Ilmanlaatu Ämmässuolla 2022

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) huolehtii ilmanlaadun seurannasta pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla. HSY:n ilmansuojeluyksikkö (seutu- ja ympäristötieto) on seurannut Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan vaikutuksia alueen ilmanlaatuun vuodesta 2002. Mittauksia tehdään HSY:n jätehuollon toimeksiannosta.

Vuonna 2022 ilmanlaadun mittauksia tehtiin kahdella mittausasemalla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Mitattavina komponentteina olivat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀₎, pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS). Ämmässuon ilmanlaatutiedot ovat nähtävissä reaaliaikaisesti HSY:n internet sivuilla. Mittaustulokset päivittyvät tunneittain.

Jätteenkäsittelykeskuksen alueella haisevia rikkiyhdisteitä muodostuu orgaanisen jätteen anaerobisessa hajoamisessa ja biojätteen kompostoinnissa. Rikkiyhdisteiden hajukynnykset vaihtelevat lähteestä ja yhdisteestä riippuen. Hajupäästöjä arvioidaan hajutuntien lukumäärän avulla. Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka aikana haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuus on yli 3 µg/m³. Pitoisuus 3 µg/m³ on suuntaa antavasti raja, jolloin ihminen haistaa pelkistyneet rikkiyhdisteet selvästi.

TRS-mittausten tavoitteena on selvittää yleisiä rikkiyhdisteiden pitoisuustasoja jätteenkäsittelykeskuksen alueella, arvioida pitoisuuksien kehitystä, kartoittaa mahdollisia hajulähteitä sekä erilaisten kaatopaikkatoimintojen vaikutusta rikkiyhdisteiden pitoisuuksien muodostumiseen.

Hiukkasmittauksella pyritään selvittämään jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan vaikutusta ilman hiukkasten pitoisuuksiin. Hiukkaspäästöjä syntyy jätteenkäsittelykeskuksen alueella muun muassa kuorma-autojen ja työkoneiden suorista pakokaasupäästöistä sekä liikenteen ilmavirran maasta nostattamana. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kohoaminen heikentää erityisesti hengityssairaiden hyvinvointia. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle, sillä ne pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin saakka.

Mittaustuloksia on verrattu yhdyskuntailmalle annettuihin kansallisiin ilmanlaadun ohjearvoihin sekä tarkasteltu pitoisuuksia suhteessa EU:n määrittelemiin ilmanlaadun raja-arvoihin. Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi annetut raja- ja ohjearvot on tarkoitettu sovellettavaksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Jätteenkäsittelykeskus on suljettu alue, jossa ei asu tai oleskele ihmisiä, joten ohje- tai raja-arvon ylitys jätteenkäsittelykeskuksen alueella ei vielä kerro siitä, onko lähimpien asukkaiden luona ohje- tai raja-arvot ylittyneet.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella seurataan ilmalaatua jatkuvatoimisesti kahdella mittausasemalla. Mittausasema 1 (Äms1) sijaitsee vanhan kaatopaikan ja viherjätekentän välissä. Asema 2 (Äms2) sijaitsee vanhan kaatopaikan länsirinteessä (kuva 1). Vuonna 2022 asemalla 1 mitattiin haisevia rikkiyhdisteitä (TRS) ja sääparametrejä. Asemalla 2 mitattiin hengitettäviä hiukkasia (PM₁₀), pienhiukkasia (PM_2,5) ja haisevia rikkiyhdisteitä (TRS).

Jatkuvatoimiset ilmanlaadun mittaukset Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella aloitettiin vuonna 2002 mittausasemalla 1TRS-pitoisuuksia ja sääparametreja on mitattu vuodesta 2002 alkaen. Asemalla 1 on mitattu hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia vuosina 2002–2004 ja 2007–2010, sekä pienhiukkasten pitoisuuksia vuosina 2007–2010.

Hengitettävien hiukkasten mittaukset siirrettiin vuosiksi 2005–2006 kaatopaikan laajennusalueen louhinta- ja murskaustöiden ajaksi Laitamaalle. Vuonna 2016 Laitamaalla samassa paikassa mitattiin kesä–elokuun aikana PM₁₀-pitoisuuksia ja mittauksista on tehty erillinen raportti.

Vuoden 2011 alussa vanhan kaatopaikan länsirinteelle perustettiin uusi mittausasema (asema 2), joka sijaitsee vallitsevien tuulten alapuolella uuteen täyttöalueeseen nähden. Asemalla mitataan hiukkaspitoisuuksia (PM₁₀ ja PM_2,5) ja haisevia rikkiyhdisteitä (TRS).

Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 1 on ympäristöltään tasaista ja avointa kenttää. Mittausaseman läheisyydessä ei ole rakennuksia tai muita ilmavirtauksiin vaikuttavia tekijöitä. Mittausaseman itäpuolella alle sadan metrin etäisyydellä on viherjätekenttä. Biojätteen kompostointilaitos sijaitsee alle 300 m etäisyydellä mittausasemasta kaakkoon ja asemaan nähden biojätteen kompostilaitoksen takana sijaitsee kompostointikentät. Vanha kaatopaikka sijaitsee mittausasemasta lounaaseen noin 500 metrin etäisyydellä.

Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 2 sijaitsee vanhan kaatopaikan länsipuolella terassitiellä säätöasema 5 vieressä. Aseman ympäristö on tasaista avointa rinnettä. Mittausaseman länsipuolella on jätteentäyttöalue sekä länsi- ja lounaspuolella louhekenttä ja kuonankäsittelyalue.

Laitamaan mittausasema sijaitsi vuosina 2005–2006 noin 1 km etäisyydellä mittausasemasta 2 länteen.

Mittauksissa käytetyt mittalaitteiden sekä laadunvarmennustoimenpiteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät liitteestä 2.

Ämmässuolla meteorologisia parametreja on mitattu vuodesta 2002 mittausasemalla 1. Säämaston korkeus on noin 10 metriä maanpinnasta. Ämmässuolla mitattuja säätietoja on verrattu Nuuksion säädataan (Ilmatieteen laitos, verkkosivut 1/2023). Ämmässuolla mitatut lämpötilat ovat hyvin lähellä Ilmatieteen laitoksen Nuuksion mittaamia lämpötiloja (kuva 4). Vuonna 2022 kesä- ja elokuu olivat tavanomaista lämpimämpiä verrattuna pitemmän ajan keskiarvoon (vuodet 2002–2021). Koko vuoden keskilämpötila oli kuitenkin hyvin lähellä pitkän ajan keskiarvoa.

Sadanta (kuva 5) oli vuonna 2022 suurempi kuin pitemmän ajan keskiarvo. Vuonna 2022 vuoden sadesumma oli 781 mm, kun taas pitkän ajan keskiarvosta laskettu vuoden sadesumma on 673 mm. Vuonna 2022 tammi-, helmi- ja joulukuu olivat hyvin runsaslumisia ja maalis- ja elokuu olivat puolestaan erityisen vähäsateisia. Myös huhti-, touko-, heinä-, ja syyskuussa satoi keskimääräistä enemmän.

Kuvassa 6 on havainnollistettu tuulensuutien jakautumista vuonna 2022 sekä aiempien vuosien minimi, maksimi ja keskiarvo sektoreittain. Vallitseva tuulensuunta pääkaupunkiseudulla on yleisesti lounassektorilta. Vuonna 2022 hallitsevin tuulen suunta oli etelästä, josta tuuli noin 18 % ajasta.

Kuvassa 7 on esitetty tuulensuunnan jakautuminen eri ilmansuuntiin eri kuukausina vuonna 2022. Kuvasta nähdään, että vallitseva tuulen suunta vaihtelee paljon ja sillä on hyvin suuri vaikutus tuloksiin esimerkiksi hajutuntien kertymiseen sekä pölyisten päivien määrään. Esimerkkinä marraskuu, jolloin tuuli koillisesta yli 30 % ajasta, joka on hyvin poikkeuksellista muihin kuukausiin nähden. Asemat on pyritty sijoittamaan päästölähteisiin nähden vallitsevan tuulen alapuolelle eli koillis- tai itäpuolelle.

Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on mahdollisuuksiensa mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan. Täten ilmanlaadun turvaamiseksi on määritelty raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvot sekä kriittiset tasot.

Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1.

Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä, ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi suunnittelijoille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua, ja niiden ylittyminen pyritään estämään. Epäpuhtauksien tunti- ja vuorokausipitoisuuksien ohjearvot on annettu terveydellisin perustein. Ilmanlaadun ohjearvot on esitetty taulukossa 2.

Liitteessä 1 on esitetty taulukoissa raja- ja ohjearvoihin verratut pitoisuudet, hajutunnit ja ajallinen kattavuus kuukausittain sekä myös vuosikeskiarvot eri komponenteilla vuodesta 2002 lähtien.

Suomessa korkeita hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia esiintyy yleensä keväisin katupölykaudella, jolloin talven aikana renkaiden alla jauhautunut hiekoitushiekka sekä nastojen ja hiekan kuluttama asfalttipöly leijuvat ilmassa. Ämmässuolla pölyämistä aiheuttaa maarakennustyöt ja siihen liittyvä raskasliikenne, alueella tehtävä kuonan käsittely sekä louheen varastointi ja murskaus.

Vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 10 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM₁₀-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli alhaisempi kuin suurimassa osassa muista HSY:n mittausasemista, joiden vuosikeskiarvot vaihtelivat välillä 6–21 µg/m³. Edellisvuosiin verrattuna vuosipitoisuus oli vuonna 2022 hyvin tavanomainen (kuva 8). Vuonna 2018 tapahtunut pitoisuuksien nousu johtui siitä, että kuonankäsittely siirtyi vallitsevien tuulten alapuolelle suhteessa mittausasemaa sekä myös lähemmäksi mittausasemaa.

Raja-arvojen kannalta kriittisin on hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo, joka ylittyy, jos PM₁₀-pitoisuuden vuorokausikeskiarvo ylittää 50 µg/m³ vähintään 36 päivänä vuoden aikana. Korkein mitattu vuorokausipitoisuus Ämmässuolla oli 100 µg/m³ (11.8.2022). Kuvassa 9 on esitetty hengitettävien hiukkasten keskimääräiset vuorokausipitoisuudet Ämmässuolla vuonna 2022 sekä vastaavat pitoisuudet Helsingin kaupunkitausta-asemalla Kalliossa. Ämmässuolla pitoisuudet vaihtelivat 0,4 ja 100 µg/m³ välillä. Raja-arvotason ylittäviä vuorokausipitoisuuksia mitattiin yhteensä neljänä vuorokautena vuonna 2022. Ämmässuo 2 -mittausasemalla raja-arvotason ylityksiä on mitattu aikaisempina vuosina 0–6 kpl vuodessa. Raja-arvotason ylityksiä oli toukokuussa kaksi sekä loput kaksi heinä- ja elokuussa. Kallioon verrattuna Ämmässuolla on paljon enemmän pitoisuuspiikkejä etenkin kesäaikaan.

Kuvassa 10 on esitetty yksittäisten tuntipitoisuuksien jakautuminen eri tuulen suuntiin niinä päivinä, kun vuorokausikeskiarvo on ylittänyt 50 µg/m³ -raja-arvotason. Suurimmat tuntipitoisuudet tulevat poikkeuksetta lounaasta asemaan nähden. Tällä suunnalla on mm. kuonan käsittelyä sekä kiven murskausta.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle on annettu kansallinen ohjearvo 70 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Vuonna 2022 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus 54 µg/m³ mitattiin toukokuussa, eikä ohjearvo ylittynyt (kuva 11). Elokuussa oli toiseksi korkein ohjearvoon verrattava pitoisuus 45 µg/m³. Suurimmat ohjearvoon verrattavat pitoisuudet mitataan yleensä touko–elokuussa, kuten myös vuonna 2022.

Korkein kuukausipitoisuus 22 µg/m³ mitattiin elokuussa (kuva 12), jolloin tuulen suunta vaihteli paljon eikä vallitseva tuulen suunta ollut lounaasta. Elokuu oli keskimääräistä lämpimämpi ja hyvin kuiva, joka selittää suurta kuukausikeskiarvoa, vaikka vallitsevat tuulensuunnat eivät ollutkaan lounaasta, jolloin pölyämistä yleensä tapahtuu. Suurimmat keskiarvopitoisuudet mitataan yleensä touko–elokuussa, kuten myös vuonna 2022.

Kuvassa 13 on esitetty vuoden suurin PM₁₀-ohjearvoon verrannollinen pitoisuus vuosilta 2011–2022. Pitoisuus on vaihdellut välillä 20–66 µg/m³. Ohjearvo ei siis ole ylittynyt asemalla 2 kertaakaan koko mittaushistorian aikana, mutta vuodesta 2018 eteenpäin pitoisuudet ovat olleet aikaisempaa korkeammalla tasolla, joka selittyy kuonankäsittelyn siirtymisellä lähemmäksi asemaa.

Tarkasteltaessa PM₁₀-tuntipitoisuuksien jakautumista eri tuulensuunnille vuonna 2022 (kuva 14 ja kuva 15) havaitaan, että korkeimmat pitoisuudet keskimäärin ovat lounas- ja länsisektoreilta, josta tulevat myös isoimmat yksittäiset tuntipitoisuudet. Lounas- ja länsisektoreiden suunnassa on mm. kuonan käsittely- ja louheen murskausalue . Itä- ja koillissektoreilla on myös muita sektoreita keskimääräistä korkeampia pitoisuuksia. Kyseisillä sektoreilla ovat vanhan kaatopaikan lakialue, jossa maarakennustyöt jatkuvat edelleen.

Pienhiukkasten (PM_2,5) pitoisuudet ovat Suomessa yleensä matalia. Pienhiukkasten pitoisuuksiin vaikuttaa eniten kaukokulkeuma. Pienempi osuus on peräisin paikallisista lähteistä, kuten liikenteen pakokaasuista ja puun pienpoltosta. Kaatopaikka- tai biokaasun polttaminen ei tuota primäärisiä pienhiukkasia. Toisaalta kaatopaikkakaasut itsessään voivat muodostaa sekundäärisiä pienhiukkasia, joita ei tällä hetkellä mitata Ämmässuolla.

Vuonna 2022 pienhiukkaspitoisuuksien (PM_2,5) vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 4,2 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli samaa tasoa kuin muilla HSY:n pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausasemilla (3,7–6,6 µg/m³). Edellisvuosiin verrattuna pitoisuus on samaa tasoa (kuva 16). Pienhiukkasten vuosipitoisuuksiin vaikuttaa voimakkaasti kaukokulkeuma ja pitoisuudet ovat olleet viimeisinä vuosina pääkaupunkiseudulla yleisesti matalia.

Pienhiukkaspitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin HSY:n kaupunkitaustaa kuvaavalla mittausasemalla Kalliossa, jonka vuosikeskiarvo oli 5,1 µg/m³ (kuva 17). Pitoisuudet vaihtelivat vuonna 2022 0,2 ja 16,4 µg/m³ välillä. Ämmässuolla kaukokulkeuma siis vaikuttaa eniten pienhiukkaspitoisuuksiin eikä Ämmässuolla ole voimakkaita pienhiukkasten lähilähteitä.

Kuvassa 18 on esitetty yksittäisten tuntipitoisuuksien jakautuminen eri tuulen suunnille. Kuvasta nähdään, että pienhiukkasten pitoisuuksien jakautumisessa juurikaan ei ole mitään selvää suuntaa, josta tulisi enemmän pienhiukkasia. Toisin sanoen Ämmässuolla ei ole ollut mitään selvää paikallista lähdettä.

Vuonna 2022 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueen haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) vuosikeskiarvot olivat 0,2 µg/m³ asemalla 1 ja 0,3 µg/m³ asemalla 2. Edellisvuoteen verrattuna pitoisuudet olivat hieman korkeammat.

Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka aikana TRS-pitoisuuden keskiarvo ylittää 3 µg/m³-tason. Hajutuntien määrään ei ole olemassa ohje- tai raja-arvoja. Vuonna 2022 hajutunteja mitattiin 1 kpl asemalla 1 ja 52 kpl asemalla 2. Hajutunteja on kertynyt kahtena edellisenä vuonna hyvin vähän. Vuonna 2022 kaikki hajutuntien ylitykset johtuivat yksittäisestä tapauksesta, kun vedenpoistoputki kaasunkeräysjärjestelmässä oli jäänyt auki.

Ainoat hajutunnin ylitykset mitattiin maaliskuussa vuonna 2022 (kuva 20). Maaliskuussa vedenpoistoputki kaasunkeräysjärjestelmässä oli unohtunut auki lähellä mittausasemaa 2, joka johti suurin pitoisuuksiin tuulen suunnan ollessa vedenpoistoputken suunnasta. Aikaisempina vuosina hajutunteja on kertynyt erityisesti loppusyksystä ja alkutalvesta.

Haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuudelle on annettu ohjearvo 10 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Mittausasemalla 1 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus 1,1 µg/m³ mitattiin syyskuussa. Mittausasemalla 2 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 8,5 µg/m³, joka mitattiin maaliskuussa (kuva 21). Asemalla 1 vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0 ja 1,2 µg/m³ välillä ja asemalla 2 0 ja 12,0 µg/m³ välillä.

Kuvasta 22 nähdään, että ohjearvo ei ole ylittynyt vuoden 2016 jälkeen kummallakaan asemalla. Vuoden 2016 jälkeen ei ole saanut enää loppusijoittaa biojätettä, joka on yksi syy pitoisuuksien laskuun. Lisäksi myös vanhan kaatopaikan ja loppusijoitusalueen pintarakenteita on tiivistetty ja kaasunkeräysjärjestelmää parannettu, joka vähentää kaatopaikkakaasun karkaamista ilmaan.

Asemalla 1 korkein tuntipitoisuus 3,9 µg/m³ mitattiin maaliskuussa. Vastaavasti mittausasemalla 2 korkein tuntipitoisuus oli 60,1 µg/m³, ja se mitattiin myös maaliskuussa (kuva 23). Matalimmillaan pitoisuudet olivat nollassa molemmilla asemilla. Pitoisuuden suuruuteen vaikuttaa olennaisesti tuulen nopeus. Tyynellä säällä ilma ei pääse sekoittumaan yhtä tehokkaasti, jolloin pitoisuus pääsee nousemaan korkeammaksi. Tämän vuoksi korkeimmat pitoisuudet mitataan yöllä tai aamulla, jolloin sää on tyyni ja sekoittuminen vähäistä. Kuten aikaisemmin on raportissa mainittu maaliskuun poikkeuksellisen korkeat pitoisuudet, johtuivat auki unohtuneesta vedenpoistoputkesta aseman lähellä.

Tarkasteltaessa TRS-pitoisuuksien keskiarvoja eri tuulen suunnilla (kuva 24) havaitaan, että korkeimmat pitoisuudet ovat kaakkoissektorilla, jolloin tuuli puhaltaa biojätteen käsittelylaitoksen ja kompostointiaumojen puolelta. Mittausasemalla 2 selvästi korkeimmat pitoisuudet havaitaan lounaissektorilla, jolloin tuuli puhaltaa jätteen vastaanottokentän ja loppusijoitusalueen puolelta.

Kuvassa 25 on yksittäisten tuntikeskiarvopitoisuuksien jakautuminen eri tuulen suunnille. Punaisella ympyrälle on merkitty hajutuntiraja. Vaikka asemalla 1 kaakkoissektorilta tulee suurin pitoisuus koko vuoden keskiarvosta laskettuna, niin hajukynnystä sieltä tulevat pitoisuudet eivät ylitä. Suurin osa TRS-pitoisuudesta tulee lounaasta asemalla 2, jossa sijaitsi vedenpoistoputki.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella on mitattu ilmanlaatua vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2022 ilmanlaadun mittauksia tehtiin kahdella mittausasemalla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Ilmanlaadun mittausasema 1 (Äms1) sijaitsee vanhan kaatopaikan ja viherjätekentän välissä. Asema 2 (Äms2) sijaitsee vanhan kaatopaikan länsirinteessä. Mitattavina komponentteina vuonna 2022 olivat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS).

Vuonna 2022 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 10 µg/m³, joka on samaa tasoa kuin aikaisempina vuosina ja pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Vuorokausipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,4–100 µg/m³. PM10-vuorokausiraja-arvotaso ylittyi neljänä päivänä. Ylityksiä asemalla 2 on ollut 0–6 kappaletta vuodessa. Korkein vuorokausiohjearvoon (70 µg/m³) verrannollinen pitoisuus mitattiin toukokuussa pitoisuuden ollessa 54 µg/m³ tuulen suunnan ollessa suurelta osin lounaasta eli vuorokausiohjearvo ei ylittynyt. Ohjearvo ei ole ylittynyt kertaakaan aseman 2 mittaushistorian aikana (2011–2022). Korkeimmat yksittäiset PM₁₀-tuntipitoisuudet mitattiin tuulen sunnan ollessa asemaan nähden lounaasta, jossa sijaitsee kuonankäsittely- ja louheen murskausalue.

Vuonna 2022 pienhiukkaspitoisuuksien (PM_2,5) vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 4,2 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli matalampi kuin esimerkiksi Helsingin tausta-asemalla Kalliossa (5,1 µg/m³). Ämmässuon vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0,1 ja 16,4 µg/m³ välillä. Ämmässuolla ei ole merkittäviä pienhiukkasten lähilähteitä, joten kaukokulkeuma vaikuttaa eniten pienhiukkasten pitoisuuksiin.

Vuonna 2022 haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksia seurattiin molemmilla mittausasemilla. Vuodesta 2016 alkaen TRS-pitoisuudet ovat siis varsinkin asemalla 2 alkaneet laskea. Vuonna 2022 vuosipitoisuus oli 0,2 µg/m³ asemalla 1 ja 0,3 µg/m³ asemalla 2. Edellisvuoteen verrattuna pitoisuudet olivat hieman korkeampia. Hajutunteja mitattiin vain 1 kpl asemalla 1 ja 52 kpl asemalla 2. Kaikki kertyneet hajutuntien ylitykset liittyivät yhteen tapaukseen, jossa vedenpoistoputki kaasunkeräysjärjestelmässä oli unohtunut auki mittausaseman 2 lähellä.

Suurin TRS-pitoisuuden vuorokausiohjearvoon (10 µg/m³) verrattava pitoisuus 8,5 µg/m³ mitattiin maaliskuussa mittausasemalla 2. Mittausasemalla 1 suurin ohjearvoon verrattava pitoisuus oli 1,1 µg/m³. Ohjearvo on ylittynyt viimeksi vuonna 2016. Asemalla 1 vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0 ja 1,2 µg/m³ välillä ja asemalla 2 0 ja 12,0 µg/m³ välillä. Koko vuoden keskiarvoja eri tuulen suunnilla tarkasteltuna mittausasemalla 1 korkeimmat TRS-pitoisuudet mitattiin tuulen suunnan ollessa kaakosta asemalle päin. Kaakon suunnassa on mm. biojätteen käsittelylaitos ja kompostointikentät. Mittausasemalla 2 korkeimmat pitoisuudet havaittiin lounassektorilla, jossa sijaitsee nykyinen jätteen loppusijoitusalue.

*PM₁₀ vuorokausiohjearvo on 70 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.

*TRS vuorokausiohjearvo on 10 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.

*Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jolloin TRS-pitoisuus ylittää 3 µg/m³.

Mittalaitteet

Hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ja pienhiukkaset (PM_2,5):

Hiukkasten pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella TEOM 1405D -analysaattorilla, jonka toiminta perustuu värähtelevään vaakaan.

Haisevat rikkiyhdisteet (TRS):

Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella Thermo 43i ja Thermo 43c rikkidioksidianalysaattoreilla, joiden toiminta perustuu UV-fluoresenssiin.

Meteorologinen mittausaineisto:

Sääparametrien seuraamiseen käytetään Vaisalan antureita, jotka ovat kytketty Vaisalan MAWS 110 mittausyksikköön. Tuulen nopeus – ja suunta-anturi (optinen, WMT700) on sijoitettu säämastoon 10 m korkeuteen. Maston alaosassa noin 2 m korkeudessa on lämpötilan ja kosteuden mittaus sekä auringon kokonaissäteilyanturi (CM14). Sääaseman yhteydessä on myös ilmanpaineen, lämpötilan ja sademäärän (OTT Pluvio2, 400 cm2) mittaus. Sääasema on uusittu ja otettu käyttöön vuonna 2012. Maston rikkoutumisen vuoksi kesäkuusta 2020 marraskuun 2020 asti tuulitiedot on mitattu Vaisalan WXT535-sääasemalla Aseman 1 katolla noin 4 metrin korkeudelta.

Kalibrointi ja huolto

HSY laatii vuosittain mittaus- ja laatusuunnitelman, jonka avulla varmistetaan mittausten standardien mukaisuus. Mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritetään keskeiset laadunvarmennustoimet eri mittausmenetelmille. Mittalaitteet kalibroidaan mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritellyin väliajoin ja huolletaan säännöllisesti työohjeiden mukaisesti.

Sääaseman anturit ovat huoltovapaita. Niiden huolto, korjaus ja kalibrointi suoritetaan tarvittaessa.