Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2022

Hengitysilmassa olevat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ovat katujen ja teiden läheisyydessä suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä. Katupölyllä on suurin vaikutus ilmanlaatuun hengityskorkeudella. Katupölyä muodostuu renkaiden kuluttamasta tiepäällysteestä, jauhautuneesta hiekoitusmateriaalista ja rengas- sekä jarrupölystä. Erityisesti nastarenkaat kuluttavat asfalttia ja tuottavat siten katupölyä. Katupölyä muodostuu myös tuulen ja renkaiden mukana esimerkiksi rakennustyömailta kulkeutuvista hiukkasista. Katupölyä on eniten ilmassa yleensä keväisin. Myös syksyllä ja talvella esiintyy toisinaan korkeita pölypitoisuuksia talvirengaskaudella, jos kadut ja tiet ovat paljaita lumesta ja kuivia. Rakennustyömaat voivat aiheuttaa korkeita pölypitoisuuksia lähiympäristössään ympäri vuoden.

Hengitettävät hiukkaset voivat aiheuttaa haittaa terveydelle varsinkin keväisin, kun katupölyä on paljon ilmassa. Suuret hengitettävien hiukkasten pitoisuudet heikentävät erityisesti ikääntyneiden, astmaatikkojen, sepelvaltimotautia sairastavien ja hengityssairaiden hyvinvointia. Lisätietoja terveysvaikutuksista löytyy kappaleesta 16.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Katupölyn määrää ovat vähentäneet muuan muassa katujen tehostettu puhdistus ja pölynsidonta laimealla kalsiumkloridiliuoksella, pesuseulotun hiekoitussepelin käyttö ja ajonopeuksien lasku. Myös liikenteen pakokaasut ja energiantuotannon hiukkaspäästöt ovat vähentyneet 1990-luvun alusta alkaen. Lisäksi muualta Euroopasta kaukokulkeutuneiden pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet koko seudulla.

Vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten vuosiraja-arvo (40 µg/m³) ei ylittynyt millään mittausasemalla, sen sijaan WHO:n terveysperusteinen vuosiohjearvo (15 µg/m³) ylittyi Mannerheimintien, Mäkelänkadun ja Hämeenlinnanväylän mittausasemilla (kuva 4.1 ja taulukko 4.1 ja 4.2).

Hengitettävien hiukkasten massapitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat vuonna 2022 pääkaupunkiseudun mittausasemilla Luukin 6 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän 21 µg/m³:n välillä (kuva 4.2.). Vilkasliikenteisillä alueilla pitoisuudet nousivat hieman vuonna 2022 verrattuna edelliseen vuoteen. Tausta- ja pientaloalueilla pitoisuudet taas laskivat edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2021 ja 2022 Mannerheimintien mittausaseman vieressä on ollut korjausrakentamisen työmaa, joka on osaltaan vaikuttavat mitattuihin hiukkaspitoisuuksiin. Vuonna 2022 myös Mäkelänkadun mittausaseman vieressä oli korjausrakentamisen työmaa.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo ei ole ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuoden 2006 jälkeen (kuva 4.3). Pölyisiä päiviä, jolloin vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, saa olla 35 kertaa vuodessa. Raja-arvotaso ylittyi Mäkelänkadulla 19, Mannerheimintiellä 11, Leppävaarassa 12, Tikkurilassa 6, Tapanilassa 1, Pohjois-Tapiolassa 12, Lentoasemalla 4 ja Hämeenlinnanväylällä 29 kertaa (kuva 4.4). Vartiokylässä, Kalliossa ja Luukissa ei ollut vuoden 2022 aikana pölyisiä päiviä. Korkeimmat mitatut vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Vartiokylän 27 µg/m³:n ja Hämeenlinnanväylän 170 µg/m³:n välillä.

Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat vuosittain talven ja kevään sääolojen mukaan. Pölyä on yleensä eniten ilmassa maalis–huhtikuussa (kuva 4.4) Aurinkoisina ja kuivina päivinä pölyä voi olla runsaasti ilmassa. Sulamisvedet ja sade taas kostuttavat tienpinnat, jolloin pölyäminen on vähäisempää. Sateinen ja leuto talvi vähentävätkin katupölyä ja helpottavat sekä nopeuttavat katujen kevätpesuja.

Vuonna 2022 Mäkelänkadulla, Leppävaarassa ja Tikkurilassa oli enemmän vuorokausipitoisuuden raja-arvotason (50 µg/m³) ylittäviä pölyisiä päiviä kuin vuosina 2021 ja 2020. Suurin osa pölyisistä päivistä osui kevään katupölykaudelle maalis-huhtikuulle. Mäkelänkadulla pölyisiä päiviä esiintyi myös kevään katupölykauden ulkopuolella, mihin vaikutti mittausaseman vieressä oleva korjausrakentamisen työmaa. Työmaa heikensi vuoden 2022 aikana ajoittain ilmanlaatua mittausaseman läheisyydessä. Työmaasta johtuva pölyäminen oli kuitenkin paikallista eikä vaikuttanut ilmanlaatuun muualla Helsingin keskustassa kauempana työmaasta.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuuden kansallinen ohjearvo (70 µg/m³) ylittyi vuonna 2022 Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Pohjois-Tapiolassa, Tikkurilassa ja Hämeenlinnanväylällä. Vuonna 2021 ohjearvo ylittyi kolmella mittausasemalla.

Hengitettävien hiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan vuodessa) ylittyy tavanomaisesti erityisesti katupölyaikaan liikenneympäristöissä. Vuorokausiohjearvo ylittyi vuonna 2022 Mannerheimintien, Mäkelänkadun, Leppävaaran, Tikkurilan, Lentoaseman, Pohjois-Tapiolan ja Hämeenlinnanväylän mittausasemilla. Vuorokausitason ylittäviä päiviä oli vilkasliikenteisten alueiden läheisyydessä olevilla asemilla 11–33, pientaloalueilla 0–3 ja Lentoaseman vaikutusalueella 5. Kallion kantakaupungin ja Luukin maaseutu tausta-asemilla ei ollut WHO:n vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä.

Katupölyn pitoisuuksia seurattiin pääkaupunkiseudulla myös suuntaa antavilla ilmanlaatusensoreilla (lisätietoa liitteessä 14.2). Sensoreilla mitattiin hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia pääväylien (Hämeenlinnanväylä Pirkkola ja Kaivoksela, Kehä III Suutarila ja Kehä I Vallikallio) sekä pääkatujen (Ruskeasuo Mannerheimintie 107, Jätkäsaari Tyynenmerenkatu, Kalasatama Hermannin rantatie, Olari ja Myyrmäki) varrella. Sensorit ovat täydentävä mittausmenetelmä, eivätkä mittaukset ole raja-arvoa valvovia mittauksia. Sensorituloksia hyödynnetään muun muassa pölyntorjunnan ja kasteluiden kohdentamisessa katupölykaudella. Suuntaa antavilla sensoreilla hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet vaihtelivat Olarin 12 µg/m³:n ja Sörnäisten ja Kaivokselan 25 µg/m³:n välillä (kuva 4.5). Pölyisiä päiviä oli vuonna 2022 mittauspaikasta riippuen pääväylien varrella 20–29 ja pääkatujen varrella 5–38 (lisätietoa liitteessä 17.13 ja 14).

Katupölytilanne

Kevään katupölykausi oli pääkaupunkisedulla viime vuotta pölyisempi, koska vuoden 2022 talvi oli edellisvuotta lumisempi ja maaliskuun yöpakkaset hidastivat lumien sulamista ja kevään katujen puhdistusta.

Talven ja kevään sääolot sekä katujen kunnossapito vaikuttavat siihen, kuinka paljon katupölyä kertyy katujen pinnoille ja milloin se nousee ilmaan katujen kuivahtaessa. Kevään katupölykauden ajankohta ja voimakkuus vaihtelevat siksi vuosittain. Keväisin kuivalla ja tyynellä säällä ilmanlaatu heikkenee erityisen huonoksi, kun kevätpuhdistus on vielä kesken ja liikennevirta ja tuuli nostavat pölyn tehokkaasti ilmaan. Katupölyhiukkasista suurin osa kuuluu hengitettävien hiukkasten karkeaan kokoluokkaan (PM_2,5–10).

Helmikuun alussa lämpötila pysyi vielä kylmänä, mutta kuun puolessavälissä etelään virtasi lauhaa ilmaa ja kuukauden keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla reilu pari astetta lämpimämpi kuin vertailukaudella (1991–2020). Helmikuu oli tavanomaista leudompi ja sateisempi. Helmikuun loppupuolella koettiin vielä varsin voimakas lumipyry. (Ilmatieteen laitos a 2023)

Maaliskuun alussa lämpötila kohosi 5 asteeseen Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla korkeapaineen voimistumisen myötä. Maaliskuun loppupuolella lämpötilat kääntyivät taas laskuun, ja lumen sulaminen oli yöpakkasten takia hidasta. Maaliskuun lopussa lunta oli Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemalla jopa puoli metriä ja lumipeite oli tavanomaista paksumpi. Maaliskuu oli selvästi tavanomaista vähäsateisempi. Sademäärät olivat Helsingin Kaisaniemen ja Helsinki-Vantaan lentoaseman havaintoasemilla kolmanneksen siitä, mitä vertailukaudella 1991–2020. (Ilmatieteen laitos a 2023)

Huhtikuun alussa saatiin runsaita sateita, joista osa tuli kylmän sään takia lumena. Kuukauden parina ensimmäisenä yönä esiintyi pääkaupunkiseudulla lähes 10 asteen pakkasia. Huhtikuun puolivälin jälkeen sää lämpeni selvästi ja kuun loppupuoli oli vuorostaan pääosin poutainen. Toukokuussa kevät eteni hieman tavanomaista aikataulua jäljessä. Huhti- ja toukokuussa sademäärät olivat jo lähempänä vertailukautta. (Ilmatieteen laitos a 2023)

Korkeita ilman hiukkaspitoisuuksia mitattiin maalis-huhtikuussa, jolloin katujen pölyämien oli suurinta. Ensimmäisen kerran hengitettävien hiukkasten pitoisuudet ylittivät vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) 14.2. Mannerheimintiellä ja 4.3. Mannerheimintiellä ja Hämeenlinnanväylällä. Vuorokausiraja-arvotaso ylittyi useasti maalis-huhtikuussa Mannerheimintiellä, Mäkelänkadulla, Leppävaarassa, Pohjois-Tapiolassa, Tikkurilassa, Lentoasemalla ja Hämeenlinnanväylällä. Toukokuussa raja-arvotaso ylittyi enää Tapanilassa ja Mannerheimintiellä. Katupölykauden korkein vuorokausipitoisuus (170 µg/m³) mitattiin Hämeenlinnanväylän mittausasemalla.

HSY antoi kastelupyynnöt pääkaupunkiseudun pääväylille neljä kertaa kevään katupölykauden aikana. Pääväyliä kasteltiin kerran maaliskuussa (21.3.) ja kolme kertaa huhtikuussa (19.4., 21.4., ja 25.4.). Tällöin tienpientareita kasteltiin pölyä sitovalla laimealla kalsiumkloridiliuoksella.

Katujen kevätsiivous pystyttiin aloittamaan tavanomaista myöhemmin pääkaupunkiseudulla. Viime talven aikana pääkaupunkiseudun kaupunkien kaduille ja teille levitettiin vaihtelevien keliolosuhteiden vuoksi ennätysmäärät hiekoitussepeliä. Normaalia myöhäisempään katujen kevätsiivouksen aikatauluun vaikutti osaltaan myös kunta-alan työtaistelu.

Helsingissä katujen kevätsiivous alkoi karkean sepelin nostamisella maaliskuun loppupuolella (Helsingin kaupunki 2022). Huhtikuun alkupuolella, kun yöpakkaset loppuivat, aloitettiin hienomman aineksen puhdistaminen kaduilta. Helsingin katujen kevätsiivous oli sääolosuhteiden vuoksi noin kuukauden myöhässä keskimääräisestä aikataulusta.

Espoossa katujen kevätsiivous oli lumisen ja liukkaan talven jälkeen myös tavallista haastavampaa (Espoon kaupunki 2022). Talvella hiekoitushiekkaa oli levitetty kaduille moninkertainen määrä normaaliin verrattuna. Sivukatuja puhdistettiin vielä toukokuun lopulla.

Vantaalla hiekanpoisto alkoi huhtikuun loppupuolella (Vantaan kaupunki 2022). Varsinainen hiekanpoisto aloitettiin tavallista myöhemmin, sillä vielä huhtikuussa oli lunta ja yöpakkasia. Laajamittainen hiekanpoisto aloitettiin vasta pakkasten loputtua, jotta kadut eivät muuttuneet liukkaiksi. Suurimmat hiekoitussepelin aiheuttamat pölyhaitat saatiin siivottua jo parin ensimmäisen viikon aikana, ja toukokuun lopussa hiekanpoisto saatiin valmiiksi.

Lisätietoa katupölystä hsy.fi/katupoly.

Katupölyn lähteet ja torjuntakeinot

Nastarenkaiden osuutta katupölyn muodostuksessa on selvitetty NASTA-, REDUST- ja KALPA- hankkeissa. Nastarenkaiden aiheuttaman asfaltin kulumisen on todettu olevan keskeisin katupölyn lähde pääkaupunkiseudulla (Kupiainen ym. 2013 a ja Kupiainen & Ritola 2013). Tutkimushankkeessa on arvioitu myös kunnossapidon keinoja katupölyongelman lievittämiseksi. Parhaita tutkittuja käytäntöjä, kuten pölynsidontaa ja tehokasta pesutekniikkaa, on otettu käyttöön pääkaupunkiseudulla ja pölypitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa. Katupölypäästöihin vaikuttavia tekijöitä on arvioitu mittausten ohella myös pohjoismaisella NORTRIP-mallinnustyökalulla. Mallinnustuloksia löytyy raportista Stojiljkovic ym. 2016. Tuoreimpia katupölytutkimusten mittaus- ja mallinnustuloksia löytyy KALPA-hankkeen raporteista (Kulovuori ym. 2019 ja Ritola ym. 2021).