Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2023

Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, joten pitoisuudet ulkoilmassa ovat nykyisin matalia. Rikkidioksidi ei ole enää merkittävä ilmanlaadun ongelma pääkaupunkiseudulla. Satamien ja huippulämpökeskusten lähellä ei enää yleensä esiinny kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia, jotka aiheuttaisivat haittaa lähistön asukkaille.

Pääkaupunkiseudun rikkidioksidipitoisuudet laskivat huomattavasti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Mittauksia aloitettaessa 1970-luvulla vuosipitoisuustaso oli yli 30 µg/m³, mutta nyt pitoisuudet ovat 1 µg/m³ (liitteessä 8.2 pidemmät aikasarjat). Tärkeimpiä syitä pitoisuuksien laskuun olivat aluksi matalien lähteiden (muun muassa kiinteistökohtainen öljy- ja hiililämmityksen) päästöjen väheneminen. Lisäksi 1980-luvun puolivälistä alkaen voimalaitosten rikinpoistolaitosten rakentaminen, niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön siirtyminen ja maakaasun käytön yleistyminen laskivat rikkidioksidin pitoisuuksia. Autoliikenteen rikkipäästöt olivat vielä 1980- ja 1990-luvuilla merkittävät ennen vähärikkiseen ja rikittömään polttoaineeseen siirtymistä. Myös laivaliikenteen päästönormit ovat tiukentuneet vuosina 2010 ja 2015. Vuoden 2015 tammikuussa astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1 %:sta 0,1 %:iin koko Itämerellä, mikä näkyy satamien ja niiden lähialueiden ilmanlaadussa (kuva 13.1).

Kuva 13.1. Rik­ki­diok­si­din vuo­si­pi­toi­suu­det eri mit­taus­a­se­mil­la vuo­si­na 2004–2023. Pi­toi­suu­det ovat ny­ky­ään al­hai­sia.

Vuonna 2023 rikkidioksidin pitoisuuksia mitattiin Helsingin kaupunkitausta-asemalla Kalliossa ja pääkaupunkiseudun alueellisella tausta-asemalla Luukissa sekä Vantaalla jätevoimalan vaikutusalueella. Pitoisuudet olivat hyvin matalia ja selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella (kuva 13.2 ja taulukko 13.1 ja 13.2). Vuosikeskiarvo oli Kalliossa 1,3 µg/m³, Luukissa 0,3 µg/m³  ja Jätevoimalalla 0,6 µg/m³. Kalliossa rikkidioksidin vuosipitoisuudet ovat hieman nousseet vuonna 2022 ja 2023. Energiatuotannon päästöt olivat Helsingissä hieman aikaisempaa suuremmat, mikä näkyy myös pienenä rikkidioksidin pitoisuuksien kohoamisena Kallion mittausasemalla (ks. päästöluku 16.1). Kallion mittausasema sijaitsee Helsingin Salmisaaren voimalaitokseen nähden vallitsevan tuulen alapuolella (lisätietoa luvussa 16.1. ja liitteessä 12.5.).

Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet olivat Luukissa 6,6 µg/m³, Kalliossa 36,1 µg/m³  ja Jätevoimalalla 8,6 µg/m³. Korkeimmat tuntipitoisuudet olivat Luukissa 28 µg/m³, Kalliossa 136 µg/m³ ja Jätevoimalalla 67 µg/m³.

Kuva 13.2. Rik­ki­diok­si­din vuo­si­kes­kiar­vot Kal­lion, Luu­kin ja Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot Kal­lios­sa ja Luu­kis­sa.