Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2022

Merkittävimmät ilmansaasteiden päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat tieliikenne, puunpoltto tulisijoissa ja energiantuotanto. Tässä vuosiraportissa kuvaajat on pääasiassa piirretty vuosille 2003–2022. Pidempiä aikasarjoja löytyy aiemmista vuosiraporteista sekä osoitteesta hsy.fi/paastotrendit. Päästötrendit-sivulle on koottu pääkaupunkiseudun päästötietoja päästölähteittäin, joidenkin päästölähteiden osalta aina vuodesta 1986 eteenpäin.

Pääkaupunkiseudun päästöt ovat laskeneet merkittävästi pitkällä aikavälillä. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980–1990-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia, siirryttiin niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön ja maakaasun käyttö yleistyi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana trendi on ollut laskeva erityisesti tieliikenteen vähentyneiden päästöjen takia. Päästöjä on vähentänyt myös autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikkojen kehitys.

Vuonna 2022 pääkaupunkiseudulla rikkidioksidin päästöt kasvoivat noin 40 %, typenoksidien päästöt noin 5 % ja hiukkaspäästöt noin 25 % vuoteen 2021 verrattuna (kuva 15.1). Suurin osa pääkaupunkiseudun rikkidioksidin päästöistä tulee energiantuotannosta (taulukko 15.1 ja kuva 15.1). Vuonna 2022 typenoksidien päästöistä noin puolet oli peräisin energiantuotannosta ja kolmannes tieliikenteestä. Hiukkaspäästöistä suurin osa tulee energiantuotannosta ja puunpoltosta tulisijoissa.

^{1) Ympäristöhallinnon YLVA-tietojärjestelmään raportoidut päästötiedot v. 2021 ELY:n valvomista laitoksista. Energiantuotannon, satamien ja lentoliikenteen päästötiedot saadaan suoraan toiminnanharjoittajilta paitsi energiantuotannon
CO- ja VOC-päästötiedot, jotka ovat YLVASTA. (Uudenmaan ELY-keskus 2022)}

^{2) Puunpolton päästöarvio vuodelle 2018 (Ohtonen ym. 2020, HSY:n julkaisuja 1/2020)}

^{3) LIPASTO -laskentajärjestelmällä arvioidut päästöt vuodelta 2022 (VTT 2023). Lisäksi liikenteen ei-pakokaasuperäisiä hiukkaspäästöjä arviolta 600–1500 t/a (Kupiainen ym. b 2015)}

^{4) Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt.}

^{- arvio puuttuu}

Energiantuotanto

Suurin osa pääkaupunkiseudun energiantuotannon päästöistä tulee voimalaitoksista. Lämpökeskuksia käytetään yleisimmin talvella lisälämmön tuotantoon. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle eivätkä yleensä aiheuta paikallisesti korkeita pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudulla sähköenergia ja kaukolämpö tuotetaan pääosin yhteistuotantona, jolloin polttoainetta säästyy ja päästöjä jää syntymättä noin 40 % verrattuna siihen, että sähkö ja lämpö tuotettaisiin erikseen.

Pääkaupunkiseudulla on kolme ympäristöluvallista energiantuotantoyhtiötä: Helen Oy, Fortum Power and Heat Oy (tässä raportissa Fortum Espoo) ja Vantaan Energia Oy. Yhtiöillä on alueella kuusi sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitosta, 21 lämpökeskusta ja Kellosaaren varavoimalaitos (kuva 15.1.1).

Pidemmällä aikavälillä energiantuotannon päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia. Päästöjä on myös laskenut öljyn käytön väheneminen sähkön- ja lämmöntuotannossa viimeisen parinkymmen vuoden aikana. Lämpökeskuksissa öljyä on korvattu kivihiilellä ja maakaasulla sekä kotimaisilla polttoaineilla. Öljyä käytetään nykyään pääasiassa varapolttoaineena.

Päästöjä on vähennetty myös korvaamalla kivihiiltä vähäpäästöisemällä maakaasulla. Maakaasun lähipäästöt ovat pienemmät kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla, eikä siitä synny lainkaan haitallisia rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Päästöjen vähenemisen taustalla on ollut myös biomassan lisääntynyt käyttö energianlähteenä. Biomassan osuus polttoaineena on kasvanut tasaisesti viime vuosina pääkaupunkiseudulla ja vuonna 2022 biomassan osuus käytetystä polttoaineesta oli 12 % (kuva 15.1.2).

Energiatuotannon päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet myös kiristyvät päästörajat sekä kehittyvät poltto- ja puhdistustekniikat. Vuosittaiset muutokset johtuvat mm. sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Merkittäviä tekijöitä energiantuotannon päästöjen vähentymiseen ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 vaikutti merkittävästi energiamarkkinoihin ja johti energian hintojen nousuun sekä eri polttoaineiden saatavuus ongelmiin. Maakaasun hinta lähti nousuun jo kesällä 2021, ja putkikaasun tuonnin päättyminen Venäjältä vähensi edelleen kaasun käyttöä energiantuotannon polttoaineena (kuva 15.1.2). Tämä näkyi myös päästömäärien kasvussa ja käytettyjen polttoaineiden suhteessa. Fossiilisista polttoaineista maakaasun päästöt ovat pienimmät.

Eri polttoaineiden käyttöön vaikuttaa niiden saatavuus ja hinta. Energiakriisi nosti kivihiilen kulutusta energiantuotannossa. Kasvusta huolimatta pitkällä aikavälillä kivihiilen merkitys energiantuotannon polttoaineen on vähentynyt. Vuonna 2029 Suomessa ei saa enää käyttää kivihiiltä energiantuotannon polttoaineena. Pääkaupunkiseudun energiantuotantolaitokset luopuvat kivihiilen käytöstä jo kuitenkin ennen tätä.

Energiantuotannon osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2022 rikkidioksidipäästöistä oli 97 %, typenoksidien päästöistä 51 % ja hiukkaspäästöistä 44 % (taulukko 15.1). Vuonna 2022 energiantuotanto pääkaupunkiseudulla väheni reilu 17 % verrattuna edelliseen vuoteen. Edelliseen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna energiantuotanto väheni 16 % (kuva 15.1.3).

Energiantuotannon päästöt ja ominaispäästöt vaihtelevat vuosittain (kuva 15.1.4 ja taulukko 15.1.1). Edellisvuoteen verrattuna energiantuotannon rikkidioksidipäästöt lisääntyivät hieman alle 40 % ja typenoksidipäästöt 6 % ja hiukkaspäästöt tuplaantuivat. Verrattuna edellisen 10 vuoden keskiarvoihin rikkidioksidipäästöt olivat kuitenkin reilut 10 % ja typenoksidipäästöt 26 % pienemmät. Hiukkaspäästöt olivat 10 vuoden keskiarvoon verrattuna noin 5 % suuremmat. Myös ominaispäästöissä oli kasvua. Energiantuotannon ominaispäästöillä tarkoitetaan päästömäärää, joka aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti (yksikkö mg/kWh). Ominaispäästöihin vaikuttavat muun muassa energiantuotannon ja siirron häviöt sekä polttoaine ja sen laatu.

Vuonna 2022 energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista suurin osa oli kivihiiltä (62 %). Maakaasua ja öljyä oli molempia noin 10 %. Bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien, ja turpeen yhteenlaskettu osuus käytetyistä polttoaineista oli yhteensä 12 %. Yhdyskuntajätteen osuus oli 9 %. Vuoteen 2021 verrattuna kivihiilen kulutus kasvoi 8 % ja öljyn käyttö polttoaineena tuplaantui. Yhdyskuntajätteen käyttö polttoaineen lisääntyi hieman. Maakaasun kulutus väheni 73 % ja bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien ja turpeen yhteenlaskettu kulutus väheni myös hieman. (Helen Oy 2022, Fortum Espoo 2022, Vantaan Energia 2022)

Helen Oy:n energiantuotanto väheni 18 % vuonna 2022 verrattuna edellisvuoteen. Vuonna 2022 rikkidioksidipäästöt lisääntyivät 28 % (ominaispäästöt 56 %) verrattuna vuoteen 2021. Hiukkaspäästöt ja hiukkasten ominaispäästöt olivat yli kaksinkertaiset edellisvuoteen verrattuna. Typenoksidipäästöt kasvoivat 7 % (ominaispäästöt 30 %) edellisvuoteen verrattuna. Verratessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon rikkidioksidipäästöt olivat noin 19 % ja hiukkaspäästöt 31 % suuremmat. Typenoksidipäästöt vähenivät 22 % verrattuna edelliseen 10 vuoteen. (Helen Oy 2023)

Vuonna 2022 Fortum Espoon energiantuotanto väheni 16 % edellisvuoteen verrattuna. Rikkidioksidipäästöt olivat kaksinkertaiset ja ominaispäästöt 2,5 kertaiset edellisvuoteen verrattuna. Myös hiukkaspäästöt tuplaantuivat ja ominaispäästöt olivat 2,5 kertaiset edellisvuoteen verrattuna. Typenoksidipäästöt kasvoivat 4 % (ominaispäästöt 23 %) edellisvuoteen verrattuna. Edellisten 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 51 %, typenoksidipäästöt 43 % ja hiukkaspäästöt 52 % pienemmät. (Fortum Espoo 2023).

Vantaan Energian energiantuotanto väheni 17 % vuonna 2022 verrattuna edellisvuoteen. Rikkidioksidipäästöt kasvoivat 27 % vuoteen 2021 verrattuna (ominaispäästöt 54 %). Typenoksidipäästöt kasvoivat edellisvuoteen verrattuna 5 % (ominaispäästöt 23 %). Hiukkaspäästöt kasvoivat 43 % (ominaispäästöt 73 %) verrattuna edellisvuoteen. Edellisen 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 58 % ja typenoksidipäästöt 18 % pienemmät, kun taas hiukkaspäästöt olivat kaksinkertaiset. (Vantaan Energia 2023)

Pienet pistelähteet

Pienillä pistelähteillä tarkoitetaan tässä ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoituja vuoden 2021 päästöjä. Järjestelmään raportoidaan ympäristölupavelvollisten laitosten päästöjä, joita ovat esimerkiksi kaatopaikkakaasulaitokset, jätevedenpuhdistamot, lääketehtaat, painolaitokset, pakkausteollisuus, maalaamot, polttoainevarastot, louhinta- ja murskausalueet sekä asfalttiasemat. Pääkaupunkiseudulla on melko vähän lupavelvollisia laitoksia, mutta matalan päästökorkeuden takia niillä voi olla paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun.

Päästöarvio Pienet pistelähteet sisälsivät vuosina 2007–2014 myös kunnille ilmoitetut muut ympäristölupavelvolliset pistelähteet. Tässä vuosiraportissa raportoidaan pienistä pistelähteistä vain ympäristöhallinnon YLVA-järjestelmään raportoidut päästöt. Tässä esitetyt YLVA-päästötiedot ovat vuodelta 2021 (Uudenmaan ELY-keskus 2022). Kauniaisissa ei ole merkittäviä pieniä pistelähteitä

Liikenne

Tieliikenne

Tieliikenteen päästöissä on mukana henkilöautojen, linja-autojen, pakettiautojen, kuorma-autojen, moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen päästöt. Tieliikenteestä aiheutuvia merkittävimpiä suoria pakokaasupäästöjä ovat hiukkaset, typenoksidit, hiilimonoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), jotka ovat pääosin hiilivetyjä (HC).

Pakokaasupäästöt ovat 2000-luvulla laskeneet teknisen kehityksen myötä liikenteen kasvusta huolimatta (kuva 15.1). Vuonna 2007 pitkään jatkunut kasvu tieliikenteen liikennesuoritteessa (ajetut kokonaiskilometrit vuodessa) pysähtyi ja suorite lähti laskemaan, mutta vuodesta 2014 alkaen se lähti taas kasvuun. Muutokset päästökertoimissa ja suoritearvioissa vaikuttavat osittain lukuihin. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostattaa ilmaan teiden pinnalta erikokoisia hiukkasia (resuspensio). Ne ovat peräisin mm. asfaltin kulumisesta ja hiekoitussepelistä sekä renkaiden ja jarrujen kulumatuotteista.

Vuosina 2020 ja 2021 koronapandemia laski liikennemääriä pääkaupunkiseudulla. Vuonna 2022 tieliikennesuorite kasvoi noin 0,5 %, mutta oli vielä noin 6 % pienempi kuin ennen koronapandemiaa vuonna 2019. Tieliikenteen pakokaasut tuottivat pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä 28 % ja hiukkaspäästöistä 16 %. Pääkaupunkiseudulla hiilivetypäästöistä 38 % ja häkäpäästöistä 31 % tulee tieliikenteestä (taulukko 15.3.1 ja 15.3.2).

Liikennesuorite vuonna 2022 oli pääkaupunkiseudun yleisillä teillä ja kaduilla noin 5 800 miljoonaa ajoneuvokilometriä. Henkilöautojen osuus liikennesuoritteesta oli 79 %, paketti- ja kuorma-autojen osuus oli yhteensä 16 %, linja-autojen osuus oli noin 1,5 % ja moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen osuus oli yhteensä 4 %. Tarkemmin tarkasteltuna suurimmat osuudet vuoden 2022 liikennesuoritteesta olivat katalysaattoreilla varustetuilla bensiinikäyttöisillä henkilöautoilla (45 %) sekä dieselkäyttöisillä henkilöautoilla (30 %). Viimeisen viiden vuoden aikana sähkökäyttöisten henkilöautojen ajoneuvosuoritteet ovat kymmenkertaistuneet. Pääkaupunkiseudulla henkilöautojen ajoneuvokilometrisuoritteesta sähköautot muodostavat hieman alle 5 % (VTT 2023).

Kupiaisen ym. (b 2015) tekemän suuntaa antavan arvion mukaan pääkaupunkiseudun liikenteen ei-pakokaasuperäisten hiukkasten päästöt olivat vuosina 2008–2012 PM_2,5-kokoluokassa noin 100–165 t/v ja PM₁₀-kokoluokassa noin 600–1150 t/v. Vuonna 2022 liikenteen suorat pakokaasun hiukkaspäästöt olivat 54 tonnia, joten sekä pakokaasujen että katupölyn hiukkasilla on erittäin merkittävä vaikutus ilmanlaatuun pääkaupunkiseudulla.

Päästöarvio Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorat päästöt vuodelta 2022 on saatu VTT:ltä (2023). Päästöt on arvioitu käyttäen VTT:n LIPASTO-laskentamallin (lipasto.vtt.fi) LIISA-laskentajärjestelmää, johon on päivitetty IPCC:n Guidebook 2016 mukaiset päästökertoimet. Tieliikenteen päästölaskenta uusiutui vuonna 2015. Väylävirasto on muuttanut suoritelaskennan perusteita vuoden 2017 laskentaan.

Satamat

Pääkaupunkisedulla on kolme ympäristöluvallista satamaa: Vuosaari, Eteläsatama (sis. Katajanokan sataman) ja Länsisatama (sis. Hernesaaren sataman). Vuonna 2018 satamien luokittelu muuttui, ja aiemmissa vuosiraporteissa käytettiin erilaista satamaluokittelua. Trendikuvauksia varten saatiin vuonna 2018 Helsingin Satama Oy:ltä päästötiedot vuosilta 2012–2017 takautuvasti uudella luokittelulla.

Vuosaaren satama on rahtisatama, joka palvelee kontti- ja roroliikennettä. Eteläsatama ja Länsisatama ovat matkustajasatamia. Länsisatama on Suomen vilkkain matkustajasatama sekä vilkas tavaraliikenteen solmukohta. Eteläsatamasta ja Katajanokalta on vilkkaat linjaliikenneyhteydet Tallinnaan ja Tukholmaan, lisäksi niillä on risteilyliikennettä. Katajanokalla on kansainvälisten risteilyalusten laituripaikat. Satamat velvoitetaan ympäristöluvissa seuraamaan toimintansa vaikutuksia ilmanlaatuun.

Helsingin Satama Oy:n tekemään satamatoiminnan päästöarvioon sisältyvät alusten päästöt Helsingin satamien laitureissa ja satamajärjestyksen mukaisilla vesiliikennealueilla. Mukana ovat alusten päästöjen lisäksi muun satamatoiminnan kuten työkoneiden, satamassa asioivien rekkojen sekä kuorma- ja henkilöautojen päästöt. Helsingin Satama Oy:n hallinnoimilla laitureilla ei ole niin sanottua pienveneilytoimintaa. Sen sijaan Helsingin Satama Oy:n laitureille kiinnittyvien jahtien päästöt on laskettu mukaan satamien päästöarvioihin.

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tiukennukset Itämerellä liikennöivien alusten polttoaineiden rikkipitoisuuksiin ovat parantaneet ilmanlaatua. Heinäkuussa 2010 astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1,5 %:sta 1 %:iin koko Itämerellä ja alusten ollessa satamissa yli 2 tuntia 0,1 %:iin. Satamien rikkidioksidipäästöt vähenivät selkeästi vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuoden 2015 tammikuussa 0,1 %:n pitoisuusraja laajennettiin koskemaan koko Itämerta (kuva 15.5).

Vuonna 2012 satamien yhteenlasketut rikkidioksidin päästöt olivat 155 tonnia ja vuonna 2022 päästöt olivat 37 tonnia (Helsingin Satama 2023). Mittaukset ovat osoittaneet ilmanlaadun parantuneen huomattavasti Itämeren satamien alueilla alusten polttoaineiden tiukempien rikkipitoisuusvaatimusten myötä (CE Delf, 2016). Vuonna 2012 hengitettävien hiukkasten päästöt olivat 24 tonnia ja vuonna 2022 päästöt olivat 6 tonnia. Satamien typenoksidien päästöt ovat vuodesta 2012 vähentyneet lähes 250 tonnia. (Helsingin Satama 2023)

Vuoteen 2021 verrattuna satamatoimintojen päästöt nousivat hieman vuonna 2022. Satamien osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2022 typenoksidipäästöistä oli 13 % ja muista epäpuhtauksista 1–6 % (taulukko 15.1). Aluskäyntimäärät Helsingin satamissa nousivat vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna 3 %, aluskäyntimäärät ovat vielä kuitenkin pienemmät kuin vuonna 2019 ennen koronapandemiaa (kuva 15.6). Vuonna 2022 kokonaistavaraliikenteen määrä nousi ja samoin myös kokonaismatkustajamäärä, joka kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna (Helsingin Satama 2023)

Helsingin Satama on viime vuosina ottanut käyttöön maasähkön useammassa satamassa ja käyttöönottoa laajennetaan edelleen tulevina vuosina. Maasähkö parantaa ilmanlaatua ja vähentää hiilidioksidipäästöjä sekä melua satamien lähistöllä. Helsingin satamien laivaliikenteen päästöt vähenevätkin edelleen tulevaisuudessa.

Lentoliikenne

Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. LTO-syklin päästöt ulottuvat lentoonlähdöissä noin kuuden kilometrin etäisyydelle lentoasemasta ja laskeutumisissa noin 18 kilometrin etäisyydelle. Tästä johtuen kaikki LTO-syklin aikaiset päästöt eivät kohdistu pääkaupunkiseudulle. Paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavat kaikki alle 300 metrin korkeudessa tapahtuvat lentoliikenteen päästöt.

Lentoliikenteen päästöt vaihtelevat vuosittain johtuen liikennemäärien muutoksista ja lentoyhtiöiden lentokaluston muutoksista LTO-syklin osalta. Ominaispäästöt ja polttoaineen kulutus ovat erilaiset eri konetyypeillä. Maakaluston päästöjen määrän vaihteluun vaikuttavat myös talven sääolosuhteet.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentoliikenteen päästöt muodostavat 95 % ja Finavian maakaluston päästöt enimmillään 5 % lentoasema-alueen päästöistä. Hiukkaspäästöt on raportoitu vain maakaluston osalta, eli lentokoneiden hiukkaspäästöjen tiedot puuttuvat. Lentoasema-alueella on myös muita toimijoita kuten maahuolintayhtiöt, joiden maakaluston toiminta aiheuttaa päästöjä. Sotilasilmailu sekä helikopterilennot tai purjelentokoneet eivät ole päästölaskelmissa mukana. (Finavia a 2023)

Vuonna 2022 Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokoneiden ja maakaluston yhteenlaskettu polttoaineen kulutus kaksinkertaistui edelliseen vuoteen verrattuna. Myös rikkidioksidin, typenoksidien, hiilimonoksidin ja VOC-päästöjen määrät olivat noin kaksinkertaiset edelliseen vuoteen verrattuna. Maakaluston hiukkaspäästöt nousivat vain hieman. LTO-syklien määrä kasvoi 83 %. Lentoliikenteen osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2021 päästöistä oli 0–6 % komponentista riippuen (taulukko 15.1.) (Finavia a 2023). Lentoliikenteen matkustajamäärät kolmikertaistuivat vuonna 2022 verrattuna edelliseen vuoteen. Matkustajamäärät olivat kuitenkin vielä noin puolet siitä mitä vuonna 2019 ennen koronapandemiaa (Finavia b 2023).

Junaliikenne

Junaliikenteen suorat päästöt ovat pienet, koska liikennöinti pääkaupunkiseudulla tapahtuu suurimmaksi osaksi sähköjunilla. Välillisiä päästöjä muodostuu sähköntuotannosta, mutta ne sisältyvät osittain raportissa esitettyihin energiantuotannon päästöihin.

Työkoneet

Työkoneet ovat merkittävä ilmansaasteiden lähde. VTT arvioi koko Suomen työkoneiden päästöjä osana liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmää (LIPASTO). Viimeisin päivitys työkoneiden päästömalliin (TYKO 2015) tehtiin vuonna 2014, jolloin uudistettiin päästökertoimet. Kuntakohtaisiin työkoneiden päästöarvioihin liittyy toistaiseksi suuria epävarmuuksia, ja siksi niitä ei käsitellä tässä.

Puunpoltto tulisijoissa

Ilmaan vapautuu epäpuhtauksia myös pienistä päästölähteistä, joita ei säädellä ympäristölupamenettelyllä. Näitä ovat esimerkiksi talokohtainen lämmitys. Noin 80 prosentissa pääkaupunkiseudun pientaloista poltetaan puuta. Puuta käytetään pääasiassa lisälämmityksenä, saunan lämmittämisessä ja tunnelman luomisessa. Talokohtaiset puunkäyttömäärät ovat suhteellisen pieniä, mutta puun käytön suuri merkitys päästölähteenä johtuu pientalojen suuresta määrästä pääkaupunkiseudun tiheästi rakennetuilla asuinalueilla.

Puunpolton päästöarvio on tehty edellisen kerran vuodelle 2018. Sen mukaan puunpolton päästöt pääkaupunkiseudulla ovat 124 tonnia pienhiukkasia (PM_2,5), 40 tonnia mustaa hiiltä (BC), 55 tonnia typenoksideja (NO_x), 280 tonnia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), 2619 tonnia hiilimonoksidia (CO) ja 211 kilogrammaa bentso(a)pyreeniä (BaP) (Ohtonen ym. 2020).

Puun pienpoltto aiheuttaakin merkittävän osan pääkaupunkiseudun hiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja hiilimonoksidin päästöistä. Puunpoltto tulisijoissa on suurin polttoperäisten hiukkaspäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi tulisijojen hiukkaspäästöt ovat suuremmat kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt pääkaupunkiseudulla.

Puunpoltto tulisijoissa aiheuttaa päästöjä, joilla on merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun ja ihmisten terveydelle, koska päästöt purkautuvat matalalle asuinalueilla ja puuta poltetaan yleensä siihen aikaan, kun ihmiset ovat kotona.