Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2019

HSY:llä on neljä mittausasemaa, joilla seurataan ilmanlaatua kiinnostavissa erityiskohteissa vuoden jaksoissa. Kohteiden ilmanlaatua seurataan esimerkiksi kaavoituksen, suurien päästömäärien tai heikkojen laimenemisolosuhteiden vuoksi. Vuonna 2019 mittauksia tehtiin Helsingissä Länsisatamassa ja Pirkkolassa, Espoossa Länsiväylän varrella Friisilässä ja Vantaalla Talvikkitiellä. Lisätietoja löytyy liitteistä 10.

Länsiväylä Friisilä

Länsiväylän läheisyydessä Friisilässä mitattiin vuonna 2019 typenoksidien (NO ja NO₂), hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5) ja mustan hiilen (BC) pitoisuuksia. Siirrettävä mittausasema sijaitsi Länsiväylän ja Kuitinmäentien välissä, Finnoonsillan itäpuolella. Mittausaseman ympäristö on avointa ja se tuulettuu hyvin. Mittausympäristön ilmanlaatuun vaikuttivat eniten liikenteen päästöt ja katupöly. Keskimääräinen vuorokausiliikenne vuonna 2019 Länsiväylällä mittausaseman kohdalla oli noin 59 800 ajoneuvoa vuorokaudessa (Väylävirasto 2020).

Mittausten avulla selvitettiin, kuinka korkeiksi pitoisuudet nousevat pääväylän välittömässä läheisyydessä. Asukkaat eivät altistu jatkuvasti näin korkeille pitoisuuksille. Tuloksia käytetään kehitettäessä pölyntorjuntaa pääväylillä, pölynsidonnan tarpeellisuuden arvioinnissa sekä taustatietona kaupunkisuunnittelussa.

Vuonna 2019 typpidioksidin pitoisuudet pysyivät Länsiväylällä Friisilässä raja-arvojen alapuolella. Typpidioksidin vuosikeskiarvo oli 16 µg/m³, joka on hieman vähemmän kuin pysyvillä mittausasemilla vilkasliikenteisissä keskuksissa Leppävaarassa ja Tikkurilassa. Typpidioksidin korkein tuntipitoisuus oli 91 µg/m³ ja korkein vuorokausipitoisuus oli 64 µg/m³. Typenoksidien pitoisuudet noudattivat liikenteen rytmiä, aamuruuhkassa pitoisuudet nousivat ja laskivat iltapäivällä (kuva 13.1). Illalla paluuliikenne nosti pitoisuuksia uudelleen. Liikenteellä onkin suuri vaikutus Länsiväylän Friisilän ilmanlaatuun.

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 17 µg/m³, mikä on saman verran kuin Leppävaarassa. Hengitettävien hiukkasten korkein vuorokausipitoisuus oli 145 µg/m³ ja suurin tuntipitoisuus oli 437 µg/m³. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylityksiä kertyi vuoden aikana 22 kpl, yksi helmikuussa, viisi maaliskuussa, 15 huhtikuussa ja yksi marraskuussa. Varsinainen raja-arvo ei ylittynyt, sillä raja-arvotason ylityksiä sallitaan 35 kpl vuodessa. Vuorokausiohjearvotaso (kuukauden 2. suurin arvo yli 70 µg/m³) ylittyi maaliskuussa ja huhtikuussa. WHO:n vuorokausiohjearvo (pitoisuus 50 µg/m³ , saa ylittyä kolme kertaa vuodessa) ylittyi selvästi.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 7 µg/m³, mikä on selvästi alle vuosiraja-arvon ja WHO:n vuosiohjearvon. WHO:n vuorokauden ohjearvotaso (25 µg/m³) ylittyi kaksi kertaa huhtikuussa ja kerran marraskuussa. Tämä taso saa kuitenkin ylittyä kolme kertaa vuodessa ennen kuin varsinainen ohjearvo ylittyy. Korkein vuorokausipitoisuus oli 29 µg/m³ ja korkein tuntipitoisuus oli 58 µg/m³.

Länsiväylällä Friisilässä mitattiin myös mustan hiilen (BC) pitoisuuksia. Mustan hiilen vuosikeskiarvo oli 0,5 µg/m³ ja korkein tuntipitoisuus 9 µg/m³. Pitoisuudet eivät olleet yhtä korkeita kuin esimerkiksi Mäkelänkadulla. Mäkelänkadun mittausasemalla vilkasliikenteisessä katukuilussa vuosikeskiarvo oli 0,8 µg/m³ ja Luukin tausta-asemalla 0,2 µg/m³. Mäkelänkadulla mitattu korkein tuntipitoisuus oli 11 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Länsiväylän varrella Friisilässä 73 % hyvä, 22 % tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 13.2). Huonon ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 2 %. Huonot ilmalaadun tunnit johtuivat pääasiassa hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä. Maaliskuussa ilmanlaatu oli Friisilässä huonoa ja erittäin huonoa useammmin kuin muilla mittausasemilla.

Länsisatama

Länsisataman siirrettävällä mittausasemalla mitattiin vuonna 2019 typenoksidien (NO ja NO₂), hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), rikkidioksidin (SO₂), mustan hiilen (BC) ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuuksia. Mittausasema sijaitsi Tyynenmerenkadulla aivan Länsiterminaali 1:n vieressä. Mittausympäristö on melko avoin ja tuulettuva. Mittauksilla selvitettiin satamatoiminnan vaikutusta ilmanlaatuun. Länsisatama on Suomen vilkkain matkustajasatama. Laivaliikenne Länsisatamasta Tallinnaan ja Pietariin on vilkasta. Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttivat pääasiassa vilkas autoliikenne, sataman maaliikenne, laivaliikenteen päästöt sekä kaukokulkeuma. Pitoisuuksiin vaikuttavat osaltaan myös Jätkäsaaren rakentamistyömaat ja läheinen katutyömaa. Mitattuihin rikkidioksidin pitoisuuksiin voi vaikuttaa hieman energiantuotanto. Mittaustulokset kuvaavat tasoa, jolle ihmiset altistuvat Länsisataman vaikutusalueella.

Vuonna 2019 Länsisataman mittausaseman typpidioksidin pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 16 µg/m³, mikä on samaa tasoa kuin edellisenä vuonna Eteläsataman mittausasemalla. Typpidioksidin raja- ja ohjearvot alittuivat selvästi Länsisatamassa. Suurin vuorokausiarvo 53 µg/m³ mitattiin 22. tammikuuta ja suurin tuntiarvo 112 µg/m³ mitattiin 27. huhtikuuta. Pitoisuuksien nousu aamulla ja klo 16 näkyy mittauksissa erittäin selvästi, mikä liittyy laivojen aikatauluihin ja laivoille tulevan ja poistuvan liikenteen rytmiin (kuva 13.3).

Vuonna 2010 ja 2015 tapahtuneen laivaliikenteen päästönormien tiukentumisen seurauksena, kun alusten polttoaineen rikkipitoisuutta tiukennettiin, on satamien mittaustuloksissa näkynyt rikkipitoisuudessa laskua. Vuonna 2019 Länsisataman rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo oli hieman alle 1 µg/m³, kun vuosina 2008–2014 eri satamissa tehdyissä mittauksissa vuosipitoisuudet olivat tasoa 3–7 µg/m³. Rikkidioksidipitoisuudet olivat vuonna 2019 selvästi raja- ja ohjearvojen alapuolella. Suurin vuorokausipitoisuus 4 µg/m³ mitattiin 21. tammikuuta ja suurin tuntipitoisuus 24 µg/m³ mitattiin 3. maaliskuuta.

Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli 10 µg/m³, mikä on samaa tasoa kuin Kallion kantakaupungin tausta-asemalla mitatut pitoisuudet. Länsisataman hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoja. Länsisatamassa ei myöskään tapahtunut vuorokausiraja-arvotason ylityksiä hengitettävien hiukkasten osalta. Korkein vuorokausipitoisuus 47 µg/m³ mitattiin 22. maaliskuuta ja korkein tuntipitoisuus 121 µg/m³ mitattiin 6. marraskuuta.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 5 µg/m³. Pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon ja WHO:n vuosiohjearvon. Korkein vuorokausipitoisuus 19 µg/m³ mitattiin 25. huhtikuuta ja korkein tuntipitoisuus 31 µg/m³ mitattiin 10. kesäkuuta.

Mustan hiilen vuosikeskiarvo oli Länsisataman mittauspisteessä 0,5 µg/m³. Korkein tuntipitoisuus oli 23 µg/m³ ja korkein vuorokausipitoisuus 1,8 µg/m³. Länsisataman korkein tuntipitoisuus oli suurempi kuin muilla mittausasemilla. Mäkelänkadun mittausasemalla vilkasliikenteisessä katukuilussa vuosikeskiarvo oli 0,8 µg/m³ ja korkein tuntipitoisuus oli 11 µg/m³.

Hiukkasten LDSA:n vuosikeskiarvo oli 10 µm²/cm³. Korkein vuorokausipitoisuus oli 27 µm²/cm³ ja korkein tuntipitoisuus oli 82 µm²/cm³. Pitoisuudet vastaavat samaa tasoa kuin Kallion kaupunki tausta-asemalla on mitattu.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Länsisataman mittauspisteessä 81 % ajasta hyvä, 18 % ajasta tyydyttävä ja noin 1 % ajasta välttävä (kuva 13.4). Vuoden aikana huonoja ilmanlaadun tunteja oli 12 ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja ei havaittu lainkaan. Huonot ilmanlaadun tunnit johtuivat hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.

Talvikkitie Tikkurila

Vantaan Tikkurilan Talvikkitien siirrettävällä mittausasemalla mitattiin vuonna 2019 typenoksidien (NO ja NO₂), hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) ja pienhiukkasten (PM_2.5) pitoisuuksia. Talvikkitien mittausaseman läheisyydessä sijaitsee myös Vantaan Tikkurilan pysyvä mittausasema. Mittauksilla selvitettiin ilmanlaadun alueellista vaihtelua vilkasliikenteisessä aluekeskuksessa. Asemalla mitatut pitoisuudet edustavat tasoa, jolle ihmiset altistuvat Vantaan vilkasliikenteisen keskustan alueella.

Talvikkitien mittausasemalla typpidioksidin raja- ja ohjearvot alittuivat. Typpidioksidin pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 16 µg/m³. Suurin vuorokausiarvo 89 µg/m³ mitattiin 22. tammikuuta ja suurin tuntipitoisuus 148 µg/m³ mitattiin samana päivänä. Pitoisuudet olivat hieman pienempiä kuin Tikkurilan pysyvällä mittausasemalla mitatut. Typenoksidien pitoisuuksien vuorokausivaihtelussa on huomattavissa liikenteen vaikutus varsinkin arkiaamuisin (kuva 13.5).

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 13 µg/m³. Korkein tuntipitoisuus 253 µg/m³ mitattiin 23. huhtikuuta katupölykaudella. Korkein mitattu vuorokausipitoisuus 83 µg/m³ osui myös katupölykaudelle (5. huhtikuuta). Hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylityksiä kertyi yhdeksän, näistä kaksi oli helmikuussa, yksi maaliskuussa, viisi huhtikuussa ja yksi marraskuussa. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvo ylittyi huhtikuussa. Pitoisuudet olivat pienempiä kuin Tikkurilan pysyvällä vilkasliikenteisen keskuksen mittausasemalla. Tikkurilan pysyvällä asemalla oli hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvotason ylityksiä vuoden aikana 13.

Pienhiukkasten vuosikeskiarvo oli 6 µg/m³. Talvikkitien mittausasemalla mitatut pitoisuudet olivat selvästi alle vuosiraja-arvon ja WHO:n vuosiohjearvon. Korkein vuorokausipitoisuus 32 µg/m³ mitattiin 22. tammikuuta ja korkein tuntipitoisuus 59 µg/m³ mitattiin samana päivänä. Tikkurilan pysyvällä mittausasemalla pitoisuudet olivat korkeampia. Tikkurilan vuosikeskiarvo oli 7 µg/m³ ja korkein tuntipitoisuus oli 69 µg/m³.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Talvikkitien mittausasemalla 76 % ajasta hyvä, 20 % ajasta tyydyttävä ja 3 % ajasta välttävä (kuva 13.6). Noin yksi prosentti ilmanlaadusta oli huonoa ja erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli 3. Huonot ja erittäin huonot tunnit johtuivat pääasiassa hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä, pari tuntia aiheutui myös pienhiukkasista. Tikkurilan pysyvällä mittausasemalla myös suurin osa huonoista ja erittäin huonoista tunneista aiheutui hengitettävistä hiukkasista.

Pirkkola

Helsingin Pirkkolan pientaloalueella mitattiin vuonna 2019 typenoksidien (NO ja NO₂), hengitettävien hiukkasten (PM₁₀), pienhiukkasten (PM_2,5), mustan hiilen (BC), polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen (PAH) ja hiukkasten lukumäärä ja hiukkasten keuhkodeposoituvan pinta-alan (LDSA) pitoisuuksia.

Pirkkolan siirrettävän mittausaseman lähiympäristössä oli runsaasti pientaloasutusta ja alueen kadut olivat vähäliikenteisiä. Mittauksilla selvitettiin pientaloalueiden ilmanlaatua ja tulokset kuvaavat tasoa, jolle ihmiset altistuvat asuessaan Helsingissä vanhalla pientaloalueella. Pientaloalueiden ilmanlaatuun vaikuttavat yleensä tulisijojen käyttö ja katujen pölyisyys. Tulisijojen käyttö on seudulla usein satunnaista lisälämmitystä, mutta koska asuinalueet ovat kaupunkialueilla tiiviitä, voi lähinaapurille koituva savuhaitta olla merkittävä. Paikalliseen ilmanlaatuun vaikuttavat ratkaisevasti myös maastonmuodot ja sääolot, joiden vuoksi ilmanlaatu voi heiketä paikallisesti etenkin kylminä ja heikkotuulisina päivinä.

Pirkkolan mittausasemalla typpidioksidin pitoisuuden vuosikeskiarvo oli 13 µg/m³. Pitoisuudet eivät ylittäneet ilmanlaadun raja- ja ohjearvoja. Korkein tuntipitoisuus 164 µg/m³ ja korkein vuorokausipitoisuus 96 µg/m³ mitattiin 22. tammikuuta. Typenoksidien pitoisuuksien vuorokausivaihtelussa on huomattavissa liikenteen vaikutus varsinkin arkiaamuisin (kuva 13.7).

Hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvo oli 11 µg/m³. Pitoisuudet eivät ylittäneet raja- tai ohjearvoa. Korkein tuntipitoisuus 247 µg/m³ mitattiin 5. huhtikuuta katupölykaudella ja korkein vuorokausipitoisuus 50 µg/m³ mitattiin samana päivänä.

Pienhiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvo oli 6 µg/m³. Pirkkolassa mitatut pitoisuudet olivat alle vuosiraja-arvon ja WHO:n vuosiohjearvon. Korkein vuorokausipitoisuus 25 µg/m³ mitattiin 22. tammikuuta.

Mustan hiilen vuosikeskiarvo oli 0,6 µg/m³. Korkein vuorokausipitoisuus 9 µg/m³ ja korkein tuntipitoisuus 23 µg/m³ mitattiin 22. tammikuuta. Puunpolton vaikutus näkyi lievänä pienhiukkasten ja mustan hiilen pitoisuuksien nousuna iltaisin (kuva 13.7).

Pirkkolan bentso(a)pyreenin vuosikeskiarvo oli 0,5 ng/m³. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat 1,2 ng/m³:n ja 0,3 ng/m³:n välillä. Puunpoltto nosti bentso(a)pyreenin pitoisuuksia erityisesti lämmityskaudella. Kuukausipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin Paloheinän pientaloalueella. Vartiokylässä mitatut bentso(a)pyreenin kuukausipitoisuudet olivat matalampia kuin Pirkkolassa.

LDSA:n vuosikeskiarvo oli 10 µm²/cm³. Korkein vuorokausipitoisuus 63 µm²/cm³ ja korkein tuntipitoisuus 119 µm²/cm³ mitattiin 22. tammikuuta. Yleisesti LDSA-pitoisuuksien kellonaikavaihtelussa näkyi selvästi liikenteen päästöt erityisesti aamuisin ja iltaisin myös puunpolton päästöt.

Ilmanlaatuindeksin perusteella arvioituna ilmanlaatu oli Pirkkolan mittausasemalla 86 % mitatusta ajasta hyvä, 14 % tyydyttävä, 1 % välttävä ja alle prosentin huonoa (kuva 13.8). Erittäin huonoja tunteja mitattiin vain yksi Pirkkolassa. Erittäin huonot ja huonot tunnit johtuivat pääasiassa hengitettävistä hiukkasista eli katupölystä.