Tiedot
Tämän teeman alle on koottu artikkeleita, joissa käsitellään urbaania ruoantuotantoa erityisesti liiketoiminnallisesta näkökulmasta. Artikkeleissa on analysoitu yritysekosysteemin nykytilaa, yrityksen perustamista ja toimintaa sekä hankkeessa toteutettujen kokeilujen hyötyjä viljelyratkaisuja tarjoaville yrittäjille. Teeman artikkelien tiedoista on hyötyä esimerkiksi alalla jo toimiville tai sinne pyrkiville yrityksille sekä tahoille, jotka haluavat edistää toimialan kehittymistä ja verkottumista.
Kirjoittajat: Henri Laine (Vantaan kaupunki) ja Jonna Piirainen (Metropolia ammattikorkeakoulu)
Avainsanat: yritysekosysteemi, ruokaklusteri, avainorganisaatio, veturiyritys, orkestraattori
6Aika: CircularHoodFood -hankkeen yhtenä tavoitteena oli kartoittaa ja analysoida urbaanin ruoantuotannon toimijakenttää sekä lisätä ja fasilitoida yhteistyötä alalla. Hankkeessa onnistuttiin kasvattamaan yritysten välistä verkostotoimintaa ja yhteistyötä, mm. kasvattamalla Vantaan ruokaklusterin kokoa 30 toimijasta 70:een. Hankkeessa myös havaittiin, että vaikka verkostoja urbaanin ruoan ympäriltä löytyy, puuttuu yritysekosysteemistä toistaiseksi avainorganisaatio eli esimerkiksi veturiyritys, joka jakaa avoimesti tietoa ja jota muut yritysekosysteemin toimijat hyödyntävät.
Nykymaailmassa yritykset eivät enää edusta yhtä toimialaa ja tuotteissa ja palveluissa tarvittava osaaminen on jakautunut yhä useamman toimijan ja toimialan kesken. Digitaaliset ratkaisut ja erilaisten alustojen keräämät datavirrat mahdollistavat tuotteiden ja palveluiden samanaikaisen personoinnin ja skaalautumisen, kun tietoa jalostetaan yhteistyössä eri toimijoiden kesken. (Valkokari ym. 2020, 7–8; Apilo & Valkokari & Vesalainen 2014, 36.)
Luonnonekosysteemin tavoin, voidaan yritysten ajatella toimivan ekosysteemissä, kun toisiaan täydentävät toimijat luovat yhdessä suurempaa arvoa, kuin he yksinään kykenisivät luomaan (Adner, 2006). Yritysekosysteemissä ekosysteemin jäsenet voivat keskittyä omaan ydinosaamiseensa ja yhteistyön avulla saavuttaa synergiaetuja sekä yhdessä ratkaista laajoja monimutkaisiakin ongelmia. Yritysekosysteemissä toimijoiden välillä ominaista on keskinäisriippuvuus, jolla tarkoitetaan ekosysteemin jäsenten liiketoiminnan ja yritysten tarjoamien ratkaisujen olevan jollakin tapaa yhteydessä toisiinsa. Yritysekosysteemit rakentuvat usein jonkin avainorganisaation eli veturiyrityksen ympärille, joka jakaa tietoa muiden ekosysteemin jäsenten hyödynnettäväksi, toimii arvoverkoston veturina ja kasvualustana pienemmille yhteistyökumppaneilleen sekä uusien tuotteiden skaalaajana kansainvälisille markkinoille. (Valkokari ym. 2020, 4 ja 6.)
Toimivan yritysekosysteemin rakentaminen urbaanin ruoantuotannon alan yrityksille voi lisätä urbaania ruoantuotantoa, joka oli yksi 6Aika: CircularHoodFood -hankkeen tavoitteista. Tätä tavoitetta varten tehtiin urbaanin ruoantuotannon yritysekosysteemi kartoitus, jonka tarkoituksena oli saada ymmärrys, millaisia toimijoita kentällä on ja peilata toimijoita yritysekosysteemi teoriassa oleviin toimijoihin.
Urbaanin ruoantuotannon yritysekosysteemiä kartoitettiin haastatteluiden avulla. Haastattelut toteutettiin seitsemälle urbaanin ruoantuotannon alalla toimivalle yritykselle, jotka olivat joko urbaanin lähiruoantuottajia tai ruoantuotantoon ratkaisuja tarjoavia yrityksiä. Tutkimus rajattiin pääkaupunkiseudulla toimiviin urbaanin ruoantuotannon alan yrityksiin. Haastattelut toteutettiin tammi-huhtikuussa 2021 ja pääosin etähaastatteluina vallitsevan koronatilanteen vuoksi. Haastattelut tallennettiin ja litteroitiin. Tutkimuksen aineiston analyysimenetelmänä hyödynnettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä, jossa aineistoa tarkasteltiin eritellen, etsien yhtäläisyyksiä ja eroja, sekä aineistoa tiivistäen. Tutkimuksessa hyödynnettiin yritysekosysteemiteoriaa ja sen käsitteitä.
Tutkimustulosten perusteella urbaanin ruoantuotannon yritysekosysteemistä puuttuu avainorganisaatio eli veturiyritys, joka jakaa avoimesti tietoa, jota muut yritysekosysteemin toimijat hyödyntävät. Urbaani ruoantuotanto on alana melko uusi, joka voi olla syy siihen, ettei selkeää yritysekosysteemiä ole vielä ehtinyt muodostua.
Verkostoja urbaanin ruoan ympärillä kuitenkin löytyy, esimerkiksi urbaanin ruoan yhteisö, jossa kiertotalouden toimijat ovat yhdistäneet voimansa. Mukana on mm. urbaanin ruoantuottajia, ravintoloita, yliopistoja ja korkeakouluja, Vantaan kaupunki sekä VTT tutkimuskeskus. Tämä yhteenliittymä on ennemminkin klusteri kuin ekosysteemi. Yritysekosysteemissä toisiaan täydentävät toimijat kilpailevat yhdessä muita ekosysteemeitä vastaan, kun taas klusterit ovat tyypillisesti maantieteellisiä keskittymiä, joissa kilpailu korostuu klusterin sisällä (Kaihovaara ym. 2016, 3.)
Haastattelujen perusteella yhteistyöalusta, jossa tietoa jaetaan ja jonka ympärille ekosysteemiä rakennetaan, puuttuu. Haastateltavat kertovat verkostonsa hyödyntävän useita erilaisia järjestelmiä ja alustoja, mutta selkeästi yhtä ja samaa yhteistyöalustaa ei ole heidän käytössään. Urbaanin ruoantuotannon yritysekosysteemin yhteistyöalustaksi voi muodostua tulevan avainorganisaation käyttämä digitaalinen alusta, jossa tietoa jaetaan. Yhteistyöalusta voidaan myös rakentaa, mutta toimijoiden sitouttaminen alustan käyttöön olisi ensiarvoisen tärkeää, jotta alusta ei jää käyttämättä ja näin jää turhaksi. Yritysekosysteemissä toimintaa ohjaa usein orkestroija. Haastateltavat eivät haastatteluissa tunnistaneet orkestroijaa, joka johtunee siitä, ettei selkeää ekosysteemiä ole vielä ehtinyt muodostua.
Haastattelun aineistosta voidaan havaita samankaltainen toimijoita yhdistävä ajattelumalli, jonka tavoitteena on tehdä maailmasta parempi paikka vihreydellä ja kestävällä ruoantuotannolla sekä kiertotalouden mukaisella toiminnalla. Lisäksi haastateltavilla oli samankaltaiset ajatukset avoimuudesta ja tiedon jakamisesta. Tämän vuoksi olisi tärkeää tuoda toimijat yhteen keskustelemaan, jakamaan tietoa sekä parhaita käytäntöjä toisilleen. Avoin kommunikaatio ja ideoiden jakaminen mahdollistaa uusien innovaatioiden syntymistä. Yhteisissä kokoontumisissa joko kasvotusten tai etäyhteyksien avulla voitaisiin kehittää urbaanin ruoantuotannon yritysekosysteemiä ja löytää toimivia yhteistyömalleja. Keskustelun ohjaamisessa ja toiminnan seuraamisessa olisi hyvä olla mukana orkestraattori ja fasilitoija. Tiedon jakamiseen ja sen tallentamiseen tarvitaan yhteistyöalusta, jonka käyttöön toimijat saadaan sitoutettua.
Yritysekosysteemit pyrkivät resurssitehokkuuteen, joten yhteistyön avulla startup-yritykset voisivat luoda tehokkaampia prosesseja ja pienentää kustannuksiaan. Urbaanissa ruoantuotannossa keskeistä on sen paikallisuus eli tuotetaan, myydään ja kulutetaan ruoka paikallisesti. Osa urbaaneista ruoantuottajista voisi saavuttaa synergiaetuja toimimalla yhteisissä toimitiloissa, jolloin heillä olisi mahdollisuus palkata yhteinen työntekijä, tekemään yhteisiä hankintoja sekä järjestämään yhteinen logistiikka. Kilpailuetuna ruoantuotantoa sisätiloissa tekevillä tai ratkaisuja siihen tarjoavilla yrityksillä on se, ettei vuodenaikojen vaihtelu vaikuta tuotantoon, joka on selkeä kilpailuetu perinteiseen viljelyyn verrattuna. Yhteistyössä viljelijät voisivat myös parantaa toimitusvarmuuttaan, jos esimerkiksi toisen sato jää odotettua pienemmäksi, voidaan toisen ylisadolla korvata se.
Vantaalla toimivat monet Suomen tunnetuimmista ruokaherkkujen valmistajista, jotka pakkaavat ja kuljettavat ruokaa ja juomaa enemmän kuin missään muualla Suomessa. Kaupunki on elintarvikealan logistinen keskus sekä kansallisen että kansainvälisen liikenteen hubi.
Metropolian Vantaan Myyrmäen kampuksella toimii myös ruoka-alan kehitysympäristö UrbanFarmLab. Kaupungin ruoka-apua koordinoiva Yhteinen pöytä taas on luonut ainutlaatuisen yhteisöllisen hävikkiruoan hyödyntämismallin.
Ruoka valikoituikin hyvästä syystä yhdeksi Vantaan viidestä kärkiklustereista 6Aika: Kasvun ekosysteemit -hankkeessa vuonna 2018, minkä seurauksena kaupunki on alkanut rakentaa Suomen ensimmäistä urbaanin ruoan yhteisöä. Tavoitteena on vahvistaa Vantaan asemaa Suomen urbaanina ruokapääkaupunkina vuoteen 2025 mennessä. Tämä saavutetaan kehittämällä alueelle vahva lähiruokatoimijoiden verkosto – ekosysteemi, joka palvelee koko Uudenmaan aluetta. Tavoite on auttaa alan toimijoita mukautumaan pandemian jälkeiseen maailmaan vahvistamalla yhteistyötä paikallisessa ruoan arvoketjussa sekä ratkomalla alueella havaittuja liiketoiminnan ongelmia. Tähän liittyen olennaista on myös tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan edistäminen, jotta uusimpia urbaanin ruoan innovaatioita syntyy, niitä voidaan testata ja ottaa käyttöön tehokkaasti.
Vantaan Ruokaklusterin tavoitteena onkin muodostaa yhteisö, jossa oppilaitokset, isot ja pienet alan yritykset sekä rahoittajat tuodaan yhteen. Tärkeitä esillä pidettäviä asioita ovat mm. kaupunkiympäristön soveltaminen ruoantuotantoon ja hiilineutraalius. Ruokaklusterissa tuetaan ja kasvatetaan yritysten liiketoimintaa, jaetaan osaamista, luodaan uusia verkostoja ja samalla parannetaan kaupungin elinvoimaisuutta.
6Aika: CircularHoodFood -hankkeen avulla Vantaan kaupunki on kasvattanut ja kehittänyt Ruokaklusterin yritysyhteisöä ja toiminut tiiviissä yritysyhteistyössä selvittämässä, kuinka voidaan lisätä kaupunkiin kestävää ruoantuotantoa ja ekosysteemitoimintaa. Ruokaklusterin toimijamäärää on pystytty hankkeen myötävaikutuksella kasvattamaan 30 toimijasta jopa 70:een, joiden kanssa kehitetään edelleen kestävämpää ruokataloutta koko Uudenmaan alueelle.
Ruokaklusterin yritysyhteisön aktivointia on hankkeessa toteutettu erityyppisten yhteiskehittämistapaamisten avulla. Tapaamisten avulla pystyttiin aktivoimaan enemmän alan toimijoiden välistä yhteistyötä sekä yhdistämään oppilaitoksia ja tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimijoita yritysten kasvun tueksi. Tapaamisissa kehitettiin mm. konsepti urbaanin ruoantuotannon tuotantoympäristöstä sekä suunniteltiin viljelyjen toteutusta yritysten toimisto- ja tuotantorakennusten katoille. Ruokaklusteri toimii myös hyvänä väylänä viestiä hankkeessa toteutettujen kokeilujen tuloksista suoraan toimijakentälle. Parhaimmillaan Ruokaklusterin yhteistyöverkosto tarjoaa hankkeen tuotekehitysaihioille jopa ponnahduslaudan ja näkyvyyden myös kansainvälisille markkinoille, sillä esimerkiksi lentoasema tarjoaa markkinointiväylän tuoda esiin suomalaista osaamista ruoka-alalla.
Uudet teknologiat ja digitalisaatio mahdollistavat uusia ruoantuotannon menetelmiä, toiminnan tehostumista ja innovatiivista liiketoimintaa. Samalla terveys- ja ympäristötietoisuus, huoli elintarvikkeiden turvallisuudesta sekä ruokajärjestelmän häiriönsietokyvystä muuttavat kulutustottumuksia. Jäljitettävyys on entistä tärkeämpää ja kysyntä kasvaa lähellä tuotetulle ruoalle. Lisäksi erilaiset ruokavaliot ja eläinperäisten proteiinien kasvisvaihtoehdot lisääntyvät.
Uutta ruoantuotantoteknologiaa edustava yritys Solar Foods on käynnistämässä tuotantoa Vantaalle. 6Aika: CircularHoodFood -hanke oli yrityksen tukena kartoittamassa potentiaalisia tuotantotiloja uudelle tuotantolaitokselle. Factory 01 -nimisen tehtaan on tavoitteena alkaa valmistaa mikrobeihin, ilman hiilidioksidiin ja sähköön perustuvaa proteiinia vuoden 2023 alkupuolella. Mikrobien tarvitsema hiili saadaan hiilidioksidista, jolloin kasvualustaan ei tarvitse lisätä sokereita tai muita hiilen lähteitä. Mikrobit käyttävät energianlähteenä vetyä, jota saadaan, kun vesimolekyylit pilkotaan elektrolyysin avulla vedyksi ja hapeksi. Tähän tarvitaan sähköä. Lopputuloksena on proteiinipitoinen mikrobimassa. Tuotanto tapahtuu bioreaktoreissa ja kasvatuksessa tarvitaan myös ravinteita. Valmistuessaan tehtaan tavoitteena on tuottaa Solein-nimistä proteiinia sata tonnia vuodessa. Solar Foodsin toimitusjohtaja Pasi Vainikan mukaan määrä vastaa 20-25 gramman proteiiniannoksella viiden miljoonan aterian proteiinia vuodessa.
Elinkaariarviointitulosten mukaan tämän uuden proteiinilähteen kasvihuonekaasupäästöt, maankäyttö ja vesijalanjälki ovat paljon pienemmät kuin naudanlihan proteiinin (Järviö ym. 2021). Vaihtelua elinkaariarvioinnin tuloksiin aiheuttavat käytettävät energianlähteet, joista uusiutuva energia on ympäristön kannalta edullisin.
Nykyiseen ruokajärjestelmään tarvitaan muutos terveellisemmälle ja kestävämmälle tasolle maailmanlaajuisesti, myös Suomessa. Sekä Suomessa että kansainvälisesti on onnistuneesti toteutettu mm. uudenlaisia ruoan jakelumalleja, innovatiivisia ruokajärjestelmän kehittämisen kokeilualustoja, keinoja vähentää ruokahävikkiä sekä teknologiaan ja dataan perustuvia ratkaisuja. Tällaiset kaupunkitasoiset kestävän ruokajärjestelmän edistämisen hankkeet ovat vahvasti linkittyneet kaupunkien hiilineutraalius- tavoitteisiin ja laajempaan kestävän kehityksen kaupunkistrategiaan.
Muutosta edistäviä kestäviä ratkaisuja on rakennettava paikallisten toimijoiden kanssa. Kestävän elintarvikejärjestelmän luomiseksi tarvitaan 6Aika: CircularHoodFoodin kaltaisia kokeilu- ja yhteiskehittämishankkeita, eteenpäin katsovia kaupunkeja ja kuntia, alueita ja alueiden verkostoja, jotka edistävät paikallista kestävää ruoantuotantoa. Näin syntyy uusia liiketoimintamahdollisuuksia, jotka lisäävät suomalaisten elintarvikealan toimijoiden kilpailukykyä kansainvälisesti.
Vantaan Ruokaklusterissa nähtiin tarve kehittää konsepti urbaanin ruoan uudenlaisesta tuotantoympäristöstä. Hanke loi puitteet konseptin yhteiskehittämiselle ruokaklusterin tapaamisten yhteyteen. Suunnitellussa konseptissa tästä ”Urbaanin ruoan kehityskeskuksesta” on mahdollista rakentaa kansainvälisesti näkyvä ja vetovoimainen urbaanin ruoan hubi, joka kiihdyttää uusien kestävien tuotteiden ja palveluiden tuloa markkinoille. Tarvetta on erityisesti yhteistyöverkostolle, joka mahdollistaisi yhteistä tuotekehitystä, yhteisen imagon ja brändin rakentamista ruokatoimialalle, koulutusta ja tukea toimijoille, kasvualustan alan startup-toiminnalle sekä tuotantoketjun datan jakamista ja hallintaa. Keskus voisi toimia lähiruokaekosysteemin palvelutarjonnan alustana. Sen taustalle tarvittaisiin kuitenkin merkittävä määrä muuta toimintaa ja digitaalisia ratkaisuita, jotta ekosysteemi voisi lunastaa arvolupauksensa eri toimijoille.
Vantaan kaupunki jatkaa urbaanin ruoan toimintaympäristön selvitystöitä tärkeänä osana Ruokaklusterin kehitystyötä myös hankkeen jälkeen.
6Aika: CircularHoodFood Kiertotalous kaupunkikortteleissa –ruoan vähähiilisyys, urbaani tuotanto ja biojätteen kierto -hanke oli osa Suomen kuuden suurimman kaupungin 6Aika-strategiaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Hanketta toteuttivat HSY, Helsingin yliopisto, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki.
Lähteet
Adner, R. 2006. Match your innovation strategy to your innovation ecosystem. Harvard business review. Julkaistu huhtikuussa 2006. Viitattu 15.11.2021.
Apilo, T., Valkokari, K. & Vesalainen, J. 2014. Ekosysteemi verkottuneessa liiketoiminnassa. Ekosysteemit ja verkoston parviäly. Tulevaisuuden liiketoiminnan suuntaviivoja. Viitattu 15.11.2021.
Järviö, N., Maljanen, N-L., Kobayashi, Y., Ryynänen, T., & Tuomisto, H. 2021. An attributional life cycle assessment of microbial protein production: A case study on using hydrogen-oxidizing bacteria. The Science of the Total Environment, 776, [145764]. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2021.145764
Kaihovaara, A., Haila, K., Noro, K., Salminen, V., Härmälä, V., Halme, K., Mikkelä, K., Saarnivaara, V-P. & Pekkala, H. 2017. Innovaatioekosysteemit elinkeinoelämän ja tutkimuksen yhteistyön vahvistajina. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 28/2017. Julkaistu helmikuussa 2017. Viitattu 15.11.2021.
Valkokari, K., Hyytinen, K., Kutinlahti, P. & Hjelt, M. 2020. Yhdessä kestävää kasvua. Ekosysteemiopas. Viitattu 15.11.2021.
Kirjoittajat: Pia Laine (Metropolia ammattikorkeakoulu), Ville Porvali (Metropolia ammattikorkeakoulu) ja Kaj Lindedahl (Metropolia ammattikorkeakoulu)
Avainsanat: Sisäviljely, kerrosviljely, liiketoiminta, toimintaprosessi
6Aika: CircularHoodFood -hankkeen yhtenä tavoitteena oli parantaa yritysten liiketoimintamahdollisuuksia. Hankkeen puitteissa tehdyssä insinöörityössä (Porvali 2021) tarkasteltiin kerros- ja sisäviljelyä liiketoimintana ja selvitettiin esimerkiksi millaisia asiakirjoja ja ilmoituksia ja muita toimenpiteitä osakeyhtiömuotoisen yrityksen perustamiseen tarvitaan. Työstä on hyötyä mm. alalle pyrkiville yrityksille. Työssä pureuduttiin myös alan yrityksen Little Garden Oy:n toimintaprosesseihin ja niiden kuvaamiseen. Toimintaprosessikuvausten avulla voidaan hahmottaa, valvoa ja kehittää yrityksen toimintaa. Työn toteuttamiseksi tutustuttiin Little Garden Oy:n toimintaan ja haastateltiin yrityksen toimitusjohtajaa. Lisäksi tutustuttiin alan kirjallisuuteen, lainsäädäntöön ja verkkosivustoihin.
Insinöörityössä keskityttiin selvittämään osakeyhtiömuotoisen sisäviljely-yrityksen toimintaa. Yrityksen perustamisprosessi vie aikaa ja olisikin hyvä, että jo ennen yrityksen perustamista yrittäjällä olisi aikaa tutustua prosessiin ja siihen vaadittaviin asiakirjoihin, lupiin ja ilmoituksiin. Vaikka yrityksen perustaminen on monivaiheinen prosessi (Kuva 6), voi monia vaiheita toteuttaa samanaikaisesti nopeuttaen liiketoiminnan aloitusta.
Yritykselle kuuluu useampia vuosittaisia ja kertaluontoisesti tehtäviä ilmoituksia. Osa ilmoituksista on luonteeltaan vapaaehtoisia, mutta suositeltavia tehdä, ja osa ilmoituksista tulee tehdä tarvittaessa. Yksi tärkeistä ilmoituksista on alkutuotantoilmoitus, joka tulee tehdä neljä viikkoa ennen toiminnan aloitusta (Ruokavirasto n.d. a). Elintarvikehuoneistoilmoitus tarvitaan vähäriskisen toiminnan määräraajojen ylittyessä. Tuotteita prosessoitaessa (esimerkiksi raastaen tai kuivaten) tulee myös tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus. Laatusertifikaattia ei pienen mittakaavaan viljelmälle välttämättä vielä tarvita päivittäistavarakaupassa, mutta toiminnan kasvaessa sertifikaatti on ajankohtainen.
Hyvä ja yksityiskohtaisesti suunniteltu liikeidea on menestyksen peruskivi. Sisäviljely-yrityksen liiketoiminta voi perustua kasvatettujen kasvien myymiseen, kasvatuslaitteistojen myymiseen tai vuokraamiseen toisille yrityksille. Rahoituksen saaminen startup-yritykselle voi olla haasteellista johtuen alan uutuudesta ja siitä, että alan riskejä ei vielä tunneta hyvin (HAMK 2021). Yrittäjä voi saada maataloustukea, jos yrityksellä on vähintään 10 vuoden vuokrasopimus tai muu osoitus investoinnin tekemisestä pysyväluonteisesti (Ruokavirasto n.d. b). Tuotantotilan tulisi olla sisäviljelyyn sopiva, riittävän edullinen ja sijainniltaan lähellä kuluttajaa. Tähän mennessä on voinut viljellä kannattavasti lähinnä lyhytvartisia kasveja. Kannattavinta viljelmien perustaminen on paikoissa, joissa makeaa vettä on niukasti, kasvien kasvukausi lyhyt ja sähkö kallista (Liimatainen 2019). Myös Suomessa vertikaaliviljelyn on mahdollista olla kannattavaa johtuen viileästä ilmastosta ja pitkistä etäisyyksistä.
Start up -yritys Little Garden Oy:n ydintoiminnoista eli yrttien ja versojen tuotantoprosesseista laadittiin prosessikuvaukset. Basilikan ja korianterin tuotantoprosessit yhdistettiin samaan kaavioon (Kuva 7). Prosessi alkaa kylvöstä ja päättyy pakkaamisen kautta myyntiin. Yrtit kasvatetaan maatuvissa ruukuissa, eikä niistä synny jätettä. Viljelemiseen käytetty vesi kierrätetään prosessissa. Jokaiselle kasvilajille on valittu kullekin sopivat valaisimet, jotka tuottavat vain tarpeellisia valon aallonpituuksia.
Valkolupiinin ja auringonkukan versojen tuotantoprosessit yhdistettiin samaan kaavioon: tuotantoprosessi alkaa molemmilla liotuksesta ja päättyy tuotteen myymiseen. Versojen kasvatuksessa käytetty turveseos ja versojen juuret menevät maanparannusaineeksi lähialueen maatilalle.
Sekä idut että versot pakataan uudelleen käytettäviin kuljetuslaatikoihin ja kuljetaan kaasukäyttöisellä pakettiautolla lähikauppoihin. Tämän lisäksi tuotteita on myynnissä REKO-ringeissä. Tuotteita tullaan alkuperäisen suunnitelman mukaan myymään myös ravintoloille.
Laadittujen prosessikuvausten avulla yrttien ja versojen tuotantoprosessien kokonaisuus on helppo hahmottaa. Prosessikuvauksista voidaan helposti havaita myös jatkon kehityskohteita. Mahdollisissa yrityksen laajentamissuunnitelmissa kuvauksia voidaan myös hyödyntää.
6Aika: CircularHoodFood Kiertotalous kaupunkikortteleissa –ruoan vähähiilisyys, urbaani tuotanto ja biojätteen kierto -hanke oli osa Suomen kuuden suurimman kaupungin 6Aika-strategiaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Hanketta toteuttivat HSY, Helsingin yliopisto, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki.
Lähteet
HAMK, 2021. Arvoliike –uusia arvoketjuja ja liiketoimintaa maaseudulle. Webinaari 18.3.2021.
Holopainen, T. 2020. Yrityksen perustamisopas: käytännön perustamistoimet. Espoo: Asiatieto Oy.
Liimatainen, A. 2019. Vertikaaliviljelyn läpimurto antaa odottaa itseään –onko hehkutuksesta siirrytty käytäntöön vai ei? Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 9.2.2019
Porvali, V. 2021. Sisäviljely-yrityksen toimintaprosessin kuvaus ja sisäviljely liiketoimintana. Insinöörityö. Bio- ja kemiantekniikka. Metropolia ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.2.2022.
Ruokavirasto, n.d. a. Kasveista saatavat elintarvikkeet. Alkutuotanto. Viitattu 9.2.2022.
Ruokavirasto, n.d. b. Maatalouden investointituet. Viitattu 9.2.2022.
Kirjoittajat: Kaj Lindedahl (Metropolia ammattikorkeakoulu), Andrea Patane (Metropolia ammattikorkeakoulu), Jouni Spets (Kasviportaat Oy) & Jonne Danielsson (Ravintola Zilla)
Avainsanat: käytännön kokeilu, sisäviljely, kiertotalous, ravintola, lähiruoka
6Aika: CircularHoodFood -hankkeen tavoitteena oli kokeilujen avulla kerätä käyttökokemusta oman ruoantuotannon mahdollisuuksista mm. ravintoloissa. Metropolia suoritti käytännön kokeilun vuonna 2021 yhteistyössä Supragarden kasvatusjärjestelmän toimittajan Kasviportaat Oy:n sekä kasvien ja yrttien toimittajan LittleGardenin ja ravintola Zillan kanssa. Kokeilun perusteella ratkaisu sopii ravintolaympäristöön ja pystyy tuottamaan osan ravintolan tarvitsemista yrteistä, mutta esimerkiksi sijoitteluun on syytä kiinnittää huomiota hyvän sadon takaamiseksi.
Aluksi tehtiin alustava suunnittelu Ravintola Zillan ravintolapäällikkö Jonne Danielssonin kanssa. Tässä aluksi hahmoteltiin millä tavalla tahdotaan lisätä ravintolan viihtyvättä asiakkaiden silmissä ja myös työntekijöiden kannalta. Useita eri lähtökohtia käytiin läpi ja myös ajateltiin eri asiakasryhmien tilatarvetta, kuten tila, jossa olisi mahdollisuus pitää yritysten liiketapaamisia tai ns. businesslounaita. Näistä lähtökohdista luotiin sitten lopullinen suunnitelma, joka toteutettiin keväällä 2021.
Lähtökohtana oli siten kaksi kappaletta Supragarden järjestelmän kolme-neljä kerroksinen ratkaisu, joka sijoitettaisiin sovittuihin paikkoihin ravintolassa. Ensimmäinen paikka olisi suoraan katutasossa olevan ikkunan vieressä, joka toisi myös näyttävyyttä pimeimpinä aikoina ja saisi asiakkaat huomaamaan tämän muutoksen jo ennen kuin astuisivat sisään ravintolaan. Toinen paikka olisi vähän enemmän ravintolan sisällä ja melkein toisella puolella ravintolaa, lähellä niin sanottua muurattua pizzan paistouunia. Tässä olisi sekä henkilökunnan että ravintolan asiakkaalla suora näkyvyys yrtteihin ja kasveihin, jotka sitten olisivat myös keittiön käytössä. Sijainnista ja lopullisesta sijoituksesta alla olevat kuvat 8 ja 9.
Kokeilun aluksi valittiin basilikaa ja meiramia yrteiksi ja niitä istutettiin niille tarkoitetuille paikoille Supragarden kasvatusratkaisuun. Kasviportaat Oy:n yrittäjällä oli myös lyhyt läpikäynti ravintolan henkilökunnan kanssa, miten vesi ja ravinteet pitää hoitaa, jotta kasvatus ja kasvit voisivat mahdollisimman hyvin. Tämä oli hyvin tärkeää, koska samalla kun kasvit voivat hyvin, ne ovat näyttäviä ja myös hyviä ja tuoreitä. Tuoreus on ravintolan yrttien käytössä tietenkin avainasia.
Lähtökohtaisesti yrtit olivat ravintolan vastuulla, ja silloin kun ravintola tarvitsisi uusia yrtti-istutuksia, heillä oli mahdollisuus omalla kustannuksella tilata niitä suoraan Littlegardenilta. Kesäkuukaudet vuonna 2021 osoittautuivat varsin lämpimiksi Vantaalla ja Suomessa. Tämä lämpö sekä pizzanpaistouunin säteilylämpö tarkoitti myös sitä, että tämä toinen Supragarden järjestelmä, joka sijaitsi ravintolan keskellä enemmän kuin se ensimmäinen, oli myös kärsinyt näistä olosuhteista enemmän. Tästä johtuen tämä paikka ja ratkaisu vaativat enemmän vettä kuin se, joka oli ikkunan vieressä ja kun lisätiin vettä ainoastaan ohjeiden mukaisesti - noin viikon välein tämä sai aikaan sen, että yrtit ja kasvit eivät menestyneet niin hyvin ja osa kuivui kokonaan pois.
Toinen huomionarvoinen asia oli, että kun ilmat lämpenivät, niin myös tuholaiset ja pienet kärpäset olivat risana näille istutuksille. Joten vaikka nämä olivat kaukaa katsottuna viehättäviä ja katsetta vangitsevia ratkaisuja, niiden lähellä ei ollut niin houkutteleva olla. Näin päädyttiin sitten tehdä kaksi parasta mahdollista ratkaisua. Ensimmäiseksi poistetiin toinen Supragarden järjestelmä pizzapaistouunin vierestä. Tämä oli kasveille ja yrteille väärä paikka, ja katsottiin että tämä ei olisi kestävä ratkaisu. Toisekseen pistetiin ikkunan vieressä olevat yritit kokonaan pois kahdeksi- kolmeksi viikoksi. Näin saatiin tuholaiset ja pienet kärpäset pois kokonaan tästä tilasta. Tämän lisäksi koko Supragarden järjestelmä kuivatettiin tänä aikana. Uusi yritys sisäviljelylle pistetiin alkuun syys-lokakuun aikana. Tällöin varmistetiin, että myös yrtit ja kasvit olivat hyvänlaatuisia ja saatiin taas tilanne haltuun.
Tästä kokeilusta opittiin paljon, miten sopimuksia pitäisi tehdä eri toimijoiden välillä, jotta koko toimitusketju toimii, ja myös miten herkkää ja altista sisäviljely on vaihtelevissa olosuhteissa.
Kasviportaat Oy:n yrittäjä Jouni Spets kertoo: ”Kokeiluhan oli meille tosi ja ensimmäinen tämän tyyppisessä ruokaravintolassa. Ravintolapäällikön kommenteista päätellen itse kasvien kasvatus oli aika onnistunut. Järjestelmä selvästi sopii ravintolaan ja pystyy tuottamaan osan ruuanlaittoon tarvittavista yrteistä. Eläinten osalta yrtit ovat haavoittuvia ja siinä pitäisi panostaa erityisesti mistä kasvit hankitaan ja ettei niissä ole jo valmiina eläimiä/munia. Tämän takia suosittelen mielellään, että ruokakasvit kasvatetaan siemenestä alkaen. Ymmärrän toki, että tähän ei ravintolalla ole yleensä aikaa.”
Zillan ravintolapäällikkö Jonne Danielsson sano: ” Vaikka kasvatus oli herkkä olosuhteille, niin kasvu tapahtui erittäin nopeasti tuossa ikkunalle sijoitetussa yksikössä, yrttejä karsittiin omaan käyttöön jopa kolme kertaa viikossa. Henkilökunnan toimissa oli myös iso vastuu tuon kuivumisen osalta, kun noudatettiin vain kirjaimellisesti tuota 10l vesi ja siihen suhteutetun lannoitemäärän lisääminen viikossa.”
Tuholaispuolesta voisin sanoa sen että, pikkukärpäset on ollut ilman kasvatuslaitoksia iso ongelma kiinteistössä ja tätä varten on tilattu jatkuvalla sopimuksella kaksi kertaa vuodessa ravintolatilojen myrkytys. Tuholaisina esiintyivät nuo ripsiäiset, mutta ne saatiin poistettua, sillä että otetiin kasvit pois.”
Tässä on kuitenkin sekä ratkaisuntoimittajan ja ravintoloitsijan hyvä jatkaa yhteiskehittämistä.
6Aika: CircularHoodFood Kiertotalous kaupunkikortteleissa –ruoan vähähiilisyys, urbaani tuotanto ja biojätteen kierto -hanke oli osa Suomen kuuden suurimman kaupungin 6Aika-strategiaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Hanketta toteuttivat HSY, Helsingin yliopisto, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki.
Kirjoittajat: Julia Johansson ja Marja Roitto (Maataloustieteiden osasto, Helsingin yliopisto), Roosa Halonen (HSY) & Marja-Leena Åkerman (Metropolia ammattikorkeakoulu)
Avainsanat: Urbaani ruoantuotanto, kaupunkiviljely, sisäviljely, ulkoviljely, palvelumalli, kerrostalo, asunto-osakeyhtiö, vuokrataloyhtiö, asukaspalvelu, viljelyratkaisu
6Aika: CircularHoodFood-hankkeen yhtenä tavoitteena oli edistää urbaaniin ruoantuotantoon liittyvän uuden liiketoiminnan markkina-avauksia ja yhteistyön syntymistä kerrostaloympäristössä. Kokeilut toteutettiin yhteiskehittämisen periaatteilla yritysten ja pilottitalojen kanssa. Kokeiluun osallistui neljä kaupunkiviljely-yritystä, jotka tarjosivat pilottitaloille sisä- ja ulkoviljelyratkaisuja käyttöön kokeilun ajaksi. Pilottitalot suhtautuivat myönteisesti viljelyn jatkamiseen myös tulevina kesinä. Kaupunkiviljely on kasvava trendi, joten viljelykokeilujen tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa kaupunkiviljelyn edistämisessä taloyhtiötasolla.
Hankkeen kaupunkiviljelykokeiluissa perusajatuksena oli, että yritykset pääsevät testaamaan tuotteita hankkeen tarjoamassa kahdessa erilaisessa pilottiympäristössä (as. Oy ja vuokrakiinteistö) ja kuulemaan käyttäjien eli asukkaiden ja tilaajan eli taloyhtiön ja vuokratalon kokemuksia viljelyratkaisuista. Yritykset valikoituivat kokeilujen toteuttajiksi hankkeen järjestämän avoimen hankintamenettelyn kautta. Pilottikokeiluun valitut alan pioneeriyritykset toivat taloyhtiöille uudenlaisia viljelyratkaisuja ulko- ja sisätiloihin. Suljettuun vesikiertoon, ravinteisiin ja keinovaloon perustuvat sisäviljelyratkaisut mahdollistivat kasvukauden pidentämisen pimeään vuodenaikaan.
Ulkoviljelyratkaisuja olivat valmiiksi istutetut ja luonnonmukaisesti lannoitetut viljelylaatikot (kuva 10) ja olkipelletillä tai koivupölkyillä kasvavat ruokasienet (kuva 11). Sisäviljelyratkaisuina olivat erilaisiin tiloihin muuntuva modulaarinen ratkaisu (kuva 12) sekä kerrosviljelyyn soveltuva viljelykaappi (kuva 13).
Vaikka uutuusarvoa tavanomaiseen kaupunkiviljelyyn toivat uudenlaiset viljelymenetelmät - ja palvelut sekä yritysten tarjoamat digitaaliset neuvontapalvelut, oli lajikirjo pääosin tuttua hyötykasvistoa. Ulkoviljelmillä kasvatettiin onnistuneesti tomaattia, kurkkua, kurpitsaa, erilaisia yrttejä ja kaaleja sekä fenkolia, mangoldia, papua ja hernettä. Sisäviljelyssä testattiin lisäksi rucolan, tillin, persiljan, tomaatin, chilin ja hieman eksoottisemman paksoin kasvatusta. Sienet osterivinokas ja siitakesienet kiinnostivat alkukyselyn mukaan asukkaita vähiten, mutta ne osoittautuivat kokeilujakson aikana viljeltävien lajien suosikeiksi.
Yhteistyö taloyhtiöiden kanssa suunnittelusta aina käytäntöön asti oli erityisen tärkeää asukkaita osallistavassa projektissa. Pilottitalojen toiveita ja odotuksia kuunneltiin kyselyin ja haastatteluin kokeilun ajan. Ennen varsinaisia viljelykokeiluja edelsi tiedonkeruujakso Metropolian amk:n ja Helsingin yliopiston toimesta. Aluksi kysyttiin ennakko-odotuksista, toiveista ja motiiveista. Lopuksi kysyttiin mielipiteitä kokeilun hyödyistä, haasteista ja kehityskohteista.
Asukkaille suunnattujen alkukyselyjen mukaan selvisi, että lähellä tuotettu ruoka omassa kotitalossa kiinnostaa asukkaita. Yhteisöllisyyttä pidettiin tärkeänä arvona, mutta naapureihin tutustuminen nousi vähemmän esiin. Lähiruoka ja ruoan tuoreus nähtiin yhteisöviljelmän etuina. Vastaajat nostivat esille myös viljelyn hyvinä puolina ulkoalueiden monipuolisen hyödyntämisen, uuden oppimisen ja viihtyisyyden lisääntymisen. Asukkailla ei ollut kuitenkaan etukäteen paljon tietoa sisäviljelyn mahdollisuuksista. Osa vastaajista koki viljelyn kiinnostavaksi, mutta ei kuitenkaan aikonut osallistua.
Viljelykokeilut käynnistyivät yhdessä yritysten ja hankkeen kanssa järjestetyillä viljelypäivillä testitalojen asukkaille kesällä 2021. Viljelypäiviä olivat edeltäneet hankkeen fasilitoimat erilaiset yhteiskehittämistilaisuudet, joissa yritykset esittelivät viljelyratkaisuja pilottitaloille. Kokeilujen tukena toimi myös hankkeen tekemä esiselvitys kaupunkiviljelyn tulevaisuuden näkymistä. Tällä kaikella haluttiin mahdollistaa yrityksille hyvät tuotekehitysedellytykset ja lähtökohdat uusille markkina-avauksille taloyhtiöiden suuntaan.
Läpi viljelykesän asukkaat saivat asukasviestintää ja neuvontapalvelua hankkeelta ja viljely- yrittäjiltä. Asukkailla oli mahdollista hyödyntää ohjemateriaalia sekä digitaalisia neuvonta-alustoja, joita viljelijäyrittäjät sisällyttivät tuotteeseensa. Pilottitaloissa järjestettiin erilaisia teemailtoja, kuten viljely- ja sadonkorjuuiltoja. Yritykset hyödynsivät myös sosiaalisen median tarjoamaa vuorovaikutusmahdollisuutta asukkaiden eli potentiaalisten asiakkaidensa suuntaan. Viljelyratkaisujen yhteyteen oli myös liitetty tietoa, esimerkiksi pihalla olevien viljelylaatikoiden yhteyteen laminoituja lappuja. Hyväksi havaittiin myös perinteinen ilmoitustaulu rappukäytävässä.
Kokeilun perusteella havaintona oli, että yhteisöviljelmä kaipaa toimivan kasvualustan lisäksi toimivan viestintäalustan. Tässä talon hallinto ja viljely-yrittäjät voivat tehdä yhteistyötä.
Monipuolisesta osallistamisesta huolimatta haasteita havaittiin asukkaiden sitouttamisen ja työnjaon osalta. Vahva sitoutumisaste edellyttääkin hankkeessa tehdyn havainnon mukaan laadukkaan ja oikea-aikaisen asukasviestinnän lisäksi yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua.
Taloyhtiössä onkin viisasta sopia ennen viljelyhankintaa tilakäytön lisäksi myös se, voivatko kaikki asukkaat osallistua viljelyyn vai tuleeko liittyä esimerkiksi toimikuntaan. Tämä helpottaa myös viljely-yrittäjiä sujuvan asiakaskontaktoinnin luomisessa.
Viljely-yrittäjien on mahdollista myydä tuotettaan taloyhtiöiden lisäksi myös suoraan yksittäisille asukkaille, jotka ovat hakeneet taloyhtiöltä luvan viljelmän perustamiseen. Tällainen tilaus asukkaiden keskinäisestä hankinnasta tulee viljely-yrittäjille asukkaiden aloitteesta ja edellä mainitut sitoutumista ja työnjakoa koskevat haasteet lienevät pienemmät. Tämän hankkeen kokeilut keskittyivät kuitenkin taloyhtiön tai vuokratalon toteuttamiin hankintoihin, joten asukkaiden keskinäisestä hankintamallista ei karttunut tässä hankkeessa kokemuksia.
Molemmissa pilottikohteissa enemmistö asukkaista kertoi olevansa kiinnostuneita kaupunkiviljelystä, mutta menetelmänä sisäviljely koettiin vieraaksi. Suhtautuminen tulevaan kokeiluun oli pääosin innostunutta ja positiivista ja kiinnostus kasvoi selvästi sen mukaan, kun viljelyratkaisut oli aseteltu fyysisesti näytille. Koska sisäviljelyä koskevat osin eri lainalaisuudet ja toimintaperiaatteet kuin perinteisessä ulkoviljelyssä, tarvittiin viljelynaikaista tukea eniten sisäviljelykokeiluihin. Monille asukkaille perinteinen multaviljely oli entuudestaan tuttua, mutta teknologiaan perustuvan sisäviljelyn aloittamisessa havaittiin asukkaiden keskuudessa aluksi pieni kynnys. Tiedot ja taidot karttuivat kuitenkin neuvonnan ja kokemuksen myötä. Uudenlaisten sisäviljelyratkaisuiden kohdalla nousi esiin esimerkiksi teknisen tuen tarve, jolloin vaadittiin viljely-yritysten huoltokäyntejä paikan päällä. Yritysten tarjoamalle ylläpitopalvelulle oli kysyntää lomakautena. Viljelypalveluita tarjoavat yritykset vierailivatkin pilottikohteissa kastelemassa ja istuttamassa uusia taimia.
Hankkeen tarjoama viljely-yrittäjien käyttöönotto-opastus pilottitaloille kokeiltavista tuotteista koettiin tarpeelliseksi. Tarve lisäkoulutukselle kävi kuitenkin ilmeiseksi aktiivikäyttäjien puolelta. Tukea tarvittiin erityisesti ravinneliuosten ja muiden kasvuolojen säätämiseen ja helleaallon yhteydessä, jolloin lämpötilan säätäminen osoittautui haastavaksi sisätiloissa.
Kokeilujen aikana nousivat esiin eritysesti aktiivisten asukkaiden merkitys, työnjako asukkaiden kesken ja yritysten tarjoamien palvelumallien kehittäminen. Kokeilujen ajoittuminen kesäaikaan saattoikin kuitenkin vaikuttaa sisäviljelmien kiinnostavuuteen, talvella niiden tarjonta olisi mahdollisesti noussut suurempaan rooliin.
Viljely-yrittäjät korostivat aktiivitoimijoiden keskeistä roolia viljelmien ylläpidossa. On tärkeää valita aktiiviasukkaat, jotka huolehtivat viljelyn jatkuvuudesta ja toimivat myös linkkinä muiden asukkaiden ja palveluntarjoajan välillä. Aktiivisia toimijoita tarvitaan viljelmien ylläpitämiseksi ja muiden asukkaiden ohjaamiseksi. Ydintiimin kokoaminen on tärkeää ja jo olemassa olevia ryhmiä, kuten asukas- tai puutarhatoimikuntaa kannattaa hyödyntää. Epävarmuutta niin viljelemisestä kuin sosiaalisista tavoista voi esiintyä. Yhteisöviljelmiä tarjoavan yrityksen mukaan monet asukkaat innostuvat yhteisöviljelystä vasta kun ne ovat fyysisesti olemassa.
Kokeilun aikana hankeen toimiessa moderaattorina selvisi, ettei yksittäisen aktiivin tai talon hallinnon harteille voi sälyttää kaikkea vastuuta viljelmien organisoinnista, työnjaosta ja viestinnästä. Viljelyn onnistumiseksi tarvitaan selkeä työnjako tehtävien jaossa, esimerkiksi kesäaikana kastelussa tai vesisäiliön täyttämisessä. Näissä osa-alueissa tarvitaan selkeästi vielä tuotteen ja/tai palvelumallin jatkokehitystä yrittäjien ja taloyhtiöiden kesken.
Taloyhtiöt ja asukkaat toivoivatkin pidemmälle vietyä palvelumallia, jossa puutarhuri kävisi määräajoin hoitamassa viljelmät ja huoltamassa laitteistot ja ottaisi ”lopullisen vastuun” viljelyksistä. Asukkaille jäisi kasvien huolettomampi hoivaaminen. Palvelusopimus tukisi myös lomakautta, jolloin asukkaat siirtyvät pois kaupungeista. Yksi vastaaja harmittelikin viljelmien pääsadon ajoittumista heinäkuulle, koska oli itse poissa tuolloin. Palveluntarjoajien toivotaan ottavan huomioon viljelykasvien valinnassa lomakauden ajoittuminen usein heinäkuulle. Myöhäisemmät, elo-syyskuussa satoa tuottavat tai jatkuvasatoiset kasvilajit sopivat asuinkerrostalojen yhteisöviljelmille. Satoa saatiin kuitenkin hyvin ja viljelmien tuomaa viihtyisyyttä arvostettiin. Parhaimmassa tapauksessa viljelypalveluita voisi sisällyttää myös osaksi kiinteistöhuoltosopimusta, jonka painotus on perinteisesti ollut talotekniikassa. Taloyhtiöt toivoivat palvelumallilta myös selkeämpää ohjeistusta tehtävistä ja siihen liittyvästä työnjaosta.
Kokeilujen seurauksena syntyi esimerkiksi idea kokeillun tuotteen kehittämisestä vielä enemmän kerrostalokiinteistöjä palvelevaan suuntaan. Lisäksi ideoitiin laajempaa puutarhapalvelua, jossa taloyhtiö hyötyy ongelmattomasta ja huoltovapaasta palvelumallista. Erään yrityksen tuotetta myös kehitettiin eteenpäin moduuleista kokonaiseksi järjestelmäksi, jossa on sisäänrakennettu kastelujärjestelmä, biojätelaatikko ja asukkaiden mahdollisuus viljellä omia kasvejaan.
Lukuun ottamatta joitakin yksittäisiä haasteita, viljely-yritykset kuvailivat kokeiluja pääosin onnistuneiksi ja niiden koettiin parantavan yritysten liiketoimintamahdollisuuksia tuotekehitysideoiden ja lisääntyneen kohderyhmäymmärryksen myötä. Yritykset kokivat myös saaneensa näkyvyyttä hankkeen viestinnän ja markkinoinnin ansiosta. Yritykset tunnistivat taloyhtiöt ja vuokratalot sekä niiden asukkaat potentiaalisina asiakkaina ja olivat kiinnostuneita suuntaamaan liiketoimintaansa asuinkerrostalojen suuntaan ja jatkamaan toimivan yhteistyömallin kehittämistä tai vähintään jatkamaan oppien perusteella tuotekehitystä kaupallisesti kannattavan ratkaisun löytämiseksi taloyhtiökenttää laajemmilla markkinoilla.
Viljelykokeilujen yhteenvetona voidaan todeta, että kaupunkiviljelyratkaisuille on kysyntää ja ne tuovat lisäarvoa eri sidosryhmille kaupunkiympäristössä. Viljelykokeilut tarjosivat yrityksille konkreettisia kokeiluja ja kokemuksien tuomista osaksi suunnittelukäytäntöjä, mahdollistaen niiden jatkokehityksen kohti uudenlaista liiketoimintaa ja tuotekehitystä. Hankkeen yhteistyö synnytti myös uusia verkostoja yritysten välille, joka on merkityksellistä kehittyvällä toimialalla.
Kokeilun päätteeksi pilottitalojen edustajat (vuokrataloyhtiön omistaja, asunto-osakeyhtiön hallitus sekä pilottitalojen asukkaat) suhtautuivat myönteisesti viljelyn jatkamiseen myös tulevina kesinä, mutta toivoivat pidemmälle vietyä palvelumallia. Kaupunkiviljely on kasvattanut suosiotaan ja sitä voidaan toteuttaa myös taloyhtiöympäristössä (Halonen ym. 2021). Vinkit yhteisöviljelyn alkuun pääsemiseksi kerrostalossa on kerätty Kohti syötävää korttelia – oppaaseen. Oppaasta on apua myös yrityksille, sillä sen avulla tuotteiden ja palveluiden markkinointi taloyhtiöiden ja vuokratalojen suuntaan on helpompaa.
6Aika: CircularHoodFood Kiertotalous kaupunkikortteleissa –ruoan vähähiilisyys, urbaani tuotanto ja biojätteen kierto -hanke oli osa Suomen kuuden suurimman kaupungin 6Aika-strategiaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Hanketta toteuttivat HSY, Helsingin yliopisto, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki.