Urbaaneja ratkaisuja ruoantuotantoon ja ruokajärjestelmän kiertotalouteen

Kirjoittajat: Roosa Halonen (HSY), Marja Roitto (Helsingin yliopisto) ja Nea Metsänranta (HSY)

Ruokajärjestelmä on laaja-alaisen uudistumisen edessä. Nykyinen globaali ruokaketju kohtaa kasvavien tehokkuusvaatimusten paineessa uudenlaisia haasteita. Yli puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Vuoteen 2050 mennessä maailman väestön on ennustettu kasvavan 9 miljardiin ja tällöin 80 % ruoasta kulutetaan kaupungeissa (Ellen Mc Donald Foundation 2019). Maataloustuotannon tulisi kasvaa 70 % siihen mennessä (World Bank 2020). Ruokajärjestelmää koskeva muutostarve on havaittu myös Suomen kestävän kehityksen tiekarttaluonnoksessa, jossa yhdeksi keskeiseksi muutosalueeksi on nostettu hyvinvointia edistävä ruokajärjestelmä (Kestävän kehityksen toimikunta 2022).

Ruoantuotannon laajentaminen ja monipuolistaminen kaupunkiympäristöön on perusteltua, sillä ruokajärjestelmän hajauttaminen lisää myös huoltovarmuutta. Ruoantuotannon osuus ihmisen aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä on 21–37 % (IPCC 2020). Maapinta-alasta 36 % on maatalouskäytössä (FAO 2020). 70 prosenttia maailman makeavesivarannoista käytetään maatalouteen (World Bank 2020). Muutosta tarvitaan koko ruokaketjussa, mutta erityisesti alkutuotannossa.

Muuttuva ilmasto sekä maan köyhtynyt ravinnetalous ja epätasapainoinen vesitalous synnyttävät nykyiselle maatalouteen perustuvalle ruokajärjestelmälle sopeutumishaasteita. Globaalin, sekä taloudellisille, logistisille ja ekologisille riskeille (tulvat, rankkasateet, metsäpalot, mehiläiskuolemat) herkän ruokajärjestelmän rinnalle on alettu ruokaturvan takaamiseksi etsiä täydentäviä tapoja tuottaa, jakaa, varastoida ja kuluttaa ruokaa (Alternative Food System, AFS & Richards, 2016). Tämä synnyttää tarvetta uudenlaiselle liiketoiminta-ajattelulle, viljelytekniikoille (kuten urbaanille tuotannolle ja kiertomaataloudelle) ja riskitietoisuudelle.

Kaupunkitilassa tuotetun ruoan mahdollisuudet on maailmalla jo tunnistettu. Hajautetumpi ruoantuotanto ja paikallinen ravinnetalous tuovat ruokajärjestelmään vakautta ja alueellista omavaraisuutta (Viljoen & Bohn 2014). Kaupungit ovatkin avainasemassa kestävän ruokajärjestelmän ja syötävän kaupungin kehittämisen suunnannäyttäjinä ja mahdollistajina. Uudenlaiset ratkaisut liittyvät kaikkiin ruokaketjun vaiheisiin alkutuotannosta loppukulutukseen. Niille on tunnusomaista teknologiset innovaatiot, alueellinen yhteistyö, yhteisöviljely, suoramyynti, lyhyet toimitusketjut, vähäinen välivarastointi ja kiertotalouteen pyrkiminen. Kestävä (täydentävä) ruokajärjestelmä on linkitetty myös ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen edistäjäksi (Forssell 2017). Kaupunkiviljely (oikein valituilla kasvilajeilla) voi kohentaa pölyttäjien asemaa.

Urbaani ruoantuotanto on innovatiivinen tuotannonala, joka ei tavanomaisen alkutuotannon tavoin ole suorassa yhteydessä maatalouspolitiikkaan ja siihen liittyvään monimutkaiseen tukijärjestelmään eikä runsaaseen työvoiman käyttöön (vrt. MMM 2016). Esimerkiksi kerros- eli vertikaaliviljely on urbaaniinkin ympäristöön soveltuva ja kehittyvä tuotannon ala, jossa ruokaa voidaan tuottaa vuodenajoista ja sääoloista riippumatta. Ympäristönäkökulmasta esimerkiksi sisätiloissa tapahtuvan kerrosviljelyn etuja ovat mm. maa-alan, veden ja ravinteiden säästö sekä kuljetusmatkojen vähentyminen. Haasteena on puolestaan tuotannon energiaintensiivisyys, jolloin käytettävä energianlähde vaikuttaa sen hiilijalanjälkeen. Kaupunkitilassa on aina kilpailua maa-alasta ja muista resursseista. Käytännön toteutukset kohtaavat vielä haasteita koskien kalliita tuotantokustannuksia ja tekniikan toimivuutta. Potentiaalia volyymin kasvattamiselle nykyisestä on kuitenkin nähty. Urbaani ruoantuotanto ei kokonaisuudessaan korvaa tavanomaista tuotantoa, mutta mahdollistaa ruokajärjestelmän täydentämisen ja monipuolistamisen. Tämä synnyttää tarvetta uudenlaiselle liiketoiminta-ajattelulle ja viljelytekniikoille.

Kiertotalous on osa täydentävää ruokajärjestelmää, jolloin parhaimmillaan ravinteita ja vettä kierrätetään paikallisesti. Alueellisen ruoantuotannon lisäksi myös ruokahävikin vähentäminen nähdään ruokaketjun uudistumisen osana. Toistaiseksi ravinteiden paikallinen kierto kaupungeissa on vähäistä, vaikka kaupungit ovat suuria ravinnekeskittymiä. Myös hukkatilan valjastaminen urbaanin ruoantuotannon tehostaa kaupunkien maankäyttöä. Kaupunkiviljely voi lisätä oikein valituilla lajeilla kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja kohentaa esimerkiksi pölyttäjien asemaa. Täydentävässä ruokajärjestelmässä on siis paljon kaupunkiluontoa ja -infrastruktuuria hyödyntävää potentiaalia.

Kaupungit voivat edistää siirtymää kohti kestävämpää ruokajärjestelmää muun muassa tukemalla uudenlaisia ruoan jakelumalleja, tarjoamalla kokeilualustoja ja tukea teknologiaan ja dataan perustuvia ratkaisuja. Eräs keino on pyrkiä koordinoimaan ketjun eri toimijoita ja toimintoja kestävyyspäämäärää kohti sekä mahdollistamaan kaupunkitilassa tapahtuvaa ruoantuotantoa ja uudenlaisia ruoantuotannon muotoja. Viljelmien ja ravintokierron yhdistämistä osaksi kaupunkiarkkitehtuuria onkin taidokkaasti toteutettu muun muassa Japanissa, jossa valtava lentokonehalli on valjastettu viljelyyn. Muita esimerkkejä ovat Pariisin suuri kattopuutarha (World Economic Forum 2019), Ruotsin 17 kerroksinen sisäviljelylaitos (Dezeen x mini living 2018) ja hollantilaisten sisäviljelytaidonnäyte maan alla (Greenforces 2022).

Alueiden ja kaupunkien tuki uuden teollisuuden alan toimijoille on tärkeää, sillä urbaanin ruoantuotanto toimialana on kehittynyt tähän mennessä pitkälti markkinaehtoisesti (Forssell 2017). Teollisuuden(toimi)ala onkin vielä uusi ja kehittyvä, eikä se ole vielä vakiinnuttanut paikkaansa yritysekosysteemissä. Artikkelissa Ruoantuotannon yritysekosysteemi ja yhteistyömahdollisuudet todetaan urbaanin ruoantuotannon yritysekosysteemistä puuttuvan avainorganisaatio eli veturiyritys.

6Aika: CircularHoodFood -hankkeen tavoitteena on ollut edistää urbaania ruoantuotantoa ja urbaanin ruokajärjestelmän kehittämis- ja kiertotalousratkaisujen löytymistä sekä kasvattaa ruoan arvostusta. Hankkeessa osallistettiin monipuolisesti eri toimijoita mukaan kehitystyöhön ja kokeilujen vaikuttavuutta arvioitiin kestävyyden, käytettävyyden ja skaalautuvuuden näkökulmista. Hankkeessa etsittiin urbaanin ruoantuotannon ratkaisuja yhdessä taloyhtiöiden, kaupunkiviljely-yrittäjien ja kaupunkisuunnittelijoiden kanssa alan liiketoimintamahdollisuuksien parantamiseksi ja kestävän aluekehityksen tueksi. Tavoitteita on edistetty lisäämällä mm. vuoropuhelua kaupungin edustajien ja muiden toimijaekosysteemin jäsenten välillä. Lisäksi hankkeessa on tarjottu alan yrittäjille uusia markkina-avauksia ja liiketoiminnan kehittämismahdollisuuksia pilotointityön muodossa.

Tämän artikkelikokoelma perustuu hankkeessa tehtyyn selvitystyöhön ja kokeiluihin liittyen ruoan kiertotalouteen kaupunkitilassa; urbaanin ruoantuotantoon, ravinteiden kiertoon, lajittelun edistämiseen ja ruokahävikin vähentämiseen. Julkaisussa kootaan yhteen hankkeesta saadut opit, johtopäätökset ja parhaat käytännöt. Artikkelikokoelma toimii skaalautuvana ohje-/pohjamateriaalina mm. kaupungeille, aluekehittäjille, taloyhtiöiden edustajille ja asukkaille, kiinteistöjen omistajille, kaupunkiviljelyratkaisuja tuottaville yrityksille sekä muille alan kehitystoimijoille.

Hankkeessa laadittuun esiselvitykseen voi tutustua täällä.

6Aika: CircularHoodFood Kiertotalous kaupunkikortteleissa –ruoan vähähiilisyys, urbaani tuotanto ja biojätteen kierto -hanke oli osa Suomen kuuden suurimman kaupungin 6Aika-strategiaa ja sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastolta (EAKR). Hanketta toteuttivat HSY, Helsingin yliopisto, Metropolia ammattikorkeakoulu ja Vantaan kaupunki.

Lähteet

Dezeen x mini living. 2018. Plantagon designs office block containing a 60-metre-high urban farm. Julkaistu 15.1.2018. https://www.dezeen.com/2018/01/15/video-skyscraper-plantagon-urban-farmworld-food-building-movie/ Viitattu 23.2.2022

Ellen MacArthur Foundation. 2019. Cites and Circular Economy for Food. https://ellenmacarthurfoundation.org/cities-and-circular-economy-for-food

FAO. 2020. Land use in agriculture by the numbers. https://www.fao.org/sustainability/news/detail/en/c/1274219/

Forssell, S. 2017. Perspectives on the sustainability promise of alternative food networks. Academic dissertation. Department of Economics and Management .University of Helsinki. 96 s. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/215614/PERSPECT.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Greenforces. 2022. Taking Agriculture Underground. https://www.greenforges.com/ Viitattu 22.2.2022

IPCC. 2020. Summary for Policymakers. In: Climate Change and Land: an IPCC special report on climate change, desertification, land degradation, sustainable land management, food security, and greenhouse gas fluxes in terrestrial ecosystems [P.R. Shukla, J. Skea, E. Calvo Buendia, V. Masson-Delmotte, H.- O. Pörtner, D. C. Roberts, P. Zhai, R. Slade, S. Connors, R. van Diemen, M. Ferrat, E. Haughey, S. Luz, S. Neogi, M. Pathak, J. Petzold, J. Portugal Pereira, P. Vyas, E. Huntley, K. Kissick, M. Belkacemi, J. Malley, (eds.)]. https://www.ipcc.ch/srccl/chapter/ summary-for-policymakers/

Kehityspoliittinen toimikunta. 2021. Ruokaturva ja ruokajärjestelmien tulevaisuus. Kehityspoliittisen toimikunnan analyysi. Keskeisiä kysymyksiä Suomen kehityspolitiikalle. https://www.kehityspoliittinentoimikunta.fi/wp-content/uploads/sites/27/2021/06/KPT_ruokaturva_raportti.pdf

Kestävän kehityksen toimikunta.2022. Kestävän kehityksen toimikunnan Agenda2030 -tiekartta (hyväksytty kestävän kehityksen toimikunnassa 7.2.2022): https://kestavakehitys.fi/documents/2167391/109172057/Agenda2030+tiekartta,+FINAL+2022.pdf/75abd43f-abb2-9c45-2881-041d9736ad3a/Agenda2030+tiekartta,+FINAL+2022.pdf?t=1644589535363

Maa- ja metsätalousministeriö. 2016. Valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta. Ruoka2030. Suomi - ruokaa meille ja maailmalle. https://mmm.fi/documents/1410837/1923148/Ruokapoliittinen+selonteko+Ruoka2030/d576b 315-41fe-4e9d-9d02-8462c5ae5895

Richards, R. 2016. Alternative Food Systems: Expectations & Reality. Gradfoodstudies. 2. https://gradfoodstudies.org/2016/07/01/alternative-food-systems/

Viljoen, A. & Bohn, K. 2014. Second Nature Urban Agriculture: Designing Productive Cities. Taylor & Francis Group Ltd., 2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxford, OX14 4RN, UK (2014)

World Bank. 2020. Water in agriculture. https://www.worldbank.org/en/topic/water-in-agriculture#1

World Economic Forum. 2019. Paris is opening the world's largest urban rooftop farm

https://www.weforum.org/agenda/2019/08/vertical-urban-farm-city-paris. Viitattu 23.2.2022.

Termisanasto

Ekologinen kestävyys: Kestävä kehitys perustuu siihen, että sekä biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemien toimivuus säilyvät. Ihmisen toiminta ei saisi ylittää luonnon kestokykyä esimerkiksi luonnonvarojen riistolla tai ympäristön pilaamisella.

Hubi: keskus, keskittymä

Kaupunkiviljely: Ruokakasvien tuottamista kaupungeissa. Kts myös urbaani ruoantuotanto. Esim. perinteiset siirtolapuutarhapalstat ovat kaupunkiviljelyä, mutta myös uudet sisäviljelyratkaisut. Kaupunkiviljelyllä viitataan tässä hankkeessa harrastemielessä toteutettuun, ei-ammattimaiseen viljelyyn, jonka tavoitteena voivat olla omaan käyttöön tuotetun ruoan lisäksi mm. viihtyisyyden ja yhteisöllisyyden kasvu.

Kestävä ruokajärjestelmä: Ruokaa tuotetaan ja kulutetaan siten, että luonnonvaroja käytetään kestävästi. Ruoantuotannon vaatimia resursseja ovat vesi, ravinteet, viljelymaa ja energia. Nämä resurssit ovat rajallisia. Ruoantuotannon, jakelun ja kulutuksen tulee olla ympäristön ja ilmaston kannalta kestävää. Maaperäkin on luonnonvara, jota tulee hoitaa. Ruoantuotannon eri vaiheissa syntyvää hävikkiä pyritään välttämään. Ruoan tuotannossa ja kulutuksessa syntyvät sivuvirrat sekä ruokajäte hyödynnetään esimerkiksi ravinnoksi, rehuksi, ravinteiksi tai energiaksi. Kiertotalous onkin tärkeä osa kestävää ruokajärjestelmää. Myös energian kulutukseen ja -lähteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Kestävässä ruokajärjestelmässä ruoka on terveellistä. Kestävässä ruokajärjestelmässä tuottaja ja kuluttaja voivat olla lähellä toisiaan.

Orkestraattori: Taho, joka johtaa ja koordinoi toimijaekosysteemiä ja mahdollistaa toimintaa ekosysteemissä kaikkien etu huomioiden.

Ruoan kiertotalous: Kiertotaloudessa tuotteet ja materiaalit pidetään käytössä mahdollisimman pitkään. Ruoantuotannossa tämä tarkoittaa esimerkiksi ravinteiden, veden ja eloperäisen aineksen materiaalitehokasta käyttöä sekä kierrätystä. Ruokajäte tai elintarviketeollisuuden sivuvirrat voidaan muuttaa raaka-aineeksi uuden ruoan tuotantoa varten. Ruoan kiertotaloudessa energian käytön tulisi olla kestävää. Myös hävikin vähentäminen ja ruoantuotannon vaatimien tilojen tehokas käyttö ovat osa kiertotaloutta.

Ruokahävikki: Ruokahävikillä on monta määritelmää. Kansallisen määritelmämme mukaan ruokahävikki tarkoittaa ihmisravinnoksi tarkoitettua, alun perin syömäkelpoista ruokaa, jota ei hyödynnetä ihmisravintona, rehuna tai muuna arvokomponenttina (Riipi ym. 2021). Usein erotellaan alkutuotannossa tapahtuva ruokahävikki (food loss) ja ketjun loppupäässä tapahtuva hävikki toisistaan (food waste) Ruokahävikillä voidaan siten viitata 1) alkutuotannon hävikkiin, jossa elintarvikkeita menetetään sadonkorjuussa, varastoinnissa ja kuljetuksessa ja 2) ihmisravinnoksi kelpaaviin elintarvikkeisiin, jotka heitetään pois ruokakaupassa tai kotitalouksissa.

Sosiaalinen kestävyys: Tavoitteena on hyvinvoinnin ja kulttuurin siirtyminen seuraaville sukupolville. Tärkeitä arvoja ovat tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus. Maailmanlaajuisia haasteita ovat esimerkiksi väestönkasvu, köyhyys, puutteet terveyden hoidossa sekä heikko ruokaturva. Ruoantuotannon osalta on tärkeää, että nykyinen ruoantuotanto ja –kulutus eivät vaaranna seuraavien sukupolvien ruokaturvaa.

Syötävä kaupunki: Kaupunki, jossa urbaani ruoantuotanto on läsnä kaupunkikuvassa, urbaanit ruoantuottajat löytävät tilaa tuotantoratkaisuilleen ja asukkaat tuottavat puhdasta ja ekologista ruokaa. Syötävä kaupunki on ekosysteemi, johon kuuluu käyttäjiä/asukkaita, yliopistoja ja korkeakouluja, yrityksiä ja kaupunkeja. Syötävä kaupunki ankkuroituu City as Productive Urban Landscape -ajatteluun, jonka ydinajatuksena on suunnitella kokonaisuutena viljeltävää tai syötävää kaupunkia – ei vain viljelyä kaupungissa.

Täydentävä ruokajärjestelmä (Alternative Food System): Nykyinen ruoan tehotuotanto uhkaa ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta sekä ekosysteemien tasapainoa. Vaihtoehtoiset, elintarvikkeiden tuotannon, jakelun ja kulutuksen muodot muodostavat täydentävän ruokajärjestelmän, joka toimii kestävyysperiaatteiden mukaisesti. Tämä synnyttää tarvetta uudenlaiselle liiketoiminta-ajattelulle, viljelytekniikoille ja kiertomaataloudelle. Täydentävälle ruokajärjestelmälle tyypillisiä piirteitä ovat ekologiset tuotantomenetelmät, pienempi mittakaava, paikallisuus ja suorempi tuottajien ja kuluttajien välinen suhde. Täydentävä ruokajärjestelmä voi sisältää esimerkiksi suoramyyntiä, maatilakauppoja ja elintarvikeosuuskuntia. Mukana voi olla sekä kaupallisia että ei-kaupallisia toimijoita.

Urbaani ruoantuotanto: Urbaanilla ruoantuotannolla on tässä hankkeessa tarkoitettu kaikkea kaupungeissa tapahtuvaa ruoantuotantoa. Tällaista on esimerkiksi palstoilla, parvekkeilla, pihoilla ja joutomailla tapahtuva ulkoviljely sekä sisätiloihin sijoittuvat tuotantomenetelmät, kuten suljettuun kiertovesijärjestelmään perustuva kerrosviljely, hyönteisten konttikasvatus ja sienten kasvatus kasvatusalustoilla. Termi kattaa siten sekä kaupallisen että harrastustuotannon.