Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2023

Hengitysilmassa olevat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ovat katujen ja teiden läheisyydessä suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä. Katupölyllä on suurin vaikutus ilmanlaatuun hengityskorkeudella. Katupölyä muodostuu renkaiden kuluttamasta tiepäällysteestä, jauhautuneesta hiekoitusmateriaalista ja rengas- sekä jarrupölystä. Lisäksi rakennustyömaat ovat merkittäviä paikallisia pölylähteitä. Työmaaliikenteen mukana pölyä voi kulkeutua myös lähiympäristön kaduille ja teille.

Katupölyä on eniten ilmassa yleensä keväisin. Myös syksyllä ja talvella esiintyy toisinaan korkeita pölypitoisuuksia talvirengaskaudella, jos kadut ja tiet ovat paljaita lumesta ja kuivia. Rakennustyömaat voivat aiheuttaa korkeita pölypitoisuuksia lähiympäristössään ympäri vuoden.

Hengitettävät hiukkaset voivat aiheuttaa haittaa terveydelle varsinkin keväisin, kun katupölyä on runsaasti ilmassa. Suuret hengitettävien hiukkasten pitoisuudet heikentävät erityisesti ikääntyneiden, astmaatikkojen, sepelvaltimotautia sairastavien ja hengityssairaiden hyvinvointia. Lisätietoja terveysvaikutuksista löytyy kappaleesta 17.5.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet pääkaupunkiseudulla pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Katupölyn määrää ovat vähentäneet muuan muassa katujen tehostettu puhdistus ja pölynsidonta laimealla kalsiumkloridiliuoksella, pesuseulotun hiekoitussepelin käyttö ja ajonopeuksien lasku. Myös liikenteen pakokaasut ja energiantuotannon hiukkaspäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta alkaen. Lisäksi muualta Euroopasta kaukokulkeutuneiden pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet koko seudulla.

Hengitettävien hiukkasten vuosiraja-arvo (40 µg/m³) ei ole ylittynyt millään mittausasemalla HSY:n mittaushistorian aikana, sen sijaan Maailman terveysjärjestö WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo (15 µg/m³) ylittyy osalla pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisistä alueista. Vuonna 2023 vuosiohjearvo ylittyi Mannerheimintien, Mäkelänkadun ja Hämeenlinnanväylän mittausasemilla (kuva 4.1 ja taulukko 4.1 ja 4.2).

Kuva 4.1. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten pi­toi­suustren­de­jä eri mit­taus­a­se­mil­ta vuo­sil­ta 2004–2023 sekä Häm­men­lin­nan­väy­län siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2015, 2016, 2022–2023, Ta­pa­ni­lan siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2022–2023, Kau­niais­ten siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2018 ja 2023 sekä Jä­te­voi­ma­lan siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­ta vuon­na 2023.

Hengitettävien hiukkasten massapitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat vuonna 2023 pääkaupunkiseudun mittausasemilla Luukin 7 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän ja Mäkelänkadun 19 µg/m³:n välillä (kuva 4.2.). Vuosikeskiarvot olivat vuonna 2023 kaikilla pysyvillä mittausasemilla pääasiassa samaa tasoa kuin vuonna 2022. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet olivat vuonna 2023 noin 10 % pienemmät. Vain Mäkelänkadun mittausasemalla vuoden 2023 vuosipitoisuus oli suurempi kuin edellisen viiden vuoden keskiarvo. Vuonna 2022–2023 Mäkelänkadun mittausaseman vieressä on ollut korjausrakentamisen työmaa, joka on osaltaan vaikuttavat mitattuihin hiukkaspitoisuuksiin.

Kuva 4.2. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten pi­toi­suu­det vuon­na 2023 eri mit­taus­a­se­mil­la sekä py­sy­vil­tä mit­taus­a­se­mil­ta edel­li­sen vii­den vuo­den pi­toi­suus­kes­kiar­vo. Py­sy­vät mit­taus­a­se­mat: Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la ja Luu=Luuk­ki. Siir­ret­tä­vät mit­taus­a­se­mat: Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ei ole ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuoden 2006 jälkeen (kuva 4.3). Pölyisiä päiviä, jolloin vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, saa olla 35 kertaa vuodessa. Vuoden 2023 aikana raja-arvotaso ylittyi Hämeenlinnanväylällä 29, Mäkelänkadulla 27, Mannerheimintiellä 20, Leppävaarassa 13, Kauniaisissa 12, Tikkurilassa 10 ja Jätevoimalalla sekä Tapanilassa 2 kertaa (kuva 4.4). Vartiokylässä, Kalliossa ja Luukissa ei ollut pölyisiä päiviä. Edellisen viiden vuoden keskiarvoon verrattuna pölyisten päivien määrä lisääntyi vuonna 2023 kaikilla muilla vilkasliikenteisillä ilmanlaadun mittausasemilla paitsi Leppävaarassa.

Kuva 4.3. Pö­lyis­ten päi­vien mää­rät py­sy­vil­lä lii­ken­nea­se­mil­la ja Hä­meen­lin­nan­väy­län siir­ret­tä­väl­lä mit­taus­a­se­mal­la. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten vuo­ro­kausi­ra­ja-arvo ei ole ylit­ty­nyt pää­kau­pun­ki­seu­dul­la vuo­den 2006 jäl­keen.

Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuosittain talven ja kevään sääolojen mukaan. Pölyä on yleensä eniten ilmassa maalis–huhtikuussa (kuva 4.4). Aurinkoisina ja kuivina päivinä pölyä voi olla runsaasti ilmassa. Sulamisvedet ja sade taas kostuttavat tienpinnat, jolloin pölyäminen on vähäisempää. Leuto talvi sekä sateinen kevät vähentävätkin katupölyä ja helpottavat sekä nopeuttavat katujen kevätpesuja.

Kuva 4.4. Pö­lyis­ten päi­vien mää­rät ase­mit­tain eri vuo­de­nai­koi­na vuon­na 2023. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten raja-arvo (vuo­ro­kausi­pi­toi­suus yli 50 µg/​​​​m³ useam­min kuin 35 päi­vä­nä vuo­des­sa) ei ylit­ty­nyt. Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuden kansallinen ohjearvo (70 µg/m³) ylittyi Hämeenlinnanväylällä, Leppävaarassa, Mannerheimintiellä ja Mäkelänkadulla (kuva 4.5). Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Luukin 24 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän 138 µg/m³:n välillä.

Kuva 4.5. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten kan­sal­li­seen vuo­ro­kausioh­jear­voon ver­rat­ta­vat pi­toi­suu­det eri il­man­laa­dun mit­taus­a­se­mil­la. Oh­jear­vo on 70 µg/​​​​​​​​​m³, ja sii­hen ver­ra­taan kuu­kau­den toi­sek­si suu­rin­ta vuo­ro­kausi­pi­toi­suut­ta.

Hengitettävien hiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan vuodessa) ylittyy tavanomaisesti erityisesti katupölyaikaan liikenneympäristöissä. Vuonna 2023 vuorokausiohjearvo ylittyi kaikilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla (kuva 4.6). Vuorokausitason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 13–34, pientaloalueilla 0–2 ja Jätevoimalan vaikutusalueella 2 (kuva 4.6). Suurin osa vuorokausiohjearvotason ylityksistä osui maalis-toukokuulle. Kallion, Vartiokylän ja Luukin mittausasemilla ei ollut WHO:n vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä.

Kuva 4.6. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten WHO:n vuo­ro­kausioh­jear­vo­ta­son yli­tys­ten mää­rät. Oh­jear­vo on 45 µg/​​​​​​​​​m3, ja se saa ylit­tyä 3 ker­taa. Man=Man­ner­hei­min­tie, Mäk=Mä­ke­län­ka­tu, Kal=Kal­lio, Var=Var­tio­ky­lä, Lep=Lep­pä­vaa­ra, Tik=Tik­ku­ri­la, Luu=Luuk­ki, Jät=Jä­te­voi­ma­la, Tap=Ta­pa­ni­la, Kau=Kau­niai­nen ja Häm=Hä­meen­lin­nan­väy­lä.

Katupölyn pitoisuuksia seurattiin pääkaupunkiseudulla myös suuntaa antavilla ilmanlaatusensoreilla (lisätietoa liitteessä 13). Sensoreilla mitattiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia pääväylien (Hämeenlinnanväylä Pirkkola ja Kaivoksela sekä Kehä I Vallikallio) sekä pääkatujen (Ruskeasuo Mannerheimintie, Jätkäsaari Tyynenmerenkatu, Kalasatama Hermannin rantatie, Olari Kuitinmäentie ja Myyrmäki Jönsaksentie) varrella. Sensorit ovat täydentävä mittausmenetelmä, eivätkä mittaukset ole raja-arvoa valvovia mittauksia. Sensorituloksia hyödynnetään muun muassa pölyntorjunnan ja kasteluiden kohdentamisessa katupölykaudella.

Suuntaa antavilla sensoreilla hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet vaihtelivat Olarin 12 µg/m ³ :n ja Kaivokselan 25 µg/m³:n välillä (kuva 4.7). Pölyisiä päiviä oli vuonna 2023 pääväylien varrella 35–40 ja pääkatujen varrella 6–47 (lisätietoa liitteessä 17.2). Sensoripaikkojen kuvaukset löytyvät liitteestä 13.1 ja verkosta HSY:n julkaisuista.

Taulukko 4.2. Hengitettävien hiukkasten WHO:n ohjearvot (WHO 2021)

 Katupölytilanne

Talven ja kevään sääolot sekä katujen kunnossapito vaikuttavat siihen, kuinka paljon katupölyä kertyy katujen pinnoille ja milloin se nousee ilmaan katujen kuivahtaessa. Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat siksi vuosittain. Keväisin kuivalla säällä ilmanlaatu heikkenee erityisen huonoksi, kun kevätpuhdistus on vielä kesken ja liikennevirta ja tuuli nostavat pölyn tehokkaasti ilmaan. Katupölyhiukkasista suurin osa kuuluu hengitettävien hiukkasten karkeaan kokoluokkaan (PM_10-2,5).

Korkeita ilman hiukkaspitoisuuksia mitattiin jo tammikuun lopulla, mutta maaliskuun lopulla ja huhtikuussa katujen pölyämien oli suurinta. Maaliskuussa sademäärät olivat kaksinkertaiset vertailukauteen nähden sekä Helsingin Kaisaniemen että Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla, ja tämä hillitsi pölyämistä (Ilmatieteen laitos 2024 a). Huhtikuussa satoi tavanomaista vähemmän ja silloin katujen pölyäminenkin oli voimakkainta (kuva 4.1.1). Huhtikuun aikana myös lumipeite suli pois (Ilmatieteen laitos 2024 b).

Ensimmäisen kerran hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittivät vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) 27.1. Mäkelänkadulla. Vuorokausiraja-arvotaso ylittyi useasti maalis-huhtikuussa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Kauniaisissa, Tikkurilassa ja Hämeenlinnanväylällä. Toukokuussa raja-arvotaso ylittyi Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla ja Hämeenlinnanväylällä. Kevään katupölykauden korkein vuorokausipitoisuus (138 µg/m³) mitattiin Hämeenlinnanväylän mittausasemalla maaliskuussa.

Kuva 4.1.1. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten vuo­ro­kausi­pi­toi­suu­det ke­vään 2023 ja 2022 ka­tu­pö­ly­kau­del­la.

Keväällä hiekanpoiston yhteydessä tienpinta usein kastellaan, jotta ilmanlaatua heikentävän katupölyn nouseminen tienpinnasta hengitysilmaan saadaan minimoitua. Keväistä katupölyä pyritään jo ennen hiekanpoistoa vähentämään levittämällä katualueille kalsiumkloridiliuosta, joka sitoo kosteutta tienpintaan ja näin ehkäisee pölyn nousemista hengitysilmaan. Lisäksi katupölyä pyritään vähentämään käyttämällä talvella ja keväällä hiekoituksessa pesuseulottua sepeliä, jossa pölyä on jo lähtökohtaisesti mahdollisimman vähän.

HSY antoi kastelupyynnöt pääkaupunkiseudun pääväylille 7 kertaa kevään katupölykauden aikana. Pääväyliä kasteltiin 6 kertaa huhtikuussa (5.4., 11.4., 13.4., 17.4., ja 20.4.) ja kerran toukokuussa (11.5.). Tällöin tienpientareita kasteltiin pölyä sitovalla laimealla kalsiumkloridiliuoksella.

Helsingin kaupungin ympäristöpalvelut kehottivat urakoitsijoita kastelemaan koko katuverkon katuja laimealla kalsiumkloridiliuoksella 11. ja 18.4. Tämän lisäksi pölynsidontaa tehtiin erityisen pölyävillä katuosuuksilla työnjohtajien harkinnan mukaan. Helsingissä katujen kevätsiivous alkoi karkean sepelin nostamisella maaliskuun loppupuolella (Helsingin kaupunki 2023). Katuja siivoamassa oli tavanomaista suurempi määrä koneita ja pesu-urakka valmistui toukokuussa. Helsingissä puhdistetaan 2500 kilometriä katuja (Yle Uutiset 2023).

Espoossa katujen puhdistus alkoi huhtikuussa (Espoon kaupunki 2023). Keskeisimmillä alueilla urakka valmistui vapuksi, ja muualla kaupungissa valmista oli toukokuun aikana. Ensimmäisenä hiekoitushiekka poistettiin bussiliikenteelle tärkeiltä pääkaduilta, jonka jälkeen siirryttiin pääkatujen varsilla oleville kävely- ja pyöräteille sekä sivukaduille. Vappuun mennessä saatiin ensimmäinen hiekanpoistokierros pääväyliltä tehtyä. Sivukatuja puhdistettiin paikoin vielä toukokuun lopulla.

Vantaalla hiekanpoisto alkoi huhtikuussa (Vantaan kaupunki 2023). Hiekkojen poisto kesti noin kuukauden. Suurin osa karkeasta hiekasta saatiin poistettua kaduilta vappuun mennessä. Katujen puhdistus aloitettiin tärkeiltä joukkoliikennekaduilta ja torialueilta sekä niiden varsilla olevista jalankulku- ja pyöräteistä. Puhdistettavaa katualuetta Vantaalla on noin 1600 km.

Katupölyä on eniten ilmassa yleensä keväisin, mutta myös syksyllä ja talvella voi esiintyä korkeita pölypitoisuuksia talvirengaskaudella, jos kadut ja tiet ovat paljaita lumesta ja kuivia. Vielä syksyllä talvirengaskauden alettua poutaisina päivinä mitattiin korkeita pölypitoisuuksia, jolloin raja-arvotaso ylittyi (kuva 4.4). Pölyäminen ajoittui syksyllä marraskuulle, jolloin sää oli kuiva ja aurinkoinen. Kaupunki-ilmassa olevista hengitettävistä hiukkasista syksyllä huomattava osa on peräisin autojen renkaiden alla jauhautuneesta asfaltista. Nastarenkaat kuluttavat voimakkaasti asfaltin pintaa.

Lisätietoa katupölystä  hsy.fi/katupoly.

Katupölyn lähteet ja torjuntakeinot 

Nastarenkaiden osuutta katupölyn muodostuksessa on selvitetty NASTA-, REDUST- ja KALPA- hankkeissa. Nastarenkaiden aiheuttaman asfaltin kulumisen on todettu olevan keskeisin katupölyn lähde pääkaupunkiseudulla (Kupiainen ym. 2013 a ja Kupiainen & Ritola 2013). Tutkimushankkeessa on arvioitu myös kunnossapidon keinoja katupölyongelman lievittämiseksi. Parhaita tutkittuja käytäntöjä, kuten pölynsidontaa ja tehokasta pesutekniikkaa, on otettu käyttöön pääkaupunkiseudulla ja pölypitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa. Katupölypäästöihin vaikuttavia tekijöitä on arvioitu mittausten ohella myös pohjoismaisella NORTRIP-mallinnustyökalulla. Mallinnustuloksia löytyy raportista Stojiljkovic ym. 2016. Tuoreimpia katupölytutkimusten mittaus- ja mallinnustuloksia löytyy KALPA-hankkeen raporteista (Kulovuori ym. 2019 ja Ritola ym. 2021).