Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2023

Tässä raportissa tarkastellaan ilmanlaatua pääkaupunkiseudulla vuonna 2023. Ilmansaasteiden pitoisuuksia verrataan ilmanlaatunormeihin, ja arvioidaan ilmanlaadun kehitystä viime vuosina. HSY:llä on pysyvien mittausasemien lisäksi neljä siirrettävää mittausasemaa. Mittausasemat on sijoitettu erityyppisille alueille, ja kunkin alueen tulosten avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä.

Raporttiin on koottu myös liikenteen, energiantuotannon ja muiden lähteiden päästötiedot viimeisen noin 20 vuoden ajalta ja raportissa tarkastellaan myös niissä tapahtuneita muutoksia. Pidempiä aikasarjoja pääkaupunkiseudun päästömääristä löytyy HSY:n verkkosivuilta hsy.fi/paastotrendit.

Taustatietoja ilmansaasteista -kappaleesta löytyy muun muassa lisätietoa eri ilmansaasteista, niiden raja- ja ohjearvoista sekä eri ilmansaasteiden terveysvaikutuksista.

Liitteissä on täydentäviä kuvia ja taulukoita sekä kuvaukset mittausasemista ja mittausverkon toiminnasta. Mittaustuloksia saa kattavasti avoimena datana HSY:n verkkosivuilta osoitteista hsy.fi/avoindata ja kartta.hsy.fi. 
Ilmansaasteiden vuosipitoisuustrendejä löytyy osoitteesta hsy.fi/pitoisuustrendit.

Mittaustulokset saa reaaliaikaisena avoimena datana myös Ilmatieteen laitoksen sivuilta ilmatieteenlaitos.fi/avoin-data. Lisäksi ilmanlaadun vuosipitoisuuskartastamme löytyy tietoa liikenteen pakokaasujen vaikutuksista pääkaupunkiseudun eri asuinalueiden hengitysilmaan.

Tämänhetkisen ilmanlaatutilanteen voit tarkistaa:
-HSY:n verkkosivuilta hsy.fi/ilmanlaatu  
-hsy.fi/ilmanlaatukartta (myös ennuste)
-metrojen ja raitiovaunujen uutisnäytöt
-kartta.hsy.fi  
-Viestipalvelu-X:stä @hsy_ilmanlaatu  
-Ylen Aamu-TV:stä ja Teksti-Tv:stä sivulta 424
-Ylen Aikaisen ja Radio Helsingin radiokanavilta
-Helsingin Sanomista
-QR-koodista, joka löytyy mittausaseman seinästä

Ilmanlaatu oli edellisvuotta parempi

Pakokaasujen ja pienhiukkasten pitoisuudet laskivat kaikilla mittausasemilla vuonna 2023. Typpidioksidin pitoisuudet olivat noin 20 % pienemmät kuin edellisen viiden vuoden keskiarvo.

Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn vuosipitoisuudet pysyivät pääasiassa samalla tasolla kuin kahtena edellisenä vuonna. Pölyisiä päiviä, jolloin hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, oli enemmän vuonna 2023 kuin kahtena edellisenä vuonna. Kevään 2023 katupölykausi olikin hieman tavanomaista haastavampi.

Pienhiukkasten pitoisuudet laskivat vuonna 2023 verrattuna edelliseen vuoteen. Pienhiukkasten kaukokulkeumia muualta Euroopasta pääkaupunkiseudulle oli myös edellisvuotta vähemmän. Suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on kaukokulkeutuneita ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarihiukkasia, joiden alkuperä voi olla jopa tuhansien kilometrien päässä, siksi pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös vaikutusta pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin.

Yleisesti pääkaupunkiseudun ilmanlaatu oli vuonna 2023 pääosin hyvä, ja ilmanlaatuindeksillä arvioituna ilmanlaatu oli edellisvuotta parempi. Ilmanlaatuindeksin mukaan ilmanlaatu oli vuonna 2023 enimmäkseen hyvä tai tyydyttävä. Ilmanlaatu oli kaikilla mittausasemilla vähintään 91 % mittausajasta hyvä tai tyydyttävä (kuva 2.1). Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli liikenneasemilla 36–245, pientaloalueilla 1–28, tausta-asemilla 0–3 ja Vantaan Energian jätevoimalan vaikutusalueella 26 (taulukko 2.1). Verrattuna vuosien 2018–2022 ilmanlaatuindeksin keskiarvoon vähentyi huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tuntien määrä liikenneympäristöissä vuonna 2023.

Kuva 2.1. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin pää­kau­pun­ki­seu­dun mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2023. In­dek­sin las­ken­nas­sa ote­taan huo­mioon rik­ki­diok­si­din, typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten, pien­hiuk­kas­ten ja ot­so­nin pi­toi­suu­det. Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen, Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Taulukko 2.1. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tuntien määrät ja ne aiheuttanut ilmansaaste. Viiva (-) osoittaa ne komponentit, jotka eivät olleet mukana indeksilaskennassa.

Pakokaasuista peräisin olevan typpidioksidin pitoisuudet laskivat

Pakokaasujen typpidioksidin pitoisuudet laskivat hieman pääkaupunkiseudun mittausasemilla vuonna 2023 verrattuna edelliseen vuoteen. Pitkän ajan trendi jatkuu myös laskevana, ja verrattaessa edellisen viiden vuoden keskiarvoon olivat pitoisuudet vuonna 2023 keskimäärin 20 % pienemmät.Autokannan uudistuminen ja sähköistyminen vähentävät edelleen tulevaisuudessa typpidioksidin pitoisuuksia. Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosiohjearvo typpidioksidille ylittyy kuitenkin vielä lähes kaikilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla.

Luvussa 11.1 löytyy typpidioksidin suuntaa antavia keräinmittaustuloksia suhteessa mallinnettuun vuosipitoisuuskarttaan. Kartassa on esitetty autoliikenteen pakokaasujen typpidioksidin pitoisuudet vuonna 2023. Ilmanlaadun vuosipitoisuuskartta perustuu mallinnukseen, jossa on yhdistetty muun muassa tiedot ilmanlaadun mittauksista, säästä, päästöistä, maankäytöstä ja ilmansaasteiden kaukokulkeumasta maan rajojen ulkopuolelta. Mallinnetut pitoisuudet vastaavat melko hyvin passiivikeräimillä mitattuja pitoisuuksia, mutta paikoitellen vuosikartta aliarvioi typpidioksidin pitoisuuksia. Ilmanlaadun vuosikartta löytyy HSY:n verkkosivuilta hsy.fi/ilmanlaatuvuosikartta

​​Katupöly heikensi ilmanlaatua keväällä sekä syksyllä

Korkeita ilman hiukkaspitoisuuksia mitattiin jo tammikuun lopulla, mutta maaliskuun lopulla ja huhtikuussa katujen pölyämien oli suurinta. Maaliskuussa sademäärät olivat pääkaupunkiseudulla kaksinkertaiset vertailukauteen nähden, ja se hillitsi pölyämistä. Huhtikuussa satoi tavanomaista vähemmän ja silloin katujen pölyäminen oli suurinta.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ei ylittynyt pääkaupunkiseudulla, sen sijaan tiukempi WHO:n vuorokausiohjearvo ylittyi kaikissa vilkasliikenteisissä paikoissa olevilla ilmanlaadun mittausasemilla. Pölyisiä päiviä, jolloin vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m ³, saa olla 35 kertaa vuodessa. Vuorokausiraja-arvotaso ylittyi Hämeenlinnanväylällä 29, Mäkelänkadulla 27, Mannerheimintiellä 20, Leppävaarassa 13, Kauniaisissa 12, Tikkurilassa 10 ja Jätevoimalalla sekä Tapanilassa 2 kertaa. Vartiokylässä, Kalliossa ja Luukissa ei ollut vuoden 2023 aikana pölyisiä päiviä, jolloin vuorokausiraja-arvotaso olisi ylittynyt. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna vuorokausipitoisuuden raja-arvotason (50 µg/m ³ ) ylittävien pölyisten päivien määrä lisääntyi vuonna 2023 kaikilla muilla vilkasliikenteisillä ilmanlaadun mittausasemilla paitsi Leppävaarassa.

Katupölyä on eniten ilmassa yleensä keväisin, mutta myös syksyllä ja talvella voi esiintyä korkeita pölypitoisuuksia talvirengaskaudella, jos kadut ja tiet ovat paljaita lumesta ja kuivia. Vielä syksyllä talvirengaskauden alettua poutaisina päivinä mitattiin korkeita pölypitoisuuksia, jolloin raja-arvotaso ylittyi. Pölyäminen ajoittui syksyllä marraskuulle, jolloin sää oli kuiva ja aurinkoinen. Kaupunki-ilmassa olevista hengitettävistä hiukkasista syksyllä huomattava osa on peräisin autojen renkaiden alla jauhautuneesta asfaltista. Nastarenkaat kuluttavat voimakkaasti asfaltin pintaa.

Pientaloalueilla ilmanlaatu heikkeni paikoin huonoksi puunpolton päästöjen vuoksi

Puunpoltosta syntyy muun muassa terveydelle haitallisia pienhiukkasia ja niiden sisältämää mustaa hiiltä. Viime vuonna pientaloalueilla mitattiin kohonneita pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksia erityisesti iltaisin. Pitoisuudet kohosivat toisinaan tyyninä pakkasiltoina korkeammiksi kuin vilkasliikenteisillä alueilla ruuhka-aikoina.

Puunpolton hiukkaspäästöt sisältävät myös syöpäriskiä lisääviä PAH-yhdisteitä. HSY mittasi viime vuonna PAH-yhdisteisiin kuuluvan bentso(a)pyreenin pitoisuuksia sekä vilkkaasti liikennöidyillä alueilla että pientaloalueilla. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat korkeimmat pientaloalueilla, missä vuosipitoisuus oli tavoitearvon tasolla. Pitoisuudet vaihtelevat paljon pientaloalueiden välillä ja sisällä. Sääoloilla on myös suuri vaikutus pitoisuuksiin.

 Raskasmetallien pitoisuudet ovat laskeneet ja pitoisuudet ovat matalia

Vuonna 2023 pääkaupunkiseudulla mitattiin raskasmetalleja Helsingin keskustan vilkasliikenteisellä Mäkelänkadulla, kaupunkitausta-asemalla Kalliossa ja Vantaan Energian jätevoimalan vaikutusalueella. Mitattujen lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet olivat selvästi raja-arvojen ja tavoitearvojen alapuolella. Lyijyn ja nikkelin pitoisuudet olivat korkeimmat Kallion mittausasemalla ja matalimmat Jätevoimalan mittausasemalla. Edellisen kerran metallien pitoisuuksia mitattiin vuonna 2015 Kallion ja Jätevoimalan mittausasemilla, ja jo tuolloin metallien pitoisuudet olivat niille asetettujen raja- ja tavoitearvojen alapuolella. Metallien pitoisuudet ovat selvästi laskeneet vuodesta 2015.

Päästömäärät pysyivät samalla tasolla pääkaupunkiseudulla

Vuonna 2023 eri päästölähteistä peräisin olevat rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt kasvoivat noin 2 % pääkaupunkiseudulla verrattuna edellisvuoteen. Samaan aikaan typenoksidipäästöt vähenivät 15 %.

Energiakriisi lisäsi kivihiilen kulutusta energiantuotannossa vuonna 2022. Vuonna 2023 kivihiilen kulutus kääntyi kuitenkin jo laskuun. Kivihiilen lisääntynyt käyttö energiantuotannossa lisäsi etenkin rikkidioksidin päästöjä.

Lentoliikenne lisääntyi Helsinki-Vantaan lentokentällä vuonna 2023, jolloin typenoksidi- ja rikkidioksidipäästöt lisääntyivät myös hieman edellisvuoteen verrattuna. Lentoliikenteen matkustajamäärät kasvoivat lähes 20 % vuonna 2023 verrattuna edellisvuoteen.

Helsingin Sataman kokonaispäästöt laskivat hieman edellisvuoteen verrattuna. Vuonna 2023 Helsingin Sataman kautta kulkeneiden matkustajien määrä kasvoi edellisvuodesta yli 10 %. Rahtiliikenteen määrä laski kuitenkin hieman vuonna 2023 verrattuna edelliseen vuoteen.

Vuonna 2023 HSY seurasi pääkaupunkiseudun ilmanlaatua monipuolisin jatkuvin mittauksin 11 kohteessa (taulukko 3.1 ja kuva 3.1). Mittauksilla seurataan muun muassa liikenteen, puunpolton ja energiantuotannon päästöjen vaikutuksia hengitysilman laatuun. Mittausasemilla mitataan kaupunki-ilman tärkeimpien ilmansaasteiden pitoisuuksia ja säätilaa.

Mittausasemat on sijoitettu erityyppisille alueille, ja näiden alueiden mittaustulosten avulla voidaan arvioida ilmanlaatua myös muissa samankaltaisissa ympäristöissä. Osa ilmanlaadun mittausasemista on pysyviä (Helsingissä Mannerheimintie, Mäkelänkatu, Vartiokylä ja Kallio, Espoossa Leppävaara ja Luukki sekä Vantaalla Tikkurila), ja osan paikkaa siirretään vuoden tai kahden välein. Vuonna 2023 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Tapanilassa, Kauniaisissa ja Vantaalla Hämeenlinnanväylän varrella sekä Vantaan Energian jätevoimalan vaikutusalueella. Mittausverkon toiminnasta, mittausmenetelmistä ja -asemista on lisätietoja liitteissä 18 ja 19.

Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn seurantaa täydennetään 9 pienellä yksittäisellä mittalaitteella pääkaupunkiseudun pääväylien ja -katujen varsilla. Nämä sensorit ovat täydentävä mittausmenetelmä, eivätkä mittaukset ole raja-arvoa valvovia mittauksia. Sensorituloksia hyödynnetään muun muassa pölyntorjunnan ja kasteluiden kohdentamisessa katupölykaudella (lisätietoja liitteessä 13). Tietoa polttoperäisten hiukkasten pitoisuuksista täydennettiin hiukkasten LDSA-mittauksilla (lisätietoa kappaleessa 9).LDSA-mittausten yhteydessä saadaan myös suuntaa antava PNC-pitoisuus (lisätietoa kappaleessa 8). Lisäksi passiivikeräimillä kartoitettiin typpidioksidin pitoisuuksia 38 kohteessa Helsingin keskustassa, pääkaupunkiseudun pääväylien ja -teiden varsilla sekä satama- ja lentokenttäalueiden läheisyydessä (lisätietoja liitteessä 15).

Aikaisempien vuosien mittauspaikat ja -tulokset löytyvät kartalla HSY:n verkkosivulta kartta.hsy.fi  ja hsy.fi/pitoisuustrendit sekä HSY:n avoimen datan palvelusta hsy.fi/avoindata.

Kuva 3.1. Il­man­laa­dun mit­taus­a­se­mat pää­kau­pun­ki­seu­dul­la vuon­na 2023.

Hengitysilmassa olevat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ovat katujen ja teiden läheisyydessä suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä. Katupölyllä on suurin vaikutus ilmanlaatuun hengityskorkeudella. Katupölyä muodostuu renkaiden kuluttamasta tiepäällysteestä, jauhautuneesta hiekoitusmateriaalista ja rengas- sekä jarrupölystä. Lisäksi rakennustyömaat ovat merkittäviä paikallisia pölylähteitä. Työmaaliikenteen mukana pölyä voi kulkeutua myös lähiympäristön kaduille ja teille.

Katupölyä on eniten ilmassa yleensä keväisin. Myös syksyllä ja talvella esiintyy toisinaan korkeita pölypitoisuuksia talvirengaskaudella, jos kadut ja tiet ovat paljaita lumesta ja kuivia. Rakennustyömaat voivat aiheuttaa korkeita pölypitoisuuksia lähiympäristössään ympäri vuoden.

Hengitettävät hiukkaset voivat aiheuttaa haittaa terveydelle varsinkin keväisin, kun katupölyä on runsaasti ilmassa. Suuret hengitettävien hiukkasten pitoisuudet heikentävät erityisesti ikääntyneiden, astmaatikkojen, sepelvaltimotautia sairastavien ja hengityssairaiden hyvinvointia. Lisätietoja terveysvaikutuksista löytyy kappaleesta 17.5.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet pääkaupunkiseudulla pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Katupölyn määrää ovat vähentäneet muuan muassa katujen tehostettu puhdistus ja pölynsidonta laimealla kalsiumkloridiliuoksella, pesuseulotun hiekoitussepelin käyttö ja ajonopeuksien lasku. Myös liikenteen pakokaasut ja energiantuotannon hiukkaspäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta alkaen. Lisäksi muualta Euroopasta kaukokulkeutuneiden pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet koko seudulla.

Hengitettävien hiukkasten vuosiraja-arvo (40 µg/m³) ei ole ylittynyt millään mittausasemalla HSY:n mittaushistorian aikana, sen sijaan Maailman terveysjärjestö WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo (15 µg/m³) ylittyy osalla pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisistä alueista. Vuonna 2023 vuosiohjearvo ylittyi Mannerheimintien, Mäkelänkadun ja Hämeenlinnanväylän mittausasemilla (kuva 4.1 ja taulukko 4.1 ja 4.2).

Kuva 4.1. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten pi­toi­suustren­de­jä eri mit­taus­a­se­mil­ta vuo­sil­ta 2004–2023 sekä Häm­men­lin­nan­väy­län siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2015, 2016, 2022–2023, Ta­pa­ni­lan siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2022–2023, Kau­niais­ten siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2018 ja 2023 sekä Jä­te­voi­ma­lan siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­ta vuon­na 2023.

Hengitettävien hiukkasten massapitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat vuonna 2023 pääkaupunkiseudun mittausasemilla Luukin 7 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän ja Mäkelänkadun 19 µg/m³:n välillä (kuva 4.2.). Vuosikeskiarvot olivat vuonna 2023 kaikilla pysyvillä mittausasemilla pääasiassa samaa tasoa kuin vuonna 2022. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet olivat vuonna 2023 noin 10 % pienemmät. Vain Mäkelänkadun mittausasemalla vuoden 2023 vuosipitoisuus oli suurempi kuin edellisen viiden vuoden keskiarvo. Vuonna 2022–2023 Mäkelänkadun mittausaseman vieressä on ollut korjausrakentamisen työmaa, joka on osaltaan vaikuttavat mitattuihin hiukkaspitoisuuksiin.

Kuva 4.2. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det vuon­na 2023 eri mit­taus­a­se­mil­la sekä py­sy­vil­tä mit­taus­a­se­mil­ta edel­li­sen vii­den vuo­den pi­toi­suus­kes­kiar­vo. Py­sy­vät mit­taus­a­se­mat: Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la ja Luu=Luuk­ki. Siir­ret­tä­vät mit­taus­a­se­mat: Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ei ole ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuoden 2006 jälkeen (kuva 4.3). Pölyisiä päiviä, jolloin vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, saa olla 35 kertaa vuodessa. Vuoden 2023 aikana raja-arvotaso ylittyi Hämeenlinnanväylällä 29, Mäkelänkadulla 27, Mannerheimintiellä 20, Leppävaarassa 13, Kauniaisissa 12, Tikkurilassa 10 ja Jätevoimalalla sekä Tapanilassa 2 kertaa (kuva 4.4). Vartiokylässä, Kalliossa ja Luukissa ei ollut pölyisiä päiviä. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna pölyisten päivien määrä lisääntyi vuonna 2023 kaikilla muilla vilkasliikenteisillä ilmanlaadun mittausasemilla paitsi Leppävaarassa.

Kuva 4.3. Pö­lyis­ten päi­vien mää­rät py­sy­vil­lä lii­ken­nea­se­mil­la ja Hä­meen­lin­nan­väy­län siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten vuo­ro­kausi­ra­ja-arvo ei ole ylit­ty­nyt pää­kau­pun­ki­seu­dul­la vuo­den 2006 jäl­keen.

Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuosittain talven ja kevään sääolojen mukaan. Pölyä on yleensä eniten ilmassa maalis–huhtikuussa (kuva 4.4). Aurinkoisina ja kuivina päivinä pölyä voi olla runsaasti ilmassa. Sulamisvedet ja sade taas kostuttavat tienpinnat, jolloin pölyäminen on vähäisempää. Leuto talvi sekä sateinen kevät vähentävätkin katupölyä ja helpottavat sekä nopeuttavat katujen kevätpesuja.

Kuva 4.4. Pö­lyis­ten päi­vien mää­rät ase­mit­tain eri vuo­de­nai­koi­na vuon­na 2023. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten raja-arvo (vuo­ro­kausi­pi­toi­suus yli 50 µg/​​​​m³ useam­min kuin 35 päi­vä­nä vuo­des­sa) ei ylit­ty­nyt. Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuden kansallinen ohjearvo (70 µg/m³) ylittyi Hämeenlinnanväylällä, Leppävaarassa, Mannerheimintiellä ja Mäkelänkadulla (kuva 4.5). Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Luukin 24 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän 138 µg/m³:n välillä.

Kuva 4.5. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten kan­sal­li­seen vuo­ro­kausioh­jear­voon ver­rat­ta­vat pi­toi­suu­det eri il­man­laa­dun mit­taus­a­se­mil­la. Oh­jear­vo on 70 µg/​​​​​​​​​m³, ja sii­hen ver­ra­taan kuu­kau­den toi­sek­si suu­rin­ta vuo­ro­kausi­pi­toi­suut­ta.

Hengitettävien hiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan vuodessa) ylittyy tavanomaisesti erityisesti katupölyaikaan liikenneympäristöissä. Vuonna 2023 vuorokausiohjearvo ylittyi kaikilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla (kuva 4.6). Vuorokausitason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 13–34, pientaloalueilla 0–2 ja Jätevoimalan vaikutusalueella 2 (kuva 4.6). Suurin osa vuorokausiohjearvotason ylityksistä osui maalis-toukokuulle. Kallion, Vartiokylän ja Luukin mittausasemilla ei ollut WHO:n vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä.

Kuva 4.6. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten WHO:n vuo­ro­kausioh­jear­vo­ta­son yli­tys­ten mää­rät. Oh­jear­vo on 45 µg/​​​​​​​​​m3, ja se saa ylit­tyä 3 ker­taa. Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Katupölyn pitoisuuksia seurattiin pääkaupunkiseudulla myös suuntaa antavilla ilmanlaatusensoreilla (lisätietoa liitteessä 13). Sensoreilla mitattiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia pääväylien (Hämeenlinnanväylä Pirkkola ja Kaivoksela sekä Kehä I Vallikallio) sekä pääkatujen (Ruskeasuo Mannerheimintie, Jätkäsaari Tyynenmerenkatu, Kalasatama Hermannin rantatie, Olari Kuitinmäentie ja Myyrmäki Jönsaksentie) varrella. Sensorit ovat täydentävä mittausmenetelmä, eivätkä mittaukset ole raja-arvoa valvovia mittauksia. Sensorituloksia hyödynnetään muun muassa pölyntorjunnan ja kasteluiden kohdentamisessa katupölykaudella.

Suuntaa antavilla sensoreilla hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet vaihtelivat Olarin 12 µg/m ³ :n ja Kaivokselan 25 µg/m³:n välillä (kuva 4.7). Pölyisiä päiviä oli vuonna 2023 pääväylien varrella 35–40 ja pääkatujen varrella 6–47 (lisätietoa liitteessä 17.2). Sensoripaikkojen kuvaukset löytyvät liitteestä 13.1 ja verkosta HSY:n julkaisuista.

Taulukko 4.2. Hengitettävien hiukkasten WHO:n ohjearvot (WHO 2021)

 Katupölytilanne

Talven ja kevään sääolot sekä katujen kunnossapito vaikuttavat siihen, kuinka paljon katupölyä kertyy katujen pinnoille ja milloin se nousee ilmaan katujen kuivahtaessa. Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat siksi vuosittain. Keväisin kuivalla säällä ilmanlaatu heikkenee erityisen huonoksi, kun kevätpuhdistus on vielä kesken ja liikennevirta ja tuuli nostavat pölyn tehokkaasti ilmaan. Katupölyhiukkasista suurin osa kuuluu hengitettävien hiukkasten karkeaan kokoluokkaan (PM_10-2,5).

Korkeita ilman hiukkaspitoisuuksia mitattiin jo tammikuun lopulla, mutta maaliskuun lopulla ja huhtikuussa katujen pölyämien oli suurinta. Maaliskuussa sademäärät olivat kaksinkertaiset vertailukauteen nähden sekä Helsingin Kaisaniemen että Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla, ja tämä hillitsi pölyämistä (Ilmatieteen laitos 2024 a). Huhtikuussa satoi tavanomaista vähemmän ja silloin katujen pölyäminenkin oli voimakkainta (kuva 4.1.1). Huhtikuun aikana myös lumipeite suli pois (Ilmatieteen laitos 2024 b).

Ensimmäisen kerran hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittivät vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) 27.1. Mäkelänkadulla. Vuorokausiraja-arvotaso ylittyi useasti maalis-huhtikuussa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Kauniaisissa, Tikkurilassa ja Hämeenlinnanväylällä. Toukokuussa raja-arvotaso ylittyi Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla ja Hämeenlinnanväylällä. Kevään katupölykauden korkein vuorokausipitoisuus (138 µg/m³) mitattiin Hämeenlinnanväylän mittausasemalla maaliskuussa.

Kuva 4.1.1. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten vuo­ro­kausi­pi­toi­suu­det ke­vään 2023 ja 2022 ka­tu­pö­ly­kau­del­la.

Keväällä hiekanpoiston yhteydessä tienpinta usein kastellaan, jotta ilmanlaatua heikentävän katupölyn nouseminen tienpinnasta hengitysilmaan saadaan minimoitua. Keväistä katupölyä pyritään jo ennen hiekanpoistoa vähentämään levittämällä katualueille kalsiumkloridiliuosta, joka sitoo kosteutta tienpintaan ja näin ehkäisee pölyn nousemista hengitysilmaan. Lisäksi katupölyä pyritään vähentämään käyttämällä talvella ja keväällä hiekoituksessa pesuseulottua sepeliä, jossa pölyä on jo lähtökohtaisesti mahdollisimman vähän.

HSY antoi kastelupyynnöt pääkaupunkiseudun pääväylille 7 kertaa kevään katupölykauden aikana. Pääväyliä kasteltiin 6 kertaa huhtikuussa (5.4., 11.4., 13.4., 17.4., ja 20.4.) ja kerran toukokuussa (11.5.). Tällöin tienpientareita kasteltiin pölyä sitovalla laimealla kalsiumkloridiliuoksella.

Helsingin kaupungin ympäristöpalvelut kehottivat urakoitsijoita kastelemaan koko katuverkon katuja laimealla kalsiumkloridiliuoksella 11. ja 18.4. Tämän lisäksi pölynsidontaa tehtiin erityisen pölyävillä katuosuuksilla työnjohtajien harkinnan mukaan. Helsingissä katujen kevätsiivous alkoi karkean sepelin nostamisella maaliskuun loppupuolella (Helsingin kaupunki 2023). Katuja siivoamassa oli tavanomaista suurempi määrä koneita ja pesu-urakka valmistui toukokuussa. Helsingissä puhdistetaan 2500 kilometriä katuja (Yle Uutiset 2023).

Espoossa katujen puhdistus alkoi huhtikuussa (Espoon kaupunki 2023). Keskeisimmillä alueilla urakka valmistui vapuksi, ja muualla kaupungissa valmista oli toukokuun aikana. Ensimmäisenä hiekoitushiekka poistettiin bussiliikenteelle tärkeiltä pääkaduilta, jonka jälkeen siirryttiin pääkatujen varsilla oleville kävely- ja pyöräteille sekä sivukaduille. Vappuun mennessä saatiin ensimmäinen hiekanpoistokierros pääväyliltä tehtyä. Sivukatuja puhdistettiin paikoin vielä toukokuun lopulla.

Vantaalla hiekanpoisto alkoi huhtikuussa (Vantaan kaupunki 2023). Hiekkojen poisto kesti noin kuukauden. Suurin osa karkeasta hiekasta saatiin poistettua kaduilta vappuun mennessä. Katujen puhdistus aloitettiin tärkeiltä joukkoliikennekaduilta ja torialueilta sekä niiden varsilla olevista jalankulku- ja pyöräteistä. Puhdistettavaa katualuetta Vantaalla on noin 1600 km.

Katupölyä on eniten ilmassa yleensä keväisin, mutta myös syksyllä ja talvella voi esiintyä korkeita pölypitoisuuksia talvirengaskaudella, jos kadut ja tiet ovat paljaita lumesta ja kuivia. Vielä syksyllä talvirengaskauden alettua poutaisina päivinä mitattiin korkeita pölypitoisuuksia, jolloin raja-arvotaso ylittyi (kuva 4.4). Pölyäminen ajoittui syksyllä marraskuulle, jolloin sää oli kuiva ja aurinkoinen. Kaupunki-ilmassa olevista hengitettävistä hiukkasista syksyllä huomattava osa on peräisin autojen renkaiden alla jauhautuneesta asfaltista. Nastarenkaat kuluttavat voimakkaasti asfaltin pintaa.

Lisätietoa katupölystä  hsy.fi/katupoly.

Katupölyn lähteet ja torjuntakeinot 

Nastarenkaiden osuutta katupölyn muodostuksessa on selvitetty NASTA-, REDUST- ja KALPA- hankkeissa. Nastarenkaiden aiheuttaman asfaltin kulumisen on todettu olevan keskeisin katupölyn lähde pääkaupunkiseudulla (Kupiainen ym. 2013 a ja Kupiainen & Ritola 2013). Tutkimushankkeessa on arvioitu myös kunnossapidon keinoja katupölyongelman lievittämiseksi. Parhaita tutkittuja käytäntöjä, kuten pölynsidontaa ja tehokasta pesutekniikkaa, on otettu käyttöön pääkaupunkiseudulla ja pölypitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa. Katupölypäästöihin vaikuttavia tekijöitä on arvioitu mittausten ohella myös pohjoismaisella NORTRIP-mallinnustyökalulla. Mallinnustuloksia löytyy raportista Stojiljkovic ym. 2016. Tuoreimpia katupölytutkimusten mittaus- ja mallinnustuloksia löytyy KALPA-hankkeen raporteista (Kulovuori ym. 2019 ja Ritola ym. 2021).

Pääkaupunkiseudulla ulkoilman pienhiukkasten (PM_2,5) pitoisuuksiin vaikuttavat liikenteen ja puunpolton päästöt. Lisäksi pienhiukkasia kulkeutuu merkittävästi pääkaupunkiseudulle maan rajojen ulkopuolelta. Pienen kokonsa vuoksi pienhiukkaset pysyvät ilmassa kauan ja kulkeutuvat ilmavirtausten mukana jopa tuhansia kilometrejä. Kaukokulkeuma aiheuttaakin keskimäärin yli puolet pienhiukkasten pitoisuudesta, jopa pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle. Lisätietoja pienhiukkasten terveysvaikutuksista löytyy kappaleesta 17.

Pienhiukkasten vuosiraja-arvo ei ole HSY:n mittaushistorian aikana ylittynyt pääkaupunkiseudulla. Maailman terveysjärjestö WHO:n pienhiukkasten vuosiohjearvo ylittyi sen sijaan vuonna 2023 vilkasliikenteisillä asemilla Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Tikkurilassa ja Hämeenlinnanväylällä (kuva 5.1 ja 5.2 ja taulukko 5.1 ja 5.2). Kauniaisissa ja Tapanilassa pienhiukkasten pitoisuus oli WHO:n vuosiohjearvon tasolla.

Kuva 5.1. Pien­hiuk­kas­ten vuo­si­pi­toi­suuk­sia eri mit­taus­a­se­mil­la vuo­si­na 2004–2023 sekä Häm­men­lin­nan­väy­län siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2015, 2016, 2022–2023, Ta­pa­ni­lan siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2013, 2022–2023, Kau­niais­ten siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2018 ja 2023 sekä Jä­te­voi­ma­lan siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­ta vuo­sil­ta 2015 ja 2023.

Vuonna 2023 pienhiukkasten pitoisuudet pääasiassa laskivat hieman verrattuna vuoteen 2022. Verrattaessa edellisen viiden vuoden keskiarvoon olivat vuoden 2023 vuosipitoisuudet reilu 10 % pienemmät. Pienhiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat Luukin 3,9 µg/m³:n ja Mannerheimintien ja Mäkelänkadun 6,3 µg/m³:n välillä (kuva 5.2).

Kuva 5.2. Pien­hiuk­kas­pi­toi­suuk­sien vuo­si­kes­kiar­vot vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot py­sy­vil­tä mit­taus­a­se­mil­ta. WHO:n vuo­sioh­jear­vo 5 µg/​​​m³ ylit­tyi Man­ner­hei­min­tien, Mä­ke­län­ka­dun, Lep­pä­vaa­ran, Tik­ku­ri­lan ja Hä­meen­lin­nan­väy­län mit­taus­a­se­mil­la. Oh­jear­vot kat­so­taan ylit­ty­neek­si, kun ne pyö­ris­ty­vät seu­raa­vaan ko­ko­nais­lu­kuun. Py­sy­vät mit­taus­a­se­mat: Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la ja Luu=Luuk­ki. Siir­ret­tä­vät mit­taus­a­se­mat: Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

WHO:n vuorokausiohjearvo 15 µg/m³, joka saa ylittyä kolme kertaa vuodessa, ylittyi lähes kaikilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla (taulukko 5.2). Ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 2–8, tausta-asemilla 1–2, pientaloalueilla 2–6 ja Vantaan Energian jätevoimalan vaikutusalueella 2. Korkeimmat mittausasemilla mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Jätevoimalan 15,9 µg/m³:n ja Mäkelänkadun 26,6 µg/m³:n välillä.

Pienhiukkasten episoditilanteet

Korkeita pienhiukkasten tunti- ja vuorokausipitoisuuksia aiheuttavat kaukokulkeumat, vilkasliikenteisillä alueilla liikenteen päästöt ja katupöly sekä pientaloalueilla tulisijojen käytön savut. Myös ilotulitukset, tulipalot ja työmaatoiminnot aiheuttavat hetkellisiä korkeita paikallisia pitoisuushuippuja. Säätekijät vaikuttavat episodien voimakkuuteen esimerkiksi heikentäen päästöjen laimenemista tai edistäen saasteiden kulkeutumista seudulle.

Vuonna 2023 ei ollut merkittäviä pienhiukkasten episoditilanteita. Kesällä ja syksyllä pääkaupunkiseudulle saapui muutamia lieviä pienhiukkasten kaukokulkeumia, joiden aikana ilmanlaatu oli pääasiassa tyydyttävä ja joitakin tunteja välttävä pienhiukkasten takia.

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) ovat hiilestä ja vedystä koostuvia yhdisteitä, joista osa esiintyy hiukkasmuodossa. PAH-yhdisteitä syntyy epätäydellisessä palamisessa. Kohonneita pitoisuuksia esiintyy erityisesti asuinalueilla, joilla poltetaan paljon puuta. Liikenteen päästöjen vaikutus PAH-pitoisuuksiin on vähäinen ja vilkasliikenteisillä alueilla pitoisuudet ovatkin matalampia kuin pientaloalueilla. PAH-yhdisteisiin kuuluvan bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat paikoin pientaloalueilla nousta tavoitearvon tasolle puunpolton päästöjen vuoksi. Pitoisuudet vaihtelevat pientaloalueiden sisällä ja niiden välillä. Mittausaseman sijainnilla on myös suuri vaikutus pitoisuustasoihin, sillä lähitaloista peräisin olevat päästöt korostuvat mittaustuloksissa.

Bentso(a)pyreenin pitoisuuksia mitattiin vuonna 2023 Helsingissä Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa, Kalliossa kaupunkitausta-asemalla ja pientaloalueilla Vartiokylässä sekä Tapanilassa. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli Mäkelänkadulla 0,3 ng/m³, Kalliossa 0,2 ng/m³, Vartiokylässä 0,4 ng/m³ ja Tapanilassa 1,1 ng/m³. Pitoisuudet olivat tavoitearvon 1 ng/m³ tasolla tai sen alapuolella. Tavoitearvo katsotaan ylittyneeksi, kun pitoisuus pyöristyy seuraavaan kokonaislukuun (kuva 6.1 ja taulukko 6.1).

Kuva 6.1. Bent­so(a)py­ree­nin vuo­si­pi­toi­suu­det Mä­ke­län­ka­dul­la, Kal­lios­sa, Var­tio­ky­läs­sä, Tik­ku­ri­las­sa ja Ta­pa­ni­las­sa vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot py­sy­vil­tä mit­taus­a­se­mil­ta. Ta­voi­tear­vo kat­so­taan ylit­ty­neek­si, kun pi­toi­suus pyö­ris­tyy seu­raa­vaan ko­ko­nais­lu­kuun.

Vartiokylän ja Kallion pysyvillä mittausasemilla bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat hieman matalammat vuonna 2023 kuin vuonna 2022 (kuva 6.2). Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna pitoisuudet olivat lähes samalla tasolla. Pitkällä aikavälillä sekä pääkaupunkiseudun että muun Uudenmaan pientaloalueilla tehdyissä mittauksissa on ollut kuitenkin havaittavissa pientä laskua bentso(a)pyreenin pitoisuuksissa.

6.2. Bent­so(a)py­ree­nin pi­toi­suuk­sia eri­lai­sis­sa mit­tausym­pä­ris­töis­sä vuo­sil­ta 2007–2023. Ta­voi­tear­vo kat­so­taan ylit­ty­neek­si, kun pi­toi­suus pyö­ris­tyy seu­raa­vaan ko­ko­nais­lu­kuun.

Bentso(a)pyreenin pitoisuudet eivät ole korkeita vain talvikuukausina. Kesäkuukausina käytetään myös esimerkiksi puusaunoja ja puulla lämpeneviä paljuja, joissa on isommat päästökertoimet kuin muissa tulisijoissa. Bentso(a)pyreenin mittauksissa korostuvat aina lähitalojen puunpolton päästöt.

Bentso(a)pyreenin pitoisuudet olivat korkeimpia keväällä ja talvikuukausina. Loka-marraskuu oli lauhaa ja vasta joulukuussa kuukauden keskilämpötila laski alle 0. Korkein kuukausiarvo 3,3 ng/m³ mitattiin toukokuussa Tapanilassa (kuva 6.3). Tapanilassa oli kesäkuukausina huomattavan korkeita lähipäästöjä, ja tulokset eivät edusta laajemmin ilmanlaatua Tapanilan alueella. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat pääkaupunkiseudulla 0,0 ng/m³:n ja 3,3 ng/m³:n välillä (kuva 6.3).

Kuva 6.3. Bent­so(a)py­ree­nin kuu­kausi­pi­toi­suu­det vuon­na 2023 Mä­ke­län­ka­dul­la, Kal­lios­sa, Var­tio­ky­läs­sä ja Ta­pa­ni­las­sa.

 Viimeisimmät bentso(a)pyreenin mittaustulokset näet osoitteesta hsy.fi/pah​

Mustalla hiilellä (BC) tarkoitetaan voimakkaasti valoa sitovia hiukkasia, joissa on korkea epäorgaanisen hiilen pitoisuus. Pienhiukkaset tyypillisesti viilentävät ilmastoa, mutta musta hiili kuitenkin lämmittää sitä. Mustalla hiilellä on myös yhteys terveyshaittoihin. Ilmakehässä mustan hiilen elinikä on muutamasta päivästä muutamaan viikkoon. Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan polttoprosesseissa. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat suorat pakokaasupäästöt, puunpoltto tulisijoissa, laivaliikenne ja kaukokulkeuma. Mustan hiilen pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja, mutta Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös mustan hiilen pitoisuuksien mittaamista. HOPE-hankkeessa kehitettiin mustan hiilen pitoisuuksille viestinnän tueksi suuntaa antava ilmanlaatuindeksi, jonka pitoisuusarvot löytyvät HSY:n verkkosivuilta. Musta hiilen suuntaa antava ilmanlaatuindeksi ei ole mukana virallisessa ilmanlaatuindeksissä.

Mustan hiilen mittauksilla tarkennetaan käsitystä polttoperäisten pienhiukkasten pitoisuuksien vaihteluista ja lähteistä pääkaupunkiseudun pientalo-, tausta- sekä vilkasliikenteisillä alueilla. Ajoneuvojen kiristyneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat ovat vähentäneet tehokkaasti mustan hiilen päästöjä. Mustan hiilen pitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä ajoneuvokannan uudistumisen myötä varsinkin vilkasliikenteisissä ympäristöissä (kuva 7.1) (Luoma ym. 2020). Pääkaupunkiseudun pientaloalueilla tehdyissä mustan hiilen mittauksissa ei ole ollut havaittavissa yhtä voimakasta laskevaa trendiä kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä.

Kuva 7.1 Mus­tan hii­len vuo­si­kes­kiar­vot vuo­si­na 2009–2023 eri mit­taus­a­se­mil­la.

Vuonna 2023 mustan hiilen pitoisuuksia mitattiin Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Kalliossa, Leppävaarassa, Hämeenlinnanväylällä ja Tapanilassa. Pitoisuudet olivat kaikilla mittausasemilla hieman matalampia kuin vuonna 2022 (kuva 7.1). Mustan hiilen vuosipitoisuudet mittausasemilla vaihtelivat Kallion 0,3 µg/m³:n ja Mäkelänkadun ja Hämeenlinnanväylän 0,6 µg/m³:n välillä (kuva 7.2.). Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattaessa olivat pitoisuudet vuonna 2023 noin viidenneksen pienemmät Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla ja Kalliossa.

Kuva 7.2. Mus­tan hii­len vuo­si­kes­kiar­vot eri mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot osal­ta mit­taus­a­se­mis­ta. Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Luu=Luuk­ki, Tap=Ta­pa­ni­la ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä

Mustaa hiiltä mitataan alle yhden mikrometrin kokoisista hiukkasista, sillä valtaosa mustasta hiilestä on PM₁-kokoluokassa. Mittaustulosten perusteella voidaan laskea kohtalaisen tarkasti mustan hiilen osuus koko pienhiukkasten massasta. Musta hiili muodosti pienhiukkasten massasta vuonna 2023 Tapanilassa ja Hämeenlinnanväylällä 10 %, Mäkelänkadulla 9 %, Leppävaarassa 8 %, Mannerheimintiellä ja Kalliossa 7 % ja Luukissa 5 %.

Paikallisten päästöjen suuri merkitys näkyy selvästi pitoisuuksien vaihtelussa eri vuorokaudenaikoina (kuva 7.3). Arkiaamuina pitoisuudet kohoavat voimakkaimmin liikennealueilla. Korkeimmat pitoisuudet pientaloalueilla mitataan viikonloppuiltoina, jolloin tulisijoja käytetään eniten. Esimerkiksi Tapanilan pientaloalueella puunpoltto lisäsi pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksia varsinkin viikonloppuiltaisin. Tällöin pitoisuudet kohosivat toisinaan korkeammiksi kuin vilkasliikenteisillä alueilla ruuhka-aikoina.

Kuva 7.3. Mus­tan hii­len pi­toi­suuk­sien vaih­te­lu vuo­ro­kau­den­ajan mu­kaan ar­ke­na (va­sen) ja vii­kon­lop­pui­sin (oi­kea) eri mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2023.

Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset, jotka kulkeutuvat tehokkaasti keuhkojen ääreisosiin saakka. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, laiva- ja lentoliikenne sekä puunpoltto tulisijoissa. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi. Lisäksi lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat merkittävästi ilmakehässä kaasuista syntyvät hiukkaset, joiden muodostuminen on runsainta kevään ja alkukesän aurinkoisilla säillä. Myös alueellinen taustapitoisuus ja kaukokulkeuma vaikuttavat lukumääräpitoisuuksiin.

Vuonna 2015 hiukkasten lukumäärää autojen pakokaasupäästöissä alettiin säädellä kiristyneiden päästönormien myötä, mutta ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja (kuva 8.1). Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee kuitenkin ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös hiukkasten lukumääräpitoisuuden mittaamista. WHO ei ole antanut vielä ohjearvoja hiukkasten lukumääräpitoisuudelle, mutta suosittelee kuitenkin korkeiden ja matalien pitoisuustasojen erottelua.  WHO:n mainitsema korkea 24 tunnin keskiarvo on yli 10 000 hiukkasta/cm³ ja korkea tuntikeskiarvo on yli 20 000 hiukkasta/cm³. Nämä pitoisuustasot ylittyivät lähes kaikilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla (ks. liite 17.6). Erityisen paljon korkeita pitoisuuksia oli Mäkelänkadun mittausasemalla ja vähiten Luukissa. WHO mainitsee myös, että matalana 24 tunnin pitoisuuskeskiarvona voidaan pitää alle 1 000 hiukkasta/cm³. Pääkaupunkiseudun mittausasemilla tämä taso ylittyy lähes jatkuvasti.

Kuva 8.1. Hiuk­kas­ten lu­ku­mää­rä­pi­toi­suuk­sien vuo­si­kes­kiar­vot HSY:n mit­taus­a­se­mil­la ja Hel­sin­gin yli­opis­ton Kum­pu­lan mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2009–2023. (*Kum­pu­lan data Hel­sin­gin yli­opis­to a 2024).

Vuonna 2023 HSY teki hiukkasten lukumäärämittauksia Helsingin vilkasliikenteisessä katukuilussa Mäkelänkadulla ja kaupunkitausta-asemalla Kalliossa sekä maaseutu tausta-asemalla Luukissa. Helsingin yliopisto mittaa hiukkasten lukumäärää kaupunkitaustaa edustavalla asemalla Kumpulassa. Lukumääräpitoisuuden vuosikeskiarvo (mittausalue > 5 nm) oli Mäkelänkadulla 9 900 kpl/cm³, Kalliossa 6 000 kpl/cm³ ja Luukissa 2300 kpl/cm³  (kuva 8.2). Helsingin yliopiston mittausasemalla Kumpulassa vuosikeskiarvo oli 4 000 kpl/cm³ (Helsingin yliopisto 2024 a). Vuonna 2023 lukumääräpitoisuudet laskivat hieman verrattuna vuoteen 2022. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna pitoisuudet olivat vuonna 2023 reilu 10 % pienemmät (kuva 8.2).

Kuva 8.3. Hiuk­kas­ten lu­ku­mää­rän vuo­si­kes­kiar­vot ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot osal­ta mit­taus­a­se­mis­ta. *Luu­kis­sa da­taa alle 90 %. ** Kum­pu­lan mit­tauk­set Hel­sin­gin yli­opis­to.

Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat Mäkelänkadulla 24 000, Kalliossa 19 100 ja Luukissa 8 500 kpl/cm³. Helsingin yliopiston mittausasemalla Kumpulassa korkein vuorokausipitoisuus oli 15 600 kpl/cm³.

Paikallisten päästöjen vaikutus hiukkasten lukumäärän pitoisuuksiin näkyy selvästi pitoisuuksien vaihtelussa viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan (kuva 8.4). Mäkelänkadulla pitoisuudet nousivat arkiaamuliikenteen myötä ja laskivat jälleen illan hiljentyessä. Kallion, Kumpulan ja Luukin tausta-asemilla vaihtelu oli huomattavasti vähäisempää. Pitoisuudet olivat kaikilla mittausasemilla matalimmat aamuyöstä, jolloin myös liikenne on vähäisintä.

Kuva 8.4. Hiuk­kas­ten lu­ku­mää­rä­pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kau­den­ai­kais­vaih­te­lu vuon­na 2023 HSY:n mit­taus­a­se­mil­la Mä­ke­län­ka­dul­la, Kal­lios­sa ja Luu­kis­sa. Vuo­ro­kausi­vaih­te­lu ar­ki­sin va­sem­mal­la ja vii­kon­lop­pui­sin oi­keal­la.

Hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakauma

WHO (2021) suosittelee ilmanlaadun ohjearvojen uudistuksen myötä myös hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakaumien seurantaa joissakin mittauspaikoissa. Näin saadaan tarkempaa tietoa hiukkasten lähdeanalyysiin, terveyshaittojen arviointiin sekä ilmanlaadun pitkäkestoisten trendien seurantaan ja tulkintaan.

Vuonna 2023 HSY seurasi hiukkasten lukumääräpitoisuuden kokojakaumia Helsingissä Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa ja Espoossa Luukissa maaseututausta-asemalla. Helsingin yliopisto seurasi hiukkasten kokojakaumaa Kumpulan kaupunkitausta-asemalla. Kaikissa mittauspaikoissa valtaosa hiukkasten lukumääräpitoisuudesta on ultrapieniä hiukkasia eli kooltaan alle 100 nm (kuva 8.5).

Kuva 8.5. Hiuk­kas­ten lu­ku­mää­rä­pi­toi­suu­den ko­ko­ja­kau­mat 10–800 na­no­met­rin (nm) ko­koa­lu­eel­la HSY:n Mä­ke­län­ka­dun ja Luu­kin mit­taus­a­se­mil­la sekä Hel­sin­gin yli­opis­ton Kum­pu­lan kau­pun­ki­taus­ta-ase­mal­la ar­ke­na (vii­va) ja vii­kon­lop­pui­sin (kat­ko­vii­va) vuon­na 2023. Kum­pu­lan data saa­tu Hel­sin­gin yli­opis­tol­ta (Hel­sin­gin yli­opis­to b 2024).

Mäkelänkadulla on erittäin paljon hyvin pienikokoisia 10–40 nm kokoluokan hiukkasia, jotka ovat pääosin peräisin liikenteen pakokaasuista. Liikenteen pakokaasuissa on myös runsaasti mustaa hiiltä eli nokihiukkasia, joista suurin osa on noin 40–200 nm kokoalueella. Mäkelänkadulla pakokaasun hiukkasia on huomattavasti enemmän ilmassa arkipäivinä kuin viikonloppuina, jolloin liikennemäärät ovat vähäisempiä. (Saarikoski ym. 2021, Okuljar ym. 2021, Rivas ym. 2020)

Hiukkasten lukumääräpitoisuudet ovat matalia Kumpulan ja Luukin tausta-asemilla verrattuna Mäkelänkatuun. Luukissa on erityisen vähän hyvin pienikokoisia hiukkasia, koska mittauspaikan lähellä on niukasti liikenteen pakokaasupäästöjä. Hiukkasten lukumääräpitoisuuden taustapitoisuuteen vaikuttaa lähipäästöjen lisäksi myös niiden syntyminen kaasuista ilmakehässä varsinkin keväisin ja kesäisin (Okuljar ym. 2021, Rivas ym. 2020).

Yli 200 nm kokoluokassa hiukkasten lukumääräpitoisuudet ovat matalia kaikilla mittausasemilla. Suurempien hiukkasten kokoluokassa (noin 200–800 nm) valtaosa hiukkasista on peräisin alueellisesta taustapitoisuudesta ja kaukokulkeumasta. Niillä on vain pieni rooli hiukkasten lukumääräpitoisuuteen, mutta suuri vaikutus pienhiukkasten massapitoisuuteen.

Hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus

HSY käyttää hiukkasten suuntaa antavan lukumääräpitoisuuden mittauksiin samaa laitetyyppiä (AQ Urban, Pegasor), jolla HSY on mitannut hiukkasten keuhkodeposoituvaa pinta-alaa (LDSA) jo vuodesta 2018 alkaen (kappale 9). Samasta laitetyypistä saatavilla mittaustuloksilla voidaan täydentää kustannustehokkaasti hiukkasten lukumääräpitoisuuden seurannan alueellista kattavuutta. Hiukkasten lukumääräpitoisuuden mittaustuloksiin vaikuttaa merkittävästi se, kuinka pienikokoiset hiukkaset ovat mukana mittauksessa. Suuntaa antavassa mittausmenetelmässä hiukkaskoon alarajaa ei ole määritetty tarkasti, mutta mittaus alkaa hieman alle 10 nanometrin hiukkaskoosta.

HSY mittasi hiukkasten suuntaa antavaa lukumääräpitoisuutta seitsemässä paikassa vuonna 2023. Mittauksia tehtiin vilkasliikenteisissä ympäristöissä Mäkelänkadulla, Leppävaarassa ja Hämeenlinnanväylällä, Kallion kaupunkitausta-asemalla, Luukin alueellisella tausta-asemalla, Tapanilan pientaloalueella Helsingissä ja Vantaalla jätevoimalan vaikutusalueella. Vuonna 2023 suuntaa antavat lukumääräpitoisuudet laskivat hieman vilkasliikenteisissä ympäristöisässä verrattuna vuoteen 2022 (kuva 8.6).

Kuva 8.6. Hiuk­kas­ten lu­ku­mää­rän vuo­si­kes­kiar­vot suun­taa an­ta­vis­sa mit­tauk­sis­sa vuo­si­na 2020–2023.

Hiukkasten suuntaa antavan lukumääräpitoisuuden vuosikeskiarvo oli vuonna 2023 korkein (16 300 kpl/cm³) vilkasliikenteisellä alueella Hämeenlinnanväylällä, jossa hiukkaspitoisuuksia nostivat autoliikenteen päästöt (kuva 8.7). Muissa vilkasliikenteisissä mittausympäristöissä vuosipitoisuudet olivat seuraavat: Mäkelänkatu 13 100 kpl/cm³ ja Leppävaara 6 500 kpl/cm³. Tapanilan pientaloalueella vuosipitoisuus oli 5 800 kpl/cm³. Kallion kaupunkitausta-asemalla vuosipitoisuus oli 5 300 kpl/cm³ ja Luukin alueellisella tausta-asemalla 3 400 kpl/cm³.

Kuva 8.7. Hiuk­kas­ten suun­taa an­ta­van lu­ku­mää­rä­pi­toi­suu­den vuo­si­kes­kiar­vot vuon­na 2023. Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Hiukkasten lukumääräpitoisuudet olivat korkeita liikenneympäristöissä erityisesti kylmänä vuosipuoliskona (kuva 8.8), jolloin sääolot ovat usein epäsuotuisat ilmansaasteiden leviämiselle ja laimenemiselle. Puunpolton päästöillä oli vain melko pieni vaikutus hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin, minkä vuoksi pientaloaluiden lukumääräpitoisuudet pysyivät matalina myös talvikuukausina.

Kuva 8.8. Hiuk­kas­ten suun­taa an­ta­van lu­ku­mää­rä­pi­toi­suu­den kuu­kausi­kes­kiar­vot eri mit­ta­sua­se­mil­ta vuon­na 2023. *Tam­mi­kuus­sa da­tan ajal­li­nen kat­ta­vuus vain 50–75 % Jä­te­voi­ma­lan ja Hä­meen­lin­nan­väy­län mit­taus­a­se­mil­la.

Paikallisilla päästölähteillä on suuri vaikutus hiukkasten lukumääräpitoisuuden kellonaika- ja viikonpäivävaihteluun (kuva 8.9). Vilkasliikenteisillä alueilla Hämeenlinnanväylällä, Mäkelänkadulla ja Leppävaarassa pitoisuudet nousivat arkiaamuliikenteen myötä ja laskivat jälleen illan hiljentyessä. Tapanilan pientaloalueella pitoisuuksia nostivat hieman liikenteen päästöt arkipäivinä ja puunpolton päästöt viikonloppuiltaisin. Kallion ja Luukin tausta-asemilla pitoisuusvaihtelu oli huomattavasti vähäisempää ja pitoisuudet olivat matalimmat arkena aamuyön vähäliikenteiseen aikaan.

Kuva 8.9. Hiuk­kas­ten suun­taa an­ta­van lu­ku­mää­rä­pi­toi­suu­den vuo­ro­kau­den­ai­kais­vaih­te­lu ar­ki­sin (va­sen) ja vii­kon­lop­pui­sin (oi­kea) vuon­na 2023.

Hiukkasten keuhkodeposoituvasta pinta-alasta käytetään lyhennettä  LDSA (lung-deposited surface area). Hiukkasten LDSA kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mitä suurempi on LDSA-pitoisuus, sitä suurempi on todennäköisyys hiukkasten pinnalla olevien kemiallisten yhdisteiden kulkeutumiselle keuhkorakkuloihin ja edelleen verenkiertoon.  LDSA-pitoisuuden yksikkö on neliömikrometriä kuutiosenttimetrissä ilmaa (µm²/cm³). (Kuula 2019 ja Kuula ym. 2019)

LDSA mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, puunpoltto tulisijoissa, laiva- ja lentoliikenne sekä kaukokulkeuma. LDSA:n pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja. HOPE hankkeessa kehitettiin kuitenkin LDSA:n pitoisuuksille viestinnän tueksi suuntaa antava ilmanlaatuindeksi, jonka pitoisuusarvot löytyvät HSY:n verkkosivuilta. LDSA:n suuntaa antava ilmanlaatuindeksi ei ole mukana virallisessa ilmanlaatuindeksissä.

HSY:ssä käytössä olevat LDSA-mittalaitteet mittaavat noin 10–400 nm kokoluokan hiukkasten pinta-alaa, joten ne eivät havaitse ollenkaan katupölyhiukkasia ja vain osan kaukokulkeutuneista hiukkasista sekä puunpolton ja laivaliikenteen suurimmista hiukkasista (Lepistö ym. 2022).

Vuonna 2023 LDSA-mittalaitteita oli seitsemässä eri paikassa. Laitteet sijaitsivat vilkasliikenteisessä ympäristössä Mäkelänkadulla, Leppävaarassa ja Hämeenlinnanväylällä, Kallion kantakaupungin tausta-asemalla, Luukin alueellisella tausta-asemalla, Tapanilan pientaloalueella Helsingissä ja Vantaalla jätevoimalan vaikutusalueella. LDSA-pitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat vuonna 2023 hieman matalammat kuin vuonna 2022 (kuva 9.1).

LDSA-pitoisuuden vuosikeskiarvot olivat korkeimmat vilkasliikenteisillä alueilla. Hämeenlinnanväylällä vuosipitoisuus oli 14,4 µm²/cm³, Mäkelänkadulla 14,0 µm²/cm³  ja Leppävaarassa 9,2 µm²/cm³ (kuva 9.2). Tausta-alueella Luukissa vuosipitoisuus oli 5,9 µm²/cm³ ja pientaloalueella Tapanilassa vuosipitoisuus oli 9,0 µm²/cm³. Vantaalla jätevoimalan vaikutusalueella vuosipitoisuus oli 7,7 µm²/cm³. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna pitoisuudet olivat vuonna 2023 reilu 10 % matalammat.

Kuva 9.2. Hiuk­kas­ten keuh­ko­de­po­soi­tu­va pin­ta-alan vuo­si­pi­toi­suu­det vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot osal­ta mit­taus­a­se­mis­ta. Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Polttoperäisten hiukkasten pitoisuudet ovat yleensä matalimmat kesällä, mutta LDSA-taustapitoisuudet käyttäytyvät toisin. LDSA-pitoisuudet ovat Luukissa kesällä korkeampia kuin muina vuodenaikoina eikä muidenkaan asemien pitoisuuksissa ole havaittavissa selkeää kesäminimiä (kuva 9.3). Tämä johtunee siitä, että hiukkaset ovat kooltaan ja siten myös pinta-alaltaan kesällä suurempia kuin muina vuodenaikoina. Kesällä muodostuvat luontoperäiset orgaaniset aerosolit, muita vuodenaikoja voimakkaampi säteily ja valokemialliset reaktiot aiheuttavat mahdollisesti hiukkaskoon kasvun (Kuula ym. 2019). Luukin tulokset kuvaavat taustapitoisuuksia, jotka vaikuttavat muidenkin mittausasemien tuloksiin.

Kuva 9.3. LDSA-pi­toi­suuk­sien kuu­kausi­kes­kiar­vot vuon­na 2023. *Tam­mi­kuus­sa da­tan ajal­li­nen kat­ta­vuus vain 60–75 % Jä­te­voi­ma­lan ja Hä­meen­lin­nan­väy­län mit­taus­a­se­mil­la.

LDSA-pitoisuudet vaihtelevat vuorokaudenajan mukaan. Liikenteen päästöjen vaikutus näkyy vilkasliikenteisillä Mäkelänkadulla ja Hämeenlinnanväylällä erityisen voimakkaasti arkipäivinä (kuva 9.4). Puunpolton vaikutus puolestaan näkyy pientaloalueilla iltaisin ja erityisesti viikonloppuisin.

Kuva 9.4. LDSA:n tun­ti­kes­kiar­vo­jen vuo­ro­kau­den­ai­kais­vaih­te­lu ar­ki­sin (va­sen) ja vii­kon­lop­pui­sin (oi­kea) vuon­na 2023.

Vuonna 2023 pääkaupunkiseudulla mitattiin raskasmetalleja Helsingin keskustan vilkasliikenteisellä Mäkelänkadulla, kaupunkitausta-asemalla Kalliossa ja Vantaan Energian jätevoimalan vaikutusalueella. Lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet olivat selvästi raja-arvojen ja tavoitearvojen alapuolella. Lyijyn ja nikkelin pitoisuudet olivat korkeimmat Kallion mittausasemalla ja matalimmat Jätevoimalan mittausasemalla. Muiden metallien pitoisuuksissa ei ollut yhtä suuria pitoisuuseroja eri mittausasemien välillä.

Tulokset, raja- ja tavoitearvot sekä vuosipitoisuuksien kehittyminen on raportoitu liitteen luvussa 17.9. Edellisen kerran metallien pitoisuuksia mitattiin vuonna 2015 Kallion ja Jätevoimalan mittausasemilla, ja jo tuolloin pitoisuudet olivat raja- ja tavoitearvojen alapuolella. Metallien pitoisuudet ovat selvästi laskeneet vuodesta 2015.

Typenoksideilla tarkoitetaan tässä raportissa typpimonoksidia ja typpidioksidia. Pääkaupunkiseudulla niiden suurimmat päästölähteet ovat energiantuotanto ja tieliikenne, erityisesti raskas liikenne. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi pääkaupunkiseudun mittausasemilla viimeisen noin kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin mittauksia on tehty (kuva 11.1). Typpidioksidin pitoisuuksien lasku on havaittu myös passiivikeräimillä tehdyissä kartoituksissa. Vilkasliikenteisimmissä paikoissa pakokaasujen typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet nopeasti. Tätä ovat edesauttaneet autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikat sekä HSL:n bussikannan päästöjen väheneminen.

Kuva 11.1. Typ­pi­diok­si­din vuo­si­pi­toi­suu­det py­sy­vil­lä mit­taus­a­se­mil­la vuo­si­na 2004–2023. Li­säk­si Hä­meen­lin­nan­väy­län siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2015, 2016, 2022–2023, Ta­pa­ni­lan pien­ta­loa­lu­een siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2013, 2022–2023, Kau­niais­ten siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2018 ja 2023 sekä Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2015 ja 2023.

Vuonna 2023 typpidioksidin vuosikeskiarvot vaihtelivat Luukin 4 µg/m³:n ja Mäkelänkadun 21 µg/m³:n välillä. Typpidioksidin vuosiraja-arvo ei ylittynyt millään mittausasemalla. Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosiohjearvo ylittyi lähes kaikilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla (kuva 11.2 ja taulukko 11.1 ja 11.2). Vuonna 2023 typpidioksidin pitoisuudet laskivat keskimäärin noin kymmenyksen verrattuna vuoteen 2022. Verrattuna edellisen viiden vuoden keskiarvoon olivat typpidioksidin pitoisuudet vuonna 2023 liikenneympäristöissä lähes 20 % pienemmät ja muilla alueilla reilu 15 % pienemmät.

Kuva 11.2. Typ­pi­diok­si­din pi­toi­suu­det vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot py­sy­vil­tä mit­taus­a­se­mil­ta. Py­sy­vät mit­taus­a­se­mat: Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la ja Luu=Luuk­ki. Siir­ret­tä­vät mit­taus­a­se­mat: Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Typpidioksidin korkeimmat tuntipitoisuudet vaihtelivat Jätevoimalan 52 µg/m³:ssa ja Mannerheimintien 122 µg/m³:ssa välillä. Typpidioksidin tuntiraja-arvo (200 µg/m³) ja tuntiohjearvo (150 µg/m³, saa ylittyä 1 % kuukauden tunneista) eivät ylittyneet millään mittausasemalla.

Typpidioksidin korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Luukin 24 µg/m³:ssa ja Mäkelänkadun 58 µg/m³:ssa välillä. Typpidioksidin kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, johon verrataan kuukauden toiseksi korkeinta vuorokausipitoisuutta) ei ylittynyt millään ilmanlaadun mittausasemalla.

WHO:n terveysperusteinen vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi kaikilla mittausasemilla, lukuun ottamatta Luukin alueellista tausta-asemaa ja Jätevoimalan mittausasemaa. Vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 9–105, tausta-asemilla ylityspäiviä oli 0–10 ja pientaloalueilla 4–8 (kuva 11.3). Vähiten ylityspäiviä oli kesä-syyskuussa.

Kuva 11.3. WHO:n vuo­ro­kausioh­jear­vo­ta­son ylit­tä­vien vuo­ro­kausien lu­ku­mää­rä vuon­na 2023 eri mit­taus­a­se­mil­la. Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi typenoksideille on annettu kriittinen taso 30 µg/m³. Pääkaupunkisedulla ainoastaan Luukissa mitattuja pitoisuuksia voidaan verrata tähän tasoon. Luukissa typenoksidien vuosikeskiarvo oli 4 µg/m³, mikä on selvästi alle kriittisen tason.

Typpidioksidin pitoisuuksia kartoitettiin lisäksi suuntaa antavalla passiivikeräinmenetelmällä 38 kohteessa. Näissä mittauspisteissä typpidioksidin vuosipitoisuus oli alle vuosiraja-arvon (kuva 11.4). Passiivikeräimellä mitattu suurin vuosikeskiarvo oli 24 µg/m³ (Sörnäisten rantatie). Yksi keräin sijaitsi myös Kalasataman tunnelissa Itäväylällä olevalla bussipysäkillä. Tunnelissa keräimellä mitattu vuosipitoisuus oli 45 µg/m³. Vuosipitoisuus oli yli vuosiraja-arvon, mutta mittauspaikka oli poikkeuksellinen, sillä ilmansaasteiden laimeneminen on tunnelissa heikkoa eikä mittaustulos kuvaa laajemman ympäristön ilmanlaatua ja ihmisten altistumista.

Kuva 11.4. Pas­sii­vi­ke­räin­me­ne­tel­mäl­lä mi­ta­tut typ­pi­diok­si­din vuo­si­pi­toi­suustren­dit Hel­sin­gin mit­taus­pai­kois­sa.

Helsingin satamissa (Länsisatama, Eteläranta, Katajanokka) vuosipitoisuudet olivat 11–13 µg/m³. Helsingin satamien vuosipitoisuudet olivat vuonna 2023 noin 10 % matalammat kuin vuonna 2022. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna vuosipitoisuudet olivat noin 15 % pienemmät.

Kuva 11.5. Pas­sii­vi­ke­räin­me­ne­tel­mäl­lä mi­ta­tut typ­pi­diok­si­din vuo­si­pi­toi­suustren­dit Hel­sin­gin sa­ta­mis­sa.

Helsinki-Vantaan lentoaseman Terminaalin läheisyydessä Parkkitiellä vuosikeskiarvo oli 14 µg/m³ ja muualla lentokentän autoliikenteen vaikutuspiirissä 13–16 µg/m³. Lentokentän kiitoteiden lähellä vuosipitoisuudet olivat 8–9 µg/m³. Vuonna 2023 Helsinki-Vantaan lentoasemalla typpidioksidin vuosipitoisuudet olivat reilu 10 % matalammat kuin vuonna 2022. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna typpidioksidin pitoisuudet olivat vuonna 2023 lähes 30 % pienemmät.

Kuva 11.6. Pas­sii­vi­ke­räin­me­ne­tel­mäl­lä mi­ta­tut typ­pi­diok­si­din vuo­si­pi­toi­suustren­dit Hel­sin­ki-Van­taan len­toa­se­mal­la.

Lisätietoja liitteessä 15.

Taulukko 11.1. Typpidioksidin raja-arvot (VN asetus 79/2017) ja kansalliset ohjearvot (VN päätös 480/1996).

Taulukko 11.2. Typpidioksidin WHO:n ohjearvot (WHO 2021)

Typpidioksidin vuosipitoisuuskartta

Typpidioksidin pitoisuuksia tarkasteltiin myös vuosipitoisuuskartan avulla (kuva 11.1). Kartassa on esitetty autoliikenteen pakokaasujen typpidioksidin pitoisuudet vuonna 2023. Ilmanlaadun vuosipitoisuuskartta perustuu mallinnukseen, jossa on yhdistetty muun muassa tiedot ilmanlaadun mittauksista, säästä, päästöistä, maankäytöstä ja ilmansaasteiden kaukokulkeumasta maan rajojen ulkopuolelta.

Mallin tuottama alhaisin typpidioksidin vuosipitoisuus pääkaupunkiseudulle oli 5 µg/m³ ja korkein pitoisuus oli 34 µg/m³. Korkeimmat pitoisuudet esiintyivät vilkasliikenteisillä teillä ja kaduilla sekä niiden läheisyydessä. Matalimmat pitoisuudet olivat metsissä ja puistoissa sekä meren rannoilla.

Kuva 11.1. Typ­pi­diok­si­din vuo­si­pi­toi­suus­kar­tal­le on li­sät­ty typ­pi­diok­si­din mit­taus­tu­lok­set mit­taus­a­se­mil­ta ja pas­sii­vi­ke­räin­pis­teis­tä vuon­na 2023. Si­ni­nen väri ku­vaa hy­vää il­man­laa­tua, ja mitä lä­hem­pä­nä pu­nais­ta ol­laan, sitä huo­nom­paa il­man­laa­tu on.

Ilmanlaadun vuosipitoisuuskartta perustuu ilmanlaatumittauksia, päästöjä sekä maankäyttö- ja säätietoja yhdistävään ENFUSER -mallinnukseen, joka on kehitetty Ilmatieteen laitoksella (Johansson ym. 2022). Ilmanlaadun vuosipitoisuuskartta löytyy HSY:n verkkosivuilta  hsy.fi/ilmanlaatuvuosikartta.

Korkealla yläilmakehässä otsoni toimii suojakilpenä auringon vaarallista ultravioletti- eli UV-säteilyä vastaan. Sen sijaan lähellä maan pintaa olevassa alailmakehässä ja hengitysilmassa otsoni on ihmisille, eläimille ja kasvillisuudelle haitallinen ilmansaaste. Otsonia muodostuu ilmassa auringonsäteilyn vaikutuksesta hapen, typenoksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välisissä kemiallisissa reaktioissa. Otsonia ei siis ole päästöissä itsessään.

Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsonia kuluu reaktioissa muiden ilmansaasteiden kanssa. Paikallisesti liikenteen typpimonoksidin päästöt reagoivat otsonin kanssa kuluttaen otsonia huomattavasti katuilmasta. Samalla syntyy muita haitallisia epäpuhtauksia kuten typpidioksidia.

Suomessa otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan aurinkoisella säällä keväällä ja kesällä, kun auringon UV-säteily on korkeimmillaan. Otsonin kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen pitoisuuksia selvästi. Otsonipitoisuudet kohosivat pääkaupunkiseudulla 1990-luvun alussa ja ovat pysyneet siitä lähtien lähes samalla tasolla tausta-alueilla. Liikenneympäristöissä pitoisuudet ovat nousseet lähemmäs taustatasoa viime vuosina, koska otsonia kuluttavien typenoksidien päästöt ovat vähentyneet (kuva 12.1). Pidemmät aikasarjat löytyvät liitteestä 8.2.‍

Kuva 12.1. Ot­so­nin vuo­si­pi­toi­suu­det eri mit­taus­a­se­mil­la vuo­si­na 2004–2023. Ot­so­ni­n pi­toi­suu­det ei­vät ole mer­kit­tä­väs­ti muut­tu­neet vii­mei­sen kym­me­nen vuo­den ai­ka­na taus­ta-alueil­la.

Otsonin vuosikeskiarvot olivat Mäkelänkadulla 48 µg/m³, Kalliossa 54 µg/m³, Vartiokylässä 51 µg/m³ ja Luukissa 52 µg/m³ (kuva 12.2). Mitatut pitoisuudet kasvoivat vuoteen 2022 verrattuna. Vuonna 2023 pitoisuudet olivat 5 % suuremmat kuin edellisen viiden vuoden keskiarvo. Suurinta pitoisuuksien kasvu on ollut liikenneympäristöissä. Liikenteen pakokaasuista peräisin olevat typpimonoksidin päästöt reagoivat otsonin kanssa kuluttaen otsonia huomattavasti katuilmasta. Ajoneuvokannan uusiutumisen ja päästöjen vähennystekniikoiden kehittyminen ovat vähentäneet liikenteen pakokaasupäästöjä, jolloin otsonia ei poistu kemiallisen reaktion heikkenemisen takia niin paljon hengitysilmasta. Tämä on aiheuttanut sen, että otsonin pitoisuudet ovat nousseet voimakkaasti liikenneympäristöissä viime vuosina.

Kuva 12.2. Ot­so­nin vuo­si­kes­kiar­vot Mä­ke­län­ka­dun, Kal­lion, Var­tio­ky­län ja Luu­kin mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot.

Otsonin terveysperusteinen tavoitearvo ei ylittynyt vuonna 2023, mutta pitkän ajan tavoite ylittyi Luukissa. Terveysperusteinen tavoitearvo (120 µg/m³) lasketaan 8 tunnin liukuvana keskiarvona ja se saa ylittyä 25 päivänä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona. Pitkän ajan tavoite on, että ylityksiä ei tapahtuisi ollenkaan. Vuonna 2023 ylityksiä oli vain Luukin mittausasemalla.

Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu pitkän ajan tavoite (AOT 40 indeksi) ylittyi myös Luukissa (taulukko 12.1). WHO:n ohjearvo otsonin kuukausipitoisuuksille (60 µg/m³, kesäkausi maalis-elokuu) ylittyi kaikilla mittausasemilla, kuten myös WHO:n kahdeksan tunnin liukuva ohjearvo (100 µg/m³).

Otsonin episoditilanteet

Suomeen kulkeutuu runsaasti otsonia muualta Euroopasta. Korkeimmat pitoisuushuiput havaitaan yleensä aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä, kun ilmavirtaukset saapuvat Keski- ja Itä-Euroopan alueilta, missä saasteita on enemmän. Myös Itä-Euroopan maastopalojen ja peltojen kulotusten päästöt ovat todennäköisesti joskus osasyynä otsoniepisodeihin.

Otsoniepisodeiksi on luokiteltu tilanteet, jolloin 8 tunnin keskiarvopitoisuudet ylittävät 120 µg/m³. Tällaisia tilanteita oli vuonna 2023 Luukissa toukokuussa kahtena päivänä (13.–14.5.) ja kesäkuussa yhtenä päivänä (17.6.) (kuva 11.3). Ilmanlaatu ei heikentynyt huonoksi episodien aikana. Tiedotus- ja varoituskynnys eivät olleet vaarassa ylittyä. Kesän aikana ei ollut muita otsonin merkittäviä kaukokulkeumia.

Kuva 11.3. Ot­so­nin pit­kän ai­ka­vä­lin ta­voit­teen (120 µg/​m³, 8 h liu­ku­va kes­kiar­vo) sekä WHO:n oh­jear­von (100 µg/​m³, 8 h liu­ku­va kes­kiar­vo) ylit­tä­vien vuo­ro­kausien lu­ku­mää­rät luo­ki­tel­tui­na pi­toi­suus­ta­son mu­kaan Luu­kin mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2004–2023. *Vuon­na 2016 ei saa­tu tar­peek­si da­taa.

Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikkidioksidipäästöt ovat laskeneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, joten pitoisuudet ulkoilmassa ovat nykyisin matalia. Rikkidioksidi ei ole enää merkittävä ilmanlaadun ongelma pääkaupunkiseudulla. Satamien ja huippulämpökeskusten lähellä ei enää yleensä esiinny kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia, jotka aiheuttaisivat haittaa lähistön asukkaille.

Pääkaupunkiseudun rikkidioksidipitoisuudet laskivat huomattavasti 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa. Mittauksia aloitettaessa 1970-luvulla vuosipitoisuustaso oli yli 30 µg/m³, mutta nyt pitoisuudet ovat 1 µg/m³ (liitteessä 8.2 pidemmät aikasarjat). Tärkeimpiä syitä pitoisuuksien laskuun olivat aluksi matalien lähteiden (muun muassa kiinteistökohtainen öljy- ja hiililämmityksen) päästöjen väheneminen. Lisäksi 1980-luvun puolivälistä alkaen voimalaitosten rikinpoistolaitosten rakentaminen, niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön siirtyminen ja maakaasun käytön yleistyminen laskivat rikkidioksidin pitoisuuksia. Autoliikenteen rikkipäästöt olivat vielä 1980- ja 1990-luvuilla merkittävät ennen vähärikkiseen ja rikittömään polttoaineeseen siirtymistä. Myös laivaliikenteen päästönormit ovat tiukentuneet vuosina 2010 ja 2015. Vuoden 2015 tammikuussa astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1 %:sta 0,1 %:iin koko Itämerellä, mikä näkyy satamien ja niiden lähialueiden ilmanlaadussa (kuva 13.1).

Kuva 13.1. Rik­ki­diok­si­din vuo­si­pi­toi­suu­det eri mit­taus­a­se­mil­la vuo­si­na 2004–2023. Pi­toi­suu­det ovat ny­ky­ään al­hai­sia.

Vuonna 2023 rikkidioksidin pitoisuuksia mitattiin Helsingin kaupunkitausta-asemalla Kalliossa ja pääkaupunkiseudun alueellisella tausta-asemalla Luukissa sekä Vantaalla jätevoimalan vaikutusalueella. Pitoisuudet olivat hyvin matalia ja selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella (kuva 13.2 ja taulukko 13.1 ja 13.2). Vuosikeskiarvo oli Kalliossa 1,3 µg/m³, Luukissa 0,3 µg/m³  ja Jätevoimalalla 0,6 µg/m³. Kalliossa rikkidioksidin vuosipitoisuudet ovat hieman nousseet vuonna 2022 ja 2023. Energiatuotannon päästöt olivat Helsingissä hieman aikaisempaa suuremmat, mikä näkyy myös pienenä rikkidioksidin pitoisuuksien kohoamisena Kallion mittausasemalla (ks. päästöluku 16.1). Kallion mittausasema sijaitsee Helsingin Salmisaaren voimalaitokseen nähden vallitsevan tuulen alapuolella (lisätietoa luvussa 16.1. ja liitteessä 12.5.).

Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet olivat Luukissa 6,6 µg/m³, Kalliossa 36,1 µg/m³  ja Jätevoimalalla 8,6 µg/m³. Korkeimmat tuntipitoisuudet olivat Luukissa 28 µg/m³, Kalliossa 136 µg/m³ ja Jätevoimalalla 67 µg/m³.

Kuva 13.2. Rik­ki­diok­si­din vuo­si­kes­kiar­vot Kal­lion, Luu­kin ja Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2023 ja edel­li­sen vii­den vuo­den kes­kiar­vot Kal­lios­sa ja Luu­kis­sa.

HSY:llä on neljä mittausasemaa, joilla seurataan ilmanlaatua kiinnostavissa erityiskohteissa vuoden tai kahden jaksoissa. Kohteiden ilmanlaatua seurataan esimerkiksi suurien päästömäärien tai heikkojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Vuonna 2023 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Tapanilan pientaloalueella, Vantaalla jätevoimalan vaikutusalueella sekä Hämeenlinnanväylän varrella ja Kauniaisten keskustassa. Lisätietoja vuoden 2023 mittausasemista löytyy liitteestä 19.

Tapanila

Tapanilan mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan ja suuntaa antavaa hiukkasten lukumäärän pitoisuutta. Mittausasema sijaitsi Helsingissä Tapanilan pientaloalueella (kuva 14.1). Aiemmin samassa paikassa on mitattu vuonna 2013 ja 2022. Mittauksilla selvitettiin pientaloalueiden ilmanlaatua ja puunpolton vaikutuksia ilmanlaatuun.

Kuva 14.1. Ta­pa­ni­lan mit­taus­a­se­man si­jain­ti kar­tal­la (pu­nai­nen ym­py­rä) ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

‍Pientaloalueiden ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä tulisijojen käyttö ja sijainnista riippuen myös liikenteen pakokaasut ja katupöly. Tulisijojen päästöt aiheuttavat kohonneita ilmansaastepitoisuuksia alueilla, joilla taloja on paljon lähellä toisiaan. Pääasiallista puulämmitystä on pääkaupunkiseudulla vain vähän, mutta tulisijoja käytetään useimmissa pientaloissa lisälämmitykseen ja monissa asunnoissa on lisäksi puulämmitteisiä saunoja sekä paljuja. Puunpoltossa syntyy muun muassa pienhiukkasia ja niiden sisältämiä mustaa hiiltä eli nokea sekä syöpäriskiä lisääviä polysyklisiä aromaattisia yhdisteitä kuten bentso(a)pyreeniä. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat vaihdella paljonkin eri pientaloalueiden välillä ja sisällä.

Vuonna 2023 Tapanilan mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 9 µg/m³. Vuosipitoisuus oli samaa tasoa myös muilla pääkaupunkiseudun pientaloalueilla. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. Myös Maailman terveysjärjestö WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) alittui. WHO:n vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi Tapanilan mittausasemalla. Vuorokausiohjearvon pitoisuustason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 7. Tapanilassa korkein mitattu typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 47 µg/m³.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja iltaa kohti näkyy vuorokausivaihtelussa ja se liittyy liikenteen rytmiin (kuva 14.2). Typpidioksidin ja -monoksidin vuorokausivaihtelussa on huomattavissa myös mittausaseman vieressä parkissa olleen kuorma-auton esilämmityksen päästöt aamuyöstä. Vuosipitoisuuksiin tällaisella hetkellisellä korkealla pitoisuudella ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta.

Kuva 14.2. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Ta­pa­ni­las­sa vuon­na 2023. Mus­ta hii­li*10=mus­tan hii­len kym­men­ker­tai­nen pi­toi­suus.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 10 µg/m³, mikä on hieman korkeampi kuin muilla pientaloalueilla ja Kallion  kaupunkitausta-asemalla  mitatut pitoisuudet. Tapanilan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Vuonna 2023 Tapanilassa oli kaksi hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. Korkein hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus oli 112 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,3 µg/m³. Pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n terveysperusteisen vuosiohjearvon (5 µg/m³) tasolla. Tapanilan pienhiukkasten vuosipitoisuus oli hieman korkeampi kuin Vartiokylän pientaloalueella (4,8 µg/m³) ja Kallion kaupunkitausta-asemalla (4,9 µg/m³). Tapanilassa mitattu pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisissä keskuksissa Leppävaarassa ja Tikkurilassa. Helsingin keskustan vilkasliikenteisillä alueilla ja Vantaalla Hämeenlinnanväylän varrella mitattiin korkeimmat vuosipitoisuudet (6,1–6,3 µg/m³).

WHO:n pienhiukkasten vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 8. Tapanilassa korkein mitattu vuorokausipitoisuus oli 24,1 µg/m³. Puunpolton vaikutuksesta pienhiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin tulisijoja käytetään myös eniten (kuva 14.2).

Tapanilan mittausasemalla mitattiin myös bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Kuukausitasolla pitoisuudet vaihtelivat 0,1–3,3 ng/m³:ssa välillä. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin lämmityskaudella ja touko-kesäkuussa. Touko-kesäkuun korkeat pitoisuudet johtuivat todennäköisesti puunpolton päästöistä hyvin lähellä mittausasemaa, joten näiden kuukausien mittaustulokset eivät kuvaa yleisemmin ilmanlaatua Tapanilassa. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus 1,1 ng/m³ oli korkeampi kuin muilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli Tapanilassa sille asetetun tavoitearvon tasolla.

Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan epätäydellisessä palamisessa, ja kaupungeissa puunpoltto ja liikenne ovat suurimmat mustan hiilen lähteet. Tapanilassa lähiliikenteellä ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta mittausasemalla mitattuihin pitoisuuksiin, koska liikennemäärät alueella ovat vähäisiä. Mustan hiilen pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin myös tulisijoja käytetään eniten (kuva 14.2).

Ajoneuvojen kiristyneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat ovat vähentäneet tehokkaasti mustan hiilen päästöjä, ja pitoisuudet ovatkin laskeneet varsinkin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Pääkaupunkiseudun pientaloalueilla tehdyissä mustan hiilen mittauksissa ei ole ollut havaittavissa yhtä voimakasta laskevaa trendiä kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Tapanilassa mitattu mustan hiilen vuosipitoisuus 0,5 µg/m ³  oli samaa tasoa kuin Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä ympäristössä.

Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan vuosipitoisuus oli Tapanilan mittausasemalla 9,0 µm²/cm³. Hiukkasten keuhkodeposoituva pinta-ala kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mitä suurempi pitoisuus on, sitä suurempi on todennäköisyys hiukkasten pinnalla olevien kemiallisten yhdisteiden kulkeutumiselle keuhkorakkuloihin ja edelleen verenkiertoon. Mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Vantaalla vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän varrella ja Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla vuosipitoisuudet olivat 14 µm²/cm³. Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja.

Tapanilan mittausasemalla seurattiin myös suuntaa antavaa hiukkasten lukumääräpitoisuutta. Vuonna 2023 pitoisuus oli 5800 kpl/cm³. Ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset, jotka kulkeutuvat tehokkaasti keuhkojen ääreisosiin saakka. Tärkeimmät päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat ajoneuvot ja työkoneet, laiva- ja lentoliikenne sekä puunpoltto tulisijoissa. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi. Muualla pääkaupunkiseudulla hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus oli korkein Hämeenlinnanväylän vilkasliikenteisellä mittausasemalla, jossa vuosipitoisuus oli 16 300 kpl/cm³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Tapanilan mittauspisteessä 85 % ajasta hyvä, 14 % ajasta tyydyttävä ja 1 % ajasta välttävä (kuva 14.5). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 28. Nämä tunnit sijoittuvat lämmityskaudelle ja kevään katupölykaudelle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä sekä pienhiukkasista.

Kuva 14.5. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Ta­pa­ni­lan mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten ja pien­hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det.

Edellisen kerran Tapanilassa mitattiin ilmansaasteiden pitoisuuksia vuonna 2013 ja 2022. Monien ilmansaasteiden pitoisuudet ovat laskeneet aiemmista vuosista. Vuonna 2013 typpidioksidin vuosipitoisuus oli 16 µg/m³, vuonna 2022 pitoisuus oli enää 11 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 9 µg/m³. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typpidioksidin pitoisuuksiin vaikuttavat merkittävästi liikennemäärien muutokset sekä ajoneuvotekniikan kehitys.

Edellisen kerran Tapanilassa mitattiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia vuonna 2022. Vuosipitoisuus oli tuolloin 11 µg/m³. Vuonna 2023 vuosipitoisuus oli 10 µg/m³. Pölyisten päivien määrissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Pienhiukkasten pitoisuuksia on seurattu Tapanilassa kolmena vuotena. Vuonna 2013 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 8,8 µg/m³, vuonna 2022 vuosipitoisuus oli 5,5 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 5,3 µg/m³.

Bentso(a)pyreenin pitoisuuksissa on ollut vaihtelua vuosien välillä. Vuonna 2013 bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli 1 ng/m³. Ensimmäisen mittausvuoden jälkeen pitoisuus hieman laski ja vuonna 2022 se oli 0,8 ng/m³. Vuonna 2023 bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus oli 1,1 ng/m³. Bentso(a)pyreenin mittauksissa korostuvat aina lähitalojen puunpolton päästöt.

Myös keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuus laski hieman vuonna 2023 verrattuna edellisvuoteen, jolloin pitoisuus oli 9,4 µm²/cm³.

Jätevoimala

Jätevoimalan mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, rikkidioksidin, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, hiukkasten keuhodeposoituvan pinta-alan, hiukkasten suuntaa antavan lukumäärän ja metallien pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Rapuojantien varrella noin 700 metrin päässä Vantaan Energian jätevoimalasta (kuva 14.6). Mittauksilla selvitettiin jätteenpolton vaikutusta ilmanlaatuun Vantaan Energian jätevoimalan laajennuksen jälkeen. Aiemmin samassa paikassa on mitattu vuonna 2015.

Kuva 14.6. Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­man si­jain­ti (pu­nai­nen ym­py­rä) kar­tal­la ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

Ilmanlaadun mittausasema sijaitsi Sotungintien vieressä, missä liikennemäärä on alle 1000 ajoneuvoa vuorokaudessa (Väylävirasto 2024). Vilkasliikenteinen Porvoonväylä sijaitsi noin 500 m päässä mittausasemasta, Porvoonväylällä ajoneuvoja on keskimäärin noin 30 000 vuorokaudessa (Väylävirasto 2024). Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä.

Jätevoimalan mittausasemalla typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 8 µg/m³. Pitoisuus oli samaa tasoa kuin pääkaupunkiseudun pientaloalueilla ja matalampi kuin vilkkaasti liikennöidyillä alueilla. Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja iltaa kohti näkyy vuorokausivaihtelussa, ja se liittyy liikenteen rytmiin (kuva 14.7). Typpidioksidin raja-arvot, kansalliset ohjearvot eivätkä WHO:n ohjearvot ylittyneet Jätevoimalan mittausasemalla. Korkein Jätevoimalalla mitattu typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 25 µg/m³.

Kuva 14.7. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­mal­la vuon­na 2023.

Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikkidioksidi ei ole enää merkittävä ilmanlaadun ongelma pääkaupunkiseudulla. Satamien ja huippulämpökeskusten lähellä ei enää yleensä esiinny kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia, jotka aiheuttaisivat haittaa lähistön asukkaille. Rikkidioksidin vuosipitoisuus oli 0,6 µg/m³. Korkein tuntipitoisuus oli 67 µg/m³ ja korkein vuorokausipitoisuus oli 8,6 µg/m³. Rikkidioksidille asetetut raja- ja ohjearvot eivät ylittyneet. Pitoisuudet olivat matalampia kuin Kallion kantakaupungin tausta-asemalla mitatut. Liitteessä 12.1. kuvataan rikkidioksidin pitoisuuksia tuulensuunnan mukaan.

Jätevoimalan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli 11 µg/m³, joka on matalampi kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä, mutta hieman korkeampi kuin pientaloalueilla mitatut pitoisuudet. Jätevoimalalla oli kaksi hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä vuonna 2023. Ylitykset osuivat kesäkuulle ja korkeisiin pitoisuuksiin vaikutti osaltaan mittausaseman vieressä oleva hiekkatie (pitoisuudet tuulen suunnan mukaan liitteessä 12.1.) Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 54 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 4,9 µg/m³, ja pitoisuus oli alle raja-arvon ja WHO:n ohjearvon. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Jätevoimalan mittausasemalla samalla tasolla kuin pääkaupunkiseudun pientaloalueilla mitatut pitoisuudet.

Hiukkasten keuhodeposoituvan pinta-alan vuosipitoisuus oli Jätevoimalan mittausasemalla 7,7 µm²/cm³. Pitoisuus oli matalampi kuin vilkasliikenteisillä alueilla ja pientaloalueilla mitatut pitoisuudet. Vantaalla vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän varrella ja Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla vuosipitoisuudet olivat 14 µm²/cm³.

Hiukkasten keuhkodeposoituva pinta-ala kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja.

Jätevoimalan mittausasemalla seurattiin myös suuntaa antavaa hiukkasten lukumääräpitoisuutta. Vuonna 2023 pitoisuus oli 5300 kpl/cm³. Ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi. Muualla pääkaupunkiseudulla hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus oli korkein Hämeenlinnanväylän vilkasliikenteisellä mittausasemalla, jossa vuosipitoisuus oli 16 300 kpl/cm³.

Raskasmetalleja mitattiin Jätevoimalan lisäksi Helsingin keskustan vilkasliikenteisellä Mäkelänkadulla ja kaupunkitausta-asemalla Kalliossa. Lyijyn, arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoisuudet olivat selvästi raja- ja tavoitearvojen alapuolella. Lyijyn ja nikkelin pitoisuudet olivat korkeimmat Kallion mittausasemalla ja matalimmat Jätevoimalan mittausasemalla.

Eri ilmansaasteiden pitoisuudet olivat matalia, ja Jätevoimalalla ei ole selvää vaikutusta mitattujen epäpuhtauksien pitoisuuksiin. Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli mittauspisteessä 84 % ajasta hyvä, 14 % ajasta tyydyttävä ja 1 % ajasta välttävä (kuva 14.8). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 26. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa kesäkuulle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Kuva 14.8. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Jä­te­voi­ma­lan mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten, pien­hiuk­kas­ten ja rik­ki­diok­si­din pi­toi­suu­det.

Edellisen kerran Jätevoimalan vaikutusalueella samassa paikassa mitattiin ilmanlaatua vuonna 2015. Lähes kaikkien mitattujen ilmansaasteiden pitoisuudet olivat laskeneet edellisestä mittausvuodesta. Vuonna 2015 typpidioksidin vuosipitoisuus oli Jätevoimalan mittausasemalla 11 µg/m³. Vuonna 2023 pitoisuus oli enää 8 µg/m³. Mittausasemaa lähellä sijaitsevilla tie- ja väyläosuuksilla ei ole tapahtunut suuria muutoksia liikennemäärissä (Väylä 2024).

Rikkidioksidin vuosipitoisuus oli vuonna 2015 matala Jätevoimalan mittausasemalla (0,7 µg/m³) ja vuonna 2023 vuosipitoisuus laski hieman entisestään.

Pienhiukkasten vuosipitoisuus nousi hieman Jätevoimalan mittauspisteessä. Vuonna 2013 vuosipitoisuus oli 4,7 µg/m³ ja vuonna 2023 vuosipitoisuus oli 4,9 µg/m³.

Vuonna 2015 metalleille asetetut raja- ja tavoitearvot eivät ylittyneet Jätevoimalan mittausasemalla, missä pitoisuudet olivat erittäin matalia. Metallien pitoisuudet laskivat edelleen vuonna 2023.

Hämeenlinnanväylä

Hämeenlinnanväylän mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, mustan hiilen, hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan ja hiukkasten suuntaa antavan lukumäärän pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän pientareella Kaivokselassa (kuva 14.9). Samassa paikassa on ollut ilmanlaadun mittausasema myös vuosina 2015, 2016 ja 2022. Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa liikenteen päästöt ja katupöly. Mittauksien avulla selvitettiin kuinka korkeiksi ilmansaasteiden pitoisuudet nousevat pääväylän välittömässä läheisyydessä.

Kuva 14.9.Hä­meen­lin­nan­väy­län mit­taus­a­se­man si­jain­ti kar­tal­la (pu­nai­nen ym­py­rä) ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

Vuonna 2023 Hämeenlinnanväylän mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 20 µg/m ³. Typpidioksidin vuosiraja-arvo ja kansallinen vuorokausiohjearvo alittuivat selvästi. Typpidioksidin korkein vuorokausipitoisuus oli 56 µg/m³. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m ³ ) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Hämeenlinnanväylän mittausasemalla. Vuonna 2023 vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 93.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa selvästi (kuva 14.10). Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä: aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivälle ne laskivat ja nousivat taas hieman iltaruuhkan aikaan.

Kuva 14.10. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Hä­meen­lin­nan­väy­län var­rel­la vuon­na 2023. Mus­ta hii­li*10=mus­tan hii­len kym­men­ker­tai­nen pi­toi­suus.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 19 µg/m ³. Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä katukuilussa vuosipitoisuus oli myös 19 µg/m ³, muilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla pitoisuudet olivat hieman matalampia. Hämeenlinnanväylän mittausasemalla hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja. Hämeenlinnanväylällä oli 29 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. Muilla mittausasemilla pölyisiä päiviä oli vähemmän.

Hengitettävien hiukkasten kansallinen ohjearvo (70 µg/m³, kuukauden toiseksi suurin vuorokausipitoisuus) ylittyi kevään katupölykaudella ja syksyllä. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 138 µg/m ³. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus ylitti WHO:n vuosi- ja vuorokausiohjearvot. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 34.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 6,1 µg/m ³. Hämeenlinnanväylän pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli Hämeenlinnanväylällä selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta yli WHO:n vuosiohjearvon. Myös pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 6.Pienhiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 26 µg/m ³.

Hiukkasten keuhodeposoituvan pinta-alan vuosipitoisuus oli Hämeenlinnanväylän mittausasemalla 14,4 µm²/cm³ ja se oli korkeampi kuin muilla vilkasliikenteisillä alueilla. Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla vuosipitoisuus oli 14 µm²/cm³ ja pääkaupunkiseudun pientalo- ja tausta-alueilla pitoisuudet olivat 6-9 µm²/cm³.

Hiukkasten keuhkodeposoituva pinta-ala kuvaa hiukkasten laskennallista kokonaispinta-alaa, joka kulkeutuu ja laskeutuu hengityselinten syvimpiin osiin keuhkorakkuloihin saakka. Mittaukset soveltuvat hyvin polttoperäisten hiukkasten lähipäästöjen seurantaan eli liikenteen ja puunpolton päästöjen ilmanlaatuvaikutusten arviointiin. Hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan pitoisuudelle ulkoilmassa ei ole toistaiseksi olemassa normeja.

Hämeenlinnanväylän mittausasemalla seurattiin myös suuntaa antavaa hiukkasten lukumääräpitoisuutta. Vuonna 2023 pitoisuus oli 16 300 kpl/cm ³. Muualla pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla hiukkasten suuntaa antava lukumääräpitoisuus oli Leppävaarassa 6 500 kpl/cm ³  ja Helsingin keskustassa Mäkelänkadulla 13 100 kpl/cm³. Ulkoilman lukumääräpitoisuudelle ei ole toistaiseksi olemassa normeja. Hiukkasten lukumääräpitoisuuteen vaikuttavat eniten hyvin pienikokoiset hiukkaset. Lukumääräpitoisuus kuvaa erityisen hyvin pakokaasujen hiukkasia lähipäästöistä. Puunpolton savuilla on vähäisempi merkitys hiukkasten lukumääräpitoisuuksiin niiden suuremman koon vuoksi.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Hämeenlinnanväylän mittauspisteessä 67 % ajasta hyvä, 23 % ajasta tyydyttävä, 6 % ajasta välttävä, 2 % ajasta huono ja 1 % ajasta erittäin huono (kuva 14.11). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 245. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa helmi- ja huhtikuulle sekä marraskuulle ja johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Kuva 14.11. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Hä­meen­lin­nan­väy­län mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten ja pien­hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det.

Aiempiin vuosiin verrattuna typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet Hämeenlinnanväylän mittauspaikassa kolmanneksella. Vuonna 2015 typpidioksidin vuosipitoisuus oli 31 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 20 µg/m³. Typpidioksidin pitoisuuksien laskua vilkasliikenteisen väylän varrella on edesauttanut autokannan uusiutuminen sekä päästöjen vähennys- ja puhdistustekniikat. Vaikka liikennemäärät ovat Hämeenlinnanväylällä kasvaneet hieman vuosista 2015 ja 2016, ovat pakokaasujen pitoisuudet kuitenkin laskeneet selvästi.

Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat hieman laskeneet Hämeenlinnanväylällä, ja tätä ovat edesauttaneet ajoneuvojen tiukentuneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat. Vuonna 2015 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 6,3 µg/m³, vuonna 2016 vuosipitoisuus hieman kasvoi ja oli 7,4 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 6,1 µg/m³. Pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös vaikutusta pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin, sillä suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on kaukokulkeutuneita ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarihiukkasia. Niiden alkuperä voi olla jopa tuhansien kilometrien päässä.

Ajoneuvokannan uusiutuminen ja päästöjen puhdistustekniikat eivät vähennä hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia samalla tapaa kuin pakokaasujen pitoisuuksia. Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn pitoisuudet ovatkin nousseet Hämeenlinnanväylällä vuodesta 2015, jolloin vuosipitoisuus oli 14 µg/m³. Samaan aikaan pölyisten päivien määrä, jolloin hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³,on lisääntynyt. Vuonna 2015 pölyisiä päiviä oli 11, vuonna 2016 pölyisiä päiviä oli 15 ja vuonna 2022 pölyisiä päiviä oli 29 kuten myös vuonna 2023.

Kauniainen

Kauniaisten keskustan mittausasemalla mitattiin vuonna 2023 typenoksidien, hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Kauniaistentien etelälaidalla, Tunnelitien risteyksen kohdalla, kaupungintalon läheisyydessä (kuva 14.12). Samassa paikassa on ollut mittausasema myös vuonna 2018. Mittausasemaa vastapäätä tien toisella puolella on myös passiivikeräinpiste, jossa on mitattu typpidioksidin pitoisuuksia yli 15 vuoden ajan. Mittauksilla selvitettiin vilkasliikenteisen alueen ilmanlaatua sekä ilmansaasteiden pitoisuuksien kehittymistä. Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa liikenteen päästöt ja katupöly.

14.12. Kau­niais­ten mit­taus­a­se­man si­jain­ti kar­tal­la (pu­nai­nen ym­py­rä) ja va­lo­ku­via mit­tausym­pä­ris­tös­tä.

Vuonna 2023 Kauniaisten mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 9 µg/m³. Typpidioksidin raja-arvot sekä kansalliset että WHO:n ohjearvot alittuivat selvästi. Kauniaisten typpidioksidin pitoisuudet ylittivät kuitenkin WHO:n vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan). Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 9 vuoden 2023 aikana. Korkein vuorokausipitoisuus oli 39 µg/m³.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa. Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä: aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivälle ne laskivat ja nousivat taas hieman iltaruuhkan aikaan (kuva 14.13).

Kuva 14.13. Eri il­man­saas­tei­den pi­toi­suuk­sien vuo­ro­kausi­vaih­te­lu Kau­niais­ten mit­taus­a­se­mal­la vuon­na 2023.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli Kauniaisissa 12 µg/m³, pitoisuus oli hieman matalampi kuin Espoossa Leppävaaran mittausasemalla. Kauniaisissa hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja. Vuoden aikana oli 12 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kertaa vuodessa. WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) hengitettäville hiukkasille ylittyi, ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden 2023 aikana 15.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,2 µg/m³. Leppävaaran vilkasliikenteisen keskuksen vuosipitoisuus oli samaa tasoa (5,5 µg/m³). Pitoisuudet olivat Kauniaisissa selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n vuosiohjearvon tasolla. Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuoden aikana vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 6. Kauniaisissa korkein vuorokausipitoisuus oli 18,7 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Kauniaisten mittauspisteessä 82 % ajasta hyvä, 15 % ajasta tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 14.14). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 49, ja ne aiheutuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Kuva 14.14. Il­man­laa­dun ja­kau­tu­mi­nen eri in­dek­si­luok­kiin Kau­niais­ten mit­taus­a­se­mal­la vuo­den 2023 ai­ka­na. In­dek­sin las­ken­nas­sa otet­tiin huo­mioon typ­pi­diok­si­din, hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten ja pien­hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det.

Edellisen kerran samassa paikassa Kauniaisissa mitattiin ilmanlaatua siirrettävällä ilmanlaadun mittausasemalla vuonna 2018. Kauniaisissa seurataan kuitenkin vuosittain typpidioksidin pitoisuuksia passiivikeräimellä, joka sijaitsee Tunnelitien varrella. Keräimellä on seurattu typpidioksidin pitoisuuksia jo yli 15 vuotta.

Vuonna 2018 typpidioksidin vuosipitoisuus oli Kauniaisissa 15 µg/m³. Vuonna 2023 typpidioksidin pitoisuus oli 9 µg/m³. Typpidioksidin pitoisuuksien lasku Kauniaisissa on havaittu myös passiivikeräimillä tehdyssä seurannassa. Viimeisen 15 vuoden aikana typpidioksidin pitoisuudet ovat puolittuneet Tunnelitien passiivikeräin mittauspisteessä (kuva 14.15).

Kuva 14.15. Kau­niai­sis­sa on seu­rat­tu typ­pi­diok­si­din pi­toi­suuk­sia pas­sii­vi­ke­räi­mel­lä vuon­na 2007 ja 2009–2023.

​Myös hengitettävien hiukkasten pitoisuus on hieman laskenut Kauniaisissa. Vuonna 2018 hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli 17 µg/m³. Vuonna 2023 pitoisuus oli 12 µg/m³. Pölyisten päivien määrä on pysynyt suunnilleen samalla tasolla. Vuonna 2018 pölyisiä päiviä oli 11 ja vuonna 2023 niitä oli 12. Keväisen katupölykauden voimakkuus ja pölyisten päivien määrät vaihtelevat vuodesta toiseen sääolojen mukaan.

Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet Kauniaisten keskustassa viimeisen 5 vuoden aikana. Vuonna 2018 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 7,7 µg/m³ ja vuonna 2023 pitoisuus oli 5,2 µg/m³. Pitoisuuksien laskua ovat edesauttaneet ajoneuvojen tiukentuneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat. Pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös suuri vaikutus pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin, sillä suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on Suomen rajojen ulkopuolelta kulkeutuneita, ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarisia hiukkasia. Viime vuosina pienhiukkasten kaukokulkeuma pääkaupunkiseudulle on vähentynyt.

Ilmatieteen laitoksen (2023 c) mukaan vuosi 2023 alkoi vertailukautta (1991–2020) lämpimämpänä ja syyskuuhun asti näytti siltä, että vuodesta olisi tulossa poikkeuksellisen lämmin. Loppuvuosi olikin lopulta tavanomaista kylmempi, joten vuoden keskilämpötila pysyi lopulta lähellä vertailukautta (kuva 15.1.). Erityisen leutoa säätä oli tammi-, helmi- ja syyskuussa.

Kuva 15.1. Kes­ki­läm­pö­ti­la kuu­kausit­tain ja vuo­si­kes­kiar­voi­na 2023 sekä ver­tai­lu­jak­sol­la 1991–2020 Il­ma­tie­teen lai­tok­sen mit­taus­pis­teis­sä (va­sem­mal­la). Sa­de­mää­rä kuu­kausit­tain ja vuo­si­kes­kiar­voi­na 2023 sekä ver­tai­lu­jak­sol­la 1991–2020 Il­ma­tie­teen lai­tok­sen mit­taus­pis­teis­sä (oi­keal­la). Läh­de: Il­ma­tie­teen lai­tos 2023 d.

​Tammi−helmikuussa kuukauden keskilämpötilat olivat Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla noin pari astetta lämpimämmät kuin vertailukaudella 1991–2020 (Ilmatieteen laitos 2023 a) (kuva 15.1). Tammikuussa sademäärät olivat melkein kaksinkertaisia vertailukauteen nähden, mutta helmikuussa satoi jo vähemmän (Ilmatieteen laitos 2023), jolloin vilkasliikenteisillä alueilla kadut pääsivät kuivahtamaan.

Maaliskuussa kuukauden keskilämpötilat olivat pääkaupunkiseudun havaintoasemilla hieman vertailukauden tasoa kylmemmät (Ilmatieteen laitos 2023 a) (kuva 15.1). Maaliskuussa lunta oli pääkaupunkiseudulla tavanomainen määrä vertailukauteen nähden, mutta sademäärät olivat kaksinkertaiset. Huhtikuussa satoi tavanomaista vähemmän ja huhtikuun aikana myös lumipeite suli pois (kuva 15.2). (Ilmatieteen laitos 2023 b)

Kuva 15.2. Lu­men­sy­vyys Hel­sin­ki-Van­taan len­toa­se­man sekä Hel­sin­gin Kai­sa­nie­men mit­taus­pai­kois­sa/​​ha­vain­toa­se­mil­la vuon­na 2023. Läh­de: Il­ma­tie­teen lai­tos 2023 d.

Huhtikuusta kesäkuuhun asti Suomen säätä hallitsivat korkeapaineet (Ilmatieteen laitos 2024 c & Lehtonen 2023 a). Aurinko paistoi, ja lämpötilat olivat sekä Helsingin Kaisaniemen että Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla vertailukautta korkeammat. Korkeapaineen vaikutuksesta sateet jäivät niukoiksi, ja monin paikoin alkukesästä kärsittiin kovasta kuivuudesta. Kesäkuussa kuukauden sademäärä oli harvinaisen pieni pääkaupunkiseudulla. Helsinki-Vantaan lentoasemalla mitattiin aseman havaintohistorian pienin sademäärä kesäkuukautena (5,6 mm) (Lehtonen 2023 b). Heinäkuusta lokakuuhun kaikki kuukaudet olivat puolestaan tavanomaista sateisempia, ja koko vuoden sademäärä oli tavanomaista suurempi.

Syyskuussa oli ennätyksellisen lämmintä ja Helsingin Kaisaniemessä mitattiin syyskuussa uusi kuukausilämpötilaennätys (Lehtonen 2023 c). Kuukauden keskilämpötila oli Helsinki-Vantaan lentoaseman sekä Kaisaniemen havaintoasemilla reilu kolme astetta vertailukauden keskilämpötilaa korkeampi (Ilmatieteen laitos 2023). Syyskuussa sademäärät olivat myös hieman tavanomaista suuremmat.

Lokakuussa lämpötila palasi lähelle vertailukauden tasoa. Lokakuun alkupuolisko oli sateinen, ja kuukauden sademäärä oli lähes kaksinkertainen vertailukauteen nähden. Lokakuun loppupuolella sää kylmeni ja marras-joulukuussa kuukauden keskilämpötila oli pääkaupunkiseudulla vertailukautta kylmempi. (Ilmatieteen laitos 2023)

Merkittävimmät ilmansaasteiden päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat tieliikenne, puunpoltto tulisijoissa ja energiantuotanto. Tässä vuosiraportissa kuvaajat on pääasiassa piirretty vuosille 2004–2023. Pidempiä aikasarjoja löytyy aiemmista vuosiraporteista sekä osoitteesta hsy.fi/paastotrendit.

Pääkaupunkiseudun päästöt ovat laskeneet merkittävästi pitkällä aikavälillä. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980–1990-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia, siirryttiin niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön ja maakaasun käyttö yleistyi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana trendi on ollut laskeva erityisesti tieliikenteen vähentyneiden päästöjen takia. Päästöjä on vähentänyt autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikkojen kehitys.

Vuonna 2023 pääkaupunkiseudun rikkidioksidin ja hiukkasten päästöt kasvoivat noin 2 %. Typenoksidien päästöt laskivat noin 15 % vuoteen 2022 verrattuna (kuva 16.1). Suurin osa pääkaupunkiseudun rikkidioksidin päästöistä tulee energiantuotannosta (taulukko 16.1 ja kuva 16.1). Vuonna 2023 typenoksidien päästöistä lähes puolet oli peräisin energiantuotannosta ja kolmannes tieliikenteestä. Hiukkaspäästöistä suurin osa tulee energiantuotannosta ja puunpoltosta tulisijoissa.

Eri päästölähteiden vaikutukset ilmanlaatuun
•Autoliikenteellä on suuri vaikutus ilmanlaatuun, koska pakokaasupäästöt vapautuvat hengityskorkeudelle. Lisäksi autoliikenne tuottaa epäsuoria hiukkaspäästöjä eli katupölyä.
•Työmaat aiheuttavat erityisesti pölyhaittoja.
•Tulisijojen päästöt voivat ajoittain heikentää ilmanlaatua merkittävästi pientalovaltaisilla asuinalueilla.
•Laivaliikenne voi aiheuttaa hetkittäin kohonneita pitoisuuksia satamien lähialueilla.
•Energiantuotannon päästöt vapautuvat korkeista piipuista, joten niillä on melko vähäinen vaikutus hengitysilman laatuun.
•Teollisuutta on pääkaupunkiseudulla vain vähän, joten sen osuus alueen kokonaispäästöistä on pieni. Teollisuuden päästöt aiheuttavat kuitenkin toisinaan paikallisia ongelmia, kuten haju- ja pölyhaittoja.
•Kasvihuonekaasupäästöt eivät vaikuta hengitysilman laatuun, ja niistä HSY laatii vuosittain erillisen raportin.

<sup>1) Energiantuotannon, satamien ja lentoliikenteen sekä niiden maaliikenteen päästötiedot saadaan suoraan toiminnanharjoittajilta.
2) Energiantuotannon CO- ja VOC-päästötiedot vuodelta 2022 YLVASTA. (Uudenmaan ELY-keskus 2023)
3) Ympäristöhallinnon YLVA-tietojärjestelmään raportoidut päästötiedot vuodelta 2022 (ELY 2023)
4) Puunpolton päästöarvio vuodelle 2018 (Ohtonen ym. 2020, HSY:n julkaisuja 1/2020)
5) LIPASTO-laskentajärjestelmällä arvioidut päästöt vuodelta 2022 (VTT 2023). Lisäksi liikenteen ei-pakokaasuperäisiä hiukkaspäästöjä arviolta 600–1500 t/a (Kupiainen ym. b 2015)
6) Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. Hiukkaspäästöt vain maakaluston osalta.
- arvio puuttuu</sup>

Energiantuotanto

Suurin osa pääkaupunkiseudun energiantuotannon päästöistä tulee voimalaitoksista. Lämpökeskuksia käytetään yleisimmin talvella lisälämmön tuotantoon. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle eivätkä yleensä aiheuta paikallisesti korkeita pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudulla sähköenergia ja kaukolämpö tuotetaan pääosin yhteistuotantona, jolloin polttoainetta säästyy ja päästöjä jää syntymättä noin 40 % verrattuna siihen, että sähkö ja lämpö tuotettaisiin erikseen.

Pääkaupunkiseudulla on kolme ympäristöluvallista energiantuotantoyhtiötä: Helen Oy, Fortum Power and Heat Oy (tässä raportissa Fortum Espoo) ja Vantaan Energia Oy. Yhtiöillä on alueella kuusi sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitosta, 21 lämpökeskusta ja Kellosaaren varavoimalaitos (kuva 16.1.1).

Kuva 16.1.1. Voi­ma­lai­tos­ten ja läm­pö­kes­kus­ten si­jain­nit vuon­na 2023 pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Hel­sin­gis­sä Ha­na­saa­ren voi­ma­lai­tos sul­keu­tui huh­ti­kuus­sa 2023.

Pidemmällä aikavälillä energiantuotannon päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia. Päästöjä on laskenut myös öljyn käytön väheneminen sähkön- ja lämmöntuotannossa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Lämpökeskuksissa öljyä on korvattu kivihiilellä ja maakaasulla sekä kotimaisilla polttoaineilla. Öljyä käytetään nykyään pääasiassa varapolttoaineena.

Päästöjä on vähennetty myös korvaamalla kivihiiltä vähäpäästöisemällä maakaasulla. Maakaasun lähipäästöt ovat pienemmät kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla, eikä siitä synny lainkaan haitallisia rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Päästöjen vähenemisen taustalla on ollut myös biomassan lisääntynyt käyttö energianlähteenä. Biomassan osuus polttoaineena on kasvanut tasaisesti viime vuosina pääkaupunkiseudulla ja vuonna 2023 biomassan osuus käytetystä polttoaineesta oli 27 %. Myös lämpöpumppujen rooli kaukolämmön tuotannossa on kasvanut.

Kuva 16.1.2. Ener­gian­tuo­tan­nos­sa käy­tet­ty­jen polt­toai­nei­den osuu­det vuon­na 2023 ja käyt­tö­mää­rien muu­tok­set vuo­si­na 2004–2023.

Energiatuotannon päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet myös kiristyvät päästörajat sekä kehittyvät poltto- ja puhdistustekniikat. Vuosittaiset muutokset johtuvat mm. sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Merkittäviä tekijöitä energiantuotannon päästöjen vähentymiseen ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta.

Eri polttoaineiden käyttöön vaikuttaa niiden saatavuus ja hinta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 vaikutti merkittävästi energiamarkkinoihin ja johti energian hintojen nousuun sekä eri polttoaineiden saatavuus ongelmiin. Maakaasun hinta lähti nousuun jo kesällä 2021, ja putkikaasun tuonnin päättyminen Venäjältä vähensi edelleen kaasun käyttöä energiantuotannon polttoaineena (kuva 16.1.2). Tämä näkyi myös päästömäärien kasvussa ja käytettyjen polttoaineiden suhteessa.Fossiilisista polttoaineista maakaasun päästöt ovat pienimmät. Maakaasua korvattiin energiantuotannossa kivihiilellä. Vuonna 2023 maakaasun käyttö lisääntyi ja kivihiilen kulutus kääntyi laskuun. Pitkällä aikavälillä kivihiilen merkitys energiantuotannon polttoaineen on vähentynyt. Vuonna 2029 Suomessa ei saa enää käyttää kivihiiltä energiantuotannon polttoaineena. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitokset luopuvat kivihiilen käytöstä jo kuitenkin ennen tätä.

Energiantuotannon osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2023 rikkidioksidipäästöistä oli 98 %, typenoksidien päästöistä 45 % ja hiukkaspäästöistä 46 % (taulukko 16.1 ja kuva 16.1, 16.2 ja 16.3). Vuonna 2023 energiantuotanto väheni pääkaupunkiseudulla 12 % verrattuna edelliseen vuoteen. Edelliseen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna energiantuotanto väheni noin 25 % (kuva 16.1.3).

Kuva 16.1.3. Ener­gian­tuo­tan­non ke­hit­ty­mi­nen vuo­si­na 2004–2023. Tuo­tan­to­lu­kui­hin on las­ket­tu yh­teen tuo­tet­tu net­to­säh­kö- ja net­to­kau­ko­läm­pö­ener­gia. Vaa­ka­suo­ral­la vii­val­la on ku­vat­tu vuo­sien 2013–2022 kes­kiar­vo.

Energiantuotannon päästöt ja ominaispäästöt vaihtelevat vuosittain (kuva 16.1.4 ja taulukko 16.1.1). Energiantuotannon ominaispäästöillä tarkoitetaan päästömäärää, joka aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti (yksikkö mg/kWh). Ominaispäästöihin vaikuttavat muun muassa energiantuotannon ja siirron häviöt sekä polttoaine ja sen laatu.

Vuoteen 2022 verrattuna energiantuotannon kokonaispäästöt vähenivät vuonna 2023. Rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt kasvoivat hieman, mutta typenoksidipäästöt vähenivät noin 15 % (kuva 16.1.4). Verrattuna edellisen 10 vuoden keskiarvoihin rikkidioksidipäästöt olivat noin 10 % ja typenoksidipäästöt noin 40 % pienemmät. Keskimäärin pääkaupunkiseudun energiantuotannon hiukkaspäästöt olivat noin 15 % suuremmat kuin edellisen 10 vuoden keskiarvo.

Vuonna 2023 energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista suurin osa oli kivihiiltä (36 %) (kuva 16.1.2.). Bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien ja turpeen yhteenlaskettu osuus käytetyistä polttoaineista oli yhteensä 27 %. Maakaasun osuus oli 19 % ja yhdyskuntajätteen osuus oli 14 % käytetyistä polttoaineista. Öljyn osuus käytetystä polttoaineesta oli pienin (3 %). Vuoteen 2022 verrattuna kivihiilen käyttö väheni noin 60 % ja öljyn käyttö noin 70 %. Yhdyskuntajätteen käyttö polttoaineen lisääntyi hieman (8 %). Maakaasun kulutus lisääntyi lähes 50 % ja bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien ja turpeen yhteenlaskettu kulutus lisääntyi lähes 60 %. (Helen Oy 2024, Fortum Espoo 2024, Vantaan Energia Oy 2024)

Helen Oy:n energiantuotanto väheni lähes 15 % vuonna 2023 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt lisääntyivät 7 % (ominaispäästöt 23 %) verrattuna edellisvuoteen. Typenoksidien päästöt vähenivät noin 30 % (ominaispäästöt noin 20 %). Hiukkaspäästöt lisääntyivät lähes 20 % ja hiukkasten ominaispäästöt kasvoivat kolmanneksella. Verrattaessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon rikkidioksidipäästöt olivat reilun neljänneksen ja hiukkaspäästöt noin 50 % suuremmat. Typenoksidipäästöt olivat noin 40 % pienemmät verrattuna edelliseen 10 vuoteen. (Helen Oy 2024)

Vuonna 2023 Fortum Espoon energiantuotanto väheni 14 % edellisvuoteen verrattuna. Rikkidioksidipäästöt vähenivät noin 50 % ja ominaispäästöt kasvoivat reilu 5 %. Typenoksidipäästöt vähenivät 20 %, ja sen ominaispäästöt vähenivät hieman alle 10 %. Hiukkaspäästöt vähentyivät viidenneksellä ja ominaispäästöt lähes 15 %. Edellisten 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt olivat noin 50 % ja hiukkaspäästöt noin 60 % pienemmät. (Fortum Espoo 2024).

Vantaan Energian energiantuotanto väheni 5 % vuonna 2023 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt vähenivät reilu 25 % vuoteen 2022 verrattuna (ominaispäästöt vähenivät 30 %). Typenoksidipäästöt vähenivät edellisvuoteen verrattuna reilu 5 % (ominaispäästöt vähenivät 9 %). Hiukkaspäästöt ja ominaispäästöt vähenivät 70 % verrattuna edellisvuoteen. Edellisen 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 65 %, typenoksidipäästöt noin 20 % ja hiukkaspäästöt noin 40 % pienemmät. (Vantaan Energia Oy 2024)

Kuva 16.1.4. Ener­gian­tuo­tan­non pääs­tö­jen ja omi­nais­pääs­tö­jen ke­hi­tys vuo­des­ta 2003 al­kaen. Vaa­ka­suo­ral­la vii­val­la on ku­vat­tu pääs­tö­jen edel­li­sen 10 vuo­den kes­kiar­vo. Omi­nais­pääs­töt on las­ket­tu ja­ka­mal­la pääs­töt tuo­te­tul­la ener­gial­la.

Teollisuus ja muut pistelähteet

Teollisuus ja muut pistelähteet käsittävät tässä ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoituja vuoden 2022 päästötietoja. Järjestelmään raportoidaan laitosten päästöjä, joita ovat esimerkiksi kaatopaikkakaasulaitokset, jätevedenpuhdistamot, lääkevalmistetehtaat, painolaitokset, pakkausteollisuus, maalitehtaat, polttoainevarastot, louhinta- ja murskausalueet sekä asfalttiasemat. Pääkaupunkiseudulla on melko vähän lupavelvollisia laitoksia, mutta matalan päästökorkeuden takia niillä voi olla paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun.

Lisätietoa YLVA-tietojärjestelmästä löytyy ELYn verkkosivuilta osoitteesta ely-keskus.fi/web/ylva

Päästöarvio  Pistelähteet sisälsivät vuosina 2007–2014 myös kunnille ilmoitetut muut ympäristölupavelvolliset pistelähteet. Tässä vuosiraportissa raportoidaan teollisuuden ja muiden pistelähteiden osalta vain ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoidut päästöt. Tässä esitetyt YLVA-päästötiedot ovat vuodelta 2022 (Uudenmaan ELY-keskus 2023). Kauniaisissa ei ole merkittävää teollisuutta tai pistelähteitä

Liikenne

Tieliikenne

Tieliikenteen päästöissä on mukana henkilöautojen, linja-autojen, pakettiautojen, kuorma-autojen, moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen päästöt. Tieliikenteestä aiheutuvia merkittävimpiä suoria pakokaasupäästöjä ovat hiukkaset, typenoksidit, hiilimonoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), jotka ovat pääosin hiilivetyjä (HC). Tieliikenteen päästötiedot ovat vuodelta 2022.

Pakokaasupäästöt ovat 2000-luvulla laskeneet teknisen kehityksen myötä liikenteen kasvusta huolimatta (kuva 16.3.1.1). Vuonna 2007 pitkään jatkunut kasvu tieliikenteen liikennesuoritteessa pysähtyi ja suorite lähti laskemaan, mutta vuodesta 2014 alkaen se lähti taas kasvuun. Muutokset päästökertoimissa ja suoritearvioissa vaikuttavat osittain lukuihin.

Nestemäisiin polttoaineisiin sekoitettavalla biopolttoaineen osuus on keskimäärin kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana (Suomen virallinen tilasto 2024). Bio-osuuden kasvattaminen ei kuitenkaan vähennä ilmansaastepäästöjä, sillä typenoksidi-, hiukkas- ja hiilimonoksidipäästöjä syntyy myös biopolttoaineita käytettäessä. Sen sijaan sähköautojen yleistyminen vähentää edelleen tulevaisuudessa liikenteen päästöjä.

Kuva 16.3.1.1.Tie­lii­ken­teen rik­ki­diok­si­di-, ty­pe­nok­si­di-, hiuk­kas-, hii­li­mo­nok­si­di- ja haih­tu­vien or­gaa­nis­ten yh­dis­tei­den vuo­si­pääs­töt pää­kau­pun­ki­seu­dul­la 2004–2022. Mää­rät il­moi­tet­tu yk­sik­köi­nä ton­nia per vuo­si (t/​​​​​​​​​​​a).

Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostattaa ilmaan teiden pinnalta erikokoisia hiukkasia. Ne ovat peräisin asfaltin kulumisesta ja hiekoitussepelistä sekä renkaiden ja jarrujen kulumatuotteista. Sähköautojen osuuden kasvaminen ei laske näitä ei-pakokaasuperäisiä päästöjä. Kupiaisen ym. (2015 b) tekemän suuntaa antavan arvion mukaan pääkaupunkiseudun liikenteen ei-pakokaasuperäisten hiukkasten päästöt olivat vuosina 2008–2012 PM2,5-kokoluokassa noin 100–165 t/v ja PM10-kokoluokassa noin 600–1150 t/v.

Vuosina 2020 ja 2021 koronapandemia laski liikennemääriä pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2022 tieliikennesuorite kasvoi noin 0,5 %, mutta oli vielä noin 6 % pienempi kuin ennen koronapandemiaa vuonna 2019 (kuva 16.3.2). Tieliikenteen pakokaasut tuottivat pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä 33 % ja hiukkaspäästöistä 16 %. Pääkaupunkiseudulla hiilivetypäästöistä 45 % ja häkäpäästöistä 49 % tulee tieliikenteestä. Vuonna 2022 liikenteen suorat pakokaasun hiukkaspäästöt olivat 54 tonnia, joten sekä pakokaasujen että katupölyn hiukkasilla on erittäin merkittävä vaikutus ilmanlaatuun pääkaupunkiseudulla (taulukko 16.3.1.1 ja 16.3.1.2). (VTT 2023)

Kuva 16.3.1.2. Tie­lii­ken­teen ajo­neu­vo­suo­rit­teet pää­kau­pun­ki­seu­dul­la 2004–2022, yk­sik­kö mil­joo­naa ki­lo­met­riä vuo­des­sa (Mkm/​​​a).

Liikennesuorite vuonna 2022 oli pääkaupunkiseudun yleisillä teillä ja kaduilla noin 5 800 miljoonaa ajoneuvokilometriä. Henkilöautojen osuus liikennesuoritteesta oli 79 %, paketti- ja kuorma-autojen osuus oli yhteensä 16 %, linja-autojen osuus oli noin 1,5 % ja moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen osuus oli yhteensä 4 %. Tarkemmin tarkasteltuna suurimmat osuudet vuoden 2022 liikennesuoritteesta olivat katalysaattoreilla varustetuilla bensiinikäyttöisillä henkilöautoilla (45 %) sekä dieselkäyttöisillä henkilöautoilla (30 %). Viimeisen viiden vuoden aikana sähkökäyttöisten henkilöautojen ajoneuvosuoritteet ovat kymmenkertaistuneet. Pääkaupunkiseudulla henkilöautojen ajoneuvokilometrisuoritteesta sähköautot muodostavat hieman alle 5 %. Sähköautot sisältävät sekä varsinaiset sähköautot että pistokehybridiautot. (VTT 2023)

Päästöarvio Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorat päästöt vuodelta 2022 on saatu VTT:ltä (2023). Päästöt on arvioitu käyttäen VTT:n LIPASTO-laskentamallin (lipasto.vtt.fi) LIISA-laskentajärjestelmää, johon on päivitetty IPCC:n Guidebook 2016 mukaiset päästökertoimet. Tieliikenteen päästölaskenta uusiutui vuonna 2015. Väylävirasto on muuttanut suoritelaskennan perusteita vuoden 2017 laskentaan.

​

Satamat

Pääkaupunkisedulla on kolme ympäristöluvallista satamaa: Vuosaari, Eteläsatama (sis. Katajanokan sataman) ja Länsisatama (sis. Hernesaaren sataman). Vuonna 2018 satamien luokittelu muuttui, ja aiemmissa vuosiraporteissa käytettiin erilaista satamaluokittelua. Trendikuvauksia varten saatiin vuonna 2018 Helsingin Satama Oy:ltä päästötiedot vuosilta 2012–2017 takautuvasti uudella luokittelulla.

Vuosaaren satama on rahtisatama, joka palvelee kontti- ja roroliikennettä. Eteläsatama, Katajanokka ja Länsisatama ovat matkustajasatamia. Eteläsatamasta on vilkkaat matkustaja-autolauttayhteydet Tukholmaan. Lautoilla kulkee matkustajien lisäksi rahtia. Eteläsatama palvelee myös kansainvälistä risteilyliikennettä. Katajanokan satamasta on vilkkaat linjaliikenteen matkustaja-autolauttayhteydet Tukholmaan sekä Tallinnaan. Lauttaliikenteen mukana kulkee niin rahtia kuin matkustajia. Katajanokalla on kansainvälisten risteilyalusten laituripaikat. (Helsingin satama 2024 a)

Helsingin Satama Oy:n tekemään satamatoiminnan päästöarvioon sisältyvät alusten päästöt Helsingin satamien laitureissa ja satamajärjestyksen mukaisilla vesiliikennealueilla. Mukana ovat alusten päästöjen lisäksi muun satamatoiminnan kuten työkoneiden, satamassa asioivien rekkojen sekä kuorma- ja henkilöautojen päästöt. Helsingin Satama Oy:n hallinnoimilla laitureilla ei ole niin sanottua pienveneilytoimintaa. Sen sijaan Helsingin Satama Oy:n laitureille kiinnittyvien jahtien päästöt on laskettu mukaan satamien päästöarvioihin.

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tiukennukset Itämerellä liikennöivien alusten polttoaineiden rikkipitoisuuksiin ovat parantaneet ilmanlaatua. Heinäkuussa 2010 astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1,5 %:sta 1 %:iin koko Itämerellä ja alusten ollessa satamissa yli 2 tuntia 0,1 %:iin. Satamien rikkidioksidipäästöt vähenivät selkeästi vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuoden 2015 tammikuussa 0,1 %:n pitoisuusraja laajennettiin koskemaan koko Itämerta (kuva 16.3.2.1).

Vuonna 2012 satamien yhteenlasketut rikkidioksidin päästöt olivat 155 tonnia ja vuonna 2023 päästöt olivat 29 tonnia (Helsingin Satama 2024 b). Mittaukset ovat osoittaneet ilmanlaadun parantuneen huomattavasti Itämeren satamien alueilla alusten polttoaineiden tiukempien rikkipitoisuusvaatimusten myötä (CE Delf, 2016). Vuonna 2012 hengitettävien hiukkasten päästöt olivat 24 tonnia ja vuonna 2023 päästöt olivat 5 tonnia. Satamien typenoksidien päästöt ovat vuodesta 2012 vähentyneet lähes 250 tonnia. (Helsingin Satama 2024 b)

Vuoteen 2022 verrattuna satamatoimintojen päästöt laskivat hieman vuonna 2023. Satamien osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2023 typenoksidipäästöistä oli 13 % ja muista epäpuhtauksista 1–6 % (taulukko 16.1). Aluskäyntimäärät Helsingin satamissa laskivat hieman vuonna 2023 edellisvuoteen verrattuna.Vuonna 2023 Helsingin Sataman kautta kulkeneiden matkustajien määrä kasvoi edellisvuodesta yli 10 %. Rahtiliikenteen (kokonaistavaraliikenne) määrä laski hieman vuonna 2023 verrattuna edelliseen vuoteen (Helsingin satama 2024 c).

Helsingin Satama on viime vuosina ottanut käyttöön maasähkön useammassa satamassa ja käyttöönottoa laajennetaan edelleen tulevina vuosina. Maasähkö parantaa ilmanlaatua ja vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä melua satamien lähistöllä. Helsingin satamien laivaliikenteen päästöt vähenevätkin edelleen tulevaisuudessa.

Kuva 16.3.2.1. Sa­ta­ma­koh­tai­set pääs­töt vuo­si­na 2012–2023.

Kuva 16.3.2.2. Hel­sin­gin sa­ta­mien alus­käyn­nit vuo­si­na 2004–2023.

Lentoliikenne

Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. LTO-syklin päästöt ulottuvat lentoonlähdöissä noin kuuden kilometrin etäisyydelle lentoasemasta ja laskeutumisissa noin 18 kilometrin etäisyydelle. Tästä johtuen kaikki LTO-syklin aikaiset päästöt eivät kohdistu pääkaupunkiseudulle.

Lentoliikenteen päästöt vaihtelevat vuosittain johtuen liikennemäärien muutoksista ja lentoyhtiöiden lentokaluston muutoksista LTO-syklin osalta. Ominaispäästöt ja polttoaineen kulutus ovat erilaiset eri konetyypeillä. Maakaluston päästöjen määrän vaihteluun vaikuttavat myös talven sääolosuhteet.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentoliikenteen päästöt muodostavat 95 % ja Finavian maakaluston päästöt enimmillään 5 % lentoasema-alueen päästöistä. Hiukkaspäästöt on raportoitu vain maakaluston osalta, eli lentokoneiden hiukkaspäästöjen tiedot puuttuvat. Lentoasema-alueella on myös muita toimijoita kuten maahuolintayhtiöt, joiden maakaluston toiminta aiheuttaa päästöjä. Sotilasilmailu sekä helikopterilennot tai purjelentokoneet eivät ole päästölaskelmissa mukana. (Finavia 2024 a) 

Vuonna 2023 Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokoneiden ja maakaluston yhteenlaskettu polttoaineen kulutus kasvoi hieman (6 %) edelliseen vuoteen verrattuna. Rikkidioksidin päästöt kasvoivat 6 % ja typenoksidien päästöt kasvoivat 12 % edelliseen vuoteen verrattuna. Hiilimonoksidin ja VOC-päästöjen määrät laskivat hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Maakaluston hiukkaspäästöt nousivat 10 %. LTO-syklien määrä kasvoi 7 %. Lentoliikenteen osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2023 päästöistä oli 1–9 % epäpuhtaudesta riippuen (taulukko 16.1.) (Finavia 2024 a).

Lentoliikenteen matkustajamäärät kasvoivat noin 20 % vuonna 2023 verrattuna edelliseen vuoteen. Matkustajamäärät olivat kuitenkin vielä noin kolmanneksen pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa (Finavia 2024 b).

Junaliikenne

Junaliikenteen suorat päästöt ovat pienet, koska liikennöinti pääkaupunkiseudulla tapahtuu suurimmaksi osaksi sähköjunilla. Välillisiä päästöjä muodostuu sähköntuotannosta, mutta ne sisältyvät osittain raportissa esitettyihin energiantuotannon päästöihin.

Työkoneet

Työkoneet ovat merkittävä ilmansaasteiden lähde. VTT arvioi koko Suomen työkoneiden päästöjä osana liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmää (LIPASTO). Viimeisin päivitys työkoneiden päästömalliin (TYKO 2015) tehtiin vuonna 2014, jolloin uudistettiin päästökertoimet. Kuntakohtaisiin työkoneiden päästöarvioihin liittyy toistaiseksi suuria epävarmuuksia, ja siksi niitä ei käsitellä tässä.

Puunpoltto tulisijoissa

Ilmaan vapautuu epäpuhtauksia myös pienistä päästölähteistä, joita ei säädellä ympäristölupamenettelyllä. Näitä ovat esimerkiksi talokohtainen lämmitys. Noin 80 prosentissa pääkaupunkiseudun pientaloista poltetaan puuta. Puuta käytetään pääasiassa lisälämmityksenä, saunan lämmittämisessä ja tunnelman luomisessa. Talokohtaiset puunkäyttömäärät ovat suhteellisen pieniä, mutta puun käytön suuri merkitys päästölähteenä johtuu pientalojen suuresta määrästä pääkaupunkiseudun tiheästi rakennetuilla asuinalueilla.

Puunpolton päästöarvio on tehty edellisen kerran vuodelle 2018. Sen mukaan puunpolton päästöt pääkaupunkiseudulla ovat 124 tonnia pienhiukkasia, 40 tonnia mustaa hiiltä, 55 tonnia typenoksideja, 280 tonnia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, 2619 tonnia hiilimonoksidiaja 211 kilogrammaa bentso(a)pyreeniä (Ohtonen ym. 2020).

Puun pienpoltto aiheuttaakin merkittävän osan pääkaupunkiseudun hiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja hiilimonoksidin päästöistä. Puunpoltto tulisijoissa on yksi merkittävä polttoperäisten hiukkaspäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi tulisijojen hiukkaspäästöt ovat suuremmat kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt pääkaupunkiseudulla.

Puunpoltto tulisijoissa aiheuttaa päästöjä, joilla on merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun ja ihmisten terveydelle, koska päästöt purkautuvat matalalle asuinalueilla ja puuta poltetaan yleensä siihen aikaan, kun ihmiset ovat kotona.

Merkittävimpiä ilmanlaatua heikentäviä epäpuhtauksia ovat erikokoiset hiukkaset, typpidioksidi, otsoni, hiilimonoksidi, rikkidioksidi, haihtuvat orgaaniset yhdisteet sekä eräät polysykliset aromaattiset hiilivedyt, kuten bentso(a)pyreeni. Näillä epäpuhtauksilla on korkeina pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia luontoon sekä ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen. Siksi niiden pitoisuuksille on säädetty erilaisia enimmäispitoisuuksia koskevia normeja.

Pääkaupunkiseudulla ilmanlaatua heikentävät erityisesti katujen kulumisesta ja hiekoituksesta aiheutuvat hengitettävät hiukkaset, pakokaasupäästöt sekä päästöt tulisijojen käytöstä. Katupölyllä ja liikenteellä on suurin vaikutus ilmanlaatuun hengityskorkeudella. Pientaloalueilla myös puunpolton päästöt voivat heikentää ajoittain merkittävästi ilmanlaatua. Energiantuotannon päästöt sen sijaan purkautuvat korkealta ja leviävät laajalle alueelle eivätkä siksi aiheuta korkeita pitoisuuksia hengityskorkeudella. Suomeen kulkeutuu myös maan rajojen ulkopuolelta kaukokulkeumana epäpuhtauksia, erityisesti pienhiukkasia ja otsonia.

Ilmanlaatu on pääkaupunkiseudulla yleensä melko hyvä, mutta hiukkasten ja typpidioksidin pitoisuudet kohoavat ajoittain korkeiksi etenkin vilkkaasti liikennöityjen katujen ja teiden läheisyydessä. Paikalliset päästöt näkyvät liikenne- ja pientaloalueilla myös pienhiukkasten massan, lukumäärän, keuhkodeposoituvan pinta-alan ja mustan hiilen mittauksissa. Otsonipitoisuudet voivat olla ajoittain korkeita keväisin ja kesäisin, erityisesti taajamien ulkopuolella. Tavoitearvon tasolla olevia bentso(a)pyreenin pitoisuuksia voidaan mitata pientaloalueilla, joilla poltetaan paljon puuta. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, rikkidioksidin ja hiilimonoksidin pitoisuudet ovat matalia eivätkä yleensä aiheuta ilmanlaatuongelmia pääkaupunkiseudulla.

Hiukkasmaiset ilmansaasteet

Ilmassa olevien hiukkasten koko ja kemiallinenkoostumus vaihtelevat suuresti. Halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin(µm=millimetrin tuhannesosa) kokoisia hiukkasia kutsutaan hengitettäviksihiukkasiksi. Ne kulkeutuvat alempiin hengitysteihin eli henkitorveen jakeuhkoputkiin. Alle 2,5 mikrometrin kokoiset pienhiukkaset tunkeutuvatkeuhkorakkuloihin asti. Alle 0,1 mikrometrin suuruiset hiukkaset määritelläänultrapieniksi, ja ne saattavat tunkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon.

Pääkaupunkiseudun ulkoilmassa olevien hiukkastenpaikallisia päästölähteitä ovat liikenne, puunpoltto ja energiantuotanto.Lisäksi seudulle kulkeutuu hiukkasia muualta Suomesta ja ulkomailta. Suurin osakaupunki-ilman hengitettävistä hiukkasista on peräisin liikenteen nostattamastakatupölystä eli epäsuorista päästöistä. Katupöly nostaa erityisesti karkeidenhengitettävien hiukkasten pitoisuuksia. Kaukokulkeumalla puolestaan on suurivaikutus pienhiukkasten pitoisuuksiin. Ultrapienten hiukkasten pitoisuudet ovatkorkeimmillaan liikenneväylien välittömässä läheisyydessä, koska niitä onrunsaasti pakokaasupäästöissä.

Kaasumaiset ilmansaasteet

Kaasumaisiin ilmansaasteisiin, joita HSY mittaa,lukeutuvat typenoksidit, rikkidioksidi ja otsoni. Typenoksidien pääasiallisetlähteet ovat teollisuuden ja liikenteen päästöt. Rikkidioksidipäästöjä syntyynykyään pääasiassa teollisuudesta ja laivaliikenteestä. Viime vuosikymmeninärikkidioksidipäästöt ovat vähentyneet huomattavasti, kun ajoneuvojen jalaivojen käyttämä polttoaine on kehittynyt ja rikinpoistolaitteet on otettuteollisuudessa ja energiantuotannossa käyttöön. Edellä mainituistailmansaasteista poiketen otsonia ei ole päästöissä, vaan sitä muodostuu ilmassaauringonsäteilyn vaikutuksesta hapen, typenoksidien ja haihtuvien orgaanistenyhdisteiden välisissä kemiallisissa reaktioissa. Kaukokulkeutuminen muualtaEuroopasta kohottaa Suomen otsonipitoisuuksia selvästi.

Ilmansaasteiden vuodenaikais-, viikonpäivä- ja vuorokausivaihtelu

Ilmansaasteiden pitoisuudet vaihtelevat vuodenajanmukaan. Keväällä lumen sulaessa ja katujen kuivuessa liikenne ja tuulinostattavat ilmaan asfaltin kulumisessa irronnutta ainesta, kaduillajauhautunutta hiekoitussepeliä sekä renkaista ja jarruista kulunuttamateriaalia, mikä vuoksi hiukkaspitoisuudet saattavat paikoin ylittääkansalliset ohjearvot erityisesti keväisin. Hiukkaspitoisuudet saattavat olla kohollamyös syksyisin talvirengaskaudella.

Kesällä, kun lämmöntuotanto ja liikennemäärät ovatalimmillaan, on myös ilmansaasteiden sekoittuminen ja laimeneminen tehokkainta.Kesällä ilmanlaatu onkin muihin vuodenaikoihin verrattuna parempi. Otsonin pitoisuudetovat kuitenkin korkeimmillaan keväällä ja kesällä, koska otsonia muodostuuilmakehän valokemiallisissa reaktioissa. Keväällä ja kesällä otsonille annetutterveys- ja kasvillisuusvaikutusten perusteella annetut pitkän ajan tavoitteetpääsääntöisesti ylittyvät. Ilmakemiallisten reaktioiden voimistuminen kesäisinlyhentää joidenkin ilmansaasteiden, esimerkiksi bentseenin, elinikää.

Syksyllä sateet ja tuulet pitävät ilmanlaadun useinmelko hyvänä. Talvella taas päästöt ovat suurimmillaan ja sekoitus- jalaimenemisolosuhteet ovat heikoimmat. Suorien päästöjen aiheuttamat pitoisuudetovat korkeimmillaan talvisin. Pitoisuudet saattavat kohota huomattavasti myöstalven heikkotuulisissa sää- ja inversiotilanteissa. Typpidioksidin kansallisetohjearvot voivat ylittyä talvisin. Puunpoltosta peräisin olevien pienhiukkastenja PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat yleensä korkeita talvella. Asuintilojentulisijojen käyttö keskittyykin vuodenajallisesti joulu-, tammi- jahelmikuulle, kesällä asuintilojen tulisijojen käyttö on vähäisempää (Ohtonenym. 2020).

Ilmansaasteiden pitoisuudet vaihtelevat myösvuorokauden ajan mukaan. Liikenteestä lähtöisin olevat pakokaasujen pitoisuudetovat korkeimmillaan aamuruuhkan aikaan, keskipäivällä pitoisuudet laskevat jailtaruuhkan aikaan ne kohoavat uudelleen. Iltapäivän paluuliikenne kestääaamuruuhkaa pidempään, eivätkä pitoisuudet siksi nouse niin korkeiksi kuinaamulla. Aamulla ja illalla tuulen tyyntyminen tai inversion muodostuminennostavat usein pitoisuuksia. Liikennemäärät vaihtelevat myös viikonpäivänmukaan, ja vaihtelu näkyy ilmanlaadussa. Liikenneperäiset pakokaasujen pitoisuudetovat korkeita arkipäivinä ja matalia viikonloppuisin. Otsonipitoisuudetkäyttäytyvät muihin epäpuhtauksiin verrattuna käänteisesti kaupunkiseuduilla,koska muut epäpuhtaudet reagoivat otsonin kanssa kuluttaen sitä.Otsonipitoisuudet ovat matalimpia vilkasliikenteisillä alueilla aamuruuhkanaikaan ja korkeimpia puhtailla tausta-alueilla iltapäivällä ja alkuillasta.

Puunpolton aiheuttamat ilmansaastepitoisuudet ovatyleensä korkeimmat iltaisin, kun tulisijoja käytetään eniten. Puulämmitteinensaunan kiuas lämpenee useimmiten lauantaisin, ja varaavaa takkaa tai muutatulisijaa poltetaan varsin tasaisesti maanantaista torstaille (Ohtonen ym.2020). Tulisijojen käyttö painottuu illalle, ja varsinkin lauantaisin niitäkäytetään enemmän.

Episoditilanteet

Episodilla tarkoitetaan tilannetta, jossailmansaasteiden pitoisuudet kohoavat normaalia huomattavasti korkeammiksiuseiden tuntien tai vuorokausien ajaksi. Episoditilanne voi syntyä:

1. säätilanteessa, joka heikentää saasteiden sekoittumista, laimenemista ja poistumista hengitysilmasta
2. kaukokulkeuman vaikutuksesta
3. poikkeuksellisissa päästötilanteissa

Episoditilanteita aiheuttavat tyypillisesti katupölykuivina kevätpäivinä, paikalliset päästöt, kuten pakokaasujentypenoksidipäästöt ja puunpolton päästöt inversiotilanteissa sekäpienhiukkasten ja otsonin kaukokulkeumat keväällä ja kesällä. Joskus erilaisetepisoditilanteet saattavat osua samaan aikaan. Joinakin kevätpäivinä ilmassavoi olla runsaasti paikallisen liikenteen aiheuttamaa katupölyä ja pakokaasujasekä kaukokulkeutuneita pienhiukkasia ja otsonia. Suomeen kulkeutuukinrunsaasti otsonia muualta Euroopasta.

Terveysvaikutukset

Ulkoilman hiukkasia pidetään länsimaissa kaikkeinhaitallisimpana ympäristötekijänä ihmisten terveydelle. Ilmansaasteet ovatSuomessa edelleen merkittävä ympäristöterveysriski, vaikka pitoisuudet ovat moniltaosin kansainvälisten ilmanlaadun ohje- ja raja-arvojen alapuolella.Pitkäaikainen, vuosia tai vuosikymmeniä kestänyt altistuminen on lyhytaikaistaaltistumista haitallisempaa. Pitkäaikainen altistuminen voi lisätä ja pahentaakroonisia sydän-, verisuoni- ja hengityssairauksia ja siksi lyhentää elinikää.Esimerkiksi asuminen vilkasliikenteisen tien välittömässä läheisyydessä voilisätä selvästi altistumista ja johtaa ääritapauksissa hengityselin- jasydänsairauden kehittymiseen sekä eliniän lyhenemiseen.

Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet ovat yleensäkohtalaisen matalia eivätkä ne aiheuta useammille suurempia terveyshaittoja.Terveyshaittojen kannalta merkittävimpiä ilmansaasteita ovat liikenteestä,puunpoltosta ja muista epätäydellisen palamisen lähteistä peräisin olevatpienhiukkaset, koska erityisesti polttoperäiset pienhiukkaset aiheuttavatterveyshaittoja hyvin pienissä pitoisuuksissa. Pienet hiukkaset ovatterveydelle haitallisempia kuin suuret, koska ne pystyvät tunkeutumaan syvällehengitysteihin. Pienhiukkaset lisäävät lasten hengitystieoireita ja-infektioita. Pienhiukkaset aiheuttavat sekä pahentavat kroonisia sydän-,verisuoni- ja hengityssairauksia. Pienhiukkaset voivat myös aiheuttaa astma- jasydänkohtauksia ja aivohalvauksia sekä lisätä ennenaikaisia kuolemia.Pienhiukkasten arvioidaan aiheuttavan Suomessa noin 1600 ennenaikaistakuolemantapausta vuodessa (Hänninen ym. 2016).

Yksilöiden herkkyys ilmansaasteille vaihtelee. Herkkiäväestöryhmiä ovat kaikenikäiset astmaatikot, ikääntyneet sepelvaltimotautia jakeuhkoahtaumatautia sairastavat sekä lapset. Talvisin pakkanen voi pahentaailmansaasteista aiheutuvia oireita. Ulkoilman pienhiukkaset ja jotkut niissäyleisesti olevat kemialliset aineet on luokiteltu Maailman terveysjärjestöWHO:n arvioissa myös syöpävaarallisiksi. Myös monet PAH-yhdisteet kutenbentso(a)pyreeni lisäävät syöpäriskiä.

Hengitettävät hiukkaset ovat suurimmaksi osaksiliikenteen nostattamaa katupölyä ja yleensä vain pieneltä osin pienhiukkasia.Katupöly aiheuttaa monelle ärsytysoireita, kuten nuhaa, yskää sekä kurkun jasilmien ärsytysoireita. Katupöly pahentaa erityisesti hengityssairaiden oireitaja lisää sairaalahoitoa vaativia astma- ja keuhkoahtaumakohtauksia.

Typenoksideista eniten terveyshaittoja aiheuttaatyppidioksidi, joka tunkeutuu syvälle hengitysteihin. Se lisäähengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeinapitoisuuksina supistaa keuhkoputkia. Osa typpidioksidin terveyshaitoistaaiheutuu todennäköisesti yhteisvaikutuksista liikenteen pakokaasuista peräisinolevien muiden hiukkas- ja kaasumaisten aineiden kanssa. Typpidioksidi voilisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle jasiitepölyille.

Rikkidioksidi ärsyttää korkeina pitoisuuksinahengitysteitä. Se lisää lasten ja aikuisten hengitystieinfektioita sekäastmaatikkojen oireilua. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiärikkidioksidin vaikutuksille. Erityisesti pakkanen voi pahentaa rikkidioksidinaiheuttamia oireita. Joillakin teollisuuspaikkakunnilla Suomessa voidaanedelleen mitata hengityselinten terveyden kannalta merkittäviä lyhytaikaisiapitoisuuksia.

Otsoni on ärsyttävä kaasu, joka voi aiheuttaa silmien,nenän ja kurkun limakalvojen ärsytystä. Hengityssairailla yskä jahengenahdistus voivat lisääntyä ja keuhkojen toimintakyky heikentyä.Kohonneisiin otsonipitoisuuksiin voi myös liittyä lisääntynyttä kuolleisuuttaja sairaalahoitoja. Otsoni voi pahentaa siitepölyjen aiheuttamiaallergiaoireita.

Musta hiili eli noki ei itsessään ei ole erityisenhaitallista. Polttoprosesseissa vapautuvaan hiileen on kuitenkin ainasitoutuneena terveydelle haitallisia metalleja ja orgaanisia yhdisteitä, kutenPAH-yhdisteitä.

Lue lisää: Ilmansaasteiden terveyshaita

Luontovaikutukset

Ilmansaasteet happamoittavat ja rehevöittävätvesistöjä. Lisäksi ilmansaasteet vahingoittavat kasveja sekä suoraan lehtien janeulasten kautta että juuriston vaurioitumisen myötä. Vaikutukset näkyvätselvästi useiden kaupunkien ja teollisuuslaitosten ympäristöissä puiden neulasvaurioinasekä puiden rungolla kasvavien jäkälien vähentymisenä ja vaurioitumisena.Jäkäliä voidaankin käyttää niin kutsuttuna bioindikaattoreina selvitettäessäilmansaasteiden vaikutusalueen laajuutta.

Normit ja raja-arvot

Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävätterveysperusteiset ilman epäpuhtauksien pitoisuudet. Jos raja-arvo ylittyy, onkunnan laadittava ja pantava toimeen ilmansuojelusuunnitelmia raja-arvonalittamiseksi. Kansalliset ohjearvot määrittelevät ilmanlaadulle asetetuttavoitteet, ja ne on tarkoitettu ensisijaisesti ohjeiksi suunnittelijoille javiranomaisille. Maailman terveysjärjestö WHO on myös antanut terveysperusteisiaohjearvoja ilmansaasteiden pitoisuuksille. Kynnysarvot määrittelevät tason,jonka ylittyessä on tiedotettava tai varotettava kohonneista ilmansaasteidenpitoisuuksista. Tavoitearvoilla tarkoitetaan pitoisuutta tai kuormitusta, jokaon mahdollisuuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa tai pitkän ajankuluessa. Kriittinen taso ilmaisee pitoisuuden, jonka ylittyminen voi aiheuttaasuoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa ja ekosysteemeissä.

Vaikka Suomessa monien ilmansaasteiden pitoisuudetovat raja-arvojen ja kansallisten ohjearvojen alapuolella, ylittyvät monetWHO:n terveysperusteisista ohjearvoista pääkaupunkiseudulla ja muuallaSuomessa. Ilmansaasteet ovatkin merkittävin ympäristöterveysriski.Pienhiukkasille ei esimerkiksi ole olemassa pitoisuustasoa, jonka alapuolellaterveyshaittoja ei enää esiintyisi. Suomessakin matalien pitoisuuksien ontodettu olevan yhteydessä eri terveyshaittoihin ja lisäävän ennenaikaistakuolleisuutta.

Raja-arvot
Typpidioksidin vuosiraja-arvon eienää arvioida ylittyvän pääkaupunkiseudulla. Hengitettävien hiukkastenraja-arvo ei ole ylittynyt Helsingissä vuoden 2006 jälkeen. Hengitettävienhiukkasten raja-arvot voivat olla vaarassa ylittyä rakennustyömaiden lähialueilla.

Ohjearvot
Typpidioksidin kansalliset ohjearvotsaattavat ylittyä Suomessa talvisin suurimpien kaupunkien keskustoissa.Hiukkaspitoisuudet voivat ylittää kansallisen ohjearvon etenkin katupölyaikaankeväisin vilkkaiden teiden ja katujen varsilla sekä työmaiden lähellä. WHO:nvuosi- ja vuorokausiohjearvot ylittyvät monin paikoin typpidioksidin,hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten osalta.

Kynnysarvot
Otsonin tiedotuskynnys saattaaylittyä keväällä tai kesällä, mutta tämä on harvinaista.

Tavoitearvot
Otsonipitoisuuksilleterveysvaikutusten perusteella annettu pitkän ajan tavoite ylittyy Suomessa,etenkin taajamien ulkopuolella. Kasvillisuusvaikutusten perusteella annettupitkän aikavälin tavoite ylittyy lähes joka vuosi pääkaupunkiseudulla. Bentso(a)pyreeninpitoisuudet voivat kohota tavoitearvon tasolle paikoin pientaloalueilla.

* 80 µg/m ³ ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m3 erotuksen kumulatiivinen summa jaksolla 1.5.–31.7. klo 10–22 välisenä aikana (AQT40-indeksi).

CE Delft (2016). SECA Assessment: Impacts of 2015 SECA marine fuel Sulphur limits (PDF). April 2016. https://www.cedelft.eu/en/publications/download/2065 // https://cedelft.eu/publications/seca-assessment-impacts-of-2015-seca-marine-fuel-sulphur-limits/

Espoon kaupunki (2023). https://www.espoo.fi/fi/katukunnossapito-ja-kevatsiivous-2023. haettu 11.7.2023

Finavia a (2024). Ilmailulaitos Finavia. Helsinki-Vantaa lentoaseman päästötiedot 2023. Kirjallinen tiedonanto, 20.2.2024.

Finavia b (2024). Lentoliikenteen tilastot. https://www.finavia.fi/fi/tietoa-finaviasta/tietoa-lentoliikenteesta/liikennetilastot/liikennetilastot-vuosittain haettu 28.4.2024

Fortum Espoo (2024). Päästötiedot vuodelta 2023. Kirjallinen tiedonanto, 19.3.2024.

Helen Oy (2024). Päästötiedot vuodelta 2023. Kirjallinen tiedonanto, 1.3.2024.

Helsingin kaupunki (2023). Katujen kevätpuhdistukset ovat käynnissä - siirrä autosi tieltä ja nopeuta työn valmistumista. https://www.sttinfo.fi/tiedote/katujen-kevatpuhdistukset-ovat-kaynnissa---siirra-autosi-tielta-ja-nopeuta-tyon-valmistumista?publisherId=60577852&releaseId=69972933. haettu 28.6.2023

Helsingin satama a (2024).Rahti- ja matkustajasatamat.  https://www.portofhelsinki.fi/ammattilaisille/rahti-ja-matkustajasatamat/ haettu 15.5.2024.

Helsingin satama b (2024). Päästötiedot vuodelta 2023. Kirjallinen tiedonanto, 4.3.2024.

Helsingin satama c (2024). Matkustajien määrä Helsingin laivareiteillä kasvoi, rahti jäi edellisestä vuodesta.  https://www.portofhelsinki.fi/tietoa-meista/helsingin-satama/ajankohtaista/matkustajien-maara-helsingin-laivareiteilla-kasvoi-rahti-jai-edellisesta-vuodesta/ haettu 15.4.2024.

Helsingin yliopisto a (2024). AVAA – Avointen aineistojen julkaisualusta https://smear.avaa.csc.fi/download haettu 6.2.2024.

Helsingin yliopisto b (2024). Kirjallinen tiedonanto, Pasi Aalto, 19.2.2024.

Ilmatieteen laitos a (2024). Kuukausitilastot. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/kuukausitilastot haettu 12.4.2024.

Ilmatieteen laitos b (2024). Lumitilastot. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/lumitilastot haettu 12.4.2024.

Ilmatieteen laitos c (2024). ILMASTOVUOSIKATSAUS 4. vuosikerta DOI:  https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IVK-2023-00 haettu 12.4.2024.

Ilmatieteen laitos d (2024). Havaintojen latauspalvelu. Vuoden 2023 säädata Helsinki Vantaalta ja Kaisaniemestä, haettu 17.1.2024.

Kulovuori, S., Ritola, R., Stojiljkovic, A., Kupiainen, K & A. Malinen (2019). Katupölyn lähteet, päästövähennyskeinot ja ilmanlaatuvaikutukset – Tuloksia KALPA-tutkimushankkeesta 2015–2018. HSY:n julkaisuja 1/2019.

Kupiainen, K., Pirjola, L., Ritola, R., Stojiljkovic, A. & A. Malinen a (2013). Talvirenkaiden pölypäästöt ja eri katupölylahteiden osuudet kadun varrella kerätyissä hiukkasnäytteissä. HSY:n julkaisuja 3/2013.

Kupiainen, K. & R. Ritola (2013). Nastarengas ja hengitettävä pöly. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/2013.

Kupiainen, K., Stojiljkovic, A., Ritola, R., Niemi, J. & A. Kousa b (2015). Liikenteen ei-pakokaasu-peräisten hiukkasten päästöinventaario pääkaupunkiseudulle. HSY:n julkaisuja 5/2015.

Kuula, J. (2019). Hiukkassensorit ilmanlaadun seurannassa. Ilmansuojelu 2/2019.

Kuula, J., Kuuluvainen, H., Niemi, J.V., Saukko, E., Portin, H., Kousa, A., Aurela, M., Rönkkö, T. & H. Timonen (2019). Long-term sensor measurements of ultrafine particulate matter emitted from local vehicular and residential wood combustion sources. Aerosol Science and Technology, 54:2, 190-202.

Lehtonen I. (2023 a). Kuivuus voimistui kesäkuussa. Ilmastokatsaus 25(6) s. 4–5. https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2023-06-01. haettu 25.9.2023

Lehtonen I. (2023 b). Heinäkuu oli sateinen ja hieman tavallista viileämpi. Ilmastokatsaus 25(7) s. 4–5. https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2023-07-01. haettu 25.9.2023

Lehtonen I. (2023 c). Huippulämmin ja kostea sää vallitsi koko syyskuun ajan. Ilmastokatsaus 25(9) s. 4–5. https://doi.org/10.35614/ISSN-2341-6408-IK-2023-09-01. haettu 15.12.2023.

Lepistö, T., Kuuluvainen, H., Lintusaari, H., Kuittinen, N, Salo, L., Helin, A., Niemi, J.V., Manninen, H.E., Timonen, H., Jalava, P., Saarikoski, S. & T. Rönkkö (2022). Connection between lung deposited surface area (LDSA) and black carbon (BC) concentrations in road traffic and harbour environments. Atmospheric Environment 272, 118931, https://doi.org/10.1016/j.atmosenv.2021.118931

Luoma, K., Niemi, J. V., Helin, A., Aurela, M., Timonen, H., Virkkula, A., Rönkkö, T., Kousa, A., Fung, P. L., Hussein, T. & T. Petäjä (2020). Spatiotemporal variation and trends of equivalent black carbon in the Helsinki metropolitan area in Finland. Atmospheric Chemistry and Physics  https://doi.org/10.5194/acp-2020-201

Ohtonen, K., Kaski, N. & J. Niemi (2020). Tulisijojen käyttö ja päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 2018. HSY:n julkaisuja 1/2020.

Okuljar, M., Kuuluvainen, H., Kontkanen, J., Garmash, O., Olin, M., Niemi, J. V., Timonen, H., Kangasluoma, J., Tham, Y. J., Baalbaki, R., Sipilä, M., Salo, L., Lintusaari, H., Portin, H., Teinilä, K., Aurela, M., Dal Maso, M., Rönkkö, T., Petäjä, T. & P. Paasonen (2021). Measurement report: The influence of traffic and new particle formation on the size distribution of 1–800 nm particles in Helsinki – a street canyon and an urban background station comparison. Atmospheric Chemistry and Physics 21, 9931–9953, https://acp.copernicus.org/articles/21/9931/2021/ haettu 27.4.2022.

Ritola, R., Kulovuori, S., Stojiljkovic, A. & N. Karvosenoja (2021). Katupölyn lähteet, päästövähennyskeinot ja ilmanlaatuvaikutukset. KALPA3-tutkimushankkeen loppuraportti, Suomen ympäristökeskuksen raportteja 28/2021. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/329698

Rivas, I., Beddows, D.C.S., Amato, F., Green, D.C., Järvi, L., Hueglin, C., Reche, C., Timonen, H., Fuller, G.W., Niemi, J.V. Pérez, N., Aurela, M., Hopke, P.K., Alastuey, A., Kulmala, M., Harrison, R.M., Querol, X. & F.J Kelly (2020). Source apportionment of particle number size distribution in urban background and traffic stations in four European cities. Environment International 135 (2020): 105345. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S016041201931832X?via%3Dihub haettu 27.4.2022.

Saarikoski, S., Niemi, J. V., Aurela, M., Pirjola, L., Kousa, A., Rönkkö, T., & H. Timonen (2021). Sources of black carbon at residential and traffic environments obtained by two source apportionment methods. Atmospheric Chemistry and Physics 21, 14851–14869, https://acp.copernicus.org/articles/21/14851/2021/ haettu 27.4.2022.

Stojiljkovic, A., Kupiainen, K., Niemi, J., Kousa, A., Pirjola, L., Ritola, R. & A. Malinen (2016). Modelling street dust in the Helsinki metropolitan area. HSY:n julkaisuja 10/2016.

Vantaan Energia Oy (2024). Päästötiedot vuodelta 2023. Kirjallinen tiedonanto, 12.2.2024.

Vantaan kaupunki (2023). Hiekanpoisto kaduilta alkanut. https://www.vantaa.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/hiekanpoisto-kaduilta-alkanut. haettu 4.7.2023

VTT (2023). Pääkaupunkiseudun kuntien tieliikenteen päästöjen ennakkotiedot. VTT Oy. Kirjallinen tiedonanto 19.6.2023.

VN asetus 79/2017. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 79/2017.

VN asetus 113/2017. Valtioneuvoston asetus ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 113/2017.

VN päätös 480/1996. Valtioneuvoston päätös ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvosta 480/1996.

WHO (2021). WHO global air quality guidelines: particulate matter (‎PM2.5 and PM10)‎, ozone, nitrogen dioxide, sulfur dioxide and carbon monoxide, World Health Organization https://apps.who.int/iris/handle/10665/345329

Väylävirasto (2024). Suomen väylät.  https://suomenvaylat.vayla.fi/theme/0/455170/7279252/1101/?lang=fi haettu 25.5.2024.

Suomen virallinen tilasto (2024). Energian hankinta ja kulutus. Liikenteen energiankulutus, 1990–2022.  https://stat.fi/tilasto/ehk haettu 25.4.2024.

Johansson, L., Karppinen, A., Kurppa, M., Kousa, A., Niemi, J.V. & J. Kukkonen (2022). An operational urban air quality model ENFUSER, based on dispersion modelling and data assimilation. Environmental Modelling & Software 156, 105460,   https://doi.org/10.1016/j.envsoft.2022.105460

YLE (2023). Helsingin katujen kevätsiivous on alkanut – putsattavaa riittää 2 500 kilometriä https://yle.fi/a/74-20023460. haettu 13.7.2023

​Liiteosio_2023.pdf (pdf, 24.3 Mt)​