Urbaaneja ratkaisuja ruoantuotantoon ja ruokajärjestelmän kiertotalouteen

Tämän teeman alla olevat artikkelit kertovat hankkeessa toteutetun, hävikin vähentämiseen tähtäävän viestinnällisen kokeilun suunnittelusta, toteutuksesta ja onnistumisesta. Teeman artikkeleista on hyötyä ruokahävikkiviestintää toteuttaville sekä yleisemmin tuuppausviestintää suunnitteleville tahoille.

Viestintäkokeilu: Terveiset ravintolakeittiöstä kotikeittiöön

Kirjoittajat: Roosa Halonen, Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) Julia Johansson ja Marja Roitto, Maataloustieteiden osasto, Helsingin yliopisto

Avainsanat: ruokahävikki, tuuppaus, viestintäkokeilu

6Aika: CircularHoodFood -hankkeessa toteutettiin asukkaille suunnattu viestinnällinen kokeilu yhdessä ravintoloiden kanssa. Kampanjan tavoitteena oli vaikuttaa kuluttajien hävikinhallintaan jakamalla ammattikeittiöiden oppeja ja traditiota kotikeittiöihin. Somekampanjassa keittiömestarit käärivät hihansa ja hillitsevät hävikkiä yhdessä ruokavaikuttaja Jyrki Sukulan kanssa. Tuuppaaminen lähestymistapana ja yleisön puhuttelu ravintolan kautta toimi hyvin tässä asukkaita hyvin tavoittaneessa viestintäkampanjassa, mutta kolmiviikkoinen kampanja oli liian lyhyt seurantajakso mittaamaan kuluttajien käyttäytymistä.

Vähemmän hävikkiä tuuppaamalla?

Ilmastotavoitteiden saavuttamisessa käytetään yhä enenemissä määrin apuna niin sanottuja tuuppauskeinoja, jotka soveltuvat esimerkiksi liikenteeseen, maankäyttöön, energian käyttöön ja ruokaan liittyvien valintojen ohjaamiseen (Turun yliopisto, 2021).

Ravintoloissa on paljon hävikinhallintaan liittyvää traditiota, rutiinia ja tietotaitoa. Viisas raaka-aineiden käyttö on ympäristövalinnan lisäksi kustannustehokasta. Kampanjassa ravintolat toimiva asiantuntijoina, jotka “tuuppasivat” kuluttajia hävikinhallintatekoihin vinkkien, reseptien havainnollistavan hävikkiteorian muodossa. Nämä tiedot haluttiin välittää ravintoloista kuluttajille kokeilullisen viestintäkampanjan muodossa sosiaalisessa mediassa.

Tuuppaamisen menetelmää käytetään valintamuotoilun (choice architecture) työkaluna ja se perustuu käyttäytymistieteellisen tutkimuksen soveltamiseen. Tuuppaamista ohjaa ajatus ihmisestä ennakoitavan epärationaalisena ja ympäristön sekä kontekstin vaikutuksille alaisena päätöksentekijänä. Tuuppaamisessa pyritään vaikuttamaan kohteeseen ennakoitavalla tavalla ja muuttamaan valintaympäristöä niin, ettei vaihtoehtoja vähennetä tai rajoiteta. (Thaler ym. 2008). Sen sijaan tarjotaan tuuppauksen vaihtoehtoja. Tässä kampanjassa vaihtoehtoja hävikinhallintaan tuotiin runsaalla keinovalikoimalla, resepteillä, vinkeillä ja tietoiskuilla.

Yksi tapa lähestyä tuuppaamista, on käyttää valintatilanteessa neljäksi kulmakiveksi tiivistynyttä elementtiä (helppous, houkuttelevuus, sosiaaliset vaikuttimet ja aika). Nelijako perustuu niin kutsuttuun EAST-kehikkoon, jonka The Behavioral Insight Team (BIT) on kehittänyt päätöksentekijöiden avuksi. (Service ym. 2015.) Juuri näitä elementtejä pyrittiin sisällyttämään kampanjan viestinnälliseen sisältöön. Onnistuakseen tuuppaaminen vaatii suunnittelua ja syvällistä ymmärrystä ihmisen käyttäytymisestä ja päätöksiin vaikuttavista asioista (Lappalainen, 2019). Kampanjan taustoituksessa saatiinkin tukea HSY:n Ilmastoinfolta, jonka pitkän linjan perustehtävänä on ollut opastaa ja kannustaa kaupunkilaisia, taloyhtiöitä ja pk-yrityksiä ilmastoystävälliseen elämään ja ratkaisuihin, myös ruokavalintoihin.

Menetelmänä tuuppaus tuki viestinnällistä tavoitetta, mutta vaikuttavuuden arviointi on haastavaa

Tunnusomaista Toinen kattaus - kampanjamateriaalille oli edellä mainittuun EAST-kehikkoon nojaava tuuppauksen nelijako helppoudesta, houkuttelevuudesta, sosiaalisista vaikuttimista ja ajasta. Kampanjamateriaali sisälsi lyhyitä ja havainnollistavia ohjeita ja reseptejä (helppous) sekä nopeita tietoiskuja (aika). Tietoiskut ovat tehokas tapa välittää faktatietoa, ajatuksia ja malleja. Tietoiskuilla voidaan tuottaa yhteisymmärrystä ja ravistella ajatuksia (Tuominen ym. 2015). Kampanjamateriaali oli kautta linjan visuaalisesti korkealaatuista (houkuttelevuus). Vaikuttajayhteistyö julkisuuden henkilön kanssa tuki sosiaalista vaikuttamista.

Tuuppaustoimenpiteiden vaikuttavuutta ihmisten valintoihin on tiettävästi vaikea arvioida. Jotta kampanjan tuuppaustoimien tuloksia olisi voitu arvioida, seurantajakson olisi tullut olla pidempi ja tarkastelun olla keskittyä tiettyihin käyttäytymistieteellisiin koeasetelmiin ja suurempaan mittakaavaan. Kampanjaa analysoitiin tarkastelemalla tyypillisesti sosiaalisen median kohdalla käytettyjä numeraalisia mittareita, kuten tavoittavuutta, näyttökertoja ja sitoutumisastetta. Näiden perusteella voidaan vetää joitakin johtopäätöksiä siitä, kuinka hyvin tuuppaus menetelmänä sopi työkaluna toimi viestinnällisessä kampanjassa.

Toinen kattaus -kampanjan sisältö eli videot ja postaussarjat julkaistiin kolmiviikkoisen kampanjan aikana HSY Ilmastoinfon sometileillä. Postaussarjat julkaistiin Instagramin IGTV:ssä, Feedissä ja Storiessa. Osa postauksista julkaistiin Facebookissa sekä Twitterissä. Kampanjalle hankittiin mainostettua mediatilaa yhteensä euron 600 euron edestä. Facebookin yhteensä 19 573 tavoitetuista jopa 17 872 löysi postauksen pariin ostetun mainostilan kautta. Näin ollen mainostilan hankinta kannatti.

Videon katsoneista silmäpareista (InstagramTV) 33-40 % katsoivat videoita vähintään 3 sekuntia, mutta vain noin 5-10 % jäivät videoiden ääreen loppuun saakka. Somevideosisältöjen yhteydessä onkin tavallista, että katsojat lopettavat sisällön katsomisen ja/tai siirtyvät uuden sisällön pariin nopeasti. Onkin hyvä havaita, että somevideosisällön, jolla halutaan tuupata, tulee olla kestoltaan lyhyttä ja rytmiltään nopeatempoista saavuttaakseen yleisön. Kaiken kaikkiaan tuuppauksessa tulee varsin lyhyessä saada viesti toivotuista valinnoista näyttämään helpoilta ja houkuttelevilta. Yhteensä näyttökertoja IGTV:ssä kertyi 727 kertaa.

Kampanjan oppien perusteella videoiden julkaisujärjestyksellä on väliä. Ensimmäiseksi näytetyssä on selvästi ollut eniten uutuudenviehätystä ja suosio on laskenut loppua kohden. Havainto toistuu sekä IGTV:ssä että YouTubessa, jossa katselukerrat olivat kaikkien kolmen päävideoiden kohdalla yhteensä 809 näyttökertaa. Suurempia katsojalukuja olisi saatettu saavuttaa enemmän toisena vuodenaikana. Ajankohtana tammikuu ja aikana, jolloin ravintolat ovat rajoitetusti auki, saattoi olla vaikutusta mielenkiintoon.

Videoiden saamien reaktioiden, kuten tykkäysten määrä IGTV:ssä jäi melko alhaiseksi. Syyksi arvellaan sitä, ettei katsojalle tule tietoa siitä, ketkä muut ovat tykänneet (sosiaalinen vaikutin puuttui). Tämän ominaisuuden olemassaolo olisi todennäköisesti kannustanut tykkäämään ja näin tuuppaukselle tyypillistä sosiaalista kannustinta olisi voitu hyödyntää enemmän.

Päävideoiden lisäksi näytettiin lyhyemmät videot (yht. 7 kpl) YouTubessa. Nämä videot keräsivät yhteensä 196 näyttökertaa. Vaikka luku kuulostaa pieneltä, on huomioitava, että kyseisiä videolinkkejä ei ole jaettu suoraan missään, (toisin kuin päävideoita). Tavoitteena ei siis ollut saada varsinaista näkyvyyttä YouTubesta, jonka ensisijainen tarkoitus oli toimia videoiden säilytyspaikkana. Tästä voimme tehdä havainnon, että ihmiset, jotka ovat katsoneet kyseiset videot YouTubesta (eikä kampanjan varsinaisten somekanavien kautta) ovat nähneet jonkin verran vaivaa löytääkseen sinne. Pääsy YouTube –videoiden ääreen on toisin sanoen edellyttänyt mielenkiintoa ja tiedonhakua sisältöä kohtaan. Todennäköisesti katsojan on täytynyt tietää myös kampanjan nimi etsiessään videoita YouTubesta. Koska videot ovat pysyvästi YouTubessa Ilmastoinfon –kanavalla, Toinen kattaus -soittolistalla, on odotettavissa, että pitkällä aikavälillä katselukertoja tulossa enemmän.

Somessa lyhyet ja selkeät kuvasarjat kiinnostivat videoita enemmän

Vaikka videot eivät menestyneet kampanjassa odotusten mukaisesti, menestyivät kuvapostaussarjat paremmin. Kuvapostauksia jaettiin Instagram Feedissä ja Storiessa yhteensä 5 222 näyttökertaa sitoutumisasteen ollessa keskimäärin 7 % (hyvä). Facebookissa saavutettiin jopa 23 000 näyttökertaa.

Tunnusomaista näille yhdessä Metropolian digimuotoilijoiden kanssa laadituille postauksille oli lyhyt ja yksinkertainen sanallinen vinkki ja/tai tietoisku sekä havainnollistava kuvasarja. Visuaaliset havainnollistukset tukivat hyvin tuuppausta, sillä selkeät kuvasarjat osoittivat konkreettisesti korrelaation valintojen/tekojen ja seurausten välillä.

Suosituimmiksi postauksiksi IG Feedissä nousi kananmunan säilyvyys, rahallinen säästö ja kahvin pelastaminen jääkahviksi. Viimeksi mainittu “kahvipostaus” erottui toisista postauksista erityisen suosituksi paitsi tavoitettavuuden osalta (1961 tavoitettua, muut kampanjan postaukset 464-920) myös tykkäysten osalta (169, muut kampanjan postaukset 28-78). Vaikka suosion syytä voi loppuen lopuksi vain arvuutella, selittänee kyseisen postauksen korkealaatuinen visuaalinen ilme ja sisällöllisesti havainnollistava ja tiivis esitystapa postauksen suosiota. Tämä antaa osviittaa siihen, että havainnollistava kuvaviesti voisi toimia paremmin tuuppauksen työkaluna kuin liikkuva kuva (videot). Asian todentaminen vaatisi kuitenkin perusteellisempaa ja pitkäkestoisempaa tutkimusta.

Osassa Instagram Stories postauksia oli liitetty mukaan nk. reaktiotarraominaisuus. Näissä postauksissa reaktioaste oli erittäin hyvä, (keskiarvoltaan 169,25). Tähän havaintoon perustuen reagointiominaisuutta olisi ollut hyvä hyödyntää laajemminkin, sillä reagointiominaisuuden arvellaan toimivan toisia aktivoivana työkaluna, kun käyttäjät pääsevät seuraamaan toisten reaktioita. Tämä tukee myös tuuppausteoriasta tuttua EAST-kehikon sosiaalisen vaikuttamisen tekijää.

Kuten videoissa, ei postaussarjassakaan keskustelua juurikaan herännyt. Poikkeuksena keskusteluun Instagramissa toi edellä mainitun kahvivinkkien lisäksi virheellisen tiedon oikaisu, jolloin käyttäjät osallistuivat jossain määrin keskusteluun. Matalat kommentointiluvut ovat kuitenkin tavanomaista Ilmastoinfon someympäristössä, jossa keskustelua syntyy yleisesti ottaen melko harvoin. Havaintojen mukaan ihmiset paitsi keskustelevat myös jakavat vain sellaisia postauksia, jotka koskettavat henkilökohtaisella tasolla käyttäjää. Tämä selittänee osittain matalaa keskustelu – ja jakoastetta.

Kuva toimi videota paremmin tuuppausformaattina

Viestinnällistä kokeilua ja sen menestystä voidaan mitata monin eri tavoin ja mittarein. Tärkein kampanjan tavoite oli vaikuttaa kuluttajien hävikinhallintaan tuuppauksen keinoin. Kuten valistuksellisen viestinnän vaikutusten arvioinnissa yleensä, on tuuppaustoimenpiteiden vaikuttavuutta ihmisten valintoihin vaikea arvioida. Jotta kampanjan tuuppaustoimien tuloksia olisi voitu paremmin arvioida, seurantajakson olisi tullut olla pidempi ja tarkastelun olla keskittynyt tiettyihin käyttäytymistieteellisiin metodeihin ja suurempaan mittakaavaan. Tavanomainen someanalyysi antoi kuitenkin mahdollisuuden vetää joitakin johtopäätöksiä siihen, kuinka hyvin tuuppaus menetelmänä sopi työkaluna tässä viestinnällisessä kampanjassa ja minkälaisessa viestintäformaatissa sitä oli luontevinta käyttää.

Tärkein havainto lienee se, että kampanjassa kuva toimi videoita paremmin tavoittavuudeltaan & reaktioiden osalta. Tämä herättää jatkokysymyksen siitä, että toimiiko havainnollistava ja tiivis kuvaviesti, jossa on lyhyt ja yksinkertainen sanallinen vinkki ja/tai tietoisku paremmin tuuppauksen työkaluna kuin liikkuva kuva (videot). Asian todentaminen vaatisi kuitenkin perusteellisempaa ja pitkäkestoisempaa tutkimusta.

Viestintäkampanjan menestymiseen liittyvät muut pohdinnat koskevat kampanjan ajoitusta (oliko tammikuu ja ravintolarajoitusten aika kampanjalle suotuisa?) sekä kestoa, joka todettiin sopivaksi peilaten siihen, ettei kiinnostus tuntunut laimenevan loppua kohden vaan suosio oli tasaista eikä kyllästymisestä näkynyt viitteitä. Jakamisjärjestyksellä tuntui olevan niin ikään merkitystä (ensimmäisessä on eniten uutuudenviehätystä). Lisäksi tiettyjä someominaisuuksia kuten reagointi- mahdollisuutta olisi ollut hyvä hyödyntää laajemminkin.

Koska kampanjapostauksissa viestit olivat hyvin muotoillut, kuvat visuaalisesti selkeitä ja asia on jatkuvasti ajankohtainen, tullaan materiaaleja käyttämään jatkossakin HSY:n Ilmastoinfon viestinnässä ja ne ovat myös ravintoloiden itsensä käytettävissä tuuppausviestintään jatkossa.

TIETOLAATIKKO: Hävikkifaktaa

Ennen keskitettyä intensiivimaatalouden aikaa, ruoantuotanto oli pienimuotoista ja lähempänä loppukuluttajaa, eikä ruokahävikkiä ilmiönä tunnettu. Vielä 1900-luvun alussa Suomessa käsite ruokahävikistä oli vieras. Sen sijaan puhuttiin ruoantähteistä. Ruoka nähtiin arvokkaana resurssina, jota ei missään nimessä saanut tuhlata. (JY 2020.) Suomessa syömäkelpoisesta ruoasta tuhlataankin kotitalouksissa arviolta jopa 130 miljoonan kilon edestä joka vuosi. Henkilöä kohden heitämme vuosittain ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa. (Luke, 2020a.) Kotitalouksien osuus koko ruokaketjun tuottamasta hävikistä onkin suurin, 33 %. Kotitalouksissa hävikin juurisyyt liittyvät ylimitoitettuun ostamiseen, ruoan liikavalmistukseen tai huonosti organisoituun ruoan varastointiin (Katajajuuri 2020). Lisäksi suunnittelemattomuus, kotitaloustaitojen tai viitseliäisyyden puute sekä arjen muuttuvat tilanteet ja haasteet ovat kotitalouksien ruokahävikin syntyyn vaikuttavia tekijöitä (Hävikkifoorumi1, 2020). Ruokahävikkiä voi vähentää kotitalouksissa pienin tai suurin keinoin: ennaltaehkäisemällä ja pelastamalla. Samalla voi säästää ruokakustannuksissa. Nykyään suomalaisissa kodeissa heitetään ruokaa roskiin vuosittain jopa 130 miljoonaa kiloa (Luke, 2020a). Suomalainen heittää vuodessa 20–25 kiloa alun perin syömäkelpoista ruokaa hukkaan. Hävikin syntymiseen on useimmiten syynä arjen kiireet, sekä suunnitelmallisuuden ja keittiötaitojen puute. (Luke, 2020b). Ruokahävikki on monimutkainen ongelma, joka aiheuttaa niin ekologisia kuin taloudellisia kustannuksia. Kun ruokaa päätyy roskikseen, hukataan kaikki ruoan valmistukseen käytetty energia ja panokset (kuten vesi ja lannoite). Samalla syntyy ylimääräisiä kasvihuonekaasuja ja vesistöjä rehevöittäviä päästöjä. (Luke ,2020b) Niitä syntyisi vähemmän, mikäli hyödyntäisimme tuotetun ruoan tarkemmin. Rahassa mitattuna Suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain yhteensä 500 miljoonan euron arvosta (Luke, 2016a). Useimmiten heitetään pois vihanneksia, hedelmiä ja kahvia (Luke, 2016b).

Lähteet:

Heikkilä L, Reinikainen A, Katajajuuri JM, Silvennoinen K, Hartikainen H. 2016. Elements affecting food waste in the food service sector. Waste Manag. 2016 Oct;56:446-53. doi: 10.1016/j.wasman.2016.06.019. Epub 2016 Jun 30. PMID: 27373724.

JY, 2020. https://www.jyu.fi/fi/ajankohtaista/arkisto/2020/02/suhtautumisemme-ruokahavikkiin-entista-valinpitamattomampaa

Katajajuuri, J. 2020. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous. Luonnonvarakeskus. https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/ruoka-ja-ravitsemus/ruokahavikki/ Viitattu 12.1.2022.

Lappalainen, 2019. Maailmalla tuupataan nyt huolella – menetelmä toimii hyvin erityisesti julkishallinnossa - Aalto PRO

Luke, 2020a. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous - Luonnonvarakeskus (luke.fi)

Luke, 2020b. Ruokahävikki ja ruokajärjestelmän kiertotalous. Luke Luonnonvarakeskus. s. 4-6. https://www.luke.fi/wp-content/uploads/2020/03/12487_Luonnnonvarakeskus-Luke_web.pdf

Luke, 2016a. https://www.luke.fi/uutinen/euroopan-ja-suomen-ruokahavikki-pyritaan-puolittamaan-vuoteen-2030-mennessa/

Luke4, 2016b. s 9. https://projects.luke.fi/ravintolafoorumi/wp-content/uploads/sites/4/2016/07/Ruokahavikki-suomessa.pdf .

Service, O., Hallsworth, M., Halpern, D., Algate, F., 2015. EAST Four simple ways to apply behavioural insights BIT-Publication-EAST_FA_WEB.pdf

Silvennoinen, K., Koivupuro H-K., Katajajuuri J-M., Jalkanen, L.., Reinikainen, A. 2012. Ruokahävikki suomalaisessa ruokaketjussa. MTT raportti.

Thaler Richard H., Sunstein Cass R. 2008. Nudge: Improving Decisions about Health, Wealth and Happiness.

Tuominen,T., Järvi, K., Lehtonen,M., Valtanen,J.,Martinsuo, M. 2015. Palvelujen tuotteistamisen käsikirja - Osallistavia menetelmiä palvelujen kehittämiseen. Tuotantotalouden laitos. Aalto yliopisto. 68 isbn9789526062181.pdf (aalto.fi)

Turun yliopisto. 2021. Ilmastotekoihin ohjaavat tuuppaukset vaativat eettistä arviointia suunnittelussa ja toteutuksessa | Turun yliopisto. Mediatiedote 31.5.2021.

Valtioneuvosto. 2019. Ruokahävikin torjuntaa tehostetaan, Suomen malli esillä komissiossa (https_valtioneuvosto.fi)

Toinen kattaus -viestintäkampanja yhteiskehittämisen tulos

Kirjoittajat: Roosa Halonen, Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY)

Metropolia oppilaitosyhteistyö: Marja-Leena Åkerman, Heidi Ahoste, Su Ling Lee, Ida Lindholm, Uliana Litvinova, Jenna Saario, Alexandra Varesvuo, Elviira Nieminen, Riikka Sutinen, Nea Myllärinen, Maria Jakobsson, Sampo Saikkonen, Pinja Ylioja, Osmo Salminen

Hankeyhteistyö: Jenni Vainioranta ja Ronja Bruun, Hävikkifoorumi - hanke sekä Kaisa Spilling, Annamaria Rossi Mission ja Anne Turunen Mission Zero Foodprint - hanke

Avainsanat: ruokahävikki, viestintäkampanja, yhteiskehittäminen

6Aika: CircularHoodFood -hankkeen hävikin vähentämiseen tähdännyttä viestinnällistä kokeilua edelsi ravintoloiden ja opiskelijoiden yhteiskehittäminen, jossa mm. kartoitettiin ravintoloiden hävikkivinkit ja hävikkifaktat ja toisten hankkeiden opit.

Keskimäärin neljäsosa ruokatuotannosta katoaa ruokatuotantoketjun eri vaiheissa (Kummu ym. 2012). Hävikin vähentämistalkoisiin tarvitaankin koko elintarvikeketjua; tuottajia, ravintoloita, vähittäiskauppoja ja kuluttajia. Kehittyneille maille on tyypillistä hävikin suuri osuus ruokaketjun loppupäässä eli kauppaan ja kulutukseen liittyvä hävikki. Tämä tosiasia loi kampanjalle pohjan.

Tärkeä osa kampanjaan liittyvää valmistautumista, tavoitteiden asettamista ja sisällön suunnittelua toteutui oppilaitosyhteistyön muodossa hankekumppani Metropolian kanssa.

Oppilaitosyhteistyötä toteutettiin kampanjassa kolmen eri Metropolian opiskelijaryhmän kanssa. Opiskelijaryhmät olivat Energia- ja ympäristötekniikka AMK kolmannen vuosikurssin opiskelijoita, Muotoilun tutkinto-ohjelma AMK Digitaalinen muotoilun kolmannen vuosikurssin opiskelijaryhmä sekä Elokuvan ja television AMK tutkinto-ohjelman kolmannen vuosikurssin opiskelijoita. Tässä opinnollistamisprojektissa oli hanke tilaajan roolissaan erittäin tyytyväinen korkeatasoiseen ja huolelliseen yhteistyöhön opiskelijoiden kanssa. Myös tutkinto – ohjelmien lehtoreiden mielestä yhteistyö oli palkitsevaa. Elokuvan ja television tutkinto-ohjelman tuottaja Arto Tuohimaan mukaan työelämäprojektit ovatkin olennainen osa etenkin kolmannen vuosikurssin opintoja. “Työelämäkumppanin mukanaolo aktiivisena toimijana opintojaksolla kehittää opiskelijoiden työelämätaitoja ja valmiuksia asiakastöiden toteuttamisessa” tiivistää Tuohimaa ja muistuttaa, että yhteisestä onnistumisesta hyötyvät kaikki osapuolet.

Energia- ja ympäristötekniikan opiskelijat synnyttivät kontakteja kutsuen ravintoloita kampanjayhteistyöhän projektissaan. Tietämystä valituksi tulleiden pilottiravintoloiden kanssa syvennettiin analysoimalla kyselyiden ja haastatteluiden tuloksia liittyen ravintoloiden odotuksiin kampanjayhteistyöstä sekä ravintolan keinoista hallita hävikkiä ravintolakeittiössä.

Yhtenä Energia- ja ympäristötekniikan opiskelijoiden tavoitteena oli nimetä ne ravintoloiden hävikinhallintakeinot, joita voisi soveltaa myös kotikeittiöihin. Tärkeimmät ravintoloiden vinkit ruokahävikin pienentämiseksi ovat mm. hyvä suunnittelu, luovuus ruoanlaitossa (esimerkiksi kaikkien raaka-aineiden osien hyödyntäminen). Lisäksi nk. FIFO, eli first in- first out -menetelmä sopii kotikeittiöön. Tämän lisäksi neuvoksi annettiin suunnitella ostokset, pakastaa valmiiksi valmistettu ruoka, käyttää luovuutta ja raaka-aineet kokonaan.

Metropolian Muotoilun tutkinto-ohjelman Digitaalisen muotoilun opiskelijaryhmä laati kampanjalle sosiaalisen median julkaisusarjan sisältäen tekstit, kuvat ja grafiikat. Somepostausten sisällöt perustuivat hankekumppani Helsingin yliopiston ennalta laatimaan materiaaliin.

Elokuvan ja television AMK tutkinto-ohjelman opiskelijat muodostivat kampanjan videotuotantotiimin. Opiskelijat koordinoivat kokonaisvaltaisen työn, johon sisältyi kuvauspäivien suunnittelu ja toteutus, kaluston valitseminen, filmimateriaalin leikkaus, äänisuunnittelu, tekstitys ja infografiikan liittäminen osaksi videoita. Lisäksi ETV - opiskelijat ottivat valokuvia, jota hyödynnettiin videoiden lisäksi myös muussa kampanjamateriaalissa.

Kampanjassa hyödynnettiin myös toisten hävikkiaiheisten hankkeiden oppeja. Hävikkifoorumi tarjosi hävikkitietoutta, verkostoa ja tulkinnallista osaamista. Mission Zero Foodprint välitti tietoa tuoreimmista ravintolassa käytettävissä toimintamalleista.

Lähteet:

Kummu, M., de Moel, H., Porkka, M., Siebert, S., Varis, O., Ward, P.J., 2012. Lost food,wasted resources: global food supply chain losses and their impacts on freshwater,cropland, and fertiliser use. Sci. Total Environ. 438, 477–489

Riipi, I., Hartikainen, H., Silvennoinen, K., Joensuu, K., Vahvaselkä, M., 2021. Elintarvikejätteen ja ruokahävikin seurantajärjestelmän rakentaminen ja ruokahävikkitiekartta. 74. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/547657

‍