Tiedot
Tämän teeman alla olevissa artikkeleissa on pohdittu kaupunkien roolia urbaanin ruoantuotannon ja kaupunkiviljelyn edistäjinä sekä koottu tietoa kaupunkiympäristössä tapahtuvan viljelyn suunnitteluprosessin tueksi erityisesti puhtauden näkökulmasta. Teeman artikkeleista on hyötyä esimerkiksi kaupunkehittäjille ja kaupunkiympäristössä viljelyä suunnitteleville.
Kirjoittaja: Aino Hatakka, Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY)
Avainsanat: urbaani ruoantuotanto, syötävä kaupunki, kaupunkikehittäminen
6Aika: CircularHoodFood -hankkeessa kartoitettiin myös kaupunkien keinoja edistää urbaania ruoantuotantoa ja syötävää kaupunkia. Syötävässä kaupungissa urbaani ruoantuotanto on läsnä kaupunkikuvassa, urbaanit ruoantuottajat löytävät tilaa tuotantoratkaisuilleen ja asukkaat voivat tuottaa puhdasta ja ekologista ruokaa. Puhdas ja terveellinen ruoka on asukkaiden perustarve, johon tulisi vastata kestävästi. Globaalit ruokajärjestelmän muutokset luovat painetta myös paikallisella tasolla ruoantuotannon kehittämiselle entistä kestävämmäksi. Hajautettu tuotanto ja eri toimintamalleihin perustuva ruoantuotanto ovat tärkeitä kehityksen myötävaikuttajia myös huoltovarmuuden näkökulmasta.
Kaupungeissa etsitään aktiivisesti ratkaisuja siihen, miten hillitä ilmaston lämpenemistä, luoda uusia kiertotalouden ratkaisuja, vastata luontokatoon ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Kaupungeissa kulutetaan suuri osa kaikesta ruoasta. Ruoka onkin merkittävä kulutusperäisten kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja. Toistaiseksi ravinteiden paikallinen kierto kaupungeissa on vielä vähäistä, vaikka kaupungit ovat myös suuria ravinnekeskittymiä.
Syötävän kaupungin kehittämiseen kytkeytyy laajasti sekä ekologisia, taloudellisia että sosiaalisia näkökulmia. Lähellä tuotettu kasvisruoka on kestävää. Uudet viljelyteknologiat mahdollistavat tehokkaan kaupunkiviljelyn, mikä synnyttää uutta liiketoimintaa. Puhtaan ja ravinnerikkaan ruoan tulisi olla saatavilla tulotasosta riippumatta. Monia kaupunkiviljelmiä määrittää yhteisöllinen tekemisen tapa. Syötävän kaupungin kehittäminen ottaa huomioon nämä eri näkökulmat ja ankkuroituu City as Productive Urban Landscape -ajatteluun, jonka ydinajatuksena on suunnitella kokonaisuutena viljeltävää tai syötävää kaupunkia – ei vain viljelyä kaupungissa (mm. Coles & Costa 2018.)
Syötävä kaupunki näkyy jo Suomen kaupungeissa. Kaupunkiviljely on yleistynyt asukkaiden keskuudessa viimeisen kymmenen vuoden aikana voimakkaasti, kun palstaviljelyn rinnalle on tullut erilaisia pienen mittakaavan yhteisö- ja kaupunkipuutarhoja. Kaupunkien joutomaiden ja piha-alueiden viljelyratkaisut ovat yleistyneet. Syötävä kaupunki näkyy myös katoilla ja parvekkeilla. Kattoviljelmäkokeiluja on toteutettu useissa Suomen kaupungeissa. Kaupungeissa myös toimii yksittäisiä urbaanin ruoantuotannon yrityksiä kuten esimerkiksi kerros- ja vesiviljellyt versot, yrtit ja salaatit, joiden jakelukanavat ovat pääasiassa osa ruokakaupoista, ravintoloista ja lähiruokatoreista.
Syntyneet ratkaisut ovat edellyttäneet aktiivisuutta hyvin suurelta joukolta erilaisia toimijoita. Syötävää kaupunkia olisikin syytä kehittää ekosysteeminä; kehitys-, kokeilu- ja innovaatioympäristönä, johon kuuluu käyttäjiä/asukkaita, yliopistoja ja korkeakouluja, yrityksiä ja kaupunkeja. Tätä ekosysteemiä pitää myös jatkuvasti ylläpitää ja kehittää. Syötävän kaupungin ekosysteemin kehittäminen on kuitenkin vielä monella tapaa alkuvaiheessa ja kehittämisessä painottuvat yksittäiset ratkaisut, kokeilut, hankkeet ja aloitteet. Puolestaan ison mittakaavan ratkaisut, ohjelmat ja vakiintuneet toimintamallit esimerkiksi uusilla asuinalueilla ja rakennuksissa puuttuvat vielä.
Kaupungeilla ja julkisella sektorilla on vahva rooli systeemisessä muutoksessa ja mahdollisuus ohjata ja kannustaa toimijoita monella tasolla. Kaupungin rooli on keskeinen suunnannäyttäjänä. Yhä useampi eurooppalainen kaupunki on tarttunut haasteeseen kestävän urbaanin ruokajärjestelmän edistämiseksi (mm. allekirjoittamalla Milan Urban Policy Pact -sitoumuksen). Kaupunkien ja kaupunkiseutujen verkostoja (mm. ICLEI CITYFOOD Network) kestävien ruokajärjestelmien perustamiseksi on perustettu. On myös kehitetty työkaluja kestävän ruokajärjestelmän edistämiseksi, jotka ovat kaupunkien hyödynnettävinä (mm. Food systems dashboard framework). Tietoa ja kehittämiskonsepteja kaupunkien kestävän ruokajärjestelmän kehittämiselle on löydettävissä.
Kaupungeilla voidaankin tunnistaa olevan tärkeä rooli syötävän kaupungin edistämisessä. Ruoka on asukkaiden perustarve siinä missä puhdas vesi, ilma tai asuminen. On perusteltua, että kaupungit pyrkivät mahdollistamaan asukkailleen puhtaan ja kestävän ruoan tarjontaa ja tuotantoa. Tärkein askel on, että kaupungit voivat passiivisen kehityksen seuraajan sijasta ottaa aktiivisen mahdollistajan, kannustavan, viestijän ja toimijan roolin syötävien kaupunkien ja kestävien ruokajärjestelmien kehittämiseksi. Keinoja syötävän kaupungin edistämiseksi on tunnistettu.
Ohjemallinen lähestymistapa tuo kehittämiseen systemaattisuutta. Kaupungit voivat ohjelmien avulla toteuttaa kestävän ruoan strategiaa. Edelläkävijänä ohjelmallisessa lähestymistavassa on toiminut mm. Pariisin kaupunki 5-vuotisella kestävän ruoan strategiallaan. Strategia jakautuu kolmeen painopisteeseen: kunnan omien ruokapalvelujen ohjaamiseen, paikallisten ruoan toimitusketjujen kehittämiseen sekä keskustelun ja viestinnän edistämiseen (Paris Sustainable Food Plan 2015–2020). Pariisin kaupunki käynnisti 2016 ”Parisculteurs” -projektin helpottaakseen ja kiihdyttääkseen urbaania viljelyä. Sopivien viljelytilojen ja -alustojen kartoittamiseksi kaupunki muodosti kumppanuusohjelman, johon kuuluu nykyään 82 organisaatiota. Jatkuvien julkisten tarjouskilpailujen kautta kaupungissa haetaan realistisesti toteutettavissa olevia urbaaneja viljelyprojekteja toteutettavaksi kaupungin tai kumppaniorganisaatioiden omistamissa tiloissa. Viljelyprojektit ovat nähtävissä kartalla. Viljelytoiminnan laajentumista tukevat myös kaupungin viestintäkampanjat ja sidosryhmien aktivointi. Projektissa on laadittu kattava ohjeistus viljelyprojektin käynnistämiseksi katoilla, seinillä, maapinnoilla ja sisätiloissa huomioiden monipuolisesti näkökulmia viljelyprojektien käynnistämisestä toteutukseen ja tuoden yhteystiedot tarvittaviin paikallisiin viranomaistahoihin. (Parisculteurs 2022.)
Kaupungit voivat toimia ohjaajina kaavoituksen ja muun muutosta ohjaavan regulaation (mm. tontinluovutusehdot) keinoin. Viherkertoimella ohjataan jo monissa kaupungeissa korttelin viherrakennetta, sekä Helsingissä on kehitetty alueellista viherkerrointa (Alueellinen viherkerroin 2.0.). Hankkeen työpajassa tunnistettiin mahdollisuus edelleen kehittää viherkerroin-työkalua palvelemaan myös syötävän kaupungin kehittämistä. Kaupungit voivat oman maanomistuksensa kautta edistää syötävien puistojen kehittymistä ja laajenemista sekä mahdollistaa viheralueiden käyttöä ruoantuotantoon. Syötävä puisto löytyy Suomessa mm. Helsingin Mustikkamaalta, jonka ylläpidosta vastaa Helsingin kaupungin nuorisopalvelut. Keinoja löytyy myös omistajaohjauksen kautta ohjaamalla kaupunkien omistamien yhtiöiden tilojen, kuten maanalaisiin tilojen, tyhjien kiinteistöjen ja torien käyttöä.
Kaupunki voi ennen kaikkea toimia mahdollistajana myöntämällä luvan viljellä ilmoitusmenettelyllä joutomailla ja puistoissa. Kaupunki voi tarjota toiminnan tueksi neuvontaa ja pientukia, tarjota selkeät lupakäytännöt sekä helpottaa erilaisten tilojen käyttöönottoa. Näin toimii jo esimerkiksi Turun kaupunki (Turun kaupunki 2022), joka tarjoaa asukkailleen mahdollisuuden perustaa laatikkoviljelmän kaupungin omistamalle maalle kaupungin tarjoten siihen viljelylaatikon ja mullan. Viljelylaatikoiden määrä onkin lisääntynyt useisiin satoihin ympäri kaupunkia.
Kaupunki voi myös selvittää mahdollisuuksia ottaa käyttöön uusia kannustuskeinoja, kuten “viherlisärakennusoikeuden” eli sallia vihertilojen rakentamisen varsinaisen rakennusoikeuden lisäksi. Samoin kaupungit voisivat esimerkiksi tukea paikallisia ruoantuottajia suosimalla lähiruokaa omassa toiminnassaan ja tarjoamalla lähiruoalle myyntipaikkoja. Kaupunkien osalta suuri haaste kehittämisessä on, että syötävä kaupunki on toimialarajat ylittävä tavoite, jonka edistämisen edellytykset ja toimintamallit vaihtelevat toimialoittain.
Myös muu julkinen sektori on merkittävässä roolissa syötävän kaupungin ekosysteemissä. Esimerkiksi vedensaanti kaupungeissa on monelle viljelytoiminnalle ensiarvoisen tärkeää, vaikka kaikki urbaani viljely ei nykyään enää vaadi vettä. Vedenlähteet, kuten Helsingin seudun ympäristöpalveluiden ylläpitämät vesipostit, mahdollistavat veden saannin pääkaupunkiseudun eri sijainneissa.
Kaupunkisuunnitteluratkaisuissa kaupunkiviljely on alkanut näkyä 2010 vuoden jälkeen, kuun uusille asuinalueille on suunniteltu viljelypalstoja (mm. Vuores asuntomessut 2012, Eko-Viikin viljelypalstat). Kaupunkiviljely yhteispihoilla on konseptina jalkautunut joidenkin uusien asuinalueiden suunnittelussa viime vuosina. Esimerkiksi Jyväkylässä entiselle tehdasalueelle rakennettavan Kankaan alueen suunnittelussa yhteispihat ovat osa alueen kehittämiskonseptia ja niiden rakennuttamisesta ja ylläpidosta vastaa Kankaan Palvelu Oy (Jyväskylän Kangas 2022). Systemaattiset syötävää kaupunkia tukevat ratkaisut ovat kuitenkin vielä vähissä. Onkin esitetty, että koska urbaanin ruoantuotannon aloitteita ja käytäntöjä on määrittänyt aktivismilähtöisyys, niin käytännöt ovat osittain olleet ristiriitaisia, eivätkä ole jalkautuneet kaupunkisuunnittelun olemassa oleviin käytäntöihin (Coles & Costa 2018).
Syötävän kaupungin edistämiseksi on tärkeää, että kaupunkiviljelyä tarkastellaan kaupunkisuunnittelussa vain suorien tuotannollisten hyötyjen sijasta monitoiminnallisena kokonaisuutena tunnistaen sen ekologiset, sosiaaliset, taloudelliset, kulttuuriset ja myös kasvatukselliset ulottuvuudet, sekä tunnistetaan sen potentiaali kaupunkien kestävän kehityksen tavoitteiden edistämisessä (Lovell 2010). Esimerkiksi Helsingissä siirtolapuutarhat ovat säilyttäneet paikkansa yhtenä maankäytön muotona. Kaupunkiviljelyn käytäntöjen monipuolistuessa on tärkeää kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, miten kaupunkiviljelyä ja syötävää kaupunkia myös laajemmin voidaan huomioida sekoittuneessa kaupunkirakenteessa ja sisällyttää ratkaisuja muihin rakenteisiin ja muuhun maankäyttöön.
Kaupunkiviljelmien avulla voidaan parantaa rakennetun ympäristön visuaalista ilmettä sekä tukea kaupungin vihreän infrastruktuurin tavoitteita. Ei kuitenkaan ole suoraviivaista, että kaikki kaupunkiviljelmät koetaan kaupungissa visuaalisesti miellyttäviksi. Saksalaisen tutkimuksen mukaan miellyttävään ulkonäköön vaikuttavat esimerkiksi viljelmän hyvä ylläpito, siisteys ja värikkyys, joiden on koettu lisäävän viljelmän visuaalista miellyttävyyttä. Lisäksi on huomattava, että urbaaniin viljelyyn voidaan suhtautua eri tavoilla riippuen sen sijainnista kaupunkiympäristössä. (Lindemann-Matthies & Brieger 2016). Kun urbaaneja viljelmiä kaupungeissa kehitetään, on myös syytä edistää tutkimusta kaupunkiviljelmien kokemuksellisesta puolesta kaupunkitilassa. Urbaanit viljelmät viherryttävät kaupunkia myös lisäten vettä läpäiseviä pintoja sijoittuessaan päällystetyille alueille tai alustoille edistäen myös hulevesien hallintaa.
Kaupunkiviljelyyn voidaan käyttää esimerkiksi joutomaita, kontteja, seinäpintoja, kattoja tai vanhoja teollisuusrakennuksia. Mullattoman eli hydroponisen viljelyn tilatarpeet ovat puolestaan hyvin erilaisia. Kaupunkiviljely on toiminut usein myös väliaikaisratkaisuina alueilla, joiden maankäyttö on muuttumassa, esimerkiksi Helsingin Kalasatamassa ja Espoon Kerassa. Kaupunkiviljelyn huomiointia kaupunkisuunnittelussa voidaan vahvistaa tarkastelemalla tarkemmin tarpeita erilaisten vielä viljelytarkoituksessa vähemmän hyödynnettyjen tilojen käytön mahdollisuuksille ja haasteille.
Jotta vaikuttavia edistämiskeinoja voidaan jalkauttaa kaupunkisuunnitteluun, vaatii se monitieteistä ja sektorit ylittävää ymmärrystä ja yhteistyötä. Suunnittelun aikana, aluesuunnittelusta rakennesuunnitteluun, tehdään valintoja ja päätöksiä siitä, millaisia edellytyksiä syötävälle kaupungille luodaan. Tasapainottelu siinä, millaisia keinoja tuodaan suunnittelun missäkin vaiheessa edellyttää tarkempaa tarkastelua. On huomioitava myös, etteivät yleis- tai asemakaavan mukaiset suunnitelmat välttämättä toteudu, mikäli rakennuttajalla ei ole kaupallisia intressejä syötävän kaupungin ratkaisujen toteutukselle. Siksi onkin tärkeää, että laajasti eri osapuolet, urakoitsijoista suunnittelijoihin, tilaajiin ja loppukäyttäjiin, ovat mukana määrittämässä uusia ratkaisuja. Näin kysyntä ja tarjonta saadaan paremmin kohtaamaan.
Kaupunkien lisäksi rakennuttajat ja rakennusliikkeet toimivat avainasemassa sellaisen rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa, jossa syötävää kaupunkia voidaan edistää mm. huomioimalla veden kierto rakennuksissa ja viheralueilla; toteuttamalla rakennuksiin syötävän korttelin edistämisen toimenpiteitä; integroimalla rakenteisiin pintoja, joista sadeveden kerääminen on mahdollista ja konseptoimalla rakennus alustaksi ruoantuotannolle ottaen rakennusten ulkokuoret ja sisätilat mukaan kokonaistarkasteluun.
Uudenlaista ajattelua edustaa vuonna 2020 käynnistynyt Elonkirjotalo-hanke, jossa kehitetään luonnon monimuotoisuutta ja hiiltä sitova puukerrostalokonsepti mahdollistaen asukkaille ruoantuotannon osana kerrostaloasumista (Y-säätiö 2022).
Kiinteistöjen omistajat kuten asunto-osakeyhtiöt ja vuokrakiinteistöt voivat edistää syötävän kaupungin toteutumista tekemällä viljelyhankintoja, jotka toimivat asumisviihtyvyyttä lisäävänä asukaspalveluna tai ohjaamalla asukastoiminnan määrärahojen käyttöä syötävän korttelin periaatteisiin perustuviin hankintoihin. Lisäksi taloyhtiö voi tukea kaupunkiviljelyn käytännön toteutumista tarjoamalla tukea viljelyn aloittamiseen ja koordinointiin esimerkiksi viestintäalustan muodossa. Myös aktiiviasukas voi tehdä aloitteen taloyhtiön suuntaan ja taloyhtiö voi tulla vastaan aloitteessa. 6Aika: CircularHoodFood hankkeessa on tuotettu opas taloyhtiölle Kohti syötävää korttelia Opas yhteisöviljelmän perustamiseen kerrostaloon sekä asukkaille Koko talo viljelee - kaupunkilaisen viljelykurssi (Koutsi – HSY:n verkkokurssit).
Ruoantuotannon yrittäjät, jakelijat ja hyödyntäjät -ruokaketju tarvitsee tukea verkostojen vahvistamiseen. Tällaista tukea voivat tarjoa yhä laajemmin erilaiset yritysluotsit ja -verkostot, kuten aiemmin tässä artikkelikoonnissa kuvattu Vantaan kaupungin vetämä ruokaklusteri. Erilaisia kokeilualustoja tarvitaan toiminnan kehittämiseen, uusien tuotteiden ja ratkaisujen skaalaamiseen ja tiedon levittämiseen. Kaupunki ja eri viranomaistahot edesauttavat urbaanin ruoantuotannon yrittäjiä tuotannollisten lupien sujuvoittamisella, mm. soveltamalla ”yhden luukun” periaatetta. Syötävän kaupungin visiota edistävä rahoitus puuttuu, pois lukien yksittäiset hankkeet ja pilotit. Yrittäjien näkökulmasta toiminnan skaalaamisen esteenä voivat olla korkeat tilavuokrat ja toimitusketjujen yksipuolisuus: toimitusketjut perustuvat yrittäjien omaan aktiivisuuteen ja verkostoihin.
Asukkaat, käyttäjät ja yhdistykset voivat toimia muutosagentteina toteuttamalla kaupunkiviljelyä omaehtoisesti erilaisissa tiloissa, paikoissa (esim. katot, joutomaat, pihat) ja yhteisöissä (esim. työ-, asukas- ja harrasteyhteisöt). Kaupunkilaiset voivat edistää syötävän kaupungin visiota osaltaan tiedostavina ja vastuullisina kuluttajina ja asiakkaina, joskin tarjonta on vielä melko suppeaa ja jakelukanavat yksittäisiä. Puistokummitoiminta voitaisiin laajentaa viljelykummitoiminnaksi ja näin laajentaa vertaistoimintaa eri kanavien kautta. Kaupunkiviljelyn aloittaminen on kaupunkilaisille ja asukkaille toisinaan yhä haastavaa selkeiden käytäntöjen puuttuessa, myös aloituspaketeille ja pientuille on tarvetta esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa. Osana Lahden kaupungin ympäristöpääkaupunkivuoden ohjelmaa on kahdeksassa Lahden päiväkodissa pilotoitu päiväkotien vihreät pihat -toimintamallia, joka on monistettavissa myös muihin kaupunkeihin (GreenLahti 2022).
Syötävän kaupungin kehittämiseksi ja ratkaisujen skaalaamisen edistämiseksi 6Aika: CircularHoodFood -hanke järjesti 13.10.2021 yhteiskehittämisen työpajan. Työapajassa ideoitiin uusia ideoita syötävän kaupungin kehittämiseksi. Osallistujia oli yhteensä 34 edustaen mm. yrityksiä, oppilaitoksia, kuntia ja kaupunkeja, yhdistyksiä, tutkimuslaitoksia ja yliopistoja.
Kiertotalous | Uudet palvelut ja ratkaisut | Ekologisuus | Kaupunkitilat |
Energiavirtojen hyödyntäminen, esim. uimahallien kosteus | Uudet biopohjaiset materiaalit viljelylaatikoissa | Regeneratiivinen viljely kaupungeissa | Nurmikot osittain ruoantuotannon käyttöön |
Hulevesien hyödyntäminen viljelyssä | Uusien teknologioiden hyödyntäminen ruoan tuotannossa | Hiilen sitominen kaupunkiviljelyssä | Keskitetty pysäköinti vapauttaa tilaa viljelylle |
Ihmisjätösten ja harmaiden vesien hyödyntäminen paikallisesti | Arvojakeiden tuottaminen (esim. rasvahappojen) bioreaktoreissa | Suljetun kierron ruoantuotanto | Tasakatot, maanalaiset tilat |
Ravinteita teollisuuden sivuvirroista | Uudet palvelut taloyhtiöille, kaupungeille, ravintoloille... | Bokashi-kompostointi, kuivakäymälät | Syötävät kasvit puistoihin |
Itämeren ravinnevalumien hyödyntäminen kaupunkiviljelyssä | Uudenlaiset asumisratkaisut, jotka tukevat esim. hukkalämmön hyödyntämistä viljelyssä | Kasvissyöntiin ohjaaminen: Riista, sienet ja marjat saavutettavaksi kaikille | Vertikaaliviljelyn lisääminen |
Biometaanin käyttöönotto, energian varastoiminen | Ilmastotietous ja ilmastoviisaat ratkaisut | Joutomaat hyötykäyttöön | |
Viljelykontit ja muut liikuteltavat ratkaisut |
Työpajassa tunnistettiin eri tasoisia keinoja ja ratkaisuja sekä haasteita kaupunki- kaupunginosa- ja katu- ja korttelitasolla. Nämä tasot tukevat toisiaan ja niiden ristikkäinen tarkastelu voi tuoda uusia ulottuvuuksia syötävän kaupungin kehittämiseen ja ennen kaikkea jo hyviksi todettujen ratkaisujen skaalaamiseen.
Kaupungeilla ja julkisella sektorilla on vahva rooli systeemisessä muutoksessa ja mahdollisuus ohjata ja kannustaa toimijoita monella tasolla. Kaupungin rooli on keskeinen suunnannäyttäjänä ja syötävän kaupungin mahdollistajana. Systeeminen muutos toteutuu tunnistamalla alan eri toimijoita ja sidosryhmiä ja tukemalla hajautettua ruoantuotantoa, jossa eri mittakaavan tekijät ja toimijat urbaanin ruoantuottajista aina asukaspihan kaupunkiviljelyyn ja syötäviin puistoihin ovat osa ruoantuotannon kokonaisuutta. On tärkeää tunnistaa edelläkävijähankkeet ja edistää niiden leviämistä eri alueille ja erilaisiin toimintaympäristöihin. Kaupunkien tuki ratkaisujen skaalaamisessa on edellytys syötävän kaupungin ekosysteemin syntymiseksi. Alan yhteinen viestintä ja viestintäalustat ovat tarpeellisia parhaiden suomalaisten showcase-projektien esiin nostamisessa, verkostoitumisessa ja ymmärryksen kasvattamisessa.
Artikkeli perustuu pääosin hankkeen Kohti syötävää kaupunkia -työpajan yhteenvetoon. Työpajan fasilitoivat ja yhteenvedon toteuttivat Päivi Raivio (Raivio&Bumann), Pekka Pakkanen (Planetary Architecture) ja Kimmo Rönkä (Rönkä Consulting).
6Aika: CircularHoodFood Kiertotalous kaupunkikortteleissa –ruoan vähähiilisyys, urbaani tuotanto ja biojätteen kierto -hanke oli osa Suomen kuuden suurimman kaupungin 6Aika-strategiaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Hanketta toteuttivat HSY, Helsingin yliopisto, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki.
Lähteet
Alueellinen viherkerroin. 2022. https://drive.google.com/file/d/18A_4TBrQ4Gl0zxLb5RP8tEJVcusFYsSu/view
Coles & Costa. 2018. Food growing in the city: Exploring the productive urban landscape as a new paradigm for inclusive approaches to the design and planning of future urban open spaces. Teoksessa: Landscape and Urban Planning. Volume 170, Helmikuu 2018.
Green Lahti. 2022. Projektit. Päiväkotien vihreät pihat projekti. 23.2.2022. https://greenlahti.fi/projektit
Helsingin kaupunki. 2022. Syötävä puisto. 21.2.2022. https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/osallistu-ja-vaikuta/ota-yhteytta/hae-yhteystietoja/toimipistekuvaus?id=63934
Jyväskylän Kangas. 2022. Yhteisjärjestelyt Kankaalla. 21.2.2022. https://www.jyvaskyla.fi/kangas/asuminen/yhteisjarjestelyt
Lindemann-Matthies & Brieger. 2016. Does urban gardening increase aesthetic quality of urban areas? A case study from Germany. Teoksessa: Urban Forestry & Urban Greening 17. Huhtikuu 2016.
Lovel. 2010. Multifunctional Urban Agriculture for Sustainable Land Use
Planning in the United States. 2010. Teoksessa: Sustainability 2010. Elokuu 2010.
Paris Sustainable Food Plan 2015-2020. https://api-site.paris.fr/images/76336
Parisculteurs. 2022. City of Paris. 21.2.2022. https://www.parisculteurs.paris/en/about/urban-agriculture-in-paris/
Turun kaupunki. 2022. Laatikkoviljely. 21.1.2022. https://www.turku.fi/laatikkoviljely
Y-säätiö. 2022. Elonkirjotalo - luonnon monimuotoisuutta edistävä puukerrostalo 23.2.2022. https://ysaatio.fi/elonkirjotalo-luonnon-monimuotoisuutta-edistava-puukerrostalo
Kirjoittajat: Julia Johansson ja Marja Roitto (Maataloustieteiden osasto, Helsingin yliopisto)
Avainsanat: kaupunkiviljely, haitta-aineet, puhtaus
6Aika: CircularHoodFood -hankkeessa selvitettiin kirjallisuuteen perustuen myös kaupunkiympäristössä tapahtuvan viljelyn turvallisuutta ympäristön epäpuhtauksien kannalta. Liikenteen, teollisuuden ja lämmityksen tuottamien haitta-aineiden kertymistä ravintokasveihin on selvitetty useissa tutkimuksissa. Kaupunkiviljelmän sijainnilla, kasvualustan laadulla, istutustavalla, kasvilajilla ja paikallisella liikenteellä on tärkeä merkitys viljeltävien kasvien puhtauteen.
Kaupunkialueella viljeltävät kasvit ovat alttiina epäpuhtauksille verrattuna maaseutuun ja kaupunkiviljelijöiden huolen aiheena voi olla, onko ympäristö tarpeeksi puhdas ruuan tuottamiseen. Elintarvikkeiden vierasaineet ovat aineita, joita elintarvikkeisiin voi kertyä ympäristön saastumisen vuoksi. Mahdollisesti haitallisia, kasveihin kertyviä yhdisteitä ovat nitraatit, raskasmetallit sekä polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) ja PCB-yhdisteet (polyklooratut bifenyylit). PCB-yhdisteitä on aiemmin käytetty eristeaineina muuntajissa ja kondensaattoreissa, mutta nykyisin niiden käyttö on kielletty. Epäpuhtauksiin liittyvää riskinarviointia kaupunkiviljelyn tuotteille on tehty sekä Suomessa pääkaupunkiseudulla (Vaskelainen 2005, Paavola ja Talja 2020) että ulkomailla Berliinissä (Säumel ym. 2012), Kööpenhaminassa (Warming ym. 2015) ja Barcelonassa (Ercilla-Montserrat ym. 2018). Maaperän haitta-aineita on myös kartoitettu (Salla 2009). Osalle vierasaineista, esimerkiksi lyijylle, kadmiumille ja nitraatille on säädetty raja-arvot kasviperäisissä tuotteissa (Komission asetus (EY) N:o 1881/2006). Ruokaviraston (2019) mukaan raskasmetallien pitoisuudet sekä kotimaisissa että ulkomaisissa elintarvikkeissa ovat yleensä pieniä.
Merkittävimmät saastuttajat kaupungeissa ovat liikenne, lämmitys ja teollisuus, joista kulkeutuu haitta-aineita ravintoketjuun ilman ja maan kautta. Lannoituksen lisäksi nitraattia kertyy kasveihin ilmalaskeuman typpiyhdisteistä (Vaskelainen 2005). Erityisesti liikenneväylien lähellä typpioksidien pitoisuudet usein kohonneita (Aarnio ym. 2001). Typpioksidien pitoisuuden kohotessa kasveihin kertyy liukoista typpeä, erityisesti nitraattia. Ihmisen aineenvaihdunnassa nitraatti muuttuu osittain nitriitiksi, jonka katsotaan haittaavan hapenkuljetusta (Suomi ym. 2013).
PAH-yhdisteitä syntyy polttoaineiden epätäydellisessä palamisessa ja kaupungissa niiden yleisimmät lähteet ovat puun polton savukaasut ja liikenteen pakokaasut (Ilmatieteenlaitos 2021). PAH yhdisteet leviävät ilmakehän virtausten mukana ja päätyvät luontoon ilmalaskeuman mukana (Douben 2003). Maaperästä yhdisteet imeytyvät kasvin juuriin, josta ne kulkeutuvat muihin kasvinosiin. Ihminen altistuu PAH-yhdisteille ruoan kautta, hengitysteitse tai ihokosketuksen kautta (WHO 1998). PAH-yhdisteet ovat luokiteltu syöpää aiheuttaviksi ja perimää vaurioittaviksi yhdisteiksi (EFSA 2008).
Hyötykasveihin kertyvistä raskasmetalleista yleisimmät ovat lyijy, kadmium ja sinkki. Ne leviävät päästölähteestä ilman kautta päätyen kasvien pinnoille ja maahan. Raskasmetallin liukoisuuden ja metallien kokonaispitoisuuden ohella maaperän olosuhteet ja fysikaalis-kemialliset ominaisuudet ovat tärkeimpiä tekijöitä metallien kulkeutuvuuteen ja kasvien altistumiselle. Myös eri kasvilajien kyky ottaa raskasmetalleja maasta sekä kestävyys niitä vastaan eroavat toisistaan (Manninen-Egilmez ym. 2010).
Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan alueella tutkittiin vuonna 2002 hyötykasvien vierasainepitoisuuksia (Vaskelainen 2005). Tutkimukseen kerättiin maustekasveja, lehti-, palko- ja hedelmävihanneksia, juurikkaita, kaaleja, sipuleita, rehu- ja öljykasveja sekä marjoja ja hedelmiä. Tutkittavista kasveista analysoitiin raskasmetalli- (kadmium, lyijy ja elohopea), nitraatti-, ja PAH-pitoisuudet. Tutkimuksen mukaan Kumpulassa tuotettujen vihannesten raskasmetallipitoisuudet olivat alhaisia verrattuna päästölähteen vierestä kerättyjen kasvien pitoisuuksiin. Lyijyn kohdalla pitoisuudet ylittivät suositukset lavakurkussa, purjossa ja monivuotisissa maustekasveissa. Kukkakaalin nitraattipitoisuus oli suhteessa muita korkeampi, mutta pääsääntöisesti nitraatti- ja PAH-pitoisuudet olivat alle raja-arvojen. Lisäksi todettiin, että maan korkea kationinvaihtokapasiteetti ja kalsiumpitoisuus estävät raskasmetallien kulkeutumista maaperästä kasveihin. Mitä korkeampi kationinvaihtokapasiteetti, sitä enemmän maa kykenee pidättämään ravinteita.
Helsingissä selvitettiin 2019 viljelykasvien raskasmetalli- ja nitriittipitoisuuksia palstaviljelmillä (Paavola & Talja 2020). Lyijylle ja kadmiumille on asetettu lajikohtaisia raja-arvoja EU:n lainsäädännössä (Komission asetus (EY) N:o 1881/2006). Kadmiumin sallitut enimmäispitoisuudet ovat 0,05-0,20 mg kg-1 ja lyijyn 0,10-0,30 mg kg-1. Nitraatin enimmäispitoisuudet on määritetty salaatille (3000 mg NO3 kg-1), rucolalle (6000 mg NO3 kg-1) ja pinaatille (3500 mg kg-1). Tutkituissa näytteissä (72 kpl) kadmiumin raja-arvot eivät ylittyneet. Sen sijaan lyijyn raja-arvo ylittyi kuudessa näytteessä, joista juuresten osalta ylitys arvioitiin pieneksi. Nitriitin enimmäispitoisuudet eivät ylittyneet tutkituissa näytteissä.
Kasveihin voi kertyä epäpuhtauksia sekä laskeuman mukana ilmasta että juuriston välityksellä kasvualustasta. Kasvualustan valinnalla onkin merkitystä epäpuhtauksien kertymisessä viljelykasveihin. Kasvualusta eli “multa” viljelyyn valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Kullakin kasvualustatyypillä on laatu-, pakkaus- ja merkintävaatimukset. Ruokavirasto valvoo kaupallisten multien haitta-ainepitoisuuksia, kuten raskasmetallien määriä (Ruokavirasto 2020). Tutkittujen kasvualustojen käyttö voi siten vähentää viljelykasvien altistumista epäpuhtauksille esimerkiksi pihoilla yleisesti käytettävissä viljelylaatikoissa.
Helsingissä on selvitetty myös kattoviljelmillä kasvatettujen salaatin, retiisin ja herneiden raskasmetalli- ja PAH-yhdisteiden pitoisuuksia viidellä eri kasvupaikalla (Gelman 2014). Tuloksia verrattiin Etelä-Suomessa kaupallisesti tuotettuihin vastaaviin vihanneksiin. Tulosten mukaan puhtaalla kasvualustalla tuotetut kaupunkialueen kattovihannekset ovat turvallisia käyttää, sillä niiden raskasmetalli- ja PAH-yhdistepitoisuudet olivat alhaisia.
Berliinissä tutkittiin kaupunkiviljelysadon puhtautta vilkkaan liikenteen alueilla (Säumel ym. 2012). 12 vihanneslajista analysoitiin lyijy-, kadmium-, sinkki-, nikkeli-, kupari- ja kromipitoisuudet. Näytteiden sijainti liikenteeseen nähden vaihteli. Vihreät pavut, kyssäkaali ja basilika osoittivat vähäisempää alttiutta metallien kertymiselle, verrattuna porkkanaan, mangoldiin, perunaan ja persiljaan. Korkeat haitta-ainepitoisuudet liittyivät pääasiassa lähialueen suuriin liikennekuormiin ja luontaisten esteiden puuttumiseen viljelysten ja teiden välillä. Tutkimus osoitti, että vilkas liikenne lisää sadon edellä mainittujen metallien pitoisuuksia. Etäisyydellä liikenteestä ja esteillä (esim. rakennukset ja kasvillisuus) on merkittävä vaikutus viljelykasvien raskasmetallipitoisuuteen.
Myös Kööpenhaminassa on analysoitu kaupunkiviljelyn terveysriskejä. Warming ym. (2015) tutkivat arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin, lyijyn, nikkelin ja sinkin pitoisuuksia viidestä hyötykasvista. Tuloksien mukaan raskasmetallipitoisuudet eivät aiheuttaneet riskejä kaupunkiviljelylle Kööpenhaminassa, silloin kun kasvupaikan maaperässä ei ollut kohonneita metallipitoisuuksia. Sen sijaan alueita, joissa maaperän lyijypitoisuudet olivat korkeat, ei suositeltu viljelyyn mahdollisten maaperään liittyvien terveyshaittojen vuoksi.
Kaupunkiviljelmän sijainnilla, kasvualustan laadulla, istutustavalla, kasvilajilla ja paikallisella liikenteellä on tärkeä merkitys viljeltävien kasvien puhtauteen. Vilkas liikenne viljelypaikan läheisyydessä lisää alttiutta epäpuhtauksien kertymiseen kasviperäisissä tuotteissa. Rakennukset ja kasvillisuus voivat vähentää epäpuhtauksien kulkeutumista, sillä ne toimivat ikään kuin esteinä viljelmien ja liikenneväylien välillä. Viljelmien altistumisriski epäpuhtauksille on tärkeää ottaa huomioon erityisesti silloin, kun kerrostalojen piha-alueiden maaperää suunnitellaan viljelykäyttöön tai lähellä on vilkkaita liikenneväyliä. Helsingissäkin kerrostalojen ympäristön maaperässä on havaittu paikoin kohonneita PCB-pitoisuuksia (Salla 2009). Viljelmien sijoittumisessa puistoihin tai muihin vilkkaisiin yleisiin paikkoihin on hyvä ottaa lisäksi huomioon kontaminaation mahdollisuus, esimerkiksi ulkoilevien koirien jätökset tai ohikulkijoiden heittämät tupakan tumpit.
Sisäviljelyssä kasveihin ei kerry laskeuman mukana haitta-aineita ja kasvatus tapahtuu vesiviljelymenetelmällä. Myös kasvien tarvitsemat ravinteet ovat vesiliukoisia. Nitraattien kertyminen viljeltäviin kasveihin, kuten salaatteihin, voi olla mahdollista etenkin puutteellisia valaistusolosuhteissa. Salaatin viljelyssä onkin seurattava sekä kasvatusliuoksen nitraattipitoisuuksia että valon määrää (Alasaarela ym. 2020.)
Helsingissä viljeltyjen kasvisten raskasmetallien tai nitraattien enimmäispitoisuudet eivät yleensä ylittyneet ja viljelyn viljelypalstoilla, parvekkeilla ja pihoilla katsottiin olevan turvallista (Paavola & Talja 2020). Kaupunkiviljelyn kasvavan kiinnostuksen myötä tietoa viljelykasveihin kertyvistä epäpuhtauksista ja riskitekijöistä kaivataan lisää suunnittelun tueksi.
Lähteet
Aarnio, P., Myllynen, M. & Koskentalo, T. 2001. Ilmanlaatu pääkaupunkiseudulla vuonna 2000. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 2001:8, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. 30 s. ISSN 0357-5454.
Alasaarela J., Jokinen, K., Kotilainen, T. & Makkonen, J. 2020. Valotuksen optimointi ja glysiinibetaiini avuksi. Hallitse salaatin nitraatti. Puutarha & Kauppa 2: 6-8. https://www.optoseven.com/wp-content/uploads/2020/02/Puutarha-Kauppa-022020-Optoseven-comp.pdf
Douben, P. T. 2003. PAHs: An Ecotoxicological Perspective. West Sussex: John Wiley & Sons Ltd. EFSA Polycyclic Aromatic Hydrocarbons in Food1 Scientific Opinion of the Panel on Contaminants in the Food Chain. EFSA J (2008) 724, 1-114.
Gelman, V. 2014. Rooftop vegetables and urban contamination: trace elements and polycyclic aromatic hydrocarbons in crops from Helsinki rooftops. Master’s Thesis. University of Helsinki. 42 p. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136371/Gelman%20Valeria%20%282014%29%20thesis.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Ilmatieteenlaitos 2021. Ilmatieteenlaitos: PAH-yhdisteet -verkkosivu. Viitattu 16.10.2021.
Komission asetus (EY) N:o 1881/2006 Tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?qid=1538990451527&uri=CELEX:02006R1881-20180319
Manninen-Egilmez, P., Mäkelä, P., Hartikainen, H., Santanen, A., Seppänen, M., Stoddard, F., Yli-Halla, M. 2010. Kasvien fytoremediaatiopotentiaali CCA:lla saastuneen maan puhdistuksessa. Helsingin yliopisto.
Ercilla-Montserrat, M., Muñoz, P., Montero, J.I., Gabarrell, X., Rieradevall, J. 2018. A study on air quality and heavy metals content of urban food produced in a Mediterranean city (Barcelona), Journal of Cleaner Production. 195: 385-395. https://doi.org/10.1016/j.jclepro.2018.05.183.
Paavola, T. & Talja, P. 2020. Kaupunkiviljeltyjen kasvisten kemiallinen laatu. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2020:12. https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-12-20.pdf.
Ruokavirasto 2019. Usein kysyttyä metalleista. Viitattu 3.11.2021.
Ruokavirasto 2020. Turvallista multaa viherpeukaloille. https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/metsa-ja-puutarha/kotipuutarhurit/turvallista-multaa-viherpeukaloille/ Viitattu 24.1.2022.
Ruokavirasto 2021. Ruokavirasto: Nitraatti -verkkosivu. Viitattu 13.10.2021
Salla, A. 2009. Maaperän haitta-aineiden taustapitoisuudet sekä pitoisuudet puistoissa ja kerrostalojen pihoilla Helsingissä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3, 16s.
Suomi, J., Putkonen, T., Bäckman C., Virtanen, S., Ovaskainen, M-L. 2013. Kvantitatiivinen riskinarviointi lasten ja aikuisten altistumisesta nitraatille ja nitriitille. Eviran tutkimuksia 2/2013 (pdf). ISSN 1797-2981.
Säumel, I., Kotsyuk, I., Hölscher, M., Lenkereit, C., Weber, F., Kowarik, I. 2012. How healthy is urban horticulture in high traffic areas? Trace metal concentrations in vegetable crops from plantings within inner city neighbourhoods in Berlin, Germany. Environmental Pollution 165: 124-132. https://doi.org/10.1016/j.envpol.2012.02.019.
Vaskelainen, E. 2005. Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan hyötykasvien ympäristömyrkkypitoisuudet. Helsingin ympäristökeskuksen monisteita 5/2005.
Warming, M, Hansen, M., Peter E., Holm, J., Magid, T., Hansen, S. 2015. Does intake of trace elements through urban gardening in Copenhagen pose a risk to human health?. Environmental Pollution. 202;17-23. https://doi.org/10.1016/j.envpol.2015.03.011
WHO 1998. Selected non-heterocyclic polycyclic aromatic hydrocarbons. Environmental Health Criteria 202. Geneva: World Health Organization.