Ilmanlaatu Ämmässuolla 2021

Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän (HSY) seutu- ja ympäristötiedon ilmansuojeluyksikkö on seurannut ilmanlaatua Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella vuodesta 2002 lähtien. Mittauksia tehdään HSY:n jätehuollon toimeksiannosta.

Vuonna 2021 ilmanlaadun mittauksia tehtiin kahdella mittausasemalla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Mitattavina komponentteina olivat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS). Ämmässuon ilmanlaatutiedot ovat nähtävissä reaaliaikaisesti internetissä HSY:n ilmansuojeluyksikön sivuilla. Mittaustulokset päivittyvät tunneittain.

Jätteenkäsittelykeskuksen alueella haisevia rikkiyhdisteitä muodostuu orgaanisen jätteen anaerobisessa hajoamisessa ja biojätteen kompostoinnissa. Rikkiyhdisteiden hajukynnykset vaihtelevat lähteestä ja yhdisteestä riippuen. Hajuhaittoja arvioidaan hajutuntien lukumäärän avulla. Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka aikana haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuus on yli 3 µg/m³. Pitoisuus 3 µg/m³ on suuntaa antavasti raja, jolloin ihminen haistaa pelkistyneet rikkiyhdisteet selvästi.

TRS-mittausten tavoitteena on selvittää yleisiä rikkiyhdisteiden pitoisuustasoja jätteenkäsittelykeskuksen alueella, arvioida pitoisuuksien kehitystä, kartoittaa mahdollisia hajulähteitä sekä erilaisten kaatopaikkatoimintojen vaikutusta rikkiyhdisteiden pitoisuuksien muodostumiseen.

Hiukkasmittauksella pyritään selvittämään jätteenkäsittelykeskuksen toiminnan vaikutusta ilman hiukkasten pitoisuuksiin. Hiukkaspäästöjä syntyy jätteenkäsittelykeskuksen alueella muun muassa kuorma-autojen ja työkoneiden suorista pakokaasupäästöistä sekä liikenteen ilmavirran maasta nostattamana. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kohoaminen heikentää erityisesti hengityssairaiden hyvinvointia. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle, sillä ne pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin saakka.

Mittaustuloksia on verrattu yhdyskuntailmalle annettuihin kansallisiin ilmanlaadun ohjearvoihin sekä tarkasteltu pitoisuuksia suhteessa EU:n määrittelemiin ilmanlaadun raja-arvoihin. Ilman epäpuhtauksien aiheuttamien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi annetut raja- ja ohjearvot on tarkoitettu sovellettavaksi alueilla, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä ja joilla ihmiset saattavat altistua ilman epäpuhtauksille. Jätteenkäsittelykeskus on suljettu alue, jossa ei asu tai oleskele ihmisiä, joten ohje- tai raja-arvon ylitys jätteenkäsittelykeskuksen alueella ei vielä kerro siitä, onko lähimpien asukkaiden luona ohje- tai raja-arvot ylittyneet.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella seurataan ilmalaatua jatkuvatoimisesti kahdella mittausasemalla. Mittausasema 1 (Äms1) sijaitsee vanhan kaatopaikan ja kompostikenttien välissä. Asema 2 (Äms2) sijaitsee vanhan kaatopaikan länsirinteessä (kuva 1). Vuonna 2021 asemalla 1 mitattiin haisevia rikkiyhdisteitä (TRS) ja sääparametrejä. Asemalla 2 mitattiin hengitettäviä hiukkasia (PM₁₀), pienhiukkasia (PM_2,5) ja haisevia rikkiyhdisteitä (TRS).

Jatkuvavoimiset ilmanlaadun mittaukset Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella aloitettiin vuonna 2002 mittausasemalla 1. Asema sijaitsee vanhan kaatopaikan ja kompostikenttien väissä vallitsevien tuulten alapuolella vanhaan täyttöalueeseen nähden. TRS-pitoisuuksia ja sääparametreja on mitattu vuodesta 2002 alkaen. Asemalla on mitattu hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia vuosina 2002–2004 ja 2007–2010, sekä pienhiukkasten pitoisuuksia vuosina 2007–2010.

Hengitettävien hiukkasten mittaukset siirrettiin vuosiksi 2005–2006 kaatopaikan laajennusalueen louhinta- ja murskaustöiden ajaksi Laitamaalle. Vuonna 2016 Laitamaalla samassa paikassa mitattiin kesä-elokuun aikana PM₁₀-pitoisuuksia ja mittauksista on tehty erillinen raportti.

Vuoden 2011 alussa vanhan kaatopaikan länsirinteelle perustettiin uusi mittausasema (asema 2), joka sijaitsee vallitsevien tuulten alapuolella uuteen täyttöalueeseen nähden. Asemalla mitataan hiukkaspitoisuuksia (PM₁₀ ja PM_2,5) ja haisevia rikkiyhdisteitä (TRS).

Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 1 on ympäristöltään tasaista ja avointa kenttää. Mittausaseman läheisyydessä ei ole rakennuksia tai muita ilmavirtauksiin vaikuttavia tekijöitä. Mittausaseman itäpuolella alle sadan metrin etäisyydellä on viherjätekenttä ja biojätteen kompostointikenttiä. Biojätteen kompostointilaitos sijaitsee alle 300 m etäisyydellä mittausasemasta kaakkoon. Ämmäsvuori eli vanha kaatopaikka sijaitsee mittausasemasta lounaaseen noin 500 metrin etäisyydellä.

Ämmässuon ilmanlaadun mittausasema 2 sijaitsee vanhan kaatopaikan (Ämmäsvuoren) länsipuolella terassitiellä säätöasema 5 vieressä. Aseman ympäristö on tasaista avointa rinnettä. Mittausaseman länsipuolella on jätteentäyttöalue sekä länsi- ja lounaspuolella louhekenttä ja kuonankäsittelyalue.

Laitamaan mittausasema sijaitsi vuosina 2005–2006 noin 1 km etäisyydellä mittausasemasta 2 länteen.

Mittauksissa käytetyt mittalaitteiden sekä laadunvarmennustoimenpiteiden tarkemmat kuvaukset löytyvät liitteestä 2.

Ämmässuolla meteorologisia parametreja on mitattu vuodesta 2002 mittausasemalla 1. Säämaston korkeus on noin 10 metriä maanpinnasta. Ämmässuolla mitattuja säätietoja on verrattu Nuuksion säädataan (Ilmatieteen laitos, verkkosivut 1/2021). Ämmässuolla mitatut lämpötilat ovat hyvin lähellä Ilmatieteen laitoksen Nuuksion mittaamia lämpötiloja (kuva 4). Vuonna 2021 kesä- ja heinäkuu oli poikkeuksellisen lämpimiä, jolloin hellepäiviä mitattiin Ämmässuolla 28 päivänä, kun hellepäiviä on keskimäärin 12. Toisaalta helmi- ja joulukuu oli poikkeuksellisen kylmiä. Joulukuussa oli noin 7 astetta keskimääräistä kylmempää.

Sadanta (kuva 5) oli vuonna 2021 normaalia suurempaa. Vuonna 2021 vuoden sadesumma oli 847 mm, kun taas pitkän ajan keskiarvosta laskettu vuoden sadesumma on 673 mm. Vuonna 2021 tammikuu oli runsasluminen ja elokuu oli puolestaan erityisen sateinen sadesumman ollessa 204 mm eli yli kaksi kertaa keskimääräistä sateisempaa. Myös touko- ja lokakuussa satoi selvästi keskimääräistä enemmän.

Kuvassa 6 on havainnollistettu tuulensuutien jakautumista eri vuosina. Vallitseva tuulensuunta pääkaupunkiseudulla on yleisesti lounassektorilta. Vuonna 2021 hallitsevin tuulen suunta oli luoteesta, josta tuuli noin 17 % ajasta.

Kuvassa 7 on esitetty tuulensuunnan jakautuminen eri ilmansuuntiin eri kuukausina vuonna 2021. Kuvasta nähdään, että vallitseva tuulen suunta vaihtelee paljon ja sillä on hyvin suuri vaikutus tuloksiin esimerkiksi hajutuntien kertymiseen sekä pölyisten päivien määrään. Asemat on pyritty sijoittamaan päästölähteisiin nähden vallitsevan tuulen alapuolelle eli koillis- tai itäpuolelle.

Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on mahdollisuuksiensa mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueellaan. Täten ilmanlaadun turvaamiseksi on määritelty raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvot sekä kriittiset tasot.

Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1.

Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun tavoitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä, ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi suunnittelijoille. Ohjearvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaavoituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua, ja niiden ylittyminen pyritään estämään. Epäpuhtauksien tunti- ja vuorokausipitoisuuksien ohjearvot on annettu terveydellisin perustein. Ilmanlaadun ohjearvot on esitetty taulukossa 2.

Liitteessä 1 on esitetty taulukoissa raja- ja ohjearvoihin verratut pitoisuudet, hajutunnit ja ajallinen kattavuus kuukausittain sekä myös vuosikeskiarvot eri komponenteilla vuodesta 2002 lähtien.

Suomessa korkeita hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia esiintyy yleensä keväisin katupölykaudella, jolloin talven aikana renkaiden alla jauhautunut hiekoitushiekka sekä nastojen ja hiekan kuluttama asfalttipöly leijuvat ilmassa. Ämmässuolla pölyämista aiheuttaa maarakennustyöt ja siihen liittyvä raskasliikenne, alueella tehtävä kuonan käsittely sekä louheen varastointi ja murskaus.

Vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 10 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM₁₀-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli alhaisempi kuin suurimassa osassa muista HSY:n mittausasemista, joiden vuosikeskiarvot vaihtelivat välillä 8–20 µg/m³. Edellisvuosiin verrattuna Ämmässuo 2 -asemalla vuosipitoisuus oli vuonna 2021 hyvin tavanomainen (kuva 8).

Raja-arvojen kannalta kriittisin on hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo, joka ylittyy, jos PM10-pitoisuuden vuorokausikeskiarvo ylittää 50 µg/m³ vähintään 36 päivänä vuoden aikana. Korkein mitattu vuorokausipitoisuus Ämmässuolla oli 84 µg/m³ (29.7.). Kuvassa 9 on esitetty hengitettävien hiukkasten keskimääräiset vuorokausipitoisuudet Ämmässuolla vuonna 2021 sekä vastaavat pitoisuudet Helsingin kaupunkitausta-asemalla Kalliossa. Ämmässuolla pitoisuudet vaihtelivat 0,8 ja 83,7 µg/m³ välillä. Raja-arvotason ylittäviä vuorokausipitoisuuksia mitattiin yhteensä kuutena vuorokautena vuonna 2021. Tämä on enemmän kuin mitä tavanomaisina vuosina mitataan. Ämmässuo 2 -mittausasemalla raja-arvotason ylityksiä on mitattu yleensä aikaisempina vuosina 0–2 kpl vuodessa. Raja-arvotason ylitykset tapahtuivat yhtä lukuunottamatta kesä- ja heinäkuussa, jolloin oli todella lämmin ja kuivaa. Tällaisissa olosuhteissa liikenne nostattaa pölyä tehokkaasti ilmaan kuivilta pientareilta ja yleisesti pölynsidonta on vaikeaa. Kalliossa puolestaan pitoisuuspiikit keskittyvät kevään ja loppusyksyn katupölykausiin.

Kuvasta 10 nähdään, että päivinä, jolloin vuorokausikeskiarvo on ylittänyt 50 µg/m³ -raja-arvotason, suurimman tuntipitoisuudet tulevat lounaasta asemaan nähden. Tällä suunnalla on mm. kuonan käsittelyä sekä kiven murskausta.

Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuudelle on annettu kansallinen ohjearvo 70 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus 66 µg/m³ mitattiin kesäkuussa, eikä ohjearvo ylittynyt (kuva 11). Heinäkuussa oli lähes yhtä korkea ohjearvoon verrattava pitoisuus 61 µg/m³ sekä syyskuussa oli myös tavallista korkeampi ohjearvoon verrata pitoisuus 40 µg/m³.

Korkein kuukausipitoisuus 22 µg/m³ mitattiin myös kesäkuussa (kuva 12), jolloin tuulen suunta oli suuren osan ajasta etelästä. Kuukausikeskiarvoista myös huomaa, että kesäkuukaudet ovat olleet merkittästi keskimääräistä pölyisempiä.

Kuvassa 13 on esitetty vuoden suurin PM₁₀-ohjearvoon verrannollinen pitoisuus vuosilta 2011–2021. Kuvasta havaitaan, että ohjearvo ole ylittynyt asemalla 2 kertaakaan koko mittaushistorian aikana, mutta viime vuosina ja, etenkin vuonna 2021, suurin ohjearvopitoisuus on ollut suurempi kuin aikaisempina vuosina.

Tarkasteltaessa PM₁₀-tuntipitoisuuksien jakautumista eri tuulensuunnille vuonna 2021 (kuva 14 ja kuva 15) havaitaan, että korkeimmat pitoisuudet keskimäärin ovat itä- ja koillissektoreilta. Ämmässuo 2 -aseman itä- ja koillissektoreilla on vanhan kaatopaikan lakialue, jossa maarakennustyöt jatkuvat edelleen. Isoimmat yksittäiset tuntipitoisuudet tulevat lounassektorilta, jossa sijaitsee mm. kuonan käsittely- ja louheen murskausalue. Asemaan nähden kaakon suunnassa sijaitsi ET2-alue, jossa tehtiin vuonna 2021 louhintatöitä mutta kaakon suunnasta ei mitattu tavanomaista suurempia pölypitoisuuksia.

Pienhiukkasten (PM_2,5) pitoisuudet ovat Suomessa yleensä matalia. Pienhiukkasten pitoisuuksiin vaikuttaa eniten kaukokulkeuma. Pienempi osuus on peräisin paikallisista lähteistä, kuten liikenteen pakokaasuista ja puun pienpoltosta. Kaatopaikka- tai biokaasun polttaminen ei tuota primäärisiä pienhiukkasia. Toisaalta kaatopaikkakaasut itsessään voivat muodostaa sekundäärisiä pienhiukkasia, joita ei tällä hetkellä mitata Ämmässuolla.

Vuonna 2021 pienhiukkaspitoisuuksien (PM_2,5) vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 4,6 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli samaa tasoa kuin muilla HSY:n pääkaupunkiseudun ilmanlaadun mittausasemilla (4,1–7,2 µg/m³). Edellisvuosiin verrattuna pitoisuus on samaa tasoa (kuva 16). Pienhiukkasten vuosipitoisuuksiin vaikuttaa voimakkaasti kaukokulkeuma ja pitoisuudet ovat olleet viimeisinä vuosina pääkaupunkiseudulla yleisesti matalia.

Pienhiukkaspitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin HSY:n kaupunkitaustaa kuvaavalla mittausasemalla Kalliossa, jonka vuosikeskiarvo oli 5,7 µg/m³ (kuva 17). Pitoisuudet vaihtelivat vuonna 2021 0,1 ja 21 µg/m³ välillä. Täten myös Ämmässuolla kaukokulkeuma vaikuttaa eniten pienhiukkaspitoisuuksiin eikä Ämmässuolla ole juurikaan voimakkaita pienhiukkasten lähilähteitä. Syys- lokakuun vaihteessa oli tavallista pidempi kaukokulkeumaepisodi, jossa etelä- ja itä-Euroopasta kulkeutui metsäpalojen seurauksena pienhiukkasmassaa ja se näkyi kohonneina pitoisuuksina koko pääkaupunkiseudulla.

Kuvasta 18 nähdään, että pienhiukkasten pitoisuuksien jakautumisessa juurikaan ei ole mitään selvää suuntaa. Toisin sanoen Ämmässuolla ei ole ollut mitään selvää lähilähdettä.

Vuonna 2021 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueen haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) vuosikeskiarvot olivat 0,1 µg/m³ asemalla 1 ja 0,2 µg/m³ asemalla 2. Edellisvuoteen verrattuna pitoisuudet olivat matalammat.

Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jonka aikana TRS-pitoisuuden keskiarvo ylittää 3 µg/m³-tason. Hajutuntien määrään ei ole olemassa ohje- tai raja-arvoja. Vuonna 2021 hajutunteja mitattiin 1 ja 17 kpl (mittausasema 1 ja mittausasema 2), joka on edellisvuoteen verrattuna (26 ja 222 kpl) ja koko mittaushistoriaan verrattuna poikkeuksellisen alhainen määrä.

Haisevien rikkiyhdisteiden vuorokausipitoisuudelle on annettu ohjearvo 10 µg/m³ ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Mittausasemalla 1 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus 0,7 µg/m³ mitattiin tammikuussa. Mittausasemalla 2 korkein ohjearvoon verrannollinen pitoisuus oli 1,9 µg/m³, joka mitattiin joulukuussa (kuva 20). Asemalla 1 vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0,1 ja 1,1 µg/m³ välillä ja asemalla 2 0,1 ja 3,6 µg/m³ välillä. Kuvasta 21 nähdään, että ohjearvo ei ole ylittynyt vuoden 2016 jälkeen. Vuoden 2016 jälkeen ei ole saanut enää loppusijoittaa biojätettä, joka voi olla yksi syy pitoisuuksien laskuun vuoden 2016 jälkeen.

Ainut hajutunnin ylitys asemalla 1 mitattiin maaliskuussa ja asemalla 2 hajutuntiraja ylittyi 14 kertaa joulukuussa ja muulloin korkeintaan yhden kerran kuussa(kuva 22). Hajutuntien määrä on ollut viime vuosina laskusuunnassa mutta tämän vuoden hajutuntien ylitysmäärät ovat poikkeuksellisen alhaiset. Joulukuussa asemalla olleet 14 ylitystä tapahtuivat hyvin tyynellä säällä ja samalla, kun lämpötila oli noussut plussan puolelle pitkän pakkasjakson jälkeen. Mahdollisesti jäätynyt maa on päässyt sulamaan sen verran, että jäätyneen maan alle kertynyt kaatopaikkapaasu on päässyt pakenemaan hyvin tyynella ilmalla.

Asemalla 1 korkein tuntipitoisuus 3,3 µg/m³ mitattiin helmikuussa, vastaavasti mittausasemalla 2 korkein tuntipitoisuus oli 29,3 µg/m³ ja se mitattiin joulukuussa (kuva 23). Pitoisuuden suuruuteen vaikuttaa olennaisesti tuulen nopeus. Tyynellä ilmalla ilma ei pääse sekoittumaan yhtä tehokkaasti, jolloin pitoisuus pääsee nousemaan korkeammaksi. Tämän vuoksi korkeimmat pitoisuudet mitataan yöllä tai aamulla, jolloin sää on tyynempi.

Tarkasteltaessa TRS-pitoisuuksien keskiarvoja eri tuulen suunnilla (kuva 24) havaitaan, että korkeimmat pitoisuudet ovat kaakkoissektorilla, jolloin tuuli puhaltaa biojätteen käsittelylaitoksen ja kompostointiaumojen puolelta. Mittausasemalla 2 selvästi korkeimmat pitoisuudet havaitaan länsi- ja lounaissektorilla, jolloin tuuli puhaltaa jätteen vastaanottokentän ja loppusijoitusalueen puolelta.

Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella on mitattu ilmanlaatua vuodesta 2002 lähtien. Vuonna 2021 ilmanlaadun mittauksia tehtiin kahdella mittausasemalla Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen alueella. Mittausasema 1 (Äms1) sijaitsee vanhan kaatopaikan ja kompostikenttien välissä. Asema 2 (Äms2) sijaitsee vanhan kaatopaikan länsirinteessä. Mitattavina komponentteina vuonna 2021 olivat hengitettävät hiukkaset (PM₁₀), pienhiukkaset (PM_2,5) ja haisevat rikkiyhdisteet (TRS).

Vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten (PM₁₀) pitoisuuksien vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 10 µg/m³, joka on vastaava pitoisuus kuin vuonna 2020. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (40 µg/m³) alapuolella. Vuorokausipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,8 ja 84 µg/m³. PM10-vuorokausiraja-arvotaso ylittyi kuutena päivänä, joka on tavanomaista enemmän. Tavanomaisesti ylityksiä on ollut 0–2 kappaletta vuodessa. Korkein vuorokausiohjearvoon (70 µg/m³) verrannollinen pitoisuus mitattiin kesäkuussa pitoisuuden ollessa 66 µg/m³, jolloin tuulen suunta oli suurelta osin lounaasta. Vuorokausiohjearvo ei ylittynyt yhtenäkään kuukautena. Vuonna 2021 mitattiin kuitenkin suurimmat ohjearvoon verrattavat lukemat kuin tässä mittauspisteessä koskaan aiemmin. Tämä korostaa, että vuonna 2021 hengitettävien hiukkasten ja pölyisten päivien määrän osalta mittaustulokset olivat tavanomaisesta poikkeavat. Ohjearvo ei ole ylittynyt kertaakaan aseman 2 mittaushistorian aikana (2011–2020). Korkeimmat yksittäiset PM₁₀-tuntipitoisuudet mitattiin tuulen sunnan ollessa asemaan nähden lounaasta, jossa sijaitsee kuonankäsittely- ja louheen murskausalue.

Vuonna 2021 pienhiukkaspitoisuuksien (PM_2,5) vuosikeskiarvo oli Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen mittausasemalla 4,6 µg/m³. Pitoisuus oli selvästi vuosiraja-arvon (25 µg/m³) alapuolella. Ämmässuon PM_2,5-pitoisuuden vuosikeskiarvo oli matalampi kuin esimerkiksi Helsingin tausta-asemalla Kalliossa (5,7 µg/m³). Ämmäsuon vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0,1 ja 21,0 µg/m³ välillä. Ämmässuolla ei ole merkittäviä pienhiukkasten lähilähteitä, joten kaukokulkeuma vaikuttaa eniten pienhiukkasten pitoisuuksiin.

Vuonna 2021 haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksia seurattiin molemmilla mittausasemalla. Vuodesta 2016 alkaen TRS-pitoisuudet ovat siis varsinkin asemalla 2 alkaneet laskea ja trendi jatkuu edelleen vuonna 2021. Vuosipitoisuus oli 0,1 µg/m³ asemalla 1 ja 0,2 µg/m³ asemalla 2. Edellisvuoteen verrattuna pitoisuudet olivat selvästi matalampia. Hajutunteja mitattiin vain 1 kpl asemalla 1 ja 17 kpl asemalla 2. Kertyneiden hajutuntien määrä on mittaushistorian alhaisin. Suurin osa (14 kpl) aseman 2 hajutunneista mitattiin joulukuussa 12.–13.12., jolloin oli erityisen tyyni sää.

Suurin TRS-pitoisuuden vuorokausiohjearvoon (10 µg/m³) verrattava pitoisuus 1,9 µg/m³ mitattiin joulukuussa mittausasemalla 2. Mittausasemalla 1 suurin ohjearvoon mitattu pitoisuus oli 0,7 µg/m³. Ohjearvo on ylittynyt edellisen kerran vuonna 2016. Asemalla 1 vuorokausipitoisuudet vaihtelivat 0,1 ja 1,1 µg/m³ välillä ja asemalla 2 0,1 ja 3,6 µg/m³ välillä. Mittausasemalla 1 korkeimmat TRS-pitoisuudet mitattiin tuulen suunnan ollessa kaakosta asemalle päin. Kaakon suunnassa on mm. biojätteen käsittelylaitos ja kompostointikentät. Mittausasemalla 2 korkeimmat pitoisuudet havaittiin länsi- ja lounassektorilla, jossa sijaitsee nykyinen jätteen loppusijoitusalue.

*PM10 vuorokausiohjearvo on 70 µg/m3 ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.

*TRS vuorokausiohjearvo on 10 µg/m3 ja siihen verrataan kuukauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta.

*Hajutunniksi on luokiteltu tunti, jolloin TRS-pitoisuus ylittää 3 µg/m³.

Mittalaitteet

Hengitettävät hiukkaset (PM₁₀) ja pienhiukkaset (PM_2,5):

Hiukkasten pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella TEOM 1405D -analysaattorilla, jonka toiminta perustuu värähtelevään vaakaan.

Haisevat rikkiyhdisteet (TRS):

Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuuksia mitattiin jatkuvatoimisella Thermo 43i ja Thermo 43c rikkidioksidianalysaattoreilla, joiden toiminta perustuu UV-fluoresenssiin.

Meteorologinen mittausaineisto:

Sääparametrien seuraamiseen käytetään Vaisalan antureita, jotka ovat kytketty Vaisalan MAWS 110 mittausyksikköön. Tuulen nopeus – ja suunta-anturi (optinen, WMT700) on sijoitettu säämastoon 10 m korkeuteen. Maston alaosassa noin 2 m korkeudessa on lämpötilan ja kosteuden mittaus sekä auringon kokonaissäteilyanturi (CM14). Sääaseman yhteydessä on myös ilmanpaineen, lämpötilan ja sademäärän (OTT Pluvio2, 400 cm2) mittaus. Sääasema on uusittu ja otettu käyttöön vuonna 2012. Maston rikkoutumisen vuoksi kesäkuusta 2020 marraskuun 2020 asti tuulitiedot on mitattu Vaisalan WXT535-sääasemalla Aseman 1 katolla noin 4 metrin korkeudelta.

Kalibrointi ja huolto

HSY laatii vuosittain mittaus- ja laatusuunnitelman, jonka avulla varmistetaan mittausten standardien mukaisuus. Mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritetään keskeiset laadunvarmennustoimet eri mittausmenetelmille. Mittalaitteet kalibroidaan mittaus- ja laatusuunnitelmassa määritellyin väliajoin ja huolletaan säännöllisesti työohjeiden mukaisesti.

Sääaseman anturit ovat huoltovapaita. Niiden huolto, korjaus ja kalibrointi suoritetaan tarvittaessa.