Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2020

Korkealla yläilmakehässä otsoni toimii suojakilpenä auringon vaarallista ultravioletti- eli UV-säteilyä vastaan. Sen sijaan lähellä maan pintaa olevassa alailmakehässä ja hengitysilmassa otsoni on ihmisille, eläimille ja kasvillisuudelle haitallinen ilmansaaste. Otsonia muodostuu ilmassa auringonsäteilyn vaikutuksesta hapen, typenoksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välisissä kemiallisissa reaktioissa. Otsonia ei siis ole päästöissä itsessään. Kaupunkien keskustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunkialueilla ja maaseudulla, koska otsonia kuluu reaktioissa muiden ilmansaasteiden kanssa. Paikallisesti liikenteen typpimonoksidin päästöt reagoivat otsonin kanssa kuluttaen otsonin katuilmasta lähes kokonaan, samalla syntyy muita haitallisia epäpuhtauksia kuten typpidioksidia. Suomessa otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan aurinkoisella säällä keväällä ja kesällä, kun auringon UV-säteily on korkeimmillaan. Otsonin kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen pitoisuuksia selvästi. Otsonipitoisuudet kohosivat pääkaupunkiseudulla 1990-luvun alussa ja ovat pysyneet siitä lähtien samalla tasolla (kuva 11.1).

‍

Otsonipitoisuuden vuosikeskiarvo oli Mäkelänkadulla 44 µg/m³, Kalliossa 51 µg/m³, Vartiokylässä 49 µg/m³ ja Luukissa 48 µg/m³ (kuva 11.2). Pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin edellisenä vuotena. Mäkelänkadun mittaukset aloitettiin 2015, ja vuosikeskiarvo on noussut joka vuosi (36, 37, 38, 42, 43 ja 44 µg/m³). Syynä on pakokaasujen puhdistuminen ja siten otsonia kuluttavien päästöjen väheneminen, jolloin otsonipitoisuudet kasvavat.

Otsonin terveysperusteinen tavoitearvo ja pitkän ajan tavoitearvo eivät ylittyneet vuonna 2020. Terveysperusteinen tavoitearvo (120 µg/m³) lasketaan 8 tunnin liukuvana keskiarvona ja ylityksiä saa olla 25 kertaa vuodessa kolmen vuoden keskiarvona. Pitkän ajan tavoite on, että ylityksiä ei tapahtuisi ollenkaan. Kasvillisuuden suojelemiseksi annettu pitkän aikavälin tavoite ei ylittynyt vuonna 2020 (taulukko 11.1).

Otsonin episoditilanteet

Suomeen kulkeutuu runsaasti otsonia muualta Euroopasta. Korkeimmat pitoisuushuiput havaitaan yleensä aurinkoisina kevät- ja kesäpäivinä, kun ilmavirtaukset saapuvat Keski- ja Itä-Euroopan alueilta, missä saasteita on enemmän. Myös Itä-Euroopan maastopalojen ja peltojen kulotusten päästöt ovat todennäköisesti joskus osasyynä otsoniepisodeihin.

Väestölle tiedottamisen kynnysarvo 180 µg/m³ ei ylittynyt pääkaupunkiseudulla vuonna 2020.

Otsoniepisodeiksi on luokiteltu tilanteet, jolloin 8 tunnin keskiarvopitoisuudet ylittävät 120 µg/m³. Tällaisia tilanteita ei ollut pääkaupunkiseudulla vuonna 2020. Kesän aikana ei ollut muualta kulkeutuvan otsonin merkittäviä kaukokulkeumia (kuva 11.3).