Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2022

HSY:llä on neljä mittausasemaa, joilla seurataan ilmanlaatua kiinnostavissa erityiskohteissa vuoden tai kahden jaksoissa. Kohteiden ilmanlaatua seurataan esimerkiksi suurien päästömäärien tai heikkojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Vuonna 2022 siirrettävät mittausasemat sijaitsivat Helsingissä Tapanilan pientaloalueella, Espoossa Pohjois-Tapiolassa ja Vantaalla Hämeenlinnanväylän varrella sekä Helsinki-Vantaan lentoaseman vaikutusalueella. Lisätietoja vuoden 2022 mittausasemista löytyy liiteosion liitteestä 19.

Tapanila

Tapanilan mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x), mustan hiilen (BC), hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Helsingissä Tapanilan pientaloalueella (kuva 13.1.1). Aiemmin samassa paikassa on mitattu vuonna 2013. Mittauksilla selvitettiin pientaloalueiden ilmanlaatua ja puunpolton vaikutuksia ilmanlaatuun.

Pientaloalueiden ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä tulisijojen käyttö ja sijainnista riippuen myös liikenteen pakokaasut ja katupöly. Tulisijojen päästöt aiheuttavat kohonneita ilmansaastepitoisuuksia alueilla, joilla taloja on paljon lähellä toisiaan. Pääasiallista puulämmitystä on pääkaupunkiseudulla vain vähän, mutta tulisijoja käytetään useimmissa pientaloissa lisälämmitykseen ja monissa asunnoissa on lisäksi puulämmitteisiä saunoja. Puunpoltossa syntyy muun muassa pienhiukkasia, mustaa hiiltä eli nokea sekä syöpäriskiä lisääviä polysyklisiä aromaattisia yhdisteitä (PAH) kuten bentso(a)pyreeniä. Bentso(a)pyreenin pitoisuudet voivat vaihdella paljonkin eri pientaloalueiden välillä ja sisällä.

Vuonna 2022 Tapanilan mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 11 µg/m³. Vuosipitoisuus oli samaa tasoa myös muilla pääkaupunkiseudun pientaloalueilla. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Tapanilan mittausasemalla. Vuorokausiohjearvon pitoisuustason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 20. Tapanilassa korkein typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 68 µg/m³. Pitoisuuksien nousu aamulla ja iltaa kohti näkyy vuorokausivaihtelussa ja se liittyy liikenteen rytmiin (kuva 13.1.2). Typpimonoksidin vuorokausivaihtelussa on huomattavissa myös mittausaseman vieressä olevan auton esilämmityksen päästöt aamuyöstä. Vuosipitoisuuksiin tällaisella hetkellisellä korkealla pitoisuudella ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 11 µg/m³, mikä on hieman korkeampi kuin muilla pientaloalueilla ja Kallion kaupunkitausta-alueella mitatut pitoisuudet. Tapanilan mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Tapanilassa oli vuonna 2022 yksi hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitys. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt Tapanilassa, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Korkein hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus oli 53 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,5 µg/m³. Pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n vuosiohjearvon (5 µg/m³) tasolla. WHO:n pienhiukkasten vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 13. Tapanilan pienhiukkasten vuosipitoisuus oli hieman korkeampi kuin Vartiokylän pientaloalueella (5,0 µg/m³) ja Kallion kaupunkitausta-alueella (5,1 µg/m³). Pienhiukkasten vuosipitoisuudet olivat korkeammat pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisillä alueilla (5,3–6,6 µg/m³). Tapanilassa korkein vuorokausipitoisuus oli 26,8 µg/m³. Puunpolton vaikutuksesta pienhiukkasten pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin tulisijoja käytetään myös eniten (kuva 13.1.2).

Tapanilan mittausasemalla mitattiin myös bentso(a)pyreenin pitoisuuksia. Kuukausitasolla pitoisuudet vaihtelivat 0–1,4 ng/m³:n välillä. Korkeimmat pitoisuudet Tapanilassa mitattiin lämmityskaudella ja heinäkuussa. Tapanilassa bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus 0,8 ng/m³ oli korkeampi kuin muilla pääkaupunkiseudun mittausasemilla.

Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan epätäydellisessä palamisessa, ja kaupungeissa puunpoltto ja liikenne ovat suurimmat mustan hiilen lähteet. Tapanilassa lähiliikenteellä ei ole kuitenkaan merkittävää vaikutusta mittausasemalla mitattuihin pitoisuuksiin, koska liikennemäärät alueella ovat vähäisiä. Mustan hiilen pitoisuudet olivat korkeimmat iltaisin, jolloin myös tulisijoja käytetään eniten (kuva 13.1.2).

Ajoneuvojen kiristyneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat ovat vähentäneet tehokkaasti mustan hiilen päästöjä, ja pitoisuudet ovatkin laskeneet varsinkin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Pääkaupunkiseudun pientaloalueilla tehdyissä mustan hiilen mittauksissa ei ole ollut havaittavissa yhtä voimakasta laskevaa trendiä kuin vilkasliikenteisissä ympäristöissä. Tapanilassa mitattu mustan hiilen vuosipitoisuus oli 0,6 µg/m³ eli samaa tasoa kuin Mäkelänkadun vilkasliikenteisessä ympäristössä.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Tapanilan mittauspisteessä 82 % ajasta hyvä, 15 % ajasta tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 13.1.3). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 26. Nämä tunnit sijoittuvat lämmityskaudelle ja kevään katupölykaudelle, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä sekä pienhiukkasista.

Edellisen kerran Tapanilassa mitattiin ilmansaasteiden pitoisuuksia vuonna 2013, jolloin typpidioksidin vuosipitoisuus oli 16 µg/m³. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typpidioksidin pitoisuuksiin vaikuttavat merkittävästi liikennemäärien muutokset sekä ajoneuvotekniikan kehitys. Vuonna 2013 pienhiukkasten vuosipitoisuus oli 8,8 µg/m³ ja bentso(a)pyreenin vuosipitoisuus 1 ng/m³. Puunpoltosta aiheutuneet hiukkaspäästöt ovat laskeneet Tapanilassa edellisestä mittauskerrasta.

Pohjois-Tapiola

Pohjois-Tapiolan mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5) ja typenoksidien (NO_x) ja pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Kalevantien varrella 7 metrin päässä ajokaistan reunasta (kuva 13.2.1). Mittauksilla selvitettiin, millainen ilmanlaatu on vilkkaasti liikennöidyllä alueella.

Pohjois-Tapiolan mittausasemalla typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 12 µg/m³. Pitoisuus oli matalampi kuin muilla vilkkaasti liikennöidyillä alueilla. Pakokaasuperäiset typpidioksidin pitoisuudet laimenevatkin hyvin mittausaseman avoimessa ympäristössä. Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä; aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivällä ne laskivat hieman ja nousivat taas jonkin verran iltaruuhkaa kohden (kuva 13.2.2). Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot eivät ylittyneet Pohjois-Tapiolan mittausasemalla. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) kuitenkin ylittyivät. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 24. Korkein Pohjois-Tapiolassa mitattu typpidioksidin vuorokausipitoisuus oli 68 µg/m³.

Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus oli Pohjois-Tapiolassa 14 µg/m³, myös Leppävaaran pysyvällä mittausasemalla oli sama vuosipitoisuus. Pohjois-Tapiolassa oli 12 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä vuonna 2022. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 101 µg/m³.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoa Pohjois-Tapiolassa. Kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo) ylittyi Pohjois-Tapiolassa katupölykaudella huhtikuussa. WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä vuodessa sallitaan) ylittyi Pohjois-Tapiolan mittausasemalla. WHO:n vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 14.

Pienhiukkaspitoisuuksien vuosipitoisuus oli 5,3 µg/m³. Pohjois-Tapiolassa mitatut pienhiukkasten pitoisuudet olivat alle raja-arvojen ja kansallisten ohjearvojen. Pienhiukkasten vuosipitoisuus oli Pohjois-Tapiolassa WHO:n vuosiohjearvon tasolla. WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä ohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 12. Pienhiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 22 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Pohjois-Tapiolan mittauspisteessä 78 % ajasta hyvä, 17 % ajasta tyydyttävä, 3 % ajasta välttävä ja 1 % ajasta huono (kuva 13.2.3). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 102. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat kevään katupölykaudelle ja syksylle talvirengaskauden alkuun, ja ne johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Hämeenlinnanväylä

Hämeenlinnanväylän mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi vilkasliikenteisen Hämeenlinnanväylän pientareella Kaivokselassa (kuva 13.3.1). Samassa paikassa on ollut ilmanlaadun mittausasema myös vuosina 2015 ja 2016. Mittauksien avulla selvitettiin kuinka korkeiksi pitoisuudet nousevat pääväylän välittömässä läheisyydessä.

Vuonna 2022 Hämeenlinnanväylän mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 22 µg/m³. Typpidioksidin raja-arvo alittui selvästi. Typpidioksidin kansallinen vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, johon verrataan kuukauden toiseksi korkeinta vuorokausipitoisuutta) ylittyi maaliskuussa Hämeenlinnanväylällä. Typpidioksidin korkein vuorokausipitoisuus oli 79 µg/m³. WHO:n vuosiohjearvo (10 µg/m³) ja vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyivät Hämeenlinnanväylän mittausasemalla. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 110 vuonna 2022.

Typpidioksidin pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla näkyy mittauksissa selvästi (kuva 13.3.2). Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä; aamuruuhkan aikaan pitoisuudet nousivat, iltapäivälle ne laskivat ja nousivat taas hieman iltaruuhkan aikaan. Typpidioksidin pitoisuudet olivat korkeimmillaan, kun tuulensuunta oli lännestä väylän suunnalta. Lisätietoja tuulensuunnan vaikutuksesta pitoisuuksiin löytyy liitteestä 12.4.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 21 µg/m³, muilla vilkasliikenteisillä mittausasemilla pitoisuudet olivat matalampia. Hämeenlinnanväylän mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja. Hämeenlinnanväylällä oli 29 hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Hengitettävien hiukkasten kansallinen ohjearvo (70 µg/m³, kuukauden toiseksi suurin vuorokausipitoisuus) ylittyi kuitenkin kevään katupölykaudella maalis- ja huhtikuussa. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 170 µg/m³. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuus ylitti WHO:n vuosi- ja vuorokausiohjearvot. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 33 vuoden aikana.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 6,1 µg/m³. Hämeenlinnanväylän pienhiukkasten vuosipitoisuus oli samaa tasoa kuin Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukuiluissa. Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli Hämeenlinnanväylällä selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta yli WHO:n vuosiohjearvon. Myös pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli vuoden aikana 17. Pienhiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 24,9 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Hämeenlinnanväylän mittauspisteessä 68 % ajasta hyvä, 23 % ajasta tyydyttävä, 6 % ajasta välttävä, 3 % ajasta huono ja 1 % ajasta erittäin huono (kuva 13.3.3). Vuoden aikana huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 325. Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunnit sijoittuvat pääasiassa maalis- ja huhtikuulle ja johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Aiempiin vuosiin verrattuna typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet Hämeenlinnanväylän mittauspaikassa noin kolmanneksella. Typpidioksidin pitoisuuksien laskua vilkasliikenteisen väylän varrella on edesauttanut autokannan uusiutuminen sekä päästöjen vähennys- ja puhdistustekniikat. Vaikka liikennemäärät ovat Hämeenlinnanväylällä kasvaneet hieman vuosista 2015 ja 2016, ovat pakokaasujen pitoisuudet kuitenkin laskeneet selvästi.

Myös pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet Hämeenlinnanväylällä, ja tätä ovat edesauttaneet ajoneuvojen tiukentuneet hiukkaspäästönormit ja hiukkaspäästöjen puhdistustekniikat. Pienhiukkasten kaukokulkeumalla on myös vaikutusta pääkaupunkiseudun pitoisuuksiin, sillä suuri osa pääkaupunkiseudun pienhiukkasista on kaukokulkeutuneita ilmakehässä kaasuista syntyneitä sekundaarihiukkasia. Niiden alkuperä voi olla jopa tuhansien kilometrien päässä.

Ajoneuvokannan uusiutuminen ja päästöjen puhdistustekniikat eivät vähennä hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia samalla tapaa kuin pakokaasujen pitoisuuksia. Hengitettävien hiukkasten eli katupölyn pitoisuudet ovatkin nousseet Hämeenlinnanväylällä edellisistä mittausvuosista noin kolmanneksella. Samaan aikaan pölyisten päivien määrä, jolloin hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuus on yli 50 µg/m³, on lisääntynyt. Vuonna 2015 pölyisiä päiviä oli 11, vuonna 2016 pölyisiä päiviä oli 15 ja vuonna 2022 pölyisiä päiviä oli 29.

Lentoasema

Lentoaseman mittausasemalla mitattiin vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), typenoksidien (NO_x), mustan hiilen (BC) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuuksia. Lentoasemalla mitattiin myös ensimmäistä kertaa suuntaa antavia hiukkasten lukumääräpitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi terminaalin eteläpuolella Rahtitien ja Lentoasemantien välissä (kuva 13.4.1). Lähes samassa paikassa on ollut mittausasema myös vuosina 2007 ja 2017. Mittauksilla selvitettiin lentoasema-alueen ilmanlaatua sekä ilmansaasteiden pitoisuuksien kehittymistä. Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa vilkas autoliikenne, lentoaseman maaliikenne, lentoliikenteen päästöt sekä kaukokulkeuma.

Vuonna 2022 lentoaseman mittausaseman typpidioksidin vuosipitoisuus oli 15 µg/m³, mikä on samaa tasoa kuin Tikkurilan vilkasliikenteisessä keskuksessa Vantaalla. Typpidioksidin raja-arvot ja kansalliset ohjearvot alittuivat selvästi. Lentoaseman typpidioksidin vuosipitoisuus ylitti kuitenkin WHO:n vuosiohjearvon (10 µg/m³). Myös WHO:n vuorokausiohjearvo (25 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi, sillä vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli 31 vuoden 2022 aikana. Korkein vuorokausipitoisuus oli 82 µg/m³. Typpidioksidin mittaustuloksissa on nähtävissä pitoisuuksien nousu aamulla ja illalla sekä keskiyöllä (kuva 13.4.2). Pitoisuuksien vuorokausivaihtelu liittyy saattoliikenteen rytmiin.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli lentoaseman mittausasemalla 12 µg/m³, pitoisuus oli samaa tasoa kuin Tikkurilan vilkasliikenteisellä mittausasemalla. Lentoaseman mittausaseman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja-arvoja tai kansallisia ohjearvoja. Lentoasemalla oli vuonna 2022 neljä hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason (50 µg/m³) ylitystä. Varsinainen raja-arvo ei kuitenkaan ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. WHO:n vuorokausiohjearvo (45 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) hengitettäville hiukkasille ylittyi Lentoaseman mittausasemalla, jossa ohjearvotason ylittäviä päiviä oli 5. Lentoaseman vuoden 2022 korkein vuorokausipitoisuus oli 91 µg/m³.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5,3 µg/m³. Tikkurilan vilkasliiketeisessä ympäristössä vuosipitoisuus oli hieman korkeampi (5,7 µg/m³). Pitoisuudet olivat Lentoasemalla selvästi alle vuosiraja-arvon, mutta WHO:n vuosiohjearvon tasolla. Pienhiukkasten WHO:n vuorokausiohjearvo (15 µg/m³, 3 ylitystä sallitaan) ylittyi. Vuoden aikana vuorokausiohjearvotason ylittäviä päiviä oli Lentoasemalla 14. Lentoaseman korkein vuorokausipitoisuus oli 25,7 µg/m³.

Mustan hiilen vuosikeskiarvo oli Lentoasemalla 0,5 µg/m³, joka on hieman vähemmän kuin Tikkurilassa mitattu vuosipitoisuus (0,6 µg/m³). Lentoasemalla mitattu korkein vuorokausipitoisuus oli 5,5 µg/m³.

LDSA:n vuosikeskiarvo oli 18,3 µm²/cm³, mikä on hieman korkeampi kuin vilkasliikenteisellä Hämeenlinnanväylällä mitattu vuosipitoisuus (17,6 µm²/cm³). Korkein vuorokausipitoisuus oli 155,2 µm²/cm3. LDSA-pitoisuuksien vuorokaudenaikavaihtelussa näkyivät selvästi lento- ja autoliikenteen päästöt erityisesti aamuisin ja iltaisin sekä keskiyötä kohden (kuva 13.4.2).

Hiukkasten suuntaa antavan lukumääräpitoisuuden vuosikeskiarvo oli korkein (22 700 kpl/cm³) vilkasliikenteisellä alueella Lentoaseman läheisyydessä, jossa hiukkaspitoisuuksia nostivat autoliikenteen, lentokoneiden ja lentokentän maakaluston päästöt. Lentoasemalla pitoisuudet vaihtelivat voimakkaasti lento- ja saattoliikenteen rytmin mukaisesti ja korkeita pitoisuuksia oli sekä arkisin että viikonloppuina.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Lentoaseman mittauspisteessä 80 % ajasta hyvä, 16 % ajasta tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 13.4.3). Vuoden aikana huonoja ja erittäin huonoja ilmanlaadun tunteja oli 25 ja ne aiheutuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Ilmanlaadun mittausasema on ollut lentoaseman lähistöllä aiemmin vuosina 2007 ja 2017. Lisäksi typpidioksidin pitoisuuksia on seurattu useilla passiivikeräimillä terminaalin ja kiitoteiden ympäristössä 10 vuoden ajan. Typpidioksidin pitoisuudet ovat korkeimpia terminaalin vieressä ja matalia kiitoteiden lähellä, lentokenttäalueen ulkopuolella.

Kaikkien mitattujen ilmansaasteiden pitoisuudet olivat vuonna 2022 matalampia kuin aiempina mittausvuosina. Lentoaseman lähialueella pakokaasuperäisen typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet voimakkaasti erityisesti viime vuosien aikana. Vuonna 2015 avattu Kehärata lisäsi lentokentän saavutettavuutta julkisella liikenteellä lisäksi lentoliikenteen ja saattoliikenteen määrä on edelleen paljon pienempi kuin vuonna 2019.

Lentoasemalla, kuten muillakin vilkasliikenteisillä alueilla, autokannan uusituminen ja päästöjen puhditustekniikat ovat myös laskeneet typpidioksidin pitoisuuksia pitkällä aikavälillä. Helsinki-Vantaan lentoaseman alueen taksiliikenteestä yli puolet on jo sähköistä. Myös hengitettävien hiukkasten ja pienhiukkasten pitoisuudet ovat laskeneet.