vaadittu ylläpitävää viljelyä tukevaa toimintaa tai muita vastuualueita – kukin asukas hoiti omat viljelmänsä itse. Tällä toteutusmallilla kuitenkin yhteisöllisyyden edistäminen jäi ainoastaan yhden tapahtuman ja myöhemmin asukkaiden välisten kokemustenjaon varaan. Toisaalta asukkaat saivat kokemuksia pienimuotoisesta ruoantuotannosta ja omatoiminen sisäviljely voi innostaa toiminnan laajentuman myös taloyhtiön yhteiseen viljelmään. Tällaisia yhteisiä viljelmiä on toteutettu muissa Y-Säätiön asukaskohteissa.

Sisäviljelykokeilun aloitustapahtumassa kävi yhteensä 48 asukasta. 28 kotitaloutta oli ilmoittautunut tapahtumaan etukäteen. Suuri ero etukäteisilmoittautuneiden ja tapahtumaan osallistuneiden määrässä johtui siitä, että yhden kotitalouden ilmoittautumisella paikalle saattoi saapua koko perhe. Myös spontaaneja tulijoita sallittiin tulevan sitten kun kaikki etukäteen ilmoittautuneet olivat saaneet viljelyksensä aluilleen. Tapahtuma oli jaettu kahteen osaan koronavirustilanteen ja kokoontumisrajoitusten takia niin, että asukkaat hakivat tarvittavat välineet, taimet ja siemenet kahdessa erässä – ruuhkia ei syntynyt ja kerralla pihalla oli enimmillään noin kaksikymmentä ihmistä.

7.1.4 Viljelykokeilujen vaikuttavuus

Vaikka viljelmien toteutustapa oli kummikohteissa erilainen, vaikuttavuus molemmissa toteutustavoissa asukkaiden vastauksien perusteella samankaltainen. Tavoitteena oli ympäristötietoisuuden nostaminen ja pienimuotoisen ruoantuotannon mahdollisuuksien edistäminen kummikohteissa. Tämä tavoite saavutettiin palautteen ja havaintojen perusteella hyvin.

Helsingin kummikohteessa viisi kuudesta viljelijästä vastasivat asukaskyselyyn. Viiden asukasviljelijän lisäksi muut neljä palautteeseen vastanneista asukkaista kokivat oppineensa vähintään kohtalaisesti uusia asioita omavaraisesta ruoantuotannosta (kuva 28). Tähän on todennäköisesti vaikuttanut se, että viljelmät sijaitsivat asuinyhteisön takapihalla asuntojen välittömässä läheisyydessä. Kaikki Vantaan kummikohteessa asukaspalautekyseluun vastanneet osallistuivat sisäviljelykokeiluun. Puolet arvioivat oppineensa erittäin paljon, neljäsosa paljon ja neljäsosa kohtalaisesti pienimuotoisesta omavaraisesta ruoantuotannosta hankkeen aikana. Voimme todeta, että kummastakin toteutustavasta saatiin hankkeen aikana hyviä kokemuksia vaikuttavuuden kannalta.

7.2 Kestävä kuluttaminen

Seuraavat kappaleet käsittelevät kestävän kuluttamisen edistämiseksi toteutettua toimintaa kummikohteissa. Vaikuttavuustavoitteet olivat teemakokonaisuuden toiminnassa niin samankaltaiset, että käsittelemme vaikuttavuutta lopuksi yhteenvetona kaikesta kestävään kuluttamiseen liittyneestä toiminnasta.

7.2.1 Biojäteastiat ja -pussit

Ideoidessamme lajittelun edistämistä osana kestävän kuluttamisen teemakokonaisuutta tuli tieto siitä, että meillä HSY:llä oli Jubilo-biojäteastioita 20 kappaletta ja puolen vuoden biojätepussisettejä ylimääräisenä. Tarjosimme asukkaille mahdollisuuden aloittaa kevyesti jätteiden lajittelu biojätteestä, mikäli asukkaalla oli esimerkiksi ainoastaan sekajäteastia kotonaan. Perustimme asumisyksikön aulaan astioiden jakopisteen, jossa biojäteastioiden ja -pussien lisäksi oli saatavilla biojätteen lajitteluun liittyvää ohjeistusta.

Ajattelimme, että tämä voisi tukea ruokakursseilla lajitteluun liittyvää toiminnallista asiasisältöä. Lisäksi päättelimme, että puitteiden tarjoaminen maksuttomasti voisi toimia rohkaisuna lajitteluasioihin yleisesti. Astioita otettiin käyttöön jakopisteeltä yhteensä 14 kappaletta. Kaikki kaksikymmentä settiä puolen vuoden biojätepusseja otettiin käyttöön. Jubilo-biojäteastian toimintaidea on se, että ilma kiertää jätesysteemissä ja kostea biojäte kuivuu jo pussissa vähentäen hajujen muodostamista. Saimme silti myös asunnossa syntyvistä hajuhaitoista asukkailta palautetta. Biojätepussien jaosta saimme asukkailta yksinomaan kiittävää palautetta. Vantaan kummikohteessa oli jaettu jo ennen hankettamme vastaavat astiat ja -pussit osana Ekokompassi-ympäristöjärjestelmää, joten tältä osin tempaus kosketti vain Helsingin kummikohdetta.

7.2.2 Muoviastiat ja lajitteluun liittyvä ohjeistus

Molempiin kummikohteisiin järjestimme muovipakkausten keräysastiat yhteistyössä kummikohteiden isännöitsijän kanssa. Seuraavaksi kerromme kokemuksista ja tuloksista muoviastioiden käyttöönottoon liittyen – kokemukset olivat keskenään hyvin erilaiset kummikohteissa.

Vantaan kummikohteessa ensimmäisessä hankkeen asukassuunnitteluiltamassa keskustelimme jäteasioista asukkaiden kanssa. Kävimme kaikissa kolmessa jätehuoneessa ja paikalla olleet asukkaat olivat yksimielisiä siitä, että yksi sekajäteastia kustakin huoneesta tulisi korvata muovinkeräysastialla. Olimme yhteydessä isännöitsijään, joka tilasi kohteeseen muovinkeräysastiat. Jätekustannusten muutosta muovinkeräyksen aloittamisen myötä olemme kuvanneet teemakokonaisuuden vaikuttavuusosiossa. Toive muovinkeräyksen aloittamisesta tuli asukkailta itseltään ja havaintojen perusteella vaikutti siltä, että asukkaat omaksuivat muovinkeräyksen vaivatta.

Helsingin kummikohteessa ajattelimme, että olisi myös hankkeen tavoitteiden ja vuodenvaihteen uusien jätemääräysten kannalta hyvä aloittaa muovinkeräys kummikohteessa jo hankkeen aikana. Aloite keräyksen aloittamiseen ei tullut siis asukkailta tai asumisyksikön henkilökunnalta. Perustelimme tilausta kuitenkin tulevaisuuden uusilla jätemääräyksillä – hankkeen toteuttajina voisimme tarjota tukea astian käyttöönotossa ja muovin lajittelun omaksumisessa. Kevään lopulla astiat saapuivatkin korvaten yhden sekajäteastian jätepisteellä. Kuitenkaan asumisyksikössä ei ollut yleisissä tiloissa muovinkeräystä tai läheskään kaikilla asukkailla omia astioita muovinkeräyksen aloittamiseksi. Jaoimme kaikille halukkaille HSY:n lajittelukassit samalla tavoin kuin aikaisemmin hankkeen aikana biojäteastiat. Lajittelukasseja otettiin käyttöön jakopisteeltä 12 kappaletta. Lisäksi asukkaille jaettiin tiedote muovinkeräyksen aloittamisesta ja syventävä ohjeistus muovin lajitteluun.

Kuitenkin sekajätettä tuli asumisyksikössä paljon ja sekajätteen keräysastia täyttyi tyhjennysväliä nopeammin. Sekajätteen määrän tilannetta pahensi se, että kevään lopulla ja kesän alussa asumisyksikön viereinen viheralue oli poikkeuksellisen suosittu piknik- ja ajanviettoalue poikkeusolosuhteissa. Asumisyksikön jätepiste on yleisen viheralueelle kulkevan reitin varrella ja samalla viheralueen lähin jätepiste. Yleisten jäteastioiden puutteen takia viheralueella aikaansa viettävät tyhjensivät jätteensä asumisyksikön jätepisteeseen. Tilanteesta tuli palautetta asumisyksiköstä, ja hankkeen toteuttajat olivat yhteydessä kaupungin viheralueesta vastaavaan henkilöön. Viheralueen läheisyyteen tilattiinkin sekajäteastia, mutta yhä osa jätteistä päätyi asumisyksikön astioihin.

Havainnointi jätepisteellä hankkeen aikana osoitti, että muovinkeräysastia ei täyttynyt toivottuun tahtiin. Tässä hankkeen toteuttajina olisimme voineet toimia paremmin ja perusteellisemmin. Olisimme esimerkiksi voineet tarjota selkeämmin puitteet muovinkeräyksen aloittamiselle koko asumisyksikössä rakentaen yhdessä kierrätyspisteet yleisiin ja henkilökunnan tiloihin. Yleisten tilojen kierrätyspisteestä olikin idea olemassa hankkeen aikana, mutta se jäi toteuttamatta. Esimerkin ja yleisten toimintatapojen saattelemana muovinkeräys olisi ollut helpommin otettavissa haltuun koko asumisyksikössä. Muovinkeräyksen aloittaminen olisi voinut toimia lisäksi enemmän asukas- ja henkilökuntalähtöisesti.

7.2.3 Kierrätyskilpailut

Molemmissa kummikohteissa järjestettiin maalis-huhtikuussa Kodin kierrätyspiste kuntoon -kilpailut. Osallistujia Vantaan ja Helsingin kummikohteissa oli yhteensä kahdeksan. Meille hankkeen toteuttajille toimitetut kuvat osoittivat luovuutta kodin lajittelupisteen kehittämisessä – esimerkiksi yhdessä toteutuksessa oli hyödynnetty avattavaa kenkälaatikkoa. Kilpailun järjestäjänä emme ottaneet kantaa siihen, oliko asukkaan kierrätyspiste jo valmiiksi kattava vai rakensiko asukas sen kilpailun aikana. Leikkimieliseen kilpailuun ei tullut niin monta osallistujaa kuin olisimme odottaneet, mutta lähetettyjen kuvien perusteella asukkaiden luovuus yllätti meidät positiivisesti.

7.2.4 Elojuhlat

Vantaan kummikohteessa toiminta huipentui kestävään kulutukseen keskittyneeseen pihajuhlaan. Sisältönä oli lajitteluneuvontaa, keppihevostyöpaja, asukastoimikunnan tarjoilut, jätelava, asukkaiden kierrätyspisteet, pihapelejä ja musiikkia. Tapahtuman toteutus oli yhteistoimintaa hankkeen aikana perustetun ympäristötiimin ja asukatoimikunnan sekä hankkeen toteuttajien välillä. Mukana olivat lisäksi ostopalveluna tilatut Kierrätyskeskuksen ja Myyrmäki-liikkeen edustajat toteuttamassa tapahtumaa. Pihajuhlat sujuivat ajoittaisesta sateesta huolimatta hyvin, ja osallistua saattoi spontaanisti, koska tapahtumaan ei tarvinnut ilmoittautua etukäteen. Osallistujia oli hankkeen toteuttajien arvion mukaan noin 60 ja keppihevosia valmistettiin 21 kappaletta tapahtuman aikana. Useat asukkaat toivat tarpeettomiksi jääneitä esineitään joko myyntiin tai lahjoitettavaksi ilmaiseksi eteenpäin. Lapsille suunnattu ohjelma houkutteli paikalle paljon lapsiperheitä.

Kiertotalouden viihteellisyys voisi innoittaa asukkaita mukaan arjen kestäviin valintoihin muutenkin kuin itse tapahtumassa. Selvästi tapahtuman viihdearvo oli hyvä ja yhteistyö oli toimivaa. Kuitenkin tämänkaltainen yhteistyössä järjestetty tapahtuma oli mahdollinen vasta, kun hankkeen toteuttajat ja asukkaat olivat tutustuneet keskenään paremmin. Tämän takia oli hyvä, että tapahtuma sijoittui hankkeen loppupuolelle.

7.2.5 Vantaan jätevoimalavierailu

Vantaan jätevoimalavierailu suunniteltiin toteutettavaksi alun perin keväällä. Vierailu siirtyi rajoitusten takia syksyyn. Kuitenkaan vierailuja ei voitu järjestäjän puolesta syksylläkään jatkaa, joten ideoimme vierailuvastaavan kanssa tähän vaihtoehtoisen toteutustavan jätevoimalan etävierailuna. Vierailuvastaava esitteli toimintaa kuvin ja videoin samalla kertoen perusteellisesti jätevoimalan toiminnasta. Etukäteen etävierailuun ilmoittautui kuitenkin vain yksi kummikohteen asukas. Kysyimme järjestäjältä, haluavatko he järjestää vierailun vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta. Järjestäjälle tämä sopi, joten emme peruneet etävierailua. Vierailuun osallistuneella asukkaalla oli hyviä kysymyksiä vierailuvastaavalle. Osallistujamäärä olisi voinut olla suurempi, jos olisimme voineet järjestää ohjatun retken kuljetuksineen jätevoimalaan. Kiinnostusta tällaiseen vierailuun asukassuunnitteluiltamissa oli kuitenkin olemassa.

7.2.6 Lajittelun ja kestävän kulutuksen vaikuttavuusarviointi

Kestävään kulutukseen liittyvät tapahtumat olivat vaikuttavuustavoitteiltaan hyvin samankaltaiset tempauksesta riippumatta. Erilaisilla tapahtumilla pyrimme saamaan laajasti edistettyä ympäristövastuullisuutta, kulutusvalintoja arjessa ja lisättyä lajittelutietoisuutta asuinyhteisössä. Tässä tavoitteessa onnistuttiin asukaspalautteiden pohjalta kohtalaisesti. Osallistujamäärät olivat joissakin tempauksissa ja tapahtumissa suhteellisen vähäisiä. Onnistunein tapahtuma teemakokonaisuudesta vaikutti havaintojen pohjalta olevan Elojuhlat, joissa kiertotalouteen suhtauduttiin viihteellisesti ja elämyksellisesti.

Ensimmäisessä diagrammissa (kuva 29) olemme kuvanneet Vantaan kummikohteen kolmen jätehuoneen jätekustannusten yhteismäärää. Jätekustannuksista on havaittavissa, että sekajäteastian korvaaminen muoviastialla on vaikuttanut sekajätekustannuksia vähentävästi. Irtojätteen kustannuksiin on laskettu kustannukset irtojätteestä eli huonekaluista, jätehuoneeseen heitetyistä jätepusseista sekä maassa olevasta jätteestä. Tällaista jätettä oli hankkeen ajanjaksolla enemmän kuin vuotta aikaisemmin. On otettava kuitenkin huomioon, että pandemia vaikutti yleisesti jätemääriin kasvavasti ihmisten viettäessä aikaa enemmän kotona.

Toisessa ja kolmannessa diagrammissa (kuvat 30 ja 31) olemme havainnollistaneet asukkaiden kodin lajitteluastioiden kattavuutta hankkeen jälkeen verrattuna hanketta edeltävään aikaan. Vantaan kummikohteessa lähtötilanne oli kattavampi kuin Helsingin kummikohteessa. Molemmissa kummikohteissa lajitteluastioiden määrä lisääntyi ilahduttavasti asukaspalautekyselyyn vastanneiden asukkaiden osalta. Huomionarvoista on, että Helsingin kummikohteessa 73 % asukkaista kertoi lajittelevansa biojätteen jo ennen hanketta. Silti hankkeen asukkaille tarjoamia biojäteastioita otettiin käyttöön 14 kappaletta eli 74 prosenttia kaikista asukkaista haki astian käyttöönsä. Toinen huomionarvoinen kuriositeetti on, että Vantaan kummikohteessa kaksi vastaajaa ja Helsingin kummikohteessa yksi vastaaja kertoivat lajitelleensa keräysmuovin kotonaan jo ennen hanketta, vaikka asuinyhteisössä erillistä muovinkeräystä ei vielä ollutkaan.

Viimeisessä lajitteluun liittyvässä diagrammissa (kuva 32) on asukkaiden itsearvioinnin pohjalta kuvattu lajittelun kehittymistä omassa kotitaloudessa. Kolme neljästä Vantaan kummikohteessa asukaskyselyyn vastanneesta kertoi lajittelevansa jätteitä paljon tai erittäin paljon enemmän kuin ennen hanketta. Helsingin kummikohteessa samoin vastasi hieman yli puolet vastanneista. Kummassakin kummikohteessa kaksi asukasta kertoi lajittelevansa saman verran kuin aikaisemmin. Tähän voi olla monta syytä – lähtötilanne on voinut olla jo kattava näiden asukkaiden osalta tai hankkeen toiminnalla ei ole ollut vaikutusta lajitteluhaluun.

7.3 Kestävä liikkuminen ja lähiluonto

Kestävään liikkumisen teemakokonaisuuteen valitsimme pyöräilyä edistäviä toteutustapoja. Lähiluonnon hyödyntämistä edistimme sekä ohjatuin että omatoimisesti suoritettavin retkin. Vaikuttavuutta on arvioitu tapahtumakohtaisesti.

7.3.1 Yhteiskäyttöpyörät

Viisi kappaletta Uusix-verstaiden kunnostamia yhteiskäyttöpyöriä otettiin käyttöön Helsingin kummikohteessa 6.4. Pyörien esittelyn ja yhteisen testipyöräretken jälkeen jaoimme asukkaille ja ohjeistuksen yhteiskäyttöpyörien käytöstä ja lainauskäytännöistä. Pyörät olivat sekä asukkaiden että asumisyksikön työntekijöiden käytössä. Yhteiskäyttöpyörillä ajettiin huhti–syyskuun aikana yhteensä 391 matkaa eli keskimäärin 2,2 matkaa päivässä. Yhteiskäyttöpyörät saavuttivat suosiota myös sellaisten asukkaiden keskuudessa, jotka eivät osallistuneet muuhun hankkeen toimintaan. Helsingin kummikohteessa sekä asukkailta että henkilökunnalta tuli pyöriin liittyen eniten kiitosta kaikesta hankkeen toiminnasta.

Yhteiskäyttöpyörät sopivat hankkeen sekä jakamistalouteen, kiertotalouteen että kestävään liikkumiseen liittyviltä näkökannoilta erittäin hyvin. Asukasarviointipalautteista selvisi, että kahdeksan vastaajaa ei omistanut omaa polkupyörää, kun taas vain kolme asukakkaista ilmoitti omistavansa polkupyörän. Yhteiskäyttöpyörät lisäsivät pyörää omistamattomien asukkaiden pyöräilyä ja korvasi eniten kävelyyn liittyviä matkoja. Vaikka kolmella asukkaalla oli oma polkupyörä, vain kaksi heistä vastasi, että yhteiskäyttöpyörät eivät ole lainkaan lisänneet heidän pyöräilyään. Tähän voi olla syynä se, että oma pyörä ei ole ollut käyttökunnossa, jolloin asukas on pyöräillyt yhteiskäyttöpyörällä. Asukkaat, jotka eivät omistaneet omaa polkupyörää kertoivat yhteiskäyttöpyörien lisänneen pyöräilyä paljon tai erittäin paljon.

Lainausjärjestelmän hallinnointi oli asumisyksikön henkilökunnan vastuulla. Laadimme henkilökunnalle ohjeistuksen pyörien saapuessa. Ohjeistukseen ja hallinnointiin ei tullut kehitysideoita, vaan on vaikuttanut siltä, että myös uudet työntekijät ovat omaksuneet lainausjärjestelmän toimintamallin vaivatta.

7.3.2 Yhteiskäyttöpyörien vaikuttavuusarviointi

Yhteiskäyttöpyörien käyttöönotolla pyrimme vaikuttamaan positiivisesti arjen liikuntatottumuksiin, virkistymismahdollisuuksiin ja hyötyliikunnan lisääntymiseen. Lisäksi asukkaiden vastuulla olleella pyörien huollolla pyrittiin lisäämään sitoutuneisuutta yhteiseen omaisuuteen ja kartuttamaan huoltotaitoja. Pyörien vaikuttavuutta mittasimme käyttömäärillä (kuvat 33- 36) ja asukaspalautteella. Pyrimme kartoittamaan, kuinka paljon pyöriä on käytetty ja millä kulkuvälineillä kuljettuja matkoja pyörät ovat asukkaiden arjessa korvanneet.

7.3.3 Liikkuva pyörähuolto

Vantaan kummikohteessa kestävän liikkumisen teemakokonaisuus huomioitiin myös pyöräilyn edistämiseen pyrkineellä toiminnalla. Alkuperäisenä ajatuksena oli järjestää ohjatut pyöränhuoltotalkoot, joissa asukkaat pääsisivät huoltamaan pyöräänsä ohjatusti. Kuitenkin kevään koronavirustilanteen päädyimme ratkaisuun, jossa asukkaille tarjottiin pyörähuolto niin, että asukkaat voivat luovuttaa pyöränsä huollettavaksi ja hakea sen takaisin huollon päätyttyä. Näin suurempaa kokoontumista ei päässyt syntymään kahden pyöränhuoltotapahtuman aikana.

Liikkuva pyörähuolto innosti osaa asukkaista tarttumaan huoltotoimenpiteisiin myös itse. He hakivat alan liikkeistä huoltoa varten tarvittavia varaosia, joita asennettiin pyöriin yhdessä asukkaiden ja hankkeen toteuttajien ja liikkuvan pyörähuollon kesken. Pyörähuolto oli paikalla kahtena peräkkäisenä lauantaina kahdeksan tunnin ajan kerrallaan. Etukäteen ilmoittautuneita asukkaita oli 51, mutta kahden huoltopäivän aikana asukkaiden pyöriä huollettiin yhteensä 67 kappaletta. Monet asukkaat toivat huollettavaksi useampia polkupyöriä sekä myös spontaanit ilmoittautumiset sallittiin niin, että pyörät huolletaan, mikäli etukäteen ilmoittautuneiden jälkeen pyörien huoltoon jää ylimääräistä aikaa. Tempaus keräsi paljon kiitosta asukkailta sekä tapahtuman aikana että sen jälkeen.

7.3.4 Liikkuvan pyörähuollon vaikuttavuusarviointi

Liikkuvan pyörähuollon tarjoamisella tavoittelimme hyötyliikunnan lisääntymistä ja virkistymismahdollisuuksien edistämistä kummikohteessa. Palautteen ja havaintojen perusteella asukkaat saivat sellaisetkin pyörät käyttöön, mitkä ennen tempausta olivat käyttökelvottomia. Positiivista oli huomata noin viidesosa kummikohteen kaikista kotitalouksista osallistui liikkuvaan pyörähuoltoon. Ensimmäiselle huoltokerralle ilmoittautuneita oli enemmän (kuva 37). Monesta ensimmäiselle kerralle huollettavaksi tuoduista pyöristä puuttui varaosia, joita ohjeistimme asukkaiden käymään hankkimassa ja tuomaan pyöränsä uudelleen huollettavaksi seuraavalla kerralla.

7.3.5 Lähiluontosuunnistus

Vantaan kummikohteessa pandemiatilanteen kokoontumisrajoitusten vuoksi opastetun luontoretken sijaan hankkeessa toteutettiin omatoiminen lähiluontosuunnistus. Vantaan ympäristökeskus ja hankkeen toteuttajat vastasivat yhdessä lähiluontosuunnistuksen suunnittelusta, laatimisesta, sisällöstä, tiedottamisesta ja palautteen keräämisestä. Ulkoilu kevään aikana oli suosiossa muutenkin ja ajattelimme, että lähiluontoon tutustuminen viihdyttävällä ja opettavaisella sisällöllä voisi olla toimiva konsepti. Vantaan ympäristökeskus vastasi läheisille kouluille tiedottamisesta ja hankkeen toteuttajina me vastasimme kummikohteeseen tiedottamisesta. Rasteja oli kymmenen kappaletta Myyrmäen ja Malminkartanon alueella. Kullakin rastilla oli sekä aikuisille että lapsille suunnattu tehtävä. Oikeita vastauksia pyysi yhteensä viisi henkilöä. Yksi oikeiden vastausten pyytäjästä oli läheisen koulun opettaja, joka kerralla kysyi oikeat vastaukset kolmelle eri koululuokalle.

7.3.6 Lähiluontosuunnistuksen vaikuttavuusarviointi

Omatoimisen luontoretken laatimisella pyrimme edistämään luonnon terveysvaikutuksia, hyötyliikuntaa, lähiluontotietoisuutta ja perheen keskeistä aikaa. Kaikki palautteenantajista piti lähiluontosuunnistusta erittäin tai suhteellisen viihdyttävänä. Kaikki suunnistuksen tehneet pitivät sisältöä hyvänä tai erittäin hyvänä. Jokainen suunnistuksen tehnyt oppi vähintään jotakin uutta lähiluonnosta. Kaikki pitivät reitin pituutta sopivana. Kummikohteen asukkaista vain pieni osa kulki lähiluontosuunnistuksen ja teki siihen liittyvät kymmenen tehtävää. Kuitenkin palautteen perusteella voi lähiluontosuunnistuskokeilua pitää laadullisesti onnistuneena (kuva 38). Jotkin asukkaat tuntuivat saaneen paljonkin elämyksellisyyttä lähiluontosuunnistuksesta ja näkivät vaivaa meille siitä kertoakseen – saimme palautesähköpostiin kymmensivuisen esityksen, jossa oli kustakin tehtävästä vastaukset ja kuvat havainnollistamassa suoritettuja tehtäviä. Yhteisöllisyyden toteutuminen ei välttämättä ollut opastetun luontokierroksen veroinen, mutta poikkeusolosuhteissa suunnitelmista oli poikettava.

7.3.7 Kaupunkisoutuveneretket

Heinäkuussa tarjosimme mahdollisuuden molempien kummikohteiden asukkaille tehdä kanssamme kaupunkisoutuveneretki ensin Töölönlahdella ja sitten Munkkiniemessä. Suunnitelmissa retket olivat porrastettu niin, että ensin retki oli järjestetty Helsingin kummikohteiden asukkaille, välissä oli tarkoitus olla tunnin tauko, ja sitten oli tarkoitus toteuttaa retki Vantaan kummikohteen asukkaille. Ideana oli alustaa retkeä jakamistalouteen liittyvällä puheella ja käydä turvallisuusasioita läpi. Koetimme hankkia retken tueksi Skipperin työntekijän kertomaan jakamistaloudesta ja kaupunkisoutuveneiden konseptista, mutta retken aikataulut eivät sopineet yhteen. Lisäksi koetimme saada eri kanavista hengenpelastajan kertomaan turvallisuuteen liittyvistä asioista, mutta heinäkuun suosittu kesäloma-aika esti suunnitelmien toteutumisen. Päädyimme kertomaan jakamistaloudesta ja turvallisuusasioista itse – teimme retkeä varten verkossa Viisaasti vesillä -testin, jonka sisältöä käytimme myös turvallisuusasioita läpikäydessämme apuna.

Vantaan kummikohteesta ensimmäiselle retkelle ei ilmoittautunut yhtään osallistujaa, joten päätimme järjestää retken vain Helsingin kummikohteen asukkaille. Helsingin kummikohteesta ensimmäiselle retkelle saapui kolme asukasta ja kolme Korttelikaverien työntekijää sekä meistä hankkeen toteuttajista kaksi (kuva 39). Yhteensä meitä oli retkellä kahdeksan henkilöä. Munkkiniemen retken peruimme kokonaan sekä osallistujapuutteen että sairastapauksen takia.

Olennaista oli, että retkellä Helsingin kummikohteen asukkaiden kanssa oli useita ohjaajia mukana. Yksi osallistuja esimerkiksi souti ensimmäistä kertaa elämässään, jolloin ohjeistusta ja neuvoja oli saatavilla molemmissa veneissä. Myös vaaratilanteiden varalta oli hyvä, että ohjaajia oli enemmän mukana. Meillä oli onni sään suhteen soutelussa – oli tyyntä ja aurinko paistoi. Retki onnistui hyvin ja tästä retkestä tuli osallistujilta paljon kiitosta. Tämäntyyppiselle retkelle on olennaista ottaa huomioon turvallisuusasiat, aikaisempi kokemus, sää ja ohjaajien määrä suhteessa osallistujien määrään – varsinkin, jos retkelle lähtee ensi kertaa vesillä liikkuvia tai lapsiperheitä mukaan.

7.3.8 Omatoiminen havainnointimatka

Ideoimme kevään poikkeusolosuhteissa, että olisi hienoa saada myös Helsingin kummikohteeseen lähiluontosuunnistuksen kaltainen omatoimisesti suoritettava retki. Tätä suunniteltiin yhdessä Malminkartanon alueverkoston eri tahojen kanssa, ja partiolippukunta Ilvesveikot valikoitui reitin laatijaksi. Materiaalit jaettiin yleisesti saataville Malminkartanon kirjastoon ja suoraan asumisyksikköön. Jaoimme myös Korttelikavereille retken materiaalit, jotta he voisivat tehdä matkan yhdessä asukkaiden kanssa. Malminkartanon alueverkostossa lisäsisältöideoita tuli paljon – esimerkiksi uuden urbaanin nuotiopaikan sijaintitiedot lisättäväksi retken sisältöön ja musiikkiesityksiä ennalta määrättyinä aikoina retken varrelle. Verkostosta löytyi myös runsaasti ideoita tiedotuskanavien hyödyntämiseen – saimme retken alkamisesta palstatilaa esimerkiksi Tanotorvi-paikallislehdestä.

Retki ideoitiin ja suunniteltiin ilman kummikohteen asukkaiden läsnäoloa. Vaikka sisältö, viestintä ja materiaalien jakelu olivat mietitty hyvin, olisi ollut parempi, että retken laadinnassa olisi olleet kummikohteen asukkaat aktiivisesti mukana tai olisi ollut tiedossa, että retkelle olisi ollut muuten kysyntää asukkaiden keskuudessa. Kesällä muun toiminnan ohessa oli haastavaa löytää yhteiselle kierrokselle sopivaa ajankohtaa. Tämän retken tekemiseksi olisi ollut hyvä järjestää yhteinen lähtö – nyt materiaalit jäivät asukkaiden aloitteellisuuden varaan eikä suurta innostusta retken tekemiseksi omatoimisesti ollut havaittavissa. Oikeita vastauksia kysyttiin meiltä sähköpostitse yhden kerran. Toteuttamisen jälkeen olisi tullut panostaa myös Vantaan kummikohteeseen suoraan tiedottamiseen.

Omatoimisen havainnointimatkan konseptissa oli hankkeen toteuttajien ja sidosryhmien ajatus taustalla tarjota toimintaa asukkaille. Kuitenkaan asukaslähtöisyyttä ei juurikaan huomioitu ja suosio jäi hyvin valjuksi. Tässä olisi ollut lisäksi edellä mainittu tiedottaminen ja yhteislähdöt tarpeen, jotta tästä olisi ollut suurempi hyöty ja ilo suhteessa työpanokseen.

7.3.9 Vartiosaariretki

Hankkeen toiminta Helsingin kummikohteessa huipentui kolmen päivän pituiseen Vartiosaariretkeen syyskuun alussa. Asukassuunnitteluiltamissa ja muun toiminnan ohessa asukkaat toivoivat pääsevänsä mökkeilemään. Kartoitimme vaihtoehtoja talven ja kevään aikana esimerkiksi Nuuksiosta ja Luukista. Varteenotettavimmaksi vaihtoehdoksi nousi kuitenkin Korttelikaverien ehdottamana Vailla vakinaista asuntoa ry:n tila Vartiosaaressa. Tilan vuokra oli edullinen, sijainti mahdollisti hyvin erimittaiset retket asukkaiden toiveiden mukaan ja retken lähtöpisteeseen pääsi vaivattomasti julkisilla liikennevälineillä.

Suunnittelimme Vartiosaaren retkeä yhdessä Korttelikaverien ja kummikohteen asukkaiden kanssa. Päädyimme ratkaisuun, että Vartiosaaressa järjestämme ohjatun luontoretken, keskustemme hankkeen aikaisesta toiminnasta ja aloitamme myös asukasarviointien keräämisen – aikaa olisi kolmessa päivässä kaikelle tälle hyvin. Helsingin kummikohteen lisäksi Korttelikaverit ehdottivat, että toisesta nuorille aikuisille suunnatusta asumisyksiköstä tulisi muutama osallistuja päiväretkille myös mukaan.

Palautteen ja havaintojen perusteella retki oli onnistunut sisällöltään, logistiikaltaan ja käytännön järjestelyiltään. Saimme sovitettua asukkaiden aikataulut ja toiveet retken pituudesta hyvin niin, että veneellä haettiin ja vietiin retken osallistujia useaan kertaan päivässä. Logistiikan toimivuudessa VVA:n työntekijän aktiivisuus, aloitteellisuus ja joustavuus olivat erittäin arvokkaita.

Retki oli hyvä sijoittaa hankkeen toiminnan loppuvaiheille – näin hankkeen toteuttajat ja asukkaat olivat jo ehtineet viettää paljon aikaa yhdessä ja tutustua. Luottamuksen rakennuttua oli helpompi sitoutua puolin ja toisin usean päivän retkeen ja soveltaa hankkeen oppeja käytännössä. Yhteinen ruoanlaitto ja toiminta oli vaivatonta, kun tunsimme toisemme jo alkuvuodesta lähtien.

Onnistuimme tavoittamaan asukkaat hyvin ja lähes kolmasosa kaikista asumisyksikön asukkaista lähti retkelle mukaan (kuva 40). Tässä olennaista oli se, että asukkaat olivat toivoneet retkeä itse heti hankkeen alussa ja houkuttelivat innostuneisuudellaan myös muita asukkaita lähtemään retkelle mukaan. Osanottajia tuli mukaan myös toisesta asuinyhteisöstä, jossa Korttelikaverit toimivat. Oli havaittavissa, että tällaiselle retkelle olisi kysyntää myös muissa vastaavissa nuorten aikuisten tuetuissa asumisyksiköissä.

7.4 Sosiaalinen kestävyys

Yhdessä toimiminen oli koko hankkeen ajan kaikkien tapahtumien ja tempausten keskiössä. Hankkeen keskeinen tavoite oli ympäristöllisen kestävyyden lisäksi sosiaalisen kestävyyden vahvistaminen kummikohteissa. Asukkailta saadun palautteen pohjalta tässä onnistuimme kohtalaisesti tai hyvin.

Ensimmäisessä sosiaalista kestävyyttä mittaavassa pylväsdiagrammissa (kuva 41) yli puolet Vantaan kummikohteessa asukaspalautteeseen vastanneista kertoivat viettäneenä saman verran aikaa naapureidensa kanssa kuin ennen hanketta. Kuitenkin lähes puolet kuitenkin kertoivat viettäneensä jonkin verran enemmän aikaa naapureidensa kanssa. Tapahtumien luonne ja vähäisyys verrattuna Helsingin kummikohteeseen on voinut vaikuttaa vastauksiin. Lisäksi hyvin todennäköisesti vastauksiin on vaikuttanut tämän vuoden poikkeusolosuhteet – ylipäänsä on pyritty näkemään ihmisiä vähemmän kuin normaalisti. Arviointikyselyssä olisi jälkeenpäin ajateltuna tullut olla myös vaihtoehtona se, että onko asukas viettänyt aikaa vähemmän naapureidensa kanssa verrattuna aikaisempaan. Tällä olisimme voineet kartoittaa myös pandemian vaikutusta – silloin vähemmän aikaa naapureidensa kanssa viettäminen olisi ollut pääteltävissä hyvin todennäköisesti johtuvan rajoituksista. Havaintojemme mukaan Helsingin kummikohteessa asukkaat viettävät toistensa kanssa aikaa lähtökohtaisesti suhteellisen paljon. Silti lähes kaikki kertoivat viettäneensä aikaa naapureidensa kanssa vähintään jonkin verran enemmän kuin ennen hanketta (kuva 41).

Naapureiden kanssa vietetyn ajan lisäksi mittasimme sosiaalista kestävyyttä koetun yhteisöllisyyden lisääntymisellä (kuva 42) ja uusiin naapureihin tutustumisen määrällä (kuva 43). Mielenkiintoista on, että yhtä vastaajaa lukuun ottamatta Vantaan kummikohteen kaikki asukasarviointikyselyyn vastanneista asukkaista kokivat yhteisöllisyyden lisääntyneen taloyhtiössään paljon tai vähintään kohtalaisesti, vaikka he olisivatkin viettäneet aikaa naapureiden kanssa saman verran kuin aikaisemmin. Suurin osa molemmissa kummikohteissa asukaskyselyyn vastanneista kertoivat tutustuneensa vähintään yhteen tai kahteen uuteen naapuriin hankkeen aikana.

7.5 Opinnollistaminen ja työvalmennus

Helsingin kummikohteessa ajatuksena oli liittää yhteiskäyttöpyörien huolto ja viljelylaatikoiden hoito osatutkintokokonaisuuksiksi. Oppilaitosyhteistyö lähti käyntiin hankkeen aikana, mutta emme onnistuneet saamaan opinnollistamisen konseptia toteutumaan loppuun asti. Oppilaitosyhteistyö hankaloitui vallitsevan koronavirustilanteen takia, ja lisäksi hankeaika oli lyhyt tällaisen lisäkonseptin luomiseen. Asukkaille jaettiin viljelypäiväkirjat ja ideana oli järjestää viljelyosaamisesta näyttö osatutkintokriteerien mukaisesti. Pyörähuollon osalta taas asukkaat raportoivat tehdyt huoltotoimenpiteet, ja huoltoperehdytys järjestettiin vastaamaan osaa kriteereistä. Osatutkintokokonaisuus olisi ollut arvokas lisä hankkeen toimintaan ja olisi antanut koulutuksellista hyötyä asukkaille. Lisäksi osatutkintokokonaisuuden opiskelu käytännönläheisesti osana hankkeen toimintaa olisi voinut ohjata kohti opintoja, jos jotkut asukkaista olisivat halunneet syventää pyöränhuolto- tai viljelyosaamistaan hakeutumalla opiskelemaan kokonaista tutkintoa oppilaitokseen.

Pyörien huollossa viisi halukasta asukasta vastasi vuorollaan kuukauden ajan pyörien käyttökunnosta sekä tarvittavista huoltotoimenpiteistä. Hankkeen toteuttajat vastasivat tarvittavien työkalujen hankinnasta ja huoltoon perehdyttämisestä kullekin huoltovastaavalle. Tarkastus- ja huoltokertoja oli toukokuusta lähtien viikoittain syyskuun loppuun asti yhteensä 22 kertaa sisältäen huoltoon perehdyttämisen. Suoja-Pirtti maksoi asukkaille tehdystä pyörien huoltotyöstä työosuusrahaa ja raportoi hankkeen toteuttajille tehdyt huoltotoimenpiteet. Yleisimmät huoltotoimenpiteet olivat ketjujen ja ruuvien kiristäminen sekä renkaiden sopivasta ilmanpaineesta huolehtiminen. Huoltotoimet hyödyttivät sekä huoltovastaavan osaamisen kartuttamista että koko asumisyhteisöä pyörien pysymistä toimintakunnossa.

Kuusi viljelijää vastasi kukin yhdestä viljelylaatikon hoidosta. Viljelypalstan hoidosta vastasivat kaikki viljelijät yhteisesti. Hoito ajoittui toukokuun laatikoiden rakentamisesta ja syyskuun syystalkoisiin asti. Asukkaille maksettiin työosuusrahaa viikoittain viljelmän hoidosta. Hoito hyödytti koko asumisyhteisöä, sillä asumisyksikössä tehtiin päätös siitä, että kaikki asukkaat saivat hyödyntää satoa. Asumisyksikön henkilökunnalta kysyttiin työosuusrahan yhdistämisestä hankkeen toimintaan. Kaikki arviointikyselyyn vastanneet kolme työntekijää olivat työskennelleet asumisyksikössä enemmän kuin vuoden ja olivat kirjanneet työosuusrahaan oikeuttavia töitä. Henkilökunnalta kysyttiin arviointia siksi, että he ovat asumisyksikön arjessa tiiviisti mukana ja näkökulma toimintaan on erilainen kuin hankkeen toteuttajilla. Työosuusrahan maksaminen osana hankkeen toimintaa henkilökunnan arvioinneissa jakoi mielipiteitä. Kaksi kolmesta piti ideaa hyvänä, kun taas yksi kolmesta huonona ideana. Samoin työosuusrahan suuruus jakoi mielipiteitä: kaksi kolmesta piti suuruutta sopivana ja yksi liian korkeana. Alun perin ideana oli, että viljelmien hoito tulisi yhdistettäisiin kiinteistöhuoltoon ja asuinyhteisön viheralueiden hoitoon työosuusrahaan oikeuttavana työnä. Yhden henkilökunnan jäsenen vastauksista on havaittavissa, että työosuusrahan suuruus suhteessa tehtyyn työhön viljelysten osalta oli liian suuri ja että viljelysten osalta ei olisi pitänyt työosuusrahaa maksaa ollenkaan:

”Viljelmälaatikoista ei olisi pitänyt mielestäni maksaa, koska asiakkaat hyötyivät laatikoiden viljelmistä koko kesän ja heille olisi hyvä näyttää, ettei kaikesta aina tarvitse maksaa. Kaikki asukkaat hoitivat laatikkoaan eri tavoin, jotkut useammin ja jotkut harvemmin. Ne jotka hoitivat harvemmin, saivat silti viikoittain työosuusrahan. Näin ei saisi olla.”

Alkuperäisen idean toteuttaminen kiinteistöhuollon, viheralueiden ja viljelylaatikoiden hoidon yhdistämisestä tasapainottaisi työosuusrahan määrää verrattuna tehtyyn työhön. Jos viljelylaatikot halutaan pitää työosuusrahaan kuulumattomana talkootyönä, olisi varteenotettavana vaihtoehtona yhteiset laatikot, joita hoidettaisiin talkoohengellä asumisyhteisössä. Henkilökunnan näkemysten ja saatujen kokemusten perusteella asumisyksikössä todennäköisesti hiotaan järjestelmää vielä toimivammaksi tulevaisuutta varten.

7.6 Viestinnän arviointi

Koimme tärkeäksi selvittää, kuinka hyvin olimme onnistuneet hankkeen viestinnässä ja toiminnasta tiedottamisessa. Asiaa kysyttiin Vantaan kummikohteessa ympäristötiimin jäseniltä palaute- ja arviointitilaisuudessa sekä asukkailta tapahtumien yhteydessä. Helsingin kummikohteessa tukena toimi henkilökunnan arviot asukasviestinnästä ja asukkaiden palaute hankkeen aikana. Asukasviestinnän lisäksi arvioimme sosiaalisen median tilien onnistumista julkaisujen määrää ja seuraajamääriä tarkastelemalla.

Helsingin kummikohteessa viestintä asukkaiden suuntaan tapahtui postikorttien ja asukastiedotteiden lisäksi tapahtumien yhteydessä ja henkilökunnan välityksellä. Koimme toimivaksi tavaksi ilmoittaa henkilökunnalle muutama päivä ennen tapahtumaa, että olemme tulossa kummikohteeseen taas toimimaan muutaman päivän kuluttua – tällöin työntekijät pystyivät muistuttamaan tulevasta toiminnasta asukkaita muun vuorovaikutuksen ohessa. Kaikki arviointikyselyyn vastanneet tuetun asumisyksikön työntekijät kokivat saaneensa tietoa hankkeen toiminnasta riittävästi – eivät liikaa, eivätkä liian vähän. Kaksi kolmesta koki asukkaiden saaneen tietoa hankkeen toiminnasta sopivasti ja yksi työntekijä oli koki asukkaille suunnatun tiedottamisen olleen liiallista. Viestintä ja tiedottaminen oli tuetussa asumisyksikössä helpompaa, sillä kohderyhmä oli hyvin rajattu ja asukkaita tapasi lähes aina vähintäänkin ohimennen vierailuilla asumisyksikössä. Tällöin pystyimme myös tiedottamaan suoraan asukkaille ja muistuttamaan tulevasta toiminnasta kasvokkain.

Vantaan kummikohteessa viestintätapoina postikortit, asukastiedotteet ja rappulaput tavoittivat asukkaita tapahtumien osallistujamäärien perusteella suhteellisen hyvin. Kahdessa rapussa kahdeksasta oli käytössä myös sähköiset tiedotetaulut, joihin saimme tiedotteitamme näkyville. Viestinnässä suurempaan vuokrataloyhtiöön tulisi kuitenkin vielä pohtia laajemmin monikanavaisuutta – erityisesti digitaalisia tapoja. Esimerkiksi kummitoiminnan postituslista tai taloyhtiön sosiaalisen median ryhmä voisivat olla kokeilemisen arvoisia. Ympäristötiimin palaute- ja arviointitapaamisessa eniten keskustelua herätti viestintä ja sen parantaminen – ympäristötiimiläiset olivat panneet merkille tavatessaan pihalla asukkaita ennen Elojuhlia, että kaikki eivät olleet olleet lainkaan tietoisia juhlien järjestämisestä. Toisaalta myös tapahtuman aikaan suurikokoinen jätelava oli jäänyt huomaamatta, vaikka se olikin viikonlopun ajan hyvin keskeisellä paikalla taloyhtiön pihalla.

Kokonaisuudessaan viestinnässä perinteiset tavat – tiedotteet ja rappulaput näyttivät tavoittavan asukkaita riittävästi. Toiminnassa keskeisessä osassa oli tuetussa asumisyksikössä henkilökunnan ja vuokrataloyhtiössä ympäristötiimiläisten kanssa keskustelu tulevista suunnitelmista. Lisäksi tapahtumissa asukkaiden kanssa keskustelu tulevista suunnitelmista vahvisti sitä, että asukastiedotteiden saapumista seurataan. Pystyimme tapahtumien yhteydessä kertomaan, että tiedote on tulossa pian – esimerkiksi lähiviikkojen aikana. Myös se, että suurin osa toiminnasta tapahtui asuinyhteisöjen välittömässä läheisyydessä, helpotti viestinnän haasteita – myös spontaani osallistuminen oli suurimpaan osaan toiminnasta mahdollista, mikäli asukas ei ollut jostakin syystä huomioinut tiedotteita.

Sosiaalinen median tileillä pyrimme hankkeen aikana kertomaan toiminnasta sekä kiinnostuneille yksityishenkilöille että asiantuntijatahoille. Julkaisuja kertyi Twitteriin 41 ja seuraajia 74 henkeä. Instagramissa julkaisuja teimme 39 ja seuraajia hankkeen lopussa oli 111. Sosiaaliseen mediaan olisimme voineet panostaa enemmänkin hankkeen aikana – julkaisuja olisi voinut tehdä enemmän ja tiheämmin sekä tiedottaa myös tulevista tapahtumista. Myös osallistuminen asiantuntijatahojen keskusteluihin Twitterissä olisi tuonut tilille enemmän tunnettavuutta. Priorisoimme hankkeen aikana asukkaiden kanssa toimimisen hankeajan ollessa lyhyt ja resurssit rajalliset – sosiaalisen median käsitimme hyvänä lisänä dokumentaatioon ja toiminnasta tiedottamiseen. Lisäpanos viestintään tätä kautta olisi voinut kuitenkin lisätä kiinnostusta toimintaa kohtaan ja auttaa löytämään monistettavuuden mahdollisia soveltamisväyliä.

7.7 Hankkeen arviointi kokonaisuutena

Hanke toteutui hankesuunnitelman mukaan, vaikka toimintaa jouduttiin soveltamaan poikkeusolosuhteisiin sopivaksi. Kaikki teemakokonaisuudet tulivat täytettyä tapahtumien ja tempausten avulla. Painotus tapahtumien määrässä ja luonteessa vaihteli kummikohteittain ja teemakokonaisuuksittain asukkaiden toiveiden ja ylläpitoa vaativien toimintojen mukaan. Toiminta suhteessa vuodenaikaan onnistui hyvin – talvella tutustuimme asukkaiden kanssa. Keväällä pystyimme suunnittelemaan ulkona toteutettavaa toimintaa ja toteuttamaan toimintaa etänä. Sään lämmetessä pystyimme siirtämään toiminnan lähes kokonaan ulkotiloihin. Hankkeen toteuttajina olemme hyvin tyytyväisiä saamiimme tuloksiin (kuvat 44 – 47).