Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2023

Merkittävimmät ilmansaasteiden päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat tieliikenne, puunpoltto tulisijoissa ja energiantuotanto. Tässä vuosiraportissa kuvaajat on pääasiassa piirretty vuosille 2004–2023. Pidempiä aikasarjoja löytyy aiemmista vuosiraporteista sekä osoitteesta hsy.fi/paastotrendit.

Pääkaupunkiseudun päästöt ovat laskeneet merkittävästi pitkällä aikavälillä. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980–1990-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia, siirryttiin niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön ja maakaasun käyttö yleistyi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana trendi on ollut laskeva erityisesti tieliikenteen vähentyneiden päästöjen takia. Päästöjä on vähentänyt autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikkojen kehitys.

Vuonna 2023 pääkaupunkiseudun rikkidioksidin ja hiukkasten päästöt kasvoivat noin 2 %. Typenoksidien päästöt laskivat noin 15 % vuoteen 2022 verrattuna (kuva 16.1). Suurin osa pääkaupunkiseudun rikkidioksidin päästöistä tulee energiantuotannosta (taulukko 16.1 ja kuva 16.1). Vuonna 2023 typenoksidien päästöistä lähes puolet oli peräisin energiantuotannosta ja kolmannes tieliikenteestä. Hiukkaspäästöistä suurin osa tulee energiantuotannosta ja puunpoltosta tulisijoissa.

Eri päästölähteiden vaikutukset ilmanlaatuun
•Autoliikenteellä on suuri vaikutus ilmanlaatuun, koska pakokaasupäästöt vapautuvat hengityskorkeudelle. Lisäksi autoliikenne tuottaa epäsuoria hiukkaspäästöjä eli katupölyä.
•Työmaat aiheuttavat erityisesti pölyhaittoja.
•Tulisijojen päästöt voivat ajoittain heikentää ilmanlaatua merkittävästi pientalovaltaisilla asuinalueilla.
•Laivaliikenne voi aiheuttaa hetkittäin kohonneita pitoisuuksia satamien lähialueilla.
•Energiantuotannon päästöt vapautuvat korkeista piipuista, joten niillä on melko vähäinen vaikutus hengitysilman laatuun.
•Teollisuutta on pääkaupunkiseudulla vain vähän, joten sen osuus alueen kokonaispäästöistä on pieni. Teollisuuden päästöt aiheuttavat kuitenkin toisinaan paikallisia ongelmia, kuten haju- ja pölyhaittoja.
•Kasvihuonekaasupäästöt eivät vaikuta hengitysilman laatuun, ja niistä HSY laatii vuosittain erillisen raportin.

<sup>1) Energiantuotannon, satamien ja lentoliikenteen sekä niiden maaliikenteen päästötiedot saadaan suoraan toiminnanharjoittajilta.
2) Energiantuotannon CO- ja VOC-päästötiedot vuodelta 2022 YLVASTA. (Uudenmaan ELY-keskus 2023)
3) Ympäristöhallinnon YLVA-tietojärjestelmään raportoidut päästötiedot vuodelta 2022 (ELY 2023)
4) Puunpolton päästöarvio vuodelle 2018 (Ohtonen ym. 2020, HSY:n julkaisuja 1/2020)
5) LIPASTO-laskentajärjestelmällä arvioidut päästöt vuodelta 2022 (VTT 2023). Lisäksi liikenteen ei-pakokaasuperäisiä hiukkaspäästöjä arviolta 600–1500 t/a (Kupiainen ym. b 2015)
6) Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. Hiukkaspäästöt vain maakaluston osalta.
- arvio puuttuu</sup>

Energiantuotanto

Suurin osa pääkaupunkiseudun energiantuotannon päästöistä tulee voimalaitoksista. Lämpökeskuksia käytetään yleisimmin talvella lisälämmön tuotantoon. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle eivätkä yleensä aiheuta paikallisesti korkeita pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudulla sähköenergia ja kaukolämpö tuotetaan pääosin yhteistuotantona, jolloin polttoainetta säästyy ja päästöjä jää syntymättä noin 40 % verrattuna siihen, että sähkö ja lämpö tuotettaisiin erikseen.

Pääkaupunkiseudulla on kolme ympäristöluvallista energiantuotantoyhtiötä: Helen Oy, Fortum Power and Heat Oy (tässä raportissa Fortum Espoo) ja Vantaan Energia Oy. Yhtiöillä on alueella kuusi sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitosta, 21 lämpökeskusta ja Kellosaaren varavoimalaitos (kuva 16.1.1).

Kuva 16.1.1. Voi­ma­lai­tos­ten ja läm­pö­kes­kus­ten si­jain­nit vuon­na 2023 pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Hel­sin­gis­sä Ha­na­saa­ren voi­ma­lai­tos sul­keu­tui huh­ti­kuus­sa 2023.

Pidemmällä aikavälillä energiantuotannon päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia. Päästöjä on laskenut myös öljyn käytön väheneminen sähkön- ja lämmöntuotannossa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Lämpökeskuksissa öljyä on korvattu kivihiilellä ja maakaasulla sekä kotimaisilla polttoaineilla. Öljyä käytetään nykyään pääasiassa varapolttoaineena.

Päästöjä on vähennetty myös korvaamalla kivihiiltä vähäpäästöisemällä maakaasulla. Maakaasun lähipäästöt ovat pienemmät kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla, eikä siitä synny lainkaan haitallisia rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Päästöjen vähenemisen taustalla on ollut myös biomassan lisääntynyt käyttö energianlähteenä. Biomassan osuus polttoaineena on kasvanut tasaisesti viime vuosina pääkaupunkiseudulla ja vuonna 2023 biomassan osuus käytetystä polttoaineesta oli 27 %. Myös lämpöpumppujen rooli kaukolämmön tuotannossa on kasvanut.

Kuva 16.1.2. Ener­gian­tuo­tan­nos­sa käy­tet­ty­jen polt­toai­nei­den osuu­det vuon­na 2023 ja käyt­tö­mää­rien muu­tok­set vuo­si­na 2004–2023.

Energiatuotannon päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet myös kiristyvät päästörajat sekä kehittyvät poltto- ja puhdistustekniikat. Vuosittaiset muutokset johtuvat mm. sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Merkittäviä tekijöitä energiantuotannon päästöjen vähentymiseen ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta.

Eri polttoaineiden käyttöön vaikuttaa niiden saatavuus ja hinta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 vaikutti merkittävästi energiamarkkinoihin ja johti energian hintojen nousuun sekä eri polttoaineiden saatavuus ongelmiin. Maakaasun hinta lähti nousuun jo kesällä 2021, ja putkikaasun tuonnin päättyminen Venäjältä vähensi edelleen kaasun käyttöä energiantuotannon polttoaineena (kuva 16.1.2). Tämä näkyi myös päästömäärien kasvussa ja käytettyjen polttoaineiden suhteessa.Fossiilisista polttoaineista maakaasun päästöt ovat pienimmät. Maakaasua korvattiin energiantuotannossa kivihiilellä. Vuonna 2023 maakaasun käyttö lisääntyi ja kivihiilen kulutus kääntyi laskuun. Pitkällä aikavälillä kivihiilen merkitys energiantuotannon polttoaineen on vähentynyt. Vuonna 2029 Suomessa ei saa enää käyttää kivihiiltä energiantuotannon polttoaineena. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitokset luopuvat kivihiilen käytöstä jo kuitenkin ennen tätä.

Energiantuotannon osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2023 rikkidioksidipäästöistä oli 98 %, typenoksidien päästöistä 45 % ja hiukkaspäästöistä 46 % (taulukko 16.1 ja kuva 16.1, 16.2 ja 16.3). Vuonna 2023 energiantuotanto väheni pääkaupunkiseudulla 12 % verrattuna edelliseen vuoteen. Edelliseen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna energiantuotanto väheni noin 25 % (kuva 16.1.3).

Kuva 16.1.3. Ener­gian­tuo­tan­non ke­hit­ty­mi­nen vuo­si­na 2004–2023. Tuo­tan­to­lu­kui­hin on las­ket­tu yh­teen tuo­tet­tu net­to­säh­kö- ja net­to­kau­ko­läm­pö­ener­gia. Vaa­ka­suo­ral­la vii­val­la on ku­vat­tu vuo­sien 2013–2022 kes­kiar­vo.

Energiantuotannon päästöt ja ominaispäästöt vaihtelevat vuosittain (kuva 16.1.4 ja taulukko 16.1.1). Energiantuotannon ominaispäästöillä tarkoitetaan päästömäärää, joka aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti (yksikkö mg/kWh). Ominaispäästöihin vaikuttavat muun muassa energiantuotannon ja siirron häviöt sekä polttoaine ja sen laatu.

Vuoteen 2022 verrattuna energiantuotannon kokonaispäästöt vähenivät vuonna 2023. Rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöt kasvoivat hieman, mutta typenoksidipäästöt vähenivät noin 15 % (kuva 16.1.4). Verrattuna edellisen 10 vuoden keskiarvoihin rikkidioksidipäästöt olivat noin 10 % ja typenoksidipäästöt noin 40 % pienemmät. Keskimäärin pääkaupunkiseudun energiantuotannon hiukkaspäästöt olivat noin 15 % suuremmat kuin edellisen 10 vuoden keskiarvo.

Vuonna 2023 energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista suurin osa oli kivihiiltä (36 %) (kuva 16.1.2.). Bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien ja turpeen yhteenlaskettu osuus käytetyistä polttoaineista oli yhteensä 27 %. Maakaasun osuus oli 19 % ja yhdyskuntajätteen osuus oli 14 % käytetyistä polttoaineista. Öljyn osuus käytetystä polttoaineesta oli pienin (3 %). Vuoteen 2022 verrattuna kivihiilen käyttö väheni noin 60 % ja öljyn käyttö noin 70 %. Yhdyskuntajätteen käyttö polttoaineen lisääntyi hieman (8 %). Maakaasun kulutus lisääntyi lähes 50 % ja bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien ja turpeen yhteenlaskettu kulutus lisääntyi lähes 60 %. (Helen Oy 2024, Fortum Espoo 2024, Vantaan Energia Oy 2024)

Helen Oy:n energiantuotanto väheni lähes 15 % vuonna 2023 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt lisääntyivät 7 % (ominaispäästöt 23 %) verrattuna edellisvuoteen. Typenoksidien päästöt vähenivät noin 30 % (ominaispäästöt noin 20 %). Hiukkaspäästöt lisääntyivät lähes 20 % ja hiukkasten ominaispäästöt kasvoivat kolmanneksella. Verrattaessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon rikkidioksidipäästöt olivat reilun neljänneksen ja hiukkaspäästöt noin 50 % suuremmat. Typenoksidipäästöt olivat noin 40 % pienemmät verrattuna edelliseen 10 vuoteen. (Helen Oy 2024)

Vuonna 2023 Fortum Espoon energiantuotanto väheni 14 % edellisvuoteen verrattuna. Rikkidioksidipäästöt vähenivät noin 50 % ja ominaispäästöt kasvoivat reilu 5 %. Typenoksidipäästöt vähenivät 20 %, ja sen ominaispäästöt vähenivät hieman alle 10 %. Hiukkaspäästöt vähentyivät viidenneksellä ja ominaispäästöt lähes 15 %. Edellisten 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidi- ja typenoksidipäästöt olivat noin 50 % ja hiukkaspäästöt noin 60 % pienemmät. (Fortum Espoo 2024).

Vantaan Energian energiantuotanto väheni 5 % vuonna 2023 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt vähenivät reilu 25 % vuoteen 2022 verrattuna (ominaispäästöt vähenivät 30 %). Typenoksidipäästöt vähenivät edellisvuoteen verrattuna reilu 5 % (ominaispäästöt vähenivät 9 %). Hiukkaspäästöt ja ominaispäästöt vähenivät 70 % verrattuna edellisvuoteen. Edellisen 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 65 %, typenoksidipäästöt noin 20 % ja hiukkaspäästöt noin 40 % pienemmät. (Vantaan Energia Oy 2024)

Kuva 16.1.4. Ener­gian­tuo­tan­non pääs­tö­jen ja omi­nais­pääs­tö­jen ke­hi­tys vuo­des­ta 2003 al­kaen. Vaa­ka­suo­ral­la vii­val­la on ku­vat­tu pääs­tö­jen edel­li­sen 10 vuo­den kes­kiar­vo. Omi­nais­pääs­töt on las­ket­tu ja­ka­mal­la pääs­töt tuo­te­tul­la ener­gial­la.

Teollisuus ja muut pistelähteet

Teollisuus ja muut pistelähteet käsittävät tässä ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoituja vuoden 2022 päästötietoja. Järjestelmään raportoidaan laitosten päästöjä, joita ovat esimerkiksi kaatopaikkakaasulaitokset, jätevedenpuhdistamot, lääkevalmistetehtaat, painolaitokset, pakkausteollisuus, maalitehtaat, polttoainevarastot, louhinta- ja murskausalueet sekä asfalttiasemat. Pääkaupunkiseudulla on melko vähän lupavelvollisia laitoksia, mutta matalan päästökorkeuden takia niillä voi olla paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun.

Lisätietoa YLVA-tietojärjestelmästä löytyy ELYn verkkosivuilta osoitteesta ely-keskus.fi/web/ylva

Päästöarvio  Pistelähteet sisälsivät vuosina 2007–2014 myös kunnille ilmoitetut muut ympäristölupavelvolliset pistelähteet. Tässä vuosiraportissa raportoidaan teollisuuden ja muiden pistelähteiden osalta vain ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoidut päästöt. Tässä esitetyt YLVA-päästötiedot ovat vuodelta 2022 (Uudenmaan ELY-keskus 2023). Kauniaisissa ei ole merkittävää teollisuutta tai pistelähteitä

Liikenne

Tieliikenne

Tieliikenteen päästöissä on mukana henkilöautojen, linja-autojen, pakettiautojen, kuorma-autojen, moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen päästöt. Tieliikenteestä aiheutuvia merkittävimpiä suoria pakokaasupäästöjä ovat hiukkaset, typenoksidit, hiilimonoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), jotka ovat pääosin hiilivetyjä (HC). Tieliikenteen päästötiedot ovat vuodelta 2022.

Pakokaasupäästöt ovat 2000-luvulla laskeneet teknisen kehityksen myötä liikenteen kasvusta huolimatta (kuva 16.3.1.1). Vuonna 2007 pitkään jatkunut kasvu tieliikenteen liikennesuoritteessa pysähtyi ja suorite lähti laskemaan, mutta vuodesta 2014 alkaen se lähti taas kasvuun. Muutokset päästökertoimissa ja suoritearvioissa vaikuttavat osittain lukuihin.

Nestemäisiin polttoaineisiin sekoitettavalla biopolttoaineen osuus on keskimäärin kasvanut viimeisen 15 vuoden aikana (Suomen virallinen tilasto 2024). Bio-osuuden kasvattaminen ei kuitenkaan vähennä ilmansaastepäästöjä, sillä typenoksidi-, hiukkas- ja hiilimonoksidipäästöjä syntyy myös biopolttoaineita käytettäessä. Sen sijaan sähköautojen yleistyminen vähentää edelleen tulevaisuudessa liikenteen päästöjä.

Kuva 16.3.1.1.Tie­lii­ken­teen rik­ki­diok­si­di-, ty­pe­nok­si­di-, hiuk­kas-, hii­li­mo­nok­si­di- ja haih­tu­vien or­gaa­nis­ten yh­dis­tei­den vuo­si­pääs­töt pää­kau­pun­ki­seu­dul­la 2004–2022. Mää­rät il­moi­tet­tu yk­sik­köi­nä ton­nia per vuo­si (t/​​​​​​​​​​​a).

Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostattaa ilmaan teiden pinnalta erikokoisia hiukkasia. Ne ovat peräisin asfaltin kulumisesta ja hiekoitussepelistä sekä renkaiden ja jarrujen kulumatuotteista. Sähköautojen osuuden kasvaminen ei laske näitä ei-pakokaasuperäisiä päästöjä. Kupiaisen ym. (2015 b) tekemän suuntaa antavan arvion mukaan pääkaupunkiseudun liikenteen ei-pakokaasuperäisten hiukkasten päästöt olivat vuosina 2008–2012 PM2,5-kokoluokassa noin 100–165 t/v ja PM10-kokoluokassa noin 600–1150 t/v.

Vuosina 2020 ja 2021 koronapandemia laski liikennemääriä pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2022 tieliikennesuorite kasvoi noin 0,5 %, mutta oli vielä noin 6 % pienempi kuin ennen koronapandemiaa vuonna 2019 (kuva 16.3.2). Tieliikenteen pakokaasut tuottivat pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä 33 % ja hiukkaspäästöistä 16 %. Pääkaupunkiseudulla hiilivetypäästöistä 45 % ja häkäpäästöistä 49 % tulee tieliikenteestä. Vuonna 2022 liikenteen suorat pakokaasun hiukkaspäästöt olivat 54 tonnia, joten sekä pakokaasujen että katupölyn hiukkasilla on erittäin merkittävä vaikutus ilmanlaatuun pääkaupunkiseudulla (taulukko 16.3.1.1 ja 16.3.1.2). (VTT 2023)

Kuva 16.3.1.2. Tie­lii­ken­teen ajo­neu­vo­suo­rit­teet pää­kau­pun­ki­seu­dul­la 2004–2022, yk­sik­kö mil­joo­naa ki­lo­met­riä vuo­des­sa (Mkm/​​​a).

Liikennesuorite vuonna 2022 oli pääkaupunkiseudun yleisillä teillä ja kaduilla noin 5 800 miljoonaa ajoneuvokilometriä. Henkilöautojen osuus liikennesuoritteesta oli 79 %, paketti- ja kuorma-autojen osuus oli yhteensä 16 %, linja-autojen osuus oli noin 1,5 % ja moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen osuus oli yhteensä 4 %. Tarkemmin tarkasteltuna suurimmat osuudet vuoden 2022 liikennesuoritteesta olivat katalysaattoreilla varustetuilla bensiinikäyttöisillä henkilöautoilla (45 %) sekä dieselkäyttöisillä henkilöautoilla (30 %). Viimeisen viiden vuoden aikana sähkökäyttöisten henkilöautojen ajoneuvosuoritteet ovat kymmenkertaistuneet. Pääkaupunkiseudulla henkilöautojen ajoneuvokilometrisuoritteesta sähköautot muodostavat hieman alle 5 %. Sähköautot sisältävät sekä varsinaiset sähköautot että pistokehybridiautot. (VTT 2023)

Päästöarvio Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorat päästöt vuodelta 2022 on saatu VTT:ltä (2023). Päästöt on arvioitu käyttäen VTT:n LIPASTO-laskentamallin (lipasto.vtt.fi) LIISA-laskentajärjestelmää, johon on päivitetty IPCC:n Guidebook 2016 mukaiset päästökertoimet. Tieliikenteen päästölaskenta uusiutui vuonna 2015. Väylävirasto on muuttanut suoritelaskennan perusteita vuoden 2017 laskentaan.

​

Satamat

Pääkaupunkisedulla on kolme ympäristöluvallista satamaa: Vuosaari, Eteläsatama (sis. Katajanokan sataman) ja Länsisatama (sis. Hernesaaren sataman). Vuonna 2018 satamien luokittelu muuttui, ja aiemmissa vuosiraporteissa käytettiin erilaista satamaluokittelua. Trendikuvauksia varten saatiin vuonna 2018 Helsingin Satama Oy:ltä päästötiedot vuosilta 2012–2017 takautuvasti uudella luokittelulla.

Vuosaaren satama on rahtisatama, joka palvelee kontti- ja roroliikennettä. Eteläsatama, Katajanokka ja Länsisatama ovat matkustajasatamia. Eteläsatamasta on vilkkaat matkustaja-autolauttayhteydet Tukholmaan. Lautoilla kulkee matkustajien lisäksi rahtia. Eteläsatama palvelee myös kansainvälistä risteilyliikennettä. Katajanokan satamasta on vilkkaat linjaliikenteen matkustaja-autolauttayhteydet Tukholmaan sekä Tallinnaan. Lauttaliikenteen mukana kulkee niin rahtia kuin matkustajia. Katajanokalla on kansainvälisten risteilyalusten laituripaikat. (Helsingin satama 2024 a)

Helsingin Satama Oy:n tekemään satamatoiminnan päästöarvioon sisältyvät alusten päästöt Helsingin satamien laitureissa ja satamajärjestyksen mukaisilla vesiliikennealueilla. Mukana ovat alusten päästöjen lisäksi muun satamatoiminnan kuten työkoneiden, satamassa asioivien rekkojen sekä kuorma- ja henkilöautojen päästöt. Helsingin Satama Oy:n hallinnoimilla laitureilla ei ole niin sanottua pienveneilytoimintaa. Sen sijaan Helsingin Satama Oy:n laitureille kiinnittyvien jahtien päästöt on laskettu mukaan satamien päästöarvioihin.

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tiukennukset Itämerellä liikennöivien alusten polttoaineiden rikkipitoisuuksiin ovat parantaneet ilmanlaatua. Heinäkuussa 2010 astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1,5 %:sta 1 %:iin koko Itämerellä ja alusten ollessa satamissa yli 2 tuntia 0,1 %:iin. Satamien rikkidioksidipäästöt vähenivät selkeästi vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuoden 2015 tammikuussa 0,1 %:n pitoisuusraja laajennettiin koskemaan koko Itämerta (kuva 16.3.2.1).

Vuonna 2012 satamien yhteenlasketut rikkidioksidin päästöt olivat 155 tonnia ja vuonna 2023 päästöt olivat 29 tonnia (Helsingin Satama 2024 b). Mittaukset ovat osoittaneet ilmanlaadun parantuneen huomattavasti Itämeren satamien alueilla alusten polttoaineiden tiukempien rikkipitoisuusvaatimusten myötä (CE Delf, 2016). Vuonna 2012 hengitettävien hiukkasten päästöt olivat 24 tonnia ja vuonna 2023 päästöt olivat 5 tonnia. Satamien typenoksidien päästöt ovat vuodesta 2012 vähentyneet lähes 250 tonnia. (Helsingin Satama 2024 b)

Vuoteen 2022 verrattuna satamatoimintojen päästöt laskivat hieman vuonna 2023. Satamien osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2023 typenoksidipäästöistä oli 13 % ja muista epäpuhtauksista 1–6 % (taulukko 16.1). Aluskäyntimäärät Helsingin satamissa laskivat hieman vuonna 2023 edellisvuoteen verrattuna.Vuonna 2023 Helsingin Sataman kautta kulkeneiden matkustajien määrä kasvoi edellisvuodesta yli 10 %. Rahtiliikenteen (kokonaistavaraliikenne) määrä laski hieman vuonna 2023 verrattuna edelliseen vuoteen (Helsingin satama 2024 c).

Helsingin Satama on viime vuosina ottanut käyttöön maasähkön useammassa satamassa ja käyttöönottoa laajennetaan edelleen tulevina vuosina. Maasähkö parantaa ilmanlaatua ja vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä melua satamien lähistöllä. Helsingin satamien laivaliikenteen päästöt vähenevätkin edelleen tulevaisuudessa.

Kuva 16.3.2.1. Sa­ta­ma­koh­tai­set pääs­töt vuo­si­na 2012–2023.

Kuva 16.3.2.2. Hel­sin­gin sa­ta­mien alus­käyn­nit vuo­si­na 2004–2023.

Lentoliikenne

Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. LTO-syklin päästöt ulottuvat lentoonlähdöissä noin kuuden kilometrin etäisyydelle lentoasemasta ja laskeutumisissa noin 18 kilometrin etäisyydelle. Tästä johtuen kaikki LTO-syklin aikaiset päästöt eivät kohdistu pääkaupunkiseudulle.

Lentoliikenteen päästöt vaihtelevat vuosittain johtuen liikennemäärien muutoksista ja lentoyhtiöiden lentokaluston muutoksista LTO-syklin osalta. Ominaispäästöt ja polttoaineen kulutus ovat erilaiset eri konetyypeillä. Maakaluston päästöjen määrän vaihteluun vaikuttavat myös talven sääolosuhteet.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentoliikenteen päästöt muodostavat 95 % ja Finavian maakaluston päästöt enimmillään 5 % lentoasema-alueen päästöistä. Hiukkaspäästöt on raportoitu vain maakaluston osalta, eli lentokoneiden hiukkaspäästöjen tiedot puuttuvat. Lentoasema-alueella on myös muita toimijoita kuten maahuolintayhtiöt, joiden maakaluston toiminta aiheuttaa päästöjä. Sotilasilmailu sekä helikopterilennot tai purjelentokoneet eivät ole päästölaskelmissa mukana. (Finavia 2024 a) 

Vuonna 2023 Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokoneiden ja maakaluston yhteenlaskettu polttoaineen kulutus kasvoi hieman (6 %) edelliseen vuoteen verrattuna. Rikkidioksidin päästöt kasvoivat 6 % ja typenoksidien päästöt kasvoivat 12 % edelliseen vuoteen verrattuna. Hiilimonoksidin ja VOC-päästöjen määrät laskivat hieman edelliseen vuoteen verrattuna. Maakaluston hiukkaspäästöt nousivat 10 %. LTO-syklien määrä kasvoi 7 %. Lentoliikenteen osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2023 päästöistä oli 1–9 % epäpuhtaudesta riippuen (taulukko 16.1.) (Finavia 2024 a).

Lentoliikenteen matkustajamäärät kasvoivat noin 20 % vuonna 2023 verrattuna edelliseen vuoteen. Matkustajamäärät olivat kuitenkin vielä noin kolmanneksen pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa (Finavia 2024 b).

Junaliikenne

Junaliikenteen suorat päästöt ovat pienet, koska liikennöinti pääkaupunkiseudulla tapahtuu suurimmaksi osaksi sähköjunilla. Välillisiä päästöjä muodostuu sähköntuotannosta, mutta ne sisältyvät osittain raportissa esitettyihin energiantuotannon päästöihin.

Työkoneet

Työkoneet ovat merkittävä ilmansaasteiden lähde. VTT arvioi koko Suomen työkoneiden päästöjä osana liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmää (LIPASTO). Viimeisin päivitys työkoneiden päästömalliin (TYKO 2015) tehtiin vuonna 2014, jolloin uudistettiin päästökertoimet. Kuntakohtaisiin työkoneiden päästöarvioihin liittyy toistaiseksi suuria epävarmuuksia, ja siksi niitä ei käsitellä tässä.

Puunpoltto tulisijoissa

Ilmaan vapautuu epäpuhtauksia myös pienistä päästölähteistä, joita ei säädellä ympäristölupamenettelyllä. Näitä ovat esimerkiksi talokohtainen lämmitys. Noin 80 prosentissa pääkaupunkiseudun pientaloista poltetaan puuta. Puuta käytetään pääasiassa lisälämmityksenä, saunan lämmittämisessä ja tunnelman luomisessa. Talokohtaiset puunkäyttömäärät ovat suhteellisen pieniä, mutta puun käytön suuri merkitys päästölähteenä johtuu pientalojen suuresta määrästä pääkaupunkiseudun tiheästi rakennetuilla asuinalueilla.

Puunpolton päästöarvio on tehty edellisen kerran vuodelle 2018. Sen mukaan puunpolton päästöt pääkaupunkiseudulla ovat 124 tonnia pienhiukkasia, 40 tonnia mustaa hiiltä, 55 tonnia typenoksideja, 280 tonnia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, 2619 tonnia hiilimonoksidiaja 211 kilogrammaa bentso(a)pyreeniä (Ohtonen ym. 2020).

Puun pienpoltto aiheuttaakin merkittävän osan pääkaupunkiseudun hiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja hiilimonoksidin päästöistä. Puunpoltto tulisijoissa on yksi merkittävä polttoperäisten hiukkaspäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi tulisijojen hiukkaspäästöt ovat suuremmat kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt pääkaupunkiseudulla.

Puunpoltto tulisijoissa aiheuttaa päästöjä, joilla on merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun ja ihmisten terveydelle, koska päästöt purkautuvat matalalle asuinalueilla ja puuta poltetaan yleensä siihen aikaan, kun ihmiset ovat kotona.