Ilmanlaatu Ämmässuolla 2020

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) seutu- ja ympäristötiedon ilmansuojeluyksikkö on seurannut ilmanlaatua Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella vuodesta 2002 lähtien. Mittauksia tehdään HSY:n jätehuollon toimeksiannosta.

Vuonna 2020 ilmanlaadun mittauksia tehtiin kahdella mittausasemalla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Mitattavina komponentteina olivat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS). Ämmässuon ilmanlaatutiedot ovat nähtävissä reaaliaikaisesti internetissä HSY:n ilmansuojeluyksikön sivuilla. Mittaustulokset näkyvät tunneittain.

Jätteenkäsittelykeskuksen alueella haisevia rikkiyhdisteitä muodostuu orgaanisen jätteen anaerobisessa hajoamisessa ja biojätteen kompostoinnissa. Rikkiyhdisteiden hajukynnykset vaihtelevat lähteestä ja yhdisteestä riippuen. Hajuhaittoja arvioidaan hajutuntien lukumäärän avulla. Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka aikana haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuus on yli 3 µg/m³.

TRS-mittausten tavoitteena on selvittää yleisiä rikkiyhdisteiden pitoisuustasoja jätteenkäsittelykeskuksen alueella, arvioida pitoisuuksien kehitystä, kartoittaa mahdollisia hajulähteitä sekä erilaisten kaatopaikkatoimintojen vaikutusta rikkiyhdisteiden pitoisuuksien muodostumiseen.

Hiukkasmittauksella pyritään selvittämään jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan vaikutusta ilman hiukkasten pitoisuuksiin. Hiukkaspäästöjä syntyy jätteenkäsittelykeskuksen alueella muun muassa kuorma-autojen ja työkoneiden suorista pakokaasupäästöistä sekä liikenteen ilmavirran maasta nostattamana. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kohoaminen heikentää erityisesti hengityssairaiden hyvinvointia. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle, sillä ne pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin saakka.

Mittaustuloksia on verrattu yhdyskuntailmalle annettuihin kansallisiin ilmanlaadun ohjearvoihin sekä tarkasteltu pitoisuuksia suhteessa EU:n määrittelemiin ilmanlaadun raja-arvoihin. Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi annetut raja- ja ohjearvot on tarkoitettu sovellettavaksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Jätteenkäsittelykeskuksen alueella mitattuja TRS-pitoisuuksia ei voi täten suoraan verrata raja- ja ohjearvoihin.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella seurataan ilmalaatua jatkuvatoimisesti kahdella mittausasemalla. Mittausasema 1 (Äms1) sijaitsee vanhan kaatopaikan ja kompostikenttien välissä. Asema 2 (Äms2) sijaitsee vanhan kaatopaikan länsirinteessä (kuva 1). Vuonna 2020 asemalla 1 mitattiin haisevia rikkiyhdisteitä (TRS) ja sääparametrejä. Asemalla 2 mitattiin hengitettäviä hiukkasia (PM₁₀), pienhiukkasia (PM_2,5) ja haisevia rikkiyhdisteitä (TRS).

Jatkuvavoimiset ilmanlaadun mittaukset Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella aloitettiin vuonna 2002 mittausasemalla 1. Asema sijaitsee vanhan kaatopaikan ja kompostikenttien väissä vallitsevien tuulten alapuolella vanhaan täyttöalueeseen nähden. TRS-pitoisuuksia ja sääparametreja on mitattu vuodesta 2002 alkaen. Asemalla on mitattu hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia vuosina 2002 – 2004 ja 2007 – 2010, sekä pienhiukkasten pitoisuuksia vuosina 2007 – 2010.

Hengitettävien hiukkasten mittaukset siirrettiin vuosiksi 2005 – 2006 kaatopaikan laajennusalueen louhinta- ja murskaustöiden ajaksi Laitamaalle. Vuonna 2016 Laitamaalla samassa paikassa mitattiin kesä-elokuun aikana PM₁₀-pitoisuuksia ja mittauksista on tehty erillinen raportti.

Vuoden 2011 alussa vanhan kaatopaikan länsirinteelle perustettiin uusi mittausasema (asema 2), joka sijaitsee vallitsevien tuulten alapuolella uuteen täyttöalueeseen nähden. Asemalla mitataan hiukkaspitoisuuksia (PM₁₀ ja PM_2,5) ja haisevia rikkiyhdisteitä (TRS).

Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 1 on ympäristöltään tasaista ja avointa kenttää. Mittausaseman läheisyydessä ei ole rakennuksia tai muita ilmavirtauksiin vaikuttavia tekijöitä. Mittausaseman itäpuolella alle sadan metrin etäisyydellä on viherjätekenttä ja biojätteen kompostointikenttiä. Biojätteen kompostointilaitos sijaitsee alle 300 m etäisyydellä mittausasemasta kaakkoon. Ämmäsvuori eli vanha kaatopaikka sijaitsee mittausasemasta lounaaseen noin 500 metrin etäisyydellä.

Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 2 sijaitsee vanhan kaatopaikan (Ämmäsvuoren) länsipuolella terassitiellä säätöasema 5 vieressä. Aseman ympäristö on tasaista avointa rinnettä. Mittausaseman länsipuolella on jätteentäyttöalue sekä länsi- ja lounaspuolella louhekenttä ja kuonankäsittelyalue.

Laitamaan mittausasema sijaitsi vuosina 2005 – 2006 noin 1 km etäisyydellä mittausasemasta 2 länteen.

Mittauksissa käytetyt mittalaitteiden sekä laadunvarmennustoimenpiteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät liitteestä 2.

Ämmässuolla meteorologisia parametreja on mitattu vuodesta 2002 mittausasemalla 1. Säämaston korkeus on noin 10 metriä maanpinnasta. Ämmässuolla mitattuja säätietoja on verrattu Helsinki-Vantaan säädataan (Ilmatieteen laitos, verkkosivut 1/2020). Ämmässuolla mitatut lämpötilat ovat hyvin lähellä Ilmatieteen laitoksen Helsinki-Vantaan lentoasemalla mittaamia lämpötiloja (kuva 4). Pitkän ajan keskiarvoon verrattuna vuoden 2020 talvikuukaudet olivat poikkeuksellisen lämpimiä. Esimerkkinä tammikuu, jolloin keskilämpötila oli noin 7 astetta lämpimämpää.

Sadanta (kuva 5) oli vuonna 2020 poikkeuksellisen suurta. Vuonna 2020 vuoden sadesumma oli 999 mm kun taas pitkän ajan keskiarvosta laskettu vuoden sadesumma on 649 mm. Jokaisena kuukautena satoi keskimääräistä enemmän ja erityisen sateisia kuukausia olivat helmi-, maalis-, heinä-, ja syyskuu, jolloin sadanta oli noin kaksi kertaa normaalia suurempaa. Tiedonsiirtovian takia sadanta kuvassa on myös Ilmatieteen laitoksen Nuuksion sääaseman sadantatiedot tammikuulta. Leudon talven lisäksi vuosi 2020 oli myös poikkeuksellisen lumeton.

Kuvassa 6 on havainnollistettu tuulensuutien jakautumista eri vuosina. Hallitseva tuulensuunta pääkaupunkiseudulla on lounassektorilta. Vuonna 2020 tuuli puhalsikin poikkeuksellisen paljon juuri lounaasta. Tuulen suunnasta ja nopeudesta on mitattu kesäkuusta lokakuun loppuun pienemmällä WXT-sääasemalla noin 4 metrin korkeudesta, koska varsinainen masto vaurioitui kesäkuun alussa. Pienempi sääasema sijaitsi aseman katolla.

Kuvassa 7 on esitetty tuulensuunnan jakautuminen eri ilmansuuntiin eri kuukausina. Kuvasta nähdään, että vallitseva tuulen suunta vaihtelee paljon ja sillä on hyvin suuri vaikutus tuloksiin esimerkiksi hajutuntien kertymiseen sekä pölyisten päivien määrään. Asemat on pyritty sijoittamaan päästölähteisiin nähden vallitsevan tuulen alapuolelle eli koillis- tai itäpuolelle.

Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on mahdollisuuksiensa mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan. Täten ilmanlaadun turvaamiseksi on määritelty raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvot sekä kriittiset tasot.

Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1.

Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä, ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi suunnittelijoille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua, ja niiden ylittyminen pyritään estämään. Epäpuhtauksien tunti- ja vuorokausipitoisuuksien ohjearvot on annettu terveydellisin perustein. Ilmanlaadun ohjearvot on esitetty taulukossa 2.

Liitteessä 1 on esitetty taulukoissa raja- ja ohjearvoihin verratut pitoisuudet, hajutunnit ja ajallinen kattavuus kuukausittain sekä myös vuosikeskiarvot eri komponenteilla vuodesta 2002 lähtien.

Suomessa korkeita hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia esiintyy yleensä keväisin katupölykaudella, jolloin talven aikana renkaiden alla jauhautunut hiekoitushiekka sekä nastojen ja hiekan kuluttama asfalttipöly leijuvat ilmassa. Ämmässuolla pölyämista aiheuttaa maarakennustyöt ja siihen liittyvä raskasliikenne, alueella tehtävä kuonan käsittely sekä louheen varastointi ja murskaus.

Vuonna 2020 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 10 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM₁₀-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli alhaisempi kuin suurimassa osassa muista HSY:n mittausasemista, joiden vuosikeskiarvot vaihtelivat välillä 7–16 µg/m³. Edellisvuosiin verrattuna Ämmässuo 2 -asemalla vuosipitoisuus oli vuonna 2020 hyvin tavanomainen (kuva 8).

Raja-arvojen kannalta kriittisin on hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo, joka ylittyy, jos PM10-pitoisuuden vuorokausikeskiarvo ylittää 50 µg/m³ vähintään 36 päivänä vuoden aikana. Korkein mitattu vuorokausipitoisuus Ämmässuolla oli 56 µg/m³ (3.6.2020). Kuvassa 9 on esitetty hengitettävien hiukkasten keskimääräiset vuorokausipitoisuudet Ämmässuolla vuonna 2020 sekä vastaavat pitoisuudet Helsingin kaupunkitausta-asemalla Kalliossa. Pitoisuudet vaihtelivat 0,8 ja 55,9 µg/m³ välillä. Raja-arvotason ylittäviä vuorokausipitoisuuksia mitattiin yhteensä kahtena vuorokautena vuonna 2020. Tämä on samaa tasoa, kuin mitä asemalla on aikaisempina vuosina mitattu. Ämmässuo 2 -mittausasemalla raja-arvotason ylityksiä on mitattu aikaisempina vuosina 0–2 kpl vuodessa poikkeuksena vuosi 2019, jolloin ylityksiä mitattiin 6 kpl.

Kuvasta 10 nähdään, että päivinä, jolloin vuorokausikeskiarvo on ylittänyt 50 µg/m³ -rajan, tuulen suunta on ollut joko lounaasta tai idästä.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle on annettu ohjearvo 70 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus 45 µg/m³ mitattiin kesäkuussa, eikä ohjearvo ylittynyt (kuva 11).

Korkein kuukausipitoisuus 18 µg/m³ mitattiin myös kesäkuussa (kuva 12), jolloin tuulen suunta oli suuren osan ajasta pohjoisesta tai idästä. Vuonna 2020 keväällä mitattiin tavallista pienempiä hiukkaspitoisuuksia, johon on vaikuttanut tavallista suurempi sadanta. Sade tyypillisesti puhdistaa ilmaa.

Kuvassa 13 on esitetty PM₁₀-ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuosilta 2002–2020. Kuvasta havaitaan, että mittausasemalla 2 mitatut pitoisuudet ovat samaa tasoa kuin viime vuonna mutta kuitenkin matalampia kuin mittausasemalla 1 suoritetuissa mittauksissa eikä ohjearvo ole ylittynyt asemalla 2 kertaakaan koko mittaushistorian aikana.

Tarkasteltaessa PM₁₀-tuntipitoisuuksien jakautumista eri tuulensuunnille vuonna 2020 (kuva 14 ja kuva 15) havaitaan, että korkeimmat pitoisuudet keskimäärin ovat itä- ja koillissektoreilta. Ämmässuo 2 -aseman itä- ja koillissektoreilla on vanhan kaatopaikan lakialue, jossa maarakennustyöt jatkuvat edelleen. Isoimmat yksittäiset tuntipitoisuudet tulevat lounassektorilta, jossa sijaitsee mm. kuonan käsittely- ja louheen murskausalue.

Pienhiukkasten (PM_2,5) pitoisuudet ovat Suomessa yleensä matalia. Pienhiukkasten pitoisuuksiin vaikuttaa eniten kaukokulkeuma. Pienempi osuus on peräisin paikallisista lähteistä, kuten liikenteen pakokaasuista ja puun pienpoltosta. Kaatopaikka- tai biokaasun polttaminen ei tuota primäärisiä pienhiukkasia. Toisaalta kaatopaikkakaasut itsessään voivat muodostaa sekundäärisiä pienhiukkasia, joita ei tällä hetkellä mitata Ämmässuolla.

Vuonna 2020 pienhiukkaspitoisuuksien (PM_2,5) vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 4,1 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli samaa tasoa kuin muilla HSY:n pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausasemilla (4,1–6,3 µg/m³). Edellisvuosiin verrattuna pitoisuus on matala (kuva 16). Pienhiukkasten vuosipitoisuuksiin vaikuttaa voimakkaasti kaukokulkeuma ja pitoisuudet ovat olleet viimeisinä vuosina pääkaupunkiseudulla yleisesti matalia.

Pienhiukkaspitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin HSY:n kaupunkitaustaa kuvaavalla mittausasemalla Kalliossa, jonka vuosikeskiarvo oli 5,0 µg/m³ (kuva 17). Pitoisuudet vaihtelivat vuonna 2020 0,1 ja 18,0 µg/m³ välillä. Täten myös Ämmässuolla kaukokulkeuma vaikuttaa eniten pienhiukkaspitoisuuksiin eikä Ämmässuolla ole juurikaan voimakkaita pienhiukkasten lähilähteitä. Syys- lokakuun vaihteessa oli tavallista pidempi kaukokulkeumaepisodi, jossa etelä- ja itä-Euroopasta kulkeutui metsäpalojen seurauksena pienhiukkasmassaa ja se näkyi kohonneina pitoisuuksina koko pääkaupunkiseudulla.

Kuvasta 18 nähdään, että pienhiukkasten pitoisuuksien jakautumisessa juurikaan ei ole mitään selvää suuntaa eli Ämmässuolla ei ole ollut mitään selvää lähilähdettä.

Vuonna 2020 haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) vuosikeskiarvot olivat Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen 0,2 µg/m³ asemalla 1 ja 0,4 µg/m³ asemalla 2. Edellisvuoteen verrattuna pitoisuudet asemalla 2 olivat korkeammat.

Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka aikana TRS-pitoisuuden keskiarvo ylittää 3 µg/m³. Hajutuntien määrään ei ole olemassa ohje- tai raja-arvoja. Vuonna 2020 hajutunteja mitattiin 26 ja 222 (mittausasema 1 ja mittausasema 2), joka on edellisvuoteen 2019 verrattuna (9 ja 88 kpl) selvästi korkeampi (kuva 19). Vuonna 2019 onkin kertynyt poikkeuksellisen vähän hajutunteja edellisiin ja viime vuoteen 2020 verrattuna.

Haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuudelle on annettu ohjearvo 10 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Mittausasemalla 1 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus 1,2 µg/m³ mitattiin loka- ja marraskuussa. Mittausasemalla 2 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 1,9 µg/m³, joka mitattiin elo- ja syyskuussa (kuva 20). Asemalla 1 vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0,1 ja 1,4 µg/m³ välillä ja asemalla 2 0,1 ja 2,8 µg/m³ välillä. Kuvasta 21 nähdään, että ohjearvo ei ole ylittynyt vuoden 2016 jälkeen. Vuoden 2016 jälkeen ei ole saanut enää loppusijoittaa biojätettä, joka voi olla yksi syy pitoisuuksien laskuun vuoden 2016 jälkeen.

Suurin kuukausittainen hajutuntimäärä asemalla 1 mitattiin marraskuussa (9 kpl) ja asemalla 2 elokuussa (42 kpl) (kuva 22). Myös keväällä, erityisesti huhtikuussa on ollut enemmän kertyneitä hajutunteja asemalla 2. Keväällä, kesällä ja syksyllä loppusijoitusalueella on ollut maarakennustöitä, jonka vuoksi osaa kaasukaivoista on jouduttu pitämään pois päältä, joka lisää kaatopaikkakaasujen leviämistä ilmaan. Kesäkuussa ja joulukuussa vallitsevat tuulet eivät ole olleet päästölähteistä päin, joka tulee ottaa huomioon tulkittaessa niiden kuukausien tuloksia. Asemalla 1 ei kertynyt viitenä kuukautena yhtään hajutuntia. Koska vanhan kaatopaikka on lähes suljettu eikä biojätteen käsittely tuota merkittäviä määriä TRS-yhdisteitä, aseman 1 läheisyydessä ei enää ole suurta TRS-lähdettä.

Asemalla 1 korkein tuntipitoisuus 6,9 µg/m³ mitattiin helmikuussa, vastaavasti mittausasemalla 2 korkein tuntipitoisuus oli 11,9 µg/m³ ja se mitattiin elokuussa (kuva 23). Pitoisuuden suuruuteen vaikuttaa olennaisesti tuulen nopeus. Tyynellä ilmalla ilma ei pääse sekoittumaan yhtä tehokkaasti, jolloin pitoisuus pääsee nousemaan korkeammaksi. Tämän vuoksi korkeimmat pitoisuudet mitataan yöllä tai aamulla, jolloin sää on tyynempi.

Tarkasteltaessa TRS-pitoisuuksien keskiarvoja eri tuulen suunnilla (kuva 24) havaitaan, että korkeimmat pitoisuudet ovat kaakkoissektorilla, jolloin tuuli puhaltaa biojätteen käsittelylaitoksen ja kompostointiaumojen puolelta. Mittausasemalla 2 selvästi korkeimmat pitoisuudet havaitaan länsisektorilla, jolloin tuuli puhaltaa jätteen vastaanottokentän ja loppusijoitusalueen puolelta.

Kuvassa 25 on yksittäisten tuntikeskiarvopitoisuuksien jakautuminen eri tuulen suunnille. Vaikka asemalla 1 kaakkoissektorilta tulee suurin pitoisuus, niin hajukynnyksen ylittää lähes pelkästään lounaissektorilta eli loppusijoitsualueelta tulevat pitoisuudet. Vaikka suurin osa TRS-pitoisuudesta tulee lännestä asemalla 2, tulee yksittäisiä hajutuntien ylityksiä myös idästä eli vanhan kaatopaikan puolelta.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella on mitattu ilmanlaatua vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2020 ilmanlaadun mittauksia tehtiin kahdella mittausasemalla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Mittausasema 1 (Äms1) sijaitsee vanhan kaatopaikan ja kompostikenttien välissä. Asema 2 (Äms2) sijaitsee vanhan kaatopaikan länsirinteessä. Mitattavina komponentteina vuonna 2020 olivat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS).

Vuonna 2020 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 10 µg/m³, joka on vastaava pitoisuus kuin vuonna 2019. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Vuorokausipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,8 ja 55,9 µg/m³. PM10-vuorokausiraja-arvotaso ylittyi kahtena päivänä, joka on ollut hyvin tavanomainen määrä viime vuotta lukuun ottamatta, jolloin ylityksiä tuli kuutena päivänä. Korkein vuorokausiohjearvoon (70 µg/m³) verrannollinen pitoisuus mitattiin kesäkuussa pitoisuuden ollessa 45 µg/m³ ja tuulen suunta oli suurelta osin pohjoisesta ja idästä. Täten ohjearvo ei ylittynyt yhtenäkään kuukautena. Korkeimmat yksittäiset PM₁₀-tuntipitoisuudet mitattiin tuulen sunnan ollessa asemaan nähden lounaasta, jossa sijaitsee kuonankäsittely- ja louheen murskausalue. Ohjearvo ei ole ylittynyt kertaakaan aseman 2 mittaushistorian aikana (2011–2020).

Vuonna 2020 pienhiukkaspitoisuuksien (PM_2,5) vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 4,1 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli matalampi kuin esimerkiksi Helsingin tausta-asemalla Kalliossa (5,0 µg/m³). Pitoisuudet vaihtelivat 0,1 ja 18,0 µg/m³ välillä. Ämmässuolla ei ole pienhiukkasten lähilähteitä, joten kaukokulkeuma vaikuttaa eniten pienhiukkasten pitoisuuksiin.

Vuonna 2019 haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksia seurattiin molemmilla mittausasemalla. Vuodesta 2016 alkaen TRS-pitoisuudet ovat siis varsinkin asemalla 2 alkaneet laskea ja trendi jatkuu edelleen vuonna 2020, vaikka pitoisuudet olivat korkeammat kuin vuonna 2019. Vuosipitoisuus oli 0,2 µg/m³ asemalla 1 ja 0,4 µg/m³ asemalla 2. Edellisvuoteen verrattuna pitoisuudet olivat korkeammat mutta samaa tasoa kuin esim. vuosina 2017 ja 2018. Hajutunteja mitattiin 26 kpl asemalla 1 ja 222 kpl asemalla 2. Myös hajutuntien määrä oli suurempi kuin vuonna 2019 mutta samaa tasoa kuin vuosina 2017 ja 2018. Eniten hajutunteja kertyi lokakuussa asemalla 1 ja elo- syyskuussa asemalla 2.

Suurin TRS-pitoisuuden vuorokausiohjearvoon (10 µg/m³) verrattava pitoisuus 1,9 µg/m³ mitattiin elo- ja syyskuussa mittausasemalla 2. Mittausasemalla 1 suurin ohjearvoon mitattu pitoisuus oli 1,2 µg/m³. Ohjearvo on ylittynyt edellisen kerran vuonna 2016. Asemalla 1 vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0,1 ja 1,4 µg/m³ välillä ja asemalla 2 0,1 ja 2,8 µg/m³ välillä. Mittausasemalla 1 korkeimmat TRS-pitoisuudet mitattiin tuulen suunnan ollessa kaakosta asemalle päin. Kaakon suunnassa on mm. biojätteen käsittelylaitos ja kompostointikentät. Mittausasemalla 2 korkeimmat pitoisuudet havaittiin länsisektorilla, jossa sijaitsee nykyinen jätteen loppusijoitusalue.

*PM10 vuorokausiohjearvo on 70 µg/m3 ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.

*TRS vuorokausiohjearvo on 10 µg/m3 ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.

*Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jolloin TRS-pitoisuus ylittää 3 µg/m3.

Mittalaitteet

Hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ja pienhiukkaset (PM_2,5):

Hiukkasten pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella TEOM 1405D -analysaattorilla, jonka toiminta perustuu värähtelevään vaakaan.

Haisevat rikkiyhdisteet (TRS):

Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella Thermo 43i ja Thermo 43c rikkidioksidianalysaattoreilla, joiden toiminta perustuu UV-fluoresenssiin.

Meteorologinen mittausaineisto:

Sääparametrien seuraamiseen käytetään Vaisalan antureita, jotka ovat kytketty Vaisalan MAWS 110 mittausyksikköön. Tuulen nopeus – ja suunta-anturi (optinen, WMT700) on sijoitettu säämastoon 10 m korkeuteen. Maston alaosassa noin 2 m korkeudessa on lämpötilan ja kosteuden mittaus sekä auringon kokonaissäteilyanturi (CM14). Sääaseman yhteydessä on myös ilmanpaineen, lämpötilan ja sademäärän (OTT Pluvio2, 400 cm2) mittaus. Sääasema on uusittu ja otettu käyttöön vuonna 2012. Maston rikkoutumisen vuoksi kesäkuusta 2020 marraskuun 4. päivään asti tuulitiedot mitattiin Vaisalan WXT535-sääasemalla Aseman 1 katolla noin 4 metrin korkeudelta.

Kalibrointi ja huolto

HSY laatii vuosittain mittaus- ja laatusuunnitelman, jonka avulla varmistetaan mittausten standardien mukaisuus. Mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritetään keskeiset laadunvarmennustoimet eri mittausmenetelmille. Mittalaitteet kalibroidaan mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritellyin väliajoin ja huolletaan säännöllisesti työohjeiden mukaisesti.

Sääaseman anturit ovat huoltovapaita. Niiden huolto, korjaus ja kalibrointi suoritetaan tarvittaessa.