Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2020

Typenoksideilla (NOx) tarkoitetaan tässä raportissa typpimonoksidia (NO) ja typpidioksidia (NO₂). Pääkaupunkiseudulla niiden suurimmat päästölähteet ovat energiantuotanto ja tieliikenne, erityisesti raskas liikenne. Hengitysilmassa olevat typenoksidit ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen päästöistä. Typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet merkittävästi pääkaupunkiseudun mittausasemilla viimeisen noin kolmen vuosikymmenen aikana, jolloin mittauksia on tehty. Pitoisuuksien lasku on huomattu myös passiivikeräimillä tehdyissä kartoituksissa. Vilkasliikenteisimmissä paikoissa pakokaasujen typenoksidien pitoisuudet ovat laskeneet nopeasti. Tätä ovat edesauttaneet autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikat sekä HSL:n bussikannan päästöjen väheneminen.

Koronapandemiasta seurannut liikennemäärän lasku ja poikkeuksellisen lämmin talvi vaikuttivat pääkaupunkiseudun ilmanlaatuun vuonna 2020. Maaliskuun puolivälissä alkoi koronapandemian takia poikkeustila, jolloin liikennemäärät vähenivät merkittävästi pääkaupunkiseudulla. Tämä näkyi laajalti ilmanlaadussa, erityisesti typpidioksidin pitoisuuksissa, kun liikenteen rajoittamistoimet sekä ihmisten siirtyminen etätöihin laskivat liikennemääriä ja siten liikenteen päästöjä. Kesällä liikennemäärät palasivat lähelle lomakauden tavanomaista tasoa, mutta syksyllä liikennemäärät olivat tavanomaista pienemmät. Talven 2020 leudot ja tuuliset sääolot myös suosivat pakokaasujen laimenemista kaupunki-ilmassa. Poikkeustilan lisäksi typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet autokannan uudistumisen takia. Koko vuoden 2020 tasolla typpidioksidin pitoisuudet olivat keskimäärin noin kolmanneksen pienemmät vuoteen 2019 verrattuna, eivätkä typpidioksidin raja- tai ohjearvot ylittyneet (kuva 10.1 ja taulukko 10.1).

Vuonna 2020 typpidioksidin pitoisuuksien vuosikeskiarvot vaihtelivat Luukin 3 µg/m³ ja Mäkelänkadun 21 µg/m³ välillä. Pitoisuudet eivät ylittäneet vuosiraja-arvoa 40 µg/m³ millään mittausasemalla (kuva 10.2). Vuosikeskiarvot olivat edellisvuotta matalammat kaikilla mittausasemilla.

Typpidioksidin korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat Mäkelänkadun 78 µg/m³ ja Luukin 20 µg/m³ välillä. Typpidioksidin vuorokausiohjearvo (70 µg/m³, johon verrataan kuukauden toiseksi korkeinta vuorokausipitoisuutta) ei ylittynyt millään mittausasemalla. Ohjearvotason ylittävä pitoisuus mitattiin Mäkelänkadulla 10. tammikuuta.

Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi typenoksideille on annettu myös kriittinen taso 30 µg/m³. Pääkaupunkisedulla ainoastaan Luukissa mitattuja pitoisuuksia voidaan verrata tähän tasoon. Luukin NOx-pitoisuuden vuosikeskiarvo 3 µg/m³ oli selvästi alle kriittisen tason.

Typpidioksidin pitoisuuksia kartoitettiin lisäksi passiivikeräinmenetelmällä 45 kohteessa. Näissä mittauspisteissä typpidioksidin vuosipitoisuus oli selvästi alle raja-arvon (kuva 10.3). Passiivikeräimellä mitattu suurin vuosikeskiarvo oli 26 µg/m³ (Sörnäisten rantatiellä sekä Pakilassa Kehä l varrella). Helsingin satamissa (Länsisatama, Eteläranta, Katajanokka) vuosipitoisuudet olivat 11 µg/m³. Helsingin satamien vuosipitoisuudet olivat keskimäärin noin kolmanneksen matalampia vuonna 2020 kuin vuonna 2019. Helsinki-Vantaan lentoaseman Terminaali 1:n luona vuosikeskiarvo oli 14 µg/m³ ja muualla lentokentän autoliikenteen vaikutuspiirissä 11–14 µg/m³. Lentokentän kiitoteiden lähellä vuosipitoisuudet olivat 6–9 µg/m³. Helsinki-Vantaan lentoasemalla typpidioksidin vuosipitoisuudet olivat keskimäärin noin 40 % matalammat vuonna 2020 kuin vuonna 2019. Helsinki-Vantaan lentoasemalla sekä Helsingin satamissa pitoisuuksien laskuun vaikutti koronapandemiasta johtunut matkustajaliikenteen vähentyminen. Helsinki-Vantaan lentoasemalla matkustajamäärät laskivat 75 % verrattuna vuoteen 2019 (Finavia 2021). Länsisatamassa, Hernesaaressa, Eteläsatamassa ja Katajanokalla aluskäynnit laskivat keskimäärin noin 20 % verrattuna vuoteen 2019 (Helsingin Satama 2021). Lisätietoa passiivikeräinmittauksista on liitteessä 11.

Typpidioksidin raja-arvo ei enää ylity

Typpidioksidille asetettu vuosiraja-arvo on yhä vaarassa ylittyä Helsingin vilkasliikenteisissä katukuiluissa, joissa tuulettuvuus on heikkoa. Liikenteen päästöt, runsas dieselautojen määrä ja ruuhkautuva liikenne ovat pääsyitä korkeille pitoisuuksille. Ylitysalue arvioidaan vuosittain ja arvioinnissa huomioidaan myös edellisvuosien mittaustulokset sekä sääolosuhteet.

Helsingissä on noin 4,2 kilometriä katuosuuksia, joilla raja-arvo on ”vaarassa ylittyä” (kuva 10.4). Vuonna 2020 ”vaarassa ylittyä” -alue pieneni noin kilometrillä verrattuna vuoteen 2019, sillä arvioitiin ettei Hämeentiellä eikä Lönnrotinkadulla typpidioksidin raja-arvo ole enää vaarassa ylittyä. Pohjoisesplanadilla ei myöskään arvioida enää typpidioksidin raja-arvon ylittyvän, joten se siirtyi ”vaarassa ylittyä” -alueeksi.

Typpidioksidin ja hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylittymisen johdosta pääkaupunkiseudulla laadittiin ilmansuojelun toimintaohjelmat pitoisuuksien alentamiseksi ja ilmanlaadun parantamiseksi vuosille 2008–2016. Typpidioksidin raja-arvo tuli saavuttaa vuoteen 2010 mennessä. Ilmansuojeluohjelmien toimenpiteet eivät kuitenkaan vaikuttaneet riittävästi. Suomi sai EU-komissiolta jatkoaikaa raja-arvon alittamiselle vuoden 2014 loppuun asti. Koska raja-arvojen alle ei vielä tuolloinkaan päästy teki Helsinki ilmansuojelusuunnitelman vuosille 2017–2024.

Lue lisää: hel.fi/ilmansuojelu​