Jakamistalousratkaisut kaupunkitilassa

Tämä selvitys on toteutettu osana Circular Green Blocks -hanketta [1]. Hanke kerää tietoa uusien kaupunkikortteleihin ja paikalliseen urbaaniin ympäristöön sijoittuvien palveluiden liiketoimintamallien edistämiseksi. Selvityksen tavoitteena on yhteiskäyttöisten liikkumisvälineiden, ja erityisesti sähkökuormapyörien, säilytystiloihin liittyvien haasteiden kartoittaminen siten, että potentiaalisten palveluntarjoajien kohtaamaa kaupallistamiskynnystä voidaan madaltaa. Erityisenä tarkastelun kohteena ovat konttityyppiset jakamistalousratkaisut sekä niiden luvitus ja sijoittamismahdollisuudet kaupunkitilassa.

Työssä on kartoitettu viiden suomalaisen kaupungin (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Lahti) lupa- ja politiikkakäytänteiden mahdollisia eroja, tuotu esille haaste- ja kehittämiskohteita palveluntarjoajan näkökulmasta sekä poimittu esimerkkejä hyvistä ja monistettavissa olevista käytänteistä ja mahdollisista sijoituskohteista. Selvityksessä on pyritty hakemaan vastauksia sekä kaupungin omalle maalle että yksityisten tonteille tuleviin kiinteisiin ja väliaikaisiin säilytysratkaisuihin liittyvissä kysymyksissä.

Loppujen lopuksi kaupunkien välillä ilmeni verraten vähän eroja, mitä tulee uusien kierto- ja jakamistalouden palveluinnovaatioiden siirreltävien rakenteiden saamiseksi kaupunkiympäristöön. Rakennuslaki luo puitteet, joissa kaavoitusta seuraten kaupungeissa selvitetään tapauskohtaisesti luvituksen tarve ja tarpeen mukaan käydään läpi lupaprosessi. Vuoden 2025 alussa voimaan tuleva uusi rakennuslaki voi muuttaa tilannetta ja luoda eroja kaupunkien välille, sillä uusi laki antaa kaupungeille huomattavasti enemmän valtaa päättää, mitä ne haluavat katutilaansa tuoda. Kaupungit eivät toisaalta olleet identtisiä valitun tarkastelunäkökulman kannalta, vaan myös kiinnostavia eroja löytyi.

Esittelemme myös, miten kokeilujen kanssa tekemisissä olevat henkilöt eri organisaatioissa kuvaavat kokeilujen merkitystä ja miten vallitsevia kokeilukäytäntöjä tulisi kehittää. Lopussa listaamme kehitysehdotuksia uusia innovatiivisia palveluja tarjoavan toimijan näkökulmasta.

Summary

This study was carried out as part of the Circular Green Blocks project [1]. The project gathers information to promote new business models for services in urban neighborhoods and local urban environments. The aim of this study is to identify the challenges related to the storage of shared mobility equipment, in particular electric bicycles, in order to lower the commercialization threshold faced by potential service providers. In particular, container-type sharing economy solutions, their permits and their potential for location in urban space will be examined.

The study has explored potential differences between the permit allocation and policy practices of five Finnish cities (Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Lahti), highlighted challenges and areas for development from a service provider's perspective and extracted examples of good and replicable practices and potential locations. The study has sought to provide answers to questions related to permanent and temporary storage solutions on both city-owned land and private sites.  

Ultimately, there were relatively few differences found between cities in terms of the transferability of new circular and sharing economy service innovations to the urban environment. The Building Act creates a framework whereby, following the zoning process, cities determine on a case-by-case basis the need for permitting and, where necessary, go through the permitting process. The new Building Act, which will come into force in early 2025, may change this situation and create differences between cities, as the new law will give cities much more power to decide what they want to bring to their street space. On the other hand, the cities were not identical in terms of the approach chosen, but there were also interesting differences.

We also show how people involved in experimentation in different organizations describe the importance of experimentation, and how current experimentation practices should be improved. Finally, we list suggestions for development from the perspective of the provider of new innovative services.

1.1 Yleiskuva luvitukseen liittyvästä prosessista ja vaadittavista selvityksistä

Tarvitseeko uuden palvelun toiminnassa käytetyn kiinteän tai siirrettävän tilan sijoittaminen kaupunkiympäristöön luvan vai ei? Yleispätevää toimintaohjetta tähän kysymykseen ei ole mahdollista antaa, mutta yhteistä kaikille kohdekaupungeille on, että toiminnan vaikutukset, tilan toteutus ja paikka määrittävät luvan tarpeen tapauskohtaisesti.

Viranomainen lähtee liikkeelle sen arvioimisesta, minkälaista rakennelmaa ollaan toteuttamassa, minkälaista toimintaa siinä harjoitetaan ja mihin se halutaan sijoittaa. Katoksen, vajan, kioskin tai muun vastaavan rakennelman toteuttaminen edellyttää enintään toimenpidelupaa. Välttämättä tätäkään ei tarvita, jos tila on pieni. Peukalosääntönä koon osalta on, että parkkiruutuun mahtuva ratkaisu on rakennelma, ei rakennus. Asuinpientalotonteilla asemakaava-alueella rakennelma voi olla korkeintaan 12 m². Asemakaava-alueen ulkopuolella erillinen piharakennelma voi olla korkeintaan 20 m²:n suuruinen. Toisaalta esimerkiksi Helsingissä 12 m²:n kokoisen konttirakennelman on esiselvitysvaiheessa tulkittu kuuluvan erillislaite-kategoriaan, jolle tulee hakea toimenpidelupa. Helsingissä uusi rakennusjärjestys tuli voimaan 7.6.2023. Siinä määrätään muun muassa siitä, mitä voi rakentaa ja korjata ilman rakennusvalvonnan lupaa.

Vaikutuksen arviointi ja luvanvaraisuus edellyttävät aina viranomaisen arviointia ja tulkintaa. Toimenpidelupaa haetaan kaupungin rakennusvalvontaviranomaiselta. Yleiset lupaselvitysprosessin vaiheet ovat seuraavanlaiset:

1. Esiselvitys, jossa otetaan yhteyttä kunnan lupakäsittelijään suoraan tai kysytään neuvoa lupapisteen [2] kautta. Tässä vaiheessa selvitetään luvanvaraisuus sekä esitellään suunnitteilla oleva hanke.

2. Mahdollisesti tarvittavan toimenpideluvan hakeminen

3. Lupakäsittely

Lupapiste-palvelun käyttöpolku luvanvaraisuuden selvittämiseksi [3]:

1. Rekisteröidy palveluun

2. Kirjoita katuosoite, jossa hanke sijaitsee.

3. Kysy neuvoa (samanniminen painike palvelun sivulla)

4. Kirjoita lyhyt kuvaus hankkeesta ja kysymyksesi. Sinut ohjataan oikealle asiantuntijalle.

5. Neuvonnan jälkeen voit muuttaa neuvontapyynnön lupahakemukseksi.

Espoon rakennusvalvonta ohjeistaa luvan tarvetta sivuillaan seuraavasti: “Toimenpidelupa tarvitaan rakennelmiin, joita ei pidetä rakennuksena, mutta joilla on vaikutusta kaupunki- ja maisemakuvaan, luonnonoloihin tai ympäröivän alueen maankäyttöön” [4]. Lahdessa vastaava ohjeistus kuuluu seuraavasti: “Rakennusluvan sijasta rakentamiseen voidaan hakea toimenpidelupa sellaisten rakennelmien ja laitosten, kuten maston, säiliön ja piipun pystyttämiseen, joiden osalta lupa-asian ratkaiseminen ei kaikilta osin edellytä rakentamisessa muutoin tarvittavaa ohjausta. 126 a §:n mukainen toimenpidelupa tarvitaan sellaisen rakennelman tai laitoksen, jota ei ole pidettävä rakennuksena, pystyttämiseen tai sijoittamiseen taikka rakennuksen ulkoasun tai tilajärjestelyn muuttamiseen” [5].

Sijainnin osalta on merkitystä, sijoittuuko rakennelma tontille vai yleiselle katualueelle. Jos ollaan yleisellä katualueella, määrittää maapohjan kaavatilanne, millaista lupaa tarvitaan. Asemakaava voi määrittää tarkemmin, mitä kohteessa saa tehdä. Aina kuitenkin tarvitaan maanomistajan lupa, ja luvan nimeämiskäytäntö voi vaihdella kaupungeittain. Kohdekaupungeista esimerkiksi Vantaalla tätä kutsutaan sijoitusluvaksi, joka on käytännössä kuin vuokrasopimus siitä, että vuokranmaksaja saa sijoittaa rakennelmansa kaupungin omistamalle alueelle. [6]

Jos rakennelma halutaan sijoittaa tontille, määrittää tontinomistaja omasta puolestaan, mitä tontilla saa tehdä, ja joko hakee edelleen itse toimenpidelupaa tarvittaessa tai antaa valtakirjan, jonka avulla rakennelman toteuttaja voi hakea lupaa itse. Suunnitellun toiminnan sisällöstä riippuen rakennusvalvontaa voi kiinnostaa asia enemmän tai vähemmän luvan tarpeellisuutta arvioitaessa. Edelleen rakennusjärjestys määrittää, kuinka lähelle rajaa tontilla saa tulla. Jos esimerkiksi rakennelmaa ollaan sijoittamassa lähemmäksi kuin neljä metriä tontin rajasta, pitää kuulla naapuria, mihin tarvitaan lupaprosessi. Rakennelmaa ei myöskään saa sijoittaa asemakaavassa istutettavaksi tai suojeltavaksi määrätylle alueelle tontilla. [7–10]

Kohdekaupunkien verkkosivuilta löytyvät tarkemmat kuvaukset lupien hakemiseen liittyvistä prosesseista [3–5] [11–14]. Toimenpidelupaprosessien hinnat ja kestot kohdekaupungeissa on esitetty Kehitysehdotuksia -luvun Taulukossa 1.

1.2 Aikarajoitteet jakamis- ja kiertotalouskokeiluille

Kierto- ja jakamistalouden kokeilut, kuten kokeilut ylipäänsä, ovat luonteeltaan tilapäisiä. Tämän myötä kokeilun edellyttämät tarvittavat rakenteet kaupunkitilassa ovat väliaikaisia. Haastatteluissa pyrittiin selvittämään, miten väliaikaisuus määritellään rakennusvalvonnan ja yleiskaavoituksen viitekehyksissä.

Väliaikaisuus määritellään tapaus- ja kohdekohtaisesti luvan myöntämisprosessissa, toisin sanoen tilalle ja toiminnalle asetetaan ajallinen takaraja. Lupamielessä laki tuntee tilapäisyyden käsitteen (Maankäyttö ja rakennuslaki §176) yhtenä poikkeamana muusta rakennuslainsäädännöstä. Tällöin tilapäiselle rakennukselle voi saada luvan enintään viiden vuoden ajaksi olettaen, että muut säädetyt edellytykset ja rajoitukset huomioidaan. Lisäksi rakennuksen tilapäisyyttä arvioitaessa sen toteutuksessa huomioidaan rakennuksen rakenne, arvo ja käyttötarkoitus, jotta nämä ovat linjassa käyttöajanjakson pituuden kanssa. Lisäksi laissa todetaan seuraavasti: ”Tutkittaessa tilapäisen rakennuksen rakentamista koskevaa lupahakemusta on otettava huomioon rakennuksen tarkoitus sekä lujuuden, terveellisyyden, liikenteen, paloturvallisuuden ja ympäristöön sopeutuvuuden vaatimukset” [15].

Ifa Kytösaho, vastaava lupa-arkkitehti ja lupapäällikkö va. Vantaan kaupungilta luonnehti aikakäsityksiä kokeilujen kannalta seuraavasti: “Pysyvä ja määräaikainen on vain yksi pysyvän rakennusluvan muunnos tai ominaisuus. Lainsäädännössä ei käytännössä sanota siitä paljon. Tilapäinen -termillä haetaan liikkumavaraa, eli sitä että pysyvän rakennuksen olennaisista teknisistä vaatimuksista voidaan tehdä vähäisiä poikkeamia koskien esimerkiksi väestönsuojia, kuten energiankulutukseen liittyvät tekijät. Lainsäädäntö ei varsinaisesti tunnista innovatiivisia tarpeita, se on kirjoitettu siihen tarpeeseen, kun on ollut ajanmukaista. Tästä seuraa, että monet asiat putoavat pykälien väliin, ja on tarkoituksella jätetty tulkinnanvaraa.“ [7]

“Kokeilujen aikakäsitteen kannalta arviointi on viranomaisen taholta täysin tapauskohtaista”, kommentoi asiaa Gilbert Koskela Vantaan kaupungilta. Hän jatkaa avaamalla käsittelyprosessia, jossa selvitetään muun muassa, tarvitaanko maa-aluetta muuhun käyttöön, mikä voi asettaa tilapäisyydelle reunaehtoja. Jos suunniteltu kokeilu on pidempi kuin paikka mahdollistaa, voidaan aina katsoa voiko palvelua tai kokeilua toteuttaa muualla. [6]

Helsingin kaupungin rakennusvalvonnan yksikön päällikkö Salla Mustonen kommentoi tilapäisyyden määrittelyä seuraavasti: “Jos kyse on hyvin vähäisestä asiasta, ei tilapäisyydenkään määrittely liity rakennusvalvontaan, vaan muu taho voi hoitaa määrittelyn kaupungilla. Riippuu paljolti siitä, minkä fyysisen kokoluokan asiasta on kysymys, eli tarvittava aika ja muut parametrit käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Esimerkiksi kaupunkipyöräpisteille on Helsingissä haettu mallihyväksyntä joka vuosi.” [9]

Ytimekkäimmin tilapäisyyden käsitteen kokeilujen osalta ja rakennusvalvonnan kannalta määritteli Lahden kaupungin rakennus- ja ympäristövalvonnan johtaja Mika Kemppainen: “Projektilla on alku sekä loppu, ja lakia noudatetaan välissä.” [16]

1.3 Sijoituspaikkavaatimukset

Tässä osiossa käydään läpi, miten sijoituspaikkavaatimukset vaikuttavat kokeilujen toteuttamiseen. Tällaisia vaatimuksia ovat esimerkiksi kaavamääräykset, kulkureitit, talvihuollon huomioiminen sekä yhdistäminen olemassa oleviin toimintoihin ja infrastruktuuriin.

Kuten aiemmin on todettu, edellyttää sijoituspaikka vähintäänkin maanomistajan luvan, ellei toimita omalla maalla. Jos kaava asettaa vaatimuksia kohteelle, se voi rajoittaa toimintaa, ja toiminnalle voidaan tarvita rakennusvalvonnan hyväksyntä. Tästä näkökulmasta puistoalueet ovat helpompia [17]. Toisaalta mikäli toiminta tarvitsee kunnallistekniikkaa, tarvitaan liittymäluvat näihin järjestelmiin. Edelleen jos toiminta edellyttää vettä, tulee järjestää veden tulo ja viemäröinti [6]. Kokeiluja suunniteltaessa on myös hyvä huomioida, että vesikytkentä on sähkökytkentää raskaampi toimenpide toiminnan tilapäisyyttä arvioitaessa. Vesikytkentä voi nimittäin olla ristiriidassa tilapäisen ja helposti siirrettävän rakenteen määritelmän kanssa [18]. Paikkaa miettiessä kannattaa huomioida, että sähkön saatavuus puistoissa ei ole taattua tai kattavaa.  

Jos kokeilun edellyttämät infrastruktuuritarpeet ovat kovinkin monimutkaiset, kaupunki ei luultavasti kykene omalta puoleltaan edistämään asiaa [19]. On aina riski, että tehtäisiin investointeja turhaan [6]. Kaupunkitekniikan keskus on taho, joka kaupungin toimesta luvittaa infrastruktuuritarpeita.

Mikäli kyseessä on materiaalin kiertoon liittyvää kiertotalouden toimintaa, asiaa viedään jätehuollon kautta eteenpäin käsiteltäväksi [16]. Espoon kaupungin rakennusvalvonnan päällikkö Jari Saajo kommentoi sijoituspaikkavaatimuksia seuraavasti: “Pääasiat tulee huomioida, mukaan lukien turvallisuus. Kaupungin kannalta ja käytännössä vaatimukset vaihtelevat paljon paikasta riippuen. Mittakaava tuo lisäpohdinnan tarvetta, mitä isompia rakennelmia on suunnitteilla, sitä enemmän tämä monimutkaistaa asioita. Se, mistä yleisellä alueella löytyisi tarvittavaa tilaa, on suunnittelukysymys, jota miettivät kaupungeissa maankäytön puoli ja asemakaavoitus, ei rakennusvalvonta, joka on valvontaa toteuttava taho, joka pitää huolen siitä, että kaupunkiin sopivat suunnitelmat toteutuvat.” [17]

Toisaalta oman kokeilun toteuttaminen voi vaikuttaa kohteessa muiden asiaan liittyvien toimijoiden sijoituspaikkavaatimusten muuttumiseen. Esimerkkinä toimivat parkkialueet, joissa tyypillisesti pysäköintipaikkoja toteutetaan minimimäärä. Jos vaikkapa yksi parkkipaikka taloyhtiössä poistetaan pysäköintikäytöstä kokeilua varten, voi toiminta kohteessa tulla luvanvaraiseksi, jos ei ole enää minimimäärää parkkipaikkoja käytössä ja alkuperäinen pysäköintijärjestely kohteessa muuttuu. Toimitilatonteilla voi olla autopaikkoja enemmän kuin kaava vaatii, ja jos yksi paikka poistuu käytöstä, ei sillä ole vaikutusta luvantarpeeseen. Nykylainsäädännön mukaan tässä voisi olla kyseessä toimenpidelupa-asia ja siinä tyyppiä pysäköintialueen muutos. [7]

Kaupungeilla itsellään on myös tarvetta ymmärtää, miten asukkaat käyttävät ja haluaisivat käyttää kaupunkitilaa. Lupaa haettaessa on hyvä kyetä esittämään, miten kokeilun aikana selvitetään kokeilutoteutuksen vaikutuksia ja toimivuutta sijoituskohteessa. Kokeilu ei myöskään saa muodostaa esteitä liikkumiselle kaupunkialueella, ja toteutuksen pitää olla turvallinen [19]. Toisaalta vaikutukset liikkumisen vaikeutumiseen voivat olla myös epäsuoria, esimerkiksi kokeiltava palvelu voi lisätä autoilua alueella [20].

Tässä yhteydessä voivat esiin nousta myös sijoituspaikkaan liittyvät ennakoimattomat ilmiöt ja vaatimukset, sillä määritelmän mukaisesti kokeilussa on lähtökohtaisesti kyse aina uudesta asiasta. Esimerkiksi talvihuolto on huomioitu normaaleissa talviolosuhteissa, mutta runsasluminen ajanjakso voi vaatia tilapäisesti lumen välivarastointia samalla katualueella kokeilun kanssa estäen normaalin kokeilutoiminnan. Toinen talvisiin olosuhteisiin liittyvä asia ovat vahingot, joita voi sattua aurauksen yhteydessä, jota hoidetaan usein kiireessä ympärivuorokautisesti lumimyräkän sattuessa. Näiden vahinkojen ja korvausvastuun selvittely ja todentaminen jälkikäteen lumien sulettua on varsin hankalaa. Asiassa korostuu ennakoinnin merkitys siltä osin kuin se on mahdollista, toisin sanoen kokeilurakenteet tulisi merkitä selvästi myös alueen talviset ylläpitotoimet huomioiden. Kuormapyöräkokeilun tapauksessa lainaustilassa on ollut käytössä ajoramppi, jonka jalankulkijoita varoittamaan tarkoitetut huomioteippaukset eivät juuri talvella lumen alta näy. Tällainen riski voi pahimmassa tapauksessa toteutuessaan tuottaa paitsi materiaalista haittaa myös henkilövahinkoja. [18]

Kaupunkisuunnittelussa tai kaavoituksessa on vaikea ennakoida tulevien innovatiivisten jakamis- tai kiertotalouden palveluiden tai kokeilujen tarpeita. Myöskään tämän kaltaisten palveluiden tai toimintojen pysyvyydestä tai pitkäkestoisuudesta ei ole mitään takeita, mikä tekee vaikeaksi perustella erityisen infrastruktuurin rakentamisen niitä varten [6]. Sähköverkkoa voidaan pitää kattavana infrastruktuurina, mutta senkään saatavuus kaupunkitilaan suunnitelluille palveluille edes uusissa asutuskeskuksissa ei ole itsestäänselvyys [18]. Tontinluovutukset ja niille asetetut ehdot ovat kohtia kehityspoluilla, joissa voisi pohtia esimerkiksi kierto- ja jakamistalouden palveluiden edellytysten täyttymistä alueella [17].

1.4 Uusi rakennuslaki 2025

Selvityksen yhteydessä nousi esiin, että uuden rakennuslain voimaantulolla vuonna 2025 voi olla merkittäviä vaikutuksia myös jakamis- ja kiertotalouskokeiluihin ja palveluihin kaupunkitilassa.

Esimerkiksi aiemmin käsiteltyjen kokeilujen tilapäisyyteen liittyen termit “tilapäinen” ja “määräaikainen” tulevat uuden lain myötä yhdistymään uuden “väliaikainen”-termin alle. Väliaikaisuus perii ominaisuuksia molemmilta korvaamiltaan termeiltä. Väliaikaiselle toteutukselle voi muun muassa myöntää luvan maksimissaan kymmeneksi vuodeksi. Samalla tavoin nykylainsäädäntö tuntee toimenpideluvan, joka poistuu uudesta laista. Toimenpidelupa ja rakennuslupa yhdistyvät rakentamisluvaksi. [7]

Luvanvaraisuuskynnys nousee lakimuutoksen myötä, aiemmin säänneltyjä osia vapautetaan ja rakennusvalvonnan valvontarooli pienenee. Kaupunkisuunnittelulle tulee enemmän vapautta ja vastuuta pohtia, mihin kaupunki haluaa katualueitaan käyttää. [32]

Pienemmille rakenteille ei tarvita lupaa, esimerkiksi 30 m²:n rakennuksen voi rakentaa tontille ilman luvan hakemista rakennusvalvonnalta, jos lupa on saatu maanomistajalta. Rakennuslain perusperiaatteet pysyvät samoina, niihin on tulossa vain pieniä muutoksia. Rakentamisen pitää edelleen olla asemakaavan ja säädösten mukaista. Toteutukset ovat rakentajan vastuulla kuten tähänkin asti, ja rakennusvalvonta käsittelee edelleen lupahakemuksia. [8] [17]

Kestävän kehityksen kannalta myönteistä on uuden lain tuoma avaus vähähiiliseen rakentamiseen ja sen seurantaan. Tämä vaikuttaa laajalti muun muassa kaavoitukseen ja siihen, miten rakennusmateriaaleja käytetään ja kirjataan tonttimassoista lähtien. Alan toimijoilta edellytetään ilmastotavoitteita ja suunnitelmia, hiilitaseen laskentaa vaaditaan suunnitelmissa ja suunnittelussa. [16]

Haastatteluissa tuli myös esiin arvio, että uusi laki voi ainakin alkuvaiheessa aiheuttaa käsittelyjen ruuhkautumista ja siten hankaloittaa toimijoiden ja lupahakijoiden toimintaa [8]. Lupamenettely pannaan samaan kasaan, ja uusille ehdotetuille (esim. jakamis- ja kiertotalous) hankkeille haetaan tapauskohtaisesti parhaiten soveltuva käsittely [7]. Vapaus saattaa tämän vuoksi synnyttää hitautta, mikäli parhaan käsittelytavan valintaprosessi ei ole tehokas ja tulkinnanvaraisuudet synnyttävät tarvetta kerätä sekä käsitellä suuria määriä informaatiota uusista haetuista palveluratkaisuista ja kasvattaa samalla kommunikaation tarvetta viranomaistahojen välillä [18].

Muun muassa tätä potentiaalista ongelmaa osaltaan ratkoo Topten Rakennustarkastusyhdistys. Rakentamisen Topten-käytännöt ovat rakennusvalvontojen ja alan toimijoiden yhdessä laatimia käytäntöjä rakentamisen yhtenäistämiseen. Topten-kaupunkien yhteistyönä pyritään saamaan hyödynnettyä uuden lain mukanaan tuomat mahdollisuudet ja aikaansaamaan muutosten yhteiset tulkinnat. Ajatuksena on, että isommissa kunnissa rakennusvalvonta tulee toimimaan samojen periaatteiden mukaisesti. Rakennuslupaprosessien nopeuttaminen on kaupungille kilpailuetu [21]. [17] [22] 

Haastatteluissa todettiin myös, että uutta lakia valmisteltiin kiireellä. Siitä irrotettiin kaavoitukseen liittyvä osuus, joten alun perin tavoitellun yhden lain asemesta tulikin kaksi lakia. Lain jonkinasteisia valuvikoja ihmetellään vielä kentällä ja tulevaan lakiin perehdytään kaupungeissa syvällisesti. Perehtymistä helpottaa, että lain käyttöönotossa otettiin vuoden lisäaika. [17]

Tampereen kaupungin rakennusvalvontapäällikkö Juha Henttonen, kommentoi osaltaan uuden lain käyttöönottoon liittyviä haasteita: ”Asetukset puuttuvat uudesta laista vielä, mistä voi seurata monta uutta asiaa, jotka vaikuttavat käytännön tekemiseen. Uhkakuvana on se, mitä kaikkea saattaa ilmetä, kun lupia ei tarvitse enää hakea entiseen malliin, ja pystyykö jatkuvan valvonnan puoli paikkaamaan riittävän tehokkaasti mahdollisia lieveilmiöitä ennakkovalvonnan roolin pienentyessä. Ennakkovalvonta on lupien valmistelua, ohjaamista ja käsittelyä, minkä jälkeen painopiste siirtyy jatkuvan valvonnan puolelle, joka ei ole häviämässä mihinkään. Jos kohteesta tulee ilmianto, niin viranomaisten pitää edelleen puuttua väärinkäytöksiin keinoilla, joita heillä on. Koska laki ei ole vielä voimassa, niin ei ole myöskään käytännön esimerkkejä. Eli tavallaan uuden lain myötä ollaan ison käytännön kokeilun ja muutoksen äärellä.” [8]

1.5 Ulkomuoto-, ulkonäkö-, koko- ja pintamateriaalivaatimukset

Tässä osiossa käydään läpi, miten kokeiluissa käytettävien rakenteiden ulkoasuun liittyvät tekijät vaikuttavat toteuttamiskelpoisuuteen ja minkälaisia vaatimuksia niihin kohdistuu. Lisäksi erityistä huomioita kohdistetaan viherseinäratkaisujen hyödyntämiselle ja yhdistämiselle tila- ja säilytyselementteihin.

Kaupunkikuvan kannalta tilan tai rakenteen suunnittelussa on otettava huomioon asemakaavan ja rakennustapaohjeiden mahdolliset määräykset rakennelmien koosta, korkeudesta, materiaaleista ja väreistä. Rakennelmassa tulee huomioida rakennuspaikan ja asuinalueen rakennusten materiaalit ja värit, niiden edustama aikakausi ja alueen ominaispiirteet. [11] [23]

Vantaan taholta tarkennettiin, että mitä tulee aluesuunnitteluun, on asemakaava-alueen ollessa kysymyksessä asemakaavamääräyksissä määritelty, onko kaupunginosalle asetettu design-manuaalit, joita asemakaavassa noudatetaan. [6]

Kuten aiemmin on todettu, rakennusvalvonnalla on oma juridisesti oikea tulkinta ja näkemys lupapäätöstä myönnettäessä. Jos mitään ei ole määritelty, riippuu esteettinen sopivuus pitkälti ympäristöstä. Suppeasti voidaan todeta, että rakennuslaissa todetaan, että pitää rakentaa kaunista. Osana juridista prosessia luvat etenevät hallinto-oikeuteen ja tarvittaessa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja matkan varrella tehdään subjektiivisia tulkintoja siitä, mikä on kaunista ja esteettistä. Materiaalit ovat tässä mielessä eksaktimpia ja (niihin liittyvät parametrit) tarkemmin määriteltävissä. [6]

Konttirakenteessa on kyseessä ei-pysyvä ja siirreltävä tila, mikä tuo arviointiin kaupungin kannalta jonkin verran jouston varaa verrattuna pysyvään ja kiinteään rakenteeseen, mutta voi myös tuoda omia vaatimuksiaan [7].

“Materiaali ja pintavaatimukset saavat olla erilaisia kohteesta ja toteutuksesta riippuen. Ehkä hieman yllättäen tilapäisyys ja keskeneräisyys voi ja pitääkin tulla suunnittelussa esiin, jos puhutaan konttitoteutuksesta. Jos kyseessä on pysyvä toteutus, niin olemassa oleva kaupunkikuva tulee huomioida tarkemmin”, toteaa Pia Hastio, Tampereen kaupungin yleiskaavapäällikkö. [19]

“Mitä pysyvämpää jakamis- tai kiertotalouden ratkaisua ehdotetaan, sitä enemmän myös standardinmukaisuus ja viimeistelty ulkoasu vaikuttavat. Toisaalta myös alueen erityispiirteet ja asukaskunnan huomioiva ulkoasun paikallistaminen voisi olla hyvä ajatus. Näiden lähestymistapojen ei myöskään välttämättä tarvitse sulkea pois toisiaan suunnittelussa. [Lahdessa oli haastattelun tekemisen aikaan ajankohtaisena asiana arvioida mm. sähkökaappien ja vastaavanlaisten rakenteiden sijoittamista kaupunkialueelle.] Kaupungissa on tyrmätty kokeilurakenteita tai -tiloja, jos niissä ei ole ollenkaan mietitty ulkonäköä ja ne ovat olleet todella rumia. Suunnitteluvaiheessa tulisi olla mukana ainakin graafikko ja ammattimainen suunnittelija tilan toteutusta miettimässä”, ohjeistaa Johanna Palomäki, kaupunginarkkitehti Lahden kaupungilta. [24]

Ulkonäkö ei ole irrallinen asia. Enemmänkin keskustellaan siitä, mihin kokeilurakenteita laitetaan. Siinäkin huomioidaan samoja ohjeita kuin muussakin suunnittelussa. Voidaan esimerkiksi katsoa hyväksyttäväksi, että kokeillaan, toimiiko kokeilurakenne jossain kohteessa ja siirretään se toisaalle, jos ei toimi. Kaikkia vaikutuksia ei välttämättä tiedetä, sillä muuten kyseessä ei olisi uuden asian kokeileminen, ja tätä voidaan pitää hyväksyttävänä. [19]

Ulkonäköä tärkeämpää on turvallisuus, joka on ykkösasia. Kokeilu ei saa aiheuttaa haittaa ympäristöönsä tai niin sanottuja kuolleita kulmia eikä luoda paikkoja, joissa voi tapahtua jotain pelottavaa. Kaupunki saa aika nopeasti palautetta asiakaspalveluun, mikäli jokin edellä mainittu tai ulkonäköön liittyvä seikka ärsyttää kaupunkilaisia. Tämä on nopein tapa saada palautetta kaupungille. Kun asiakaspalvelun kautta on saapunut tietty määrä kriittistä palautetta, lähdetään asiaa viemään eteenpäin. Toisaalta, jos kriittinen palaute tulee sisäisesti päättäjien kautta, epäkohtiin tartutaan yleensä saman tien. [19]

Kokeilutoimijan kannattaa etukäteen miettiä ja suunnitella, miten palautteita otetaan vastaan ja käsitellään. Ulkonäköön kohdistuvien tutkimuskysymysten avaaminen kannattaa. Tällä tarkoitetaan sitä, että hakija selvittää hakemuksessaan, mitä ja miten tutkitaan, miten suunniteltu toteutus toimii yhteen sijoitusympäristönsä kanssa ja mitä oletuksia hakijalla on toiminnan vaikutuksista ympäristöönsä. Lisäksi kannattaa raportoida tuloksia kaupungille. Tällainen syvällinen ja asiallisen tarkastelu ja suunnittelu parantaa hakijan mahdollisuuksia paikan saamiseksi. [19]

Toisaalta lyhytkestoisempi kokeilu aiheuttaa vähemmän potentiaalista “haittaa” sijoituskohteessaan. Toisaalta taas monet kokeilut jäävät liian lyhyiksi (esim. vuodenaikojen vaikutusten selvittäminen), jotta asukkaat ehtivät löytää ne, ja niiden tuloksista voitaisiin vetää uskottavasti johtopäätöksiä pysyvän ja skaalautuvan ratkaisun keskeisistä tekijöistä. Näin hyödyt tiedon keräämisestä jäävät pienemmäksi myös kaupungin kannalta. [24]

Kasviseinät ja vastaavan kaltaiset ehostusratkaisut katsotaan merkittäväksi eduksi ja myönteiseksi asiaksi maisemoinnissa. Teipattu kuva kontin seinässä voi olla myös siisti ratkaisu, mutta se ei ole vaikuttavuudeltaan ja virkistysarvoltaan sama asia kuin kasviseinä, kun näitä asioita arvioidaan kaupunkikuvatyöryhmässä ja esimerkiksi kaupunkikuva-arkkitehdin näkökulmasta. Toisaalta koristelunkin toiminnan arviointi lähtee aina paikasta. Esimerkiksi vehreä piha viherseinällä on yhteensopiva ja looginen ratkaisu. Kioskille toisaalta voi sopia teippaus ja/tai maalaus. Oleellista on, että ulkoasun suunnittelussa edetään aina paikan ehdoilla. [9]

Viherseinä kokeiluaihiona olisi hyödyllinen lisäämään ymmärrystä ja antamaan esimerkkiä muillekin kaupallisille toimijoille. Kaupunki kokeilee viherratkaisuja itse omissa kohteissan, mutta tieto on aina tervetullutta kentältä ja kokeiluista, miten esimerkiksi kasviseinät ja katot toimivat ja kuinka kallista niiden toteuttaminen ja ylläpito on. [19]

Esimerkin tarjoamisen lisäksi kokeilut voisivat tuoda kaupungille hyödyllistä tietoa muun muassa hulevesien käsittelyyn liittyvistä uusista vaihtoehdoista ja siitä, mitä vesien suojelun kannalta tulisi huomioida. Kaupungilla on kyllä ymmärrystä näistä alueista, ja ne pystyisivät hyödyntämään uutta tietoa. [16]

Hieman yllättäväkin kannanotto tuli esiin Katajaharjussa, kun selvitettiin, miten Katajaharjussa kokeiltua kasveilla koristeltua konttirakennetta voisi soveltua erään kaupungin vuokrataloyhtiötarjoajan asukkaille. Koristelu nähtiin liian hienoksi ja kalliin oloiseksi, jolloin se voisi luoda katteettomia odotuksia asuntotoimijan mahdollisesti tarjoamista palveluista. Lisäksi koristelu voisi herättää kysymyksiä siitä, käytetäänkö asumisesta kerättyjä maksuja järkevästi. Vaikka kasviseinät siis nähtiin koristeluelementteinä ehdottomasti myönteisinä, voi siinäkin liika olla liikaa. Toisin sanoen on syytä suunnitella, miten kokonaisuus saadaan sopeutettua paikallisen toimijan tarpeita ja vaatimuksia vastaavaksi. [18]

1.6 Yhteistyö eri toimijoiden ja maanomistajien välillä

Tässä osiossa tarkastellaan, voisivatko taloyhtiöt tai kauppakeskukset sijoittaa lainausasemia tai -kontteja yhteistyössä kaupungin kanssa jaetusti omistetulle alueelle.

Ensivaikutelma haastatelluilla oli, että tällainen järjestely kuulostaa varsin utopistiselta. Maanomistuksessa ei ole tulkinnanvaraa, vaan sen omistaa tämän selvityksen kohdekaupungeissa jokin yksittäinen taho (kaupunki, kaupallinen toimija, muu organisaatio tai yksityinen taho), ja yhteistoimintaa harjoitetaan lähinnä vuokraamalla aluetta ja määrittämällä vuokrahinta [6]. Yhteistyön rakentumisen ja ideoiden toteuttamisen osalta maankäyttösopimuksesta kerättävällä rahalla voidaan organisoida, miten parantaa paikallista ympäristöä [25].

Ainutlaatuisena esimerkkinä rakentamisen ohjaamisesta Suomessa voidaan nostaa Espoon Keran alue, jossa on tullut vuonna 2021 voimaan Keran alueen kehittämissitoumus osana Keran keskustan asemakaavan maankäyttösopimusta [26]. Kehittämissitoumus ohjaa rakentamista Keran alueella ja sen kehittymistä Espoon hiilineutraaliustavoitteen ja kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Laajaa yhteistyötä on tehty määrittelemällä edellä mainitun sitoumuksen tavoitteet alueen toimijoiden kanssa [27].

Hieman vastaavanlainen esimerkki alueellisen yhteistyön edistämisestä löytyy myös Helsingistä, jossa uudisalueille tulee paljon umpikortteleita. Niissä pihat ovat yhteisesti omistuksessa, pihan käyttäjäjoukko on siis yksittäistä taloyhtiötä suurempi. Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan yksikön päällikkö Tuomas Eskola kommentoi: “Kaupungissa on tehty töitä, että fyysisiä raja-aitoja on saatu poistettua. Samoin pyritään edistämään tontin rajat ylittävää yhteistyötä. Korttelikoko on nähty luontevaksi, sillä isomman alueen ei oleteta välttämättä toimivan yhtä luontevasti. Toisaalta uusien ratkaisujen tuomisen kannalta mukaan tällaiseen yhteistyöalustaan on pidettävä mielessä, että fyysisesti pihat ovat ahtaita, pelastustiet ja leikkipaikat pitäisi säilyttää.

Kaiken kaikkiaan tämä on uusilla alueilla vaikeaa, vaikka toisaalta voisi ajatella sen voitavan huomioida uusia alueita suunniteltaessa. Vanhemmilla alueilla tämänkaltaisia alueiden yhteiskäyttömahdollisuuksia on enemmän. Kehittyvä kerrostalo -nimisessä hankkeessa tiettyjä tontteja on pantu hakuun siten, että pyritään avaamaan mahdollisuuksia uusille ideoille, jotka lisäävät muun muassa asukasviihtyisyyttä ja tukevat vähähiilisyyttä. [25]

Lahdessa (ja muissakin kaupungeissa) kaupungin ja kaupallisen kaupunkipyörätoimijan yhteistyö toimi esimerkkinä yhteistyöstä [28]. Kuormapyörien yhteiskäyttöön tarkoitettu tila ja siihen yhdistetyt mahdolliset muut toiminnot voisivat toimia seuraavana askeleena tämänkaltaiselle toiminnalle kaupungissa [18].

Kuormapyörälainauksen arvioitiin olevan taloyhtiöiden ja asukkaiden kannalta kiinnostava ratkaisu, jos pyörien vuokraus on lähellä, mutta toisaalta muutkin kaupunkilaiset saisivat käyttää niitä, ja taloyhtiö voisi kerätä tästä jotain tuloa. Mainostaminen voisi puolestaan kiinnostaa kauppakeskuksia. Yleinen viherpesu ja imagonkohotus voivat olla joillekin tahoille merkittäviä syitä lähteä mukaan yhteistyöhön. [19]

1.7 Aluesuunnittelun ja kaavoituksen rooli

Tässä osiossa käsitellään aluesuunnittelun ja kaavoituksen roolia sekä miten (väliaikaiset, liikuteltavat, kevytrakenteiset) jakamistalousratkaisut otetaan etukäteen huomioon suunnittelussa esimerkiksi sähköliittymien sekä tila- ja palvelusuunnittelun näkökulmasta.

Yleisesti ottaen haastattelujen pohjalta ei tullut vastaan olemassa olevia varauksia kuvatun kaltaiselle jakamistaloustoiminnalle tai sen erityistarpeille kaavoituksessa. Helsingissä on poikkeuksellisesti Kierto- ja jakamistalouden toimenpideohjelmassa mainittu toimenpiteenä vuodesta 2020 eteenpäin, että “luodaan mahdollisuudet jakamistalouden edistämiselle kaavoituksessa” [29].

Vantaalla puolestaan on tunnistettu, että tällä hetkellä jakamistaloutta ei oteta kaavoituksessa mitenkään erityisesti huomioon. Yksinkertaistaen jakamistalouden palveluiden osalta oletetaan kaavoituksessa, että on jokin tilaresurssi, joka jaetaan muiden toimijoiden kanssa. Asemakaava määrittelee alueen käyttömahdollisuudet ja suunnittelutarpeen selvittämisen suunnitellun tilan käytön kannalta. [6]

Aiemmin kuvatussa lupaprosessissa haettava toteutus tulee kaavoituspuolelle lausunnoille. Toiminnallinen sisältö vaikuttaa merkittävästi, näennäisen pienilläkin seikoilla voi olla merkittäviä vaikutuksia, esimerkiksi synnyttääkö palvelu lisää autoilua alueella ja mikä on sen välillinen vaikutus. [20]

Esimerkkinä alueen edistämistä tukevasta toiminnasta mainittakoon Lahdessa toimiva hiilineutraalin rakentamisen kehityskeskus, joka tuottaa uutta tietoa rakennusalalle ja kaupunkisuunnittelun käyttöön siitä, miten kestävää kehitystä voidaan edistää asumisen ja rakentamisen ratkaisuilla [30]. Tämä voisi mahdollisesti liittyä myös jakamis- ja kiertotalouden innovaatioihin siltä osin, kuin niillä voidaan vaikuttaa asumiseen ja liikkumiseen [18]. Jenni Rahkonen, ympäristökoordinaattori Lahden kaupungilta, luo katsetta tulevaan seuraavasti: "Lahdessa kaupunkiympäristön palvelualue laatii parhaillaan kiertotalouden toimenpideohjelmaa, jossa kaupunkisuunnittelulla on tärkeä rooli" [28].

Kun kaavoituksen näkökulmasta tarkastellaan kokeiluja, vuosi on lyhyt aika, että jotain näkyvää tulisi kohdealueelle kaavoituksen resoluutiolla, sillä kaavoituksessa suunnittelun aikajänne on viisi vuotta. Hyvien toimintamallien juurruttaminen olisi toki periaatteessa tärkeää, se on kehityskulku, jonka vaatima aika on harvoin etukäteen tiedossa uusia ratkaisuja uudelle alueelle tuotaessa tai suunniteltaessa. Määräaikaisuus on toisaalta keino rajata toimintaa, muuten pyritään kortteleita avaamalla ja keskittämällä luomaan puitteita uusille ideoille. Kaavat ovat niin pitkäikäisiä, että on vaikea arvioida, millä yksittäisillä elementeillä (sähkönsaanti julkisiin tiloihin normaalia enemmän, mihin ja miksi) olisi merkittävää vaikutusta pitkässä juoksussa. Tämän lisäksi palvelut ja niiden tarve voivat elää ajassa kaavoituksen näkökulmasta. Uusien palveluiden ja ratkaisujen huomioonottaminen tarvitsee uuden tavan hallita kehitystä. [9] [25]

Kaavakilpailujen kautta voidaan liittää palvelukonsepti mukaan alueen kehitykseen. Käytännössä tällöin kova rakentaminen ohjaa palvelukonseptin toimintaa alueella, eivätkä kaavoitus- ja rakennusvalvonta [25]. Laki ei ole kehityksen ajuri, vaan liiketoiminta, koska on kyseessä markkinaehtoinen toiminta. Lainsäädäntö ja kaupunkien valveutunut tahtotila pyrkivät tukemaan kehitystä. Tässä ei nähty estettä nykyisessä tai uudessa laissa [19].

Mahdolliseen jakamistalousratkaisuun liittyvän palvelutilakonseptin järjestäminen alueella jää yksityisen toimijan vastuulle. Kaavoissa tulevat asumisen yhteydessä käyttöön määrät ja määritelmät. Voidaan esimerkiksi määritellä koko korttelin yhteiskäyttöisiä tiloja (ei vain edellisessä osiossa mainittuja yhteisiä piha-alueita). Tällöin määriä koskevat määritelmät ovat prosentuaalisia, eivät sisällöllisiä. Käytännön toiminnan edistämisen tasolla asetetaan ilmastotavoitteita, ja rakennuttajat itse esittävät, miten parhaiten niitä saavuttavat. Itse asiassa pyritään välttämään liian tarkkaan määrittelemistä, jotta jää liikkumavaraa hyödyntää erilaisia mahdollisuuksia toteutuksissa. [25]

“Kun rakennetaan tiivistä aluetta, kaupunki määrittää esimerkiksi autopaikkojen tarpeen. Toisaalta lautakunta vähentää yleensä autopaikkojen määrää. Jos suunnitelmaan on sisällytetty erityisen hyvät pyöränsäilytystilat ja yhteiskäyttöautot, voidaan mahdollisesti jättää pari autopaikkaa pois. Jää kuitenkin lupavaiheessa ulosmitattavaksi, mikä päätös syntyy. Eli kaupunki ei lupaa etukäteen, vaan varaa itselleen päätösvallan tapauskohtaisesti. Ei toisaalta ole seurantaa, ovatko esimerkiksi yhteiskäyttöautot oikeasti käytössä, kun alue on valmistunut. Kaikkea mielenkiintoista ja hyödyllistä voi määritellä hakuvaiheessa ja tonttikilpailuissa, mutta jälkivalvontaa tämän osalta ei käytännössä ole”, toteaa Tuomas Eskola, yksikön päällikkö kaupunkiympäristön toimialalta Helsingin kaupungilta. [25]

1.8 Tehdyt ja suunnitellut toimenpiteet jakamistalouden edistämiseksi kaupunkitilassa

Kaupungeissa on suunnittelun tiekarttoja, joissa on asetettu laadullisia tavoitteita, sekä kaupunkisuunnittelutyöryhmiä, joiden avulla pyritään edistämään kestävää kehitystä ja sitä tukevien ratkaisujen käyttöön saamista, kuten jakamistaloutta. Myös indikaattoreita tavoitteiden saavuttamiseksi ja jakamistalouden hyödyntämiseksi löytyi, määrällisiä tavoitteita ei niinkään.  

Kaupungit toteuttavat pääasiassa hankerahoilla nopeita kokeiluja, joihin valitaan toteuttajat kilpailutusten kautta. Kaupunkipyörät ja sähköpotkulaudat, kirpputorit, kirjastot, yhteiskäyttöautot ja näille parkkipaikat sekä kierrätyskeskuksen toimipisteet tulivat mainituiksi jakamis- ja kiertotalouden esimerkkeinä useimmissa kaupungeissa. Kaupungin tilojen ja laitteiden varaamiseen on käytössä Varaamo-palvelu Tampereella, Espoossa ja Helsingissä, Timmi-palvelu puolestaan Lahdessa ja Vantaalla. Kuntien omistama Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus tarjoaa myös tavaroiden vuokrauspalvelua yrityksille ja yhteisöille.

Helsingissä pyritään luomaan aktiivisen toiminnan pelikenttää siten, että asukkaat voivat tuottaa omia ratkaisujaan. Verkosta löytyy väylä tuoda innovaatioitaan pohdittavaksi ja tarjota niitä kokeiltavaksi. Asukkaita varten on olemassa stadiluotsit, matalan kynnyksen kontaktit, jotka löytävät kansalaisaloitteelle oikeat kohteet. Näitä voidaan sitten viedä eteenpäin toteutukseen esimerkiksi osallistavan budjetoinnin avulla. [25]

Helsingissä on havaittu, että asukkaat omistavat pyörän, mutta oman sijasta monet käyttävätkin kaupunkipyöriä. Jaetut autot ovat lisääntyneet merkittävästi, ei niinkään kaupungin puolelta, mutta palvelukentässä [31]. Fiksu kaupunki -sivustolle on kerätty kattavasti kokemuksia kokeiluista, ja kuntakentässä varsin poikkeuksellisesti Helsinki Testbed -sivuilla on kaikille avoin jatkuva haku uusille kokeiluehdotuksille [32] [33].

Espoo on kartoittanut ja kerännyt kierto- ja jakamistalouden yritykset palvelukartalle [34]. Lisäksi kaupungissa on vuosien varrella tehty monenlaisia kierto- ja jakamistalouden kokeiluja. Tuoreena esimerkkinä haastattelussa nostettiin alkukesän avoinna ollut Muoviamon toteuttama muoviverstas Keran hallien kupeessa [35]. Kuka tahansa saattoi tulla kokeilemaan, miten muovia kierrätetään ja sulatetaan, ja miten siitä tehdään uusia tuotteita [36]. Kuten muissakin kaupungeissa, Espoossa kirjastoista voi lainata myös joitakin kodin laitteita ja tavaroita. Asiakaspalautteiden perusteella näiden laatuun ja riittävyyteen ei olla täysin tyytyväisiä, eli siltä osin kehitettävää saattaa olla muissakin kaupungeissa [37].

Hiilineutraali Tampere 2030 -tiekartalta löytyy tavoitteena jakamistalouden edistäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi on suunnitelmia, mutta aihealue ei ole kuitenkaan valtavirtaa, eikä tiekartasta löydy tarkempia indikaattoreita tavoitteen toteuttamiseksi ja saavuttamiseksi [38].

“Käytännössä pyritään edistämään kulutustottumusten muutosta ja tehdään jakamistaloutta tutuksi asukkaille. Lisäksi tuodaan tietoa lähelle asukkaita muun muassa tekemällä asukasyhdistysten kanssa yhteistyötä, luomalla kontakteja ja järjestämällä asukasiltoja. Varsinaisia jakamistalouteen liittyviä erityisiä toimenpiteitä ei ole, joskin yhteiskäyttöautoihin on valmiina politiikkaa niiden käytön helpottamiseksi kaupungissa. Tällä hetkellä on selvityksen alla, miten jakamistalouden edistämistä tullaan tekemään kaupungissa isommin. Tällä saralla Tampereella pyritään etenemään samalla tavoin kuin Helsingissä. Tähdätään suurempiin toteutuksiin ja pyritään hankkimaan tavoitteita tukevia palveluja valituille asuinalueille”, kertoo Tiina Leinonen, ohjelmapäällikkö Tampereen kaupungilta. [39]

Lahdessa on kartoitettu toimenpiteitä ja laadittu kiertotalouden tiekartta [40], josta näkyy mitä on meneillään. Materiaalikierrot ja jakamistalous ovat yksi Lahden Kiertotalouden tiekartan painopistealueista, joskaan jakamistalouden osalta ei tiekartalta löytynyt varsinaisia toimenpiteitä. Haastatteluissa Lahdessa nostettiin esimerkiksi Roskapihtilainaamo sekä Climate Campaigners -sovellus, jolla voi seurata arkisten valintojen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä [41] [42].

Lahti on mukana EU-hankkeessa painopisteinään energiankulutus ja liikkuminen. Liikkumisen datan keräämistä onkin alettu kaupungissa edistämään, ja yhtenä esimerkkinä jakamistaloudesta kertoo, että kauppakeskukseen sijoitetulta palvelutorilta voi lainata muun muassa ompelukonetta. [28]

Vantaan vuoteen 2025 asti ulottuvasta Resurssiviisauden tiekartasta [43] löytyy tavoite kehittää jakamistalouden edellytyksiä sekä näille tavoitteille konkreettisia indikaattoreita. Joskin haastatteluissa todettiin tällaisten tavoitteiden seuraaminen haastavaksi [44].

Vantaalla (ja Espoossa) edistetään Taloyhtiöklubin kanssa energiatehokkuutta sekä jakamis- ja kiertotalouden toimenpiteitä taloyhtiöissä [44]. Kivistön asemalta kirjaston kupeesta löytyy Kasvukäytävä-hankkeen avulla paikkansa löytänyt kaupallinen Liiteri-itsepalvelupiste, josta voi lainata erilaisia kodin tarvikkeita ja laitteita [18].

1.9 Toimintaohjepolun hahmottaminen potentiaalisille palvelutarjoajille kaupungissa

Tässä osiossa selvitetään, onko kaupungeilla tarjota kokonaisvaltaista ja selkeää toimintaohjepolkua, jos heille tullaan ehdottamaan uutta kierto- tai jakamistalouden palvelua.

Missään kohdekaupungissa ei ollut käytössä keskitettyä toimintaohjepolkua erityisesti kierto- tai jakamistalouden palveluiden tarjoajien käyttöön. Korkean tason polkumalli on esitetty Kuvassa 1, joka pätee myös tämän selvityksen kohdekaupunkeihin. Yleisenä ongelmana on, että tiedot ja yhteyshenkilöt ovat hakijan kannalta hajautuneet kaupungin organisaatioon, ja esimerkiksi kestävän kehityksen toiminta ei läpäise kaupungin eri yksiköitä tai ole priorisoitu vaikkapa tilojen tai tonttien käyttöä arvioitaessa [18]. Palveluntarjoajan kannalta aikataulun suunnittelua hankaloittaa, etenkin jos tarkoitus on edetä useammassa kaupungissa tai haluaa verrata kaupunkeja vaihtoehtoisina toteutuspaikkoina, että esimerkiksi lupaprosessien kestoista ei ole yhdenmukaisia tietoja eri kaupungeissa. On yleistä, että käsittelyajat riippuvat kunkin kaupunginosan käsittelijän työjonon senhetkisestä tilanteesta.

Helsinki tuli lähimmäksi haettua keskitetyn toimintaohjepolun mallia tarjoamalla edellisessä osiossa jo mainittua jatkuvasti avoinna olevaa mahdollisuutta ehdottaa kokeilua, missä kaupunki voi toimia alustana. Testbed Helsinki tarjoaa mahdollisuuden suoraan yhteydenottoon kaupunkiin hakulomakkeen kautta. Etenemispolku on esitetty Kuvassa 2. Merkittävänä erona edellä esitettyyn korkean tason toimintaohjepolun kuvaukseen on, että hakijoita ohjataan eteenpäin ja avustetaan keskitetysti kokeilun käynnistämiseen tarvittavien tietojen ja henkilöiden löytämisessä.

Espoossa on periaatteessa rakenteita, jotka on kohdennettu kouluihin. Kuka tahansa saa tuoda siihen liittyviä kehitysideoita, ja niitä voidaan viedä eteenpäin. Tämä muistuttaa hieman Helsingin polkua siltä osin, että ehdotuksia otetaan jatkuvasti vastaan. Erona on, että malli rajoittuu kouluihin ja kehitysideoihin, eikä kaupunkia tarjota samalla tapaa alustaksi kokeiluille kuin Helsingissä. Strategia- ja kehittämisyksikön vastuulla olisi kehittää kaupungissa tällaisia rakenteita ja prosesseja ja viedä niitä eteenpäin. Tavoitteena on koko kaupungin kehityksen suodattaminen ja ajaminen eteenpäin siten, että toimiala, jonka alueelle innovaatio kuuluu, vie sitä eteenpäin. Tarvetta olisi myös toiseen suuntaan. Toisin sanoen: kaupungilla on kerääntynyt ideoita ja tarpeita, miten saadaan vietyä niitä toteutukseen ja kokeiluun. Kehityskohteeksi tunnistettiin, että asukkaat eivät tiedä, mitä on tarjolla, joten tarvitaan kaiken kaikkiaan enemmän molemmin suuntaista vuoropuhelua kaupungin ja asukkaiden välillä, eikä tarvitse rajoittua siihen, että toimittaisiin niin kuin on aina ennenkin tehty. [37]

Tampereella ei ole käytössä kokeilujen toteuttamiseen toimintaohjepolkua. Kaupungissa on yleisesti ottaen vahva panostus kestävään liikkumiseen [45]. Ohjeistus on kuitenkin tapauskohtaista, eli yleistä toimintaohjetta tai polkua uusien palveluiden ehdottajille ei tällä hetkellä ole. [39]

Vantaalta todettiin myös, että varsinaista toimintaohjepolkua ei ole, koska jokainen tapaus on niin erilainen ja määritelmän mukaisesti liiketoiminta ehdotetun palvelun kanssa on uutta, eikä siitä ole kokemusta [6]. Toisaalta riippuu paljon mistä on kysymys, joihinkin tapauksiin on valmiit prosessit, esimerkiksi jos hakija tarvitsee tilan tai tontin. Yhdessä voidaan etsiä tarvittavat tiedot organisaatiosta hakijan kanssa [44].

Lahdessa ei ole varsinaista keskitettyä toimintaohjepolkua, mutta osallistavan budjetoinnin ideoiden käsittelyprosessi tukee uusien asioiden käyttöön saamista kaupungissa, mikäli uusi palvelu tulee valituksi edistettäväksi prosessissa. [46]

1.10 Luvat, maksut, vuokrat ja toimijoiden valinta

Tässä osiossa selvitetään, kuka saa käyttää kaupunkitilaa ja millä ehdoin. Haluttiin tietää, onko kaupungeilla erityisiä kannustinjärjestelyjä tai -keinoja jakamistalouden edistämiseksi.

Haetun kokeilun tai toiminnan luvanvaraisuus kaupunkitilassa sekä lupaprosessien hinnat on esitelty selvityksen ensimmäisessä osiossa sekä Kehitysehdotuksia -luvussa. Vuokrat riippuvat käytetyn tilan koosta ja vaihtelevat kaupungeittain ja alueittain.

Kaupungeille esitetään paljon muun muassa pop-up-tyyppisiä toimintoja. Suhtautuminen on kuitenkin kriittistä, koska tilat ovat rajattuja – etenkin, jos tilat ovat suuria. Mitä tulee esimerkiksi kuormapyörien jakamistalouspalveluihin, on ymmärrettävää, että ne tulisi sijoittaa sisätiloihin, koska pyörät ovat kalliita. [25]

Toimijoiden valintaan liittyviä kysymyksiä käsiteltiin aiemmin ulkoasuun ja materiaalivalintoihin liittyvässä osiossa. Esteettinen kvaliteetti parantaa luvansaannin mahdollisuuksia ja valituksi tulemista, mikäli kaupungilla on sijoituskohteissa kilpailevia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Helsingissä kaupunkitilassa on ollut lainaamoja muun muassa työkaluille, mutta tilojen huolto ja ylläpito on ollut niin heikkoa, että lupia ei ole jatkettu. Kaupunki toisaalta toivoo kokeiluja, mutta ne ovat osittain haastavia, kun toimijoiden valintaa tehdään. [25]

Esimerkkinä kannustimista jakamistalouden edistämiseksi on monessa kaupungissa käytössä oleva yhteiskäyttöautojen suosiminen ja niiden pysäköinnin helpottaminen pysäköintinormeissa. Samanlaista etua voisi harkita kuormapyörienkin osalta, koska lähtökohtaisesti vähentävät autonkäytön tarvetta [18]. Vantaalla on edistetty ja tuettu esimerkiksi pyöriin liittyvien kokeiluja ja niihin liittyvien toritapahtumien järjestämistä [44].

Yleensä toimijat valitaan tekemään yksittäisiä kokeiluita, ja hankitaan kilpailutettuja palveluita. Kilpailutuksissa sovelletaan kriteerejä, joiden perusteella toimija valitaan. Hinnoittelun osalta hinnoitteluperiaatteet löytyvät tilapäiseen käyttöön, esimerkiksi työmaaparakkien sijoittamiseen kaupungilta vuokratulle maalle rakennusprojektin ajaksi tai kesäkioskitoimintaan. Jakamistaloustoimintaa ei ole hinnoittelun osalta määritelty.

1.11 Jakamistalouden liikkumiskokeilujen subventoinnista

Tässä osiossa käydään läpi sitä, ovatko kaupungit valmiita subventoimaan tai muutoin tukemaan jakamistalouteen perustuvia liikkumiskokeiluja.

Reetta Jänis Espoon kaupungilta muotoilee asian seuraavasti: ”Kaupunkien on lähtökohtaisesti kohdeltava kaikkia tasavertaisesti. Erilaisten rahoitusinstrumenttien kautta voidaan tukea kokeiluja, mutta pitää toki noudattaa hankintalakia. Yksittäistä yritystä ei voida tukea, mutta laajempaa toimijoiden joukkoa kylläkin. Käytännössä otetaan kaikki saman pöydän ääreen keskustelemaan siitä, miten koko toimialan edellytyksiä voidaan tukea. Liikkumispuolella keskusteluja on tällöin käyty parkkipaikkojen käyttöön liittyen, ja asiaa voidaan edistää. Osallistuva budjetointi soveltaa valintaprosessia ja tarjoaa rahoituksen valikoiduille ideoille.” Yksi hakijoiden tukemisen muoto kaupungeilta on myös mahdollisuus hyödyntää rakennusvalvonnan asiantuntijoiden asiantuntemusta. [37]

Ylipäätään kaupungin tuen saamiseksi pitää olla faktaa, tutkimusta, asiantuntijuutta ja laskentaa. On kyettävä esittämään kehen vaikutukset kohdistuvat, kuka hyötyy ja miten. Lähtökohtaisesti halutut jakamistalouden ratkaisut luovat asukkaille kestävää arkea, mikä on kaupunkien tavoite. [37]

Haastattelussa mainittiin myös, että olemassa ei välttämättä ole vielä selkeää ohjeistusta. Pitäisi tukea henkilökuntaa, että uskallettaisiin tehdä hankintoja. Tulisi käynnistää rohkeasti markkinavuoropuheluja, jotta voidaan ymmärtää, mitä on tarjolla, selvittää mistä saataisiin maakunta-, Traficom-, tai EU-rahoitusta ja yhteisiä hankkeita. Hyväksi ja vakiintuneeksi tavaksi on todettu kokeilujen toteuttaminen hankkeissa. Hankerahaa voi kohdentaa yritysten kokeilutoiminnan tukemiseen. Tärkeää olisi, että yhteisiin kokeiluihin saataisiin mukaan myös yrityksiä. Kaupunki voi halutessaan antaa taustatukea [6]. [28]

Yhteiskäyttöautoilua voidaan käyttää myös jakamistalouden edistämisen mallina kuormapyörille tilojen käytön osalta. Auton käyttöä vastaan on tultu pysäköintinormeissa siten, että rakennuttajan sallitaan rakentaa vähemmän pysäköintipaikkoja kohteeseen, jos käytössä on yhteiskäyttöautoja ja erityisen hyvät pyörätilat [25]. Kuormapyörien kohdalla voisi olla samanlainen etu, koska nekin  

osaltaan voivat vähentää autoilua [18]. Helsingissä löytyy Smart mobility lab, jonka avulla kehitetään uusia liikkumisratkaisuja ja jossa toiminta on vahvasti datalähtöistä [31].

Jari Viinanen Vantaan kaupungilta kuvailee asiaan liittyviä haasteita: ”Kaupungeissa on lakisääteisiä asioita, joihin saadaan rahoitus. On vaikea osallistaa asukkaita tai yrityksiä, ylemmässä kaupunkiorganisaatiossa niitä [jakamistalouspalveluita] ei nähdä, koska ne eivät ole lakisääteisiä. Mutta toteutetaan kaupungin strategiaa, jolla voi perustella miksi tehdään jotain tämän tyyppistä. Hyvistä asioista viestimiseen tai valistuksen edistämiseen on vaikea saada rahaa ja resursseja, koska ne eivät myöskään ole lakisääteistä toimintaa.“ [44]

Maas Globalin jakamistalouspalveluiden kaupallisen yrityksen toimitusjohtajan Sampo Hietasen näkemys oli seuraavanlainen: ”Insentiivit, subventiot ja keppien käyttämien ovat tehokkaampia kuin hankinta. Hankinnat ovat kankeita ja niissä on usein jotain ongelmia, mutta edistämisen sujuvoittaminen tarvitsisi oman pelikirjan ja osa-alueen asiantuntijoita. Esimerkiksi yhteiskäyttöautojen osalta nostettiin Vancouver, jossa on ylivertainen tarjonta. Penniäkään ei siellä ole pantu kaupungin taholta investointeihin, mutta otettiin käyttöön kymmeniä regulaatiokikkoja, jotta toiminta on lähtenyt tehokkaasti käyntiin.” [47]

1.12 Potentiaalisia sijoituskohteita kohdekaupungeissa

Selvitystä suunniteltaessa case-kohtaisella esimerkkiaineistolla oli tarkoitus pureutua jakamistalousratkaisujen tila- ja sijoittumiskysymyksiin käytännössä. Esimerkkien kautta pyrittiin hakemaan sijoittamiseen ja sijoittumiseen liittyvät yksityiskohdat (ml. sähkönsaanti, esteettisyys ja kaupunkikuvaan sopiminen, turvallisuusvaatimukset jne.). Käytännössä selvityksen toteutuksen yhteydessä kävi ilmi, että sijoittamiseen ja sijoittumiseen liittyvät yksityiskohdat eivät kaupunkien kannalta poikkea juurikaan siitä, että haettaisiin lupaa tavanomaiselle konttimuotoiselle jäätelökioskille. Toki kaikissa selvityksessä mukana olleissa kaupungeissa on vahva tavoite edistää kestävää kehitystä. Kaupungit toteuttavat tavoitetta muun muassa edistämällä jakamis- ja kiertotaloutta kaupunkitilassa. Käytännössä katutilassa näkyviin toteutusratkaisuiden yksityiskohtiin tällä ei kuitenkaan nähty olevan juuri merkitystä.

Useissa kaupungeissa case-esimerkeiksi tarjottiin ensisijaisesti kaupunkipyöriä, ja niiden toteutukset olivat jotakuinkin samankaltaisia. Muutamassa kaupungissa löytyi myös muita kuin liikkumiseen liittyviä näkyviä kierto- ja jakamistalouden ratkaisuja, jotka on esitelty jäljempänä tässä osiossa. Fyysisen toteutuksen tai luvituksen osalta ne eivät tarjonneet lisäarvoa itse selvitykseen. Joko ne olivat tällöin kokonsa puolesta pieniä tai valmiiksi alueella, jossa luvitusta ei valmiina olevan suopean maankäytön suunnittelun vuoksi tarvittu. Kysymyksen asettelua Case-esimerkkien osalta muutettiin lopulta siten, että mukaan nostettiin kaupungeissa esimerkeiksi kohteita, jonne Katajaharjussa toteutettu sähkökuormapyörätoteutus voitaisiin tai kannattaisi sijoittaa. Esimerkit käsitellään järjestyksessä Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Lahti. ‍

Helsinki

Helsingissä nousi vahvasti esiin vanhojen alueiden elävöittäminen kaupungin tavoitteena. Uudet ketterät innovatiiviset ratkaisut voisivat osaltaan auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa. Lähtökohtaisesti uusi ja vanha voivat esteettiseltä kannalta muodostaa etenemistä haittaavaa kitkaa ja kontrastin. Mahdollisia haitallisia vaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää asettamalla erityistä huomioita tilan sopeuttamiseen ympäristöönsä vanhassa miljöössä. Haastattelussa mainittiin, että vanhoja kaupunginosia löytyy Helsingistä paljon, ja eroja näiden välillä löytyy esimerkiksi sijoittumisessa suhteessa liikenneväyliin ja asukkaiden ostovoimassa [17]. Edustavaksi esimerkiksi tästä joukosta valittiin Etelä-Haaga, jonka rakennuskanta on vanhaa, joka on vilkkaiden kulkuväylien varrella ja joka verraten keskeisellä sijainnillaan edellyttää asukkailta suurempaa ostovoimaa verrattuna syrjäisempiin kohteisiin. Alueella asuvien lisäksi palvelut voisivat palvella myös ohikulkevia. Tämä ja alueella asuvien hyväksi oletettu maksukyky kasvattavat potentiaalista käyttäjäkohderyhmää, mikä on tärkeää varsinkin uuden palvelun käynnistysvaiheessa, jolloin pelkällä tunnettuudella voi vielä olla vaikea houkutella riittävää määrää asiakkaita kannattavan toiminnan ylläpitämiseksi.

Etelä-Haagasta valittiin edelleen soveltuvaksi kohteeksi pieni aukio asuinalueen ja koulun lähistöllä laajan puistoalueen reunalla, kolmen erityyppisen alueen rajapinnassa (Kuva 3–4, sijoituspaikka "A"). Kohteeseen voisi ainakin kokonsa puolesta sovittaa konttirakenteen puiden lomaan alueen reunalle ja painottaa lainausvalikoimaa kuormapyörien lisäksi harrastusvälineisiin. Vaihtoehtoinen sijoituskohde alueella voisi olla käytöstä poistunut huoltoaseman alue (Kuva 6–7, sijoituspaikka “B”). Tällöin tavoitteena olisi tehdä kohde näkyväksi alueen asukkaille ja ohiajaville autoilijoille sekä pyöräilijöille, ja tarvittaessa siirtää toiminta kivijalkaan tai konttia toisaalle alueella, jos/kun kohteessa aletaan rakentamaan ja aluetta kehitetään edelleen. Puistoon tästä vaihtoehtoisestakin kohteesta on alle 200 metriä, joten siihen pätevät samat edut ja sisältöön liittyvät oletukset.

Espoo

Espoossa Keran alueella oli käynnissä Muoviverstas-kokeilu 4.5.–7.7.2023, jossa kierrätysmuovia työstettiin roskasta raaka-aineeksi ja raaka-aineesta edelleen valmiiksi tuotteiksi [48]. Nopean kokeilun toteuttajana oli Muoviamo [36]. Sijoituspaikkana kokeilussa olivat Keran alueen hallit, ja käytössä oli kaksi konttimallista tilaa [49], joiden toteutuksessa oli selkeästi painotettu paikkaan sopivaa toiminnallisuutta (Kuva 8).

Aiemmin (“Yhteistyö eri toimijoiden ja maanomistajien välillä”) tässä dokumentissa on mainittu Keran rakentamista ohjaava alueen toimijoiden ja Espoon kaupungin allekirjoittama kehittämissitoumus. Tämän perusteella alue olisi temaattisesti erittäin hyvä kohde jakamis- ja kiertotalouden kokeiluille sekä palveluille. Keran halleille sijoitettuna siellä urheilu- ja muissa harrastuksissa asioivat eivät kuitenkaan luultavasti tulisi hyödyntämään sähkökuormapyöriä (paitsi laajan lainausverkoston osana, jolloin lapset pääsisivät kuormapyörän kyydissä halleille harrastamaan). Alueella toimii kuitenkin myös Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksen tavaratalo, jonka käyttäjille kuormapyörän käytöstä voisi olla enemmän hyötyä tavaran liikuttamiseen kohteesta kotiin. Kierrätyskeskuksen läheisyydestä löytyi kaksi mahdollista sijoituskohdetta.

Ensimmäinen kohde (Kuva 9–10, sijoituspaikka “A”) sijaitsee Kerassa, viistosti Kierrätyskeskuksen kulmasta kadun toisella puolella. Se on käyttämättä oleva pysäköintialue, josta löytyy myös sähkötolppa. Toinen mahdollinen kohde samalla alueella (Kuva 9 ja 11, sijoituspaikka “B”) on jo parisataa metriä kauempana Kierrätyskeskuksesta, ja alue on vilkkaammassa pysäköintikäytössä. Uuden palvelun käynnistämisen kannalta alueen haasteena on jatkuva rakentaminen, joka voi vaikuttaa valitun paikan pysyvyyteen. Toisaalta Katajaharjussa kokeillun lainaamotilan etuna on juuri helppo siirrettävyys yhdistettynä huoliteltuun ulkoasuun.  

Vantaa

Vantaalla Myyrmäki nousi haastatteluissa esiin vanhana alueena, jossa kuitenkin tehdään paljon uudisrakentamista. Alue on varsin elävä, ja aktiivista kehittämistoimintaa löytyy varsinkin kauppakeskuksen yhteydestä. Tämä on myös käytettävissä olevien ulkotilojen osalta Kierto- ja jakamistalouden uusia ratkaisujen sijoittamisen kannalta otollinen kohde. Juna-aseman välitön läheisyys yhdessä kauppakeskuksen kanssa tukee myös kuormapyörän käyttöä liikkumiseen ja tavaroiden kuljettamiseen. Sekä ostoskeskuksen eteläpuoli (Kuvat 12–15, sijoituspaikka “A”) että pohjoispuoli (Kuvat 12 ja 16–18, sijoituspaikka “B”) soveltuisivat tilan ja ympäristön puolesta mainiosti sijoituspaikaksi. Pyöräpysäköintipaikan läheisyys (Kuvat 14–15) olisi luultavasti kaikkein luontevin paikka. Sähkön saantia alueella ei selvitetty, mutta kohteessa on jo entuudestaan kontti-/kioskitiloja, joilla on luultavimmin myös sähköä käytössään.

Tampere

Tampereella haastatteluissa nousi soveltuvaksi kohteeksi kuormapyörälainaamolle vahvasti esiin Vuores [39]. Alueen asukkaat ovat nuoria lapsiperheitä, yksin asuvia ja työssäkäyviä. Yhdistävänä tekijänä pidettiin kiinnostusta ympäristöasioita, vaikka toisaalta suurimmalla osalla on auto, josta ei halua luopua. Tätä selittää 8 km:n etäisyys Tampereen keskustaan ja 5 km:n etäisyys isompiin kauppakeskittymiin. Alueella on tehty selvitystä ja palveluiden potentiaaliarviota, ja kiinnostusta löytyisi tavaroiden yhteiskäyttöön. Esimerkkisijoituskohteeksi alueella valittiin Vuorestalo, joka tapahtumakeskuksena vetää paikallisia asukkaita myös monimuotoiseen yhteistoimintaan. Rakennuksen ympäristössä (Kuva 19) on lukuisia vaihtoehtoisia paikkoja konttikokoiselle rakenteelle (Kuvat 20–22). Kasvikoristelusta olisi hyötyä, sillä viimeinen vaihtoehto nurmialueella olisi vähiten muun kulun esteenä, mutta edellyttäisi sulautumista puistomaiseen ympäristöön. Sähkön saatavuutta kohteeseen ei selvitetty, mutta kiinteistön läheisyys yleensä tarjoaa hyviä mahdollisuuksia.

Lahti

Lahdessa kaupunkitilaan on toteutettu onnistuneesti useampi roskapihtilainaamo [50]. Idea on alun perin rantautunut Englannista, ja siinä kuka tahansa voi ottaa käyttöön roskapihdit ja roskapussin kerätäkseen lähimaastosta roskia. Roskapihtilainaamoa voi pitää onnistuneena, koska sille on uutisoinnin perusteella löytynyt käyttäjiä ja se on useamman vuoden jälkeen edelleen käytössä. Lisäksi malli on levinnyt yksittäisen aktivistin ja kaupunginosayhdistyksen käynnistyksestä useamman yhdistyksen alueelle, ja osallistuvan budjetoinnin avulla myös kaupunki on toteuttanut ratkaisun [51]. Tämä on esimerkki jakamistalousratkaisusta, joka edellyttää fyysistä rakennelmaa, mutta jossa toteutus ei vaadi sähköä, eikä se kokonsa puolesta ole haasteellinen kaupunkiympäristössä. Haastatteluissa kävi ilmi, että mitä suurempi toteutettava jakamis- tai kiertotalouspalvelun edellyttämä tila on, sitä tarkemmin lupia myöntävät viranomaiset sitä arvioivat.

Lahdesta kuormapyörälainaustilan sijoittamiseen soveltuvaksi kohteeksi valittiin liikenteen solmukohta, Matkakeskus. Lähtöoletuksena tässä kohteessa oli, että matkatavaroita ja myös lapsia voisi olla tarpeen kuljetella ruuhkien ohi asemalle ja pois. Matkakeskuksen ympäristöstä löytyi useampi potentiaalinen sijoituspaikka. Aseman alueella (ei kaupungin maalla) oli käyttämättömän oloinen vanha kadunpätkä, jonka vieressä on myös pyöräpysäköinti (Kuvat 23–24, sijoituspaikka “A”). Toisella puolen Matkakeskusta, houkuttelevasti kevyen liikenteen väylän ja aseman parkkipaikan vieressä, löytyi myös hyvä sijoitusvaihtoehto (Kuvat 23 ja 25, sijoituspaikka “B”). Sähkön saatavuudesta ei ole tietoa, jälkimmäisen kohteen osalta se voi olla hieman haasteellisempaa nurmialueella. Toisaalta etäisyydet kiinteistöihin eivät ole pitkiä sähkövetojen kannalta. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja tarjoavat myös risteyksen toisella puolella oleva kaupunkipyörien lainauspiste, mutta tila on hieman ahdas ja patsaan läheisyys aukiolla voi olla kaupunkikuvallisesti haastava, samoin sähkön saaminen aukiolle epävarmaa (Kuvat 23 ja 26, sijoituspaikka “C”). Viimeisimpänä vaihtoehtona toimii käyttämättömän oloinen tila alikulussa pyöräpysäköinnin vieressä. Tässä paikassa etuna on, että se on säältä suojassa (Kuvat 23 ja 27, sijoituspaikka “D”). Sähkön saatavuuden kannalta kaksi viimeisintä ovat helppoja, koska molempien vieressä on sähkökaappi.

Huomioita sijoittamisesta

Sijoituskohteesta riippumatta on todettava, että aiemmissa jakamistalouden liikkumisratkaisujen skaalautumista koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että riittävän kattava verkosto on välttämätön heti alusta alkaen, jotta käyttöaste saadaan kasvamaan tehokkaasti ja käyttöä levitettyä. Kaupunkipyörät saivat alkunsa Euroopassa Pariisista, jossa suunnitteluvaiheessa lainausasemien vaadittavaksi minimietäisyydeksi toisistaan päädyttiin 300 metrin välimatkaan riittävän verkoston aikaansaamiseksi [52]. Tämä on haasteellista kuormapyörän korkean hinnan vuoksi, mikä edellyttäisi merkittävää alkuinvestointia verrattuna esimerkiksi kaupunkipyöriin tai sähköpotkulautoihin. Samoin tilan tarve on huomattavasti suurempi. Toisaalta kuormapyörien käyttö on myös rajatumpaa, joten suppeampi ja tarkkaan suunniteltu verkosto voisi auttaa rajoittamaan alkuvaiheen kustannusta.

Mainittakoon vielä, että jos haluaa kokeilla jakamis- tai kiertotalouden palveluita Senaatti-kiinteistöjen alueella, tulee ne neuvotella suoraan kiinteistöllä toimivien virastojen kanssa tapauskohtaisesti. Virastot hankkivat palvelunsa itse suoraan, Senaatti-kiinteistöt organisaationa tarjoaa vain suoraan kiinteistön toimintaan liittyviä palveluita (siivous, aulapalvelut) eikä toteuta itse kuvatun kaltaisia jakamistalouskokeiluja alueillaan. [53] [54]

1.13 Jakamis- ja kiertotalouden kokeilujen merkityksestä ja jakamistalouden kehittämisestä

Mitä merkitystä jakamistalouden ja kiertotalouden kokeiluilla on?

“Lähdetään liikkeelle teoriasta ja systeemisestä muutoksesta. Muutos pitää tapahtua korvien välissä. Kokeilut ovat tärkeitä muutosten edistämisen kannalta. Kokeilut ovat keskeinen tapa tehdä uusi asia näkyväksi, jotta voidaan testata uutta ennen kuin tehdään se pakolliseksi. Regulaation rooli on varmistaa, että tehdään fiksuja päätöksiä.” [55]

- Sari Tasa, TEM

“Olemme siirtymävaiheessa, jossa matkataan kohti tuntematonta. On hyvä kyetä testaamaan eri tapoja toimia. Kokeilujen kautta saadaan kokemuksia siitä, mikä voisi toimia ja miten toimintoja voisi kehittää.” [56]

- Pia Tynys, Uudenmaan liitto

“Kokeilut ovat merkittävä tapa hakea uusia ratkaisuja. Aihealue on tärkeä, kaupunkien ja julkisen sektorin lisäksi on tarjolla kaupallisia palveluita, jossa yksityishenkilöt voivat panna vuokralle tai myyntiin omistamiaan tavaroita. On ylipäänsä tärkeää, että kyetään kokeilemaan uusia asioita, sillä se on tärkeä keino toimintamallien löytämiseksi ja kehittämiseksi.” [57]

- Pekka Leskinen, SYKE

“Monissa asioissa kokeilut ovat kaiken on a ja o, jotta voidaan testata ratkaisujen tai mallin toimivuutta. Puhutaan monenlaisten toimijoiden, yritysten, kuntien ja kansalaisten toiminnasta. Mahdollisuuksia on kiertotaloudessa huimasti enemmän kuin jakamistaloudessa. Monet toimintamallit edellyttävät kokeilua. Jakamistalouden kokeilutoiminta, jota on rahoitettu, on perustunut digitalisaatioon. Miten kokeilu määritellään? Monet ovat hankkeita, mutta polku ei ole monesti mietitty loppuun asti. Ei ole mietitty, miten skaalataan. Kuinka paljon kokeiluja on edennyt hankkeesta käyttöön? Pienimuotoista kokeilua on paljon. Ongelmana on, että usein tietoa ei ole levitetty, tai sitten skaalausta ei ole kyetty viemään eteenpäin. Tai sitten on kokeiltu eri tahoilla, toistettu aiempia virheitä. Motivan Kokeilun paikka on kerännyt tuloksia ja rakentanut poolin, josta eri toimijat voivat katsoa mitä on opittu, mikä kantaa uutta toimintaa ja mikä ei.” [58]

- Taina Nikula, YM

“Uusi tapa on tarjottava ihmisille kokeiltavaksi, jotta uuden tavan pystyy omaksumaan. Tarvitaan paikkoja, jossa ihmiset kokevat voivansa turvallisesti kokeilla. Poistetaan ennakkoluuloja, että ’hei onnistuin tässä’. Valitaan kokeiltava malli, onko sitten keskitetty vai hajautettu, taikka lainaako toinen toisiltaan. Voidaan kokeilla, miten operatiivisesti pyöritetään kokeiltavaa toimintaa niin, että siinä on järkeä. Rahoittajille ja päättäjille avataan näkökulma, osoitetaan, että uusi asia on mahdollista tehdä ja se voi skaalautua. Varmistetaan, että kehityspanokset pysyvät tällä toimialueella, jotta se kasvaisi.” [59]

- Markus Terho, Sitra

Miten jakamis- ja kiertotalouden kokeilutoimintaa tulisi edistää ja kehittää?

“Palvelupolut on vaillinaisia, ja ne keskittyvät kaupunkiorganisaatioon. Paras palvelupolku on aidosti markkinan synnyttäminen ja sen läpituominen. Tähän ei ole osaamista tai kyvykkyyttä Suomessa, Esimerkiksi sähkökuormapyörät ovat pistekokeiluja. Sähköautoja ei ole edistetty niin, että joku kaupunki tilaisi sähköautoja, vaan tulee järjestää infrastruktuuri ja markkina kuntoon. Luodaan insentiivejä, että markkina tulee houkuttelevaksi. Se on hyvin vaikeaa Suomessa [ratkaista se], että mikä saisi ulkomaisen toimijan investoimaan suomalaiseen kuluttajamarkkinaan. Ei ole tunnettuja pelisääntöjä, ratkaisu ei rakennu normaalilla hankintamekanismilla [joku suunnittelee, joku kilpailuttaa, joku toteuttaa].

Insentiivit ja subventiot sekä keppien käyttämien ovat tehokkaampia kuin hankinta. Ei ole esimerkkejä ja malleja, ei uskallusta tai käytänteitä, halukkuutta voisi olla. Tarvitaan aito pelikirja kaupungeille ja valtion laitoksille, mitä on hankinnan käyttäminen kuluttajamarkkinan luomisessa aidossa jatkuvan kilpailun ympäristössä. Esimerkkiä voi hakea vaikkapa Vancouverista, jossa on ylivertainen yhteiskäyttöautojen tarjonta. Kaupunki ei pannut latin latia investointiin, mutta otti käyttöön kymmeniä regulaatiokikkoja, joiden avulla markkina on lähtenyt käyntiin.

Ideaalitilanteessa viranomainen asettaa laatukriteereitä ja kuluttaja valitsee, mihin käyttää rahansa. Liikenteen ja liikkumisen alueelle tämä ei tunnu, autojen valmistamista lukuun ottamatta, onnistuvan. Insentiivien käyttöä kaupunkisuunnittelun ja liikenteen tavoitteiden saavuttamisessa tulisi hyödyntää maksimaalisesti. Olisi huomattavia mahdollisuuksia vaikuttavuuden kasvattamiseksi, jos olisi uskallusta edetä innovatiivisesta hankinnasta innovatiivisen markkinan luontiin.

Kuntia ja kaupunkeja ei voi syyttää, ne tekevät pienillä resursseilla. On myös paljon helpompaa mennä vanhalla pelikirjalla. Olemme mahdollisuuksien saaristo, jossa kenelläkään ei ole lauttoja. ” [47]

- Sampo Hietanen, CEO, Maas Global

“Ei ole olemassa Suomea, joka tekisi jotain. Tekeminen tapahtuu yrityksissä ja kunnissa. Uudistukset kuntien roolissa kääntävät painoa yhä enemmän elinkeinoelämän mahdollistajaksi. Rahoitusinstrumenttimme painottavat tutkimus- ja kehityshankkeiden jälkeen vientimahdollisuuksia ja sitä kautta taloudellista kasvua Suomelle. Pandemia-elvytysrahat alkaa olla käytetty, joten nyt ollaan uuden normaalin äärellä. TKI-rahoituksen 4 %:n rahoituslaki painottuu tutkimukseen ja kehitykseen. Pilotit ja demonstraatiot, samoin kuin investoinnit, ovat tämän ulkopuolella. Kotimaiseen ja täällä tehtävään kiertotalouden edistämiseen on ELY-keskuksilla rajallisesti rahoitusmahdollisuuksia, lähinnä EU-pohjaisilla instrumenteilla. Vaikka hallitusohjelmassa on kirjauksia investoinneista, se on todennäköisesti isomman skaalan laitoksiin. Tällä hetkellä on vaikea nähdä, mikä olisi se kotimaan ratkaisujen skaalaamiseen toimiva instrumentti, jos ei ole heti mielessä kansainvälistä kasvupotentiaalia ja markkinaa.

Kansallinen kiertotalousohjelma jatkuu 2024 loppuun. TEM ei tule avaamaan enää uusia rahoitushakuja. Kiertotalouden investointi- ja kehittämisavustuksella tuettiin noin 80 kotimaan hanketta de minimis -ehtoisesti. Kokemus osoitti, että suurimmalla osalla yrityksiä oli vaikeuksia raportoida hankkeittensa kuluista. Tämä söi resursseja sekä rahoittajalta että rahoitettavalta. Voisiko avustuskokonaisuudesta tehdä jopa pienen johtopäätöksen, että hyvin kirjanpitoasiansa osaavat yritykset ovat pienemmän riskin yrityksiä ja näyttivät pärjäävän hyvin myös jatkorahoituskierroksilla? Tämä hallituskausi tulee tarjoamaan todellista niukkuutta, mutta EU-suunnasta voisi instrumentteja löytyä, se vaatii hiukan enemmän paneutumista ja yhteistyökumppanien etsintää ...ja huolellista paneutumista myös raportointi-instrumentteihin. ” [55]

- Sari Tasa, TEM

“Valitaan ja päätetään edistää jotain asiaa, tuotekategoriaa tai toimintatapaa, esimerkiksi yksilön valintojen helpottaminen, ja haetaan sille kansallinen toteutustapa. Toteutustapa eroaa Pihtiputaasta ja Oulusta, kun paikallinen elementti on vahvasti mukana. Jos jätetään paikallisten toteutustapojen varaan, niin eristytään, opit eivät leviä ja tartu. Tarvitaan keskitetty kansallinen taho, joka levittää ja skaalaa. Esimerkiksi TEM:ille voisi sopia tällainen ohjelma. Hiilineutraalit kaupungit voisi nitoa yhteen, kuten Hinku ja Fisu, jossa kaupungit jo ovat. Olisi vain uusi teema joukolle, joka on sitoutunut tekemään asioita uudella tavalla. Heillä on verkostoissaan valmiina yksilöitä ja käyttäjiä, joille uudet mallit sopisivat uudeksi tavaksi vähentää CO²-päästöjä. Näiden esimerkin kautta toimintamallit voisivat myös levitä ja skaalautua tehokkaammin.

Tuotesuunnittelua ohjaavat direktiivit. Valitaan tuotekategoriat, mistä lähdetään liikkeelle. Tehdään analyysi, mistä saada suurimmat vähennykset EU-tasolla. Pitäisi alkaa edistämään kansallisella tasolla, kannustaa toimijoita tuomaan ratkaisuja ennen kuin vaatimukset astuvat voimaan. YM:llä jonkun kannattaisi tehdä arvio, mistä lähdettäisiin liikkeelle ja valita kategoriasta esimerkiksi tuotekategorioittain, ensin kylmäkoneet, sitten kalusteet ja kankaat. Jos edistetään kiertotaloutta yleisellä tasolla, [niin edistäminen] voi jäädä epämääräiseksi.” [59]

- Markus Terho, Sitra

“Asiaan liittyy monenlaista toimijaa ja roolia. On pyrittävä toimimaan yhteistyössä, tarvitaan kunnat ja kaupungit toiminnan alustoiksi, tarvitaan aktuaaliset toimijat, toisin sanoen yritykset tai hankkeet. Toki mukaan tarvitaan ja tulee huomioida myös asukkaat uusien ratkaisujen käyttäjinä ja heidän tarpeensa. Toiminnan organisoijana voi myös olla kaupunki. Ilmastotyössä kehitystä viedään eteenpäin niin sanotulla quintable helix -mallilla, jossa on edellä mainittujen tahojen lisäksi mukana myös tutkimuslaitos osallisena ja kirjaamassa oppeja.

Näppituntuma on, että nykyregulaatio ei mahdollista kokeilutoimintaa riittävästi. Regulaatioviidakkoon kannattaisi harkita kokeilemisen esteitä madaltavia pykäliä ja vastaavia toimenpiteitä. Maankäyttöön liittyvissä kysymyksissä ja maa-alueisiin liittyvän toiminnan sääntelyyn vaikuttamalla voidaan tukea kokeiluja. Ei voi osoittaa yhtä ongelmakenttää regulaatiossa, mutta esteitä tuntuu olevan enemmän kuin mahdollistavia tekijöitä. “ [56] 

- Pia Tynys, Uudenmaan liitto

“Esimerkiksi regulaatiota kannattaisi kehittää siihen suuntaan, että poistettaisiin turhia esteitä jakamis- ja kiertotalouden toiminnalta ja sen kokeilemiselta. Tässä tulee kuitenkin soveltaa harkintaa ja olla varovainen sen suhteen, että toiminnalla ei ole haitallisia ympäristövaikutuksia ja että tällaisia haittoja ja riskejä pyritään tunnistamaan ja ehkäisemään myös kokeilujen yhteydessä ja niitä suunniteltaessa.” [57]

- Pekka Leskinen, SYKE

“VNK:n toiminta [Kokeilun paikka] tähtäsi takavuosina siihen, että olisi mentorointia ja fasilitointia ja vertaistukea, sekä alusta ja vähän rahaa jaossa. Sitäkin olisi pitänyt jatkaa ja skaalata, vielä jatkuu sivuston ylläpitona Motivassa, mutta kentältä puuttuu vastaavaa rahoitusta kokeiluille ja sparraamismahdollisuuksia. Isoilla kaupungeilla on kehitysyhtiöt ja organisaatiot, jotka tekevät kokeiluja kaupunkitasolla. Hubille, kiihdyttämölle ja kätilöinnille, joka antaisi vertaistukea, koulutusta, mentorointia ja sparraamista olisi tarvetta. Resursseja tarvitaan, mutta ne menevät ydintoimintoihin. Kokeilut vaativat paljon osaamista, aikaa ja rahallisia resursseja. Tarvitaan ekstraa resursseissa, ja jos siihen ei ole motivointia ja kannustimia sekä osaamisen jakamista, niin toiminta vain jää vähemmälle.

VNK:n Kokeilun paikkaa pitäisi jalostaa eteenpäin siten, että olisi yhteistyötä rahoittajien kanssa, BF yms. ja säätiöt, joilla on yhteiskunnallisia tavoitteita ja rahaa. Vaatisi yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Aina on mutkia matkassa, ne liittyvät rakenteisiin tai lainsäädäntöön, mitä ei mikään taho yksin pysty ratkaisemaan. Tarvittaisiin välittäjäorganisaatiota, joka voisi tukea kokeilijoiden eteenpäin pääsyä ja joka voisi auttaa ratkaisemaan pulmia, tiedon puutetta, ja tarjoaisi apua lainsäädäntöön ja rahoitukseen.” [58]

- Taina Nikula, YM

“Kokeilutoiminnassa on olennaista tunnistaa myös eri toimijoiden roolit sen edistämiseksi ja kehittämiseksi. Yksi rooli voi olla esimerkiksi kokeilujen mahdollistajan rooli, johon voi liittyä kontekstista riippuen myös regulaation näkökulma sekä kokeilujen mahdollistamisen että sääntelynedelleen kehittämisen näkökulmista. Esimerkkinä vaikka liikenteen automaatioon liittyvien kokeiluiden mahdollistaminen. Olennaista on tunnistaa, millä tavoin ja missä kohden eri toimijat ovat mukana kokeilutoiminnassa. Varsinaisten kokeilujen toteuttajien lisäksi tärkeää on saada mukaan niitä tahoja, joille kokeilusta saatava oppi ja ymmärrys on olennaista. Skaalautumisen kannalta tällä on usein olennainen merkitys.” [60]

- Sara Lukkarinen, Motiva

Alla olevaan taulukkoon on kerätty tässä selvityksessä edellä esiteltyjä eroja kaupunkien välillä. Todettakoon kuitenkin, että keskeisiltä osin (lakisääteiset lupaprosessit, rakennusvalvonta, kaavoitus yms.) kaupungeista ei löytynyt merkittäviä eroja palveluja tarjoavan toimijan kannalta.

Yhtenäiset toimintaohjepolut kierto- ja jakamistalouden palveluiden käyttöön saamiseksi ja kokeilemiseksi loistavat kohdekaupungeissa poissaolollaan Helsinkiä lukuun ottamatta. Helsinki Testbedin kaltainen jatkuva haku ja yhden luukun menettely, josta ainakin ohjataan keskitetysti eteenpäin ja autetaan oikeiden henkilöiden löytämisessä, olisi suositeltava kokeilemista merkittävästi sujuvoittava ratkaisu kaikkiin kaupunkeihin.

Keran alue Espoossa ja sitä määrittävä kehittämissitoumus toimii myönteisenä esimerkkinä muille kaupungeille siitä, että tämänkaltainen laaja-alainen yhteistyö ja kehitys on Suomessa mahdollista. Toisaalta kierto- ja jakamistalouden ratkaisujen skaalautumista voi olla vaikea rakentaa tämänkaltaisten alueellisten toimintamallien varaan, koska niitä ei ole käytössä vielä missään muualla. Tarvitaan lisää Keran alueellisen kehittämissitoumuksen kaltaista toimintaa laaja-alaisesti sekä insentiivejä kaupungeille ja rakennusliikkeille. Mukaan olisi hyvä saada myös palveluita kohdealueille tuottavat yritykset, jotka konkretisoisivat tavoitellun vaikuttavuuden realisoitumista. Vastaavanlaisia kehittämissitoumuksia olisi hyvä saada ketterästi käyttöön pienemmille alueille ja kohteille. Ehdotamme harkittavaksi, että hyväksi havaitusta prosessista voisi standardoida muutamia variantteja eri kokoluokkien tarpeisiin.

Tietomallipohjainen lupakäsittely tulee käyttöön samaan aikaan uuden rakennuslain kanssa (Rakennetun ympäristön tietojärjestelmä). Käytännössä tuolloin rakennuslupaa haetaan sähköisesti, ja samalla pitää toimittaa tietomalli [8]. Ehdotamme, että 3D- ja tietomalleja voisi hyödyntää laajemmin ja joustavammin kaupunkiympäristöön ehdotettujen uusien palveluratkaisujen käsittelyssä jo selvittelyvaiheessa eikä vain lupahakemusta jätettäessä. Käytännössä tässä nähdään mahdollisuuksia tehostaa hakijan ja kaupungin eri yksiköiden asiantuntijoiden välistä iteratiivista dialogia toteutusvaihtoehdoista ja kohteista.

Kaupunkien tulee ymmärrettävästi tukea kaikkia yrityksiä tasapuolisesti, ja rahallinen tuki ja subventointi rajoittuvat yleensä hankerahoituksilla toteutettuihin nopeisiin kokeiluihin. Tämänkaltainen toiminta on hyvä olla olemassa, mutta sen ongelmana ovat lyhytjänteisyys ja sirpaleisuus. Ehdotamme harkittavaksi käänteistä mallia, jossa kaupungit yksin tai jopa yhdessä keräävät aitoja kohtaamiaan haasteita joko kerättynä organisaationsa sisältä tai ideakilpailuina asukkailta. Nämä käsiteltäisiin edelleen tutkimuslaitosten taholta siten, että niille asetettaisiin mitattavat metriikat ja hyötyjen vaikuttavuuslaskelmat sekä vallitsevan haitan kustannuslaskelmat.

Tämän jälkeen kuka tahansa voisi tarjota parametrisoituihin ongelmiin ratkaisuja, joista painotetuin kriteerein valittaisiin kokeiluun mahdollisimman moni kilpaileva ratkaisu. Kokeilun rahoitus haettaisiin vallitsevaan rahoitusmalliin käänteisesti ehdottaen sisältöä ja budjettia esim. EU:lle. Kokeilujen, mahdollisesti parin kierroksen jälkeen, valittaisiin etukäteen päätetyllä ja läpinäkyvällä metriikalla paras ratkaisu, ja skaalattaisiin se käyttöön etukäteen kaupungin kustannussäästöjä vastaavalla hinnoittelulla. Kehitys ei pysähtyisi tähän, vaan kuka tahansa voisi ehdottaa parempia ja tehokkaampia ratkaisuja saman prosessimallin pohjalta. Pyörän uudelleenkeksimisen välttämiseksi tulisi lisäpisteitä saada kehityksen kustannustehokkuudesta, toisin sanoen mahdollisuuksien mukaan olemassa olevien ratkaisuiden evolutiivisesta kehittämisestä yhteistyön kautta.

Uuden rakennuslain tuloon varautuva Topten-kaupunkien yhteinen ryhmä tekee tärkeää työtä. Nämä voisivat ottaa selvitettävien asioiden listalleen muodostaa kaupunkien yhtenäisen tulkinnan siitä, mihin kategoriaan siirrettävät jakamis- ja kiertotalouden tilat kuuluvat, eli ovatko ne rakennelmia, erikoislaitteita vai jotain muuta. Jos tämä onnistuisi ennen uuden lain astumista voimaan, olisi mahdollista poistaa turhia viiveitä tulevien hakemusten käsittelystä.

Uuden rakennuslain ja sääntelyn vapautumisen voisi ajatella tukevan kokeilujen tekemistä ja uusien palvelujen käyttöön saamista. Toisaalta maailmalta voi rantautua myös vastakkaista kehitystä, jossa uusia ratkaisuja halutaan hallitusti rajoittaa riskien hallitsemiseksi. Esimerkiksi Pariisissa neljä ihmistä on kuollut ja lukuisia loukkaantunut vuokrasähköpotkulautailuun liittyvissä onnettomuuksissa. Äänestyksessä 90 prosenttia pariisilaisista kannatti sähköpotkulautailun kieltämistä ja niiden korvaamista pyörillä. Pariisin kaupunki onkin asettanut kaikille 15 000 vuokrasähköpotkulaudalle kaupungissa täyskiellon, joka astui voimaan syyskuun alussa 2023. Oleellista tässä esimerkissä on, että uusien toimintamallien käytölle voidaan tarvittaessa asettaa rajoituksia ja ehtoja tai jopa kieltää ne kokonaan.

Etukäteen ei kuitenkaan ole faktoihin nojaavia perusteita olla kokeilematta uusia ratkaisuja kaupungeissa. Esimerkiksi eräässä liikkumisratkaisuja hakevassa kokeiluhankkeessa Helsingissä yrityksemme kimppakyytiratkaisu pudotettiin esiselvitysvaiheen liian lupaavien tulosten perusteella jatkosta, koska onnistuessaan kimppakyydit olisivat arvioijaraadin mielestä voineet uhata julkisen liikenteen bussien käyttöastetta Helsingissä. Tämä siis ennen kuin ratkaisumalliamme oli edes päästy kokeilemaan käytännössä ja mahdollisia ei-toivottuja vaikutuksia olisi saatu säädettyä insentiiveillä ja disinsentiiveillä. [18]

Uutta innovatiivista palvelua kaupunkiympäristöön toivovan yrittäjän kannattaa valmistautua hyvin miettimällä tarvitsemansa paikan ominaisuuksia ja kuinka pitkäksi aikaa paikkaa tarvitsee. Fyysisten rakenteiden osalta kannattaa käyttää ammattimaista suunnittelijaa ja kiinnittää ulkoasuun huomiota, sillä tällaista panostusta arvostetaan kaupungin puolella, mikä helpottaa paikan saamista. Kun nämä asiat ovat selvillä, kannattaa aikaa varata muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen paikan löytymiseen, tarvittavien lupien saamiseen ja tarvittavan infrastruktuurin varmistamiseen tai rakentamiseen. Suurimpia haasteita matkalla ovat kohteiden tapauskohtaisuus, niihin liittyvät rajoitukset ja vaatimukset sekä yhdenmukaisten toimintapolkujen puute, mikäli toimintaa haluaa levittää eri kaupunkeihin. Hyvällä tuurilla kaupungin tonttiosasto auttaa haarukoimaan sopivia kohteita, mutta kannattaa varautua listaamaan omia ehdotuksia ja pelaamaan niin sanotusti laivanupotusta.

Jos sattuu tietämään tutun yhteyshenkilön muualla kaupungin organisaatiossa, voi sisäinen pyyntö häneltä tehostaa merkittävästi sopivan paikan löytymistä pelkän oman arvailun asemasta. Luonnollisesti kaupungin ammattilaisille on kertynyt runsaasti tietoa vastaamistaan alueista ja niiden mahdollisista erityispiirteistä. Näitä tietoja kannattaa kysellä ja ottaa kiittäen vastaan. Muista ottaa yhteyttä varhaisessa vaiheessa rakennusvalvontaan luvituksen tarpeen selvittämiseksi. Infrastruktuurin, esimerkiksi sähkön, saatavuutta kohteessa ei kannata pitää itsestäänselvyytenä, vaikka alue olisi valmistunut tällä vuosituhannella. Voikin olla huomattavasti nopeampaa ja halvempaa siirtyä suosiolla paikkaan, jossa sähköä on tarjolla, kuin palkata sähkösuunnittelijaa ja toteuttaa maankaivuu-urakkaa mahdollisen maakaapelin käyttöön saamiseksi.

Kaupungit ovat jo nyt ja tulevaisuudessa enenevässä määrin monipuolisen toiminnan mahdollistajia. Uusi rakennuslaki tulee antamaan kaupungeille paljon valtaa päättää, mitä katutilassa voi tehdä. Kuka olisi uskonut pari vuosikymmentä sitten, että vaikkapa sähköpotkulautojen jakamispalvelut ovat jo nyt kattavasti kaikkien saatavilla kaupungeissa? Uusien innovaatioiden kanssa ei yleensä voi osua heti ensimmäisellä yrityksellä maaliin. Tarvitaan kärsivällisyyttä ja aikaa hakea käytön kautta oppia, minkä pohjalta voidaan säätää ja kehittää toimintaa tarpeen mukaan. Maaliin kuitenkin pääsee nopeammin, kun uskaltaa lähteä liikkeelle – kokeilemaan.

Selvitys on toteutettu haastattelututkimuksena sekä keräämällä paikkakohtaisen esimerkkiaineistoa viidestä suomalaisesta suuresta (> 70 000 as.) kaupungista. Tässä osiossa käydään läpi rajoituksia ja puutteita selvityksen toteutuksessa.

Kohdekaupunkien valitseminen

Selvitykseen sisällytettävien kaupunkien valintaan vaikuttivat ensisijaisesti koko sekä kerättävissä olevien tietojen kattavuus. Kaupungin koon rajaksi asetettiin yli 70 000 asukkaan kaupungit, joita on Suomessa kaiken kaikkiaan 13 kappaletta. Lisäksi kustakin kaupungista haastateltiin vähintään yhtä henkilöä rakennusvalvonnasta, kaavoituksesta sekä jakamis- ja/tai kiertotalouden kokeilutoimintaa järjestävästä tahosta. Tietojen kattavuus yksittäisestä kaupungista pyrittiin varmistamaan keskittämällä haastattelututkimus pienempään joukkoon kaupunkeja (viisi), kuin hajauttamalla tietojen keräystoimintaa ohuelti suurempaan joukkoon kaupunkeja.

Kattavan kuvan saamiseksi koko maassa olisi syytä täydentää kuvaa toistamalla haastatteluja myös pienemmissä kaupungeissa. Voidaan myös olettaa, että innovaatioiden edistäminen kokeilujen kautta ja lupaprosessit voisivat olla ketterämpiä pienemmissä kaupungeissa. Monesti innovaatioiden edistämisen esteenä on todistamisen taakka niiden käyttökelpoisuudesta ja hyödyistä. Tällöin esimerkin vaikutus korostuu, ja näin ollen pienemmät kaupungit voisivat muodostaa pohjan esimerkin tarjoamiseksi isommille kaupungeille, mikä isossa kuvassa voisi tehdä ratkaisujen käyttöön saamisesta nopeampaa kuin pelkkä suuriin kaupunkeihin keskittyminen, mikä toisaalta on kaupallisille toimijoille ymmärrettävästi houkuttelevampaa suuremman potentiaalisen käyttäjämäärien vuoksi.

Haastattelututkimuksen toteutus

Selvitys toteutettiin 25.6.–31.8. välisellä ajalla, ja lomakausi rajoitti haastateltavien tavoittamista. Tämä vaikutti osaltaan kaupunkien määrän rajoittamisen viiteen, jotta näiden osalta saatiin riittävä määrä haastatteluita aikaan kattavan ymmärryksen saavuttamiseksi.

Lainsäädännön muuttuminen

Uusi rakennuslaki astuu voimaan vuoden 2025 alusta. On kuvaavaa, että lain voimaantuloa on jo siirretty vuodella, jotta sen tuomiin muutoksiin voidaan paremmin valmistautua. Siirtymäajalla, joka ulottuu vielä lain voimaantulon jälkeiseenkin aikaan, moni asia tulee olemaan vielä epäselvää. On vääjäämätöntä, että tämän selvityksen sisältö ja havainnot vanhenevat monilta osin tässä yhteydessä, vaikka siinä on pyritty hahmottelemaan uuden lain tuomia muutosvaikutuksia korkealla tasolla. Vanhojen rakenteiden ollessa liikkeessä tämä voi olla mahdollisuus uudistusten aikaansaamiseksi myös jakamis- ja kiertotalouden ratkaisujen käyttöön saamiseksi. Toisaalta on myös rajallinen aika vaikuttaa siihen, minkälaisiksi nämä mahdollisuudet käytännössä realisoituvat ennen kuin käytännöt taas asettuvat uusiin uriinsa pitkäksi aikaa.

[1] Helsingin seudun ympäristöpalvelut, ”Circular Green Blocks - Kestävät kaupunkikorttelit kiertotalouden liiketoiminnan ajureina,” https://www.hsy.fi/circulargreenblocks/. Haettu 14.11.2023.

[2] Cloudpermit Oy, ”Lupapiste - Rakentamisen kaikki luvat ja lupien hankintaan liittyvät palvelut maailman parhaasta asiointipalvelusta,” https://www.lupapiste.fi/login/fi. Haettu 14.11.2023.

[3] Helsingin kaupunki, ”Rakennuslupa ja muut lupatyypit,” https://www.hel.fi/fi/kaupunkiymparisto-ja-liikenne/tontit-ja-rakentamisen-luvat/rakennusluvan-hakeminen/rakennuslupa-ja-muut-lupatyypit#lupien-hinnat-ja-kasittely. Haettu 14.11.2023.

[4] Espoon kaupunki, ”Toimenpide- ja mainoslupa,” https://www.espoo.fi/fi/palvelut/toimenpide-ja-mainoslupa. Haettu 14.11.2023.

[5] Lahden kaupunki, ”Rakentamisen luvat,” https://www.lahti.fi/asuminen-ja-ymparisto/tontit-ja-rakentaminen/rakennusvalvonta/rakentamisen-luvat/. Haettu 14.11.2023.

[6] G. Koskela, projektijohtaja, Vantaan kaupunki. Puhelinhaastattelu, 16.8.2023.

[7] I. Kytösaho, lupakäsittely, vastaava lupa-arkkitehti, lupapäällikkö va., Vantaan kaupunki. Puhelinhaastattelu, 24 8.2023.

[8] J. Henttonen, rakennusvalvontapäällikkö, Tampereen kaupunki. Puhelinhaastattelu, 24.8.2023.

[9] S. Mustonen, yksikön päällikkö, rakennusvalvonta, Helsingin kaupunki. Puhelinhaastattelu, 18.8.2023.

[10] S. Metsälä, asemakaavainsinööri, Espoon kaupunki. Puhelinhaastattelu, 28.6.2023 .

[11] Espoon kaupunki, ”Vajan tai katoksen rakentaminen,” https://www.espoo.fi/fi/vajan-tai-katoksen-rakentaminen#lupa-tarvitaan-11189. Haettu 14.11.2023.

[12] Helsingin kaupunki, ”Toimenpidelupa - Rakennusvalvontaviraston ohje, syyskuu 2014,” 2014. https://www.hel.fi/static/rakvv/ohjeet/Toimenpidelupa.pdf. Haettu 14.11.2023.

[13] Vantaan kaupunki, ”Toimenpide- ja mainoslupa,” https://www.vantaa.fi/fi/palveluhakemisto/palvelu/toimenpide-ja-mainoslupa. Haettu 14.11.2023.

[14] Tampereen kaupunki, ”Rakentamisen luvat,” https://www.tampere.fi/asuminen-ja-rakentaminen/rakenna-ja-korjaa/rakentamisen-luvat-valvonta-ja-tietopalvelu/rakentamisen-luvat. Haettu 14.11.2023.

[15] Finlex, ”Maankäyttö- ja rakennuslaki (Alueidenkäyttölaki),” 5.2.1999. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990132#a132-1999. Haettu 14.11.2023.

[16] M. Kemppainen, rakennus- ja ympäristövalvonnan johtaja, Lahden kaupunki. Puhelinhaastattelu, 21. 8. 2023.

[17] J. Saajo, rakennusvalvonnan päällikkö, Espoon kaupunki. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[18] H. Paloheimo, toimitusjohtaja, CoReorient Oy.

[19] P. Hastio, yleiskaavapäällikkö, Tampereen kaupunki. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[20] A. Pitkänen, yleiskaavateknikko, Espoon kaupunki. Puhelinhaastattelu, 28.6.2023.

[21] T. Örn, ”Rakennuslupaa voi joutua odottamaan Vantaalla jopa yli vuoden – "Saimme asukkailta ja yrityksiltä huolestuneita viestejä",” Vantaan sanomat, 21.1.2023. Haettu 14.11.2023.

[22] Rakennustarkastusyhdistys RTY, ”Rakentamisen yhteiset käytännöt,” https://toptenrava.fi/. Haettu 14.11.2023.

[23] Vantaan kaupunki, ”Kaupunkikuvaan vaikuttavia asioita,” https://www.vantaa.fi/fi/asuminen-ja-ymparisto/rakentaminen-ja-tontit/rakennusvalvonta/rakentamisen-luvat-ja-ohjeet/kaupunkikuvaan-vaikuttavia-asioita. Haettu 14.11.2023.

[24] P. Johanna, kaupunginarkkitehti, Lahden kaupunki. Puhelinhaastattelu, 21.8.2023.

[25] T. Eskola, yksikön päällikkö, kaupunkiympäristön toimiala, Helsingin kaupunki. Puhelinhaastattelu, 16.8.2023.

[26] Espoon kaupunki, ”Keran kehittämissitoumus,” https://www.espoo.fi/fi/keran-kehittamissitoumus. Haettu 14.11.2023.

[27] M. Rantala, projektinjohtaja, Leppävaara, Kera, Espoon kaupunki. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[28] J. Rahkonen, ympäristökoordinaattori, Lahden kaupunki. Puhelinhaastattelu, 24.8.2023 .

[29] Helsingin kaupunki, ”Kierto- ja jakamistalouden toimenpideohjelma,” https://www.hel.fi/static/kanslia/elo/Helsingin_kierto_ja_jakamistalouden_toimenpideohjelma.pdf. Haettu 14.11.2023.

[30] Lahden kaupunki, ”Hiilineutraali rakentaminen,” https://www.lahti.fi/asuminen-ja-ymparisto/tontit-ja-rakentaminen/hiilineutraalin-rakentamisen-kehityskeskus/. Haettu 14.11.2023.

[31] K. Spilling, kehityspäällikkö, Forum Virium Helsinki. Puhelinhaastattelu, 21.8.2023 .

[32] Forum Virium Helsinki, ”Fiksu kaupunki – Helsinki Innovation Districts,” https://fiksukaupunki.fi/. Haettu 14.11.2023.

[33] Business Helsinki, ”Ehdota kokeilua!,” 28.10.2020. https://testbed.hel.fi/rakennettu-ymparisto/ehdota-kokeilua/. Haettu 14.11.2023.

[34] Espoon kaupunki, ”Espoon Ilmastovahti / 4. Kiertotalous ja kestävät valinnat / 4.1. Kiertotalouden ratkaisut,” https://ilmastovahti.espoo.fi/teemat/kiertotalous-ja-kest%C3%A4v%C3%A4t-valinnat/kiertotalouden-ratkaisut. Haettu 14.11.2023.

[35] T. Armour, erityisasiantuntija, Espoon kaupunki. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[36] Muoviamo, ”Ota muovi omiin käsiisi –muoviverstas,” https://muoviamo.fi/ota-muovi-omiin-kasiisi-muoviverstas/. Haettu 14.11.2023.

[37] R. Jänis, kehittämispäällikkö, Hiilineutraali kiertotalous, Espoon kaupunki. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[38] Tampereen kaupunki, ”Hiilineutraali Tampere 2030,” https://www.tampere.fi/luonto-ja-ymparisto/ilmastotyo-tampereella/hiilineutraali-tampere-2030. Haettu 14.11.2023.

[39] T. Leinonen, ohjelmapäällikkö, Hiilineutraaleja tekoja, Tampereen kaupunki. Puhelinhaastattelu, 18.8.2023.

[40] Lahden kaupunki, ”Lahden kiertotalouden tiekartta,” 12.12.2022. https://www.lahti.fi/tiedostot/lahden-kiertotalouden-tiekartta/. Haettu 14.11.2023.

[41] J. Polojärvi, liikenneinsinööri, Lahden kaupunki. Puhelinhaastattelu, 11.8.2023.

[42] K. Ojala, projektipäällikkö, Systemic change towards sustainable commuting in Lahti. Puhelinhaastattelu, 28.8.2023.

[43] Vantaan kaupunki, ”Vantaan resurssiviisauden tiekartta,” 28.2.2022. https://www.vantaa.fi/sites/default/files/document/Resurssiviisauden%20tiekartta_0.pdf. Haettu 14.11.2023.

[44] J. Viinanen, ympäristöpäällikkö, Vantaan kaupunki. Puhelinhaastattelu, 22.8.2023.

[45] Visit Tampere, ”Hiilineutraali matkailukohde 2030,” https://visittampere.fi/wp-content/uploads/2022/05/tre-region_stf2030_tiekartta_web.pdf. Haettu 14.11.2023.

[46] Lahden kaupunki, ”Lahtelaiset pääsevät jälleen vaikuttamaan yhteisten rahojen käyttöön osallistuvassa budjetoinnissa,” 23. 1. 2023. https://www.lahti.fi/uutiset/lahtelaiset-paasevat-jalleen-vaikuttamaan-yhteisten-rahojen-kayttoon-osallistuvassa-budjetoinnissa/. Haettu 14.11.2023.

[47] S. Hietanen, CEO, Maas Global. Puhelinhaastattelu, 16.8.2023.

[48] Espoon kaupunki, ”Ota muovi omiin käsiisi: muoviverstas,” https://www.espoo.fi/fi/ota-muovi-omiin-kasiisi-muoviverstas. Haettu 14.11.2023.

[49] M. Taponen, Muoviamo. Puhelinhaastattelu, 28.8.2023.

[50] Uusi Lahti, ”Ankkurin rantaan tuli roskapihtilainaamo - asukasaktiivin ideoiman hankkeen esikuva Englannissa,” 27. 5. 2020. https://www.uusilahti.fi/paikalliset/1830139. Haettu 14.11.2023.

[51] Lahden kaupunki, ”Siivoustalkoot,” https://www.lahti.fi/vapaa-aika/luonto-ja-aktiviteetit/puistot-ja-viheralueet/viheralueiden-kunnossapito/siivoustalkoot/. Haettu 14.11.2023.

[52] Wikipedia, ”Vélib',” 15.7.2007. https://en.wikipedia.org/wiki/V%C3%A9lib%27. Haettu 14.11.2023.

[53] P. Turku, aluejohtaja, Etelä-Suomen alue, Senaatti-kiinteistöt. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[54] J. Hämäläinen, kiinteistökehityspäällikkö, Senaatin asema-alueet Oy. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[55] S. Tasa, erityisasiantuntija, Innovaatiot ja yritysrahoitus, Yritysten kansainvälistyminen ja toimialakohtainen elinkeinopolitiikka, Kiertotalous ja hiilineutraalius, Työ- ja elinkeinoministeriö. Puhelinhaastattelu, 28.8.2023.

[56] P. Tynys, johtava ilmastoasiantuntija, Uudenmaan liitto. Puhelinhaastattelu, 22.8.2023.

[57] P. Leskinen, yksikönjohtaja, professori, kiertotalousratkaisut, Suomen Ympäristökeskus (SYKE). Puhelinhaastattelu, 22.8.2023.

[58] T. Nikula, ympäristöneuvos, Ilmasto- ja ympäristönsuojeluosasto, kiertotalous, ympäristöministeriö. Puhelinhaastattelu, 23.8.2023.

[59] M. Terho, projektijohtaja, Luonto ja arki sekä PSLifestyle -projekti. Puhelinhaastattelu, 25.8.2023.

[60] S. Lukkarinen, johtava asiantuntija, Yhteiskehittäminen ja kokeilut, Motiva Oy. Puhelinhaastattelu, 24.8.2023.

Haastatelluille esitetyt kysymykset

Rakennusvalvonta / building control services:

1. Yleiskuva luvitukseen liittyvästä prosessista ja vaadittavista selvityksistä

An overview of the permitting process and required studies.

2. Aikarajoitteet jakamistalouskokeiluille – mitä esim. väliaikaisuudella kulloinkin tarkoitetaan?

Time constraints for sharing economy experiments - e.g. what is meant by "temporary"?

3. Sijoituspaikkavaatimukset – mukaan lukien muttei rajoittuen seuraaviin: kaavamääräykset, kulkureitit, talvihuollon huomioiminen, yhdistäminen olemassa oleviin toimintoihin.

Site requirements - including but not limited to: zoning regulations, access routes, consideration of winter maintenance, integration with existing activities.

4. Uusi rakennuslaki 2025, miten tämä vaikuttaa jakamis- ja kiertotalouskokeiluihin

Construction law of 2025, how will it affect the sharing and circular economy experimentation. (Tätä kysymystä ei kysytty kaikilta haastateltavilta, sillä sitä ei oltu sisällytetty alkuperäiseen suunnitelmaan, vaan se lisättiin haastateltavien nostettua se mukaan keskusteluun.)

Kaavoitus/Yleiskaavoitus / Town (general) planning:

5. Ulkomuoto-, ulkonäkö-, koko- ja pintamateriaalivaatimukset jakamistalousratkaisuille. Miten viherseinäratkaisuja voisi tai tulisi yhdistää tila- ja säilytyselementteihin?

Exterior design, appearance, size and surface material requirements for shared economy solutions. How could or should green wall solutions be combined with space and storage elements?

6. Yhteistyö eri toimijoiden ja maanomistajien välillä – Miten ja millä ehdoin esim. taloyhtiöt tai kauppakeskukset voivat sijoittaa lainausasemia tai -kontteja yhteistyössä kaupungin kanssa jaetusti omistetulla alueella?

Cooperation between different actors and landowners - How and under what conditions e.g. housing associations or or shopping centres can set up lending stations or containers in cooperation with the city in a shared property?

7. Aluesuunnittelun ja kaavoituksen rooli – Miten (väliaikaiset, liikuteltavat, kevytrakenteiset) jakamistalousratkaisut otetaan etukäteen huomioon suunnittelussa (esimerkiksi sähköliittymien, tila- ja palvelusuunnittelun yms. näkökulmasta)?  

The role of spatial planning and zoning - How (temporary, mobile, lightweight) sharing economy solutions are taken into account in advance in planning (e.g. electricity connections, space and service planning, etc.)?

Kiertotalouden kokeilutoiminta / Circular economy trial activities:

8. Tehdyt ja suunnitellut toimenpiteet jakamistalouden edistämiseksi kaupunkitilassa.

Measures taken and planned to promote the sharing economy in the urban space.

9. Toimintaohjepolun hahmottaminen potentiaalisille palvelutarjoajille kaupungissa.

An outline of the pathway for potential service providers.

10. Luvat, maksut, vuokrat, toimijoiden valinta – Kuka saa käyttää kaupunkitilaa ja millä ehdoin? Onko kaupungeilla erityisiä kannustinjärjestelyjä tai -keinoja jakamistalouden edistämiseksi?

Permits, fees, rents, choice of operators - Who can use urban space and under what conditions? Do cities have specific incentive schemes or means to promote the sharing economy?

11. Onko kaupunki (tai muun haastateltavan oma organisaatio) valmis subventoimaan tai muutoin tukemaan jakamistalouteen perustuvia liikkumiskokeiluja? Millä ehdoin tai tavoin?

Is the city (or the interviewee's own organisation) prepared to subsidise or otherwise support mobility experiments based on the sharing economy? Under what conditions or in what ways?

12. Vähintään yksi case-esimerkki/ per kaupunki (mikä? miksi kaupunki ehdotti sitä esimerkiksi? osoite?) sisältäen kohdekäynnin ja kohdepaikan dokumentoinnin/ kuvauksen.

At least one case example/ per city (what?, why the interviewee proposed the given example? address?), including a site visit and a target location documentation/description of the site