Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2023

HSY:llä on neljä mittausasemaa, joilla seurataan ilmanlaatua kiinnostavissa erityiskohteissa vuoden tai kahden jaksoissa. Kohteiden ilmanlaatua seurataan esimerkiksi suurien päästömäärien tai heikkojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Vuonna 2023 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Tapanilan pientaloalueella, Vantaalla jätevoimalan vaikutusalueella sekä Hämeenlinnanväylän varrella ja Kauniaisten keskustassa. Lisätietoja vuoden 2023 mittausasemista löytyy liitteestä 19.

Tapanila

Tapanilan mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan ja suuntaa antavaa hiukkasten lukumäärän pitoisuutta. Mittausasema sijaitsi Helsingissä Tapanilan pientaloalueella (kuva 14.1). Aiemmin samassa paikassa on mitattu vuonna 2013 ja 2022. Mittauksilla selvitettiin pientaloalueiden ilmanlaatua ja puunpolton vaikutuksia ilmanlaatuun.

Kuva 14.1. Ta­pa­ni­lan mit­taus­a­se­man si­jain­ti kar­tal­la (pu­nai­nen ym­py­rä) ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

‍Pientaloalueiden ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä tulisijojen käyttö ja sijainnista riippuen myös liikenteen pakokaasut ja katupöly. Tulisijojen päästöt aiheuttavat kohonneita ilmansaastepitoisuuksia alueilla, joilla taloja on paljon lähellä toisiaan. Pääasiallista puulämmitystä on pääkaupunkiseudulla vain vähän, mutta tulisijoja käytetään useimmissa pientaloissa lisälämmitykseen ja monissa asunnoissa on lisäksi puulämmitteisiä saunoja sekä paljuja. Puunpoltossa syntyy muun muassa pienhiukkasia ja niiden sisältämiä mustaa hiiltä eli nokea sekä syöpäriskiä lisääviä polysyklisiä aromaattisia yhdisteitä kuten bentso(a)pyreeniä. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat vaihdella paljonkin eri pientaloalueiden välillä ja sisällä.

Vuonna 2023 Tapanilan mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 9 µg/m³. Vuosipitoisuus oli samaa tasoa myös muilla pääkaupunkiseudun pientaloalueilla. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. Myös Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) alittui. WHO:n vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi Tapanilan mittausasemalla. Vuorokausiohjearvon pitoisuustason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 7. Tapanilassa korkein mitattu typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 47 µg/m³.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja iltaa kohti näkyy vuorokausivaihtelussa ja se liittyy liikenteen rytmiin (kuva 14.2). Typpidioksidin ja -monoksidin vuorokausivaihtelussa on huomattavissa myös mittausaseman vieressä parkissa olleen kuorma-auton esilämmityksen päästöt aamuyöstä. Vuosipitoisuuksiin tällaisella hetkellisellä korkealla pitoisuudella ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta.

Kuva 14.2. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Ta­pa­ni­las­sa vuon­na 2023. Mus­ta hii­li*10=mus­tan hii­len kym­men­ker­tai­nen pi­toi­suus.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 10 µg/m³, mikä on hieman korkeampi kuin muilla pientaloalueilla ja Kallion  kaupunkitausta-asemalla  mitatut pitoisuudet. Tapanilan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Vuonna 2023 Tapanilassa oli kaksi hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. Korkein hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus oli 112 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,3 µg/m³. Pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n terveysperusteisen vuosiohjearvon (5 µg/m³) tasolla. Tapanilan pienhiukkasten vuosipitoisuus oli hieman korkeampi kuin Vartiokylän pientaloalueella (4,8 µg/m³) ja Kallion kaupunkitausta-asemalla (4,9 µg/m³). Tapanilassa mitattu pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisissä keskuksissa Leppävaarassa ja Tikkurilassa. Helsingin keskustan vilkasliikenteisillä alueilla ja Vantaalla Hämeenlinnanväylän varrella mitattiin korkeimmat vuosipitoisuudet (6,1–6,3 µg/m³).

WHO:n pienhiukkasten vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 8. Tapanilassa korkein mitattu vuorokausipitoisuus oli 24,1 µg/m³. Puunpolton vaikutuksesta pienhiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin tulisijoja käytetään myös eniten (kuva 14.2).

Tapanilan mittausasemalla mitattiin myös bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Kuukausitasolla pitoisuudet vaihtelivat 0,1–3,3 ng/m³:ssa välillä. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin lämmityskaudella ja touko-kesäkuussa. Touko-kesäkuun korkeat pitoisuudet johtuivat todennäköisesti puunpolton päästöistä hyvin lähellä mittausasemaa, joten näiden kuukausien mittaustulokset eivät kuvaa yleisemmin ilmanlaatua Tapanilassa. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus 1,1 ng/m³ oli korkeampi kuin muilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli Tapanilassa sille asetetun tavoitearvon tasolla.

Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan epätäydellisessä palamisessa, ja kaupungeissa puunpoltto ja liikenne ovat suurimmat mustan hiilen lähteet. Tapanilassa lähiliikenteellä ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta mittausasemalla mitattuihin pitoisuuksiin, koska liikennemäärät alueella ovat vähäisiä. Mustan hiilen pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin myös tulisijoja käytetään eniten (kuva 14.2).

Ajoneuvojen kiristyneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat ovat vähentäneet tehokkaasti mustan hiilen päästöjä, ja pitoisuudet ovatkin laskeneet varsinkin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Pääkaupunkiseudun pientaloalueilla tehdyissä mustan hiilen mittauksissa ei ole ollut havaittavissa yhtä voimakasta laskevaa trendiä kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Tapanilassa mitattu mustan hiilen vuosipitoisuus 0,5 µg/m ³  oli samaa tasoa kuin Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä ympäristössä.

Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan vuosipitoisuus oli Tapanilan mittausasemalla 9,0 µm²/cm³. Hiukkasten keuhkodeposoituva pinta-ala kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mitä suurempi pitoisuus on, sitä suurempi on todennäköisyys hiukkasten pinnalla olevien kemiallisten yhdisteiden kulkeutumiselle keuhkorakkuloihin ja edelleen verenkiertoon. Mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Vantaalla vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän varrella ja Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla vuosipitoisuudet olivat 14 µm²/cm³. Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja.

Tapanilan mittausasemalla seurattiin myös suuntaa antavaa hiukkasten lukumääräpitoisuutta. Vuonna 2023 pitoisuus oli 5800 kpl/cm³. Ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset, jotka kulkeutuvat tehokkaasti keuhkojen ääreisosiin saakka. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, laiva- ja lentoliikenne sekä puunpoltto tulisijoissa. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi. Muualla pääkaupunkiseudulla hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus oli korkein Hämeenlinnanväylän vilkasliikenteisellä mittausasemalla, jossa vuosipitoisuus oli 16 300 kpl/cm³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Tapanilan mittauspisteessä 85 % ajasta hyvä, 14 % ajasta tyydyttävä ja 1 % ajasta välttävä (kuva 14.5). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 28. Nämä tunnit sijoittuvat lämmityskaudelle ja kevään katupölykaudelle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä sekä pienhiukkasista.

Kuva 14.5. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Ta­pa­ni­lan mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten ja pien­hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det.

Edellisen kerran Tapanilassa mitattiin ilmansaasteiden pitoisuuksia vuonna 2013 ja 2022. Monien ilmansaasteiden pitoisuudet ovat laskeneet aiemmista vuosista. Vuonna 2013 typpidioksidin vuosipitoisuus oli 16 µg/m³, vuonna 2022 pitoisuus oli enää 11 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 9 µg/m³. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typpidioksidin pitoisuuksiin vaikuttavat merkittävästi liikennemäärien muutokset sekä ajoneuvotekniikan kehitys.

Edellisen kerran Tapanilassa mitattiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia vuonna 2022. Vuosipitoisuus oli tuolloin 11 µg/m³. Vuonna 2023 vuosipitoisuus oli 10 µg/m³. Pölyisten päivien määrissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Pienhiukkasten pitoisuuksia on seurattu Tapanilassa kolmena vuotena. Vuonna 2013 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 8,8 µg/m³, vuonna 2022 vuosipitoisuus oli 5,5 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 5,3 µg/m³.

Bentso(a)pyreenin pitoisuuksissa on ollut vaihtelua vuosien välillä. Vuonna 2013 bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli 1 ng/m³. Ensimmäisen mittausvuoden jälkeen pitoisuus hieman laski ja vuonna 2022 se oli 0,8 ng/m³. Vuonna 2023 bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli 1,1 ng/m³. Bentso(a)pyreenin mittauksissa korostuvat aina lähitalojen puunpolton päästöt.

Myös keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuus laski hieman vuonna 2023 verrattuna edellisvuoteen, jolloin pitoisuus oli 9,4 µm²/cm³.

Jätevoimala

Jätevoimalan mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, rikkidioksidin, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, hiukkasten keuhodeposoituvan pinta-alan, hiukkasten suuntaa antavan lukumäärän ja metallien pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Rapuojantien varrella noin 700 metrin päässä Vantaan Energian jätevoimalasta (kuva 14.6). Mittauksilla selvitettiin jätteenpolton vaikutusta ilmanlaatuun Vantaan Energian jätevoimalan laajennuksen jälkeen. Aiemmin samassa paikassa on mitattu vuonna 2015.

Kuva 14.6. Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­man si­jain­ti (pu­nai­nen ym­py­rä) kar­tal­la ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

Ilmanlaadun mittausasema sijaitsi Sotungintien vieressä, missä liikennemäärä on alle 1000 ajoneuvoa vuorokaudessa (Väylävirasto 2024). Vilkasliikenteinen Porvoonväylä sijaitsi noin 500 m päässä mittausasemasta, Porvoonväylällä ajoneuvoja on keskimäärin noin 30 000 vuorokaudessa (Väylävirasto 2024). Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä.

Jätevoimalan mittausasemalla typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 8 µg/m³. Pitoisuus oli samaa tasoa kuin pääkaupunkiseudun pientaloalueilla ja matalampi kuin vilkkaasti liikennöidyillä alueilla. Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja iltaa kohti näkyy vuorokausivaihtelussa, ja se liittyy liikenteen rytmiin (kuva 14.7). Typpidioksidin raja-arvot, kansalliset ohjearvot eivätkä WHO:n ohjearvot ylittyneet Jätevoimalan mittausasemalla. Korkein Jätevoimalalla mitattu typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 25 µg/m³.

Kuva 14.7. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­mal­la vuon­na 2023.

Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikkidioksidi ei ole enää merkittävä ilmanlaadun ongelma pääkaupunkiseudulla. Satamien ja huippulämpökeskusten lähellä ei enää yleensä esiinny kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia, jotka aiheuttaisivat haittaa lähistön asukkaille. Rikkidioksidin vuosipitoisuus oli 0,6 µg/m³. Korkein tuntipitoisuus oli 67 µg/m³ ja korkein vuorokausipitoisuus oli 8,6 µg/m³. Rikkidioksidille asetetut raja- ja ohjearvot eivät ylittyneet. Pitoisuudet olivat matalampia kuin Kallion kantakaupungin tausta-asemalla mitatut. Liitteessä 12.1. kuvataan rikkidioksidin pitoisuuksia tuulensuunnan mukaan.

Jätevoimalan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli 11 µg/m³, joka on matalampi kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä, mutta hieman korkeampi kuin pientaloalueilla mitatut pitoisuudet. Jätevoimalalla oli kaksi hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä vuonna 2023. Ylitykset osuivat kesäkuulle ja korkeisiin pitoisuuksiin vaikutti osaltaan mittausaseman vieressä oleva hiekkatie (pitoisuudet tuulen suunnan mukaan liitteessä 12.1.) Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 54 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 4,9 µg/m³, ja pitoisuus oli alle raja-arvon ja WHO:n ohjearvon. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Jätevoimalan mittausasemalla samalla tasolla kuin pääkaupunkiseudun pientaloalueilla mitatut pitoisuudet.

Hiukkasten keuhodeposoituvan pinta-alan vuosipitoisuus oli Jätevoimalan mittausasemalla 7,7 µm²/cm³. Pitoisuus oli matalampi kuin vilkasliikenteisillä alueilla ja pientaloalueilla mitatut pitoisuudet. Vantaalla vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän varrella ja Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla vuosipitoisuudet olivat 14 µm²/cm³.

Hiukkasten keuhkodeposoituva pinta-ala kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja.

Jätevoimalan mittausasemalla seurattiin myös suuntaa antavaa hiukkasten lukumääräpitoisuutta. Vuonna 2023 pitoisuus oli 5300 kpl/cm³. Ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi. Muualla pääkaupunkiseudulla hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus oli korkein Hämeenlinnanväylän vilkasliikenteisellä mittausasemalla, jossa vuosipitoisuus oli 16 300 kpl/cm³.

Raskasmetalleja mitattiin Jätevoimalan lisäksi Helsingin keskustan vilkasliikenteisellä Mäkelänkadulla ja kaupunkitausta-asemalla Kalliossa. Lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet olivat selvästi raja- ja tavoitearvojen alapuolella. Lyijyn ja nikkelin pitoisuudet olivat korkeimmat Kallion mittausasemalla ja matalimmat Jätevoimalan mittausasemalla.

Eri ilmansaasteiden pitoisuudet olivat matalia, ja Jätevoimalalla ei ole selvää vaikutusta mitattujen epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli mittauspisteessä 84 % ajasta hyvä, 14 % ajasta tyydyttävä ja 1 % ajasta välttävä (kuva 14.8). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 26. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa kesäkuulle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Kuva 14.8. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten, pien­hiuk­kas­ten ja rik­ki­diok­si­din pi­toi­suu­det.

Edellisen kerran Jätevoimalan vaikutusalueella samassa paikassa mitattiin ilmanlaatua vuonna 2015. Lähes kaikkien mitattujen ilmansaasteiden pitoisuudet olivat laskeneet edellisestä mittausvuodesta. Vuonna 2015 typpidioksidin vuosipitoisuus oli Jätevoimalan mittausasemalla 11 µg/m³. Vuonna 2023 pitoisuus oli enää 8 µg/m³. Mittausasemaa lähellä sijaitsevilla tie- ja väyläosuuksilla ei ole tapahtunut suuria muutoksia liikennemäärissä (Väylä 2024).

Rikkidioksidin vuosipitoisuus oli vuonna 2015 matala Jätevoimalan mittausasemalla (0,7 µg/m³) ja vuonna 2023 vuosipitoisuus laski hieman entisestään.

Pienhiukkasten vuosipitoisuus nousi hieman Jätevoimalan mittauspisteessä. Vuonna 2013 vuosipitoisuus oli 4,7 µg/m³ ja vuonna 2023 vuosipitoisuus oli 4,9 µg/m³.

Vuonna 2015 metalleille asetetut raja- ja tavoitearvot eivät ylittyneet Jätevoimalan mittausasemalla, missä pitoisuudet olivat erittäin matalia. Metallien pitoisuudet laskivat edelleen vuonna 2023.

Hämeenlinnanväylä

Hämeenlinnanväylän mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, mustan hiilen, hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan ja hiukkasten suuntaa antavan lukumäärän pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän pientareella Kaivokselassa (kuva 14.9). Samassa paikassa on ollut ilmanlaadun mittausasema myös vuosina 2015, 2016 ja 2022. Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa liikenteen päästöt ja katupöly. Mittauksien avulla selvitettiin kuinka korkeiksi ilmansaasteiden pitoisuudet nousevat pääväylän välittömässä läheisyydessä.

Kuva 14.9.Hä­meen­lin­nan­väy­län mit­taus­a­se­man si­jain­ti kar­tal­la (pu­nai­nen ym­py­rä) ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

Vuonna 2023 Hämeenlinnanväylän mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 20 µg/m ³. Typpidioksidin vuosiraja-arvo ja kansallinen vuorokausiohjearvo alittuivat selvästi. Typpidioksidin korkein vuorokausipitoisuus oli 56 µg/m³. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m ³ ) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Hämeenlinnanväylän mittausasemalla. Vuonna 2023 vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 93.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa selvästi (kuva 14.10). Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä: aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivälle ne laskivat ja nousivat taas hieman iltaruuhkan aikaan.

Kuva 14.10. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Hä­meen­lin­nan­väy­län var­rel­la vuon­na 2023. Mus­ta hii­li*10=mus­tan hii­len kym­men­ker­tai­nen pi­toi­suus.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 19 µg/m ³. Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa vuosipitoisuus oli myös 19 µg/m ³, muilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla pitoisuudet olivat hieman matalampia. Hämeenlinnanväylän mittausasemalla hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja. Hämeenlinnanväylällä oli 29 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. Muilla mittausasemilla pölyisiä päiviä oli vähemmän.

Hengitettävien hiukkasten kansallinen ohjearvo (70 µg/m³, kuukauden toiseksi suurin vuorokausipitoisuus) ylittyi kevään katupölykaudella ja syksyllä. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 138 µg/m ³. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus ylitti WHO:n vuosi- ja vuorokausiohjearvot. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 34.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 6,1 µg/m ³. Hämeenlinnanväylän pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli Hämeenlinnanväylällä selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta yli WHO:n vuosiohjearvon. Myös pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 6.Pienhiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 26 µg/m ³.

Hiukkasten keuhodeposoituvan pinta-alan vuosipitoisuus oli Hämeenlinnanväylän mittausasemalla 14,4 µm²/cm³ ja se oli korkeampi kuin muilla vilkasliikenteisillä alueilla. Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla vuosipitoisuus oli 14 µm²/cm³ ja pääkaupunkiseudun pientalo- ja tausta-alueilla pitoisuudet olivat 6-9 µm²/cm³.

Hiukkasten keuhkodeposoituva pinta-ala kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja.

Hämeenlinnanväylän mittausasemalla seurattiin myös suuntaa antavaa hiukkasten lukumääräpitoisuutta. Vuonna 2023 pitoisuus oli 16 300 kpl/cm ³. Muualla pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus oli Leppävaarassa 6 500 kpl/cm ³  ja Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla 13 100 kpl/cm³. Ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Hämeenlinnanväylän mittauspisteessä 67 % ajasta hyvä, 23 % ajasta tyydyttävä, 6 % ajasta välttävä, 2 % ajasta huono ja 1 % ajasta erittäin huono (kuva 14.11). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 245. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa helmi- ja huhtikuulle sekä marraskuulle ja johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Kuva 14.11. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Hä­meen­lin­nan­väy­län mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten ja pien­hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det.

Aiempiin vuosiin verrattuna typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet Hämeenlinnanväylän mittauspaikassa kolmanneksella. Vuonna 2015 typpidioksidin vuosipitoisuus oli 31 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 20 µg/m³. Typpidioksidin pitoisuuksien laskua vilkasliikenteisen väylän varrella on edesauttanut autokannan uusiutuminen sekä päästöjen vähennys- ja puhdistustekniikat. Vaikka liikennemäärät ovat Hämeenlinnanväylällä kasvaneet hieman vuosista 2015 ja 2016, ovat pakokaasujen pitoisuudet kuitenkin laskeneet selvästi.

Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat hieman laskeneet Hämeenlinnanväylällä, ja tätä ovat edesauttaneet ajoneuvojen tiukentuneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat. Vuonna 2015 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 6,3 µg/m³, vuonna 2016 vuosipitoisuus hieman kasvoi ja oli 7,4 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 6,1 µg/m³. Pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös vaikutusta pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin, sillä suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on kaukokulkeutuneita ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarihiukkasia. Niiden alkuperä voi olla jopa tuhansien kilometrien päässä.

Ajoneuvokannan uusiutuminen ja päästöjen puhdistustekniikat eivät vähennä hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia samalla tapaa kuin pakokaasujen pitoisuuksia. Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn pitoisuudet ovatkin nousseet Hämeenlinnanväylällä vuodesta 2015, jolloin vuosipitoisuus oli 14 µg/m³. Samaan aikaan pölyisten päivien määrä, jolloin hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³,on lisääntynyt. Vuonna 2015 pölyisiä päiviä oli 11, vuonna 2016 pölyisiä päiviä oli 15 ja vuonna 2022 pölyisiä päiviä oli 29 kuten myös vuonna 2023.

Kauniainen

Kauniaisten keskustan mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Kauniaistentien etelälaidalla, Tunnelitien risteyksen kohdalla, kaupungintalon läheisyydessä (kuva 14.12). Samassa paikassa on ollut mittausasema myös vuonna 2018. Mittausasemaa vastapäätä tien toisella puolella on myös passiivikeräinpiste, jossa on mitattu typpidioksidin pitoisuuksia yli 15 vuoden ajan. Mittauksilla selvitettiin vilkasliikenteisen alueen ilmanlaatua sekä ilmansaasteiden pitoisuuksien kehittymistä. Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa liikenteen päästöt ja katupöly.

14.12. Kau­niais­ten mit­taus­a­se­man si­jain­ti kar­tal­la (pu­nai­nen ym­py­rä) ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

Vuonna 2023 Kauniaisten mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 9 µg/m³. Typpidioksidin raja-arvot sekä kansalliset että WHO:n ohjearvot alittuivat selvästi. Kauniaisten typpidioksidin pitoisuudet ylittivät kuitenkin WHO:n vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan). Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 9 vuoden 2023 aikana. Korkein vuorokausipitoisuus oli 39 µg/m³.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa. Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä: aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivälle ne laskivat ja nousivat taas hieman iltaruuhkan aikaan (kuva 14.13).

Kuva 14.13. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Kau­niais­ten mit­taus­a­se­mal­la vuon­na 2023.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli Kauniaisissa 12 µg/m³, pitoisuus oli hieman matalampi kuin Espoossa Leppävaaran mittausasemalla. Kauniaisissa hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja. Vuoden aikana oli 12 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) hengitettäville hiukkasille ylittyi, ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden 2023 aikana 15.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,2 µg/m³. Leppävaaran vilkasliikenteisen keskuksen vuosipitoisuus oli samaa tasoa (5,5 µg/m³). Pitoisuudet olivat Kauniaisissa selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n vuosiohjearvon tasolla. Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuoden aikana vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 6. Kauniaisissa korkein vuorokausipitoisuus oli 18,7 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Kauniaisten mittauspisteessä 82 % ajasta hyvä, 15 % ajasta tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 14.14). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 49, ja ne aiheutuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Kuva 14.14. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Kau­niais­ten mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten ja pien­hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det.

Edellisen kerran samassa paikassa Kauniaisissa mitattiin ilmanlaatua siirrettävällä ilmanlaadun mittausasemalla vuonna 2018. Kauniaisissa seurataan kuitenkin vuosittain typpidioksidin pitoisuuksia passiivikeräimellä, joka sijaitsee Tunnelitien varrella. Keräimellä on seurattu typpidioksidin pitoisuuksia jo yli 15 vuotta.

Vuonna 2018 typpidioksidin vuosipitoisuus oli Kauniaisissa 15 µg/m³. Vuonna 2023 typpidioksidin pitoisuus oli 9 µg/m³. Typpidioksidin pitoisuuksien lasku Kauniaisissa on havaittu myös passiivikeräimillä tehdyssä seurannassa. Viimeisen 15 vuoden aikana typpidioksidin pitoisuudet ovat puolittuneet Tunnelitien passiivikeräin mittauspisteessä (kuva 14.15).

Kuva 14.15. Kau­niai­sis­sa on seu­rat­tu typ­pi­diok­si­din pi­toi­suuk­sia pas­sii­vi­ke­räi­mel­lä vuon­na 2007 ja 2009–2023.

​Myös hengitettävien hiukkasten pitoisuus on hieman laskenut Kauniaisissa. Vuonna 2018 hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli 17 µg/m³. Vuonna 2023 pitoisuus oli 12 µg/m³. Pölyisten päivien määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Vuonna 2018 pölyisiä päiviä oli 11 ja vuonna 2023 niitä oli 12. Keväisen katupölykauden voimakkuus ja pölyisten päivien määrät vaihtelevat vuodesta toiseen sääolojen mukaan.

Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet Kauniaisten keskustassa viimeisen 5 vuoden aikana. Vuonna 2018 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 7,7 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 5,2 µg/m³. Pitoisuuksien laskua ovat edesauttaneet ajoneuvojen tiukentuneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat. Pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös suuri vaikutus pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin, sillä suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on Suomen rajojen ulkopuolelta kulkeutuneita, ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarisia hiukkasia. Viime vuosina pienhiukkasten kaukokulkeuma pääkaupunkiseudulle on vähentynyt.