Ilmanlaatu Ämmässuolla vuonna 2024

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) huolehtii ilmanlaadun seurannasta pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla. HSY:n ilmansuojeluyksikkö (SYT, seutu- ja ympäristötieto) on seurannut Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen toiminnan vaikutuksia alueen ilmanlaatuun vuodesta 2002 alkaen. Mittauksia tehdään HSY:n jätehuollon toimeksiannosta.

Vuonna 2024 ilmanlaatua seurattiin kahdella mittausasemalla Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen alueella. Mitattavina komponentteina olivat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS). Ämmässuon ilmanlaatutiedot ovat nähtävissä reaaliaikaisesti HSY:n verkkosivuilla. Ilmanlaatua seurataan jatkuvasti ja mittaustulokset päivittyvät tunneittain verkkosivuille.

Ekoteollisuuskeskuksen alueella haisevia rikkiyhdisteitä muodostuu orgaanisen jätteen anaerobisessa hajoamisessa ja biojätteen kompostoinnissa. TRS mittausten tavoitteena on selvittää yleisiä rikkiyhdisteiden pitoisuustasoja ekoteollisuuskeskuksen alueella, arvioida pitoisuuksien kehitystä ja kartoittaa mahdollisia hajulähteitä sekä erilaisten kaatopaikkatoimintojen vaikutusta rikkiyhdisteiden pitoisuuksien muodostumiseen. Rikkiyhdisteiden hajukynnykset vaihtelevat lähteestä ja yhdisteestä riippuen. Hajupäästöjä arvioidaan hajutuntien lukumäärän avulla. Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka TRS-pitoisuus on yli 3 µg/m³. Pitoisuus 3 µg/m³ on suuntaa antava raja, jonka ylittyessä ihminen haistaa pelkistyneet rikkiyhdisteet selvästi.

Hiukkasmittauksella selvitetään ekoteollisuuskeskuksen toiminnan vaikutusta ilman hiukkasten pitoisuuksiin. Hiukkaspäästöjä syntyy ekoteollisuuskeskuksen alueella muun muassa kuorma-autojen ja työkoneiden suorista pakokaasupäästöistä sekä liikenteen ilmavirran maasta nostattamana. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kohoaminen heikentää erityisesti hengityssairaiden hyvinvointia. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle, sillä ne pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin saakka.

Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen alueen mittaustuloksia on verrattu yhdyskuntailmalle annettuihin kansallisiin ilmanlaadun ohjearvoihin sekä tarkasteltu pitoisuuksia suhteessa EU:n määrittelemiin ilmanlaadun raja-arvoihin. Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi annetut raja- ja ohjearvot on tarkoitettu sovellettavaksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Ekoteollisuuskeskus on suljettu alue, jossa ei asu tai oleskele ihmisiä, joten ohje- tai raja-arvon mahdollinen ylittyminen ekoteollisuuskeskuksen alueella ei vielä kerro siitä, ovatko ohje- tai raja-arvot ylittyneet alueilla, joilla lähimmät asukkaat asuvat ja liikkuvat. Raja- ja ohjearvoihin verrattavat pitoisuudet ja muut oleelliset tunnusluvut löytyvät liitteestä 1. Mittauksissa käytetyt mittalaitteiden sekä laadunvarmennustoimenpiteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät liitteestä 2.

Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen alueella on kaksi ilmanlaatua mittaavaa mittausasemaa ja yksi sääasema. Mittausasemien 1 ja 2, lyhyesti Äms1 ja Äms2, sijainnit ovat merkitty alla olevaan karttaan (kuva 1). Asema 1 aloitti toimintansa sääaseman vieressä vuonna 2002, ja asemalla seurattiin TRS-pitoisuuksia. Vuonna 2023 asema siirrettiin vallitsevien tuulten alapuolelle suhteessa biokaasu- sekä kompostointilaitokseen. Tavoitteena on seurata tarkemmin biokaasulaitoksen ja kompostointitoiminnan TRS-pitoisuuksia. Asema 2 perustettiin vuonna 2011 vanhan kaatopaikan länsirinteelle. Asemalla seurataan loppusijoitusalueen ja vanhan kaatopaikan TRS-pitoisuuksia sekä ekoteollisuuskeskuksen lounas- ja eteläosissa sijaitsevien toimintojen aiheuttamia hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia ja yleisesti alueen pienhiukkaspitoisuuksia. Sääasema perustettiin vuonna 2002.

Mittausten sijainnissa ja mitattavissa yhdisteissä on ollut muutoksia mittaushistorian aikana. Asemalla 1 on mitattu hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia vuosina 2002–2004 ja 2007–2010, sekä pienhiukkasten pitoisuuksia vuosina 2007–2010. Hengitettävien hiukkasten mittaukset siirrettiin väliaikaisesti Laitamaalle (läheinen asuinalue) vuosiksi 2005–2006 kaatopaikan laajennusalueen louhinta- ja murskaustöiden ajaksi. Laitamaan mittausasema sijaitsi noin 1 km etäisyydellä mittausasemasta 2 länsiluoteeseen. Samassa paikassa tehtiin lisämittauksia kesällä 2016, ja näistä mittauksista on tehty erillinen raportti.

Kuva 1. Kart­ta il­man­laa­dun mit­taus­a­se­mien si­jain­nis­ta Ämmäs­suon eko­teol­li­suus­kes­kuk­sen alu­eel­la vuon­na 2024. Mit­taus­a­se­mat on mer­kit­ty orans­seil­la ne­liöil­lä. Mer­kit­tä­vim­mät toi­min­not, jois­ta saat­taa ai­heu­tua pel­kis­ty­nei­tä rik­kiyh­dis­tei­tä ja pö­ly­jä il­maan on mer­kit­ty kart­taan.

‍Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 1 sijaitsee aivan ekoteollisuuskeskuksen alueen itäreunassa avoimessa paikassa. Etäisyys lähimpään biokaasulaitoksen rakennukseen on noin 30 metriä. Noin 20 metrin etäisyydellä, aseman itäpuolella, alkaa korkea maavalli.

Kuva 2. Va­lo­ku­va Ämmäs­suo 1-il­man­laa­dun mit­taus­a­se­mas­ta. Maas­to on avoin­ta ja hy­vin tuu­let­tu­vaa. Lä­his­töl­lä on bio­jät­teen kä­sit­te­lyyn liit­ty­viä toi­min­to­ja.

Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 2 sijaitsee vanhan kaatopaikan länsirinteessä terassitiellä säätöasema 5 vieressä. Aseman ympäristö on tasaista avointa rinnettä. Mittausaseman länsipuolella on jätteen loppusijoitusalue sekä lounais- ja etelä puolella materiaalien käsittelykenttä, kuonakenttä ja hyötykäyttöalue.

Kuva 3. Va­lo­ku­va Ämmäs­suo 2 il­man­laa­dun mit­taus­a­se­mas­ta. Maas­to on avoin­ta ja hy­vin tuu­let­tu­vaa. Ase­ma si­jait­see van­han kaa­to­pai­kan rin­tees­sä, taus­tal­la jät­teen lop­pusi­joi­tusa­lue.

Ämmässuon sääaseman ympäristö on tasaista ja avointa kenttää. Maston läheisyydessä ei ole isoja rakennuksia tai muita ilmavirtauksiin vaikuttavia tekijöitä. Sääasemalla olevat tuulianturit ovat 10 metrin korkeudella mastossa ja muut anturit 1–2 metrin korkeudella maanpinnasta.

Kuva 4. Valokuva Ämmässuon sääasemasta. Maasto on avointa ja hyvin tuulettuvaa.

Sää vaikuttaa merkittävästi ilmanlaatua heikentäviin päästöihin ja mittausasemien tulosten tulkintaan. Huonot ilman sekoittumisolosuhteet nostavat haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia hengitysilmassa, ja kuiva sää lisää pölyämistä. Tuulensuunnalla on iso vaikutus siihen, kulkeutuvatko päästöt päästölähteestä mittausasemalle tai lähiasukkaiden suuntaan. Säätietoja mitataan paikallisesti Ämmässuolla, ja säätietoja verrataan myös lähimmän Ilmatieteen laitoksen mittausaseman tietoihin laadunvarmennuksen ja sääilmiöiden paikallisuuden tutkimiseksi. Säätietoja verrataan lisäksi alueen pidemmän ajan keskiarvoon eli koko mittaushistoriaan (vuodet 2002–2023).

Ämmässuon säämittauksissa vuoden 2024 keskilämpötila oli lähes asteen korkeampi kuin asemalla mitattu pitkän ajan keskiarvolämpötila vuosilta 2002–2023 (kuva 5). Tammikuun oli paljon kylmempi (poikkeama yli 3 °C) pitkän ajan keskiarvoon nähden. Toukokuu oli paljon lämpimämpi (poikkeama yli 3 °C), ja maalis-, kesä-, syys-, loka- ja marraskuu huomattavasti lämpimämpiä (poikkeama 1,5–3 °C) kuin asemalla mitattu pitkän ajan kuukausikeskiarvo. Ämmässuolla mitatut lämpötilat ovat hyvin lähellä (ero alle 1 °C) Ilmatieteen laitoksen Nuuksion mittausaseman lämpötiloja.

Kuva 5. Kuu­kausit­tai­set ja vuo­si­kes­ki­läm­pö­ti­lat vuon­na 2024 HSY:n Ämmäs­suon mit­taus­a­se­mal­la ja Il­ma­tie­teen lai­tok­sen Nuuk­sion mit­taus­a­se­mal­la (ha­vain­to­jen la­taus­pal­ve­lu).

Ilmatieteen laitoksen mukaan vuosi 2024 oli koko Suomessa tavanomaista lämpimämpi. Helsingin Kaisaniemessä vuosi oli aseman 180-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin, keskilämpötila oli 7,8 astetta. Vain tammi- ja huhtikuu olivat tavanomaista kylmempiä koko maassa. Kaikki muut kuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä. Vuoden 2024 sademäärä oli suuressa osassa maata tavanomaista suurempi. Sateisia kuukausia vuoden aikana olivat muun muassa helmi- ja huhtikuu. Toukokuu taas oli selvästi tavanomaista vähäsateisempi. (Ilmatieteen laitos tiedote 2.1.2025)

Ämmässuon säämittauksissa vuoden 2024 sademäärä oli huomattavasti suurempi kuin asemalla mitattu pitkän ajan keskiarvo vuosilta 2002–2023 (kuva 6). Vuoden 2024 toukokuu oli lähes sateeton, ja myös heinäkuussa satoi tavanomaista vähemmän. Helmi-, huhti-, syys-, marras- ja joulukuussa satoi tavanomaista enemmän. Huhti-, syys- ja marraskuu olivat erityisen runsassateisia pitkän ajan keskiarvoon nähden.

Kuva 6. Kuu­kausit­tai­set sa­de­mää­rät vuon­na 2024 HSY:n Ämmäs­suon mit­taus­a­se­mal­la ja Il­ma­tie­teen lai­tok­sen Nuuk­sion mit­taus­a­se­mal­la (ha­vain­to­jen la­taus­pal­ve­lu).

Kuvassa 7 on havainnollistettu tuulensuuntien jakautumista Ämmässuon mittauksissa vuonna 2024 tuuliruusun avulla. Tuuliruusussa on esitetty ajallinen osuus vuoden tunneista, jolloin tuulen nopeus on yli 0,5 m/s jaoteltuna eri ilmansuunnille. Kun tuulen nopeus on alle 0,5 m/s, sää on tyyni. Tyynellä säällä ei voi määrittää tuulen suuntaa. Vertailun vuoksi kuvassa on esitetty kymmenen edellisen vuoden (vuodet 2014–2023) keskiarvo eri tuulensuuntasektoreilla. Vallitseva tuulensuunta pääkaupunkiseudulla on yleisesti lounassektorilta. Vuonna 2024 hallitsevin tuulensuunta Ämmässuon mittauksissa oli etelästä, josta tuuli noin 20 % ajasta. Vuonna 2024 Ämmässuolla tuuli oli tyyni 1,6 % vuoden tunneista.

Kuva 7. Tuu­len­suun­tien ja­kau­tu­mi­nen eri il­man­suun­nil­le Ämmäs­suol­la vuon­na 2024 ja kym­me­nen edel­li­sen vuo­den kes­kiar­vo osuus. Tuu­li on tyy­ni kun tuu­len no­peus on alle 0,5 m/​s. As­teik­ko­na käy­te­tään pro­sent­tia ajas­ta eli osuus vuo­den tun­neis­ta.

 Kuvassa 8 on esitetty tuulensuunnan jakautuminen eri ilmansuuntiin kuukausittain vuonna 2024. Kuvasta nähdään, että vallitseva tuulensuunta vaihtelee paljon. Esimerkiksi tammi- ja huhtikuussa tuuli pohjoisesta useammin kuin muina kuukausina. Maalis-, kesä- ja heinäkuussa etelätuulten osuus kasvoi. Tuulensuunnalla on hyvin suuri vaikutus epäpuhtauksien pitoisuuksiin, kuten hajutuntien kertymiseen sekä pölyisten päivien määrään. Ilmanlaadun mittausasemat on pyritty sijoittamaan päästölähteisiin nähden vallitsevan tuulen alapuolelle eli koillis- tai itäpuolelle.

Kuva 8. Tuulensuuntien jakautuminen kuukausittain Ämmässuolla vuonna 2024, ja tyynen tuulen osuus kuukausittain. Tuuli on tyyni kun tuulen nopeus on alle 0,5 m/s. Asteikkona käytetään prosenttia ajasta eli osuus vuoden tunneista.

Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on mahdollisuuksiensa mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan. Ilmanlaadun turvaamiseksi on määritelty raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvot sekä kriittiset tasot.

Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1. Tässä raportissa pitoisuuksia verrataan voimassa oleviin raja-arvoihin.

Valtioneuvoston päätös ilmanlaatua koskevista kansallisista ohjearvoista sekä rikkilaskeuman tavoitearvosta (480/1996) sisältää kansalliset ohjearvot ilmanlaadulle. Ohjearvot on annettu terveysperustein, ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi suunnittelijoille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot. Kansalliset ilmanlaadun ohjearvot hengitettäville hiukkasille ja haiseville rikkiyhdisteille on esitetty taulukossa 2.

Liitteen 1 taulukoissa on esitetty raja- ja ohjearvoihin verratut pitoisuudet, hajutunnit ja ajallinen kattavuus kuukausittain sekä myös vuosikeskiarvot eri komponenteille vuodesta 2002 lähtien.

Uusi ilmanlaatudirektiivi on hyväksytty EU:ssa ja se tuli voimaan joulukuussa 2024. Kansalliseen lainsäädäntöön direktiivi tullaan viemään kahden vuoden sisällä. Direktiivi tuo aiempaa tiukemmat raja- ja tavoitearvot useille ilmansaasteille, joilla on vakavia vaikutuksia ihmisten terveyteen.

​Hengitettävät hiukkaset, PM₁₀

Ämmässuolla pölyämistä aiheuttaa pääasiassa maarakennustyöt ja siihen liittyvä raskasliikenne, alueella tehtävä materiaalien käsittely sekä louhinta ja murskaus, silloin kun sitä on tarpeen tehdä materiaalien käsittelyn tai rakennusurakoiden yhteydessä. Pääkaupunkiseudulla korkeita hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia esiintyy yleensä keväisin katupölykaudella, jolloin talven aikana renkaiden alla jauhautunut hiekoitusmateriaali ja nastarenkaiden päällysteestä irrottama asfalttipöly leijuvat ilmassa.

Vuonna 2024 hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuo 2- mittausasemalla 9 μg/m³. Pitoisuus oli selvästi alle vuosiraja-arvon (40 μg/m³). Ämmässuon PM₁₀-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli täsmälleen sama kuin kaupunkitausta-alueella (Kallio 9 μg/m³) mitattu vuosikeskiarvo, mutta selvästi matalampi kuin vilkasliikenteisillä alueilla (Leppävaara 14 μg/m³) tai pääväylän läheisyydessä (Hämeenlinnanväylä 19 μg/m³) mitatut pitoisuudet.

Ämmässuolla vuoden 2024 PM₁₀-vuosikeskiarvo oli sama kuin vuonna 2023 ja hieman matalampi kuin vuosina 2019–2022. Ämmässuo2-mittausasemalla mitatut pitoisuudet ovat olleet huomattavasti matalammat kuin Ämmässuo 1- ja Laitamaan asemilla mitatut pitoisuudet (kuva 9).

Kuva 9. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten (PM₁₀) vuo­si­pi­toi­suu­det Ämmäs­suon mit­tauk­sis­sa Ämmäs­suo 2-mit­taus­a­se­mal­la vuo­des­ta 2011 läh­tien, Ämmäs­suo 1-mit­taus­a­se­mal­la vuo­si­na 2002–2004 ja 2007–2010 sekä Lai­ta­maan mit­taus­a­se­mal­la 2005–2006.

​Raja-arvojen kannalta kriittisin on hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo, joka ylittyy, jos PM₁₀-pitoisuuden vuorokausikeskiarvo ylittää 50 µg/m³ vähintään 36 päivänä vuoden aikana. Vuonna 2024 Ämmässuon mittausasemalla raja-arvotason ylitys mitattiin vain yhtenä päivänä. Korkein vuorokausipitoisuus oli 95 µg/m³, ja se mitattiin 12.2.2024. Pölyinen päivä oli kuiva (suhteellinen kosteus 66 %) pakkaspäivä (lämpötila -8 °C). Tuulensuunta oli koillisesta, ja tuulen nopeus oli 5 m/s. Ämmässuolla pölyisten päivien (PM₁₀-pitoisuus > 50 µg/m³) määrä oli sama kuin vuonna 2023, eli 1 päivä. Vuosina 2011–2023 pölyisten päivien määrä on vaihdellut 0–6 päivän välillä.

Kuvassa 10 on esitetty hengitettävien hiukkasten keskimääräiset vuorokausipitoisuudet Ämmässuolla vuonna 2024 sekä vastaavat pitoisuudet Helsingin kaupunkitausta-alueella Kalliossa ja vilkasliikenteisellä alueella Espoon Leppävaarassa. Ämmässuolla ainut raja-arvotason ylitys mitattiin helmikuussa, kun taas Leppävaarassa havaittiin kevään katupölykauden nostavan hiukkaspitoisuudet raja-arvotasoa korkeammiksi useina päivinä.

Kuva 10. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten (PM₁₀) kes­ki­mää­räi­set vuo­ro­kausi­pi­toi­suu­det Ämmäs­suol­la vuon­na 2024 ver­rat­tui­na Kal­lion kau­pun­ki­taus­ta-alu­een ja Lep­pä­vaa­ran lii­ken­nea­lu­een pi­toi­suuk­siin.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle on Suomessa annettu kansallinen ohjearvo 70 μg/m³, ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Vuonna 2024 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus Ämmässuon mittauksissa oli 39 μg/m³, ja se mitattiin elokuussa. Ohjearvo ei ylittynyt vuonna 2024. Pääkaupunkiseudulla ohjearvo ylittyi kevään katupölykaudella usealla vilkasliikenteisellä alueella sijaitsevalla mittausasemalla.

Ämmässuolla korkeimmat ohjearvoon verrattavat pitoisuudet mitataan yleensä touko-elokuussa. Vuonna 2024 ohjearvoon verrattava pitoisuus oli pidemmän ajan keskiarvoa korkeampi helmi-, elo- ja syyskuussa. Tämä on esitetty kuvassa 11.

Kuva 11. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten (PM₁₀) vuo­ro­kausioh­jear­voon (70 µg/​​​​​m³) ver­ran­nol­li­set pi­toi­suu­det Ämmäs­suol­la vuon­na 2024 sekä kes­kiar­vo ja mak­si­mi oh­jear­voon ver­rat­ta­vis­ta pi­toi­suuk­sis­ta vuo­sil­ta 2011–2023.

Kuvassa 12 on esitetty PM₁₀-ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuosilta 2011–2024, kuvaajassa on korostettu kunkin vuoden korkeinta ohjearvoon verrattavaa pitoisuutta pylväällä. Korkein vuosittainen maksimipitoisuus on vaihdellut 20–66 µg/m³. Ohjearvo ei ole ylittynyt Ämmässuo 2-mittausasemalla kertaakaan koko mittaushistorian aikana. Vuonna 2024 ohjearvoon verrattavat pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin vuonna 2023.

Kuva 12. Hen­gi­tet­tä­vien hiuk­kas­ten (PM₁₀) vuo­ro­kausioh­jear­voon (70 µg/​​​​m³) ver­ran­nol­li­set pi­toi­suu­det Ämmäs­suol­la vuo­sil­ta 2011–2024 sekä kun­kin vuo­den kor­kein oh­jear­voon ver­ran­nol­li­nen pi­toi­suus.

Tarkasteltaessa PM₁₀-tuntipitoisuuksien jakautumista eri tuulensuunnille vuonna 2024 (kuva 13) havaitaan, että keskimäärin korkeimmat pitoisuudet ovat kaakkoissektorilla, josta tulevat myös korkeimmat yksittäiset tuntipitoisuudet. Kyseisellä sektorilla on vanhan kaatopaikan lakialue, jossa maarakennustyöt jatkuvat edelleen.

Kuva 13. PM₁₀-tun­ti­pi­toi­suuk­sien ja­kau­tu­mi­nen eri tuu­len­suun­nil­le vuon­na 2024. Va­sem­mal­la kes­ki­mää­räi­nen pi­toi­suus eri tuu­li­sek­to­reil­la ja oi­keal­la yk­sit­täi­set tun­ti­pi­toi­suu­det tuu­len­suun­nan mu­kaan (as­tei­kot µg/​​​​m³). Tyy­nen sään osuus oli 1,6 % vuo­den tun­neis­ta. Tyy­nen sään tun­tei­na PM10-pi­toi­suu­den kes­kiar­vo oli 10 µg/​​​​m3.

​Pienhiukkaset, PM_2,5

Pienhiukkasten pitoisuuksiin vaikuttaa eniten kaukokulkeuma eli maamme rajojen ulkopuolelta tulevat hiukkaset. Pienempi osuus on peräisin paikallisista lähteistä kuten liikenteen pakokaasuista ja katupölystä sekä kotitalouksien puunpoltosta. Kaatopaikka- tai biokaasun polttaminen ei tuota primäärisiä pienhiukkasia. Toisaalta kaatopaikkakaasut itsessään voivat muodostaa sekundäärisiä pienhiukkasia.

Vuonna 2024 pienhiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuon ilmanlaadun mittausasemalla 4,3 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli samaa tasoa kuin muilla HSY:n ilmanlaadun mittausasemilla (4,1–6,5 µg/m³).

Ämmässuolla vuoden 2024 PM_2,5-keskiarvopitoisuus oli sama kuin edellisenä vuonna 2023. Vuosina 2011–2024 Ämmässuon mittausasemalla pienhiukkasten vuosikeskiarvopitoisuus on vaihdellut 4,1–6,3 µg/m³ (kuva 14). Pienhiukkasten vuosipitoisuuksiin vaikuttaa voimakkaasti kaukokulkeuma. Pitoisuudet ovat olleet sekä Ämmässuolla että pääkaupunkiseudulla yleisesti matalia.

Kuva 14. Pien­hiuk­kas­ten (PM_2,5) vuo­si­pi­toi­suu­det Ämmäs­suon mit­tauk­sis­sa ja kau­pun­ki­taus­ta-ase­mal­la Kal­lios­sa vuo­sil­ta 2007–2024.

Ämmässuolla vuorokausikeskiarvopitoisuudet vuonna 2024 vaihtelivat 0–16 µg/m³. Korkeimmat pitoisuudet vuonna 2024 aiheutuivat maamme rajojen ulkopuolelta kaukokulkeutuneista hiukkasista. Tällöin pienhiukkaspitoisuudet kohosivat koko pääkaupunkiseudulla. Ämmässuolla ole omia voimakkaita pienhiukkasten lähilähteitä.

Haisevia rikkiyhdisteitä eli TRS-yhdisteitä voi esiintyä kaatopaikoilla ja jätevedenkäsittelyssä.

Vuonna 2024 haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia seurattiin Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen alueen molemmilla mittausasemilla. Vuonna 2024 TRS-pitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat 0,2 µg/m³ ja 0,1 µg/m³. Pitoisuudet olivat hieman korkeammat kuin edellisenä vuonna 2023. Pitoisuudet olivat Ämmäsuo 1-asemalla korkeammat kuin Ämmässuo 2-asemalla. Vuosi 2023 oli ensimmäinen mittausvuosi aseman 1 uudella sijaintipaikalla (aiemmin asema sijaitsi sääaseman vieressä). Uudessa mittauspaikassa pitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat samaa tasoa kuin vanhassa paikassa. Pitkän aikavälin tarkastelussa pitoisuudet ovat laskeneet molemmilla mittausasemilla (kuva 15). Nykyisin vuosikeskiarvot ovat hyvin matalia.

Kuva 15. Hai­se­vien rik­kiyh­dis­tei­den (TRS) vuo­si­kes­kiar­vo­pi­toi­suu­det Ämmäs­suon mit­taus­a­se­mil­la vuo­si­na 2002–2024.

Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksille ei ole annettu raja-arvoja. TRS-vuorokausipitoisuudelle on kuitenkin annettu kansallinen ohjearvo 10 μg/m³, ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Vuonna 2024 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus Ämmässuon mittauksissa oli 1,0 μg/m³ kummallakin mittausasemalla (kuva 16). Ohjearvo ei ylittynyt kummallakaan mittausasemalla. Korkein vuorokausipitoisuus oli 2,0 μg/m³, ja se mitattiin helmikuussa mittausasemalla 1.

Kuva 16. Hai­se­vien rik­kiyh­dis­tei­den (TRS) vuo­ro­kausioh­jear­voon (10 µg/​​​​​m³) ver­ran­nol­li­set pi­toi­suu­det Ämmäs­suon mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2024.

Pitkän aikavälin tarkastelussa TRS-ohjearvo on ylittynyt viimeksi vuonna 2016 Ämmässuo 2-mittausasemalla (kuva 17). Vuoden 2016 jälkeen orgaanista jätettä ei ole saanut enää loppusijoittaa kaatopaikalle, mikä on yksi syy pitoisuuksien laskuun. Lisäksi myös vanhan kaatopaikan ja loppusijoitusalueen pintarakenteita on tiivistetty ja kaasunkeräysjärjestelmää parannettu, mikä vähentää kaatopaikkakaasun karkaamista ilmaan.

Kuva 17. Hai­se­vien rik­kiyh­dis­tei­den (TRS) vuo­ro­kausioh­jear­voon (10 µg/​​​m³) ver­ran­nol­li­set pi­toi­suu­det Ämmäs­suol­la vuo­sil­ta 2002–2024 sekä kun­kin vuo­den kor­kein oh­jear­voon ver­ran­nol­li­nen pi­toi­suus.

Hajutunniksi on määritelty tunti, jonka aikana TRS-tuntipitoisuus ylittää 3 µg/m³. Hajutuntien määrälle ei ole olemassa ohje- tai raja-arvoja. Vuonna 2024 hajutunteja mitattiin Ämmässuo 1-mittausasemalla yhteensä 15 tuntia. Hajutunteja mitattiin 7.1., 12.1., 20.1., 2.2., 5.2., 9.2. (3 tuntia), 13.8., 14.8. (2 tuntia), 15.8. (2 tuntia), 20.9. ja 31.12. Ämmässuo 2-mittausasemalla mitattiin kaksi hajutuntia (kumpikin 9.2.). Hajutunteja oli enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuonna 2023 oli yksi hajutunti asemalla 1 ja ei yhtään asemalla 2. Vuoden 2024 korkeimmat tuntipitoisuudet mitattiin 9.2., jolloin hajutunteja oli kolme Ämmässuo 1-mittausasemalla ja kaksi Ämmässuo 2-mittausasemalla (kuva 18).

Kuva 18. TRS-tun­ti­kes­kiar­vo­pi­toi­suu­det Ämmäs­suon mit­taus­a­se­mil­la vuon­na 2024.

Pitkän aikavälin tarkastelussa hajutuntien määrä on vähentynyt huomattavasti. Hajutuntien määrä on ollut reilusti alle sata tuntia vuodessa molemmilla mittausasemilla jo useiden vuosien ajan. Hajutuntien määrä on ollut alle sata tuntia vuodessa Ämmässuo 1-asemalla vuodesta 2015 alkaen ja Ämmässuo 2-asemalla vuodesta 2021 alkaen. Enimmillään hajutunteja on kertynyt yli tuhat vuodessa. Tämä on tapahtunut viimeksi vuonna 2013 Ämmässuo 2-mittausasemalla.

Tarkasteltaessa TRS-tuntipitoisuuksien jakautumista eri tuulensuunnille vuonna 2024 (kuvat 19 ja 20 havaitaan), että korkeimmat keskimääräiset pitoisuudet ovat Ämmässuo 1-mittausasemalla. Ämmässuo 1-mittausasemalla korkeimmat pitoisuudet ovat lounais- ja länsisektorilla, jolloin tuuli puhaltaa biojätteen käsittelylaitoksen ja kompostointiaumojen puolelta. Ämmässuo 2-mittausasemalla korkeimmat pitoisuudet ovat koillis- ja lounaissektoreilla, jolloin tuuli puhaltaa vanhalta kaatopaikalta tai jätteen vastaanottokentän puolelta. Korkeimmat yksittäiset tuntipitoisuudet havaitaan tuulen ollessa koillisesta.

Kuva 19. Ämmässuo 1-mittausaseman TRS-tuntipitoisuuksien jakautuminen eri tuulensuunnille vuonna 2024. Vasemmalla keskimääräinen pitoisuus eri tuulisektoreilla ja oikealla yksittäiset tuntipitoisuudet tuulensuunnan mukaan (asteikot µg/m³). Tyynen sään osuus oli 1,6 % vuoden tunneista. Tyynen sään tunteina TRS-pitoisuuden keskiarvo oli 0,33 µg/m³.

Kuva 20. Ämmässuo 2-mittausaseman TRS-tuntipitoisuuksien jakautuminen eri tuulensuunnille vuonna 2024. Vasemmalla keskimääräinen pitoisuus eri tuulisektoreilla ja oikealla yksittäiset tuntipitoisuudet tuulensuunnan mukaan (asteikot µg/m³). Tyynen sään osuus oli 1,6 % vuoden tunneista. Tyynen sään tunteina TRS-pitoisuuden keskiarvo oli 0,26 µg/m³.

HSY:n ilmansuojeluyksikkö (SYT, seutu- ja ympäristötieto) on seurannut ilmanlaatua Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen alueella vuodesta 2002 alkaen. Vuonna 2024 Ämmässuon ekoteollisuusalueella sijaitsi kaksi ilmanlaadun mittausasemaa. Ämmässuo 1-mittausasema sijaitsi ekoteollisuuskeskuksen alueen itäreunalla lähellä biojätteen käsittelylaitosta ja kompostointiaumoja. Ämmässuo 2-mittausasema sijaitsi vanhan kaatopaikan länsirinteessä. Mitattavina komponentteina olivat Ämmässuo 1-asemalla haisevat rikkiyhdisteet (TRS), ja Ämmässuo 2-asemalla hengitettävät hiukkaset (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS). Ämmässuon ilmanlaatutiedot ovat nähtävissä reaaliaikaisesti HSY:n verkkosivuilla. Ilmanlaatua seurataan jatkuvasti ja mittaustulokset päivittyvät tunneittain verkkosivuille.

Vuonna 2024 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuolla 9 μg/m³. Pitoisuus on sama kuin edellisen vuoden keskiarvo ja hieman matalampi kuin vertailuvuosina 2019–2023. Pitoisuudet ovat selvästi vuosiraja-arvon (40 μg/m³) alapuolella. Pölyisiä päiviä (PM₁₀-vuorokausipitoisuus yli 50 µg/m³) oli vain yksi, jolloin PM₁₀-vuorokausipitoisuus oli 95 µg/m³. Pölyisten päivien määrä oli sama kuin vuonna 2023. Vuosina 2011–2023 pölyisten päivien määrä on vaihdellut 0–6 päivään. Korkein vuorokausiohjearvoon (kuukauden toiseksi korkein vuorokausipitoisuus) verrannollinen pitoisuus mitattiin elokuussa, ja pitoisuus oli 39 μg/m³. Ohjearvo ei ylittynyt vuonna 2024. Ohjearvo ei ole ylittynyt kertaakaan Ämmässuo 2-aseman mittaushistorian aikana (2011–2024). Korkeimmat yksittäiset PM10-tuntipitoisuudet mitattiin tuulen suunnan ollessa asemaan nähden koillisesta, jossa sijaitsee vanha kaatopaikka.

Vuonna 2024 pienhiukkaspitoisuuksien (PM_2,5) vuosikeskiarvo Ämmäsuolla oli 4,3 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli samaa tasoa kuin muilla HSY:n ilmanlaadun mittausasemilla. Vuosina 2011–2023 Ämmässuon mittausasemalla pienhiukkasten vuosikeskiarvopitoisuus on vaihdellut 4,1–6,3 µg/m³. Ämmässuolla ei ole merkittäviä pienhiukkasten lähilähteitä, joten hiukkasten kulkeutuminen maan rajojemme ulkopuolelta vaikuttaa eniten pienhiukkasten pitoisuuksiin.

Vuonna 2024 haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksia seurattiin Ämmässuon ekoteollisuuskeskuksen alueen molemmilla mittausasemilla. Vuonna 2024 TRS-pitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat 0,2 ja 0,1 µg/m³. Vuoden 2024 pitoisuudet olivat hieman korkeammat kuin edellisenä vuonna. Vuosi 2023 oli ensimmäinen mittausvuosi Ämmässuo 1-aseman uudella sijainnilla. Uudessa mittauspaikassa pitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat samaa tasoa kuin vanhassa paikassa. Pitkällä aikavälillä TRS-pitoisuudet ovat laskeneet Ämmässuolla, ja nykyisin vuosikeskiarvot ovat hyvin matalia.

Vuonna 2024 hajutunteja mitattiin Ämmässuo 1-mittausasemalla 15 kappaletta ja Ämmässuo 2-mittausasemalla kaksi kappaletta. Hajutunteja Ämmässuolla oli hieman edellisvuotta enemmän.

Vuonna 2024 korkein TRS-vuorokausiohjearvoon (10 µg/m³) verrannollinen pitoisuus oli 1,0 μg/m³ kummallakin Ämmässuon mittausasemalla. Korkein vuorokausipitoisuus oli 2,0 μg/m³, ja se mitattiin helmikuussa mittausasemalla 1. Ohjearvo ei ylittynyt vuonna 2024. Ohjearvo on ylittynyt viimeksi vuonna 2016. Korkeimmat yksittäiset TRS-tuntipitoisuudet mitattiin tuulensuunnan olleessa ollessa koillisesta.

​Pitoisuudet ja tunnusluvut

Taulukko 1. Lämpötilan (°C) ja sadesumman (mm) kuukausikeskiarvot ja vuosikeskiarvot, HSY:n Ämmässuon ja Ilmatieteen laitoksen Nuuksion mittausasemilla vuonna 2024.

 *PM10 vuorokausiohjearvo on 70 µg/m³, ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.
*TRS vuorokausiohjearvo on 10 µg/m³, ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.

 *Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jolloin TRS-pitoisuus ylittää 3 µg/m³.

​​Mittausmenetelmät ja kalibroinnit

Mittalaitteet

Hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ja pienhiukkaset (PM_2,5):

​Hiukkasten pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella TEOM 1405D -analysaattorilla, jonka toiminta perustuu värähtelevään vaakaan.

Haisevat rikkiyhdisteet (TRS):

Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella Thermo 43i- ja Thermo 43c-rikkidioksidianalysaattoreilla, joiden toiminta perustuu UV-fluoresenssiin.

Meteorologinen mittausaineisto:

Sääparametrien seuraamiseen käytetään Vaisalan antureita, jotka ovat kytketty Vaisalan MAWS 110 -mittausyksikköön. Tuulen nopeus- ja suunta-anturi (optinen, WMT700) on sijoitettu säämastoon 10 m korkeuteen. Maston alaosassa noin 2 m korkeudessa on lämpötilan ja kosteuden mittaus sekä auringon kokonaissäteilyanturi (CM14). Sääaseman yhteydessä on myös ilmanpaineen, lämpötilan ja sademäärän (OTT Pluvio2, 400 cm2) mittaus. Sääasema on uusittu ja otettu käyttöön vuonna 2012.

Kalibrointi ja huolto

HSY laatii vuosittain mittaus- ja laatusuunnitelman, jonka avulla varmistetaan mittausten standardien mukaisuus. Mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritetään keskeiset laadunvarmennustoimet eri mittausmenetelmille. Mittalaitteet kalibroidaan mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritellyin väliajoin ja huolletaan säännöllisesti työohjeiden mukaisesti.

Sääaseman anturien huolto, korjaus ja kalibrointi suoritetaan tarvittaessa.