Urbaaneja ratkaisuja ruoantuotantoon ja ruokajärjestelmän kiertotalouteen

6Aika: CircularHoodFood -hankkeessa tavoiteltiin kestävämmän ruokajärjestelmän ja siihen liittyvien kiertotalousratkaisujen, uudenlaisen liiketoiminnan ja yhteistyön edistämistä kaupunkiympäristössä. Taustalla on globaali tarve ratkoa ruokajärjestelmän kestävyyshaasteita. Työ haasteiden ratkaisemiseen vaatii pitkäjänteistä ja laaja-alaista tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa yhdessä julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Tässä hankkeessa tavoitetta lähestyttiin toteuttamalla käytännön kokeiluja ruohonjuuritasolla, yhdessä taloyhtiöiden, asukkaiden, ravintoloiden sekä yritysten kanssa. Hankkeessa oli teemallisesti mukana koko urbaanin ruokajärjestelmän elinkaari: ruoan tuotanto kaupungeissa, ruokahävikin vähentäminen ja lajittelun edistäminen, pääpainon ollessa kuitenkin urbaanin ruoantuotannon ja kaupunkiviljelyn edistämisessä. Hankkeessa toteutettiin lähes 20 erilaista kokeilua sekä osallistettiin yli 50 organisaatiota hankkeen erilaisiin yhteiskehittämisen toimenpiteisiin. Kokeiluissa ja toimenpiteissä mm.

• analysoitiin urbaanin ruoantuotannon toimijakenttää,
• kokeiltiin ruoan tuottamista paikallisesti kerrostaloissa & ravintolassa,
• edistettiin ruokahävikin vähentämistä viestintäkokeilulla,
• kokeiltiin ravintolan biojätteiden ravinteiden paikallista kiertoa paikallisesti,
• etsittiin ja testattiin uusia lajitteluratkaisuja kaupunkikoteihin,
• kartoitettiin ja ideoitiin kaupunkitasoisia keinoja syötävän kaupungin edistämiseen ja
• edistettiin yritysyhteistyötä erityisesti urbaanin ruoantuotannon arvoketjussa.

Ennen toimenpiteisiin ryhtymistä hankkeessa tutustuttiin urbaanin ruoantuotannon ja ruokajärjestelmän kiertotalousratkaisujen nykytilaan ja hyötyihin. Esiselvityksen perusteella mm. havaittiin, että kaupungeissa tuotetun lähiruoan etuja ovat pienemmät kuljetus- ja varastointitarpeet ruokaketjussa. Ulkoviljelyllä voidaan parhaimmillaan parantaa myös kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja pölyttäjien olosuhteita. Lisäksi esimerkiksi sisätiloissa tapahtuvan kerrosviljelyn hyötyjä ovat maa-alan, veden ja ravinteiden säästö, mutta haasteena tuotannon energiaintensiivisyys. Kaupungit voidaan esiselvityksen perusteella myös nähdä ravinnekeskittyminä, joissa ravinteiden kiertoa olisi mahdollista merkittävästi lisätä.

Kokeilujen avulla saatiin oppeja siitä, millaista jatkokehitystä tarvitaan mm. uusien ratkaisujen laajempaan käyttöönottoon. Kokeilujen avulla pystyttiin myös yksilötasolla lisäämään ymmärrystä ruoan tuottamisesta, mikä on ollut omiaan kasvattamaan myös ruoan arvostusta.

Hankkeen puitteissa toteutettiin myös monia opiskelijaprojekteja, joissa opiskelijat ideoivat mm. kahvinpuruille uusia käyttötarkoituksia, selvittivät turpeelle vaihtoehtoisia kasvatusalustoja ja testasivat hamppubetonin soveltuvuutta ruukkumateriaalina. Opiskelijat osallistuivat hankkeessa myös kyselyjen, taustaselvitysten, toimenpiteiden ja viestinnän suunnitteluun ja toteutukseen. Hankkeessa kehitettiin myös korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä Puskasta pulloon -nimisessä kurssikokonaisuudessa.

Päähavainnot viljelykokeiluista ja ratkaisujen skaalaamisesta

Hankkeen päätekeminen liittyi viljelykokeilujen järjestämiseen. Tässä tiivistetysti niiden päähavainnot ja -tulokset:

• Yhteisöviljelmät tarjoavat taloyhtiölle/vuokrataloyhtiölle mahdollisuuden kehittää innostavaa asukaspalvelua ja viihtyisyyttä. Palvelu on kuitenkin järjestettävä aidosti yhteisöllisesti ja avoimesti. Viljelyt tarvitsevat onnistuakseen toimivan viestintäalustan sekä selkeää työnjakoa.
• Tuotteen ja/tai palvelumallin jatkokehitystä vielä tarvitaan. Pilottitalot toivoivat viljely-yrittäjiltä pidemmälle vietyä palvelumallia, jossa esimerkiksi puutarhuri kävisi määräajoin hoitamassa viljelmät ja ottaisi kokonaisvastuun.
• Yritykset pääsääntöisesti tunnistivat asuinkiinteistöt potentiaalisina asiakkaina ja olivat kiinnostuneita jatkamaan hankkeen oppien perusteella tuotekehitystä kaupallisesti kannattavan ratkaisun löytämiseksi taloyhtiökentälle tai sitä laajemmille markkinoille.
• Kestävyyttä edistettiin pilottikohteissa erityisesti ympäristön viihtyisyyden ja viherryttämisen kautta. Ekologisen kestävyyden kokonaisvaltainen tarkastelu edellyttäisi kuitenkin pitempiaikaisia kokemuksia kaupunkiviljelystä.
• Sisäviljely on herkkä vaihteleville olosuhteille (mm. lämpö ja valo), jolloin ratkaisujen sijoittelulla tilassa on vaikutusta viljelyn onnistumiseen. Kokeilujen perusteella ratkaisuilla on kuitenkin mahdollista saada satoa niin kerrostalo- kuin ravintolaympäristössä.

Hankkeen selvitysten perusteella skaalaamalla kaupunkiviljelyä voidaan tukea kaupunkien tavoitetta vihreään infraan siirtymisessä sekä synnyttää yhteisöllisyyttä ja sitä kautta alueellista vetovoimaa ja tasa-arvoisuutta. Kaupunkeihin hajautettu ruoantuotanto parantaa myös ruokaturvaa. Kaupunkien rooli tunnistettiin keskeiseksi syötävän kaupungin ja kestävän ruokajärjestelmän edistäjänä. Kaupungit toimivat suunnannäyttäjinä ja ratkaisujen skaalautumisen mahdollistajina. Hankkeen kartoituksen mukaan kaupungit voivat esimerkiksi:

• luoda ja toteuttaa kestävän ruoan strategian,
• toteuttaa kestäviä julkisia ruokahankintoja,
• toimia ohjaajina kaavoituksen ja muun muutosta ohjaavan regulaation keinoin,
• ohjata kaupunkien omistamien yhtiöiden tilojen ja viheralueiden käyttöä omistajaohjauksen kautta sekä sallia viljely ilmoitusmenettelyllä tarkoitukseen soveltuvilla joutomailla ja puistoalueilla,
• tarjota toiminnan tueksi neuvontaa ja pientukia ja
• tarjota viestintäkanavia ja toimia aktiivisena viestijänä ja sidosryhmätoimijana.

Tällä hetkellä nk. "syötävän kaupungin" ekosysteemin kehittäminen on vielä alkuvaiheessa ja kehittämisessä painottuvat yksittäiset ratkaisut, kokeilut, hankkeet ja aloitteet. Ison mittakaavan ratkaisut, ohjelmat ja vakiintuneet toimintamallit esimerkiksi uusilla asuinalueilla ja rakennuksissa puuttuvat vielä. Vaikka urbaanin ruoan ympärillä on jo verkostomaista toimintaa (mm. Vantaan Ruokaklusteri), jota myös hankkeen avulla onnistuttiin vahvistamaan, puuttuu toimijakentältä hankkeen analyysin mukaan kuitenkin vielä selkeä avainorganisaatio. Hankkeessa tunnistettiin tarve laajemmalle kehitys-, kokeilu- ja innovaatioympäristölle, johon kuuluu käyttäjiä/asukkaita, yliopistoja ja korkeakouluja, yrityksiä ja kaupunkeja.

Opit muista hankkeen kokeiluista

Hankkeessa toteutettiin myös kiertotalouden mukaisia kokeiluja ruokajärjestelmän elinkaaren loppupäästä. Näistä merkittävimmät olivat ravintolan biojätteen korkeamman jalostusasteen kokeilu, ruokahävikin vähentämiseen tähtäävä viestinnällinen kokeilu sekä uusien lajitteluratkaisujen testaus kaupunkikodeissa. Tässä kokeilujen pääopit:

• Ravintolan biojätteistä oli mikrotermisellä menetelmällä mahdollista prosessoida tavanomaista mädätysmenetelmää merkittävästi nopeammin ravinteikasta maanparannusainetta, jota voitiin käyttää lannoitteena vanhan kasvualustan uudistamiseen paikallisesti ravintolan omilla viljelmillä. Jatkotutkimuksen aihe olisi selvittää lopputuotteena syntyvän maanparannusaineen soveltuvuutta kaupallisiin tarkoituksiin laajemmalla skaalalla vallitseva lainsäädäntö huomioiden.
• Tuuppaus ohjaustoimena vaikutti someanalyysin perusteella sopivalta keinolta kuluttajien hienovaraisessa kulutusvalintaohjaamisessa hävikin vähentämiseen. Eri viestintäformaattien saamien reaktioiden perusteella havainnollistava ja tiivis kuvaviesti toimi paremmin tuuppauksen työkaluna kuin liikkuva kuva. Asian todentaminen vaatisi kuitenkin perusteellisempaa ja pitkäkestoisempaa tutkimusta.
• Kodin lajittelua on mahdollista toteuttaa tyylikkäästi myös ahtaissa kaupunkikodeissa ja muissa kodin tiloissa kuin keittiössä. Hankkeessa laadittiin monia videomuotoisia ohjeita – ja vinkkejä lajitteluratkaisujen toteuttamiseen sekä olemassa olevien kodin kalusteiden tai esineiden lajittelukäyttöön.

Viestinnällisiä tuloksia ja oppeja

Hankkeen aikana pyrittiin noudattamaan avointa ja oikea-aikaista viestintää, jolla haluttiin kertoa yleisölle meneillään olevista toimenpiteistä. Tästä "keskeneräisen tekemisen" viestinnästä oli viestistäsuunnitelmassa tehty tietoinen valinta, joka piti sisällään myös riskejä.

Riski kannatti erityisesti kuitenkin kaupunkiviljelykokeilujen yhteydessä, jonka saavuttama somesuosio yllätti. Vaikka viljelykokeiluissa ei ollut varsinaisia viestinnällisiä tavoitteita, keräsivät postaukset huikean tavoittavuuden ja somesarja nousi HSY:n Ilmastoinfon Facebook-historian suosituimmaksi postaukseksi. Julkaisut levisivät täysin orgaanisesti sosiaalisessa mediassa ilman ostettua mediatilaa. Somejulkaisut olivat sosiaalisen median mittapuulla pitkiä, mutta reportaasimaiset ja ajankohtaiset kuvaukset sekä ihmisläheinen kuvasto vetosi selvästi suureen yleisöön. Hankkeen kokemusten perusteella panostaminen riittävän laajaan ja laadukkaaseen kuvapankkiin sekä hankeväen henkilökohtainen osallistuminen esimerkiksi somepostausten jakoon olivat myös menestyneen hankeviestinnän tukipilareita.

Lajittelun edistämiseen tähtäävässä ideakilpailussa viestinnän kärkiteemana oli asukasosallistaminen, joka laajeni ajatukseen siitä, että jätehuoltoalan toimija kysyy neuvoja jätteiden lajittelun organisoinnista ja kierrättämisestä asukkailta. Tällä lähestymistavalla haluttiin saada välitön ja suora yhteys asukkaisiin, aiheen käytännön tason asiantuntijoihin. Ideakilpailu saavutti niin ikään median kiinnostuksen, painotuksen ollessa enemmän paikallislehdistössä kuin sosiaalisessa mediassa.

Hankkeessa kirjoitettiin lähes 20 asiantuntija-artikkelia ja/tai tiedotetta (mm. Kehittyvä elintarvike, Elintarvike- ja terveyslehti, Kiinteistölehti ja Vavila-lehti) ja lisäksi hanke mainittiin useammassa paikallismedian (mm. Vantaan sanomat, Helsingin uutiset, Länsiväylä ja Lauttasaari-lehti) jutussa. Lisäksi hanketta esiteltiin yli kymmenessä kansallisessa tai kansainvälisessä webinaarissa tai tapahtumassa (mm. HSY:n ilmastoseminaari ja isännöitsijätilaisuus, KIVOn neuvonta ja viestintäpäivät, Healthy Liveable Neighbourhood -hankkeen tilaisuus ja Tampere Smart City Week). Tiedon levityksessä hyödynnettiin siis sekä perinteistä että sosiaalista mediaa aktiivisesti ja onnistuneesti.

6Aika: CircularHoodFood Kiertotalous kaupunkikortteleissa –ruoan vähähiilisyys, urbaani tuotanto ja biojätteen kierto -hanke oli osa Suomen kuuden suurimman kaupungin 6Aika-strategiaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Hanketta toteuttivat HSY, Helsingin yliopisto, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki.