Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2020

Merkittävimmät ilmansaasteiden päästölähteet pääkaupunkiseudulla ovat tieliikenne, puunpoltto tulisijoissa ja energiantuotanto. Pitkällä aikavälillä päästöt ovat laskeneet huomattavasti. Tässä vuosiraportissa kuvaajat on pääasiassa piirretty vuosille 2000–2020. Pidempiä aikasarjoja löytyy aiemmista vuosiraporteista sekä osoitteesta hsy.fi/paastotrendit. Päästötrendit sivulle on koottu päästölähteittäin pääkaupunkiseudun päästötietoja, joidenkin päästölähteiden osalta aina vuodesta 1986 eteenpäin.

Suurin osa pääkaupunkiseudun rikkidioksidin päästöistä tulee energiantuotannosta (taulukko 15.1 ja kuva 15.1). Vuonna 2020 typenoksidien päästöistä 44 % tuli energiantuotannosta ja 37 % tieliikenteestä. Hiukkaspäästöistä suurin osa tulee puunpoltosta tulisijoissa.

Vuonna 2020 rikkidioksidin päästöt vähenivät 44 %, typenoksidien päästöt 25 % ja hiukkaspäästöt 6 % vuoteen 2019 verrattuna (kuva 15.1). Poikkeuksellisen lämmin alkuvuosi vähensi kaukolämmön tuotantoa, mikä myös vähensi energiantuotannon päästöjä. Kivihiilen vähentynyt käyttö polttoaineena laski myös rikkidioksidin päästöjä. Hiukkas- ja typenoksidipäästöjä laski edellä mainittujen lisäksi myös tieliikenteen suoritteen väheneminen. Vuonna 2020 tieliikenteen suorite väheni pääkaupunkiseudulla noin 10 % vuoteen 2019 verrattuna.

Pääkaupunkiseudun päästöt ovat laskeneet merkittävästi pitkällä aikavälillä. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980–1990 -luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia, siirryttiin niukkarikkisten polttoaineiden käyttöön ja maakaasun käyttö yleistyi. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana trendi on ollut laskeva erityisesti tieliikenteen vähentyneiden päästöjen takia. Päästöjä on vähentänyt myös autokannan uusiutuminen ja päästöjen vähennystekniikkojen kehitys. Seuraavissa luvuissa käsitellään erikseen kutakin päästösektoria.

Vaikutukset ilmanlaatuun

• Autoliikenteellä on suuri vaikutus ilmanlaatuun, koska pakokaasupäästöt vapautuvat hengityskorkeudelle. Lisäksi autoliikenne tuottaa epäsuoria hiukkaspäästöjä eli katupölyä.
• Työmaat aiheuttavat erityisesti pölyhaittoja.
• Tulisijojen päästöt voivat ajoittain heikentää ilmanlaatua merkittävästi pientalovaltaisilla asuinalueilla.
• Laivaliikenne voi aiheuttaa hetkittäin korkeita pitoisuuksia satamien lähialueilla.
• Energiantuotannon päästöt vapautuvat korkeista piipuista, joten niillä on melko vähäinen vaikutus hengitysilman laatuun.
• Teollisuutta on pääkaupunkiseudulla vain vähän, joten sen osuus alueen kokonaispäästöistä on pieni. Teollisuuden päästöt aiheuttavat kuitenkin toisinaan paikallisia ongelmia, kuten haju- ja pölyhaittoja.
• Kasvihuonekaasupäästöt eivät vaikuta hengitysilman laatuun, ja niistä HSY laatii vuosittain erillisen raportin.‍

¹⁾ Ympäristöhallinnon VAHTI-tietojärjestelmään raportoidut päästötiedot v. 2019 ELY:n valvomista laitoksista. Energiantuotannon, satamien ja lentoliikenteen päästötiedot saadaan suoraan toiminnanharjoittajilta paitsi energiantuotannon CO- ja VOC-päästötiedot, jotka ovat Vahdista. (Uudenmaan ELY-keskus 2021)
²⁾ Puunpolton päästöarvio vuodelle 2018 (Ohtonen ym. 2020, HSY:n julkaisuja 1/2020)
³⁾ LIPASTO -laskentajärjestelmällä arvioidut päästöt (Eckhardt, J. 2021)
⁴⁾ Lisäksi liikenteen ei-pakokaasuperäisiä hiukkaspäästöjä arviolta 600–1500 t/a (Kupiainen ym. 2015)
- arvio puuttuu

Energiantuotanto ja muut pistelähteet

Energiantuotanto

Suurin osa pääkaupunkiseudun energiantuotannon päästöistä tulee voimalaitoksista. Lämpökeskuksia käytetään yleisimmin talvella lisälämmön tuotantoon. Energiantuotannon päästöt purkautuvat korkeista piipuista, joten ne leviävät laajalle alueelle eivätkä yleensä aiheuta paikallisesti korkeita pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudulla sähköenergia ja kaukolämpö tuotetaan pääosin yhteistuotantona, jolloin polttoainetta säästyy ja päästöjä jää syntymättä noin 40 % verrattuna siihen, että sähkö ja lämpö tuotettaisiin erikseen.

Pidemmällä aikavälillä energiantuotannon päästöt ovat laskeneet merkittävästi. Energiantuotannossa suurimmat muutokset tapahtuivat 1980-luvulla, kun voimalaitoksiin rakennettiin rikinpoistolaitoksia. Päästöjä on myös laskenut öljyn vähentynyt käyttö sähkön- ja lämmöntuotannossa viimeisen parinkymmen vuoden aikana. Lämpökeskuksissa öljyä on korvattu kivihiilellä ja maakaasulla sekä kotimaisilla polttoaineilla. Öljyä käytetään nykyään pääasiassa varapolttoaineena.

Päästöjä on vähennetty myös korvaamalla kivihiiltä vähäpäästöisemällä maakaasulla. Maakaasun lähipäästöt ovat pienemmät kuin muilla fossiilisilla polttoaineilla, eikä siitä synny lainkaan haitallisia rikkidioksidi- ja hiukkaspäästöjä. Vuonna 2020 pääkaupunkiseudulla maakaasun osuus polttoaineena oli suurempi kuin kivihiilen. Päästöjen vähenemisen taustalla on ollut myös biomassan lisääntynyt käyttö energianlähteenä. Biomassan osuus polttoaineena on kasvanut tasaisesti viime vuosina pääkaupunkiseudulla.

Energiatuotannon päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet myös kiristyvät päästörajat sekä kehittyvät poltto- ja puhdistustekniikat. Vuosittaiset muutokset johtuvat mm. sääolosuhteista ja sitä kautta lämmitystarpeesta sekä vesivoiman saatavuudesta. Vuoden 2020 poikkeuksellisen lämmin alkuvuosi vähensikin kaukolämmön tuotantoa. Merkittäviä tekijöitä ovat myös yhteispohjoismainen sähköntuotantorakenne ja päästöoikeuksien hinta.

Pääkaupunkiseudulla on kolme ympäristöluvallista energiantuotantoyhtiötä: Helen Oy, Fortum Power and Heat Oy (tässä raportissa Fortum Espoo) ja Vantaan Energia Oy. Yhtiöillä on alueella kuusi sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitosta, Kellosaaren kaasuturbiinilaitos ja 21 lämpökeskusta (kuva 15.2).

Energiantuotannon osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2020 rikkidioksidipäästöistä oli 96 %, typenoksidien päästöistä 44 % ja hiukkaspäästöistä 28 % (taulukko 15.1). Vuonna 2020 energiantuotanto pääkaupunkiseudulla väheni noin 10 % verrattuna edelliseen vuoteen. Edelliseen kymmenen vuoden keskiarvoon verrattuna energiantuotanto väheni 15 % (kuva 15.3). Poikkeuksellinen talvi vaikutti sekä kaukolämmön kysyntään että tuotanto-olosuhteisiin. Ennätyksellisen lämmin vuosi vähensikin lämmön kysyntää, mikä näkyi energiantuotantoluvuissa.

Energiantuotannon päästöt ja ominaispäästöt vaihtelevat vuosittain (kuva 15.4 ja taulukko 15.2). Edellisvuoteen verrattuna energiantuotannon typenoksidipäästöt vähenivät 32 %, rikkidioksidipäästöt 44 % ja hiukkaspäästöt 13 %. Verrattuna edellisen 10 vuoden keskiarvoihin rikkidioksidipäästöt olivat 54 %, typenoksidipäästöt 47 % ja hiukkaspäästöt 47 % pienemmät. Myös ominaispäästöt laskivat rikkidioksidin ja typenoksidien osalta. Energiantuotannon ominaispäästöillä tarkoitetaan päästömäärää, joka aiheutuu tuotettua energiayksikköä kohti (yksikkö mg/kWh). Ominaispäästöihin vaikuttavat muun muassa energiantuotannon ja siirron häviöt sekä polttoaine ja sen laatu.

Vuonna 2020 energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista suurin osa oli edelleen kivihiiltä ja maakaasua (40 % ja 46 %). Bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien, turpeen ja yhdyskuntajätteen osuus käytetyistä polttoaineista oli yhteensä 14 %. Öljyn osuus energiantuotantoon käytetyistä polttoaineista oli alle 1 %. Vuoteen 2019 verrattuna kivihiilen kulutus väheni 37 % ja maakaasun kulutus kasvoi 16 %. Öljyn kulutus väheni 52 % ja bioöljyn, biokaasun, hakkeen, pellettien, turpeen ja yhdyskuntajätteen yhteenlaskettu kulutus väheni 3 %. (Helen Oy 2021, Fortum Espoo 2021, Vantaan Energia 2021)

Helen Oy:n energiantuotanto väheni 10 % vuonna 2020 verrattuna vuoteen 2019. Typenoksidipäästöt vähenivät 35 % (ominaispäästöt 28 %) ja rikkidioksidipäästöt 28 % (ominaispäästöt 20 %) ja hiukkaspäästöt lisääntyivät 18 % (ominaispäästöt 20 %) edellisvuoteen verrattuna. Verratessa edellisen 10 vuoden keskiarvoon rikkidioksidipäästöt olivat noin 35 %, typenoksidipäästöt 48 % ja hiukkaspäästöt 42% pienemmät. (Helen Oy 2021)

Vuonna 2020 Fortum Espoon energiantuotanto väheni 11 % vuodesta 2019. Rikkidioksidipäästöt vähenivät 62 % (ominaispäästöt 57 %), typenoksidipäästöt 27 % (ominaispäästöt 18 %) ja hiukkaspäästöt 52 % (ominaispäästöt 50 %) edelliseen vuoteen verrattuna. Edellisten 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat 65 %, typenoksidipäästöt 49 % ja hiukkaspäästöt 60 % pienemmät. (Fortum Espoo 2021)

Vantaan Energian energiantuotanto väheni 14 % vuonna 2020 verrattuna vuoteen 2019. Rikkidioksidipäästöt vähenivät 78 % (ominaispäästöt 72 %) ja typenoksidipäästöt 27 % (ominaispäästöt 7 %) edellisvuoteen verrattuna. Hiukkaspäästöt nousivat vain vähän edellisvuoteen verrattuna. Edellisen 10 vuoden keskiarvoon verrattaessa rikkidioksidipäästöt olivat noin 92 %, typenoksidipäästöt 44 % ja hiukkaspäästöt 18 % pienemmät. (Vantaan Energia 2021)

Pienet pistelähteet

Pienillä pistelähteillä tarkoitetaan tässä ympäristöhallinnon VAHTI-/YLVA -järjestelmään raportoituja vuoden 2019 päästöjä. Järjestelmään raportoidaan ympäristölupavelvollisten laitosten päästöjä, joita ovat esimerkiksi kaatopaikkakaasulaitokset, jätevedenpuhdistamot, lääketehtaat, painolaitokset, pakkausteollisuus, maalaamot, polttoainevarastot, louhinta ja murskausalueet sekä asfalttiasemat. Pääkaupunkiseudulla on melko vähän lupavelvollisia laitoksia, mutta matalan päästökorkeuden takia niillä voi olla paikallisia vaikutuksia ilmanlaatuun.

Päästöarvio
Pienet pistelähteet sisälsivät vuosina 2007–2014 myös kunnille ilmoitetut muut ympäristölupavelvolliset pistelähteet. Tässä vuosiraportissa raportoidaan pienistä pistelähteistä vain ympäristöhallinnon VAHTI-järjestelmään raportoidut päästöt. Tässä esitetyt VAHTI-päästötiedot ovat vuodelta 2019 (Uudenmaan ELY-keskus 2021). Kauniaisissa ei ole merkittäviä pieniä pistelähteitä.

Liikenne

Tieliikenne

Tieliikenteen päästöissä on mukana autojen, moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen päästöt. Tieliikenteestä aiheutuvia merkittävimpiä suoria pakokaasupäästöjä ovat hiukkaset, typenoksidit, hiilimonoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), jotka ovat pääosin hiilivetyjä (HC).

Pakokaasupäästöt ovat 2000-luvulla laskeneet teknisen kehityksen myötä liikenteen kasvusta huolimatta (kuva 15.1). Vuonna 2007 pitkään jatkunut kasvu tieliikenteen liikennesuoritteessa (ajetut kokonaiskilometrit vuodessa) pysähtyi ja suorite lähti laskemaan, mutta vuodesta 2014 alkaen se on taas lähtenyt kasvuun. Muutokset päästökertoimissa ja suoritearvioissa vaikuttavat osittain lukuihin. Suorien pakokaasupäästöjen lisäksi liikenne nostattaa ilmaan teiden pinnalta erikokoisia hiukkasia (resuspensio). Ne ovat peräisin mm. asfaltin kulumisesta ja hiekoitussepelistä sekä renkaiden ja jarrujen kulumatuotteista.

Vuonna 2020 koronapandemia laski liikennemääriä pääkaupunkiseudulla. Tieliikennesuorite oli koko pääkaupunkiseudulla noin 10 % vähemmän kuin vuonna 2019 (Eckhardt 2021). Tieliikenteen pakokaasut tuottivat pääkaupunkiseudun typenoksidipäästöistä 37 % ja hiukkaspäästöistä 25 %. Pääkaupunkiseudulla hiilivetypäästöistä noin 45 % ja häkäpäästöistä 48 % tulee tieliikenteestä (taulukko 15.1).

Vuonna 2020 liikkumiseen sekä autoliikenteen määriin vaikuttivat selvästi koronaepidemian myötä ihmisten muuttuneet elämäntavat ja liikkumistarpeet. Helsingissä henkilöautoliikenne laski 8 % verrattuna vuoteen 2019 (Kostiainen & Moilanen 2021). Helsingin kaupungin rajan liikennemäärät ovat yleisesti olleet pienessä kasvussa ennen vuotta 2020. Vantaalla tieliikennemäärät vähenivät Väyläviraston LAM-pisteissä keskimäärin 9 % vuoteen 2019 verrattuna, pois lukien raskas liikenne, jonka määrä ei vähentynyt (Vantaan kaupunki 2021). Espoon laskentapisteissä autoliikennemäärät vähentyivät noin 8 % vuonna 2020 verrattuna vuoteen 2019, näin suuri vähenemä on ollut poikkeuksellista Espoossa (Espoon kaupunki 2021). Espoossa liikennemäärät vähenivät kaikkein eniten Kehä I:llä ja Turunväylällä, Kehä I:llä liikennemäärät laskivat noin 11 000 ajoneuvolla arkivuorokaudessa.

Liikennesuorite vuonna 2020 oli pääkaupunkiseudun yleisillä teillä ja kaduilla noin 5000 miljoonaa ajoneuvokilometriä. Henkilöautojen osuus liikennesuoritteesta oli noin 82 %, paketti- ja kuorma-autojen osuus oli yhteensä noin 12 %, linja-autojen osuus oli noin 2 % ja moottoripyörien, mopojen ja mopoautojen osuus oli yhteensä noin 4 %. Tarkemmin tarkasteltuna suurimmat osuudet vuoden 2020 liikennesuoritteesta olivat katalysaattoreilla varustetuilla bensiinikäyttöisillä henkilöautoilla (57 %) sekä dieselkäyttöisillä henkilöautoilla (41 %). (Eckhardt 2021)

Kupiaisen ym. (2015) tekemän suuntaa antavan arvion mukaan pääkaupunkiseudun liikenteen ei-pakokaasuperäisten hiukkasten päästöt olivat vuosina 2008–2012 PM_2,5-kokoluokassa noin 100–165 t/v ja PM₁₀-kokoluokassa noin 600–1150 t/v. Vuonna 2020 liikenteen suorat pakokaasun hiukkaspäästöt olivat 73 tonnia, joten sekä pakokaasujen että katupölyn hiukkasilla on erittäin merkittävä vaikutus ilmanlaatuun pääkaupunkiseudulla.

Päästöarvio
Pääkaupunkiseudun tieliikenteen suorat päästöt vuodelta 2020 on saatu VTT:ltä (Eckhardt 2021). Päästöt on arvioitu käyttäen VTT:n LIPASTO-laskentamallin (lipasto.vtt.fi) LIISA-laskentajärjestelmää, johon on päivitetty IPCC:n Guidebook 2016 mukaiset päästökertoimet. Tieliikenteen päästölaskenta uusiutui vuonna 2015. Liikennevirasto on muuttanut suoritelaskennan perusteita vuoden 2017 laskentaan.

Satamat

Pääkaupunkisedulla on kolme ympäristöluvallista satamaa: Vuosaari, Eteläsatama (sis. Katajanokan sataman) ja Länsisatama (sis. Hernesaaren sataman). Vuonna 2018 satamien luokittelu muuttui, ja aiemmissa vuosiraporteissa käytettiin erilaista satamaluokittelua. Trendikuvauksia varten saatiin vuonna 2018 Helsingin Satama Oy:ltä päästötiedot vuosilta 2012–2017 takautuvasti uudella luokittelulla.

Vuosaaren satama on rahtisatama. Eteläsatama ja Länsisatama ovat matkustajasatamia. Länsisatama on Suomen vilkkain matkustajasatama sekä vilkas tavaraliikenteen solmukohta. Eteläsatamasta ja Katajanokalta on vilkkaat linjaliikenneyhteydet Tallinnaan ja Tukholmaan, lisäksi niillä on risteilyliikennettä. Hernesaaressa on kansainvälisten risteilyalusten laituripaikat. Satamien ympäristöluvissa velvoitetaan seuraamaan niiden toiminnan vaikutuksia ilmanlaatuun.

Helsingin Satama Oy:n tekemään satamatoiminnan päästöarvioon sisällytetään alusten päästöt Helsingin satamien laitureissa ja satamajärjestyksen mukaisilla vesiliikennealueilla. Mukana ovat alusten päästöjen lisäksi muun satamatoiminnan kuten työkoneiden, satamassa asioivien rekkojen sekä kuorma- ja henkilöautojen päästöt. Helsingin Satama Oy:n hallinnoimilla laitureilla ei ole niin sanottua pienveneilytoimintaa. Sen sijaan Helsingin Satama Oy:n laitureille kiinnittyvien jahtien päästöt on laskettu mukaan satamien päästöarvioihin.

Kansainvälisen merenkulkujärjestö IMO:n tiukennukset Itämerellä liikennöivien alusten polttoaineiden rikkipitoisuuksiin ovat parantaneet ilmanlaatua. Heinäkuussa 2010 astui voimaan alusten polttoaineen rikkipitoisuuden tiukennus 1,5 %:sta 1 %:iin koko Itämerellä ja alusten ollessa satamissa yli 2 tuntia, 0,1 %:iin. Satamien rikkidioksidipäästöt vähenivät selkeästi vuodesta 2009 vuoteen 2010. Vuoden 2015 tammikuussa 0,1 %:n pitoisuusraja laajennettiin koskemaan koko Itämerta (kuva 15.5).

Vuonna 2012 satamien yhteenlasketut rikkidioksidin päästöt olivat 155 tonnia ja vuonna 2020 päästöt olivat 35 tonnia (Helsingin Satama 2021). Mittaukset ovat osoittaneet ilmanlaadun parantuneen huomattavasti Itämeren satamien alueilla alusten polttoaineiden tiukempien rikkipitoisuusvaatimusten myötä (CE Delf, 2016). Vuonna 2012 hengitettävien hiukkasten päästöt olivat 24 tonnia ja vuonna 2020 päästöt olivat 6 tonnia. Satamien typenoksidien päästöt ovat vuodesta 2012 vähentyneet 274 tonnia. (Helsingin Satama 2021)

Vuoteen 2019 verrattuna satamatoimintojen päästöt laskivat vuonna 2020. Päästöjen lasku johtui osittain koronapandemian aiheuttamasta matkustajaliikenteen vähentymisestä. Satamien osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2020 typenoksidipäästöistä oli 14 % ja muista epäpuhtauksista 1–5 % (taulukko 15.1). Aluskäyntimäärät Helsingin satamissa laskivat edellisvuoteen verrattuna noin 15 %, suurin osa vähentyneistä aluskäynneistä oli matkustajaliikennettä (kuva 15.6) (Helsingin Satama 2021).

Lentoliikenne

Lentoliikenteen päästöihin lasketaan mukaan lentokoneiden päästöt alle 915 metrin korkeudessa, eli LTO-syklin (Landing and Take Off Cycle) aikana ja Finavian oman maakaluston päästöt. LTO-syklin päästöt ulottuvat lentoonlähdöissä noin kuuden kilometrin etäisyydelle lentoasemasta ja laskeutumisissa noin 18 kilometrin etäisyydelle. Tästä johtuen kaikki LTO-syklin aikaiset päästöt eivät kohdistu pääkaupunkiseudulle. Paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavat kaikki alle 300 metrin korkeudessa tapahtuvat lentoliikenteen päästöt.

Lentoliikenteen päästöt vaihtelevat vuosittain johtuen liikennemäärien muutoksista ja lentoyhtiöiden lentokaluston muutoksista LTO-syklin osalta. Ominaispäästöt ja polttoaineen kulutus ovat erilaiset eri konetyypeillä. Maakaluston päästöjen määrän vaihteluun vaikuttavat myös talven sääolosuhteet.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla lentoliikenteen päästöt muodostavat 95 % ja Finavian maakaluston päästöt enimmillään 5 % lentoasema-alueen päästöistä. Hiukkaspäästöt on raportoitu vain maakaluston osalta, eli lentokoneiden hiukkaspäästöjen tiedot puuttuvat. Lentoasema-alueella on myös muita toimijoita kuten maahuolintayhtiöt, joiden maakaluston toiminta aiheuttaa päästöjä. Sotilasilmailu sekä helikopterilennot tai purjelentokoneet eivät ole päästölaskelmissa mukana. (Finavia 2021 a)

Vuonna 2020 Helsinki-Vantaan lentoaseman lentokoneiden ja maakaluston yhteenlaskettu polttoaineen kulutus väheni edelliseen vuoteen verrattuna 67 %. Rikkidioksidin päästöt vähenivät 71 %, typenoksidien päästöt 67 %, hiilimonoksidin päästöt 70 % ja VOC-päästöt 73 %. Lentokoneiden nousujen ja laskeutumisten määrä väheni noin 60 %. Koronapandemian takia Helsinki-Vantaan lentoasemalla matkustajamäärät laskivat 75 % verrattuna vuoteen 2019 (Finavia 2021 b). Lentoliikenteen osuus pääkaupunkiseudun vuoden 2020 päästöistä oli 1-4% komponentista riippuen (taulukko 15.1.).

Junaliikenne

Junaliikenteen suorat päästöt ovat pienet, koska liikennöinti pääkaupunkiseudulla tapahtuu suurimmaksi osaksi sähköjunilla. Välillisiä päästöjä muodostuu sähköntuotannosta, mutta ne sisältyvät osittain raportissa esitettyihin energiantuotannon päästöihin.

Työkoneet

Työkoneet ovat merkittävä ilmansaasteiden lähde. VTT arvioi koko Suomen työkoneiden päästöjä osana liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmää (LIPASTO). Viimeisin päivitys työkoneiden päästömalliin (TYKO 2015) tehtiin vuonna 2014, jolloin uudistettiin päästökertoimet. Kuntakohtaisiin työkoneiden päästöarvioihin liittyy toistaiseksi suuria epävarmuuksia, ja siksi niitä ei käsitellä tässä.

Puunpoltto tulisijoissa

Ilmaan vapautuu epäpuhtauksia myös pienistä päästölähteistä, joita ei säädellä ympäristölupamenettelyllä. Näitä ovat esimerkiksi talokohtainen lämmitys. Noin 80 prosentissa pääkaupunkiseudun pientaloista poltetaan puuta. Puuta käytetään pääasiassa lisälämmityksenä, saunan lämmittämisessä ja tunnelman luomisessa. Talokohtaiset puunkäyttömäärät ovat suhteellisen pieniä, mutta puun käytön suuri merkitys päästölähteenä johtuu pientalojen suuresta määrästä pääkaupunkiseudun tiiviillä asuinalueilla.

Puunpolton päästöarvio on tehty edellisen kerran vuodelle 2018. Sen mukaan puunpolton päästöt pääkaupunkiseudulla ovat 124 tonnia pienhiukkasia (PM_2,5), 40 tonnia mustaa hiiltä (BC), 55 tonnia typenoksideja (NO_x), 280 tonnia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), 2619 tonnia hiilimonoksidia (CO) ja 211 kilogrammaa bentso(a)pyreeniä (BaP) (Ohtonen ym. 2020).

Puun pienpoltto aiheuttaakin merkittävän osan pääkaupunkiseudun hiukkasten, mustan hiilen, bentso(a)pyreenin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden ja hiilimonoksidin päästöistä. Puunpoltto tulisijoissa on suurin polttoperäisten hiukkaspäästöjen lähde pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi tulisijojen hiukkaspäästöt ovat suuremmat kuin autoliikenteen pakokaasujen hiukkaspäästöt pääkaupunkiseudulla.

Puunpoltto tulisijoissa aiheuttaa päästöjä, joilla on merkittäviä vaikutuksia ilmanlaatuun ja ihmisten terveydelle, koska päästöt purkautuvat matalalle asuinalueilla ja puuta poltetaan yleensä siihen aikaan, kun ihmiset ovat kotona.